PATAS Porissa Pelastusarmeijan tuetun asumisen palvelumuotoa toteutetaan Turun seudulla ja Porissa. Nyt tutustumme Porin PATAS-työhön. Työmuoto alkoi jo Porin asuntolan sulkeutumisen aikoihin ja on nyt tärkeä osa Porin kaupungin tarjoamia asumispalveluja.
Mikä on kirjainyhdistelmä PATAS? Kyseessä on päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Pelastusarmeijan tuettu asuminen: palvelukonsepti, jolla ehkäistään asunnottomuutta ja tuetaan omassa kodissa asumista. PATAS tarjoaa kokonaisvaltaista ja yksilöllistä tukea, jonka avulla vahvistetaan asiakkaan omia voimavaroja, kehitetään elämänhallinnallisia taitoja ja etsitään mahdollisia yhteistyöverkostoja. Tavoitteena on elämänlaadun parantaminen ja arjen sujuvoittaminen yhdessä asiakkaan kanssa. Pelastusarmeijan tuettua asumista toteutetaan Turun ja sen kehyskuntien alueella sekä Porissa. Turun seudulla työ on laajentunut voimakkaasti viime vuosina, asiakkaita on yli 80 ja henkilökuntaa yli 20. Porissa työ on pienimuotoisempaa ja asiakkaita kymmenkunta. Tämä ei kuitenkaan vähennä työn tärkeyttä – työmuoto on asiakkaille tärkeä tuki arkipäivän haasteisiin. Porissa PATAS-työstä vastaa sosiaaliohjaaja Niko Paasikivi. Hänen toimenkuvaansa kuuluu tuetun asumisen ohella Porin ja Rauman osastojen sosiaalisen työn tehtäviä. – Olen mukana vetämässä Porin osaston maanantaista kahvitupatoimintaa ja joka toinen tiistai kokoontuvaa miestenpiiriä. Rauman osaston sotilaiden ja vapaaehtoisten kanssa pyöritämme Raumalla keskiviikkokahvilaa, jossa on myös avustusten jakoa, Niko kertoo. Apuna tuetun asumisen tiimissä on Juuso Leivonniemi, joka toimii tarvittaessa Nikon sijaisena, ja lisäksi Juusolla on myös omia asiakkaita, joista hän vastaa. Reijo Vartiainen on ollut osaston ja 12
SOTAHUUTO
PATAS-työn toiminnassa apuna osana omaa työmarkkinoille kuntoutumistaan.
Yksilöllistä apua Porissa kotiin vietävä tuki alkoi jo Pelastusarmeijan Porin asuntolan parin viimeisen toimintavuoden aikana. Tukea annettiin asukkaille, jotka muuttivat asuntolasta itsenäiseen asumiseen. – Asuntolatoiminnan päättyessä 2016 saimme sovittua tuen jatkumisesta. Sittemmin tästä tuli Porin kaupungille pysyvä työmuoto, ja kilpailutusten kautta pääsimme tuottamaan tätä palvelua, Niko täsmentää. Tuetun asumisen asiakkaat ovat pääasiassa päihde- ja mielenterveyskuntoutuvia miehiä. Painotus on viime aikoina ollut enemmän päihdepuolella. Asiakkaat ovat sote-uudistuksen myötä pääasiassa 20 kilometrin säteellä Porista, mutta alue saattaa laajentua uuden sotealueen tarpeiden myötä. Niko kertoo, että vielä on arvoitus, miten sote-uudistus tulee vaikuttamaan työhön. Loppuvuodesta maakunta kilpailuttaa nämä palvelut. Asiakkaat tulevat tuen piiriin eri tavoilla. – Normaali reitti PATAS-asiakkaaksi on sotealueen asumispalvelutyöryhmän kautta. Työryhmä käy läpi heille tulleita palveluhakemuksia ja arvioi, minkä tyyppinen ja kenen tuottama palvelu voisi parhaiten vastata asiakkaan tarpeeseen. Joskus huomaamme muun sosiaalisen työn ohessa, että henkilö olisi tämänkaltaisen tuen tarpeessa. Ehdotamme häntä asumispalvelutyöryhmälle asiakkaaksi, ja työryhmä tekee asiakkaan haastateltuaan lopullisen päätöksen tuen alkamisesta, Niko kertoo.
PATAS-työn tarjoama tuki on yksilöllistä sen mukaan, mitä asiakas tarvitsee. – Toisille se on suurelta osin asioiden hoitoa Kelan, sosiaalitoimen ja terveyspalveluiden kanssa sekä asumispalveluiden järjestämistä. Toisilla tuki on keskustelupainotteisempaa. Yritämme ohjata asiakkaita erilaisten aktiviteettien piiriin, joista löytyisi viikkoon sisältöä ja uusia mielenkiinnon kohteita. Monen kanssa työstämme päihdeongelmaa. Yksi hyvä, tukeva työmuoto on ollut liikunta. Niko ja Reijo ovat perjantaisin pyrkineet kokoontumaan miesten kanssa yhteen liikunnan merkeissä. He ovat käyneet esimerkiksi uimassa ja kuntosalilla. – Se on helppoa ja luontevaa yhdessäoloa, vertaistukihenkilö Reijo Vartiainen sanoo. – Monen miehen on helpompi avautua saunan lauteilla kuin seurakunnan pöydän ääressä.
Hengellisyys on voimavara Yhteys osastoon ja kristilliseen toimintaan on iso voimavara, Niko ja Reijo pohtivat. – Se on asiakkaan suhtautumisesta ja tarpeesta kiinni. Me voimme kutsua heitä osaston toimintaan mukaan, esimerkiksi kahvitupaan. Kahvitupa on maanantaisin tapahtuva matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa hengellisyys ei iske päällimmäisenä, vaan se rakentuu yhdessäolosta, keskustelusta ja aamupalasta. Keskusteluissa voimme tunnustella heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan hengellisyydestä. Sen mukaan voimme sitten edetä, Niko pohtii.
