9789197479646

Surun työstäminen Toimintaohjelma Toimintaohjelma kuoleman, kuoleman, eron eron tai tai muiden muiden tunneperäisten tunneperäisten menetysten menetysten työstämiseen työstämiseen

John John W. W. James James && Russell Russell Friedman Friedman Käännös: Käännös: Käännös:Esa Esa EsaPuolakanaho Puolakanaho Puolakanaho

Surun työstäminen Toimintaohjelma kuoleman, eron tai muiden tunneperäisten menetysten työstämiseen

John W James & Russell Friedman Käännös: Esa Puolakanaho

svenska institutet för sorgbearbetning® www.sorg.se/fi

Alkuperäinen teos: The Grief Recovery Handbook Käännös suomeksi: Esa Puolakanaho © 2010 Svenska Institutet för Sorgbearbetning Kustantaja: Svenska Institutet för Sorgbearbetning Kansikuva ja graafinen muotoilu: Design by North Paino: Göteborgstryckeriet i Mölndal, Sverige 2010 Ensimmäinen painos 1:stä-3:een tuhatta ISBN 91-974796-0-8

Copyright © 2010 Svenska Institutet för Sorgbearbetning. Käsittää kaikki oikeudet. Mitään osaa ei saa tekijänoikeuslain nojalla lainata, kopioida tai muuten käyttää ilman kirjallista lupaa tekijöiltä, paitsi lyhyempiä sitaatteja osana tutkivaa artikkelia tai arvostelua.

Pojalleni, jota en koskaan saanut oppia tuntemaan.– John W James Äidilleni, olit minun idolini. – Russell Friedman Ja kaikille teille, jotka työstätte suruanne ja menetyksiänne.

Sisällys Johdanto

OSA 1: TIEDOSTA ONGELMA Kuinka käytät kirjaa

1 1

1

Suru: Laiminlyöty ja väärinymmärretty prosessi Suru ja surun työstäminen Avoin suhtautuminen suruun Surun työstäminen: Kuinka toimia

3 6 7 8

2

Ongelman ymmärtäminen Epätietoisuutta surun eri vaiheista Kuinka on kiukun kanssa?

Tavallisia reaktioita Surun yli pääseminen Milloin on aika aloittaa surusta toipuminen Itsemurha, murha, AIDS ja muita traagisia tapauksia Sana, joka alkaa kirjaimella ”S” Eloon jäänyt: Virheellinen termi Sinussa ei ole mitään väärin

11 11 12 13 14 16 17 18 19 20

3

Olemme huonosti valmistautuneita käsittelemään menetyksiä Opettelemme hankkimaan tavaroita, mutta olemme neuvottomia menettäessämme ne Opimme virheellistä tietoa surusta Osallistu omaan toipumiseesi Luottamuksen menettäminen Harjoitus antaa valmiutta

23 24 25 34 34 36

Toisten valmius auttaa meitä menetystemme käsittelyssä on huono Toiset eivät tiedä mitä sanoa Toiset pelkäävät tunteitamme Toiset vaihtavat puheenaihetta Toisten järkeily Meitä ei kuunnella Toiset eivät halua puhua kuolemasta

39 39 41 42 43 44 45

4

5

Asiantuntijat aiheuttavat sekaannusta Meidän halutaan säilyttävän uskomme

46 48

Oscar‐patsas kategoriassa ”Surun työstäminen” Pyhimys vai mustamaalattu?

Haluamme toisten hyväksyntää ”Minä voin hyvin” on usein valhe Menetämme voimamme Menetämme elämänilomme

51 52 53 54 55 55

OSA 2: VALMISTAUDU MUUTOKSEEN: ALOITA MENETYKSEN TYÖSTÄMINEN

59

6

Ensimmäinen valintasi: Valitse työstämisen kohde Kuka on vastuussa?

Toinen valintasi: Yhdessä jonkun kanssa vai yksin Kumppanin löytäminen

61 62 65 66

7

Suuntaviivat Ensimmäinen tapaaminen Lupauksien antaminen Ensimmäinen kotitehtävä Hieman kertausta Toinen tapaaminen

69 69 70 72 74 74

8

Tunnista hetkelliset helpottajat Hetkelliset helpottajat eivät toimi Tunnista hetkelliset helpottajasi Toinen kotitehtävä Kolmas tapaaminen

77 79 81 82 82

9

Menetysdiagrammi Vertailla ja mitätöidä Esimerkki menetysdiagrammista Mitä ottaa mukaan menetysdiagrammiin?

Kolmas kotitehtäväsi: Valmistele menetysdiagrammisi Oppia menetysdiagrammista Neljäs tapaaminen

85 86 86 97 98 102 103

OSA 3: RATKAISUN LÖYTÄMINEN

107

10

Mitä on keskeneräinen?

Kuinka tunnistan sen, mitä ei ole viety loppuun Valitse menetys, jota työstät

109 111 113

11

Ihmissuhdediagrammin esittäminen Ihmissuhdediagrammi erilainen kuin menetysdiagrammi Loppuun saattaminen ei tarkoita unohtamista Sinun vastuusi: Totuudenmukaiset muistikuvat Totuus on avain toipumiseen Pitkäaikaiset sairaudet päättyvät usein selvittämättömiin asioihin Ihmissuhdediagrammi Neljäs kotitehtävä: Ihmissuhdediagrammi Viides tapaaminen

115 115 116 117 118 119 121 128 131

12

Melkein perillä: Muuta ihmissuhdediagrammi lääkitseviksi tekijöiksi Anteeksi pyynnöt Antaa anteeksi Tärkeät tunnepohjaiset ilmaisut Viides kotitehtävä: Yhteenveto Kuudes tapaaminen Löytämisestä loppuun saattamiseen Viimeinen kotitehtävä: Surutyön loppuunsaattamiskirje Viimeinen tapaaminen: Kirjeen lukeminen Mitä tarkoittaa loppuun saattaminen?

Kuinka teen uusia löytöjä? Tarina Colesta ja ikkunasta

135 135 137 139 140 142 143 144 150 153 156

13

Mitä tämän jälkeen?

Jälkityö Viimeiset sanat

159 160 164

Kiitos

167

Svenska Institutet för Sorgbearbetning

171

Johdanto Todennäköisyys, että joku heräisi jonakin aamuna ja sanoisi: ”Surutyön tekeminen, mikä hieno ajatus, luulenpa että teen siitä elämäntehtäväni.”

Näin ei käynyt meillekään. Nimemme ovat John W James ja Russel Friedman. Edustamme yhdessä instituuttia, joka on nimeltään The Grief Recovery Institute ja sijaitsee USA:ssa.

Seuraavaksi lyhyt kuvaus itsestämme ja elämästämme, instituutista sekä kuinka tämä kirja syntyi.

John joutui mukaan tähän prosessiin tahtomattaan hänen poikansa kuoltua äkillisesti 1977. Suremisensa aikana hän löysi uuden, tuloksekkaan tavan työstää surua. Myöhemmin elämä jatkui kuten tavallista, ja hän jatkoi työtänsä erilaisten aurinkoenergiatuotteiden parissa. Useat hänen tuttavistaan olivat kuitenkin kuulleet puhuttavan hänen menetyksestään ja toipumisprosessista. He alkoivat sen vuoksi ottaa mukaansa ystäviään, jotka olivat kohdanneet erilaisia menetyksiä tavatessaan Johnia. Jonkun ajan kuluttua John vietti yhtä paljon aikaa surevien ihmisten kuin asiakkaittensa kanssa. Koska työ surevien parissa oli antoisampaa kuin hänen varsinainen työnsä, John ymmärsi, että hänet oli nähtävästi tarkoitettu tekemään työtä kokoaikaisesti surevien kanssa. Suoranaisena seurauksena tästä ajatuksesta syntyi The Grief Recovery Institute.

Russellin ensimmäinen kontakti surutyön kanssa ei johtunut kuolemantapauksesta, vaan hänen toisesta avioerostaan sekä samanaikaisesta henkilökohtaisesta konkurssista. Hän ei olisi koskaan osannut yhdistää tilannettaan sanaan suru, jos eräs hänen ystävistään ei olisi ottanut häntä mukaansa Johnin luennolle surutyön tekemisestä. Luentoa kuunnellessaan Russel ymmärsi, että hänellekin oli olemassa mahdollisuus ja toivo saada hänen tunnepohjainen, valtaisa tuskansa loppumaan. Seuraavana päivänä Russel tuli takaisin instituuttiin työskennelläkseen siellä vapaaehtoisena.

Reilu kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän on yhä instituutissa.

Tavoitteena The Grief Recovery Institute: lla on auttaa niin monia surevia kuin mahdollista surutyön tekemisessä. Saavuttaakseen tavoitteensa instituutti on luonut ohjelman surutyön tekemiseen, joka on levinnyt kaikkialle USA:ssa Kanadassa. Palaute uusilta ryhmiltä kertoi kuitenkin, että avun tarvitsijoita oli enemmän kuin osasimme aavistaa tai tavoittaa.

Kohdataksemme tämän tarpeen kirjoitimme ensimmäisen version kirjas-

tamme. Kirjan menestys osoitti, että oli tarvetta löytää suurempi kustantaja saavuttaaksemme vielä useampia surevia.

Niinpä vuonna 1988 pääsimme sopimukseen Harper Collinsin kanssa ja tuloksena oli uusi päivitetty versio kirjasta. Yhä useammat surevat voisivat näin saada tehokasta apua surua työstäessään. Yhteistyö osoittautui todella onnistuneeksi. Uuden kustantajan laajan jakeluverkon ansiosta kirja oli kaikkien saatavilla koko Pohjois-Amerikassa. Kasvaneen saatavuuden myötä seurasikin tunnepohjainen toipuminen yhä useammalle surevalle.

Ei ole olemassa mitään varmaa tapaa laskea, kuinka monta ihmistä on saanut apua kirjan The Grief Recovery Handbook kahdesta ensimmäisestä painoksesta. Varovaiset laskelmat ovat kuitenkin päätyneet lukemiin yli puoli miljoonaa ihmistä. Samalla, kun me olemme kiitollisia ja todella innostuneita mahdollisuudesta päivittää kirja jälleen kerran, haluamme käyttää tilaisuutta hyväksi ja kiittää kaikkia niitä jotka ovat mahdollistaneet menestyksen ottamalla kaksi ensimmäistä painosta omakseen.

Haluamme kiittää erityisesti niitä tuhansia ihmisiä, jotka ovat kirjeiden ja puhelinsoittojen välityksellä halunneet kertoa elämästään ja jakaa kokemuksiaan kanssamme. Teidän ehdotuksenne ja palautteenne ovat kannustaneet ja rohkaisseet meitä tekemään joitakin muutoksia kirjaan, jotka toivottavasti tulevat auttamaan vielä useampia ihmisiä heidän surutyössään. Haluamme myös kiittää tavasta, millä olemme tulleet vastaanotetuksi niitten tuhansien naisten ja miesten taholta jotka ammatissaan päivittäin kohtaavat surevia ihmisiä. Teidän tukenne ja neuvonne ovat olleet korvaamattoman arvokkaita.

Lopuksi joitakin sanoja kirjan viimeisimmästä painoksesta. Niiden kymmenen vuoden aikana, jotka seurasivat 1988 vuoden painosta, otimme suunnattomia edistysaskelia surevien ihmisten auttamisessa.

Tämä ajanmukaistettu painos antaa meille mahdollisuuden ottaa mukaan kaikki uudistetut ja parannetut versiot harjoituksista, jotka johtavat tunnepohjaiseen toipumiseen. Materiaali tässä uusimmassa painoksessa on työstetty lähtien periaatteesta, että asianmukainen informaatio ja oikeat valinnat voivat auttaa toipumaan tunnepohjaisten menetysten aiheuttamasta tuskasta.

Emme ole ainoastaan perustaneet The Grief Recovery Institutea ja kirjoittaneet tätä kirjaa. Me olemme myös luennoineet ja työskennelleet

neuvonantajina erilaisille organisaatioille ympäri koko maailman, esim. eri yliopistoille, lääketieteellisille korkeakouluille, sairaaloille, alkoholi- ja huumevieroitusklinikoille, hautaustoimistoille, yksityisille ja julkisille kouluille, sekä erilaisille sosiaalisille, uskonnollisille ja filosofisille yhdistyksille. Tämä tuntuu ehkä kunnioitusta herättävältä akateemisesta perspektiivistä, mutta haluamme sinun poissulkevan tämän kokonaan.

Vaikkakin lista on järjellisesti katsoen asiallinen, on se tunnepohjaisesti täysin merkityksetön.

Kuten henkilökohtaiset tarinamme kertovat, eivät järkiperäiset syyt olleet takana, kun aloitimme uramme surutyön tekijöinä. Murtuneet sydämemme sysäsivät meidät surutyön pariin. Myös teillä, jotka luette tätä kirjaa, on luultavasti sydän murtunut. Olet siitä myös ehkä tietoinen, mutta kysyt kuitenkin: ”Mitä minä voisin tehdä asialle?” Tästä kirjasta voit löytää vastauksen. Perusajatus, joka kirjassa tuodaan esille, on ratkaisu ongelmaan kuinka menestyksekkäästi auttaa surevaa työstämään menetyksiään.

Useimmat työkseen surun tai kriisiavun parissa työskentelevistä käyttävät lähtökohtanaan asiakohtaista tai järkiperäistä perspektiiviä. Tämä antaa usein sureville ymmärrystä, mutta ei toipumista surusta. Tässä kirjassa on huomio kokonaan tunnepohjaisessa tuskassa, jonka aiheuttaja on kuolemantapaus, ero tai muut menetykset.

Kaikille teille, joilla on työstämätöntä surua: Tiedämme, että harjoitukset tässä kirjassa auttavat teitä etääntymään tuskasta, joka aiheutuu menetyksistänne. Tiedämme myös, ettei se tule olemaan helppoa.

Tiedämme, että surusi on voinut sulkea sydämesi kaikelta muulta. Jos voisimme, olisimme mielellämme mukana kun aloitat harjoitusten tekemisen, jotka avaavat sydämesi jälleen. Olet ehkä peloissasi alkaessasi matkaasi, tai ehkä pelko saa otteen matkan aikana. Muista silloin, että sadattuhannet muut ovat ennen sinua tehneet saman matkan, josta tämä kirja kertoo. Tiedämme, että kaikki he ovat mukanamme kannustamassa sinua uhmaamaan pelkoasi ja aloittamaan toipumisprosessin.

Toivotamme sinulle onnea matkallasi ja olemme jatkossakin palveluksessasi.

Lämpimin terveisin, John W James & Russel Friedman

Surun työstäminen

OSA 1: TIEDOSTA ONGELMA

Koska luet tätä kirjaa, on sydämesi mitä suurimmalla todennäköisyydellä murtunut.

Sen on voinut aiheuttaa kuolemantapaus hiljattain tai kauemmin aikaa sitten.

Sen on voinut aiheuttaa avioero tai rakkaussuhteen loppuminen.

Sen on voinut aiheuttaa mikä tahansa niistä yli neljästäkymmenestä muusta menetyksestä, joita ihminen voi kohdata elämänsä aikana.

Sen on voinut aiheuttaa myös tietoisuus siitä, että elämäsi ei ole niin onnellista ja sinua tyydyttävää kuin haluaisit sen olevan.

Huolimatta siitä, minkä takia sydämesi on murtunut, et oletettavasti voi hyvin.

Emme tule kertomaan sinulle kuinka sinä voit. Sinä tiedät sen itse jo.

Emme tule myöskään kertomaan sinulle, että tiedämme miltä sinusta tuntuu, sillä emme voi sitä tietää. Sitä ei voi tietää kukaan muukaan sinua lukuun ottamatta. Parhaimmassa tapauksessa muistamme miltä meistä itsestä tuntui, kun kohtasimme joitakin omista menetyksistämme.

Huolimatta siitä, että olet elämäsi aikana jo ehkä ollut mukana joissakin tuskallisissa muutoksissa, tulemme kertomaan sinulle mihin toimenpiteisiin sinun on ryhdyttävä saadaksesi takaisin tunteen siitä, että elämäsi on tasapainossa ja että voit hyvin.

kuinka käytät tätä kirjaa Älä jätä mitään kappaletta väliin lukiessasi tätä kirjaa. Ero niiden välillä, jotka pääsevät eroon tunnepohjaisesta tuskastaan ja niiden, joiden kohdalla tämä ei toteudu, on suoraan johdannainen toimenpiteisiin, jotka viet läpi 1

kirjan luettuasi. Ne jotka vapautuvat surustaan, seuraavat etukäteen tehtyä tarkkaa suunnitelmaa. Toivomme sinunkin seuraavan tätä suunnitelmaa saavuttaaksesi menestyksekkään tuloksen surutyössäsi.

Tämä kirja on kirjoitettu antamaan välttämätöntä informaatiota niille, jotka haluavat toipua surustansa. Kirjalla onkin todella paljon annettavaa niille, jotka todella haluavat voida paremmin. Kirja tulee auttamaan sinua valitsemaan surun työstämisen ja toipumisen, sen sijaan että valitsisit eristäytymisen ja välimatkan ottamisen. Jos hyödynnät kirjan jokaisen kappaleen lause lauseelta, se tulee edistämään toipumistasi moninkertaisesti.

Tekstissä on koko ajan mukana ehdotuksia, huomioita ja ohjeita. Yritä välttää oikoteitä. Ne saattavat johtaa sinut suoraan takaisin vanhoihin olettamuksiin surusta ja surun työstämisestä, olettamuksiin, jotka eivät ole millään tavalla avuksi sinulle. Pidä kiinni tästä ohjelmasta ja omasta toipumisestasi.

varoitus!

Tämä kirja ei ole tarkoitettu opetustarkoitukseen. Haluammekin sen vuoksi kehottaa sinua luopumaan ajatuksesta – houkuttelevasta sinänsä – että olet valmis auttamaan muita vain, koska olet lukenut tämän kirjan tai tehnyt harjoitukset, jotka löytyvät kirjasta. Tarjoamme erityisiä surutyön ohjaajakursseja siinä tarkoituksessa. Kirjan lopussa on yhteystiedot surutyöinstituuttiin Ruotsissa, joka on yhteistyökumppanimme (Svenska Institutet För Sorgbearbetning). Heillä on sekä surutyökursseja, kuin myös surutyön ohjaajan kursseja.

2

1

Suru: Laiminlyöty ja väärin ymmärretty prosessi

Suru on normaali ja luonnollinen reaktio menetykseen, riippumatta menetyksen laadusta ja luonteesta. Näin ollen ovat myös tunteet, joita tunnet menetyksen jälkeen, normaaleja. Ongelmana onkin, että meidät on saatu uskomaan, että nämä tunteet ovat epänormaaleja ja luonnottomia.

Sen lisäksi, että suru on normaali ja luonnollinen tunne, se on myös vahvin kaikista tunteista. Samalla se on myös meidän laiminlyödyin ja väärin ymmärretyin kokemuksemme, sekä surevien että heidän ympäristönsä taholta.

Suru on kaikki ne ristiriitaiset tunteet, jotka aiheutuvat totutun elämäntavan äkillisestä muutoksesta tai loppumisesta. Mitä oikein tarkoitamme ristiriitaisilla tunteilla? Otetaan seuraava esimerkki avuksi. Kun joku rakastamasi henkilö kuolee pitkäaikaisen sairauden murtamana, tunnet ehkä helpotusta siitä, että hänen kärsimyksensä on ohi. Samanaikaisesti ymmärrät ehkä, että et enää koskaan tule näkemään kyseistä henkilöä, saatikka koskettamaan häntä. Voit kokea tämän hyvin tuskallisena. Nämä ristiriitaiset tunteet, helpotus ja tuska, ovat täysin normaaleja tunteita kuolemantapauksen yhteydessä.

Kuinka on avioerojen kanssa? Tunnemmeko ristiriitaisia tunteita myös silloin?

Vastaus on myöntävä. Voit tuntea aitoa tunnetta vapaudesta ja siitä että konflikti on vihdoinkin ohi. Se on positiivinen tunne. Samanaikaisesti voit pelätä, ettet tule koskaan tapaamaan ketään yhtä kaunista tai ketään, joka huolehtisi perheestään yhtä uskollisesti. Nämä ristiriitaiset tunteet, vapaus ja pelko, ovat täysin luonnollisia reaktioita menetyksen kohdatessa.

3

Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu osana luottavaisuutta ja lämminhenkisyyttä, huolimatta siitä onko kysymyksessä rakkaussuhde, ystävyyssuhde, perhesuhde tai ammatillinen suhde. Mutta mitkä muut menetykset voivat saada aikaan sellaisen määrän ristiriitaisia tunteita. Kuolemantapaukset ja avioerot ovat ilmeisiä menetyksiä, mutta monet muutkin kokemukset voidaan lukea kuuluviksi menetyksiin. Esim. nämä seuraavat: Lemmikkieläimen kuolema Muutto Koulun (opiskelun) aloitus Entinen puoliso kuolee Avioliitto Opiskelun päättyminen Väärinkäytön tai riippuvuuden lopetus Suuri muutos terveydentilassa Eläkkeelle siirtyminen Taloudellisen tilan muutos (positiivinen tai negatiivinen) Kesäloma Juridiset vaikeudet Lapset muuttavat kotoa Usein näitä, jopa hieman arkipäiväisiltä tuntuvia muutoksia elämässä, ei nähdä menetyksinä, joita tulisi surra. Totuus on kuitenkin, että me suremme kaikkia muutoksia olosuhteissa, jotka koemme merkityksellisiksi – olosuhteista tulee näin ollen myös tunnepohjaisesti tärkeitä.

Huolimatta siitä, etteivät suurimmat menetyksesi elämässäsi olisikaan kuolemantapauksia, on tämä kirja suunnattu myös sinulle.

Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen työstä surevien parissa olemme panneet merkille muitakin usein kohtaamiamme menetyksiä. Näihin sisältyy esim. luottamuksen, turvallisuudentunteen tai kontrollin menettäminen oman fyysisen olemuksen suhteen (fyysinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö).

Yhteiskunta ei useinkaan näe näitä menetyksiä suruina, joita pitäisi työstää.

4

Melkein kaikki ovat joskus elämänsä aikana osallisina tapahtumissa, jotka johtavat osittaiseen luottamuksen menetykseen, mikä voi puolestaan saada aikaan koko elämän kestäviä kielteisiä vaikutuksia. Olet ehkä menettänyt luottamuksen toiseen vanhemmista, Jumalaan tai johonkin toiseen ihmiseen. Onko luottamuksen menettäminen sitten todellakin aihe suruun? Vastaus tähän kysymykseen on kyllä.

Surun työstäminen tämän menetyksen jälkeen tarkoittaa myös, että kohtaamme samat ongelmat kuin muidenkin menetysten kanssa. Suru on normaali ja luonnollinen asia, mutta meitä ei ole valmisteltu riittävästi kohtaamaan sitä. Surussa on kysymys murtuneista sydämistä, ei vioittuneista aivoista. Kaikki yritykset lääkitä sydäntä pään avulla epäonnistuvat, sillä pää on väärä työkalu tähän tehtävään. Se on kuin yrittäisi maalata vasaralla – seurauksena on suuri sekasotku.

Melkein kaikki järkiperäiset kommentit alkavat sanoilla: ”Älä ole surullinen”. Kun Johnin poika kuoli 1977, sanoi eräs hänen ihan hyvää tarkoittava ystävänsä hänelle: ”Älä ole surullinen, tulet saamaan lisää lapsia.” Kommentti Johnin fyysisestä kapasiteetista saada lisää lapsia oli järkiperäisesti korrekti, mutta tämän asian yhteydessä täysin epäolennainen.

Se oli myös tarkoituksettomasti loukkaava, sillä se vähätteli hänen luonnollisia ja normaaleja tunteitaan. John voi erittäin huonosti. Hän oli lohduton.

Kun Russel ja hänen ensimmäinen vaimonsa erosivat, hän oli täydellisesti murtunut. Eräs ystävä sanoi: ”Älä ole surullinen, seuraavalla kerralla tulee menemään paremmin.” Useimmat niistä kommenteista, joita surevat saavat menetystensä jälkeen kuulla, ovat järkiperäisesti korrekteja, mutta tunneperäisesti toisarvoisia. Suoranaisena seurauksena näistä vastakohtaisuuksista sureva saattaa tuntea itsensä hämmentyneeksi ja turhautuneeksi; tunteita, jotka usein johtavat tunnepohjaiseen eristäytyneisyyteen.

Koska useimmille meistä on opetettu, että on parasta yrittää itse ratkaista kaikki ongelmansa järkensä avulla, tulee työstämättömästä surusta ajan kanssa jättimäinen ongelma. Yhteiskunnan keskittyminen järkiperäistämiseen on jopa johtanut akateemisiin lehtiartikkeleihin, joissa sukupuolesta on tehty fakta, joka on syytä ottaa huomioon surun yhteydessä. Olemme yhtä mieltä siitä, että miehet ja naiset omaksuvat eri tavalla yhteiskunnan sosiaalisen puolen, mutta kokemuksemme osoittaa kuitenkin, että sekä miehet että naiset ovat samalla tavalla rajoitettuja 5

käsittelemään surullisia, tuskallisia ja kielteisiä tunteita. Tunteilla ei ole sukupuolta. Mitään ei ole tapana kutsua tyttösuruksi tai poikasuruksi, tyttöiloksi tai poikailoksi.

Emme kuitenkaan halua sanoa, ettei järjestä olisi hyötyä surua työstäessämme. Luethan nytkin kirjaa surun työstämisestä, mikä on sinällään järkiperäinen toiminto. Kirja auttaa sinua ymmärtämään joitakin ideoita surutyöstä ja myös viemään läpi tiettyjä toimenpiteitä, joten myös jonkin asteinen järkiperäinen työ kuuluu osana surun työstämiseen.

suru ja surun työstäminen Monet tämän kirjan lukijoista näkevät luultavasti ensimmäistä kertaa sanat suru ja surun työstäminen yhdessä.

Uskonnolliset sekä muut hengelliset johtajat ovat vuosisatojen ajan kehottaneet meitä näkemään menetyksemme tilaisuutena henkilökohtaiseen kasvamiseen. Tästä huolimatta on prosessi intensiivisen tunnepohjaisen tuskan läpi elämisestä tulkittu niin väärin, etteivät useimmat meistä nykyisin tiedä kuinka käsitellä menetyksiämme.

Mitä tarkoitamme surun työstämisellä? Surun työstämisen tarkoituksena on voida paremmin. Työstämisen tarkoituksena on saada hallintaan vaikutukset, jotka johtuvat tapahtumista, joissa olet ollut mukana, sen sijaan että antaisit tapahtumien hallita elämääsi ja mahdollista onneasi. Surun työstämisen tavoitteena on saada elämälle uusi sisältö, ilman että olisimme peloissamme, että meitä haavoitetaan jälleen. Surun työstäminen mahdollistaa kontaktin iloisiin muistoihin ilman ahdistusta ja huonoa omaatuntoa.

Surun työstäminen tarkoittaa myös, että voit olla surullinen ja puhua tunteistasi huolimatta siitä, kuinka ihmiset ympärilläsi reagoivat. Surun työstäminen mahdollistaa anteeksiannon toisille, kun he sanovat asioita, jotka pohjautuvat heidän puutteellisiin tietoihinsa surusta. Surun työstäminen tarkoittaa myös, että eräänä päivänä ymmärrät, että on normaalia ja terveellistä puhua menetyksistä, joita olet elämässäsi kohdannut.

Tärkeintä on kuitenkin, että saat käyttöösi kaikki ne työkalut, jotka sinun olisi pitänyt saada jo lapsena. Nämä valmiudet mahdollistavat meille menetysten kohtaamisen heti niiden sattuessa kohdalle. Useimmat meistä ovat hyvinkin tietoisia siitä, ettei ole olemassa mitään takuita siitä, 6

että rakastamamme ihmiset ovat elossa meidän kotiin tullessamme. Ne, jotka ovat käyneet läpi avioeron, tietävät, ettei ole olemassa mitään takuita siitä, että puolisomme rakastaa edelleenkin meitä kotiin tullessamme.

Surun työstäminen lääkitsee sydämesi, mikäli se on murtunut, mikä puolestaan mahdollistaa osallistumisen sataprosenttisesti kaikkiin ihmissuhteisiisi. Yhdessä sen tiedon ja vapauden kanssa minkä surun työstäminen antaa, tulee myös kyky rakastaa niin täydellisesti kuin mahdollista.

Surun työstäminen ja siitä toipuminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista.

Kyetäksesi viemään läpi ne harjoitukset, jotka johtavat surusta toipumiseen, sinulta edellytetään täydellistä huomiota asialle, avomielisyyttä, halukkuutta muutokseen ja ennen kaikkea rohkeutta.

avoin suhtautuminen suruun Olemme kaikki kuulleet sanonnan: ”Ainoa, mikä on varmaa elämässä, on kuolema”. Te, jotka luette tätä kirjaa, tiedätte ainakin yhden asian, joka tulee lisätä edelliseen: menetykset. Kohtaamme kaikki menetyksiä elämässämme. Huolimatta hyvin samankaltaisista reaktioista menetyksiin, tietävät useimmat hyvin vähän siitä, kuinka työstää surua.

Tiedämme surevista sen, että he haluavat jälleen voida hyvin. Heillä on usein avoin suhtautuminen asioihin ja he hakevat myös apua useilta eri tahoilta. Surevat osallistuvat tukiryhmiin, lukevat esitteitä ja ostavat kirjoja. Tämän kaiken tehtyään he joutuvat toteamaan, että yhteiskunta on varustettu huonosti johtamaan suruprosessia onnistuneeseen lopputulokseen. Tuska työstämättömästä surusta kerääntyy ja varastoituu ihmisten sisimpään ajan kuluessa. Huolimatta siitä, johtuuko suru kuolemantapauksesta, erosta tai jostakin muusta menetyksestä, saattaa kesken jääneellä surun työstämisellä olla koko elämän kestävä negatiivinen vaikutus kykyymme tuntea onnea.

7

surun työstäminen: kuinka toimia?

Surusta toipuminen tapahtuu surevan tehdessä joitakin pieniä ja asianmukaisia päätöksiä.

Valitettavasti useimmilla meistä ei ole tietoa siitä, mitä tarvitsemme kyetäksemme tekemään yllämainitut pienet ja asianmukaiset päätökset.

Tämä kirja on tarttunut haasteeseen auttaakseen kaikkia niitä, joilla on vilpitön halu löytää ja työstää kaiken sen tunnepohjaisen tuskan, joka johtuu menetyksistämme. Tiedämme, että periaatteet, joista kirjassa kerrotaan auttavat. Ne auttavat niitä, joita on kohdannut kuolemantapaus, ero tai jokin muu menetys.

Kun joku rakastamamme henkilö kuolee, se voi herättää tunteen, että yritämme tavoittaa jonkun, joka on aina ollut läsnä tarvittaessa, vain huomataksemme, ettei henkilöä enää ole siellä kun tarvitsemme häntä.

Jotkut teistä lukevat tätä kirjaa saadakseen apua ongelmalliseen suhteeseen johonkin ihmiseen, joka on kuollut. Voisimme kutsua tätä suhteeksi ihmiseen, jota en ”rakasta koko sydämestäni”. Se voi tuntua siltä kuin yrittäisin tavoittaa jonkun, joka ei ole koskaan ollut läsnä tarvittaessa eikä ole sitä nytkään. Tämä koskee myös sinua, jolla on tarve työstää ongelmallista suhdetta vielä elävään ihmiseen.

Usein on kysymyksessä avioerosta johtuva menetys ja niin muodoin suhde ihmiseen; jota en ”rakasta koko sydämestäni”. Vaikkakin avioerot saattavat loppuun aviolliset, seksuaaliset ja sosiaaliset siteet, eivät tunnepohjaiset siteet pääty eroon. Ilman menestyksekästä surutyön tekemistä ihmiset toistavat usein erehdyksensä, joihin he syyllistyivät aikaisemmissa ihmissuhteissaan – niin miehet kuin naisetkin.

työstämätön menneisyytesi voi ratkaista tulevaisuutesi Meillä ei ole moraalisia, juridisia, uskonnollisia tai sosiaalisia mielipiteitä avioeroista. Uskomme kuitenkin, että kaikki, jotka ovat osallisia avioeroissa, surevat. Näin ollen myös avioparin mahdolliset 8

lapset, vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Tämä asenne helpottaa asioita. Tiedämme aina ensisijaisena ongelmana olevan työstämättömän surun.

Avioerot ja rikkoutuneet rakkaussuhteet aiheuttavat surua. Tämä voi rajoittaa elämää ja antaa koko elämänajan kestäviä negatiivisia vaikutteita tuleviin suhteisiin. Työstämätön suru, joka johtuu aikaisemmasta suhteesta, voi johtaa päätöksiin, jotka pohjautuvat erilaisiin pelkoihin. Olemme erityisen varovaisia suojataksemme itseämme uusilta, tunnepohjaiseen tuskaan johtavilta tapahtumilta.

Ikävä kyllä tämä liioiteltu varovaisuus rajoittaa kykyämme olla avoimia, luottavaisia ja rakastavaisia, mikä luultavasti johtaa seuraavan suhteemme epäonnistumiseen. Toivomme sinun ymmärtävän, kuinka merkityksellistä on palata takaisin aikaisempiin suhteisiin ja saattaa loppuun se, mikä on keskeneräistä. Tämä lisää todennäköisyyttä, että nykyinen suhteesi tulee onnelliseksi. Toivomme että tämä kirja antaa sinulle – joka edelleen tunnet itsesi yksinäiseksi ja eristetyksi – rohkeutta työstää aikaisempia suhteitasi, niin että uskaltautuisit suuntautua ulospäin ja löytää elämääsi uuden, terveelle pohjalle perustuvan rakkaussuhteen.

9

2

Ongelman ymmärtäminen

Suru on vaikea ja monitahoinen ilman, että teemme sen vieläkin vaikeammaksi. Ikävä kyllä monet asiat tekevät suhtautumisemme suruun usein hankalammaksi ja näin ollen myös vaikeuttavat toipumistamme surusta. Tämän kappaleen tarkoituksena on tehdä sinut tietoiseksi mahdollisista ”ansoista”, jotka voivat hidastaa tai estää sinua surun työstämisessä.

epätietoisuutta surun eri vaiheista Useat ihmiset ovat tietoisia Elisabeth Kübler-Rossin uraa uurtavasta työstä ihmisten parissa, jotka olivat vakavasti sairaita. Hän nimesi viisi eri vaihetta, jotka ihminen normaalisti käy läpi saatuaan diagnoosin vakavasta, kuolemaan johtavasta sairaudesta. Nämä vaiheet ovat: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyntä.

Yksi seuraus tohtori Kübler-Rossin työstä on, että monet ihmiset mielellään soveltavat konseptia surun eri vaiheista myös muihin menetyksiin. Surua, joka on seurausta jonkun toisen ihmisen kuolemasta, avioerosta tai jostakin muusta menetyksestä, ei tulisi kuitenkaan tarkastella käyttäen lähtökohtana Kübler-Rossin konseptia surun eri vaiheista. Ne tunteet, jotka aiheutuvat jostakin menetyksestä, ovat luonnoltaan ja intensiivisyydeltään täysin riippuvaisia henkilön persoonallisuudesta ja siitä, mikä on ainutkertaista juuri siinä kyseisessä suhteessa.

11

Tri Kübler-Rossin työ lisäsi ihmisten tietoisuutta kuolemisprosessissa, mutta aiheutti samanaikaisesti, ikävä kyllä, epäsuorasti myös vahinkoa joissakin tapauksissa. Monet ihmiset, niin ammatti-ihmiset kuin muutkin, ovat yrittäneet soveltaa hänen teoriaansa surun eri vaiheista niihin tunteisiin, jotka seuraavat jotakin menetystä. Muun relevantin informaation puutteessa hänen työtään on tulkittu usein väärin. On sanottu esim., että kieltäminen on yksi vaihe, joka käydään läpi kuolemantapauksen tai vaikkapa avioeron kohdatessa.

Kaikkien näiden vuosien aikana, jolloin olemme tehneet työtämme surevien parissa, emme ole tavanneet tähän mennessä vielä ketään, joka olisi kieltänyt menetyksensä. Päinvastoin he sanovat usein heti alussa: ”Äitini kuoli”, ”koirani kuoli” tai ”vaimoni jätti minut”. Näistä lausunnoista on mahdotonta löytää merkkiäkään menetyksen kieltämisestä.

Koska luet tätä kirjaa, et luultavasti sinäkään kiellä menettäneesi jotakin.

kuinka on kiukun kanssa?

Hyvin suuri osa surua käsittelevästä kirjallisuudesta sisältää väittämän, että kiukku tai vihan tunteet ovat aina huomioon otettava tosiasia menetysten yhteydessä. Kunnioitamme tätä näkemystä, vaikkakin olemme toista mieltä. Kiukku kytkeytyy usein olosuhteisiin menetyksen ympärillä ja on usein yksi tekijöistä ongelmallisessa suhteessamme johonkin ”ei niin rakastettavaan henkilöön”. Kuitenkin on olettamus kiukun suuresta merkityksestä usein virheellinen ja ehkä vaarallinenkin. Osa kuolemantapauksista ei aiheuta lainkaan sellaisia tunteita. Seuraava lyhyt kertomus kuvailkoon ajatustamme. ”Minun 92-vuotias mummoni, johon minulla oli aivan ihana suhde, sairastui ja kuoli. Onneksi kaikki meni suhteellisen nopeasti, joten hänen ei tarvinnut kärsiä erityisen paljon. Olen siitä hyvin iloinen. Olin viettänyt juuri aika paljon aikaa hänen kanssaan ja kerroin hänelle silloin kuinka paljon hän merkitsi minulle. Olen tästä hyvin kiitollinen.

Hautajaisseremonia kuvaili mummoani onnistuneesti. Useat ihmiset tulivat puhumaan kanssani hänestä. Pidin siitä erittäin paljon. Hautajaisissa muistutti eräs avulias ystäväni minua hyvästijättämisen 12

tärkeydestä. Teinkin niin, mikä tuntui hyvältä. En ole vihainen tai kiukkuinen.”

Tämä on tosi kertomus. Jos kertomus olisi ollut toisenlainen, olisi se herättänyt toisenlaisia tunteita. Jos lapsenlapsi ei olisi saanut tilaisuutta puhua mummonsa kanssa ennen mummon kuolemaa, olisi hän ehkä ollut kiukkuinen olosuhteista, jotka eivät suoneet hänelle tilaisuutta siihen. Jos kysymyksessä olisi ollut joku ”ei niin rakastettava henkilö”, olisi hän ehkä ollut vihainen, koska hän kuoli ennen kuin hän ehti korjata suhdetta kuntoon.

Toivottavasti et usko että kiukku on välttämätön osa työstämättömästä surusta. Osa surevista ihmisistä on vihaisia ja toiset eivät, mutta jos kiukkua tai vihaa on mukana kuvassa, löydämme sen ja tulemme myös työstämään sen pois.

tavallisia reaktioita Vaikka surua ei voidakaan jakaa joihinkin edeltäkäsin päätettyihin vaiheisiin, on surevilla kuitenkin monia samankaltaisia reaktioita: Huonontunut keskittymiskyky. Henkilö, jolla on surua, on makuuhuoneessa.

Hän saa ajatuksen hakea jotakin keittiöstä. Kun hän tulee keittiöön, hän on täydellisesti unohtanut, mitä hän aikoi hakea tai mitä hän siellä yleensä tekee. Surun aiheuttamat tunteet täyttävät usein ihmisen kokonaan ja kyvyttömyys keskittyä mihinkään, mikä tästä on seurauksena, vaikuttaa olevan erittäin yleinen reaktio suruun.

Turtuneisuuden tunne. Surevat kertovat usein meille, että ensimmäinen tunne menetyksestä on tunne turtuneisuudesta. Tunne voi olla sekä fyysinen että tunneperäinen. Turtuneisuuden tunne vaihtelee henkilöstä riippuen. Olemme harvoin tavanneet ketään, jolla turtuneisuus olisi kestänyt joitakin tunteja kauempaa. Tämä reaktiota kutsutaan usein virheellisesti kieltämiseksi.

Epäsäännöllinen uni. Surevat kertovat usein, että he eivät voi nukkua tai että he nukkuvat erittäin paljon. Tämä vaihtelee myös usein päivittäin.

13

Muuttuneet ruokatottumukset. Surevat kertovat usein olevansa kykenemättömiä syömään tai että he syövät erittäin paljon. Tämäkin vaihtelee usein päivittäin.

Tunneperäinen vuoristorata. Surevat kertovat usein tunteiden jatkuvasta vaihtelusta. Suoranaisena seurauksena tästä tunnepohjaisesta vuoristoradasta surevat tuntevat usein itsensä sekä tunnepohjaisesti että fyysisesti täysin uupuneiksi. Tästä reaktiosta puhumme syvemmin myöhemmin kirjassamme.

Kaikki nämä edellä mainitut reaktiot ovat täysin normaaleja menetyksen yhteydessä. Reaktioiden kesto on yksilöllistä ja vaihtelee yksilön mukaan.

Emme edes yritä arvioida, kuinka pitkät reaktiot tulevat olemaan juuri sinun kohdallasi. Reaktiot eivät välttämättä edes tule. Ne eivät ole mitään vaiheita suremisessa.

Surussa ei ole eri vaiheita, mutta ihminen tulee aina yrittämään sijoittaa itsensä johonkin etukäteen määriteltyyn kategoriaan, mikäli tällainen vaihtoehto on olemassa. Tämä pätee, ikävä kyllä, erityisesti siinä tapauksessa, että ehdotus tulee joltakin auktoriteetilta, kuten terapeutilta, papilta tai lääkäriltä. Älä salli kenenkään luoda ajallisia raameja tai eri vaiheita sinulle ja surullesi.

Ei ole olemassa mitään itsestään selviä tosiasioita surun ollessa kysymyksessä. Ei ole olemassa myöskään reaktioita, jotka ovat niin yleisiä ja kaikkiin päteviä, että kaikki tai edes useimmat ihmiset kokevat ne. On olemassa vain yksi muuttumaton totuus: Kaikki suhteet ovat ainutkertaisia.

surun yli pääseminen Yksi vahingollisimmista vääristä informaatioista on ajatus, että ”et voi koskaan päästä yli” lapsesi kuolemasta. Tämä täysin virheellinen väittämä suunnataan usein vanhemmille, joilta on lapsi kuollut sekä myös muiden 14

menetysten yhteydessä. Surevat vanhemmat ja muutkin hakevat usein sen vuoksi tunteita ja muuta informaatiota, jotka vahvistaisivat tämän väittämän.

Olisi enemmän asianmukaista ja oikein kysyä: ”Onko mahdollista unohtaa lapsensa tai vaikkapa puolisonsa tai vanhempansa?” Vastaus on tietenkin: ei! ”En voi unohtaa” sotketaan usein ajatukseen: ”en voi päästä yli”. Tämä virheellinen ja lamauttava uskomus pitää sitten huolen siitä, että surevan sydän on murskattu ehkä ikuisiksi ajoiksi. Niin ikään tämä uskomus tekee myös surun työstämisen usein todella vaikeaksi sekä saattaa estää positiivisten muistikuvien esiintymisen kyseisessä suhteessa.

Tammikuussa viime vuonna keskustelimme erään naisen kanssa, jonka tytär oli tehnyt itsemurhan eräänä helmikuun päivänä joitakin vuosia aikaisemmin. Hän kertoi meille, että aina kun helmikuu lähestyi, hän ajatteli yhä enemmän tytärtään. Monet hänen ajatuksistaan ja tunteistaan olivat tuskallisia. Me vahvistimme häntä hänen tunteessaan ja ajatuksessaan siitä, että tunteiden intensiivisyys lisääntyi, kun tuskallinen vuosipäivä lähestyi. Hänen silmänsä täyttyivät kyyneleistä hänen puhuessaan suhteestaan tyttäreensä. Hän sanoi: ”Minun sydämeni on murtunut ainiaaksi.”

Useimmat ihmiset olisivat hyväksyneet hänen kommenttinsa ja jatkaneet sitten matkaansa. Me emme tehneet niin. Sen sijaan kysyimme häneltä, oliko hänellä positiivisia muistikuvia tyttärestään. Hän vastasi myöntävästi.

Kysyimme edelleen, miltä hänestä tuntui, kun nämä iloiset ja rakkaudentäyteiset muistikuvat tulivat hänen mieleensä. Hän kertoi sen tuntuvan hyvältä. Kysyimme sitten: ”Kun muistat jotakin positiivista, tuntuuko sydämesi silloin murtuneelta?” ”Ei, ei se siltä tunnu”, vastasi hän silloin.

Ehdotimme hänelle tämän jälkeen, ettei hän käyttäisi sanontaa: ”sydämeni on murtunut ainiaaksi”, kun hän kertoo itsestään. Halusimme hänen mieluummin sanovan sen sijaan: ”Joskus, kun muistan tyttäreni taistelun ja hänen kuolemansa, tuntuu kuin sydämeni murtuisi. Toisinaan, kun muistelen häntä ja muistan hänen ihanat, hyvät ominaisuutensa, tunnen itseni iloiseksi ja haluan jakaa muistikuvani hänestä muillekin.”

Hyvin tavallinen virheellinen olettamus, jonka surevat, ammattiihmiset ja kirjallisuus ovat luoneet, on: ”Koska en ole unohtanut häntä ja joskus vielä kaipaankin häntä, en luultavasti ole päässyt menetyksen aiheuttaman tuskan yli.” Tämä traaginen asenne rajoittaa ja jopa estää surevaa elämään täysipainoisesti.

15

milloin on aika aloittaa surusta toipuminen?

Mainitsimme aikaisemmin, että turtuneisuuden tunne ja vaikeudet keskittyä mihinkään ovat tyypillisiä ilmiöitä sureville. Näistä reaktioista huolimatta ovat surevat useimmiten halukkaita puhumaan olosuhteista menetyksen aikana ja myös suhteista, joita heillä oli silloin (kaikki suhteet käydään läpi automaattisesti menetyksen yhteydessä). Tämä tarkoittaa sitä, että tehokas surutyön tekeminen voidaan aloittaa melkein välittömästi. On hyvin yksinkertaista ja helppoa hyödyntää tätä automaattista läpikäymistä ihmissuhteista, löytääksemme kaikki ne tunteet jotka jäivät ilmaisematta.

Myös kaikkein rakkaudentäyteisin ja kaikin puolin onnistunut ihmissuhde pitää sisällään asioita, jotka ovat jääneet keskeneräisiksi.

Muistikuvat ovat usein selvempiä heti menetyksen jälkeen. Menetyksen jälkeinen aika voi olla ideaalinen ajankohta lukemattomien muistikuvien esille saamiseen. Surevilla on tarve ja halu puhua menetyksestään toisten ihmisten kanssa. On tavallista, että perheen sisällä puhutaan paljon kuolleesta perheen jäsenestä kuolemaa seuraavina päivinä. On myös tavallista, että puhutaan siitä, mikä oli positiivista tai negatiivista ennen menetystä, tai mitä tapahtui eron jälkeen, eläkkeelle pääsyn jälkeen, työttömyyden kohdatessa, lemmikkieläimen kuoleman johdosta tai fyysisen statuksen muuttuessa, mahdollisesta positiivisesta ja negatiivisesta kaikessa tässä.

Puhuminen tapahtuneesta on vapauttavaa ja hyväksi, mutta se ei useimmiten riitä saattamaan loppuun sitä mikä on keskeneräistä. Meidän tulee useimmiten suorittaa joitakin toimenpiteitä päästäksemme irti tuskasta, jonka tunnistamme puhuessamme ihmissuhteistamme ja viedäksemme näin loppuun sen, mikä on kesken.

Yksi ikävimmistä kokemuksistamme surutyön parissa ovat kaikki ne ihmiset, jotka ilmoittautuvat surutyön kurssille, eivätkä sitten kuitenkaan tule sinne. Joskus he soittavat ja sanovat: ”Minun terapeuttini sanoi, etten ole vielä valmis työstämään suruani.”

Seuraavaksi pieni kaksijakoinen arvoitus, joka kuvaavalla tavalla vastaa kysymykseen: ”Milloin voin aloittaa toipumiseni?”: 1.Jos sinä kaatuisit ja saisit jalkaasi syvän viiltohaavan, josta vuotaisi rajusti verta, hakeutuisitko välittömästi lääkäriin? Vastaus on itsestään selvä: totta kai.

16

2. Jos erilaiset olosuhteet johtaisivat sydämesi murtumiseen, hakisitko välittömästi apua vai vuotaisitko tunnepohjaisesti kuiviin? Valinta on sinun.

Voiko surun työstämisen aloittaa liian aikaisin? Ei. Ensimmäiset kymmenen vuotta surutyöstämme omistauduimme suurelta osin auttamaan hautaustoimistoja ja pappeja heidän työssään surevien ihmisten tukemisessa. Syynä oli yksinkertaisesti se, että nämä ammattiryhmät ovat ne, jotka ensimmäiseksi auttavat surevia kuolemantapauksen sattuessa kohdalle. Ei ole koskaan liian aikaista aloittaa surun työstämistä.

itsemurha, murha, aids ja muut traagiset olosuhteet Tunnepohjainen eristäytyminen on suuri ongelma sureville. Ajatusten keskittäminen menetyksen syihin, esim. itsemurhaan, murhaan, AIDS:iin tai muuhun traagiseen syyhyn ja olosuhteisiin lisäävät eristyneisyyden tunnetta.

Suruun on olemassa tunnepohjainen selitys. Se ei tarkoita, ettei syy kuolemantapaukseen herättäisi tunteita. On itsestään selvää, että jos joku syvästi rakastamme henkilö kuolee traagisissa olosuhteissa, tulemme kokemaan tapahtuneen itsessään epäoikeudenmukaisena. Tunnustettuamme, että olosuhteet kuolemantapauksen ympärillä vaikuttavat meihin, voimme keskittyä kahteen vieläkin tärkeämpään totuuteen. Ensimmäiseen saamme vastauksen esittämällä ehkä tuskallisenkin kysymyksen: Kaipaisitko kyseistä, rakastamaasi henkilöä vähemmän, mikäli hänen kuolemansa olisi tapahtunut jollakin toisella tavalla? Vastaus on tietenkin kielteinen.

Toisessa kysymyksessä kiinnitämme huomion ihan toiseen seikkaan: ”Mitä jäi kohdallasi tunnepohjaisesti keskeneräiseksi kuolemantapauksen vuoksi?”

Puhuimme aikaisemmin että kiukku ja kieltäminen eivät termeinä ole käyttökelpoisia sureville. Päätös on myös hieman kaksijakoinen sana, joka ei välttämättä auta paljonkaan. Tuomioistuimen päätöksen jälkeen ryntäävät lehtimiehet usein kameroiden ja mikrofonien kanssa surevien luo kysyen: Onko asian käsittely tuomioistuimessa johtanut siihen, että kaikelle voidaan laittaa piste. Vastaus on useimmiten ei.

17

Oikeudenkäynti palvelee lakia ja oikeudenmukaisuutta, mutta kun oikeusprosessi on ohi, on surevalla kuitenkin työstämättä se, mikä on tunnepohjaisesti keskeneräistä. Parhaassa tapauksessa saattaa oikeudenkäynti loppuun oikeudellisen prosessin, mutta se ei koskaan voi saattaa loppuun tunnepohjaisia asioita ihmissuhteessa.

Olemme nähneet tapauksia, kuinka ihmiset ovat kuolemansyystä saaneet motiivin elämäntehtävälleen tai ammattiuralleen. Siinä ei tarvitse olla mitään väärää. Kaikki yhteiskunnassa hyötyvät lisääntyneestä tietoisuudesta ja kiinnostuksesta lainsäädännön, sairaanhoidon ja muun sellaisen suhteen. Elämämme on rikastunut ja muodostunut huomattavasti paremmaksi näiden ihmisten voimainponnistusten tuloksena. Miinuksena voidaan nähdä mahdollinen tunnepohjainen keskeneräisyys heidän suhteessaan ihmiseen joka kuoli. Kaikki heidän energiansa menee toisten hyväksi ja varsinainen ongelma jopa unohtuu – heidän oma työstämätön surunsa.

Jotkut teistä tulevat olemaan mukana siviilioikeudellisessa prosessissa läheiseenne kohdistuneen hoitovirheen takia tai rikosoikeudessa läheisenne kuolemansyyn vuoksi. Kehotamme teitä tekemään surutyönne ennen tällaisia prosesseja. Tunnepohjaisesti keskeneräisen asian loppuun saattaminen antaa teille voimia viedä asioita eteenpäin paljon tehokkaammin.

Sinulla tulee olemaan enemmän energiaa käytännön asioihin. Mutta tärkeintä kaikesta: lähtökohtanasi ei tule olemaan virheellinen usko tai luulo, että oikeusprosessi tai tuomio auttaisi lääkitsemään murtuneen sydämesi.

sana, joka alkaa kirjaimella ”s” Usein väärinkäytetty sana surun yhteydessä on syyllisyys. Kutsumme sanaa usein ”S-sanaksi”. Emme oikeastaan käytä koskaan sanaa surevien yhteydessä, sillä se on erittäin harvoin relevantti, oikea sana tämän asian yhteydessä.

Tavallinen, usein tuskallinen keskustelu Suruinstituutissa voi edetä seuraavasti: SUREVA: Poikani teki itsemurhan. Tunnen suurta syyllisyyttä.

INSTITUUTTI: Teitkö joskus jotakin vahingoittaaksesi poikaasi tietoisesti?

18

SUREVA: En. (Tämä on melkein poikkeuksetta surevan vastaus.)

INSTITUUTTI: Sanakirjan määritelmä sanasta syyllisyys pitää sisällään ajatuksen, että me tuntiessamme syyllisyyttä olemme tietoisesti vahingoittaneet toista ihmistä. Koska sinulla ei ole ollut tarkoituksena vahingoittaa ketään, voit varmaankin jättää ”S-sanan” edelleen sanakirjaan? Olet luultavasti aivan tarpeeksi masentunut poikasi kuoleman johdosta. Et tarvitse mitään ylimääräistä tuskaa tai tunnepohjaista sekaannusta, mitä virheellisten sanojen ja termien käyttäminen todennäköisesti aiheuttaa.

SUREVA: En ole koskaan osannut ajatella sillä tavalla.

INSTITUUTTI: Onko olemassa joitakin asioita, joiden olisit halunnut olevan toisin, paremmin tai että niitä olisi ollut enemmän?

SUREVA: Kyllä, todellakin.

Ja tämän jälkeen padot useimmiten murtuvat.

On olemassa poikkeuksia, joissa joku on todella yrittänyt vahingoittaa toista henkilöä. Näissä tapauksissa saadaan anteeksipyynnöllä poistettua este, joka estää surevaa työstämästä suruansa.

eloon jäänyt: virheellinen termi Olet ehkä huomannut, ettemme käytä termiä eloon jäänyt kertaakaan tässä kirjassa. Tämä on tietoinen valinta. Eloon jäänyt on järkiperäisesti korrekti ilmaisu. Ilmaisu pitää sisällään ajatuksen, että sureva on saanut elää pitempään kuin joku toinen. Olemme kuitenkin havainneet että ilmaisulla eloon jäänyt on taipumusta toimia sekä määritelmänä että diagnoosina, mikä usein johtaa ihmisen vaaralliselle ja tuskalliselle tielle. Et voi jäädä eloon esim. toisen ihmisen itsemurhan jälkeen. Voit jäädä eloon murhayrityksestä, mutta et ole eloon jäänyt toisen ihmisen yrittäessä itsemurhaa, tai hänen onnistuessaan siinä.

Vielä tärkeämpää on ymmärtää, että termi eloon jäänyt kuvailee surevaa ihmistä lähtökohtana jokin yksittäinen tapahtuma, jonka seurauksena hän aina palaa olosuhteisiin kuolemantapauksen yhteydessä. Eloon jäämisestä tulee usein jopa identiteetti. Vahva, automaattinen samaistuminen tuskaan tapahtuneen vuoksi tulee lopuksi osaksi surevan olemusta. Ei ole lainkaan 19

epätavallista, että sureva ihminen on enemmän kiinni itsensä ja tuskansa määrittelemisessä sen sijaan, että hän saattaisi loppuun sen, mikä on tunnepohjaisesti keskeneräistä kyseisessä suhteessa. Asioiden ollessa näin on suuri riski, että tunnepohjaisesti keskeneräinen asia jää saattamatta loppuun suhteessa häneen, joka kuoli.

Tiedämme, että on olemassa organisoituja ryhmiä ihmisille, jotka ovat olleet mukana tietyn tyyppisissä menetyksissä, kuten esim. itsemurha, murha, AIDS, lapsen kuolema tai avioerot. Meidän mielestämme surevat ovat jo nyt eristetty ryhmä yhteiskunnassamme ja heidän jakamisensa eri ryhmiin menetyksen perusteella on omiaan lisäämään eristyneisyyden tunnetta. Ymmärrämme kuitenkin, että on jollakin tavalla lohduttavaa tavata toisia ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia menetyksistä kuin itsellä.

Kahdenkymmenen vuoden kokemus surutyöstä on vakuuttanut meidät seuraavasta: Kaikki suhteet ovat ainutkertaisia, siksi myös kaikki toipuminen on yksilöllistä (ainutkertaista).

Huomion kiinnittäminen yhteiseen järkiperäiseen totuuteen (menetyksen luonne) ei edistä toipumisprosessia.

Eristäytyminen muista menetyksen luonteen vuoksi saattaa auttaa hetkellisesti, mutta ei pitkällä tähtäimellä ratkaise ongelmaa.

sinussa ei ole mitään väärin Kuolema, avioerot ja muut suuret menetykset eivät ole normaalisti päivittäisiä tapahtumia. Siksi emme normaalisti olekaan tottuneita ajatuksiin ja tunteisiin, joita jokin suuri menetys meissä herättää. Väistämättä turvaudumme informaatioon, joka meillä on menetyksistä ollut aikaisemmin, yrittäessämme käsitellä kaikkia niitä ristiriitaisia tunteita, joita menetys meissä saa aikaan. Muistutamme teitä kirjassa koko ajan tosiasiasta, että useimmat meistä ovat saaneet väärän kasvatuksen, kun on kysymys surusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että me haluaisimme tuomita 20

yhteiskunnan, jonkun vanhemmat tai eri instituutioita millään tapaa.

Emme nimittäin usko, että mikään sukupolvi välittäisi väärää informaatiota tahallisesti seuraavalle sukupolvelle. Uskomme, että ihmiset opettavat sen, mitä he tietävät ja osaavat, mikä usein tarkoittaa samaa mitä heillekin on opetettu.

Jos olet huomannut, että se informaatio ja tuki minkä olet saanut, ei ole ollut riittävä auttaaksesi sinua työstämään suruasi, ei se suinkaan tarkoita, että sinussa olisi jotakin väärin. Syynä on mitä luultavimmin oikean informaation puuttuminen. Koska luet tätä kirjaa, on sinulla todennäköisesti avoin suhtautuminen ja asennoituminen suruusi. Se tarkoittaa myös, että olet valmis aloittamaan toipumisprosessin, joka tulee rikastuttamaan elämääsi pikemminkin kuin rajoittamaan. Kirjan lukeminen on siis merkki mahdollisesta toipumisesta, eikä suinkaan tappion myöntämisestä.

21

Surun Surun työstäminen työstäminen Toimintaohjelma kuoleman, eron tai muiden Toimintaohjelma Toimintaohjelmakuoleman, kuoleman,eron erontai taimuiden muiden tunneperäisten menetysten työstämiseen tunneperäisten tunneperäistenmenetysten menetystentyöstämiseen työstämiseen ”Aika parantaa haavat.” ”Ole vahva lasten vuoksi:” ”Elämän on jatkuttava.” ”Aika ”Aika parantaa parantaa haavat.” haavat.” ”Ole ”Ole vahva vahva lasten lasten vuoksi:” vuoksi:” ”Elämän ”Elämän on on jatkuttava.” jatkuttava.”

Kliseet suremisesta ja surusta ovat monet ja tunnetut, mutta ikävä kyllä, tehotKliseet Kliseetsuremisesta suremisestaja jasurusta surustaovat ovatmonet monetja jatunnetut, tunnetut,mutta muttaikävä ikäväkyllä, kyllä,tehottehottomat.

Kuinka tehdä, kun rakastamani kuolee tai karkaa jonkun toisen syliin? tomat. tomat. Kuinka Kuinkatehdä, tehdä,kun kunrakastamani rakastamanikuolee kuoleetai taikarkaa karkaajonkun jonkuntoisen toisensyliin? syliin?

Lähtökohtanaan omat sekä muiden ihmisten kokemukset kuvaavat kirjoittajat, Lähtökohtanaan Lähtökohtanaanomat omatsekä sekämuiden muidenihmisten ihmistenkokemukset kokemuksetkuvaavat kuvaavatkirjoittajat, kirjoittajat, mitä suru on ja kuinka on mahdollista työstää suruaan, saadakseen takaisin mitä mitä suru suru on on ja ja kuinka kuinka on on mahdollista mahdollista työstää työstää suruaan, suruaan, saadakseen saadakseen takaisin takaisin menetetyn tarmonsa ja elämänhalunsa.

Kirja antaa mahdollisuuden oppia menetetyn menetetyn tarmonsa tarmonsa ja ja elämänhalunsa. elämänhalunsa. Kirja Kirja antaa antaa mahdollisuuden mahdollisuuden oppia oppia hyödyntämään hyväksi todettua ja toimivaa toimintaohjelmaa surun työstähyödyntämään hyödyntämään hyväksi hyväksi todettua todettua ja ja toimivaa toimivaa toimintaohjelmaa toimintaohjelmaa surun surun työstätyöstämiseksi sekä tunnepohjaisesta tuskasta toipumiseksi menetyksen jälkeen. miseksi miseksi sekä sekä tunnepohjaisesta tunnepohjaisesta tuskasta tuskasta toipumiseksi toipumiseksi menetyksen menetyksen jälkeen. jälkeen.

Periaatteet, jotka havainnollistetaan kirjassa, voivat auttaa kaikkia ihmisiä, jotka Periaatteet, Periaatteet,jotka jotkahavainnollistetaan havainnollistetaankirjassa, kirjassa,voivat voivatauttaa auttaakaikkia kaikkiaihmisiä, ihmisiä,jotka jotka haluavat takaisin elinvoimansa. haluavat haluavattakaisin takaisinelinvoimansa. elinvoimansa. ”Tämä kirja tarjoaa hyvin käyttökelpoisen ja käytännöllisen metodin surutyön ”Tämä ”Tämä kirja kirja tarjoaa tarjoaa hyvin hyvin käyttökelpoisen käyttökelpoisen ja ja käytännöllisen käytännöllisen metodin metodin surutyön surutyön tekemiseen.

Käytän sitä lähteenä säännöllisesti opetustyössäni ja voin myös tekemiseen. tekemiseen. Käytän Käytän sitä sitä lähteenä lähteenä säännöllisesti säännöllisesti opetustyössäni opetustyössäni ja ja voin voin myös myös suositella kirjaa lämpimästi työvälineenä sekä yksityishenkilöille että ammatsuositella suositella kirjaa kirjaa lämpimästi lämpimästi työvälineenä työvälineenä sekä sekä yksityishenkilöille yksityishenkilöille että että ammatammattiauttajille, jotka ammattiroolissaan kohtaavat surevia.” tiauttajille, tiauttajille,jotka jotkaammattiroolissaan ammattiroolissaankohtaavat kohtaavatsurevia.” surevia.”

Katarina Mannheimer, lehtori, Sosiaalikorkeakoulu, Tukholman yliopisto.

–––Katarina KatarinaMannheimer, Mannheimer,lehtori, lehtori,Sosiaalikorkeakoulu, Sosiaalikorkeakoulu,Tukholman Tukholmanyliopisto. yliopisto.

John W James ja Russell Friedman ovat työskennelleet surevien parissa yli 30 John John W W James James ja ja Russell Russell Friedman Friedman ovat ovat työskennelleet työskennelleet surevien surevien parissa parissa yli yli 30 30 vuotta.

He ovat toimineet myös neuvonantajina tuhansille ammattiauttajille, vuotta. vuotta. He He ovat ovat toimineet toimineet myös myös neuvonantajina neuvonantajina tuhansille tuhansille ammattiauttajille, ammattiauttajille, jotka tekevät työtä alalla.

Heillä on seminaareja ja surutyönohjaajakoulutuksia jotka jotka tekevät tekevät työtä työtä alalla. alalla. Heillä Heillä on on seminaareja seminaareja ja ja surutyönohjaajakoulutuksia surutyönohjaajakoulutuksia kaikkialla Amerikassa ja Kanadassa. kaikkialla kaikkiallaAmerikassa Amerikassaja jaKanadassa.

Kanadassa.

ISBN ISBN ISBN978-91-9747-964-6 978-91-9747-964-6 978-91-9747-964-6

www.sorg.se/fi www.sorg.se/fi www.sorg.se/fi