Joulutervehdys

ulutervehdys

Käsissäsi on Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin joulujulkaisu vuodelle 2022. Löydät julkaisusta alueen yhdistysten kuulumisia sekä joulutervehdyksiä.

Hyvää Joulua!

Sisällysluettelo

Akaan yhdistys 10

Forssan yhdistys 18

Hattulan yhdistys 34

Hauhon yhdistys 40

Hausjärven yhdistys 44

Humppilan yhdistys 52

Hämeenlinnan yhdistys 58

Janakkalan yhdistys 64 Jokioisen yhdistys 68

Kalvolan yhdistys 74

Lammin yhdistys 84 Lopen yhdistys 92 Rengon yhdistys 100

Riihimäen yhdistys 108

Tammelan yhdistys 116 Urjalan yhdistys 122

Valkeakosken yhdistys 128

Ypäjän yhdistys 134

Etelä-Hämeen piirin kuulumisia 144

Krypto 149

Kuvaristikko 150

Rodoksella nautit ihanasta rantalomasta. Saari kuuluu Kreikan suosituimpien lomasaarten joukkoon, jossa yhdistät samaan matkaan rentouttavan rantaloman ja mielenkiintoiset nähtävyydet.

• AirBalticin suorat lennot Tampereelta • Kohteessa lentokenttäkuljetukset m/p • Suomenkielisen oppaan palvelut • Monia hotellivaihtoehtoja Lähdöt Rodokselle 2023: Toukokuussa lauantaisin ja tiistaisin Kesä-, heinäja elokuussa lauantaisin Syyskuussa ja lokakuussa lauantaisin ja tiistaisin

FUENGIROLA, Costa del Sol

20 hengen ryhmille ETU!

Suomalaisten suosimassa Fuengirolassa nautit lepolomasta aivan meren äärellä. Matkaan on helppo yhdistää aktiviteetteja sekä kaupunkilomailua mm. Malagassa ja Marbellassa

• AirBalticin suorat lennot Tampereelta • Kohteessa lentokenttäkuljetukset m/p (Malaga-Fuengirola-Malaga) • Suomenkielisen oppaan palvelut lentokenttäkuljetusten aikana Lähdöt Fuengirolaan 2023: Huhtikuusta lokakuuhun sunnuntaisin

Hinnat sis. majoituksen (2 hh) puolihoidolla, kylpylän ja kunto salin käytön sekä monipuolisen lomaohjelman.

Mitä vuodenaikaa rakastat?

Eläkeläisystäväni tokaisi keväisellä golfkierroksel la löytäneensä koronan ansiosta jo unohtuneen maailman: vuodenajat. Uskon, että monelle korona on aiheut tanut saman. Toivottavasti vai kutus on pysyvämpää laatua. Onhan meillä moniin muihin maihin verrattuna vielä neljä selkeää vuodenaikaa. Niihin liit tyy jokaisella omat mieltymykset ja pakkomielteet. Joku rakastaa kesän lämpöä, joku syksyn kuu lautta ja värejä, joku talven val koista lumoa, joku taas kevään lintujen iloa ja valoa. Tietysti on myös sellaisia, jotka eivät kos kaan ole tyytyväisiä mihinkään vallitsevaan vuodenaikaan.

Vuodenaikojen lumon ymmär tää hyvin, jos osaa lukea luontoa. Luonto rytmittyy lahjomatto masti vuodenaikojen mukaisesti. Kuka osaa lukea niitä ja nauttia niistä, hänelle on maailmanranta helpompi kiertää. Liekö luonnon ymmärtämisessä osasyy suoma laisten onnellisuuteen kansainvä lisissä tutkimuksissa?

Kun emme elä enää maata lousyhteiskunnassa, kosketus luontoon on hyvin virtuaalinen ja teoreettinen. Ihmiset eivät elä luonnosta ja luonnossa jokapäi väisen asumisen ja elämisen kaut ta, vaan mitä moninaisten kana vien ja tunne-elämysten kautta. Ihmiset pyrkivät omimaan luon

non vain itselle tärkeästä näkökul masta ja määrittelevät sen käytön ja merkityksen. Luonnolla ja vuo denajoilla on myös vahva hormo naalinen, psyykkinen ja fyysinen merkitys ihmisille. On tärkeää ja arvostettavaa, että luonto löytyy ihmisille eri vinkkeleistä, kun han muistetaan luonnon merkitys maan taloudelle, ruokahuollolle ja ilmastolle. Luonnon monipuo linen ja vastuullinen hoitaminen on pelastuksemme.

Meillä suomalaisilla on muista maista poiketen oma erikoisuu temme: lainsäädännöllä turvatut jokamiehen oikeudet. Ne herättä vät huomiota maailmalla, ja niis tä saa hyvän keskustelun aiheen. Ulkomaalaisen on vaikea ymmär tää, että jokaisella Suomessa oles kelevalla on mahdollisuus käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Käytön tulee tietysti tapahtua vas tuullisesti eikä aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa.

Miksi tästä kirjoitan? Me ny kyiset eläkeläiset olemme vii meisiä suuria joukkoja, joilla on omakohtainen kokemus luonnon merkityksestä ja vuodenaikojen merkityksestä ihmisen toimeen tuloon. Me osaamme arvostaa ja rytmittää elämämme sen ehdoil la. Liittomme toiminnassa meillä on luonto ja sen merkitys erittäin vahvasti mukana. Olemme perus taneet viime vuonna oman luon

käytämme luontoa päivittäisessä toiminnassa ja istutamme puita. Ja mikä tärkeintä, viemme perin nesanomaa lapsillemme, lapsen lapsillemme sekä päiväkoteihin ja kouluihin kautta maan.

Meillä on runsaasti luonnon suojelualueita ja kansallispuistoja eri puolilla Suomea. Hyvä niin, mutta me eläkeläiset haluamme kiinnittää huomion myös lähi luontoon. Lähiluontoa suunni teltaessa hyvin usein vähätellään, ettei se ole ekologisesti riittävän arvokasta, ei täytä luonnon mo nimuotoisuuden vaatimuksia tai muuta suunnittelijan kriteeriä. Kauniin lähiluonnon merkitys on ihmisen elämälle monin ver roin suurempi jokapäiväisessä elämässä kuin satojen kilometrien päässä oleva upea luonnonpuisto. Vanhusten talot ja asumispalve luyksiköt ovat monesti surulli sia esimerkkejä luonnottomasta luonnosta. Lähiympäristö on niin kalju, ettei se anna jokapäiväi seen elämään iloa, mahdollisuutta mielelle kokea mennyttä.

Vuodenaikojen merkityksen kruunaavat kunkin kauden pää juhlat. Talven käynnistää joulu, kevään kruunaa pääsiäinen, ke sän juhlistaa juhannus ja syksyn sadonkorjuujuhla kekri. Ihmiset luokittelevat usein itsensä näiden

tapahtumien mukaan. Minul le henkilökohtaisesti tärkein on joulu, se on ilon, hengellisyyden ja yhteisöllisyyden juhla. Siihen liittyy eniten odotusta, valmis

tautumista sekä antamisen ja saa misen iloa. Silloin ”vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu ja kaikk´ on mielissään” kuten laulussa sano

taan. Näin asian kokee jouluihmi nen.

Raimo Ikonen Eläkeliiton puheenjohtaja

Joulua odotellessa

Tänä aamuna, syyskuun toisella viikolla kun he räsin ja katsoin ulos keittiön ikkunasta, näin kuinka luonto muistutti minua siitä, että olemme menossa kohti kylmenevää vuodenaikaa. Yöl lä oli lämpötila laskenut kuuteen pakkasasteen, maa oli huurtu nut valkoiseksi. Koko nurmikon vihreys oli peittynyt valkoiseen huurteeseen. Myöhemmin ulos mennessäni huomasin myös pak kasen vieneen tomaatinlehdet, siitäkin huolimatta, että olimme illalla laittaneet tomaattien suo jaksi harsokangasta. Itse tomaatit säilyivät hyvin. Ei muuta kun ke räämään ne koriin ja odottamaan niiden kypsymistä. Laittamalla omenan mukaan koriin, tiedetään sen nopeuttavan tomaattien kyp symistä. On lähes neljä kuukautta jouluun, eikä ajatusten vieminen joulunaikaan oikein vielä tunnu läheiseltä. Olemme kuitenkin jo tänäänkin miettineet tämän oman

joululehtemme kokoamista, mai nosten ja kirjoitusten osalta. Joten siltä osin on ollut välttämätöntä ryhtyä miettimään myös joulua ja piiriin liittyviä asioita. Tämä jou lulehtemmehän on piirin ja yhdis tysten yhteinen hanke. Tällä mei dän lehdellämme on tärkeä asema taloudellisesti, niin piirillemme kuin yhdistyksille. Ilman tätä yh teishanketta joutuisimme harkit semaan muita keinoja pitääksem me taloutemme vakaalla pohjalla. Tätä lukiessasi kädessäsi on tä män vuoden joululehti. Se on tuh ti lukupaketti. Toivottavasti siitä on iloa ja miellyttävää ajanvietettä sinulle sitä lukiessasi. Ennen kuin lehti on tässä Sinun luettavanasi, on sen kokoamiseen mennyt usei ta tunteja. Haluan kiittää kaikkia jotka ovat olleet edesauttamassa tämän lehden syntymistä, niin kirjoittajina, mainosten hank kijoina, tietojen kokoojina ym. Etenkin haluan kiittää Saaraa ja Jukkaa, ilman heitä tämä lehti

hanke ei toteutuisi.

Täytyy muistaa, että liittoval tuusto korotti liiton jäsenmak sua viime vuonna yhdellä eurolla kokouksessaan Lehmirannassa. Tämä luo tietysti paineita meil le kun laadimme ensi vuoden talousarviota. Täytyy ilolla to deta, että joululehden tämän vuoden mainosten myynti on edennyt suotuisissa merkeissä. Tästä kiitos kuuluu vielä kerran teille kaikille, jotka olette aher taneet lehden teon onnistumisen eteen. Kun kävimme läpi tämän vuoden jäsenmäärän kehitystä, voimme todeta, että koronan ai heuttama jäsenmäärän lasku on saatu pysähtymään ja jopa jäsen määrä on selvästi lisääntynyt vii me vuodesta. Yksi toimintamme kulmakivistä on yhdistyksiemme jäsenmäärä. Jäsenmäärän lisäys ei ole päämäärä ilman aktiivista ja virikkeellistä toimintaa. Vain jäseniä henkisesti ja/tai fyysisesti palkitseva toiminta tuo uusia jäse

niä yhdistyksiimme. Se taas vaatii innostuneita ryhmänvetäjiä, il man heitä ei aktiivista toimintaa synny. Onneksi meillä näitä ak tiiveja yhdistyksissämme kuiten kin on. Tätä aktiivitoimintaa ja sen ennaltaehkäisevää toimintaa ei mielestäni vieläkään arvosteta tarpeeksi, vaan toiminta katso taan itsestäänselvyydeksi. Siinä olisi jollekin asiasta kiinnostu neelle oiva tutkimuskohde; sel vittää eläkeläisjärjestöjen antama panos yhteiskunnan eteen niin ta loudellisesti että toiminnallisesti.

Nyt kun ympäri Suomea raken netaan uusia hyvinvointialueita, niin on tärkeää miten niissä taa taan ikäihmisten edunvalvonta tulevissa uusissa organisaatiossa. Olisi jo aika nähdä muutenkin kuin juhlapuheissa eläkeläisjär jestöjen vapaaehtoistyön tärke ys ikäihmisten hyvinvoinnissa. Tunnustaa myöskin tärkeän en naltaehkäisevän työn merkitys.

Se miten eläkeläisjärjestöjen toi minta tulevaisuudessa kytketään rajapinnaltaan näihin rakennet taviin alueisiin jää nähtäväksi. Se on kuitenkin jo nyt selvää, että alueelliset vanhusneuvostot tul laan perustamaan. Miten se edus tus niissä lopullisesti kootaan, ei vielä ole tiedossa. Varmaa on, että kuntien vanhusneuvostoista tulee näihin edustus, muista edustajista ei ole vielä tänään kun kirjoitan, varmaa tietoa . Kunnalliset van husneuvostot jatkavat normaalisti toimintaansa edelleen. Niillä kyllä riittää tehtävää ikäihmisten etu jen ajamisessa kotikunnassaan. Selvitän lehdessä toisaalla kirjoi tuksessani tarkemmin hyvinvoin tialueen rakentamista, enkä mene siihen asiaan tässä nyt sen syvem min.

Sota riehuu parhaillaan Ukrai nassa. Sota on tullut meitä lähelle, Eurooppaan, koskettamaan meitä enemmän kuin pitkään aikaan.

Se koskettaa meitä etenkin siitä kin syystä, että tässä sodassa on kieltämättä yhtymäkohtia meillä 80 -vuotta sitten koettuun sotaan. Joukossamme elää vielä henkilöi tä, jotka senkin ajan vielä muis tavat. Sodan karuus ja kovuus aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta. Toivon, että sota loppuisi mahdol lisimman pian ja rauha palautuisi takaisin Ukrainaan. Sitä me var masti kaikki toivomme.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta niin piirin kuin yhdistyksiemme eteen teh dystä työstä. Tästä on hyvä jatkaa toimintaamme eteenpäin.

Lopetan kirjoitukseni rauhal lisen joulun toivotuksiin joulu laulun sanoin: ”Oi Betlehemin tähtönen, luo valos päälle maan! Tuo joulurauha suloinen myös majaan matalaan. Nyt avaa ovet sydänten, ne siitä rauhan saa. Kas, loiste joulutähtösen tuo rauhan sanomaa”.(Lewis H. Redner)

Menestyksekäs yhdistystoiminta on sekoitus uutta ja vanhaa

Eläkeliitto on jäsenmääräl tään yksi suurimpia suo malaisia kansalaisjärjestöjä, joka kerää toimintaansa 115 000 eri-ikäistä eläkeläistä ym päri Suomea. Piirimme ja yhdis tyksemme tarjoavat tarjoaa jäse nilleen monipuolista tekemistä, koulutusta, matkoja ja tapahtumia. Eläkeliiton jäsenyhdistyksissä viih dytään ja toimitaan yhdessä.

Yhteisöllisyys onkin se sana, joka itselleni tulee ensimmäise nä mieleen kuvaamaan aktiivista toimintaa myös liittomme laajaa toimintaa kaikissa 20 piirissä. Klassisen määritelmän mukaan yhteisöllisyys on yhteisiä kiin nostuksen kohteita, tapoja toimia ja osaamisen jakamista. Se vaatii keskinäistä luottamusta, perustuu vastavuoroisuuteen ja antaa mah dollisuuden kuulua johonkin.

Yhteisöllisyys on ikään kuin sanaton sopimus tehdä yhdessä töitä ja samalla nauttia siitä, mitä saavuttaa toisten kanssa. Yhtei söllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovatkin välttämättömiä ih misen olemassaololle ja toimin nalle. Yhteisöllisyyden kokemus syntyy helpoiten sellaisten ih misten välille, joilla on jokin yh teinen kiinnostuksen kohde, elä mäntilanne tai asuinpaikka, jossa on puitteet kohtaamisille. Niinpä

monille eläkeläisille toiminta elä keläisjärjestössä muodostaa oman perheen lisäksi toisen tärkeän ja merkityksellisen yhteisön. Yh teisöllisyyden viritessä ihmiset kokevat toisensa positiivisesti, he viihtyvät toistensa seurassa ja tykkäävät tehdä yhdessä asioita. Tämän varmaan allekirjoittavat myös meidän jäsenemme.

Tänä päivänä maailma muuttuu kovaa vauhtia. Muutos on tavoit tanut myös meidät eläkeläisjär jestöissä toimivat. Perinteisten toimintamuotojen rinnalle syntyy jatkuvasti uusia. Uudet liikunta muodot ja kulttuuririennot haas tavat meidät kehittämään toimin taamme. Vielä 15 vuotta sitten ei Eläkeliitossakaan uneksittu ka raokesta tai keilailusta mutta niin vain ne molemmat tänä päivänä houkuttelevat mukaan tuhansia jäseniä. Ja viime vuonna liitto järjesti ensimmäiset frisbeegolfin mestaruuskilpailut. Mikä mahtaa olla seuraava ”hittilaji”, joka in nostaa eläkeläiset toimimaan? Jos sinulla on ajatuksia ja kehittämisi deoita yhdistyksen, piirin tai jopa koko liiton toimintaan, ota roh keasti yhteyttä. Piirin yksi tehtä vä on tukea alueensa yhdistyksiä mm. uuden toiminnan kokeiluis sa ja kehittämisessä. Uudet tuulet siis haastavat

meidät- joskus jäykiksi ja kon servatiivisiksikin sanotut järjes töt - uudistumaan. Mutta uudis tusten paineissa on yhtä tärkeää muistaa vaalia kaikkea sitä hyvää ja arvokasta, jota meillä jo on. Us kon, että 2020-luvun eläkeliitossa seinät ovat niin leveällä ja kat to korkealla, että toimintaamme mahtuu sekä uutta että hyväksi todettua perinteistä. Toivotan kaikille joululehden lukijoille hyvää joulua sekä aktii vista ja toiminnallista uutta vuotta 2023!

Anssi Kemppi Eläkeliiton toiminnanjohtaja

Odotamme joulua –valoa pimeyteen

Odottaminen ja toivomi nen kuuluvat elämään. Ja ellei ole mitään odo tettavaa, elämä voi al kaa tuntua merkityksettömältä ja tyhjältä. Odotamme auringon paistetta tai sadetta, talvea, kesää, parempaa tulevaisuutta, kohtaa misia ja lähellemme ihmisiä jotka ymmärtäisivät meitä. Odotamme muutosta, että jotakin parempaa tapahtuisi.

Kuluneen syksyn aikana on saatu iloita ”uuden normaalin” myötä käynnistyneistä Eläkeliiton yhdistyksen toiminnoista. Yhtei set kohtaamiset ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä eläkeläisille ja kaikil le ihmisille. Yhdistystoiminta voi jälleen täyttää monen eläkeläisen elämässä ollutta mustaa aukkoa. Odotuksemme rajoitusten pur kautumisesta on toteutunut.

Tapahtuneista muutoksista ja hyvästä huolimatta emme kui tenkaan jaksa aina olla tyyty väisiä tähän hetkeen. Kaikesta huolimatta valittaminen nousee helposti kiitollisuuden tilalle. Joskus saatamme jopa alistunee na todeta, ettei tämä elämä tästä enää paremmaksi muutu. Odotus voi olla myös kuin pakoa - pakoa tästä tilanteesta, pakoa omasta it sestä. Vaikka voisimmekin muut taa olosuhteita, itseämme pakoon

emme pääse. Todellinen muutos lähtee meistä itsestämme, kun oivallamme jotain uutta. Elämän hetket tapahtumineen kiitävät ohi synnyttääkseen uusia hetkiä ja uusia tapahtumia. Elämän kii reiden ja valmistelujen keskellä on toisinaan hyvä astua syrjään ja pysähtyä miettimään todelli suutta, jossa elämme. Ehkä muu tos mitä kaipaamme ei korjaannu ulkonaisilla muutoksilla, vaan että sydämessämme tapahtuu jotakin ja alamme katsella tuttuja asioita ympärillämme uudesta näkökul masta.

Olemme matkalla kohti joulun odotuksen ja tulevan juhlan ai kaa. Valo lisääntyy joulua kohti. Kyntteliköt ilmestyvät ikkunoille. Kynttilät syttyvät muistuttamaan joulun lapsen, Jeesuksen, saapu misesta. Nyt jo voimme rakentaa rauhaa, lisätä ymmärtämystä, va pautua itsekkyydestä, antaa tilaa anteeksiannolle ja ilolle. Joulun odotuksen aika tuo valoa pimeään talveen. Se on valo keskellä mei dän pimeintä aikaamme. Joulun lapsi on valo koko maailmalle, kaikille ihmisille.

Joulu herättää meissä ihmisis sä erilaisia tunteita ja oloja. Toi nen on jouluihminen. Toisilla on vahvat perinteet, halusimme tai emme. Mitä hyvää voisimme

itse poimia omaan tulevaan jou luumme? Mitkä ovat niitä perin teitä, joita haluamme vaalia? Mitä sellaista voisimme tehdä, mikä tuottaa hyvää oloa ja mieltä itsel lemme ja läheisille – ystäville ja tutuillemme.

Elämme nyt sitä aikaa, kun pi tää vielä odottaa. Pian on juhlan aika. Pian on joulu. Sen jälkeen saamme kulkea kohti lämmintä, valoisaa kevättä.

Siunattua joulun odotusta, juhlaa ja entistä parempaa uutta vuotta 2023.

Jaana Alasentie Akaan seurakunnan seurakuntapastori

Akaan yhdistys

Naantalin auringon alla – Kesäretki Naantaliin 8.6.2022

Päivä alkoi pahaenteisesti sa teisena, kun lähdimme 46 hengen ryhmänä kesäret kelle Raisioon ja Naantaliin. Matkalaisia tuli kyytiin Viialasta, Toijalasta, Kylmäkoskelta ja Urja lasta. Vähän ennen määränpäätä sade kuitenkin lakkasi ja nautimme koko päivän hienosta säästä.

Ensimmäinen kohteemme oli Tuorlan majatalo, jossa nautimme aamukahvit ja sämpylät. Tuorla oli vähän syrjässä varsinaisista kohteistamme, mutta oli kuiten kin mukava nähdä ainutlaatuises sa ympäristössä sijaitseva majata lo, joka on osa Tuorlan kartanoa. Tuorlan kartanon tiedetään olleen olemassa jo keskiajalla. Nykyään Tuorlan alueella sijaitsee ammat tiopisto Livia. Liviaan kuuluu kol me opistoa, joista maaseutuopisto toimii Tuorlan alueella.

Tuorlassa meitä oli vastassa Mag nus Sundman. Hänet oli SaariTours palkannut oppaaksemme koko päi väksi. Tuorlasta lähdimme Raisioon seuraavaan kohteeseemme.

Kaupungintalon vieressä si jaitsee Raision ylpeys, alppiruu supuisto. Puistossa on yli 1750 alppiruusua ja eri lajikkeita 197. Alppiruusupuisto on istutettu tal kootyönä. Kuka tahansa voi os taa puistoon oman alppiruusun ja halutessaan myös istuttaa sen.

Näimme uskomattoman hieno ja, monenvärisiä alppiruusuja. Alueella on myös muuta kasvilli suutta: köynnöshortensioita, kär höjä, magnolioita. Lisäksi siellä kasvaa kurjenmiekkaa, rentukkaa, suopursua, kotkansiipeä ja helmi saniaista. Monille vielä tuntemat tomia puita ovat hemlokit. Ne ovat kuusta muistuttavia kasveja, joita alppiruusupuistossa kasvaa yli 60 kappaletta. Lisäksi puistos sa on erilaisia tuijia, kuten jätti tuijaa ja pensasmaisena kasvavaa koreantuijaa. Puiston läpi kulkee kävelyreittejä 1,7 km matkalta. Reitin varrella voi istua penkeillä ja ihailla kukkaloistoa. Kesäisin puiston laidalla palvelee Cafe Alp pi, herkkusuiden paratiisi.

Raisiosta lähdimme kohti Kul tarantaa. Siellä jakaannuimme kahteen ryhmään, joilla kummal lakin oli oma oppaansa. Toista ryhmää veti Tuula ja toista Mag nus. Kultarannassa ei voi seikkail la omin päin, vaan aina ryhmän mukana oppaan johdolla.

Kultaranta on presidentin kesä virka-asunto ja se sijaitsee Naan talin Luonnonmaalla. Kultarannan tilan ja puutarhan perusti alun perin raumalainen liikemies Alf red Kordelin, jonka kuoltua Kul taranta siirtyi valtion omistukseen. Kultarannassa ovat ehtineet viettää

kesää kaikki Suomen presiden tit. He ovat tuoneet sinne omiin urheiluharrastuksiinsa liittyviä paikkoja ja välineitä. Mieleeni jäi vät esimerkiksi Martti Ahtisaaren tuomat golfautot alueella. Kuin tilauksesta ryhmällemme, satuim me näkemään Jenni Haukion ajamassa tällaista golfautoa. Hän pysähtyi hetkeksi juttelemaan, jol loin kylmäkoskelaiset pääsivät lä hettämään terveisiä Saulille. Sauli Niinistö on ollut nuorena nimis miehen sijaisena Urjalassa, joka on Akaan naapurikunta. Muita presidenttien urheiluharrastuksiin liittyviä paikkoja Kultarannassa ovat mm. ampumarata, kelkkarata, tenniskentät, lentopallokenttä, mi nigolfrata ja hiihtoladut.

Päärakennuksen lisäksi tilan 55 hehtaarin alueella on yli 40 erilais ta rakennusta. Metsää on 32 heh taaria, puistoaluetta 15 hehtaaria ja nurmialueita noin seitsemän hehtaaria. Viljelysmaata on noin puoli hehtaaria ja kasvihuonealu etta 1000 neliötä. Tilalla viljellään hedelmiä, marjoja ja kasviksia, sekä kesäkukkia. Kultarannan kasvihuoneesta toimitetaan satoa myös presidentin Helsingin vir ka-asuntoon Mäntyniemeen ja presidentin linnan kutsuille. Kultarannan puutarha on täyn nä kukkaloistoa ja arkkitehtuu

Alppiruusupuisto Raisiossa. Alfred Kordelinin patsas Kultarannassa. Vieressä oppaamme Magnus Sundman.

Kuvanveistotaidetta Kultarannan puutarhassa. Siniset kaakelit suihkulähteessä.

ria. Emme nähneet puutarhaa täydessä kukoistuksessaan, koska olimme liikkeellä kesäkuun alus sa, jolloin esimerkiksi ruusut eivät vielä olleet kukassa. Mutta jo nyt näkemämme kukkaloisto teki vai kutuksen. Kaunis muotopuutarha on kukkien lisäksi upea kokonai suus, joka sisältää veistotaidetta ja moderneja vaihtuvia teoksia.

Puistoon on istutettu myös puita edellisten presidenttien tai heidän puolisoidensa muistoksi. Rouva Sylvi Kekkosen toiveesta on suihkulähteiden pohjalla ja reunoissa siniset kaakelit. Olim me onnekkaita, kun vierailumme Kultarantaan onnistui tänä kesä nä, sillä Kultaranta menee syksyl lä remonttiin ja on seuraavat kaksi vuotta suljettuna.

Kultarannan vierailun jälkeen ajoimme vanhan kaupungin ran taan, jonka rantabulevardilla tunsi olevansa kuin ulkomailla. Naan talin aurinko helli meitä, kun siir ryimme lounaalle Merisaliin. Me risali on vuonna 1899 valmistunut rakennus Naantalissa, joka toimii nykyään ravintolana. Rakennus on ollut alun perin kylpylä ja Merisali oli aikanaan kylpylän juhlasalonki. Kylpylä oli 1900-luvun alussa suo sittu paikka varsinkin rikkaiden venäläisten keskuudessa. Merisa

lin valtavalta terassilta voi seurata rantalaiturin elämää ja vierasvene sataman liikennettä.

Lounas oli maittava; broileria, uusia perunoita ja salaattia. Jälki ruuaksi oli kahvia ja jäätelöä. Tyy tyväisinä poistuimme seuraavaan kohteeseen.

Oppaamme Magnus esitteli meille Naantalin vanhan kaupun gin vieressä sijaitsevan Naantalin kirkon, joka rakennettiin vuosina 1460-80 –luvuilla katolisen bir gittalaisluostarin kirkoksi. Näim me kirkon vain ulkoa päin, sillä kirkossa oli illalla konsertti, jota valmisteltiin juuri, kun olimme Naantalissa. Luostarin toiminta lakkasi reformaation myötä vuon na 1544 ja Nykyään Naantalin kirkko on ainoa osa, joka luosta rista on jäljellä. Kirkon akustiik ka on kuulemma erinomainen ja siksi se on suosittu konsertti paikka. Kaupungin rakennuksis ta hän kertoi, että kaikilla taloilla oli nimet, joten mitään tarkempia osoitteita ei tarvittu.

Viimeisenä kohteenamme Naantalissa olivat kaksi museo ta, Hiilola ja Humppi. Jalkaan nuimme taas kahteen ryhmään ja oppaiden johdolla tutustuim me ensin toiseen ja sitten toiseen museoon. Hiilolan kiinteistös

sä näimme, miten porvaristo eli 1800-luvulla pikkukaupungissa. Asunto oli täynnä viehättäviä yk sityiskohtia, ja mm. käsinpiirretyt tapetit, leivinuuni pankoineen, vanhat huonekalut, puinen kehto, vanha sokeritoppa ja sokeripihdit, entisajan huonekasveja ja klaffi-/ taffelipiano jäivät mieleen. Puu tarhassa seisoi vanha tammi kes kellä pihaa.

Humpin talossa voi tutustua ar keologiseen näyttelyyn Naantalin menneisyydestä luostarikaupun kina ja seurata esineiden ja piir rosten avulla kaupungin kehit tymistä. Humpissa on vuosittain vaihtuva teemanäyttely, joka tänä vuonna on asuminen ja raken taminen Naantalissa. Humpissa on esillä myös birgittalaisluosta rin pienoismalli, jossa nunnat ja munkit oli taidokkaasti käsin teh tyjä nukkeja. Humpissa oli myös museokauppa.

Museoalueelta kävelimme van han kaupungin katuja pitkin kohti linja-autoa ja lähdimme kotimat kalle. Poikkesimme vielä Aurassa lyhyesti kahvilla ja saavuimme Akaaseen aikataulun mukaan. Päivä oli ollut antoisa ja kaikin puolin onnistunut.

Raija Lehto

Kukkaloistoa Kultarannan puu tarhassa.

Hiilolan museon pihalla kuunte lemassa opasta.

Porvariston elämää Hiilolan museossa.

Metsäkirkko – toukokuisena sunnuntaina 2022

Jo metsäkirkko sanana tuo mieleen hiljaisesti humise van rauhan tyyssijan. Siellä ihminen voi kaikessa rau hassa etsiskellä syvimpiä tuntojaan, olla luonnon kanssa vuorovaiku tuksessa, osa sitä. Mieli rauhoittuu, koko olemus rentoutuu.

Akaan yhdistys oli vuorostaan saanut järjestettäväkseen piirin hengellisen päivän. Idean, järjestää siitä metsäkirkko, olimme saaneet Forssan suunnalta. Toteutus tosin viivästyi parilla vuodella jylläävän koronapandemian vuoksi. Alku peräinen ideakin pääsi vähän elä mään ajassa ja monissa käänteissä.

Kiitos Akaan seurakunnalle, että saimme yhteisen tapahtumamme toteutuspaikaksi aiheeseen sopivan Toukolan leirikeskuksen ympäris töineen. Ennen kuin vieraat löy sivät Toukolaan perille, oli monta visaista risteystä ja kylttiä. Taitavina suunnistajina he selvittivät ne.

Emme kylläkään olleet ihan metsässä, vaan sen reunassa, ”Aa kalan vuoren” rinteellä. Olimme vähän mukauttaneet metsäkirk koa. Meillä oli kuitenkin ympä

rillämme monet luonnon elemen tit. Aurinko paistoi, Jalantijärvi lainehti vieressä, joskin vilpoiset keväiset tuulet saivat laineet lyö mään kylmästi. Luonto otti ohjat käsiinsä ja meidät komentoonsa.

Jumalanpalvelus pidettiin ulko na, kuten teemaan kuului. Akaan seurakuntapastori Jaana Alasentie sai pitää toimituksen siniristilipun hulmutessa juhlavasti vieressämme. Kanttori Heikki Ali-Löytty säesti ja johti yhteisiä virsi-osuuksiamme. Tuuli piti omaa konserttiaan.

Palveluksen jälkeen siirryimme sisälle lämpimään. Alkajaisiksi Akaan kaupungin tervehdyk sen meille kävi tuomassa pidetty kaupunginjohtajamme Antti Pel tola. Jatkoimme yhteistä iltapäi väämme ruokaillen ja kahvitellen, Heikki laulatti meitä. Tärkeää oli saada jälleen kokoontua yhteen, olla yhtä suurta eläkeliittolaista perhettä ja vaihtaa kuulumisia.

Piiri oli aikaisemmin keväällä saanut haasteen, osallistua ukraina laisten auttamiseen. Saara ja Seppo hoitivat haastekeräyksen mallik kaasti. Kirkkoväellä oli antelias mie

li hädänalaisia kohtaan ja saimme kokoon ihan mukavan summan. Tunnelma oli lämmin ja kotoi nen. Järjestelyt olimme hoitaneet yhdessä, vanhaan malliin -talkoo hengessä. Metsäkirkosta jäi mie len sopukoihin soimaan jo kou lusta tuttu, Immi Hellénin (1861 – 1937) sanoittama ja Mikael Nybergin säveltämä ”Paimenpoi ka” -laulu ja varsinkin sen toinen sekä kolmas säkeistö;

On armas sunnuntaiaamu tää, se muistot mielessä herättää –nyt toiset on kirkkotiellä. Mä etsin kirjani kontistain, sen äitivainaalta muistoks´sain –hän on jo tallella siellä, tallella siellä.

Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläi palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit soikaa! Mun kirkkon´ katto on korkeella ja yks ´on ystävä seurana, hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.

Hilla Huhturi

Jumalanpalvelus alkaa.

Kaupungin tervehdys. Kuva: Salme Peltola.

Tapio Toivonen 27.4.1943–13.8.2022

In memoriam

Elokuun toisena lauantaina tuli jälleen suruviesti, Tapio oli nuk kunut pois. Tapion hallituskausi jäi kesken. Sairaudestaan huo limatta hän oli mukana vielä keväällä pelaamassa bocciaa ja mölkkyä. Tapio hoiti äijävirtaa toimintaa ja oli mukana yhdistyk semme laulukuorossa.

Tapio toimi yhdistyksemme va rapuheenjohtajana kolme vuotta, sihteerinä seitsemän vuotta, ra hastonhoitajana neljä vuotta sa manaikaisesti kun toimi sihteeri nä vuosina 2015 – 2021 sekä viisi vuotta vapaaehtoisvastaavana ja tämän vuoden alusta nykyisen hallituksen jäsenenä. Tapio oli viime vuosina suuri apu vankan kokemuksensa vuoksi etenkin hallituksen uusille jäsenille, hä

neltä löytyi aina tietoa, miten teh tävät piti hoitaa.

Tapiolle myönnettiin Eläkelii ton Etelä-Hämeen piirin hopei nen ansiomerkki vuonna 2016 ja Eläkeliitto ry:n kultainen ansio merkki vuonna 2020.

Menetimme Tapiossa ahkeran, vastuuntuntoisen hallituksen jäsen.

Tapio syntyi vuonna 1943 yksi toistalapsisen perheen kuopuksena. Hän opiskeli Hyvinkäällä agrolo giksi. Opintojen päätyttyä hän eri koistui avustamaan humppilalaisia maatiloja veroilmoitusasioissa. Hän tekikin tätä työtä yli 50 vuotta pal vellen yksittäisillä tiloilla jopa kol mea eri sukupolvea. Lisäksi hänellä oli puolisonsa maatila Urjalassa. Maataloustöitä hän teki myös syn tymäkodissaan sisarustensa tilalla sekä sukupolvenvaihdosten jälkeen

poikansa tilalla. Niin tilitoimisto töitä kuin maatilantöitä hän jatkoi lähestulkoon kuolemaansa asti. Vakavan sairauden murtamana hän kuoli 13.8.2022. Tapiota kai paamaan jäivät puoliso ja viisi lasta perheineen.

Anneli Laaksonen, Akaan yhdistyksen jäsensihteeri Simo Toivonen, Tapion poika

Lauri Haavisto 21.9.1941–14.5.2022

In memoriam

Lauri toimi aktiivisesti pitkän ru peaman Eläkeliiton Akaan yhdis tyksessä.

Hän toimi yhdistyksemme va rapuheenjohtajana vuoden, pu heenjohtajana seitsemän vuotta, vuosina 2012 - 2018, Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin piirihalli tuksen jäsenenä kuusi vuotta, Elä keliiton liittovaltuuston varajä senenä yli neljä vuotta ja Akaan yhdistyksen vanhusneuvos toedustajana vuoden.

Laurille myönnettiin Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin hopeinen ansiomerkki vuonna 2015 ja Elä keliitto ry:n kultainen ansiomerk ki vuonna 2019.

Viime vuoden joululehdessä Lauri kertoi muistoja elämänsä alkutaipaleelta, mainiten lopuksi, että hänenkin leposijansa aika naan löytyy upean Kylmäkosken kirkon juurelta. Nyt ympyrä on Laurin osalta sulkeutunut.

Anneli Laaksonen Akaan yhdistyksen jäsensihteeri

Kuva: Leila Haaviston arkisto.

Kuva: Annikki Toivosen arkisto.

Hämeentie 90, 37800 Akaa, Puh. 03 542 1223 ma-to 7-17, pe 7-18, la 7-14 www.toijalanvarikauppa.fi toijalanvarikauppa b

37830 AKAA

Kauneusja

Jalkahoitola

AJONEUVOKLINIKKA OY l Kaikkea mitä autosi tarvitsee Levytie 3, 37800 Akaa p. 040 503 6716 Avoinna ma-to klo 8.30-16.30, pe klo 8-16 www.ajoneuvoklinikka.fi

puh. 029 041 2340 www.saastopankki.fi/varaa-aika www.saastopankki.fi/someronsp

Forssan yhdistys

▶ Perustettu 8.6.1971 ▶ 840 jäsentä ▶ www.elakeliitto.fi/forssa

Joulumerkillinen tarina

Vietin elämäni ensipäivät ja kuukaudet Tampereen joulumerkkikodissa. Jou lumerkkikoti oli Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdis tyksen perustama paikka, johon tuberkuloosia sairastavien vanhem pien lapsia otettiin turvaan. Joulu merkkikodit olivat menestystari na. 1937-1951 syntyneistä 800:sta joulumerkkikotilapsesta pelastui keuhkotaudilta elämälle kolmea lukuun ottamatta kaikki. Minä olen yksi heistä. Joulumerkkikodit olivat suojakoteja, ei sairaaloita. Syyskuun 11. 2021 vietimme puolisoni kanssa 70 vuotispäi vääni Joulumerkkikotilapset ry:n tapaamisessa Helsingissä. Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni niiden onnekkaiden kanssa, jotka säästyivät vakavalta sairaudelta.

Toisaalta monesti mietin vuo sikymmentenkin jälkeen, mitä välitön erottaminen vanhemmis ta vaikutti pikkupojan tulevaan elämään. Ainakin ahkeruutta, auttamishalua ja ammatteja on riittänyt. Nyt vuotta myöhemmin joulumerkkikotilapset kokoon tuivat vuorostaan Tampereella. Kuvassa ryhmä ihailemassa Pyy nikin maisemia.

Maailman ensimmäinen jou lumerkki otettiin käyttöön Tans kassa 1904. Joulumerkkikotien perustamis- ja ylläpitokulut rahoi tettiin 1950 -luvulla pääosien jou lumerkkien myynnillä. Suomessa varojen keräys käynnistyi 1908 ja ensimmäinen joulumerkki jul kaistiin 1912. Merkki oli Väinö Blomstedtin suunnittelema Ora va- ja jänisaiheinen taideteos. En

simmäisen hyväntekeväisyysmer kin hinta oli viisi penniä. Aluksi merkkiä myytiin ympäri vuoden. Mahtoikohan Väinö Blomstedt aavistaa, että Joulumerkkien tuo toilla rahoitettiin yhteensä lähes 5500 lapsen ensimetrit terveeseen ja turvalliseen elämään. Sain Seinäjoen kauppalan syn nytyslaitoksella 12.9.1951 nimek seni Antti Arto Antero ja kum mitätini sylissä tein ensimmäisen junamatkan Seinäjoelta Tampe reelle. Mittaa miehellä oli 52 cm ja taistelupaino 4150 g ja mukaan kätilöltä saimme kirjeen, jossa yksiselitteisen koruttomasti luki: ”Lapsi on eristettävä heti tartuntaalueelta ja toimitettava syntymä vuorokauden aikana Joulumerk kikotiin Tampereella”. Merkillinen matkani kesti reilut 6 kk ja palasin

Kohtaaminen Pyynikillä – Joulumerkkikotilapset vuodelta 1952 Pauli Marttila ja Antti Niemi.

Turuntie 1, Forssa Puh. (03) 587 9300 www.koskenniska.fi

17 cm pidempänä ja tais telupainoni tuplanneena kotikuntaani Ilmajoelle 1.4.1952. Syntymävuoteni Soittajapoika on tunne tuin kaikista julkaistuista joulumerkeistä.

Tuula Skyttälä Turuntie 4 30100 Forssa

Puhelin (03) 4222 606 ma-pe 9-16.00 la 9-13.00

Joulumerkkikodista Jou tomieheksi on pitkä, yli 70 vuoden taival. Matka on kulkenut Etelä-Pohjanmaal ta Oulun koulun kautta Tampereelle. Työurani jäl keen, viimeisten kymmenen vuoden aikana, ”joutomie henä” on ollut Lounais-Hä meessä aikaa harrastaa op pimista ja tekemistä.

Kannustan kaikkia yli kuusikymppisiä harras tamaan työn tekemistä ja opiskelua. Oman jouto

miespolkuni varrella olen ehtinyt opiskella avoimes sa yliopistossa niin kuvaa kuin sanaakin. Sekä ku vataiteen perus- ja aineo pinnot että kirjoittamisen perus- ja aineopinnot ovat rikastuttaneet elämääni. Puolisoni ideasta lähte nyt voffelikaffila.fi:n arki Forssassa on tuonut meille monta iloista ja vauhdi kastakin hetkeä parin vii me vuoden aikana. Olen todennut, että vierivät kivet eivät sammaloidu ja eläkeläisyys on ihmiselle lähes parasta aikaa.

KAIKENKOKOISTEN NAISTEN ALUSVAATTEIDEN JA UIMA-ASUJEN OSTOPAIKKA

Torikatu 10, 30100 Forssa, P 050 356 6723 Ark. 10.00 - 17.30, la 9.30 - 14.00

Merkillisen Hyvää Jou lua!

Joka keskiviikko kokoontuu 14 hengen iloinen ja reipas porukka Heikan kuntosalille kahdesta syystä: kuntoa on pidettävä yllä ja mieli virkeänä! Hersyvä nauru ja puheensorina kuuluu käytävälle asti ennen virallista alkua ja ihan varmasti myös harjoittelun aikana: mehän olemme varmoja, että hyvällä mielellä suoritetut ponnistukset tehoavat parhaiten! Tunnin kohokohtana ovat tietenkin voima- ja tyylinäytteet, kun ihaillaan miten kor kealle Airi Koivulan jalka nousee ja kuinka pitkälle Heino Sandell venyy voimapyörällä. Heinon puoli so Marjatta (kuvassa vasemmalla) iloitsee miehen sä taidoista. Ja Hellevi Komonen (kuvassa oikealla) hymyilee " kateellisena" : olipa taas kerran hienoja suorituksia molemmilta. Mutta Heino Sandellin "ylikunnosta" pitää huolen ohjaaja Pentti Jolanki.

Liilia Sirelpuu

Antti Arto Antero Niemi

Pako Egyptiin

Leena korjaili liiteristä kuu senhavuja, jotka olivat sin ne jääneet ennen joulua retkottamaan joulukuus ta jalkaan laitettaessa. Motkotti mielessään, että saisivat jo aikaiset miehet jälkensä korjata aattona ainakin, kun varsin tietävät, ettei vät naiset ennätä ulkosiivoja sil loin silmäilemäänkään. Nämäkin täällä sotkuna koko joulun ajan, jos vaikka vieraat olisivat liiteriin silmäilleet. Nyt saavat kyytinsä tunkiolle; kohtahan sinne joutuisi joulukuusikin. Oli loppiaisaatto. Jouluvieraat olivat lähteneet uu denvuoden pyhien jälkeen arki siin askareihinsa. Talo oli tavoit tanut taas tutun yksinäisyyteensä.

Lumi oli vihdoinkin tullut kat tamaan maan. Leena loi katseensa yli valkoisen maiseman metsän reunaan, josta kuului lähestyvää surinaa. Eihän siellä ole tietäkään, ei sieltä autoa ainakaan voisi tul la. Moottorikelkka! - välähti Lee nalla. Eipä ole ajolupia kysytty ja meidän mailla on. Tänne ei sellai sia hupiajeluja haluta taimikoita rikkomaan, suutahti Leena mie lessään. Kelkan ääni pysähtyi tuo kioksi, hurahti sitten kulkemaan poispäin. Mikä lie ollut, asiaton, arveli Leena ja piha-askareet hoi dettuaan kiiruhti sisään.

Usvainen hämärä oli jo laskeu tunut pelloille, kun Leena kuu losteli ulkoa kuin lapsen itkua. Pian ulko-ovelta kuului arkaa kopistelua. Leena kiiruhti etei seen katsomaan, kuka tulija oli. Uppo-outo huiviin ja paksuihin vaatteisiin pukeutunut nainen lapsi sylissään astui ovesta. ”Iltaa. Anteeksi, voimmeko tulla sisäl le lämmittelemään. Ulkona on kylmää ja lapselle pitäisi vaihtaa

vaippakin.” sanoi tulija ulkolai sittain murtaen. Leena hämmäs teli mielessään, miksi nainen oli liikkeellä täällä metsän perukoil la iltamyöhään vieläpä lapsineen, mutta kutsui kuitenkin tulijaa pe remmälle. Mielessä vilahteli jutut talojen ryöstäjistä. Ehkäpä ulkoa oli tulossa muitakin vielä. Ääneen hän ihmetteli, kuinka hän ei ollut nähnyt eikä kuullut auton tuloa.

”Minä kävelin tuolta metsästä,” sanoi nainen hiljaisella äänellä samalla kuin riisui reppunsa, vä hensi päällysvaatteitaan ja alkoi kuoria lastaan paksun huovan sisältä. ”Kuinka te sieltä..? Eihän siellä ole teitäkään,” Leena kum mastui. ”Minä kohta kertoa,” lu pasi nainen ja leperteli lapselleen vaihtaen vaipan ja istahti sitten imettämään pienokaista. Lee na päätti odotella rauhallisena, vaikka häntä kovasti oudoksutti vierasmaalaisen äidin yhtäkki nen ilmestyminen. Sievän näköi nen nuori nainen, ajatteli Leena. On vain kovin alakuloisen ja vä syneen näköinen ja kylmissään tietenkin. Kai jotain lämmintä juomista täytyisi tarjota, vaikkei tunnekaan, ajatteli Leena ja laittoi kahvin tippumaan. Kattoi pöydän siinä kertomista odotellessaan, sytyttelipä viimeisiä kuusenkynt tilöitäkin palamaan, jotta tulisi lämpimän tunnetta pirttiin. Huo mattuaan, että lapsi oli kylläinen, Leena kehotti äitiä laskemaan lap sen sohvalle nukkumaan ja tule maan kahvipöytään, jotta itsekin lämpiäisi.

”Teille tuli meistä hirveästi vai vaa, vaikkette edes tunne meitä. Nimeni on Irina ja vauva on Alek si. Minun piti tuolla metsässä lap sen kanssa odottaa, mutta......”nai

nen keskeytti puheensa empien. ”Miksi piti metsässä odottaa?” Leena hämmästyneenä kysäisi. ”Kun, kun..” yritti nainen arkail len, nosti sitten päätänsä ja sanoi:” Kun meitä vainotaan, uhataan tappaa.”

Leena yllättyneen katseen koh dattuaan, nainen sanoi, Kuten varmaan arvasittekin olen Virosta syntyisin. Kotiväelläni on kulta sepänliike siellä ja niinkuin me nestyvät kauppiaat yleensä, niin veljenikin joutuvat maksamaan mafialle suojelurahaa. Kun pari vuotta sitten tuli maksuista eri mielisyyttä, kiristettiin heitä uh kaamalla tappaa minut, heidän ainut siskonsa. Silloin pakenin monia mutkia matkaten Suo meen. Täällä rakastuin, menin naimisiin ja Aleksi syntyi. Mennyt tuntui jo unelta. Elämä oli hyvää ja turvallista. Mutta eilen! - Nainen nyyhkäisi. ”Eräs tuttava toi veljil täni viestin, että mafia oli vaatinut heiltä lisämaksuja ja uhkaukse na oli ollut lyhyesti: ’Tiedämme, missä Irina poikansa kanssa asuu.’ Kerroin asian heti miehelleni ja päätimme yrittää pakoon. ” Entä poliisi, eikö asiaa voisi selittää poliisille? kysäisi Leena. ”Mafiaa vastaan ei poliisi voi suojata. Se on niin monitahoinen järjestö, joka ei kaihda väkivaltaa. Annetut vihjeet ovat epämääräisiä, mutta Virossa on nähty, että ne pitää ot taa tosissaan. On paljon tosikerto muksia mafian tekemistä erilaisis ta kiristyksistä, pahoinpitelyistä ja murhista.

Mieheni ja minä emme tiedä, miten meitä pidetään silmällä, siksi päätimme lähteä pakoon heti. Koska omistamme moottori kelkan, ajoimme eräälle metsätie

lle ja sieltä mieheni heitti meidät kelkalla tämän talon lähistölle, jotta voisimme pimeän tullen läh teä pakomatkallemme. Itse hän palasi kaupunkiin järjestelemään rahaa ja keräämään tavaroita, joi ta tarvitsemme mukaan.

”Sittenhän se oli teidän mootto rikelkkanne, jonka äänen kuulin tuossa puolen päivän aikaan. Siitä astiko te olette palellut siellä met sässä? Miksi te ette heti tulleet ta loon?” Leena kyseli. ”Meillä ei ol lut tarkoitus sotkea muita ihmisiä katoamiseemme. Mutta mieheni sanoi tuntevansa tämän seudun. Hän sanoi, että voisin turvata tei hin, jos hän viipyy tai jos hänel le jotain sattuu. Mistä miehenne minut tuntee, hämmästeli Leena. Hänen kotinsa on ollut aikoinaan tässä lähistöllä, Tuokkolan Antti.

”Tottahan minä Antin tunnen, entisen naapurimme pojan. Tääl lähän hän juoksenteli meidän las ten kanssa monena vuonna,” sanoi Leena ja mielessään huojentui, kun kuuli, ettei aivan ventovie raitten kanssa joutunut tekemi siin. Vai on Anttikin jo naimisissa ja sievän vaimon on löytänytkin ja tuollainen tomera poikakin on jo! päivitteli Leena. Nainen punasteli hämillisenä:” Tapasin Antin heti Suomeen tultuani ensimmäises sä työpaikassani. Muutimme heti yhteen asumaan. Meillä on kaikki ollut hyvin. Mutta nyt tuli tämä. Ehdotin, että pakenen pojan kans sa. Antti olisi voinut jäädä tänne elämään rauhassa, mutta hän ei ottanut ehdotustani edes harkin taansa. Tässä minä nyt istun ja pelkään, että jotakin on tapah tunut, sillä Antin ei ollut tarkoi tus viipyä näin kauan. Sovimme, ettemme käytä kännykkää siltä varalta, että kännykkä joutuu vääriin käsiin. ”Olen niin levo ton hänen vuokseen. Mitä minä sitten teen, jos hän ei tule?” nai nen hätäili. Leena kehotti naista

rauhoittumaan ja lepäämään, kos ka lapsikin vielä nukkui.

Ilta kului. Lee na laitteli syö misiä juuri pöy tään, kun kuuli moottorikelkan ajavan pihalle. Sisään astui vank ka mies turkishaa lareissa ja etsivästi ympärilleen katsellen kysyi Leenalta, oliko hän nähnyt kenenkään vieraan liikkuvan täällä. Leena ei ol lut ensin varma, mikä mies oli, mutta tarkemmin katsottuaan tunsi Antin. ”Emme kai ole aivan säikäyttäneet teitä, kun näin yht äkkiä tänne törmäämme vaikeuk sinemme. Muistan lapsuudestani, kuinka täällä oli aina niin kotoista ja rauhallista. Siksi sanoinkin Iri nalle, että hän voi tarviitaessa tur vata Teihin,” mies selitti Leenaa tervehtiessään.

Irina oli torkkunut sohvalla, mutta herännyt ääntä kuullessaan ja hypähti eteiseen ja helpottu neena kyseli mieheltä, mikä tätä oli viivyttänyt. Mies kertoi jär jestelyistä, joita hän oli joutunut tekemään että he voisivat heti läh teä matkaan ja ettei heti heidän jäljilleen päästäisi. Yksi hänen veljistään asuisi heidän asunnossa ja ajelisi heidän autollaan jonkun aikaa. Myisi sitten myöhemmin saadakseen heille matkaa var ten lainaamansa rahat takaisin. Luovutuspaperien teko oli vienyt oman aikansa, mutta nyt pitäi si olla lähtöjärjestelyt valmiina. Leena oli touhunnut pöytään ruo kaa. ”Ei tiedä lainkaan, koska saat te seuraavan lämpimän aterian.” Syödessään mies kertoi heidän lähtevän yötä myöten ajamaan pohjoista kohti. Jossain vaiheessa he nousisivat linja-autoon tai ju

olla yhdessä, he pärjäisivät kyllä. He olivat nuoria, uskoivat itseensä ja tulevaisuuteen.

Kun oli syöty ja lapsikin aterioi nut ja huollettu, oli aika lähteä. ”Paljon lämmintä vaatetta päälle kummallekin,” neuvoi mies vai moaan. ”Ihan heti ei pysähdy tä. Matkasta tulee pitkä.” Leena keitti termospulloihin lämmintä juomista. ”Jossakin siimeksessä sitten juotte, vaikka muuta kyytiä odotellessanne.” Eväsleipiä mies kertoi äitinsä voidelleen pinokau palla veljesten setviessä papereita. Moottorikelkan perään oli kiinni tetty pieni ahkio tavaraa täynnä. Siinä tärkein omaisuus pressulla suojattuna. Muu piti jättää. Lähti jät halasivat Leenaa kiitokseksi ja lupasivat jollakin tavvalla viestiä laittaa, jos he jonnekin pääsisivät.

Niin he pakenivat, ”Joosef ja Maria ja lapsi”. Pilkkosen pi meään yöhön lumisateen peit täessä moottorikelkan jäljet.

Airi

Rämö

Sokkomatka 31.5.

Sokkomatka tehtiin 49 jäsenen voimin. Matkaohjelma: Helsinki sight-seeing mereltä katsottuna, lounas Haikon kartanossa, tutustuminen Porvooseen ja käynti Brumbergin makeistehtaan myymälässä.

Hamina Tattoo 15.7.

Ennen päätapahtumaa seurattiin puistokonserttia Puistotalon terassilla. Varsinaisessa marssishow’ssa linnoituksen bastionissa nähtiin 5 ulkolaisen ja 2 kotimaisen soittokunnan kiehtovat marssi- ja musiikkiesitykset.

Trinidad-Tobagon

Kaikkien soittokuntien yhteisesitys.

Lounas Haikon Kartanossa.

soittokunta.

Porvoon vanhaa Tuomokirkkoa ihailemassa.

Historia- ja kulttuurimatka Viron kolmelle saarelle

15.–18.8.

Tämän vuotisella perinteisellä ulkomaanmatkalla, johon osallistui 40 jäsentä, käytiin Virossa kolmella pienellä saarella Kihnulla, Vormsilla ja Naissaarella. Tutuistumme saarten erikoisiin kulttuureihin, ihmisiin ja nähtävyyksiin. Ehkä matkan mieleenjäävin tapahtuma oli matkustaminen Naissaarella maastokuor ma-auton lavalla melkoisella ryminällä.

Ugrun Linnan raunioilla Kiltsissä.

Perinnemusiikkia Kihnun saarella.

Kulkupelimme Naissaarella. Pietari Suuren linnoitus Naissaarella ihmetyttää.

Ruskamatka Leville 11.–16.9.

Matkalla oli mukana 32 reipasta ikä-ihmistä. Reissulla vallattiin Levi-, Särki- ja Kätkätunturit. Kulttuuriosuuteen kuului vierailut Galleria Raekalliossa ja Särestöniemessä.

Forssan Eläkeliiton perustajajäsen on poissa Erkki Känkänen

Syntyi 25.7.1932 Muolaan Ylä-Kuusaassa

1. lähtö evakkoon kotoa 1939 Loi maalle. Paluu kotiseudulle vielä v. 1942. 2. lähtö evakkoon 1944 Hä meeseen. 27.10.1978 ensimmäi nen käynti Muolaassa lapsuuden kodissa. Muutto 1944 Sääkmäelle, jossa lähes 4 vuotta ennen muuttoa Forssaan. Viksbergin kartanosta erotettiin 18 asutustilaa, jonne tuli 18 viljelystilaa Muolaan Ylä-Kuu saan kylästä, siitä tuli paikaksi Pikku Muolaa. Oman katon alle Erkki pääsi 8.3.1948.

Vihannestila Känkänen perus tettiin 1958. Erkki avioitui Hilkan kanssa 1961. Lapsia syntyi 5

Urheiluharrastus karjalaisten

parissa oli vilkasta mm. v 1964 al koi Erkki vetämään kyykkää. Er kin kyykästä tuli vuosikymmenien kisatapahtuma Talsoilan kentälle.

1992 alkoi Salkolan rannalle rakentumaan kansalaiskylä Raja ranta, muistojen Karjala. Kylä laa jeni jatkuvasti . Muistojen kirkko, Muolaan kirkon pohjapiirrosten mukaan rakennettu pienkirkko vihittiin 15.7.2004, vihkijänä piis pa Leino Hassinen. Karjalanpolku avattiin 2009, jossa 39 maalaisky lää Karjalasta. Lukematon on se määrä jonka tyylikäs isäntäpari on ottanut vieraita vastaan Raja rannassa. Äyräpäänjärven lintuloi parhaillaan 229 erilajia paljon on myös muisteltu.

Erkki on ollut monessa mukana,

saanut meriittiä kunnia ja mitalei ta, joista muutamia mainitakseni: • Kotiseutuneuvos vuonna 2013 • Maaseutu yrittäjä • Muolaa seurassa 50 v • Eläkeliiton Forssan yhdistyksen perustajia

• Forssan Seudun Karjajalaseu rassa pitkään

• 3 vuosikymmenellä Forssan val tuustossa

• Forssan kirkkovaltuustossa • Vakuutusyhtiö Palovaran hal lintoneuvostossa

• Muolaan seuran kunniamuo laalainen n;o 1

• Torikauppiaiden kunniajäsen

• Torineuvos, torihan oli Erkille tärkeää ja rakasta elämää Vihannestilan isännäksi Erkin

Levin huipun(532 m) valloittajat. Näymä Särkitunturilta Pallaksen suuntaan.

ja Hilkan jälkeen v. 1992 tuli Jari ja Minna ja v 2020 Esamatti. Allekirjoittanut istui ainakin 8 vuotta Erkin vieruskaverina Fors san kaupunginvaltuuston 2. rivis sä. Tuona aikana tutustuminen ja kunnioitus Erkkiin syveni. Erkki

oli ahkera, tunnollinen , asioihin hyvin paneutuva. Hyvä seura mieskin jolla oli kämmen leveä ja jäntevä. Erkki tykkäsi omista juhlista ja osallistui myös mui hin. Pisteeenä Erkkin elämälle oli myös se, että siunaaminen haudan

lepoon juhlavin muistotilaisuuk sin tapahtui päivänä jolloin Erkin syntymästä oli tasan 90 vuotta.

Kiitollisuudella ja kunnioittaen muistan,

Jolanki

Jouluja elämäni varrelta

Olen saanut elämäni varrella kokea monen laisia jouluja. varhai simmat joulumuistot ovat tietenkin lapsuuden kodista Pohjoisessa Suomessa. Suuren perheen lapsena joulut olivat vaa timattomia, mutta muistorikkaita ja turvallisia. Isä toi metsästä kuu sen, usein joutui tuomaan useam man, kun ei aina se ensimmäinen kelvannut naisväelle. Meitä nai siahan oli enemmistö, koska meitä oli yhdeksän tytärtä ja vain kolme poikaa. Mehän olimme eri ikäisiä tietysti, minä sieltä nuoremmasta päästä. Joulua odotettiin hartaas ti, livekalat oli likoamassa ulkora kennuksessa ja aattona syötiin sitä perunoiden ja valkokastikkeen kanssa. Jouluaamuna oli riisipuu ro ja tietysti päivänmittaan erilai sia leivonnaisia.

Jouluksi tehtiin suursiivous. Vaihdettiin oljet matrasseihin ja puhtaat lakanat. Täkit saivat rai kastua ulkona, samoin matot ja kaikki, mikä voitiin ulos viedä. Oli kyllä siistiä.

Varhaislapsuudessa en muista lahjoja saaneeni, ei ollut tapana tuhlata turhuuteen, saatiin uudet mekot, sukat ja lapaset, siinä oli tarpeeksi. Vasta myöhemmin tuli myös lahjojen antaminen tavaksi. Joulupukki kyllä kävi, mutta hän

vain jutusteli mukavia.

Sotalapsena Ruotsissa vietin yhden joulun. Se oli rikas joulu kaikkine lahjoineen. Perheessä leivottiin sen seitsemää sorttia pikkuleipiä ja ruokaa oli porsaan sorkkineen ja kinkkuineen. Jou lupukkia ei kuitenkaan ollut. Jou lukirkkoon ajettiin autolla, toiset tulivat hevosilla ajaen kilpaa soih dut hulmuten. Se oli minulle uut ta. Kotonakin mentiin hevosella, mutta soihtuja ei ollut.

Ruotsissa vietin vielä aikuisena kin joulua, olin työssä hotellissa siellä oli oikein kansainvälinen jou lu. Siellä oli Romaniasta, Tanskasta, Hollannista, Englannista ja meitä suomalaisia ja tietysti ruotsalaisia. Oli sekin mieleen jäävä joulu.

Tietysti sitten oman perheen keskeisiä lukemattomia jouluja Helsingissä, sitten myöhemmin Ypäjän joulut, jonne lapset tulivat perheineen.

Yhden joulun vietimme Kes ki-Aasiassa, Dusambessa. Jou luaaton vietimme Tashkentin len tokentällä odottaen koneen lähtöä koko päivän. Oli meneillään Afga nistanin sota ja koneet oli varattu sotilaslähtöihin. Lentoasema oli täynnä venäläisiä sotilaita, jotka ihmeissään katsoivat meitä laula via suomalaisia. Ajankuluksi pis timme lauluksi ja siinä laulettiin

sitten kaikki osaamamme laulut. Olimme tehneet piirin ja istuim me lattialla viinipullon kiertäessä saaden tunnelman nousemaan. Olin ollut edellisenä iltana Tash kentin oopperassa katsomassa Madame Butterfleyriä. Aamulla oli niin sankka sumu, oikea her nerokkasumu. Senkin takia ei koneet voineet nousta vasta kuin illansuussa. Olin kuullut herne rokkasumusta ja silloin koin sen omin silmin, ei mitään nähnyt metrin etäisyydeltä.

Vielä yksi erilainen laitosjoulu, jonka vietin Maskun kuntoutus keskuksessa. Halusin kokea lai tosjoulun ja se olikin kokemisen arvoinen. Meitä joulunviettä jiä tosiaan hemmoteltiin kaikin puoli. Ohjelmaa riitti ja ruokaa. Joulusauna allasuinteineen ja ihana henkilökunta. Lauloimme joululauluja ja kävimme Maskun vanhassa kirkossa jouluaamuna. Kaikki oli oivallisesti järjestetty ja huolehdittu viihtymisestä. Nyt on joulu jälleen tulossa ja aivan erilai sessa merkityksessä. Kolme yksi näistä naista viettää joulua yhdes sä. Ei tarvitse lähteä mihinkään kauas, vaan pidetään nyyttikestit. Katsotaan, miltä tällainen joulu tuntuu, jäädään odottamaan.

Maila Henriksson

Pentti

Silloin ennen

Savikon taloon oli joulu tullut jolkotellut niin kuin ennenkin. Valmistelut al koivat varsinaisesti, kun itsenäisyyspäivänä oli teurastettu possu ja Annan päivänä laitettu lipeäkala tuhkalipeään. Aattoilta na saunottiin, koristeltiin kuusi ja nautittiin jouluateria. Illan kruu nasi pukin käynti, jota isä ei vali tettavasti nähnyt, kun oli hevosta ruokkimassa!

Lahjojen saannin jälkeen al koi niiden iloinen availu. Silloin ennen paketit olivat pääasiassa ”pehmeitä”. Niiden lisäksi isom mat saivat pari kirjaa ja jonkun yhteisen pelin, jonka parissa iltaa sitten jatkettiin. Pienimmille oli joku lelu.

Ennen kuin rankan päivän jäl keen kukin vuorollaan uupui uneen puhuttiin hieman tulevien päivien suunnitelmista. Kirjoit tamattoman ”lain” mukaan ei joulupäivänä saanut edes korot taa ääntään, tuskin saatiin men nä pihalle leikkimään! Aikaa kulutettiin lukemalla ja pelejä pelaamalla. Kaikesta huolimatta lyhyt talvipäivä kului iltaan. Seu raavana aamuna ajettiin ”tapa nia” ja suunniteltiin joulumuo reille sopivia asuja ja naamioita illan kierrosta varten. Siinä riit tikin hyörinää! Ullakko ja kome rot koluttiin, kun kerättiin mitä kummallisempia asuyhdistelmiä, joilla osa pojista puettiin tytöiksi ja päinvastoin. Lisäksi ne, jotka eivät tyytyneet osittaiseen kasvo jen peittämiseen huivilla, tekivät jonkinlaisen naamarin paperista. Kaiken tarkoituksena oli se, että illalla ei vierailupaikoissa kukaan tuntisi heitä. Kylässä, jonka kaik ki asukkaat tunsivat toisensa,

se oli käytännössä jokseenkin mahdotonta, mutta hälisevälle joukolle tämä totuus ei ollut vielä valjennut ja usko onnistumiseen oli kova.

– Kum mää verän tän naama rin päähäni ja nää kamppeet päälleni, ei mua tunne kukkaa! lausahti joku joukosta. Talon las ten joukossa oli myös pari kau punkilaisserkkua, joita oli lähes jatkuvasti tuohon ruokapulan aikaan maalaistaloissa. Varsinkin joulun aikaan maalla oli ruokaa enemmän.

Kaiken tiimellyksen ja tohinan seurauksena marssi illan pimey dessä kylätiellä joukko, jonka ensimmäisenä asteli isokokoisin muori, valaisten pimeää kylätie tä. Joukko marssi ohi parin lä hitalon, joissa oli saman ikäisiä lapsia. Taitoja kokeiltiin vasta ta lossa, jossa oli vain pieniä lapsia ja aikuisia. Koputus oveen ja si sään kutsun jälkeen totuttu koh telias kysymys

– Saaks muarit tulla sisää?

Tulijoilla oli muistissa edellinen joulun aika, kun kotikamariin yht’äkkiä lehahti jouluvalko, jota pikkusisko kauhistui niin, että ei meinannut millään rauhoittua. Luvan saatuaan joukko astui ava raan pirttiin.

– Mistäs kaukaa muarit o? kyse li isäntä.

– Tualta mei ollaa Mustialan pualesta, joku vastasi.

Isäntä puhutteli useampaakin tulijaa. saadakseen selville tämän henkilöllisyyden, mutta vaikeata tuntui olevan, kun jokainen yritti parhaansa mukaan muuttaa ään täänkin. Emäntäkin yritti puoles taan.

– Ossaakos joku laulaa tai tans

sia? hän kysäisi. Välittömästi pari muoria pyö rähteli muutaman askeleen. Toi nen serkuista kävi balettikoulua Helsingissä. Pari poikaa mörisi” värssyn joululaulusta. Kun tun nistusleikki oli aikansa jatkunut, isäntä totesi: – Onpas outoja muareja. Pari noista vois kyllä olla peltolalaisia peräkulmalta.

Joukon ollessa lähdössä. emäntä toi jokaiselle juotavaa ja jotain jou luherkkua mukaan. Onnellisena ”tuntematon” joukko jatkoi mat kaansa. Oven sulkeuduttua mie tittiin: ”Olikohan noiden Savikon lasten kanssa se suurin myös kau pungista?”

Raitilla kulkevan joukon riemu oli rajaton ja joku lausui: ”Kat tokais ny, ei kukkaan tuntenu meittiä. Hilpein mielin jatkettiin matkaa talosta taloon. Niissä ol tiin lähes poikkeuksetta täysin rinnoin mukana ”leikissä”. Suun nattoman iloisena joukko palasi kotiin. Jo sisään tullessa hihkais tiin lähes yhdestä suusta – Kyä taas oli hyvät asut. Ei juur kukkaan tuntenu meittiä!

Yksimielisesti, myös antimien innoittamana päätettiin, että seu raavana iltana lähdetään kylän raittia toiseen suuntaan. Monta riemun hetkeä oli edessä vielä senkin joulun ”välipäivinä”.

Elämän yhteiset ja yksityiset ilot kerättiin niin pienistä asioista –silloin ennen!

Pentti Kaunisto

Liikuntapäivä Eerikkilän Urheiluopistolla

5.5.2022

Keväinen liikuntapäivä järjestettiin tällä ketaa Eerikkilän Urheiluopiston laatimalla ohjelmalla. Tilaisuus aloitettiin aamulla klo 09 Urheiluopis ton infolla ja päivän ohjelman läpikäynnillä. Sen jälkeen 30 hengen joukkomme jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä suoritti kehonhuol toharjoituksen venytyksineen ja tennispallolla tehtyinen kevyine hierontoineen. Toinen ryhmä tutustui samaan aikaan kuntosalilla eri laisten lihashultolaitteiden käyttööön ohjatusti. Tämän jälkeen ryhmät vaihtoivat harjoitus paikkoja. Vaativan harjoittelun jälkeen maistui opiston ruokalan maittava lounas. Lounaasta selviydyttyämme lähdettiin omien oppaittem me johdolla patikkaretkelle Eerikkilän ja Ruos tejärven luontokeskuksen maastoon. Osa käveli vähän enemmän ja osa hiukan vähemmän. Retken jälkeen nautiittiin virkistävät kahvit lisuk keineen ”kahvitorilla”. Päivän päätteeksi saunot tiin ja joku taisi pulahtaa myös Ruostejärveen. Vetreinä ja virkistyneinä lähdettiin kotimatkalle noin klo 16. Kiitoksen Eerikkilän Urheiluopistolle hyvästä ohjelmasta ja oivallisista puitteista.

OKONEHUOLTO

Nopeasti ja edullisesti, myös kotikäynnit. Laite- ja tarvikemyynti, mm. tulostuskasetit! Kiertokaveri on Loimi-Hämeen Jätehuollon jätehakupalvelu, josta löydät lajitteluohjeet ja keräyspaikat jopa tuhannelle erilaiselle esineelle ja asialle.

Hämeentie 18, Frs. p. 0400-749244

KIERTOKAVERIAPUNA ARJEN YMPÄRISTÖTEOISSA www.lhj.fi/kiertokaveri neuvonta@lhj.fi, puh. 03 424 2619

Tutustu Kiertokaveriin ja tee kierrättämisestä entistä vaivattomampaa!

Siivouspalvelu Forssan Ilona Oy Rautatienkatu 12, 30420 Forssa puh. 050 595 8704 siivouspalvelu@forssanilona.fi www.forssanilona.fi TALOYHTIÖT, KODIT, TOIMISTOT

Kotiesittelyt pyydettäessä

Veljekset Rautio Oy Sukulantie 430, 30100 Forssa kib.rautio@gmail.com

Hattulan yhdistys

Sokkoretki 14.9.2022

Aamu valkeni syksyisen harmaana, kun ko koonnuimme Parolan Säästöpankkitorille sok koretkelle lähtöä varten. Lähti jöitä saimme kasaan 23 henkilöä. Siinä yksi jos toinenkin mietti lähdetäänkö etelään, pohjoiseen, länteen vai itään. Kun olimme nousseet HämeBus Oy:n Väinö bussiin, niin meille jo tutuksi tullut kuljettaja Jonas Nieminen ohjasi auton Helsinki – Tampere moottoritielle kohti Tamperetta. Mihin menemme. Iittalaan ko, ei vaan liittymä ohitettiin. Samoin Valkeakosken liittymä. Akaalla käännyttiin kohti Turkua. Vitsinä heitettiin Kylmäkosken vankila, mutta ei käännytty sinne. Pian selvisi ensimmäinen pysäh dyspaikka kun Jonas ohjasi auton Nuutajärven Lasikylään Urjalaan. Siellä oli vajaa tunti aikaa tutustua lasiesineisiin. Näimme myös la

sinpuhaltajat ja saman alan opis kelijat työtään tekemässä kuu mien (reilusti yli tuhat asteisten) uunien ääressä. Lisäksi paikalle tullut ”yleismies” Pasi esitteli val miita teoksia kertoen niiden teki jöistä. Samalla kuulimme myös muuta tietoa Nuutajärven histo riasta ja nykypäivästä.

Tästä matka jatkui Humppilan Lasitehtaan alueelle. Siellä mei tä oli odottamassa noutopöytä lounas Lasitorni-ravintolassa. Laajasta valikoimasta varmaan jokainen löysi mieleistään syötä vää. Sen jälkeen oli aikaa tutustua alueen moniin liikkeisiin, kuten Kenkämaailmaan, Finlaysonin ja Iittala Outletin myymälään unohtamatta muitakaan. Myös osa porukasta kävi Taidetakomon pajassa, jossa seppämestari Tuuli Wirman esitteli töitään. Kyllä kä dentaito on hieno laji. Vielä kun hän osaa vanhojen metallien ja

metalliromun uusiokäytön.

Taas matka jatkui. Bussin kul jettaja ajoi Humppilan keskustan kautta, jotta nähtiin ettei Hump pila ole pelkkä lasikylä. Taas tuu mittiin että mihin nyt. Bussi ajoi Jokioisten Leipä Oy:n pihaan, jossa matkanvetäjä Kaarina kävi varmistamassa että kahvit on val miina. Papuja oltiin paahtamassa hänen sanojensa mukaan. Niin jäi aikaa järjestää bussissa pienet arpajaiset ennen kuin pääsimme nauttimaan iltapäiväkahvit leivos ten kera.

Tämä oli sitten viimeinen py sähdys ja kahvin jälkeen alkoi ko timatka kohti Parolaa. Sää, vaikka olikin tuulinen ja pilvinen, suosi meitä siinä mielessä ettei sateen suojia tarvinnut avata koko päi vän aikana. Sateet sattuivat sopi vasti siirtymävaiheisiin.

Orvo Kähärä

Opiskelija – tuleva mestari. Retken päätöskahvit. Taidetakomon tuotteita.

T:mi Parolan Kuntoutuspiste Leena Somerkallio fysioterapeutti

Parolantie 54-56 13720 Parola Puh. (03) 637 2043

Hämeenlinnan Alajärvelle on Tauno Hovila latujen ja luisteluradan lisäksi tehnyt potkukelk kailijoille todella hienot olosuhteet. Hänellä on sata potkukelkkaa ulkoilijoiden vapaasti käytet tävissä. Yhdistyksemme teki sinne retken 16.2. Valitettavasti vaan useamman päivän olleet plus-asteet aiheuttivat sen, että auratut kelk kareitit olivat veden vallassa. Emme päässeet kiertämään rataa, mutta sentään jään päälle tehdyllä parkkipaikalla pääsimme potkuttele maan. Kelkkailun jälkeen maistui puheenjohta ja Arjan leipomat sämpylät kahvin kera. Teksti: Orvo Kähärä.

kiittää tukijoitaan ja toivottaa lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Reipasta ulkoiluporukkaa.

Potkukelkkoja riittää jokaselle.

Mustikkaretki 25.8.2022

Toistakymmentä innokas ta mustikoiden poimijaa osallistui Arjan järjestämälle mustikkaretkelle maanantai na 25.8. uuden viikon alka jaisiksi. Aurinkoinen, reilu 20 asteen kaunis sää suosi mei tä. Mukavan yhdessäolon lisäksi jokainen sai varmaan mustikoita ainakin yhden piirakan verran. Osa enem mänkin kun käytti poimuria apuna. Puolentoista tunnin poiminnan jälkeen juotiin kahvit hyvien sämpylöiden kera. Kahvihetken jälkeen osa lähti kohti kotia ja osa jäi vielä keräämään lisää satoa talteen. Mukava retki ja voidaan varmaan puhua jo perinteestä, koska ensim mäisen kerran poimittiin mustikoita 2021. Teksti: Orvo Kähärä.

Aulangolla hyvä paikka – saaliit vaatimattomampia

Eläkeliiton rantaonginnan mestaruuskisat kalastet tiin varsinkin maakunnan omille kalastajille varsin tutussa maastossa Aulangon ran noilla. Onkijoille olivat saappaat tarpeettomat varusteet, sillä peli paikan rannat olivat rakennettuja, joko loivia kivettyjä tai oikein gra niitista värkättyjä. Saalista kertyi – jostain syystä – vain voittajille

parin kilon vaiheille, 1407 - 1961 ja 1744 grammaa. Poikkeus oli Etelä-Hämeen Pertti Järvinen lä hes kolmella kilollaan. Samalla viikolla pidettiin myös Etelä-Hämeen piirin kilpailu. Kahden kisan kovin tulos tulikin lyhyemmässä kisassa - Hämeen linnan Pertti Järvinen sai piirita solla lyhyemmässä ajassa enem män kalaa kuin liiton kilpailussa

lähes neljä kiloa saalista – 3803 grammaa. Liiton kalastuksessa voittotulos jäi alle kolme kilon, 2680 grammaan. Nythän mies ei päässyt valitsemaan paikkaa –ne arvottiin, mutta ”samapa tuo oli”.

Voidaanhan tietysti laskea pii rin paras kahden kisan yhteis tuloksella ja sen voitti varsin yli voimaisesti kahdesta todellisesta

Iloista porukkaa ja satoa saatu.

ekspertistä, toinen heistä oli Hau hon Pertti Koskinen. Koskinen ei liittotasolla onnistunut joutuen tyytymään runsaaseen kuuteensa taan grammaan ja niillä kymme nenteen sijaan.

Hyvä paikkahan tämä on täl laisiin kisoihin ja varsinkin maa kunnan onkijoille varsin tuttukin. Syönti vain ei ollut kovin hyvä, mutta vanhan kansan sanoin ”jos se ei ota, niin sä et saa”, kehui Jär vinen.

Käytin sekä matoa että toukkaa, madolla tulivat, kuten aina, ne suuremmat. Halpa lajihan tämä onginta on esimerkiksi uisteluun verraten, mestari totesi.

Eniten osallistujia keränneen vanhempien poikien sarjan 1744

grammalla vei Lappeenrantaan Etelä-Karjalaan Kari Autio. Kak koseksi onki Tammelan Harto Tulinen tasan 1600 grammalla ja kolmannen mitalin vei myös Lappeenrantaan tuloksella 1078 grammaa Jaakko Villanen.

Naisten järjestävän piirin yk könen oli Hauhon Ritva Hakkola joka harjoittelee paljon yhdessä Pertti Koskisen kanssa. Hän sai piiritasolla 1847 gramman voit totuloksen, mutta taipui liiton kilvassa Etelä-Pohjanmaan seinä jokisen Raili Rantalan taakse kak koseksi - grammat 1961 ja 1015. Liiton pronssin jätti Hämeenlin naan Marja Järvinen 966 gram malla. Piirin hopealla oli seura sisko Hauhon Maire Laine 1145

grammalla.

Eläkeläiset harrastavat

Monesti jo katoavaksi kansanperin teeksi arvioitu mato-ongintana tun nettu rannalta ja laitureilta tapahtuva onkiminen elää kuitenkin edelleen etenkin eläkeläisten harrastuksena.

Tosin lajin voidaan sanoa olevat uk koutumassa, sanonta sisältää myös naiset.

Lieneekö nuoremmilla naisten puolella onkiminen ”katoavaa kansanperinnettä”, sillä liitonkin kisaan ilmoittautui vain neljä alle 70v. sarjaan, piiritasolla ei ensim mäistäkään. Parhaan tuloksen onki Kymenlaakson Esteri Moila nen ihan hyvällä 1907 grammalla. Neljästä joukkueesta ei isännil le Etelä-Hämeestä ollut kunnon vastusta. Maakunnan viiden ka lastajan tulos oli yli seitsemän ki loa – 7417 grammaa. Hopean otti Karjala (Etelä-Karjala) runsaat kaksi kiloa vähemmillä gram moilla 5058 ja pronssit Etelä-Poh janmaa 4852 grammalla.

saikot melkein hommasta Keski-Euroopan järvienkin mahdollistavan harrastuksen.

Harrastusta on myös nuoremmillekin kilpailumielessä jopa MM-tasolle asti. Suomalaiset eivät sillä tasolla ole juu rikaan menestystä niittäneet mitalita solle asti. Maamme on kuitenkin ollut mukana ainakin jo 70-luvulta asti. Niin oudolta kuin mielipide tuntuukin tuhansien järvien yli 180 000 kappa letta) maassa.

Pentti Talikainen

Mutta itse hienoa ajanvietettä si laiturilla ajattelematta taa aalloilla. tällöin koho että joku veden koukussa olevasta

MM-edustajanakin ollut hämeenlin nalainen Risto Lindberg totesi kuiten kin haastattelussa: Olkoonkin, että järviä on paljon, mutta vain harvassa paikassa voit mennä onkimaan ran nalta, niin tiheät paju- ja muut pen

Piian perinteiset joululaatikot, kuivakakut, pikkuleivät, joulusinapit ja muut perinteiset jouluherkut meiltä

Syöttinä käytetään muutakin kuin kat lienevät sitten saatavana sen ollessa Sekä matoja na myös fosforoituna. lienee muitakin sin varsin salassa

37 Merven kylätie 49 puh. 050-375 6121 Onnellista Joulua

PP-Peruna Vanhankirkontie

Frisbee sopii myös eläkeläisille

Eläkeliiton Hattulan yhdistys järjesti liiton uusimman la jin frisbeegolfin mestaruus kilpailut Lepaan radalla. Viime vuonna oli ensimmäinen mestaruuskisa Keuruulla keräten kuusitoista kilpailijaa. Nyt Lepaalle ilmoittautui 27 osallistujaa.

Laji lienee vanhemmalle väel le varsin outo, mutta harrastajia löytyy silti koko maasta. Apua kisan järjestämiseen hoitamaan käytännön tapahtuman antoi lajin erikoisseura Hämeenlinnan Dis kaajat. Heidän hommansa sujui täysin moitteettomasti. Kisa saa

tiin sujuvasti läpi. Kilpailijoiden joukossa oli jopa kilpalisenssin omaavia harrastajia.

Lepaan rata ei Diskaajienkaan mielestä ole kovin vaikea, joten kisan taso nousi varsin hyväksi. Se katsottiin kuitenkin fyysisesti sopivan helpoksi. Eero Puhakka ja Jouni Huusko hoitivat tehtävänsä juoheasti ja kilpailun aikataulua saatiin jopa nopeutettua.

Eero Puhakka kävi lisäksi an tamassa hattulalaisille opetusta lajin alkeisiin Parolan keskustassa olevalla yhdeksällä korilla. Niinpä nyt Hattulan yhdistyksellä on oma

vuoro sille radalla ja puolisen tu sinaa harrastajaa on tiistaisin ollut kehittämässä taitojaan. Harjoit telua helpottaa se, että Hattulan kirjastosta voi lainata kiekkoja. Monet ovat jo tietysti hankkineet omat välineet.

Taitojen kehittyessä Parolan Hiihtomaassa on tarjolla vaati vampi 18-korinen rata. Hämeen linnassa Viisarilla on Diskaajien rata, joten harrastukseen saa sopi vasti ja helposti vaihtelua eritasoi silla radoilla.

Pentti Talikainen

Arja Kartano (vasemmalla) aloitti yhdistyk semme puheenjohtajana vuoden 2022 alussa. Nuijan hänelle luovutti seitsemän vuotta toimintaa vetänyt Maija Mäkelä. Maijalle kiitokset pitkäaikaisesta toiminnas ta puheenjohtajana.

Kaarinan kasvihuoneessa kasvaa tomaa tit tosi hyvin. Tässä ennätys. Painoa 470 grammaa ja halkaisija noin 15 cm.

Monesti jo katoavaksi kansanperin teeksi arvioitu mato-ongintana tun nettu rannalta ja laitureilta tapahtuva onkiminen elää kuitenkin edelleen etenkin eläkeläisten harrastuksena. Tosin lajin voidaan sanoa olevat uk koutumassa, sanonta sisältää myös naiset.

Harrastusta on myös nuoremmillekin kilpailumielessä jopa MM-tasolle asti. Suomalaiset eivät sillä tasolla ole juu rikaan menestystä niittäneet mitalita solle asti. Maamme on kuitenkin ollut mukana ainakin jo 70-luvulta asti. Niin oudolta kuin mielipide tuntuukin tuhansien järvien yli 180 000 kappa letta) maassa.

MM-edustajanakin ollut hämeenlin nalainen Risto Lindberg totesi kuiten kin haastattelussa: Olkoonkin, että järviä on paljon, mutta vain harvassa paikassa voit mennä onkimaan ran nalta, niin tiheät paju- ja muut pen

saikot melkein joka paikassa tekevät hommasta mahdottoman. Hän totesi Keski-Euroopan jokien, kanavien ja järvienkin pusikottomien rantojen mahdollistavan aivan eritason laajan harrastuksen.

Mutta itse harrastukseen; onhan se hienoa ajanvietettä istua esimerkik si laiturilla sen kummemmin muuta ajattelematta katsellen kohon keinun taa aalloilla. Varsinkin, jos aina silloin tällöin koho antaisi merkkejä siitä, että joku veden elävä on kiinnostunut koukussa olevasta syötistäsi.

Syöttinä käytetään nykyään paljon muutakin kuin matoja. Taikina ja tou kat lienevät yleisimpiä. Toukkiin on sitten saatavana useita värejä punai sen ollessa todennäköisesti yleisin. Sekä matoja että toukkia on saatava na myös fosforoituna. Kilpaonkijoilla lienee muitakin mahdollisuuksia; to sin varsin salassa pidettäviä.

tietysti

kuitulankaa. suurempia linen helpompi kilpakäytössä tuntisi sään syöttiä. Entistä tua vapaa kuvioihin kehittyi vapojen vapojen takin nateltavaa. ettei tuhannella pitkää

Hauhon yhdistys

Tunnelmaa Palolaiturilta 2010. Rannan matotus. Pyörätelineet uusi sukupolvi.

Elettiin kevättä 2003, kun Hauhon vapaa-ajanlau takunnassa pohdittiin toimenpiteitä kunnan urheilu- ja kulttuuritoiminnan virkistämiseksi. Kuntaan halut tiin luoda uutta toimintaa, joka tarjoaisi kuntalaisille niin mielen kuin ruumiin virkistystä. Kun ta tuki tapahtumia 1000 eurolla, edellytyksenä, että tapahtuma oli si osallistujille ilmainen. Hauhon Sisun suunnistajat Mikko Reitin ideoimana, tarttui tähän mahdol lisuuteen, järjestäen ensimmäi sen Hauhon Jokamiestriathlo nin 30.7.2003. Paljon on vettä virrannut Hauhonselällä noiden vuosien jälkeen. Hauhon Joka miestriathlon on kuitenkin ainoa tuolloin vireille laitettu tapah tuma, joka järjestetään yhä niin nykyisen Hauhon pitäjän asuk kaiden kuin kauempaa tulevien vieraiden iloksi.

Ensimmäisenä vuonna, silloi sen Hauhon vanhan palolaitu

rin päähän kokoontui yhteensä 62 rohkeaa lajin kokeilijaa, pää sääntöisesti Hauholta tai aivan lähipaikkakunnilta. Nykyisin hauholaisten määrä on jäänyt huomattavasti pienemmäksi. Ta pahtuma kerää osallistujia mel ko laajalla noin 200 km säteellä Hauholta. Historian kirjoihin ensimmäisen tapahtuman voitta jiksi uivat, pyöräilivät ja juoksivat Pasi Lehtonen ja Katja Koivulah ti. Heti alkujaan tapahtumalla oli rennon kylätapahtuman tuntu, kun pyörätelineitä kerättiin kun nan eri toimipisteiden edestä ja ensimmäisinä vuosina matkaan lähdettiin laiturin päästä, pyörien odottaessa rannassa.

Tuosta ensimmäisestä vuodes ta tähän päivään, ei tapahtuman reitti ole kovinkaan paljon muut tunut. Ensimmäinen iso muutos oli pyörätelineiden siirtyminen Hauhotalon pihaan, osallistu jamäärän kasvaessa yli sadan ja toinen, nykyisen uinnin lähdön

siirtyminen Mikonheikinahteen uimarannalle, uuden palolaiturin valmistuttua. Tapahtuma oli käy tännössä juuri sellainen, kuin se vuonna 2003 oli – rento, jokaisel le sopiva, kannustava mutta silti haastava. Vuonan 2008 kilpailun neljästi voittanut Mikko Vastaran ta nimesikin tapahtuman Suomen rennoimmaksi triathloniksi.

Vuosien saatossa on hauhon raitin loppusuoralla nähty myös koko Suomelle tuttuja kasvoja. Urheilun saralta Hauhonselän aalloista laiturille on noussut mm. kaikkien aikojen menes tynein triathlonisti Kaisa Salin (ent. Lehtonen) vuonna 2006 sekä monelle tuttu tv-kasvo ja radioääni Mikko ”Peltsi” Peltola vuonna 2010. Osallistujamää rä on vähitellen kasvanut, ensin ylittäen 100 kilpailijan määrän, sitten lähennellyt 200 ja ollut suurimmillaan vuonna 2020, jol loin ilmoittautuneita oli peräti 301. Tuolloin Hauhotalon piha

piiri pursui niin pyöristä, kilpai lijoista kuin yleisöstäkin.

Hauhon Jokamiestriathlon on 20 vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa yhtenä koko Suomen mitassa tunnettuna triathlonta pahtumana. Vuosittain uusien lajiin tutustujien määrä on ollut suuri ja voidaankin todeta, että

Hauholta moni on saanut pienen triathlon kipinän, joka on kanta nut kohti isompia haasteita. Se on ollut yksi merkittävä motivaattori myös tapahtuman tekijöille. Hau holla on haluttu tarjota liikunnan iloa ja riemua, kipinää haastaa itsensä ja nauttia Hauhon Joka miestriathlonin rennosta meinin

gistä. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan seuraavien 20 vuoden aikana on vielä avoinna, mutta se voidaan sanoa, että Hauhon Joka miestriathlon on ollut koko kylän yhteisöllinen tapahtuma ennen ja myös tulevaisuudessa.

Mikko R

Hauhon kesätorilla tavataan

Kun puhutaan Hauhon ke sätorista, ei puhuta mis tä tahansa toripisteestä, vaan valtavan suositusta yleisötapahtumasta, jonne ke rääntyy väkeä matkojenkin ta kaa. Se on myyjien, asiakkaiden ja satunnaisten vierailijoiden kohtaamispaikka kesälauantaisin heinäkuussa ja tänä vuonna myös elokuun ensimmäisenä lauantai na. Tarjolla on paikallisten tuore tuottajien marjoja ja vihanneksia. On vaatetta, uutta ja käytettyä, kirpputorimyyjiltä löytyy astioita, vanhoja työkaluja ja vaikkapa pe

rinnekasveja. On mattoja, harjoja, makeisia, leivonnaisia ja tietysti myös lättyjen paistopiste. Ohjel ma torilla järjestetään aina jon kun teeman ympärille.

Kuvassa Hanne Dahl Hauhon kesätorilla 30.7.22, kuvaajana Minna Puntila.

Jo kahdeksana kesänä olen ollut torilla myymässä kirjoittamiani dekkareita perinteisessä myynti pisteessäni sinisen telttakatoksen alla. Olen itse kesähauholainen, ollut jo vuodesta 1970. Vapaa-aja nasuntomme sijaitsee viiden ki lometrin päässä Hauhon kirkol ta. Jäätyäni päivätyöstä eläkkeelle aloitin uuden uran dekkarikirjaili jana. Kyseessä on Hauholle sijoit tuva kirjasarja, tähän mennessä olen kirjoittanut yhdeksän dekka ria kirjailijanimellä Hanne Dahl. Kesän ensimmäisenä toripäivä nä vietetään Niskavuorenmarkki noita. Näillä markkinoilla nime tään vuosittain Niskavuorineuvos. Sain tuon arvostetun neuvostitte lin kesällä 2021, perusteluna, että olen kirjoillani tehnyt Hauhoa tunnetuksi. Kirjailijana saan to rilla arvokasta suoraa palautetta ja mahdollisuuden kohdata kas votusten lukijoitani, joista moni on vuosien aikana tullut tutuksi ja läheiseksi.

Hauho-sarja on saanut aikaan minulle hauholaisen vuodenkier

ron. Se alkaa Niskavuorenmarkki noista, kesän kääntyessä syksyyn jatkuu uuden kirjan ideoinnilla, edeten kirjan kirjoittamisella edi tointeineen seuraavan vuoden ke vääseen. Vuosi siinä menee ennen kuin kirja tulee valmiina painos ta. Ja se tarkoittaa, että Hauho on mielessä lähes jokaisena vuoden päivänä.

Kesätori kuuluu oleellisena ja odotettuna Hauhooni.

Anne Syrjä (Hanne Dahl) Kirjailija

Hauho-sarja:

• Vaara vierailee kylässä, Media pinta 2013

• Kuka olisi uskonut, Myllylahti 2015

• Vaiettu velka, Myllylahti 2016

• Selvästi syyllinen, Myllylahti 2017

• Hiljainen tahto, Myllylahti 2018

• Usvassa uinuu uhka, Myllylahti 2019

• Viimeiset vuorosanat, Myllylah ti 2020

• Ryöstetty elämä, Myllylahti 2021

• Kun kukaan ei kaipaa, Myl lylahti 2022

28

Parturi-Kampaamo Marja-Riitta Ylitalo

Parturi-Kampaamo Marja-Riitta Ylitalo

puh. 050 307 3049

puh. 050 307 3049

Marja-Riitta Ylitalo

Hauhontie 17, Hauho p. 654 9920

Hauhontie 17, Hauho p. 654 9920

HAUHON

HAUHON

LÄÄKINTÄVOIMISTELU

LÄÄKINTÄVOIMISTELU

Hauhontie 13, Hauho Puh. 03 675 1808, 040 574 1373

Hauhontie 13, Hauho Puh. 03 675 1808, 040 574 1373

Siunattua joulunaikaa

Vihniöntie 4, Hauho

Eläkeliiton Hauhon yhdistys ry

kiittää tukijoitaan ja toivottaa lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Paikallinen tekijä kaikissa sähköalan asioissa! Sähköasennukset | aurinkosähkö ilmalämpöpumput | latausasemat

Hauhontie 17, Hauho p. 654 9920

facebook: Hauhon Ilona, Hauhon Ilonan ajanvaraus Hauhontie 17 Lh 2, 1400 Hauho puh. 040-519 3141

28

JEESUS

JEESUS

AUTTAA mokia.fi

Yritystie 3, 14700 Hauho p. 0400 209 970 / Matti tai p. 040 840 5126 / Eero

Hauhontie 13, Hauho Puh. 03 675 1808, 040 574 1373

AUTTAA mokia.fi

facebook: Hauhon Ilona, Hauhon Ilonan ajanvaraus Hauhontie 17 Lh 2, 1400 Hauho puh. 040-519 3141 28

Hausjärven yhdistys

29.12.1976

Aurinkoinen heinäkuun aamu. Bussi täynnä iloisena häliseviä ihmi siä, ilmassa ihmeellistä jännityksen tunnelmaa. Kukaan matkustajista ei tiedä, minne bussi vie. Ollaan sokkomatkalla. Ensimmäisessä tienristeyksessä arvuutellaan, kääntyykö bussin nokka oikealle vai vasemmalle. Sama seuraavassa, sitten kuuluu jo arvauksia: juu, varmaan men nään Aira Samulinin talolle – jaa ei sittenkään, kun seuraava risteys oli ja meni – no Forssan suuntaan sitten, ehkä Saaren kansanpuis

toon ja Finlaysonille – ei väärin meni sekin. No mutta, Karkki laan! Bussi pysähtyy Fagerkullan tehdasalueelle. Hyvänen aika, tän nekö minä tulin sokkomatkalle ja olen täällä syntynyt ja viettänyt varhaislapsuuteni!

Paikallinen opas esitteli meille tehtaan historiaa ja valimomu seota, siellä isä oli raskaassa teh dastyössä, sotavammainen mies, ei se ole helppoa ollut. Kosken rannalla käyskenneltiin ja sitten ajeltiin lähistön asutusalueella. Paljon muistoja lapsuudesta tulvi mieleen, tuossa talossa käytiin ky

läilemässä, perheen tyttö Ritva oli minun leikkikavereitani ja isäm me olivat tehtaassa työkavereita. Tuohon kouluun olisin mennyt, jos emme olisi muuttaneet pois. Muutama entisistä tehtaan työ läisten asunnoista on nykyisin museona, siellä voi tutustua eri vuosikymmenien asumisolosuh teisiin. Myös meidän entinen ko timme on museona ja siellä on jopa joitakin vanhoja huonekaluja ja tekstiilejä, joita lahjoitin mu seolle vanhempieni kuoleman jäl keen. Äiti kasvatti tehtaan yhteis navetassa muutamaa lammasta,

sai villoja ja kutoi tehtaan työtu vassa niistä ainakin sänkypeiton, seinävaatteen ja ryijytyynyjä. Sän kypeitto näkyi olevan asunnon kamarin sängyssä, niin kuin se oli siinä jo 1950-luvulla! Pieni pii ronki ja radio sen päällä, niin kuin meilläkin. Asunnossa oli jo silloin sähkö, mikä oli ylellisyyttä siihen aikaan. Radio tosin myytiin pois, kun muutettiin isän kotitaloon maalle ja sinne sähkö tuli vasta paljon myöhemmin.

Alueella oli suuria perheitä ja paljon lapsia. Meidän talon pää dyssä oli keinu ja pihalla hiekka laatikko, joten lapsiakin ajateltiin. En itse muista, mutta äiti monesti kertoi tapauksesta, kun olin nel jävuotiaana vähällä jäädä pihalla kuorma-auton alle. Hiekkalaa tikolla oli isompi poika, joka sai minut tempaistuksi pois auton edestä. Kiitoksen ansaitsisi, kun vain tietäisin, kuka tuo poika oli.

Meidän perheelle jäi lämpi mät muistot Fagerkullan ajasta. Tehdas oli järjestänyt asukkaille monenlaista: oli pesutupa pyykin pesuun, oli pakaritupa, yhteisna vetta, kutomo, jossa kangaspuita, puutarha-kasvimaa ja sitä varten ihan oma neuvoja, ”puutarha neiti”, joka nautti alueella suurta kunnioitusta ja – kenties pelkoa kin. Lapsille järjestettiin kerho ja ja aikuisille elokuvia. Alueella vallitsi suuri yhteisöllisyys, naa puria autettiin ja asioita tehtiin yhdessä. Tosin äiti muisteli, että joskus esimerkiksi työtuvalla nai set melkein käsirysyssä tappelivat kangaspuitten varausvuoroista ja kutominen meni usein yötöiksi, mutta kaikesta selvittiin ja loppu hyvin!

Monenlaisia muistoja tuli mi nullekin mieleen alueella vierai lusta. Tuntuu ihan mahtavalta, että oma entinen koti on museo na!

Mutta – sokkomatka jatkui.

Mitä mahtaa tulla seuraavaksi, li sää yllätyksiä?

Karkkilan kirkon esittely oli seuraavana, kaunis kirkko, mo nissa rippijuhlissa, häissä ja hauta jaisissa on tullut sielläkin käytyä. Entäs sitten, nyt varmaan men nään jo syömään – mutta minne? Bussi nytkähti taas liikkeelle ja tutut maisemat jatkuivat. Vanhan kotitalon suuntaan oltiin menos sa? Loukun tiehaarasta käännyt tiin Liesjärvelle, siellä suunnalla vaihtoehtoja Saaren kansanpuisto tai Keppana-kellari. Bingo! Bussi kurvasi Keppana-kellarin parkki paikalle. Tuttu paikka sekin, sen lisäksi, että sijainti lähellä vanhaa kotitaloani, myös paikan perusta ja on samalta kylältä kotoisin ja entinen koulukaverini. Tosin nyt paikassa on jo nuorempi sukupol vi remmissä.

Olipa vaikuttava reissu! Sokko matka, joka vei minut menneisyy teen, lapsuuteen, vuosikymmeni en takaisiin muistoihin!

Pirjo Vihervaara-Ojanen

Karkkilan kirkon alttaritaulu.

Mitä joulu tuo tullessaan

Joulu, Joulu sanana tuo mieleen rauhan. Syttyvän rauhan tähden, joka syttyy kaikille maailmankansoille RAUHAA odottamaan.

Syttyy tähdet joulun yön kulkijoille, tähdet johdattavat heidät joulunrauhaan. Joulu sädehtivät tähdet johdattavat viitat tielle, joulunrauhaa johdattamaan.

Joulunrauha, kutsuu maailmankansalaisen hiljentymään RAUHAAN. Joulu tuo tullessaan kynttilät, tähdet kirkkaat, kauniin kuusen, joulunrauha uuden, kuusen oksilla välkkyvät kynttilät julistaen RAUHAN.

Joulu tuo tullessaan. Lasten sädehtivät silmät, syttyvät enkelten tähdet, johdattamaan rauhankulkijat tielle joulurauhaa julistamaan, Joulu tuo tullessaan valkoisen harson, joka peittää tumman maan. Kaiken RAUHAN hyvän saa joulurauhan uskomaan.

Asko Iivonen

• Kappaletavarakulketukset

• Täysperävaunukuljetukset

• Lavettikuljetukset

• Vaihtolavakuljetukset

• Kevyet pika- ja noutokuljetukset

Nostotyöt

• Henkilönostokori

• Henkilöstövuokraus

• Mökkitalkkari

• Piha- ja puutarhatyöt

• Muuttolaatikot

• Käytettyjen kuormalavojen myynti

Hämeenlinnan kesäteatteriesitystä odotelles sa 1.07.2022.

Muonitusta Valkjärven leirialueella ulkoilu päivänä 04.08.2022.

Kahvihetki Oitin seurakuntatalolla 18.05.2022, yhdistyksen kuoro laulamassa.

Etelä-Hämeen piirin karaokekilpailut 23.04.2022 Oitin Juhlatalolla.

AKKA-virtaa pönttöpäivässä 30.04.2022.

Haus-Äijät Tytyrin kaivokseen tutustumassa 21.04.2022.

Ihmekissa Simo

Jäinen rappu tuntuu kyl mältä ja pellolta puhaltaa kalsea tuuli. Missä kum massa se emäntä viipyy, tässähän tulee kohta vilu. Näihin aikoihin se on yleensä tullut ko tiin. Eikä isäntääkään näy, missä kaikki ovat. Nälkäkin on. Tai danpa piipahtaa navetanvinnillä katsastamassa, siellä on ainakin lämpimämpi ja tiedä vaikka joku hiirulainen siellä juoksentelisi. No, nyt sieltä tulee joku, auton ääni kuuluu, taitaa olla naapuri. Enpäs nyt lähdekään navetalle, istun tässä paikallani. Emäntä on sanonut, että meillä on niin hyvä kissa, että se hoitaa kaikkien elu koitten hommat. Nyt yritän olla koirasti. Istun tässä ryhdikkäänä ja kun naapuri kiipeää rappuja ylös ja kyselee, että kukas se siinä istuu ja vartioi taloa, huomautan ylväästi ”Nau”. Naapuri soittaa kumminkin ovikelloa, se ei usko, että ei siellä ketään ole kotona, kun minä kerran tässä istun. Ym märtää sitten lähteä pois ja minä sanon taas ”Nau”. Naapuria nau rattaa.

Lopulta emäntä tulee ja pääsen sisään.

Voi sinua Simo-ressu, taidat olla ihan kylmissäsi ja nälkäinen! Mamma antaa ruokaa.

Kiehnään emännän jaloissa ja saan makkarapaloja ja maitoa. Sitten hyppään keittiön penkil le oman tyynyni päälle. Siinä on lämmin köllötellä, kun emäntä tekee leivinuuniin tulet.

Sanovat minua Simoksi, vaikkei se ole minun nimeni. Minun oi kea nimeni on Milli.

Minun täytyy nyt kertoa koko juttu. Asia on nimittäin niin, että minä synnyin erään mummon

talossa. Minun lisäkseni talossa oli kaksi muutakin kissaa, Pen ni ja Tonni. Mummon hoivissa oli hyvä olla, mutta hän oli kovin vanha. Hän joutui sitten muutta maan kirkolle palvelutaloon eikä voinut ottaa minua eikä muita kaan kissoja mukaansa. Niinpä meidät sijoitettiin naapuriin, jos sa oli navetta ja lehmiä ja paljon muitakin eläimiä. Mummo var maan arveli, että viihtyisin siellä toisten kissojen ja muitten eläin ten seurassa. Penni ja Tonni tyk käsivät olla siellä, mutta minä en viihtynyt navetassa lehmien ähi nässä ja sonnanhajussa. Minä olin tottunut istumaan mummon sy lissä keinutuolissa, kun mummo kuunteli radiota tai katsoi televisi ota. Olin siinä kuullut ja oppinut paljon. Tiesin, että maailma ei lopu riihen taakse ja että kissatkin voivat matkustaa autossa. Minulla oli sellainen aavistus, että minulle on jotakin parempaa tarjolla jos sain muualla. Niinpä päätin lähteä etsimään.

Kuljin pienen metsän halki, jat koin ison pellon poikki. Pellolla tapasin jäniksen, jolta kysyin, mistä löytäisin ystävällisen talon, jossa voisin asua. Jänis ristihuuli katseli minua ihmeissään, heitteli päätään puolelta toiselle eikä sa nonut mitään. No ei sitten, ajat telin, pidä tietosi, kun et kerran halua olla avuksi. Jatkoin matkaa. Jostain kuului koiran haukku. Olin oppinut, että koirien kanssa tulee vaikeuksia, siksi vaihdoin suuntaa. Lopulta metsän reunassa näkyi vaalea talo, josta ei kuulu nut mitään eläinten ääniä. Hyvä merkki, ajattelin, tämä paikka täytyy tutkia. Hiiviskelin hiljaa nurkalle, ei edelleenkään kuulu

nut mitään, jäin odottamaan, pi halla liikkui joku ihminen. Talon emäntä varmaan, vaikutti muka van näköiseltä. Täytyypä tarkkail la. Kissoja tai koiria ei näkynyt eikä navetalta kuulunut lehmien ammuntaa, ei lampaitten määki mistä eikä kukon kieuntaa. Hyvä. Katselin aikani ja sitten päätin pa lata entiseen majapaikkaani miet timään.

Seuraavana päivänä tunsin jo tien. Sama jänis istui taas pellolla ja toljotti.

Hei vaan, tässä sitä taas men nään, heitin jänikselle ja jatkoin matkaani. Jänis katsoi ihmeissään perääni.

Tulin taas saman talon piha maalle ja nyt uskaltauduin jo ra pulle. Rauhallinen talo, ketään ei näkynyt missään. Istuin siinä ja katselin. Hyvät maisemat, ajatte lin. Avarat pellot, navettaraken nus ja vanha aitta, hiiriä varmasti riittää. Sitten talon emäntä tuli pihaan autolla. Hän huomasi mi nut.

Voi kuinka kaunis kissa, kenen käs kissa sinä olet?

Minä olin tietysti mielissäni, kun emäntä kehui kauniiksi. Vas tasin ”Miau” ja emäntä tuli silit tämään. Heti minusta tuntui, että tässä on ihminen, joka ymmärtää kissojen päälle. Päätin kuitenkin edetä varovasti enkä tuppautunut sisään vaan lähdin takaisin enti seen majapaikkaani.

Seuraavana päivänä lähdin taas matkaan. Jänikset ovat kummalli sia eläimiä, kun ne jaksavat istua samalla pellolla päivästä toiseen.

Matkailu avartaa, maistuis var maan sullekin, huikkasin, mutta tuskin jänis ymmärsi.

Nyt istahdin talon rapulle jo

kuin kotiini. Is tuin siinä, pesin varmuuden vuoksi naamani ja vähän turkkianikin, nyt täytyy tehdä vaiku tus, ajattelin. Emäntä tuli taas autolla.

No mutta, siinäkös sinä taas olet, voi hyvänen aika! Näyttää ihan siltä, että sinä rupeat meille kissaksi, rupeatkos? emäntä lirputteli ja silitti taas niillä lämpimillä peh meillä käsillään päätäni.

Mau, minä vastasin ja seurasin emännän perässä sisään.

Ja siitä se alkoi. Isäntä tuli ko tiin illalla ja yhtä pehmeät kädet oli hänelläkin. Heti tuntui niin kotoisalta. Rupesivat miettimään minulle nimeä. Ja niin minusta sitten tuli Simo. Väliäkös hällä, hyvä nimihän se.

Olin tyytyväinen ja onnellinen kissa. Emäntä ja isäntä paijasivat ja paapoivat minua. Sain nukkua yöt sisällä lämpimässä siistissä ta lossa, ei tarvinnut kuunnella na vetan moninaisia sivistymättömiä mölinöitä eikä haistella lannan hajua. Minulle ei tarvinnut edes hankkia hiekkalaatikkoa, minä osasin pyytää ulos, silloin, kun tuli sellainen olo. Ja kyllä emäntä minua kehui.

Minä tietysti yritin vastapal velukseksi olla mahdollisimman hyvä kissa. En pureskellut sähkö johtoja, en raapinut seiniä enkä kiipeillyt pitkin pöytiä niin kuin perheen edellinen kissa kuulem ma oli tehnyt. Kun emäntä ke hui, että meillä ei tarvita muita eläimiä, kun on noin hieno kissa, ajattelin, että jotenkin minun pi tää yrittää olla mahdollisimman

paikassa oli kukko, joka herätti ihmiset aamulla ja sai siitä kiitosta. Päätin ruveta kukoksi.

Yritin muistella, kuinka kukko sanoo. ”Kukko kiekuu” tuntui ka malan vaikealta, harjoittelin sitä salaa navetanvintissä ja lopulta opin.

Aamulla varhain, kun kuvittelin olevan sopiva aika, hiivin varovas ti makuukamarin ovelle ja sanoin ihan hiljaa ”Kik kak”. Kun mitään ei tapahtunut, kovensin vähän ääntä ja taas ”Kik kak”. Emäntä heräsi, katsoi kelloa:

Kello on vasta neljä, mikä sinun on, ulosko pitäis päästä.

Emäntä nousi unenpöpperöi senä ja käveli ulko-ovelle ja ava si sen. Mutta enhän minä ulos halunnut, minä rupesin syö mään ja sitten hyppäsin penkil le pesemään itseäni. Emäntä is tui penkin päässä ja nuokkui ja odotti, että olisin lähtenyt ulos. Oli vähän vihaisen näköinen, kun lopulta meni takaisin sän

kyyn. En tiedä mikä meni pieleen, parhaani yritin.

Koirana esiintyminen sujui paremmin. Istuin ryhdikkäänä ulko-oven edessä rapulla ja ter vehdin kaikki taloon tulijat ystä vällisesti. Ihan se on kuin koira, vieraat ihmettelivät, ei vaan osaa haukkua. Minusta ”Nau” oli ihan sama kuin ”Hau”.

Eräänä päivänä, kun taas istuin rapulla ja vartioin taloa, se sama tyhmä jänis loikki pihalle.

Tämä on hyvä talo, tule vaan si näkin tänne kotieläimeksi, ollaan kavereita, huutelin. – Sinun on vaan opittava muutamia asioita, minä voin kouluttaa, huikkasin vielä.

Jänis katsoi minua sillä omi tuisella toljottavalla tavallaan, heilautti pitkiä korviaan ja loikki pois.

Pirjo Vihervaara-Ojanen

Humppilan yhdistys

Sokkoretki 20.6.2022

Kesäkuinen maanantaiaa mu aukeni pilvisenä. Jän nitystä ilmassa, tämä on ensimmäinen järjestämäni sokkoretki. Saavun hyvissä ajoin Humppilan keskustaan, mistä matkamme alkaa. Siellä odotti tu tut hymyilevät kasvot. Pian olivat innokkaat retkelle lähtijät kool la odottamassa linja-autoa, joka kuljettaisi heidät tuntemattomiin kohteisiin. Iloinen, odottava pu heensorina täytti auton, arvaillen

mihin päin lähdetään. Retkemme kohti Turku alkoi.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Auran ABC, jossa nautimme aamukahvit ja poimimme mu kaan päiväoppaamme iloisen ja asiantuntevan Minna Saarisen.

Siitä retkemme jatkui Pöytyälle Enkelipuistoon. Puisto sijaitsee metsän keskellä Riihikoskella. Kyösti Iitti on sinne itse raivannut puolenhehtaarin suuruisen lam men, aluksi traktorilla ja lopuksi

lapioimalla. Lampea ympäröivät lukuiset patsaat, rock kitaristi, moottoripyöräenkeli ja lentävät lautaset. Kaikki patsaat Iitti on tehnyt kierrätysmateriaaleista, pääasiassa käytetyistä hevosen kengistä.

Tämän jälkeen matka jatkui Turkuun, jossa nautimme lou naan Panimoravintolan runsaasta noutopöydästä.

Seuraava kohde oli mielen kiintoinen. Meren ympäröiväl

Enkelipuisto. Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli.

lä niemellä seisovan kappelin muoto on kuin kuparikylkinen kala, tai aaltojen vihreäksi huuh toma nurin käännetty vene. Saa vuimme liimapalkkirakenteisen Pyhän Henrikin Ekumeeniseen Taidekappeliin. Taidekappeli si jaitsee Hirvensalossa. Silmiä hive li astuessa sisään, akustiikka hyvä, alttarille tulvi valoa kahdesta la simaalauksesta, joista löytyivät sanat usko, toivo, rakkaus.

Viimeinen kohteemme oli kult tuurihistoriallisesti arvokas pit sihuvila Villa Bella Vista. Huvila sijaitsee upealla paikalla meren rannalla Turun Ruissalossa. Tie sinne oli kapea ja hyvin mutkikas, mutta onneksi meillä oli taitava kuski. Perille päästyämme tutus tuimme paikan historiaan ja nau timme iltapäiväkahvit. Tämä oli viimeinen kohteemme, kotimatka kohti Humppilaa oli alkamassa. Saatoimme oppaamme Auraan, esitimme kiitokset mielenkiintoi sesta päivästä ja toivotimme hy vää kesänodotusta. Aurinko pais toi lämpimästi, aamuinen jännitys oli poistunut, mielestäni päivä oli onnistunut.

Marja-Liisa Haapala

Mistä tuntee syksyn

Aurinko ei enää paista puiden latvojen yläpuolella istuessani pihakeinussa iltapäiväkahvia nauttien, kun vielä tarkenee. Mutta ei hätää! Koivu tiputtelee pihaan keltaisia lehtiä hallayön jälkeen. Aurinko on pudonnut maahan! Taivas on pilvien peitossa, sadepisarat tipahtelevat ja pesevät maa-auringon entistä kirkkaammaksi. Ilta pimenee jo silloin, kun vielä hetki sitten nautin ilta-auringon säteistä saunanlämpöisenä laiturilla istuen. Nyt iltarusko näkyy pilvisenäkin iltana vaahteran oksistossa ja kasvien väreissä niiden valmistautuessa talvilepoon. Lämmin, pehmeä kesäsade on muuttunut kylmäksi ja teräväksi rapinaksi katolla ja ikkunalaudoilla tuulen heittäessä pisaroita milloin mistäkin suunnasta. Olihan se juuri eilen, kun katselin lisääntyvää vihreyttä, oraiden nousua maan pinnalle, hedelmäpuiden kukkien runsautta? Nyt korjaan satoa, näen valon vähenevän ja ihailen syksyn värien kauneutta.

Kevään lapsi

Pitsihuvila Villa Bella Vista.

On kulunut tusinan verran vuosia kun huomattiin kuinka mukava ja houkuttava peli onkaan Mölkky. Aluksi meitä oli 2010 pelaajina 9 miestä ja minä. Eipä minulle annettu mitään nais alennusta, kiusa se oli pienikin kiusa. Tällä hetkellä meitä on samanmoinen porukka, mutta tasapuolisesti on kumpiakin henkilöitä. Niitähän me nykyisin olemme. Sijoitukset kilpailuista 2–25 mutta ei koskaan viimeisiä. Kato on ollut moinen. Erkki ja minä olemme olleet tukipylväät,alkuperäisestä.

Sitten meidän uusin villitys TonkKum. On se mielenkiintoista heitellä ”Lypsittimiä” 40, l maito pystiin.Elikkä lypsykoneen kumeja 8 kpl kerrallaan Tonkaan. Pisteen saa jokaisesta tonkkaan men neestä lypsinkumista. Vaikeampaa, mitä luulis.

Tässä meidän ulkoiluttajien ”maskotti”. Tekevät hyvää työtä hoito laitoksessa oleville vanhuksille. Ulkoilua talvet ja kesät.

Kuvat: Marja-Leena Niemelä, Tekstit: Liisa Perälä

HUMPPILAN KUNTA Aktiivisten yritysten ja asukkaiden kunta VT 9 ja 2 risteyksessä www.humppila.fi

HUMPPILA, Puh. (03) 437 7770 www.kotipalvi.fi

Hämeenlinnan yhdistys

Maailman ympäri –muistoja 50-luvulta

Naapurin Paavolla on pyörä ja joku ihme töt terö päässä, se on sen hattu. Paavo osaa ajaa. Paavo lällättelee minulle. Mi nulla on kolmipyöräinen. Eihän sillä tarvitse edes pysyä pystyssä. Sen kun polkee. Ottaa pannuun. Muistan, että äidin pyörä on teli neessä pihalla. Poljen kolmipyö räiselläni koulun toiselle puolen, mennessäni huudan, että odota pas vain! Äidin pyörä on paikal

laan. Vitsi se on iso, yletyn juuri ja juuri ohjaustankoon, mutta on nistun vetämään pyörän telinees tä. Nostan toisen jalkani rungon toiselle puolen, pidän molemmin käsin ylhäältä kahvoista ja kävelen pyörän kanssa kohti talon päätyä, mistä lähtee pieni alamäki koulun pihalle. Työnnän itseni vauhtiin. Nostan jalat polkimille. Toinen poljin on näköjään rikki. Vauhti kiihtyy. Tiedän kyllä miten jarru tetaan, mutta mitään ei tapahdu,

polkimet vain pyörivät. Eteen il mestyy iso kivi. Poks. Neuvolassa todetaan, että polvessani on iso reikä. AUTS!

Yhtenä talvi-iltana iskä pukee minulle hirveästi vaatteita pääl le ja sanoo, että nyt on niin kova pakkanen, pittää olla kunnolla piällä ja että kentällä uottaa pu nainen kiärme. Minä kysyn, että miten ihmeessä käärme selviää kylmässä ja se vastaa, että sepä se onnii melokonen juttu ja sitä myö männään kahtommaan. Minä en tajunnut mitään, mutta pakkohan se oli mennä mukaan. Jännää! Tu lemme ulos, on ihan pimeää, pait si urheilukentältä loistaa kirkkaat valot isojen tolppien päissä. Iskä taluttaa minut keltaisen kopin vie reen ja avaa oven. Sitten se vetää

sieltä ulos kärryt, jonka si sällä on valtavan iso kieppi letkua. Tässä se on, sanoo iskä, punainen kiärme. Otapa tuosta piästä kiinni ja lähetään vetämään kuu le… Ja niin me vedämme, monta kymmentä metriä paksua punaista letkua keskelle urheilukenttää. Sitten iskä sanoo, että otapa nyt kunnon ote sii tä kiärmeen piästä, etkä päästä irti vaikka mitä ta pahtuu, minä kään tuolla kopilla. Puristan kylmää kullan väristä päätä käsis säni ja mietin, ettei tämä kyllä käärmeeltä näytä ollenkaan. Yhtäkkiä käär me alkaa tutista ja täris tä. Huudan iskälle, että APUA käärme heräsi! Sa massa putken päästä alkaa syöksyä tulta enkä minä pysty pitämään sitä päätä enää paikoillaan. Käärme sihisee ja rätisee ja yrittää vääntäytyä irti. Iskä huu taa jostain, että PIÄ PIÄ ja minä pidän. Tosin hei lun sinne tänne ja käärme viskoo minua. Sitten iskä tulee ja ottaa punaisen käärmeen pään minulta ja sanoo: ”Hyvä Risto, nyt tehhään luistinrata! ”

Paavon kuorma-autossa on kuusi rengasta, siinä on keltainen lava ja punainen ohjaamo, se väittää, että on saanut sen Amerikas ta. Minun kuorma-autoni on pelkkä puupalikka, jo hon iskä on porannut rei kiä ja naulannut renkaat kulmiin. Tai ei ne mitään renkaita ole vaan sellaisia pyöreitä oksan viipaleita. Yksi viipale halkesi, joten renkaita on vain kolme, puolet vähemmän kuin

Paavolla. Paavolla on pik kuveli Matti, mutta se ei pääse vielä koulun pihalle. Minä asun täällä koululla. Minun isäni on vahtimes tari. Päätetään ajaa kou lun eli maailman ympäri. Kuorkkikset asetetaan oven eteen vierekkäin. Siinä on lähtö ja sitten on myös maali, kun tu lemme takasin. Otamme konttausasennot. Paavo sanoo, et neuvolan nur kalla on Ruotsi ja ekaluo kan kohdalla Englanti. Sitten menemme, Polviin ja kämmeniin sattuu, mutta mitä ei mies tekisi sankaruutensa eteen. Lip putangon kohdalla Paavo sanoo, että nyt olemme Rovaniemellä. Minun on pakko kysyä, että missä se on. Paavo sanoo, että tosi kaukana ja että hän on käynyt siellä. Minä ar velen, että Paavo valehte lee, mutta hän sanoo, että kyllä, iskän kanssa. Että hänen isänsä on veturin kuljettaja ja se isä omistaa veturin. Sillä se ajelee ym päri Suomea. Minua alkaa jurppimaan Paavon jutut. Lähden yllättäen liikkeel le, kiihdytän vauhtia, pol viin sattuu, mutta minä annan mennä. Paavolla on tekemistä pysyä peräs sä. Ku olemme kiertäneet Amerikan eli jumppasalin päädyn, pysäytän ja sa non Paavolle, että minun isäni omistaa tämän kou lun. ”Sikshän me asutaan täällä, tajuut sä. Mun isä omistaa maailman”.

V I IPUR I N T I EN K U KKA

Puh. 050 521 6938 Viipurintie 27, 13210 HÄMEENLINNA posti@viipurintienkukka.fi

Hallituskatu Puh. AULANGON APTEEKKI

Vihdoinkin Paavo on hiljaa.

Aulangontie 1, 13210 Hämeenlinna, p. (03) 622 900 aulangon.apteekki@apteekit.net Avoinna ma-pe 8.30-19, la 9-16 www.hasoy.com

Risto Autio

Rauman matka 31.8.–1.9.2022

Automme Raumalle lähti Wetterhoffin edestä klo 10:00. Matka Raumalle kesti yli kolme tuntia, jo ten poikkesimme lounaalle Huit tisten ABC- asemalle ja samalla saimme hieman myös liikuntaa, se on tärkeää tässäkin iässä. Lou naan jälkeen siirryimme bussiin ja ajoimme loppumatkan, reilun tunnin Vanhan Rauman keskus taan. Kävimme laivanvarustajan kotimuseo Marelassa.

Lyhyen opastuksen jälkeen kier telimme tutustuen mielenkiintoi siin yksityiskohtiin.

Tämän jälkeen majoituimme

hotelli Kalliohoviin. Majoittu misen jälkeen oli hieman omaa aikaa. Ilma oli kaunis ja aurinkoi nen mutta tuuli kylmästi. Rauma on kaunis kaupunki, jonka kes kustassa on säilytetty vanhat puu talot. Useimmat uudet kerrostalot on rakennettu kaupungin laidalle.

Illansuussa kokoonnuimme ravintolan kabinettiin, jossa nau timme ravintolapäällikön meille suunnitteleman kevytmenyyn, samalla keskustelimme yhdistyk semme toiminnasta ja mitä kaik kea jatkossa haluaisimme.

Seuraavana aamuna heti huo neiden luovutuksen jälkeen

ajoimme Pyhän Ristin kirkon parkkipaikalle, jossa paikallinen opas saapui luoksemme. Hän kertoili Rauman historiaa ja sen jälkeen lähdimme pienelle käve lykierrokselle Vanhaan Kaupun kiin. Silmiin pistävää oli se, että monen pikkutalon ikkunassa oli porsliininen koira tai kissa, joka katsoi ulos ikkunasta. Se oli kuu lemma eräänlaista koodikieltä, jos eläin katsoi sisälle, niin isäntä oli kotona. Edellisenä päivänä kä vimme laivanvarustajan kotimu seossa ja nyt erään merimiehen kotimuseon pihassa. Koska juuri alkoi syyskuu, ei museo enää ollut

auki tyydyimme pihan ja rakennusten tarkaste luun. Täältä palasimme Pyhän Ristin kirkkoon, jossa saimme kuulla sen mielenkiintoista histo riaa. Tämän jälkeen oli puoli tuntia aikaa oma toimiseen kiertelyyn. Kävimme mm. Vanhassa Raatihuoneessa, jollaisia on vain kaksi Suomessa toinen Porvoossa. Lou naan nauttimme Villa Tallbo’ssa, joka on me

ren rannassa oleva pitsi huvila. Täydellä vatsalla sitten suuntasimme ko tia kohden. Kahvitauon pidimme Urjalassa Pen tinkulman motellissa ja samalla täydensimme makeisvarastojamme Urjalan makeistukussa. Hyvässä porukassa on mukava matkustaa, kiitos kaikille mukana olleille, olitte tekemässä muistoja!

Risto Ilonen

Syyshalla pihamaalla

Mökin ikkunasta huomaan, pystyy halla kauneuttakin luomaan. Kun se yllättäen ihan satumaaksi taikoi pihan. Lammen pintaan jääriitteen loi, ja sen herkin viivoin kuvioi. Puun oksilla jäiset pisarat kristallin lailla loistavat. Ovat ruusupensaan lehdet saaneet somat pitsireunukset, ne halla varhain taiteillut ja tarkoin pistoin kirjaillut. Kas, hämähäkkien kudelmat kuin salaisimmat unelmat, harsoliinat keijuneitien näen ruohikolle leijuneen. Auringon nousun aika on keijukaisten ilokarkelon. Unen ja sadun hetki tää päivän valjetessa häviää.

Aune Mertamo

AULANGON APTEEKKI

Aulangontie 1, 13210 Hämeenlinna, p. (03) 622 900 aulangon.apteekki@apteekit.net Avoinna ma-pe 8.30-19, la 9-16

Charmia Hämeenlinna

Raatihuoneenkatu 21 B, Hämeenlinna puh. 010 574 1460 toimisto@evonlakipalvelu.fi

AULANGON APTEEKKI

Lomakoti Ilonpisara laadukasta hoitoa ja asumista vuodesta 1957 lähtien yksityisessä, voittoa tavoittelemattomassa hoivakodissa. ja pitkäaikaishoivaa ikääntyneille palveluasuminen

Tervetuloa asumaan, kuntoutumaan ja virkistymään!

Aulangontie 1, 13210 Hämeenlinna, p. (03) 622 900 aulangon.apteekki@apteekit.net Avoinna ma-pe 8.30-19, la 9-16 www.hasoy.com

Hatunniementie 41, 13600 Hämeenlinna lomakoti.ilonpisara@ilonpisara.fi www.ilonpisara.net P. 03 647 090

Hallituskatu 18, Hämeenlinna Puh. (03) 6122 382

Kirkkorinne 4 13100 Hämeenlinna 6756667 kaisa@kaisankukka.fi www.kaisankukka.fi

Janakkalan yhdistys

▶ Perustettu 17.12.1978 ▶ 201 jäsentä ▶ www.elakeliitto.fi/janakkala

Eläkeliiton Janakkalan yhdistyksen rengasmatka saaristoon 6.–7.6.2022

Kello kahdeksaa nyt näyttää Päivä aurinkoinen odotukset täyttää Joutuisasti bussiin kiiruhtaa Eläkeläisten joukko tää Matkamme saaristoon kun alkaa Iloinen on tunnelma, näin jo alku matkassa Pian jo Kaarinassa odottaa Makoisat sämpyläkahvit nää

Matka jatkuu, opas bussiin astuu Magnus nimeltään Kohta salat saariston mekin tiedetään Rauniot linnan Kuusiston Sekä kirkon Paraisten, pyhän Olavin Viinitilallekin Tammiluodon Meidät ohjailee Siellä lounas maistuva, meille tarjotaan Historiaa tilan kerrotaan, ostoksetkin kassiin pakataan Kartano Kuitiankin katsotaan Sekä kalkkikivet kaivoksen Ylpeydet nuo Paraisten

Bussin nokka rantaan suunnataan Sanaristikonkin ”Attu” ohi vilahtaa Saari Paraisten paikka onkin tää Nauvoon lauttamatka johtaa Siellä hotellimme Strandin kohtaa Huoneet, petipaikat kaikki löytää Illallinen kohti ”Martan” pöytää Taas maistuu ruoka, sekä uni makea Aamiainenkin

Saaristo niin kaunis, silmiin hohtaa

Kun lautta Korppoon kautta Houtskariin nyt kohtaa Juhannussalot kylissä näämme Saaristolaismuseonkin mahtavan Ja kirkon Pyhän Marian Opas hän kun johdattaa, lounas meitä odottaa Kalakeitto maistuvin, sekä pannukakkukin Ruoka maukas Symbarin

On se mukavaa, saaristoa ihailla Kun Taasen lautalla Iniöön nyt matkalla Siellä käsityöläiskylä pieni löydetään Keramiikat, lasit sekä sepän pajat Vaatteetkin niin somat ostajia odottavat Munkkikahvi herkkukin, ihan vie nyt ”kielenkin” Opas aivan mahtava, muistaa kaiken kaikesta Vielä jaksaa kertoilla, kun lauttamatka kahdeksas vai liekö ollut yhdeksäs Mantereelle meidät tuo ja kotimatka alkaa Taivassalon silta, neljäsataa metriä on pitkä Nähdään Mietoinen, Nousiainen, Masku, Raisio Ja sitten tulee Turku Meidät valtaa surku Kun opas tänne saatellaan Magnus niin mukava, teeveestäkin tuttu Rengastiestä kertova Muistoihimme matka saariston vain jätetään Kotiin Hämeeseen vielä jaksetaan Iloisina erotaan Kerhossa taas tavataan

Matkaa muistellen, Anja

Ajatuksia vuoden päättyessä

Nyt kun syyskausi on saa tu käynnistettyä ja päät tyvän kesän matkat ja muistot jäämässä taakse on syytä pohtia tulevien kuukau sien menoa ja meininkiä.

Tulevaa aikaa voi miettiä ja sii hen valmistautua moneltakin eri kulmalta ja lähtökohdasta. Yleisin tulevaan liittyvä puheen aihe lie nee säätilasta puhuminen.

Puhetta riittää niin kesän sateis ta, hyttysistä sekä myös tuskal lisesta helteestä ja sen tuomasta kuivuudesta.

Syksyn alkuvaiheessa ovat syk syn värit parhaillaan sekä puista putoavat värikkäät lehdet lisäävät osaltaan syksyn tuntua ja tuovat puheet talvesta entistä lähem mäksi ja ajankohtaisemmaksi.

On tietenkin suuri osa ihmisiä

jotka nauttivat syksystä ja talves takin mutta on myös suuri jouk ko joille syksy ja talvi tuovat vain tuskaa eikä heidän mielestä syk syä eikä talveakaan tarvitsisi olla ollenkaan.

Yhdistystoiminnassa kesän jäl keen monet syksyn toiminnat ovat käynnistäneet kokoontumi sia ja tapahtumia sekä saa tuo nut ihmiset yhteen ja pohtimaan mennyttä kesää sekä edessä olevia syksyn tapahtumia sekä suunnit telemaan tulevaa joulun aikaa.

Jouluun on toki vielä aikaa ja paljon yhtä sun toistakin ehtii ta pahtua ennen sitä.

Perinteinen jäsenten yhteinen pikkujoulu on varmaan yksi mitä on jo valmisteltu ja mikä kaik kialla toteutunee. Varmasti paljon muutakin syksyyn mahtuu.

Perinteinen säännöllisen välein tapahtuva kerhokokoontuminen on ainakin yksi jäsenten odot tama kokoontumishetki jossa tavataan tuttuja, vaihdetaan kuu lumisia, saadaan tietoa toimin nasta sekä muista ajankohtaisista asioista.

Kaikki tämä nautitaan yhdessä ystävien ja kahvikupposen kanssa.

Kerhojen lisäksi syyskokous ja siinä tehtävät henkilövalinnat ovat ajatuksissa hyvin monella. Henkilövalinnat ovat tärkeä osa yhdistysten tulevaisuuden toi mintaa josta myös yhdistysten jä senten tulisi kantaa huolta.

Yhdessä voimme tehdä ja iloita enemmän. Tervetuloa mukaan.

Veikko A

Lounasravintola

Pikku Herkkula

Harvialantie 7 B, Turenki Puh. 03 410 23541

Kotiruokalounas arkisin Pitopalvelua www.pikkuherkkula.net

kun rupesin laskemaan vettä, silloin Kössi ärähti. Tiedätkö sinä, miten suu ret vesilaskut hänellä on, kun yläker rassa on vuokralaisia ja ne kuluttavat vettä (tuli sellainen sana, ettei kestä päivänvaloa). Ei sinun enää tartte kulutusta lisätä. Sain hänet kuitenkin

Perinteistä kodinkonekauppaa Tervakoskella TERVAKOSKEN KONEKESKUS

Heimolantie 1 12400 Tervakoski puh. 019 766 866 lauantaisin suljettu

puhumalla suostumaan ja sain pestä Tämä Kössi oli aika ahkera käyttämään kin se herkkä puoli kuten varmaan hua kauniistikin. Joka kerta kun lähdin

Ei hän sitä paljon sanoilla osoittanut, mutta kun hän lahjoitti niitä valmiita lystäni löytyy. Joka kerta kun pyyhin siitä pölyjä muistan Kössiä. Joka omal la hyvällä, mutta persoonallisella ta valla opetti elämän totuuksia.

Aili Kuisma

Pukkilantie 2 14200 Turenki 03 633 6000 apuvalineavux.fi facebook.com/apuvalineavux

Lounaskellari Emmi Oy

lounaskellari.emmi@pp.inet.fi p. 050 472 7044

Lounaskahvila Patarouva

Tapailanpiha 11 B (B 1 talo) Terveyskeskuskortteli, Turenki Puh. 03 410 23541

Kotiruokalounas arkisin Kahvila avoinna klo 8.00 alk. Pitopalvelua

Kuparisen Puutarha

Hirviniementie 196 14200 Turenki p. 045 319 8587 taru.kuparinen@outlook.com

Jokioisten yhdistys

Bocciaa pelataan Jokioisilla ympäri vuoden

Kuvassa on Jokioisten hiekoit tamaton pelikenttä.

Vaikka peliä pelataan ym päri vuoden, kysymyk sessä on kuitenkin kaksi eri peliä. Toista pelataan sisällä, jolloin käytössä pehmeät pallot, ja toista pelataan ulkona kovilla palloilla. Ulkopallot ovat myös kooltaan suuremmat. Boccia muistuttaa paljon petangue-peliä. Koska teräspalloilla ei voi pelata sisällä, niin kehitettiin vastaava peli sisäkäyttöön. Laji on paraolympia liiton tukema laji, joten sopii kaikil le. Liikuntarajoitteet eivät ole este. Kilpailusarjoja on useita eri liikunta rajoitteisille. Mutta ennen kaikkea laji on erittäin sopiva eläkeläisryh mille. Laji palvelee sekä liikuntaa että sosiaalista kanssakäymistä.

hyvin. Peliareenaksi sopii mikä tahansa liikuntasali tai tila, jossa on vapaata ja tasaista lattiatilaa vähintään 12 m. Kentän virallinen leveys on 6 m, jolloin heittopaik koja on korkeintaan 6. Sisätiloissa kentän voi tehdä narukehällä. Kilpailulajeja on henkilökoh tainen, parikilpailu ja kilpailu 3-henkisin joukkuein. Sarjoja on yleensä 2: yleinen ja naisten sarja. Mutta kilpaileminen on tässä la jissa se asian toinen puoli. Pelailu on ennen kaikkea sosiaalinen ta pahtuma. Korostamalla tätä puol ta saadaan lajin harrastajia lisää. Kaikki ei halua kilpailla.

Kuvassa ovat mokkapintaiset sisäpallot, joita myy Marko Ylikleemola. Medium-ko vuuksisien Elite-sarjan Tutti Per Tutti -sisäbocciapallojen hinta on 355€ sarja. Tilaukset: puh. 045 126 5974, markoyk@ gmail.com. Maksut: Marko Ylikleemola FI27 5630 6250 0148 79. Käytössä on myös keinonahkaisia palloja, mutta ne ovat osoittautuneet käytös sä lyhytikäisiksi.

Ulkobocciaa pelataan Ete lä-Hämeessä vähänlaisesti. Ainut yhdistys, joka järjestää säännöl listä toimintaa, on Eläkeliiton Jokioisten yhdistys. Meidän yh distyksellä on säännöllinen vuo ro kerran viikossa urheiluken tällä. Pelaajia on kerralla 12-18. Laji vaatii suhteellisen tasaisen alustan. Esim. pesäpallokentän keinonurmi on sopiva alusta. Kentän rajat voi tehdä esim. na rukehällä, jos valmista kenttää ei ole. Myös ulkopelissä on järjes tetty mestaruuskisoja.

Pääsääntöisesti tätä lajia pela taan sisätiloissa pehmeillä pal loilla. Se sopii Suomen sääoloihin

Tämän lajin ovat tuoneet mei dän yhdistykseen Erkki ja Anneli Saaristo, jotka ovat pelanneet tätä jo vuodesta 2008. Eläkeliiton Jo kioisten yhdistyksellä pelataan sisäpeliä kerran viikossa sunnun taisin Paanan koulun liikunta salissa klo 16.00. Sinne mahtuu tarvittaessa 3 kenttää, mutta nor maalisti on sovittu kahdelle ken tälle. Erkki Saaristolla on avain koululle vakituisesti. Kirjoittaja on tullut lajin pariin vasta muu tettua Jokioisille 2018. Yhdistys on tukenut kilpailijoita maksa malla osallistumismaksut. Vuo sittain menestyneet on muistettu ja palkittu yhdistyksen toimesta. Peliä voi harrastaa tiistaisin ja kes kiviikkoisin Forssassa Jokioisten

Leipä-areenalla klo 10.00.

Eläkeliitto järjestää vuosittain piirimestaruuskisat sekä kolmen piirin kisat joukkuelajissa. Paikal lisyhdistykset järjestävät myös avoimia kisoja eri lajityypissä.

Vuosittain järjestetään myös hen kilökohtaiset SM kisat. Meiltä on osallistuttu myös näihin kisoihin. Korona-aika on aiheuttanut paljon hallaa tämän lajin harrastukselle. Kilpailuja ei järjestetty, koska vi ranomaismääräykset estivät sen. Samoin kaikki liikuntapaikat olivat

kiinni. Onneksi harrastus ei kuollut ihan kokonaan, koska lajia voitiin harrastaa yksityisesti.

Myös henkilökohtaisissa SM-ki soissa on haettu menestystä ja ko kemusta. Varsinkin Pohjanmaan ja Satakunnan yhdistykset ovat me nestyneet siinä lajissa. Ensimmäi sen kerran käytiin henkilökohtai sissa kisoissa Teuvassa 18.9.2021.

Menestys jäi alkueriin. Pelaajia oli molemmissa sarjoissa yhteensä 64. Kokemusta tuli ns. mokkapal loista, joita nyt käytetään vallan

kilpailutasolla. Oli myös ensim mäinen kerta, kun osallistuttiin henkilökohtaiseen kisaan. Toivoi si, että myös piiritasolla järjestet täisiin henkilökohtaisia ja parikil pailuja. Tällöin ei tarvitsisi lähteä harjoittelemaan SM-kisoihin.

Boccia-aiheisia Internet-linkkejä: www.elakeliitto.fi www.boccia.nettisivu.org www.paralympia.fi

Teksti ja kuvat: Timo Heiskari

Kuvassa oikealla on Eurajoella 20.8.2020 nel jänneksi sijoittunut Jokioisten naisten joukkue: Hannele Heiskari, Anneli Saaristo ja Irja Näyskä.

Kuvassa ovat Pentti Immonen ja Anneli Saaristo voitettuaan pari kilpailun Salossa Eläkkeensaa jien järjestämän kutsukilpailun 2022.

Kuva on vuoden 2021 piirimestaruuskisoista, jotka olivat Forssassa 3.10. Kuvassa lähinnä Keijo Näyskä, keskellä Anneli Saaristo. Heitto vuorossa on Erkki Saaristo. Joukkue voitti piiri mestaruuden Jokioisten 2- joukkueen ollessa 4.

Kuvassa on Pälkäneellä kolmen piirin mestaruuden 17.10.2020 voittanut nais joukkue: Irja Näyskä, Anneli Saaristo ja Hannele Heiskari.

Pälkäneen kisoissa toi seksi tullut yleisen sarjan joukkue: Keijo Näyskä, Erkki Saaristo, Pentti Im monen ja Timo Heiskari.

Vuoden 2020 kuva, jossa yhdistyksen menes tyneitä palkittuja boccia-pelaajia. Joukossa myös mölkyssä menestyneitä. Erkki ja Anneli Saaristo, Keijo ja Irja Näyskä, Raili Ketelimä ki, Pentti Immonen, Timo ja Hannele Heiskari.

Sokkoretki 1.6.2022

Parin vuoden korona tauon jälkeen pääsimme viimein sokkoretkelle. Tällä kertaa retki suuntautui Karkki laan ja Tervakoskelle. Karkki lassa tutustuimme Högforssin rautaruukin alueella sijaitsevaan ruukkimuseo Senkkaan. Sen his torialliseen miljööhin mm. teol lisuusrakennuksiin, työväenasun toihin puistoineen.

Oppaina Karkkilan ruukkimus eo Senkkan museonjohtaja Tom mi Kuutsa ja -amanuenssi Janne Viitala sekä Öhmanska, joka eläy tyen valurinvaimona kertoi aika

laistensa elämästä.

Josef Bremer (1789–1874) nuo rempi omisti Kirjakkalan ruu kin 1817–1827. Vuonna 1822 hän vuokrasi Jokioisten ruukin ja kartanon ja lunasti ne omis tukseensa vuonna 1827. Högfor sin (Karkkilan) ruukin Bremer omisti vuodesta 1836 lähtien. Hän perusti Högforsiin Suomen ensimmäisen putlauslaitoksen (mellotusmenetelmä, jolla pois tettiin hiiltä) vuonna 1852 ja valssaamon sekä Joroisille Huu tokosken masuunin 1858. Tutus tuimme myös noin 200 vuotta

vanhaan masuuniin. Ennen ruokailua kävimme Karkkilan kirkossa ja ruukin omistajan (ruukinpatruuna v. 1836–1874) Josef Bremerin hau dalla.

Ruokailimme Karkkilan työ väentalossa, josta matka jatkui Janakkalan Tervakoskelle. Koh teena oli Napialan Wanha koulu. jossa opiskelimme noin tunnin ajan menneen ajan hengessä ja päätteeksi nautimme pullakahvit ja teimme edullisia ostoksia.

Teksti ja kuvat: Pauli Marttila

Öhmanska, esiintyen valurinvaimona, kertoi aikalaistensa elämästä ruukikylässä Högforssin työläismuseossa. Noin 200 vuotta vanha masuuni.

Karkkilan kirkko. ”Opiskelua” Napialan Wanhassa koulussa.

Vielä on taivaan ovi auki

Joulun alla monilla on lii kaakin puuhaa. Pitää ehtiä siistiä talo, hankkia juhla ruokaa ja muistaa lähetel lä lahjoja ja kortteja joka suun taan. Toisella saattaa olla taakkaa muista syistä. On murhetta sai raudesta, toimeentulosta, yksi näisyydestä. Kolmas kantaa per heenjäsenen tuskaa sydämellään yötäpäivää.

Joulun alla, kolmantena advent tina kuuluu kutsu: Tehkää tie Ku ninkaalle!

Kuormittuneelle mielelle se saattaa kuulostaa ankaralta. Mitä se Jumalakin vielä pyytää, kun on muutenkin raskasta aikaa?

Mutta kun Jumala, Luojamme ja Jeesuksen Isä tulee mieleen, kannattaa pysähtyä kuulolle. On Jumalalla kyllä niitä ankaria käs kyjäkin, joita kukaan ihminen ei kyllä ole koskaan onnistunut täysin pitämään. Mutta siellä on

ennen kaikkea evankeliumi, hyvä sanoma.

Vaikka olisi mitä tunnolla, vaikka olisit kulkenut Jumalasta kauemmas kuin kukaan, saat tulla taas Vapahtajan luokse. Raama tussa on edelleen hyvä sanoma jo kaiselle sydämelle: ”Vaikka teidän syntinne ovat veripunaiset, ne tu levat valkoisiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tu levat valkeiksi kuin puhdas villa”.

Jes. 1:18

Itse huomaan välillä päivien ku luvan kuin karusellissa. Koko ajan on joku pyöritys menossa, ja kun yhdestä menosta päästään, on jo toinen edessä. Rauhallisenakin hetkenä tulee touhuiltua. Tärkeät ja turhat uutiset älypuhelimessa koukuttavat älyttömän selaajan pitkäksi aikaa.

Joskus tunnen, että Taivaan Isä antaa vaikeitakin kokemuksia rakkaudessaan, jotta löytäisin tie

ni hänen luokseen. Kun olen hil jainen, murheellinen ja neuvoton ja kun ajatusten sekakuoro het keksi hiljenee, Taivaan Isä saattaa opettaa sanastaan jotakin erityi sen tärkeää.

Taivaan Isä kertoo sanassaan, että olet hänen rakas lapsensa ja että Jeesus on antanut synnit an teeksi ja kun jätät tämän ajan, si nullekin on Taivaan portit armos ta auki.

Sana sanoo vielä armon päiväk si jokaista aamua, kun saamme avata silmämme.

Kirjoitin nuorempana tällaisen runon, joka on tänä vuonna jul kaistu myös uudella sävelmällä laulukirjassa Siionin Kannel 2

1. Vielä on tallin ovi auki Jeesuksen löytää saa, kun ilosanoma se suuri jouluna aukeaa. Vielä voi enkeleitä kuulla, kun sanaa saarnataan. Vielä voi iloitsemaan tulla, kunniaa laulamaan.

2.Vielä on tähti kirkas meillä neuvoissa Jumalan viittana elämämme teillä, turvana kulkijan. Vielä on Taivaan ovi auki. Armoa vielä on, kun Jeesus ristinpuulle kulki, toi rauhan, sovinnon.”

Tämä kuva on kantena myös uudella Jokioislaisella joulu levyllä "Taivainen tähti", joka äänitettiin Jokioisilla tänä vuonna.

Heini Kataja-Kantola

Kalvolan yhdistys

Kansaa kutsuttiin ennen tuohitorvella soittaen sa nan ääreen. Kristinusko toi kellot Suomen kirkkoi hin 800-luvulla. Kellot ripustettiin aluksi telineeseen, Ahvenanmaal la puolustustorneihin. Keskiajalta alkaen kelloille rakennettiin kirk kojen yhteyteen kellotapulit, jon ne arvokkaat, valetut kellot nos tettiin suojaan.

Valettaviin kelloihin ei raaka-ai netta tahtonut löytyä. Sääksmäki läiset saivat hallitukselta pari van haa ruutipannua paikkakunnalla toimineesta salpietaritehtaasta. Saman tehtaan peruista saivat kal volalaiset kelloaineensa.

Keskiaikaiset kellot olivat pää asiassa Bochum-yhtiön valutyötä tai Franz Schillingin valmistamia. Ennen käyttöönottoa piispa siu nasi eli kastoi kellon.

Suomessa vanhimpia ja säilyn eitä, Saksassa valettuja kelloja on Hollolan kirkon kello vuodelta 1572.

Suomen kirkkoihin kelloja va lettiin kautta aikojen Tukholmas sa, jonne raaka-aineen laivasivat kauppiaat. Maakuljetukset sa tamaan hoitivat pitäjän uskotut miehet. Tukholmassa maineik kaita valajia olivat: Jörgen Putens, Michael Badar ja Jacob Birman. Heidän jälkeensä ilmestyi mark kinoille saksalainen tykinvalaja

Gerhard Meyer, joka puolentoista vuosisadan ajan hallitsi markki noitamme Ruotsista käsin. Ger hardin poika Johan ja pojanpoika Gerhard Juhonpoika Meyer olivat suurvalajia valmistaen puolen toista sataa kelloa eri puolille Suo men niemeä.

Suomen Turussa valettiin en simmäinen kello 1471 Mynämäen seurakunnalle, samoin tehtiin Nauvon keskiaikainen kello. Pai mion kellon valajaksi on merkit ty Martin Jacob Turussa samalla vuosisadalla.

Ruotsista tulivat valajat myös korjaamaan vioittuneita kelloja. Edellä mainittu Jörgen Putens va loi 1633 Turun tuomiokirkkoon suuren kellon sulattaen viisi pie nempää kelloa metalliksi. Tämän, muutaman vuosikymmenen jäl keen, hajonneen kellon tilalle va loi 70-vuotias Isak Höök uuden il man kisälliä. Hän takasi laatutyön koko omaisuudellaan.

1684 piispa Juhana Gezelius ilmoitti houkutelleensa pääkau punkiin asumaan kunnollisen kellonvalajan Martin Myckin, joka valoi kelloja Lounais-Suo men ulkopuolellekin ja sai kirk koneuvostolta aikanaan maksut toman hautapaikan valimonsa lähettyviltä.

1600-luvulla rakennettiin Suo messa runsaasti kappeliseurakun

tia kirkkoineen, joista 1700-luvun Isovihan aikana kymmenkunta poltettiin vainolaisen toimesta. Kirkon kellot ja kalleudet vietiin rannikolta Ruotsiin turvaan. Si sämaassa piilo löytyi usein paikal lisesta järvestä, jonne kellot upo tettiin, kuten vanha kansanruno kertoo: Ryösti kaicki caunistuxet, Malmit, kirjat, maalauxet, Kellot maahan kengitteli, Tapuleista talutteli, Ettei enää endisillä, Cuulu kirckoin kedoilla Somaisesti soitettavan, Caunihisti calcuttawan, Waan kuin kurjat culkenemme, Waiwatut waeldanemme Cohdin torwia coemme Sarwen äändä samuamme. Kalvolassa tuo kätkö on tarinan mukaan löytämättä Kuparisaares sa Käikiänniemen edustalla. Huomattavan aseman kellon valajana saavutti 1790 Ulvilas sa syntynyt Mikkeli Matinpoika Rostedt, joka asettui Luvialle Uu si-Sepän taloa viljelemään. Hän harrasti halkokauppaa ja joutui matkustelemaan Tukholmaan, jossa perehtyi valannan salai suuksiin. Kirkonkirjoihin hänelle merkittiin ammatiksi kellonvala ja. Maatilan rakennukset tehtiin uutta ammattia silmällä pitäen. Keskellä rakennusta oli masuu

ni, toisessa päässä paja ja toisessa viilaushuone. Tämä ystävällinen ja iloluontoinen mestari tuli kel loineen tutuksi Satakunnassa ja Hämeessä.

1840-luvulla aloitti Osberg & Baden valimo Helsingissä. Työtä jatkoi Kone- ja Siltarakennus, joka vuosisadan loppuun mennessä valoi puolentoista sataa kelloa, joista Koneen nimiin valmistui 40 kpl.

1900-luvulla valannan aloittivat Kokkolassa Veljekset Friisin teh das ja Tampereella Lokomo.

Pitäjänmiesten oli itse kustan nettava kello, kuten Valkealan kel loon valettu teksti kertoo: Silloin suostui seurakunda kircko köyhä Valkialan corkeiman kunniaxi cansan tarpex culiaisen cuparisen coota kellon vasken heliän valaha. Maksua perittiin yhtä paljon kaikilta pitäjäläisiltä. Hauholla valettiin uusi kello kokoamalla ”kaksi kappaa jouselta”. Kesälah den kelloon valettiin teksti: ”Ne liä kukin perikunda Talaria maxa nut”.

Pornaisten kirkonkellon teksti mainitsee miesväen rakentaneen kirkon ja naisväen keränneen kel lon.

”mun alcuin Borgnäsin vaimoilt tullen” Rahat oli saatu kuudelta kymmeneltä viideltä emännältä, jotka kutoivat ja myivät pellava kankaita. Käytännössä kirkko ei kustantanut kelloja lainkaan.

Etenkin varattomien oli toisi naan vaikea alistua yhtäläiseen maksuperusteeseen. Kun Kalvo lan pitäjänkokouksessa kerran oli esillä uuden kellon hankinta, vel voitettiin kaikki talolliset suoritta maan tähän tarkoitukseen kolme taalaria. Tällöin esiintyi lautamies Kustaa Tuomola inttäen, ettei hän nyt eikä vastakaan halua maksaa yhtä paljon kuin suurtilalliset.

Hänen vastaväitteensä eivät luon nollisesti tehonneet.

Harvinaisia kellolahjoituksia seurakunnalle tekivät hallitsijoi den ja sotilashenkilöiden lisäksi papit ja aateliset. Ruotsin kunin gatar Kristiina lahjoitti 1648 kellot Inariin ja Pudasjärvelle, jonka kellon teksti on säilynyt. Drottningi varsin valittu Kristiina se kuteltava Minun lahiaxi lähetti Pudasjärven järvimaahan. Kuningas Kustaa III:n lahjakel lo nostettiin Anjalan kirkon tor niin 1792.

Aatelisista lahjoittivat kellon kotiseurakuntansa kirkkoon: Bra he, Horn, de la Gardia, Armfelt, Creutz Isovihan kynnyksellä lah joitti Laukon ja Tottijärven herra, maaherra Gabriel Kurki kellon kotiseurakunnalleen, merkiten sen kylkeen suvun vaakunan. Ny kyisin kelloa kutsutaan ”Kurjen kelloksi”

Suomen sodan jälkeen Venäjän keisari Aleksanteri I lahjoitti kel lon Kauhajoen kirkkoon. Katariina Bromanin Perniön kirkkoon 1695 lahjoittama kar

keavaluinen kello poistettiin käy töstä 1844 ja lähetettiin Fiskarsin tehtaalle romutukseen. Vanhaksi päivätyökelloksi oletetun aarteen otti talteen vapaaherra E. von Ju lin ja lahjoitti sen Suomen Kansal lismuseon kokoelmiin 4.6.1885.

Turun tuomiokirkko sai kau pungin palon 1827 jälkeen tunnetulta lahjoittajalta Carl Birckstediltä torniinsa Suomen suurimman kellon. Sen paikalleen nostaminen vaati ammattitaitoa köydenpunojalta, joka vedettiin 3685 kiloisen kellon päällä kor kean tornin luukusta sisään. Näin hän takasi köyden kestävyyden.

Ammattitaidostaan hän sai il maiset kuolinkellot aikanaan.

Uuden kellon nosto korkealle paikalle oli pitäjissä vaativa tehtä vä. Hattulan seurakunnassa kuu lutettiin nostopäivä, jotta kaikki miehet tiesivät tulla paikalle kel loa paikoilleen panemaan. Punka laitumelle kutsuttiin Humppilan lukkari johtamaan tärkeää toimi tusta. Mukanaan hänen oli tuota va nostamiseen tarvittavat köydet.

Seurakunnat kilpailivat kellojen soinnilla. Kiskon vanhan kellon

Kangasalan kirkon kello.

kerrotaan valetun puhtaasta ho peasta.

Ääneltään Kuortaneen kelloja mainitaan Etelä-Pohjanmaan kau neimmiksi, mutta Lohtajan hopea sointuiset kellot olivat kuuluisim mat kautta koko Pohjanmaan.

Soinnin eroavaisuutta lisäsi kellon asennustapa, lähes kaikki kellot kiinnitettiin liikkuvaan ak seliin.

Tammen yläpuolella olivat poi kittaiset polkimet. Heiluessaan kello lähetti äänen mainingit il moille.

Kiinteäksi sidottuja kelloja soi tettiin tarttuen kieleen tai siihen kiinnitetystä hihnasta vetäen.

Vähäväkisten ja varattomien seurakuntien piti tyytyä pienem piin kelloihin.

Hätätilassa täytyi seurakunnan joskus luopua kellostaan. Ker rotaan pohjoisen Ranuan kellon vaihdetun Oulussa rukiin sie meneen. Hämeessä Luopioisissa kellon sanotaan luovutetun Hau hon emäkirkolle ”ohrakarpion” pantiksi. Kustaa Vaasan velkojen maksuksi koottiin Suomenkin kirkoista suurin kello Lybeckiin vietäväksi 1500-luvulla.

Kellovaluihin tallentui runsaas ti tietoa aikansa oloista ja tekovai heista.

Humppilan kelloon valettiin kertomus Kustaa II Adolfin mat kasta 1614 Turusta Porvooseen ja Loviisaan sekä paluu Hämeenlin nan kautta Turkuun.

1600-luvun puolivälissä kelloon alettiin valaa hallitsijan nimi. Ve näjän vallan aikana annettiin ni menomainen määräys lisätä kel loon keisarin rintakuva.

Esimerkkinä seurakunnan toi mihenkilöiden nimien tallenta misesta on Rovaniemen ”Neljän Heikin kello”

Runomuotoiset, latinankieliset kirjoitukset kelloissa olivat sano maltaan samanlaisia eri maissa.

”Minä ylistän Jumalaa, kutsun kansaa, kokoan papistoa”.

Somerniemen kelloteksti kuu luu sujuvalla suomen kielellä: Siellä Jumal juttelepi Sacramenttis jakelepi, Mutt´jos kirkon ylönannat, Herran vihan päälles kannat. Isonvihan jälkeen valujen kieli vaihtui ruotsiksi.

1700-luvun lopulla kelloihin ilmestyi runsaasti kansankieli siä runoja, sekä hengellisiä, että maallisia arkkivirsiä. Tekstin kelloon laati usein seurakunnan pappi. Hänen suhtautumisensa suomalaisuuden asiaan on tulkit tavissa tekstin kielestä. Ankaran Isonvihan jälkeiset tekstit kehotti vat parannukseen.

Yleisesti kellorunot luonneh tivat pyhän palveluksen laatua ja monin sanakääntein kellon teh tävän merkitystä. Sanonta on en simmäisessä persoonassa kuten Kiskon kellorunossa: Cocoon cutzu sanan cuuljoi, Kiskos, on mun wircani, Hessa cansain caicki woipa crunatcon caik aikani, Terweyll, rauhall, puhtail opill, armos cuulijani wanhetcon, Heill myös autuall ijän lopull, cunniax soitton soitetcon. ja myöhemmässä Kuopion suju vassa tekstissä:

Herralle minä helisen, Cumachtelen Cuopiossa, Hengetön hengellisiä, Herättelen töihin.

Kirjassaan Kellot temppelin W-K Kuuliala kirjoittaa: ”Näiden runsaasta valikoimasta otettujen lainausten rinnalle haluamme jäl jentää Michael Rostedtin Kalvo lan kelloon kiinnittämät jykevät sanat, Vanhan Testamentin pro feettojen sanankäänteitä tavoitel len kello julistaa:

”Minulla on vaski kurkku ja rauta kieli, ja minä huudan Zio nin lapsia huoneeseen. Kuulkaat

minun ääneni ja tulkat tänne”. Eriteltäessä pyhiä toimituksia, joihin kellorunot ilmoittavat kan saa kutsuvansa, on huomioitava rukoushetkien alkaminen. Esi merkkinä on Sotkamon kelloru non paikallinen teksti: Minä soin Sotkamolla, Emäkirkolla kumisen, Kutsun kansoja kokoon, Pyhän herran huoneesehen, josa andapi Jumala, kuulta selkiän sanansa. Andakoon armostansa Sen myös soida sydämisä, niinpä rakas rauha maassa minun viimein vanhendais. Saatettiin kelloa käyttää maalli siinkin asioihin, joita soittaa Tam melan kello runonsa säkein. Koska kutsun kuulemaan, Sanaa suuren Jumalan, Tulkaa kuulkaat kuolevaiset, Tammelan asuvaiset. Koska surman sanomia, Huudan haikian kuoleman, Muistutan mä eläviä, Heille hetken tuonelan Tosin toisten tulevan. Jos myös joskus julistaisin, Hätää kurjaa kuuluvan, Kiiruhtakaa auttamaan, Vahingota lähimmäisen. Kemin maaseurakunnan kel loteksti kertoo parin vuosisadan ajan kutsuneensa kansaa sanan ääreen sekä saatelleensa matka miehiä viimeiseen lepoon. Myös tällä kellolla on ollut muutakin sanottavaa.

Toimiin maallisiinkin kutsunna; Tulen sammuntahan tulla, Lohikalan pyydäntähän. Ainoastaan hautausmenoihin soveltuvia runonpätkiä kelloihin kiinnitettiin harvoin. Tyrnävän kellosta tällainen teksti löytyy: koska suru sanomita, kuulet soivan kuollehista, valmist itses valmihixi, Luojan luoxi lähtemän. Keiteleen kelloon on molemmat

kirkolliset tapahtumat yhdistetty samaan runoon:

Heilu kello Keiteleellä, kutsu joukkoa kokoon, kutsu kuolleita hautaan. Mikael Agricolan uskonpuhdis tus hyväksyi kellojen soitot, mutta vähensi kellojen arvostusta.

Runsaammin kuin edellä ku vattuja runoja on kirkonkelloihin liitetty raamatunlauseita. Uskon puhdistus vaikutti kelloteksteihin. Muutosta osoittaa vuonna 1545 valettu Pirkkalan kirkon kello teksti: ”Kaikki katoaa, mutta Ju malan sana pysyy iankaikkisesti.”

1600-luvun kelloissa lähes poik keuksetta oli vain teksti: ”Kunnia olkoon Jumalalle Korkeudessa”.

GLORIA IN EXCELSIS DEO. Vanhan Testamentin kirjat ovat olleet antoisia kellotekstien valit sijoille.

Uudesta Testamentista on kello kirjoituksiin lainattu ani harvoja kohtia.

On lauselmille sentään an nettu kotoinenkin muoto, josta erikseen mainittakoon kirjailija Jalmari Finnen Kangasalan kirk koon lahjoittaman kellon vieläkin ajankohtainen teksti:

”Herra anna meille voimaa ra kastaa Hämeenmaata kaikella työllämme ja toimellamme, niin että viimeisenä tilinteon päivänä meidät siinä kohdassa nuhteetto miksi löytäisit.”

Seurakunnassa lukkarin ”piti murhen pitämän soittamisest ja kläppämisest cullakin ajallansa”. Näin määräsi vuoden 1686 Kirk kolaki ja Ordningi.

Kuolinkellojen soittaminen kuului omaisille keskiajalta yli us konpuhdistuksen. Lupa soittoon oli kysyttävä papilta – usein lupa jäi kysymättä. Kirkonkylissä asui tottuneita soittajia, jotka heilutti vat kelloja tahdikkaasti. Pulkkilan kellon teksti varottaa soittajaa”Soita siivolla minua – älä sä mi

nua särje”.

Varma soittotaidostaan oli Hattulan Jussilan vanha isäntä. Saatuaan kellon pystyasentoon, veitikka pisti nuuskaa huuleensa. Uskalikko oli myös Kangasalan mies, joka Pälkäneellä kirkko pyhänä ihmetteli, miksi kelloa ei heilutettu pystyasentoon asti. Hä nelle sanottiin kellon olevan suu ren ja raskasliikkeisen.

Lyötyään vetoa viinakannun Kangasalan mies kiipesi tapuliin ja rajusti kelloa heiluttaen sai sen pystyasentoon. Voitonvarmana hän kelloa jalallaan pystyssä pi täen vilkaisi luukusta alas ja huu dahti hämmästyneille katsojille:” Vieläkö minä pitempään seiso tan?”.

Vallattomasti temmellettiin isolla kellolla Kuhmalahden kir kontornissa, josta kelloruno ker too:

Noitapa pojat soittavat ja onneansa koittavat, kellä on voimaa vahvemmin se ponnii paikon ympäri.

Pahimpana epäkohtana pidet tiin kellojen rikkoutumista rajus sa soitossa ja runo jatkuu. . . Sattuipa kerran soittaissa poikamiehen Pohjasta, että kello uudempi Halkes suusta suurempi

Sääksmäellä määrättiin sakkoa ”ken vie mukanaan viinaa kellota puliin, kuten tähän asti on usein tapahtunut, ja sitä itse nauttii tai muille tarjoaa. . .”

Vallattomuuden kitkemisek si Lammin kirkkoherra suositti 1852 määrätyn henkilön palk kaamista soittajaksi perusteluna: ”Tähän asti on ollut tapana pal kata viinalla, kenen onnistuu kä siinsä saamaan.” Pitäjänmiehet valitsivat kolme miestä vahvistaen heille määräpalkan kultakin soi tolta. Soittajat vaativat kaikesta huolimatta ryypyn palkakseen.

Oppimattomalle soitto kävi

raskaaksi, mutta kokenut soittaja polkaisi tukevasti kellon pystyyn ja piti sitä hetken ylhäällä. Siitä al koi kaato kahden puolen. Korva kuulolla hän osasi säilyttää oikeat vuorot. Kun iso kello kumahti, sai pienen jo päästää menemään. Kelpasi tällaista taidonnäytettä toisten katsella ja ihailla.

Kun seurakuntalaulua alettiin voimistaa ja lukutaitoon kiinnit tää määrätietoisesti huomiota, lukkarit saivat kansanopetuk sesta oman, tärkeän tehtävänsä. 1850-luvulla Hauhon pitäjäläiset joutuivat pohtimaan, kenelle kel lonsoitto kuului. Kirkkoherran oli tehtävä työnjako. Kellonsoitto jäi toisten tehtäväksi; kirkonvarti jalle tai erityiselle kellonsoittajal le, jonka työ säilyi usein samassa suvussa – Vihdin seurakunnassa jopa 200 vuotta. Kellonsoittajien virat lakkautettiin 1900-luvul la, kun kellojen kielet muutettiin sähkömoottoreilla liikkuviksi.

Kansojen huomio Keski-Euroo passa ja meillä on kiintynyt kautta aikojen kläppäykseen.

Nämä soitot korvasivat Euroo pan maalaiselämässä käymäkellot: aamulla ne antoivat merkin työn aloittamisesta ja ehtoolla lopetta misesta. Työpäivien lyhentyessä soittoaikoja siirrettiin. Tämä soit to kahdesti päivässä jäi vähitel len pois, aluksi talviajalta ja soi tettiin Vapunpäivästä Mikkeliin. 1800-luvun puolivälissä ei soittoa enää yleisesti käytetty. Kläppäyk sen uskonnollinen merkitys on luonnollisesti ollut käymäkelloa suurempi ja käsitetty kehotuksek si rukoukseen – sodista kärsinees sä Suomessa painottuen rauhan rukoukseen.

Lähdeviite: Wiljo-Kustaa Kuuliala: Kellot temppelin, Suomen kirkon Sisälähetysseuran julkaisu 1943.

Erkki Lamminpää

Kalvolan

Punagraniittinen kirkko valmistui vuonna 1921. Sen suunnitteli arkkitehti Ilmari Launis.

Monivuosisatainen itsenäisyys päättyy

Kalvolan seurakunta loppuu vuodenvaihteessa

Itsenäisen Kalvolan seurakunnan kirkonkirjat pannaan kuvaannol lisesti lopullisesti kiinni vuoden vaihteessa, kun seurakunta vuoden 2023 alusta liitetään osaksi Hä meenlinna-Vanajan seurakuntaa.

Tällä kerralla liitoshanke vie tiin päättäjien tahdon mukaisesti läpi. Sitä yritettiin pontevasti pian suuren Hämeenlinnan seudun kuntaliitoksen jälkeen vuonna 2010, mutta tuolloin muutaman seurakunta-aktiivin vahva tahto voitti. Tampereen tuomiokapitu li ei äänestyksen jälkeen antanut siunaustaan seurakunnan alas ajolle. Suomessa on ollut tapana, että kuntaliitosten myötä myös seurakunnat liittyvät isompaan naapuriinsa.

Seurakunnan talous- ja kiinteis töhallinto oli jo seurakuntayhty män vastuulla, mutta Kalvolassa säilyivät itsenäisen seurakunnan

tunnusmerkit, kirkkovaltuusto ja -neuvosto ja omat työntekijät. Lisäksi seurakunta sai edustuksen Hämeenlinna-Vanajan yhteiseen hallintoon.

Alkuun Hattulan kappeliseurakuntana

Kalvolan seurakunnan itsenäisyys alkoi Turun konsistorin päätöksellä vuonna 1661. Siihen saakka se toi mi Hattulan kappeliseurakuntana.

Hengellisen elämän keskukseksi oli jo keskiajalla hahmottunut Keik kala, joka on edelleen Kalvolan kir konkylä kirkkoineen, kappeleineen ja hautausmaineen. Itse asiassa en nen Kalvola-nimen vakiintumista Keikkala oli koko pitäjän nimi.

Paikkakunnan nimistöstä ei saa selkoa kuin hyvän yleisivistyksen tai vahvan paikallistuntemuksen myötä. Kunnan nimi oli Kalvola ja sen keskustaajama on Iittala. Iittala ei suinkaan ole Kalvolan kirkonkylä, vaan se on Keikkala.

Myös monin tavoin raskaat sota vuodet osuivat hänen uralleen.

Miksi näin? Helpoin selitys tie tysti on, että niin on aina ollut. Ensimmäinen kirkko syntyi Keik kalaan ilmeisesti siksi, että Uuden kuorin tilan omistaja Magnus Laurentii Grisfot lahjoitti vuonna 1501 maata tuomiokirkolle. Ensimmäisen oman papin Kal vola sai vuonna 1634, kappalai sen, herra Sigfridus Nicolain, joka käytti sukunimeä Kaskas. Hän ehdotti myös kahden Keikkalan talon yhdistämistä pappilaksi. Seurakunnan velvollisuus oli ra kentaa paimenelleen pappila tar peellisine talousrakennuksineen. Urakka olikin raskas, koska seu rakuntaan kuului vain nelisen kymmentä ankarien katovuosien köyhdyttämää talonpoikaa.

Kirkonkello ja rahat Äimäjärven pohjassa

Hiljalleen seurakunta kuitenkin pääsi jaloilleen, kirkkoineen ja pappiloineen. Ison vihan aikaan,

hautausmaalla sijatseva keskiaikainen kivisa kasti on paikkakunnan vanhin rakennus.

Rovasti Emil Laurila oli Kalvolan kirkkoherrana vuosina 1930–1949.

vuosina 1713-1721 venäläinen so taväki kidutti ja tappoi suomalai sia, ryösti tai poltti kaiken käsiinsä saamansa tavaran ja rakennukset.

Paikkakunnalla tunnetun le gendan mukaan Kalvolan kirkon kello sekä suuri arkullinen rahaa upotettiin viholliselta piiloon Äi mäjärveen. Kuparisaari on saanut nimensä juuri tämän tapauksen perusteella.

Tarinan mukaan kello ja aarre löytyvät, kun nostaja osaa lukko luvun, jonka silloinen pappi lausui kelloa upotettaessa. Nostotyössä on oltava kaksoishärät ja niitä oh jaamassa kaksoispojat eikä tilai suudessa saa sanoa sanaakaan.

Legendan mukaan kerran kello oli jo nousemassa järvestä, kun muuan suulas naisihminen huusi, että ”nyt Kalvolan iso moiku nou see”. Köydet irtosivat ja kello pai nui takaisin pohjaan.

Tämän jälkeen nostoa ei ole edes yritetty, joskin aarretta on epävirallisesti etsitty miinahara van avulla, mutta tuloksetta.

Puukirkko paloi Markun yönä

Jo keskiajalla rakennettu kirkko, josta on jäljellä hautausmaan ki visakasti, ei enää 1700-luvun lo pulla vastannut tarpeita, monien vaiheiden jälkeen rakennettiin uusi kirkko. Se valmistui keväällä vuonna 1802 nykyiselle kirkon mäelle ja sen rakentamisesta vas tasi Martti Tolpo.

Puurakenteisen temppelin laudat sahattiin Niemen kartanon sahalla ja ikkunalasit tulivat Nuutajärvel tä, koska vielä tuolloin ei Iittalassa lasia valmistettu. Naulat tiedetään tuodun Tukholmasta, valtakunnan tuolloisesta pääkaupungista asti.

Puukirkko palveli toista sataa vuotta, kunnes se poltettiin vuo den 1918 kansalaissodan loppu kahinoissa Markun päivän yönä,

huhtikuun 25. päivänä. Tuho työstä syytettiin ja tuomittiin Lempäälän punakaartin lentävän osaston jäseniä.

Tosin aikalaiskertomusten mu kaan kirkon polttivat paikkakun nan omat kaartilaiset. Syyn vie rittäminen lempääläläisille palveli niin punaisten kuin valkoistenkin etuja ja edisti kansalaissovun pa lautumista sodan päätyttyä.

Pitkäaikaisia paimenia

Nykyinen kirkko, arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema, raken nettiin paikkakunnan graniitista ja se valmistui vuonna 1921. Myös metsäkulman väestön hengellisistä tarpeista huolehdittiin, koska pitä jän laitamilta kirkkomatkaa kertyi kymmeniä kilometrejä.

Voimakastahtoinen rovasti Emil Frithiof Hippolytus Laurila raken nutti rukoushuoneen Rimmilään 1930-luvulla. Mallia ja intoa ra kentamiseen Laurila toi Perhon kylästä Urjalasta. Hän oli siellä pappina ennen Kalvolaan tuloaan.

Laurilan jälkeen kirkkoherraksi tuli Karjalaan jääneen Ihantalan pappi Suomi Huolila, joka oli vi rassaan 18 vuoden ajan vuodesta 1950 vuoteen 1968 asti.

Hänen jälkeensä Kalvolan pappeja ovat olleet Keijo Män tyvaara (1970-1972) Mauri Sai lio (1972-1976), Jaakko Uronen (1977-1983), Klaus Malmivaa ra (1984-1988), Antti Herkkola (1988-2016). Itsenäisen seura kunnan viimeiseksi kirkkoherrak si jää aikakirjoihin Kalle Roine.

Suntio ennakoi tulevat tilanteet Rovasti Suomi Huolilan virkakau delle suntiona ja haudankaivaja na työskenteli Kalle Majakoski. Haudat kaivettiin lapiolla ja se oli luonnollisesti raskasta jo ikäänty

neelle miehelle.

Syksyisin Majakoski lähtikin mielellään Huolilan mukana ky lillä ja vanhainkodilla järjestet tyihin hengellisiin tilaisuuksiin. Niissä hän tarkasti kuulosteli, kuka saattaisi talven mittaan saa da iäisyyskutsun.

Kun tällaista tietoa karttui, Maja koski haravoi muina miehinä vah van lehtikerroksen tulevan vaina jan sukuhaudan tai muun tiedossa olevan hautapaikan päälle.

Sulana pysynyt maa oli jäätynyttä keveämpää kaivaa. Jos kuolema ei asianomaista korjannutkaan, Ma jakoski haravoi keväällä lehdet pois.

Tällaista voi perustellusti kutsua kokemuksen tuomaksi ammatti taidoksi.

Identiteetti koetuksella

Kalvolan seurakunnassa on vii meisenä toimintavuonna noin 2 700 jäsentä. Kirkosta eroamiset ovat vähentäneet lukua, vaikka paikkakunnan väkiluku ei ole vii me vuosina vähentynyt.

Molemmat pappilat, sekä uusi, että vanha myytiin jo hyvissä ajoin ennen lopullista alasajoa, sa moin Hietajärven leirikeskus.

Kirkon, siunauskappelin, Rim milän rukoushuoneen sekä Iitta lassa sijaitsevan seurakuntatalon lisäksi seurakunnalla on toistasataa hehtaaria hyväkasvuista metsää.

Ainakin osaa seurakuntalaisis ta surettaa itsenäisyyden menetys. Jotakin kalvolalaisesta identitee tistä katoaa lopullisesti.

Lopettamisen perusteeksi hal linto mainitsee vakavat talous vaikeudet, mutta vakuuttaa, että kaikki palvelut turvataan ja hen kilökunta jatkaa entisissä tehtä vissään.

Kuinka vuolaat lupaukset sitten kestävät aikaa, jää nähtäväksi.

Jukka Viitaniemi

Päiväretki Liesjärvellä

Kesän helteiden jälkeen vii pyi vielä loppukesän ystä vällinen lämpö. Lähdimme pienellä porukalla retkeile mään Tammelan Liesjärven kan sallispuistoon elokuussa 2021. Kansallispuisto on perustettu v. 1956 ja on pinta-alaltaan 21 km2 Ensimmäiseksi suunnistimme Korteniemen perinnetilalle. Se on entinen metsänvartijan tila. Piha piiri on rakennuksineen, puutar hoineen ja viljelyksineen säilynyt lähes muuttumattomana yli 100 vuotta. Kesäaikaan tilalla eletään 1910-luvun mukaisesti. Emäntä/ opas tulee sinne tekemään töitä ja opastamaan vierailijoita. Pihaan voi vapaasti mennä. Ilma oli sen verran lämmin, että lampaat olivat päättäneet mennä suojaan makoi lemaan. Kanat keväällä syntynei ne poikasineen sitä vastoin olivat ahkerassa ruuan haussa. Eivät ne välittäneet meistä mitään, vaan pää maata kohti kipittivät. Kukko kulki pää pystyssä ja kaitsi perhet tään. Emäntä kertoi, että kukolle oli kesällä käydä huonosti. Se oli ylpeänä näyttänyt, kuinka suuren madon se oli löytänyt. Mato osoit tautui käärmeeksi ja se oli purrut kukkoa. Emäntä oli sitä hoitanut, lääkinnyt ja juottanut ja oli onnis

tunut saamaan kukon terveeksi. Emäntä kertoi meille tilan histo riaa ja miten sitä tänä päivänä hoi detaan. Koko kansallispuiston seu tu on ollut karua ja harvaanasuttua Tammelan ylänköä. Korteniemi on alkuaan ollut torppa ja v. 1878 alue siirtyi valtion haltuun, ja niin torpparista tuli metsähallituksen metsänvartija. V. 1880-luvulla alettiin rakentaa metsänvartijalle taloa. Asuintalon jatkeeksi lisättiin tupa metsähallinnon virkamiesten tarkastusmatkojen majoitusta var ten. Metsänvartijan perhe ei tätä metsäherrojen huonetta käyttänyt ollenkaan, vaan koko perhe asui yhdessä tupakeittiössä. Nykyisin Korteniemi on ainoa Etelä-Suo messa sijaitseva metsänvartijatila, jossa rakennusten ja pihapiirin ehjä kokonaisuus on säilynyt. Vie railijat voivat osallistua talon arki siin askareisiin sekä kasvukauden aikana järjestettäviin talkoisiin ja työnäytöksiin. Savusauna lämpiää tilauksesta maksua vastaan kevääs tä syksyyn. Yhtä aikaa sinne mah tuu 8–10 henkeä.

Korteniemen pihasta lähdimme parin kilometrin mittaiselle patik kapolulle aarniometsään. Sielläkin, puiden varjossa aisti menneisyyden. Kaatuneita puita oli täysin samma loituneista äsken kaatuneisiin.

Alueella on paljon eri tasoisia ja eri pituisia polkuja. Eerikkilän ur heiluopistostakin sinne voi men nä kävellen polkuja pitkin. Me lähdimme Korteniemestä kohti Kyynäränharjua. Harju ja sen laella kulkeva polku sijaitsee kah

den järven välissä. Sieltä on upea näkymä kummallekin puolelle. Yhdessä paikassa on tehty pätkä siltaa, kun järvillä on siinä kapea yhteys toisiinsa. Polku on pari kilometriä pitkä ja se on sitten kuljettava edestakaisin. Me käve limme vain jonkun matkaa, pala simme takaisin ja kiersimme au tolla kannaksen toiseen päähän. Sieltä taas kävelimme pienen mat kaa. Siinä oli sopiva taukopaikka – ja aikakin jo – syödä retkieväitä. Seuraavaksi poikkesimme alueel la toimivaan Hämeen Luontokes kukseen. Siellä on ollut omistajan vaihdos ja rakennus oli suljettu sen vuoksi. Keskus on nykyään Eerik kilän urheiluopiston ylläpitämä. Pihaan ja järven rantaan oli vapaa pääsy. Rannasta tuli joitakin uima reita ja kehuivat kuinka hyvä ranta on ja vesi lämmintä. Me emme ol leet varustautuneet uimiseen. Sitä vastoin upeassa rantamaisemassa pöytien ääressä söimme loput ret kieväistä ja nautimme lämpimästä, aurinkoisesta säästä. Kaukaa järven takaa kuului ukkosen jyrähdyksiä, mutta meille vielä paistoi aurinko niin kuin se elokuun puolivälissä voi parastaan antaa. Kotimatkan varrella poikkesimme vielä pikem min katsomaan Eerikkilän urhei luopiston valtavaa aluetta.

Koko päivän käytimme siihen retkeilyyn, ja se oli yksi kesän par haista päivistä. Alueella olisi pal jon nähtävää ja koettavaa useam mallekin retkipäivälle.

Tuula Eerola

PUIDEN

kaadot, hoitoleikkaukset, kuntoarvioinnit ja puutarhaneuvonta

Tiina 050 586 5692 Jaakko 040 015 1561

Juhlatalo

VIHERVARVAS Kotipalvelut,

www.vihervarvas.fi hanna@vihervarvas.fi 045 209 2119 Laadukkaasti

kiittää tukijoitaan ja toivottaa Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Vuokraamme Kylätaloa 10 € /tunti p. 050 511 8065

Facebook: Kutilan Juhlatalo Instagram: kutilan_juhlatalo

Lammin yhdistys

Meidän itse kunkin pi täisi merkitä muistiin menneitä, kun se vie lä onnistuu. Isälläni oli tapana kirjata ”Ajastaikaan” päivittäisiä muisteloita. Onnek si äitini säilytti nuo dokumentit vuosien varrelta. Eräs merkintä oli: ”Seppo toi todistuksen, toi voton tapaus.” Isä ei saanut paljon koulua käydä, joten ymmärrän hyvin toteamuksen.

Vilkkilän koulussa opettajan ura kohdallani sitten urkeni. Lammis ta en silloin vuonna 1958 tänne tultuani tiennyt muuta kuin Vilk kilän kissat, jonka lorun sitten sil loisen työparini Martta Harjulan puoliso Kasper minulle esitti. Pal jon oli katteja! Kissaperinne elää taiteilija Eero Pöyhtärin kuvissa ja paidoissa.

Opintojen lisäksi tehtiin kou lussa vähän muutakin. Au toimme keittäjä-siivoojaa väli tunneilla hakemalla liiteristä polttopuut käytävän puulaa tikoihin. Joskus esimerkiksi Tamskin veljesten purnaus jäi mieleen: ”Vilkkilän pakkotyölai tos!” Nuori opettaja kravatissaan oli ehkä vähän liian tiukkapi poinen, kuri se olla piti! Luokis sa oli isot pystyuunit. Joskus pi dettiin lukutunti kirjallisuuden merkeissä takkatulen loisteessa lattialla puolikaaressa istuen. Muuta mieleeni jäänyttä oli muunmuassa valokuvauskerho. Joku nurkkaus saatiin tehtyä pi

miöksi ja seurasimme ihmettä, kun kehitealtaassa alkoi pape rille muodostua valokuva. Omat välineeni olivat käytössä, myös kaitafilmikamera ja projektori.

Urheillakin yritettiin. Pidet tiinpä hiihtokisojakin, ladut poh ruttiin suksilla umpihankeen. Muistan eräänä talvena pidetyt kunnan koulujenväliset, jolloin ai koja oli ottamassa Porkkalan kou lun opettaja Elli Kauppila. Oikea vanhanajan herätyskello raksutti tunnit, minuutit ja sekunnitkin vielä! Ajat saatiin otettua. Luokka ni seinällä oli maalaus hiihtoasui sesta Juhani Ahosta, signeeraus V S-B. Ahon taiteilijavaimo oli sen maalannut ja Vilkkilä oli saanut tämän kiertopalkinnon omakseen kolmella peräkkäisellä voitolla. Kylän nuoriso kävi pelaamassa lentopalloa varsin pienessä tilas sa, joka toimi voimistelu- ja käsi työluokkana. Kattokin oli hyvin matalalla, mutta siellä pelattiin.

Kauan oli vesipulaa. Pihassa oli kaksikin kaivoa, mutta vesi lop pui usein kokonaan. Kyllästyin viimein ja käskin koululaisia tuo maan pulloissa vettä koulukeitto lan tarpeisiin. Se auttoi. Tehtiin porakaivo, se kolmas, jossa vesi riitti ja saatiin vesijohtokin kou lulle.

Noina ”hyvinä aikoina” lauan taitkin olivat koulupäiviä, joskin lyhyempiä kuin muina päivinä. Matti-oppilaani kertoi nyt jo eläkeläisenä, että kun jostakin

kolttosesta oli määrätty arestia, neuvotteli hän kaverinsa kanssa josko perjantain sijasta saatai siin synnit sovitettua lauantaina. ”Silloin Seppo lämmittää saunan, eikä pidä meitä arestissa niin kauan.” Onnistui. Toinen oppi laani, Seppo-kaima istui aikuise na kanssani kahvilassa. Hän va litteli koululaisena aiheuttamiaan hankaluuksia. Myöhästyi usein, kun kaverin kanssa piti kouluun tullessa ensin käydä variksen pesillä! On mukavaa, että useat entiset oppilaat tulevat moikkaa maan ja kertomaan omia koulu muistojaan. Jätepaperinkeräyksillä hankit tiin rahaa luokkaretkiin, joiden kohteina olivat mm. Vuokatti ja Rauma. Oiva Hoikkola kuljetti meitä turvallisesti lievästi ylilas tatulla Volkkari-pikkubussillaan. Rauman retkellä koko porukka yöpyi vanhempieni luona. Ma japaikkamme viereisen koulun oppilaita vastaan pelasimme pe säpalloa ystävyysotteluna. Hävi simme 0-30! Seurakunnan papis to kävi joskus Vilkkilän koululla pitämässä hartauksia kyläläisille. Eräänä runsaslumisena talvena tulivat kanttorin Citroen Berli nellä ja auto ohjautui lumihan keen. Auton konepellit aukesivat sivuille levälleen. Hetken kulut tua matkustajan paikalta han keen astui rovasti Aalto lausuen: ”Ja he levittivät siipensä kuin kotkat”.

Kun olin saanut ”lopputilin” Vilkkilästä koulun lopetuksen takia, siirrettiin minut Konna rin koululle. Pieni kyläkoulu oli mukava työpaikka. Isossa taas oli hyvät puolensa. Siellä sain opettaa myös työkaverieni lapsia. Sujui han sekin. Innokkaana kalamie henä sain sieltä mukavan todis tuksen:

KALATIETEEN TOHTORI SEPPO RIIKKILÄ

Numerohakuisten vanhempien yhdistys on tällä päivämäärällä päättänyt antaa Teille Seppo Riik kilä tohtorin arvonimen ansiois tanne kalakannan hävittämisessä Kanta-Hämeen alueella. Kiitol lisuudella ja hyvien arvosanojen turvaamiseksi liitämme oheen ai heeseen sopivan lahjan. Lammilla 30.5.1987 Salot, Laineet, Huuskoset ja Pekkaset

Lisää tietoa: Urpo Syrjä: Lammin koulut Aimo Halila: Suomen kansakoulu laitoksen historia, osat 1-4 (Halilan sukua asuu yhä Vilkkiläs sä. Vilkkilän ensimmäinen opetta ja oli Alina Halila. Koulun johto kunnan puheenjohtaja 1957-1968 oli Anna Halila)

Näin muisteli Seppo Riikkilä, opetta jana Vilkkilässä 1958-1969

Pellavamarkkinoiden 50 vuotta juhlamarkkinat Lammilla 18.6.2022

Lammin Eläkeliitto osallistui Pellavamarkkinoille, jotka olivat 50 vuotta jatkuneen perinteen juhlamarkki nat. Sää oli hieman pilvinen ja sateinenkin, mutta ilmapiiri kaikesta huolimatta positiivinen. Esittelimme yhdistyksen toimintaa ja annoimme käteen Eläkeliiton esitteitä ja juuri ilmestynyttä lehteä. Sata arpaa meni, kuin kuumille kiville. Olimme saaneet Lammilaisilta yrityksiltä ja jäseniltä arvokkaita voittoja. Lahtelainen kampaamo Tarja Alho lahjoitti kassillisen laadukkaita kampaamotuotteita. Kiitokset, Eläke liiton Etelä-Hämeen piirin toiminnanjohtaja, Saara Kiurulle osallistumisesta markkinatapahtumaan sekä yhdistyksemme aktiivisille toimijoille markkinapaikalla.

Teksti ja kuva: Pirkko Mattila

Taas tavataan, jutellaan ja muistellaan

Eläkeliiton Lammin yhdistyksen väen kerhotapaamiset pääsivät jälleen käynnistymään, toiminta jatkuu uusien vastuunkantajien johdolla

Turvantalon yläkerran au latila täyttyi helmikuun viimeisenä keskiviikkona iloisella puheensorinal la, kun Lammin eläkeliiton kerho pääsi taas kokoontumaan pitkäs tä aikaa koronarajoitusten purun myötä. Yhteisiä kokoontumisia oli jo kaivattu, sillä ne ovat monelle tärkeitä tilaisuuksia tavata muita. – Yhdessäolo on ilo, kun voim me taas jutella, vaihtaa kuulumi sia ja muistella. Muistojen jakami nenhan on yksi terapian muoto, sanoo uutena puheenjohtajana

aloittanut Pirkko Mattila iloisena siitä, että ollaan taas yhdessä. Mattilan ohella yhdistyksen muita uusia vastuunkantajia ovat sihteeri Raija Salo, rahastonhoi taja Eila Selinummi ja emäntä Helena Metsola-Rantanen. Ti laisuudessa muistettiin edellisiä, pitkäaikaisia vastuunkantajia, kun heidät kukitettiin uusien aloitet tua työnsä. Edellisellä puheen johtajalla Kyllikki Papinkivellä, rahastonhoitajalla Anja Pasuril la, sihteerillä Liisa Peippolalla ja emännällä Marja-Liisa Selinum

mella on kaikilla takanaan 5-10 vuotta kyseisissä pesteissä. Heille jaettiin kukkien ohella Eläkettä ja eliksiiriä -kirja.

Lammin yhdistyksessä on lähes 100 jäsentä, kolmen viikon välein kokoontuvassa kerhossa käy taval lisesti kolmisenkymmentä henkeä. Uusia jäseniä toivotaan koko ajan lisää ja jäseneksi voi liittyä, kunhan on eläkeläinen. Lammilaisten li säksi jäseninä on myös tuuloslaisia Tuuloksen yhdistyksen toiminnan lakattua. Yhdistyksen tavoittee na on eläkeläisten ja eläketurvaa

tarvitsevien henkisten ja aineellisten etujen valvo minen sekä heidän asemas saan ilmenevien epäkoh tien korjaaminen. Pirkko Mattilasta on hienoa, kun jäsenet tuovat yhdistyk seen mukanaan oman elä mänkokemuksena ja omat erityistaitonsa.

Lähestyvän laskiaisen kunniaksi yhdistyksen matkavastaava Olli Leh tonen oli koonnut tietoja yhdistyksen vanhoista las kiaisperinteistä. Kerhota paamisissa on usein jokin teema ja paikalla saattaa käydä myös vierailijoita esimerkiksi potilasyhdis tyksistä.

Eläkeliiton Lammin yhdistyksen perustava ko kous pidettiin 31.8.1979 Lammin Osuuspankin kerhohuoneessa. Vuonna 1989 jäseniä oli jo 200. – Silloin alkuaikoina toiminta on ollut hyvin virkeää ja siinä meillä on vielä kiinni ottamista. Yh teisöllisyys on kuitenkin toimintakykyä ylläpitävää ja siihen liittyen minulla on tavoitteena saada uu delle Kanta-Hämeen hy vinvointialueelle ikäneu volatoimintamalli, kertoo Pirkko Mattila.

Turussa vastaava on ol lut kaksivuotisessa kokei lussa. Siinä yli 75-vuotiai den, itsenäisesti ja ilman julkisia palveluja kotona pärjäävien ihmisten saira uksia yritetään diagnosoi da mahdollisimman var haisessa vaiheessa.

– Näin voidaan toimin takykyä tukea ja itsenäistä asumista jatkaa mahdol lisimman pitkään. Ihmis

arvoisen elämän jatku minen omassa kodissa ja yhteisöllisten harrastusten parissa olisi kaikkien etu. Olemme tästä Keskustan Etelä-Hämeen piirissä koonneet kannanoton, Mattila kertoo.

Hän on tehnyt oman työuransa ikäihmisten palvelujen parissa, joten asiat ovat tuttuja jo sitäkin kautta.

Kerhotapaamisten lisäk si yhdistys tekee yhteis työtä seurakunnan kanssa ja vuosittain järjestetään toukosiunaus jollakin paikallisella maatilalla. Suosittuja ovat olleet Olli Lehtosen järjestämät sok koretket, joissa hypätään bussiin ja vain Lehtonen tietää mihin ollaan me nossa. Hän yrittää keksiä kiinnostavia vierailukoh teita ja erilaisia ruokailu paikkoja. Erityisesti retki Napialan Wanhaan kou luun, Tervakoskella sijait sevaan koulumuseoon on jäänyt monelle mieleen. Kerhotapaamiset järjeste tään Turvantalolla tai tee mojen mukaan jossakin muualla.

– Turvantalo on meille paras paikka, talossa on mahdollisuuksia monen laiseen ja nykyaikainen tekniikka, Pirkko Mattila sanoo.

Mattila haaveilee myös isommasta kokoontumi sesta Etelä-Hämeen piirin muiden yhdistysten kans sa esimerkiksi Evolla, sillä monelle luonto on sellai nen paikka, mihin halu taan mennä.

KESKI-HÄME, Maria Ilonen

Lammin toukosiunauksessa 18.5.2022 istutettiin kirsikkapuu

Lammilla jo vuosikymme nien mittaiseksi muodos tunut toukosiunauksen perinne jatkui tänä vuonna Päivi ja Jyrki Hasilan tilalla.

On eletty poikkeusolojen aikaa, joten kahtena edellisenä keväänä toukosiunaukset jouduttiin jättä mään väliin. Toukosiunaus, toisel ta nimeltä kylvöjen siunaaminen, on aina keskiajalle asti ulottuva vanha kirkollinen perinne, sanoi Eläkeliiton Lammin yhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Mattila.

Eläkeliitto elvytti toukosiunaus perinteen 1990 – luvulla Suomes sa. Edellisen kerran toukosiunaus oli Hasiloiden tilalla vuonna 2000.

Mattila muistutti, että elämme murroksen aikoja, joten monen laiset huolet ja epävarmuus liik kuvat mielissämme.

Maaseudun elinvoimaisuus, huoltovarmuus, ruoka-omavarai suus, lähiruokaa pelloilta pöytään ovat kansakuntamme vahvuus ja yhteinen haasteemme. Kulttuu riperinteiden vaaliminen yli su kupolvisena traditiona vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luo toivoa tule vaisuuteen. Yhteinen toiveemme on, että kesän säät suosisivat kas vun varttumista.

Maanviljellyn nykytilanne pu hutti monella suulla.

Nykyisin viljelemme ainoastaan

perunaa, koska haluamme kes kittyä yhteen lajiin ja hoitaa sen kunnolla. Aikoinaan maanviljeli jästä sanottiin, että uskonto pitää olla kymmenen ja matematiikka nelonen. Nyt se matematiikka on nolla. Viljelijällä on enää usko, sa noi Isäntä Jyrki Hasila.

MTK: n edustajana tilaisuudes sa puheen tuuloslainen Jari Ee rolan mukaan maataloustuottajat elävät kovia aikoja.

Menneiden sukupolvien aikan suurena haasteena olivat luonno nolot. Sitä ne toki ovat edelleen, mutta tänä päivänä meillä ovat uusina haasteina muun muassa roimasti kohonneet tuotantokus

tannukset sekä Ukrainan sota. Nykyinen tilanne pakottaa vil jelijät etsimään uusia ratkaisuja omiin menetelmiinsä. Esimerkik si ravinteiden kierrätys nousee en tistä tärkeämmäksi menetelmäksi maanviljelyksessä. Nyt on tietyssä määrin palattava perusasioihin,

joita jo mennet sukupolvet opis kelivat. Viljelijä elää myllerrysten keskellä, mutta uskon, että rat kaisuja löytyy ja eteenpäin men nään. En jaksa uskoa, että ruoka Suomesta loppuisi, mutta helppoa ei viljelijällä tule olemaan, sanoi Eerola.

Kirkkoherra Heli Ulviselle Ha siloiden toukosiunaus oli tämän vuoden ainoa.

Aikaisempina vuosina touko siunauksia on ollut myös Tuu loksessa, Eläkeliitto ehdotti tätä vuosikymmeniä sitten, ja tietysti tämä seurakuntaa kiinnosti. Ul vinen muistutti, että viime vuo sina fyysisen jaksamisen rinnalle on noussut henkinen jaksaminen esimerkiksi byrokratian ja talou dellisten syiden takia.

Sen, minkä Herra siunaa, on aina oleva siunattu Jumala tahtoo antaa sisäisen rauhan, joka kantaa elämän rikkinäisyyden keskellä. Meillä on syytä pyytää Jumalalta siunausta arkeemme. Siunaus on todellisuutta Jumalan kaikkival taisuudessa.

KESKI-HÄME, Jussi Karvonen

Sokkomatkalla Eteläisessä Hämeessä 11.5.2022

Lammin yhdistyksen jäsenet kokoontuivat S – market Pellavan parkkipaikalle. Matkavastaavamme Olli Lehtonen oli suunnitellut reitin ja matkalle lähti 37 henkilöä. Ohjauspyörän takana oli tuttu kuljettaja Kari Mutta. Linja-auto kiersi liikenneympyrässä muutaman kierroksen ja suunta selvisi kohti Mommilaa ja Hausjärveä. Olli kertoi autoiluun liittyviä tarinoita ja laulut siivittivät matkantekoa. Sihteerimme Raija johdatteli laulujen kulkua.

Ensimmäinen pysähtyminen oli Knehtilän tila. Emäntä ja yrittäjä Minna Knehtilä toivotti meidät tervetulleeksi Itämeren ympäristöystävällisimmälle maatilalle. Knehtilän luomutila oli Itämeren alueen ympäristöystävällisin tila vuonna 2015. Meille tarjoiltiin kahvit ja kahvileipä oli erinomaisen maittava.

Matka jatkui Suomen Rautatiemuseolle, jossa saimme esitte lyn rautateiden historiasta ja kalustosta. Teimme kierroksen halleissa, johon kalusto ole laitettu esille. Alueella on useita rakennuksia. Kävimme asemasalissa ja katselimme henkilös tön työtiloja sekä näimme asuja vuosien varrelta. Lounastim me Hyvinkään seurakunnan ruokalassa. Sateisesta aamusta kuoriutui aurinkoinen iltapäivä.

Seuraavaa sokkomatkaa odotellessa Pirkko Mattila

Lammin Eläkeliiton ulkoilupäivä vietettiin Kataloisten seurantalolla 31.8.2022

Vietimme ulkoilupäivää kesän kunniaksi Kataloisten peruskorjatulla seurantalolla. Osallistujat ympäri Lammin laajaa pitäjää tulivat kimppakyydeillä. Alkajaisiksi lauloimme tutun kansanlaulun ja sen jälkeen kahvittelimme.

Salissa meille esiintyi Kataloisilta oleva solisti ja Liukkalan tilan emäntä Titta Liukkala (Malinen) Hän esitti viisi syksyaiheista kappaletta. Jatkoimme toiveiden mukaisesti yhteislaululla. Alkoi tuntua siltä, että siirrymme ulos, kun aurinko alkoi lämmittää. Kenttäpelinä oli ”ukonsuu heittoa” ja ”Tonkkumin heittoa”, jossa Eero Keto on voittaja (lypsykoneen kumien heittoa maitotonkkaan). Tonkkumin Sm – kisat ovat la 1.10.2022 Vieremällä. Olli paistoi makkaroita ulkoilun päätteeksi. Kataloisten seurantaloa voi vuokrata perhejuhliin ja isompiinkin juhliin kuten vaikka häihin. Kataloisten kyläyhdistyksen ahkearat ja taitavat naiset loihtivat äitienpäivälounaan sekä vuorovuosin isänpäivän ruokailun. Kesäjuhlat ovat kirsikkana kankunpäällä. Kauneimpia joululauluja on laulettu yhteistyössä Lammin seurakunnan kanssa. Kirjoitus ja kuvat Pirkko Mattila

Teatterimatka Padasjoelle

Lammin Eläkeliitto teki kultturivastaava Anna-Liisa Veikkkolan toimesta teatterimatkan Padasjoelle 6.7.2002 ja kappale oli Latotanssit. Yhteiskuljetuksesta vastasi Mutan Liikenne.

Eläkeliiton Lammin yhdistyksen hallitus esittää lämpimät kiitokset joulutervehdyksenlehteen ilmoituksensa antaneita yrityksiä ja muulla tavalla toimintaamme tukeneita sekä Seppo ja Leena Riikkilää kirjoituksesta, koulumuistoja Vilkkilästä. Toivotamme lukijoillemme Rauhallista joulua ja Siunausta tulevalle vuodelle 2023!

Lopen yhdistys

Minun Loppeni 2023

Minun Loppeni on täynnä mahdolli suuksia.

Lopellani on aitoa innostusta ja siellä toteutetaan uudistuksia, joiden tavoitteena on lisätä kuntalaisten hyvinvoin tia. Kustannuksia ei lisätä, mutta toimintoja tehostetaan. Yritysalu eiden markkinoinnille asetetaan tavoitteet ja seuranta. Siten on mahdollista saada kuntaan uusia yrityksiä, työpaikkoja ja lisää ve rotuloja.

Kylien elinvoimaa tuetaan kaa voituksen ja maankäytön keinoin. Erityisesti sellaiset kylät, joissa on innostusta ja aktiivisuutta, kuten

älykkäässä Pilpalan alueella, an saitsevat konkreettista tukea.

Omarantaisia asumismahdolli suuksia vesistöjen rannoilla ava taan. Parhaiten tämä järjestyy aluksi Punelian ja Loppijärven seuduilla. Näin saadaan kuntaan uusia asukkaita, samoin myös kiinteistöveroja.

Minun Lopeltani ei lähdetä Pohjois-Karjalaan eikä vaihdeta verkkarihousuun. Minun Lopel tani lähdetään käymään Puu malassa. Siellä kuntatalous on hoidettu niin että veroprosenttia on alennettu kolme kertaa. Nyt se on 19.50 %. Sieltä saattaa löy tää hyviä käytäntöjä myös meille

Lopelle.

Kirkko on minun Lopellani toi minut 1500 -luvulta alkaen Vihdin kappelina ja Janakkalan tytärseu rakuntana. Kirkkoseurakunta pe rustettiin v. 1632.

Ensimmäiset maininnat Lopen Pyhä Birgitan, ts. Santa-Pirjon kirkosta ovat 1530-luvulta. Nykyi nen vanha kirkko on rakennettu 1660-luvun lopulla.

Seurakunnan Kesijärven lei rikeskuksen tavoitteena on olla kaikkien loppilaisten olohuone ja mentaalisen hyvinvoinnin lähde. Hengellistä hyvinvointia kunta laisille tarjoaa tänäänkin Lopen seurakunta ja sen jäsenet.

Näkymä kesäisenä päivänä Loppijärveltä. Kuva Kaisu Rissanen.

Minun Lopellani kehitetään koko kuntaa eikä jatketa ikiaikais ta taistelua kylien puolesta. Kylä taajamat ovat yksi kokonaisuuden osa, mutta vain osa, ei minkään laisessa erityisasemassa Lopen muihin osiin nähden.

Minun Lopellani on mahdol lista suosia lähiruuan tuottamista ja vahvistaa sellaisia valmiuksia, joilla tilojen suoramyyntiä, ym pärivuotisen torikaupan edelly tyksiä ja sähköisen noutokaupan toimintoja elintarvikeketjussa kehitetään. Minun Lopellani kai killa kunnan toimialoilla käyn nistetään jatkuva kehittäminen ja kustannusten seuranta. Tavoit teeksi asetetaan palveluiden pa rantaminen ja kuntalaisten tulo verotuksen alentaminen. Kalliin leasing-rahoituksen suosimisesta luovutaan ja aloitetaan määrätie toinen kunnan velkojen lyhentä minen.

Isänmaallisuutta vaalitaan. Lap sista, nuorista ja ikäihmisistä huo lehtimista ylläpidetään. Lopen lukio menestyi parhaiten talous alueen lukioista STT:n tuoreessa lukiovertailussa. Vertailussa on mukana yhteensä 343 lukiota. Loppi on sijalla seitsemän.

ja ympäristöstä välittäminen vah vistuvat. Aamupostin pääkirjoitus 15.6.22: ”Hämäläiskylä voisi olla vuoden kylä. Nuorekas ja raikas – sellainen on Lopen Läyliäinen”. Vuoden hämäläiskylän titteli oi keuttaa automaattisesti osallis tumaan myös valtakunnalliseen kilpailuun.

Puolueiden Lopesta siirrytään ihmisten Loppeen. Yhdessä saa daan aikaan itseään voimistava positiivinen kierre, minkä seu rauksena on mahdollista uudistaa niin kunnan hallintoa kuin opera

tiivisia toimintojakin.

Lopellani varaudutaan siihen, että yli puolet kuntataloudesta siirtyy ”suuremmille hartioille”, mutta samalla valmistaudutaan huolehtimaan riittävästi vaiku tusmahdollisuuksista paikalli sesti erittäin tärkeäksi koetuissa toiminnoissa. Maakunnallinen kokoluokka voi joissakin asioissa olla paikallaan, mutta ylivaltaa ja verotusoikeutta maakuntatasolle ei pitäisi antaa.

Tapio Mikkola

Minun Lopellani kotiseututyö Kirkko keskellä pitäjää. Kuva Eila Hutri.

Maaseutuasumisen suuri hetki!

Venäjään verrattuna Suo messa on alhainen valtae täisyys ja venäläiset ovat meitä kollektiivisempia. Suomi on alhainen valtaetäisyyden maa, jonka asukkailla on geeneis sä epävarmuuden välttäminen ja joukkoon mukautuminen. Meillä

on aina tärkeintä, ettei erotuta jou kosta. Näin MT VIIKONVAIH DE-lehden mukaan. Suomessa saa helposti koronan vähättelijän leiman jo pelkästään sillä, että uskaltaa kyseenalaistaa ylhäältä tulevan auktoriteetin, esimerkiksi THL:n tai hallituksen

kattoon sojottavat laskelmat.

Koronasta on tullut lähes us konnollisia piirteitä saanut pyhä opinkappale, itäisen auktoriteet tiuskomme koetinkivi. On vaara na, että viruksen tukahduttami sen sijaan jatkuvalla ankaruudella ja itseruoskinnalla tukahdutam

me ihmisistä ja kulttuurista vähäi senkin eläväisyyden.

Voisimmeko opetella sietämään edes hieman enemmän myös val tavirrasta poikkeavia näkemyk siä? Onhan ainakin periaatteessa mahdollista, että totuus löytyy joskus jostakin muusta suunnas ta kuin valtaapitävien virallisista lausunnoista.

Korona sai katseet kääntymään kaupungeista maakuntiin ja etä työtä tekevät pakenivat mökeil leen. Saatiin monilla maaseutu paikkakunnilla hengähdystauko vääjäämättömältä näyttäneeseen muuttotappiokehitykseen. Yhtäk kiä kyläkaupassa oli taas kiire. Maaseutuasumisen suuri hetki on nyt. Jonkun pitäisi keksiä vii sastenkivi, jolla etätyötä tekevät saataisiin harkitsemaan vakavasti vaihtoehtoa siirtyä suurista kes

kuksista maakuntiin ja kylille. Kylillä pitää olla tarjolla ranta tontteja asumiseen ja vapaa-ajan viettoon. Pitää olla hoidetut tiet ja nopeat tietoliikenneyhteydet. Kirkonkylillä on oltava palveluja, jotta asiointiliikenne ei valu suo raan maakuntakeskuksiin. Maalla halutaan toteuttaa haaveita, har rastaa tilaa vaativia harrastuksia, muhinoida rauhassa kylpytyn nyrissä ja turauttaa pierut omalla tontilla. Lapsiperheiden muutta minen pelkän etätyön voimalla ei tule onnistumaan. Kun koulutie alkaa, lapsisperhe sitoutuu paik kakuntaan voimakkaammin kuin osataan kuvitella. Maallemuutto pitääkin tehdä houkuttelevaksi jo enne perheen esikoisen koulutien alkua.

Suurimmat kylien mahdollisuu det piilevät keski-iän ylittäneissä,

joiden lapset ovat lentäneet jo maailmalle ja joilla edessään siin tää uudenlainen vapaus. He voivat valita sijaintinsa oman mielensä mukaan ilman, että teini kieltäy tyy lähtemästä mökille. Heissä piilee myös rahakas asiakaskunta, joka haluaa käyttää varallisuut taan oman elinympäristönsä pa rantamiseen.

Maaseudulla hyvinvointi pitäisi tuotteistaa. Maaseudulla asuu hy vinvoivia ja menestyviä yrittäjiä, jotka eivät välttämättä pidä ääntä itsestään. Maaseudulla asuu tut kitusti onnellista väkeä. Sen ker tominen on maaseutuasumisen – niin myös Lopen, Janakkalan tai vaikkapa koko maakunnan paras mainos.

Koosteen mietiskeli Tapio Mikkola Talousneuvos, Lopelta

Kapteenin sika!

Tämä kapteenin sika on humoristinen tarina. Nii lo Okslahden sota-ajan kertomus, joka ajoittui jatkosodan ajalle jossakin Lipolan suunnalla.

Oli kevät tai alkukesän aika. Oli pysähtymistilanne ja oltiin pai kallaan. Kapteenille tuli mielite ko saada syöttösika komentopai kalle. Hän sitte laitto pari kolme miestä reissun päälle lähialueen maataloon hakemaan nuorta si kaa. Matkaan lähdettiin hevo sella kovapyörärattaat perässä. Ennen lähtöä sialle naputeltiin harvahko lautalaatikko. Matka onnistuikin hyvin siihen saakka,

kunnes paluumatkalla sattui ko lari eli hevoskolari nähkääs vas taan tuli toinen hevosporukka, samanlaisilla kovapyörärattailla ja sitten kävi mälli, aika heljaus, pyörien ulkonevat kapat ottivat kovassa vauhdissa kiinni toi siinsa ja sikalaatikko pomppasi aika pompun lavalla. Onneksi siitä sentään selvittiin isommit ta vammoitta. Ja taas jatkettiin matkaa. Hetken päästä päästiin perille komentopaikalle, jossa kapu jo odotteli miehiä. Niilolle jäi enää ilmoituksen teko kap teenille ”Herra kapteeni, sika on tullut onnellisesti perille, mut ta oli matkalla erittäin kovassa

hengen vaarassa”. Kapteeni oli iso kokoinen, vatsakas mies, hän jäi naurusta hytkyen seuraamaan si kalaatikon nostoa rattailta.

Kertomus on jäänyt Reino Oks lahden mieliin jo pikkupojasta alkaen, että hyvin sen muistaa ul koa vieläkin.

Aina, kun kaks tai useampi ky länmiestä kokoontui Joentaustan Kieran talon tupaan ei kestänyt kauaakaan, kun jo oltiin Muo laanjärvellä tai Suursaarta valtaa massa tai jossakin Kannaksella. Juttuja riitti 50-luvulta aina 90-luvun alkuun saakka.

Reino Okslahti

Avoinna

La-ma 4-6.12. La-su 11-12.12 La-su 18-19.12. To-pe 23-24.12

Ikäihmisten ulkoilutapahtuma Isolla Melkuttimella

Eläkeliiton Lopen yhdistyksen järjestämään ulkoilutapahtumaan osallistui 48 henkilöä. Mukana oli myös Hausjärven ja Riihimäen yhdistysten jäseniä. Tekemistä kauniin luonnon keskellä tai vaikka vain oleilemista ja nauttimista. Nokipannukahvit, mehua, makkaran paistamista, tikkupullaa. ym. Eila Hutri oli tehnyt keppejä tikkupullan paistamista varten. Keksimme heti, että kepeillä voi tehdä muuta kin. Makkaran paiston ja tikkupullien lisäksi verryteltiin keppijum palla jäsenet liikkuviksi.

Noin 1,5 km pitkän polkureitin varrelle oli sijoitettu 21 kuvaa. Kuvien ensimmäisestä kirjaimesta muodostui sanaristikkoarvoituk sen lause ”Sukeltajien retkikohde”. Lähes kaikki lähtivät alkujum pan jälkeen pohtimaan kuva-arvoitusta.

Tarja Tonteri sai 1. palkinnon sanaristikon oikein vastanneiden välisten arvonnan pe rusteella. Sanaristikon 21 kuvasta muodostui

”Sukeltajien retkikohde”.

Puheenjohtaja Seppo Kuparinen onnittelee Tonkkumin heiton voittajaa Marja-Liisa Järvistä Hausjärveltä.

sanat:

Emäntien toimesta oli koko ajan tarjolla nokipannukahvia, makkaraa ja mehua.

Iso Melkuttimen luonto tarjosi kauniin näkymän ja sateettoman retkipäivän.

Kävyn heittoa.

Rengon yhdistys

Rengon eläkeläiset ihan ”Seilissä”

Seilin saari, spitaalisten ja mielisairaiden hoitopaik ka 1620 - 1960 luvuilta.

Elokuun 18. päivän aa muna oli aikainen herätys. Piti eh tiä mukaan retkelle Seilin saarelle. Matkaa oli toivottu ja odotettu. Säätiedotus lupaili lämmintä päi vää. HämeBussin ovella Erja laski tulijat. Auto täyttyi ja matkaan päästiin Joonaksen kyydissä aika taulun mukaan. Saavuimme Ry mättylään Hangan satamaa hyvis sä ajoin odottelemaa yhteysalus M/S Österniä.

Laivalla nautimme kahvit ja herkulliset sämpylät. Puolen tun nin merimatkan ajan ihastelimme saariston maisemaa. Rannassa jakauduimme kahteen ryhmään ja lähdimme oppaiden matkassa tutustumaan kohteeseen.

Ensimmäisenä tulimme tilan hoitajan talolle. Saarella on har joitettu maanviljelyä jo keskiajalta lähtien. Eristyneisyyden aikana elettiin täysin omavaraisesti. Ti lanhoitaja oli merkittävä henkilö ja se näkyi myös talon koossa.

Koko saari on nykyään luon nonsuojelualuetta ja osa sen maa-alueista kuuluu Natura 2000-suojeluverkostoon. Suojel tavia ja silmälläpidettäviä lajeja on useita. Maisemaa hoitaa Met sähallitus. Ihailimme laiduntavia lehmiä, jotka olivat siellä kesätöis

sä hoitamassa perinnemaisemaa. Opas kertoi saaren eteläosan ole van lehtomainen, pohjoisen karua havupuiden aluetta ja keskellä kallioketoja. Matka jatkui kohti rakennuksia.

1620-luvulla rakennettiin neljä asuintupaa, leivintupa, sauna ja kirkko. Saarelle muuttivat hoita jineen spitaaliset sekä köyhät ja vaivaiset – esimerkiksi kuurot, so keat ja liikuntakyvyttömät. Hos

Erittäin uhanalaisen peltomaitikan kukkaa pääsimme ihaile maan. Kuva Vuokko Könönen..

pitaalin joutuneet eivät enää pääs seet sieltä pois. Spitaalia pidettiin erityisen vaarallisena. Se tuhosi kehon hitaasti ja kammottavasti ja sen uskottiin leviävän synnin seurauksena. Hoitoina käytettiin paloviinaa, parantavien lähteiden vettä ja jumalan sanaa.

Kävelimme helteisessä säässä kohti kirkkoa. Hirsirakenteisessa ristikirkossa on erilliset ovet ja ti lat spitaalisille ja terveille. Kirkon pihalla oleva suuri puinen risti on pystytetty 663 saarella kuolleen spitaalisen muistoksi.

Vielä jaksoimme tutustua spitaa lihospitaalista hourujenhuoneeksi muutettuun mielisairaalaan. Van hojen puurakennusten tilalle ra kennettiin kivirakennukset. Seiliin sijoitettiin erityisesti naispotilaita ja hoitona oli vankilamaiset olo suhteet, vaatteet, ruoka ja viina. Mielisairaala lakkautettiin vuonna 1962 ja rakennukset siirtyivät Tu run yliopiston Saaristomeren tut kimuslaitoksen käyttöön.

Mielenkiintoisen opastuksen jälkeen olimme nälkäisiä. Mau kasta syötävää oli tarjolla entisen

mielisairaalan salissa. Kylläisinä hajaannuimme nauttimaan var joisasta kahvilasta, näyttelyistä tai aurinkoisesta maisemasta, kukin mieltymyksensä mukaan. Vähitel len valuimme satamaan odottele maan yhteysaluksen saapumista. Erja matkan johtajana luotsasi joukkomme taas täysilukuisena matkalle kohti Renkoa.

Kiitokset onnistuneesta matkas ta Rengon yhdistykselle ja erityi sesti Erjalle.

Maija Mustalammi

Retkeläisiä

Mielisairaalan toimintaa. Kuva Terttu Rantala..

seuraamassa opastusta. Kuva Markku Mustalammi.

Rakkaudesta urheiluun

Ikiliikkujat

Jo reilut 20 vuotta on Hämeenlin nan Kaurialan kentälle ja Pullerin hallille kokoontunut nyt jo har maantuva miesjoukko harjoittele maan rakkaan lajinsa, yleisurhei lun pariin. Harjoituksia on kolme kertaa viikossa. Miehiä on ollut mukana Hämeenlinnasta, Hattu lasta, Rengosta, Hauholta ja Riihi mäeltä. Naisiakin on saatu välillä mukaan. Vakioporukan vanhin on tällä hetkellä 93-vuotias ja kaikki muutkin jo reilusti eläke iässä. Jokaisella on leipälajinsa, joka useimmiten on valikoitunut jo nuoruusiässä. Kaikki ovat har rastaneet kilpaurheilua nuoruu dessa jollakin tasolla ja jatkaneet urheilu-uraa vanhempana pitkän kin tauon jälkeen.

Monet jatkavat kilpailemista edelleen, useimmat Hämeenlin nan Tarmon riveissä. Porukalla on plakkarissa mitaleita Maail man-, Euroopan-, Pohjoismai

den- ja Suomen mestaruuskilpai luista. Mitalit eivät kuitenkaan ole pääasia, vaan tärkeintä on omasta kunnosta huolehtiminen vielä ai kuis- ja vanhuusiässä, hyvä olo ja sosiaalinen kanssakäyminen.

Porukan ikääntymisestä huo limatta lajikirjo on edelleen laa ja: pika- ja aitajuoksu, pitemmät juoksumatkat, korkeus- ja pituus hyppy, kiekonheitto, ottelut…Sil loin, kun joku vamma estää lajin omaisen harjoituksen, pistetään kävelyksi. Niin tiukkapipoista ei harjoittelu koskaan ole, etteikö ehdittäisi vaihtaa kuulumisia ja pohtia maailmanmenoa. Näiden harjoitusten lisäksi liikkuu jo kainen päivittäin omatoimisesti kotioloissa; hiihtää, kävelee, hölk kää, suunnistaa, jumppaa jne. Osa treenaa myös kuntosalilla.

Kaikilla mahdollisuus osallistua

Suomen väestö ikääntyy kovaa

vauhtia ja yhä suurempi osa vä estöstä on eläkkeellä. Yhteiskun nallisesti olisi tärkeää, että tämä väestö voisi elää mahdollisim man pitkään aktiivista ja tervettä elämää. Tähän haasteeseen vas taavat monet urheiluseurat, kun nat ja järjestöt ympäri Suomea. Eläkeliittokin yhdistyksineen ja vapaaehtoisineen järjestää mo nenlaista liikuntaa sauvakävelystä mölkkyyn ja bocciasta keilailuun. Myös kuntokorteilla kannuste taan liikkumaan eri tavoin oman aikataulun mukaan.

Yhä useammat kunnat panos tavat ikääntyvien liikuntaan, tar joavat ilmaisia ja tuettuja kunto salivuoroja ja tukevat ohjattuun liikuntaan osallistuvia. Liikunnan harrastaminen onkin nousussa aikuisten ja vanhemman väestön keskuudessa, mikä on hieno asia, sillä päivittäisiin toimintoihin si sältyvän arkiliikunnan osuus on koko ajan vähentynyt.

Jalkapallossa aikuisjoukkueiden

Kuvassa Seppo Sovio ja Olavi Koskinen Pullerin hallissa.

92

K ja E Suokas Oy

Vehmaistentie 1360, 14300 Renko 0500 711 554

Soraa, murskeita

määrät ovat olleet kovassa kasvussa viime vuosina. Monet seurat ovat käyn nistäneet myös aikuisten jalkapallokouluja. Myös Uimaliitto järjestää aikuis urheilutoimintaa uinnissa, uimahypyissä, vesipallossa ja taitouinnissa. Uinnis sa vanhimmat harrastajat ja kilpailuihin osallistuvat ovat lähemmäs 90-vuoti aita.

Suomen Aikuisurhei luliitto (SAUL)

* sertifioidut kylvösiemenet

040 747 2687

KERAMIIKKASTUDIO

Heli Valaja

1971 perustettuun Ve teraaniurheiluliittoon, nykyiseen Aikuisurhei luliittoon, kuuluu 365 urheiluseuraa ja 11 000 aikuisliikkujaa. Naisten osuus kasvaa kovaa vauh tia. Kilpailusarjoja on viiden vuoden välein 30 vuodesta aina 100 vuoteen asti. Liiton toimintaan kuuluu yleisurheilu, hiih to ja luistelu. Monet seurat järjestävät aikuisten yleis urheilukouluja. Suuri osa seurojen jäsenistä ei osal listu kisoihin, vaan pitää kunnostaan huolta ilman kilpailullisia tavoitteita. Osalle jäsenistä kilpailut Suomessa ja eri puolilla maailmaa taas motivoivat kovaankin harjoitteluun ja valmentautumiseen ympäri vuoden. Osa on urheillut nuorempana ja aloittaa urheiluharrastuk sen uudelleen, osa tulee mukaan ensimmäistä ker taa jopa vasta 60–70-vuo tiaana.

Hyvikkäläntie 1304, Renko 050-5215581 (puoti avoinna sovittaessa)

Liike on lääke

Urheilun ja liikunnan

* kaivinkone- ja maansiirtopalvelut

* kuljetuspalvelut ja sorastukset www.kultajyva.com info@kultajyva.com 050 320 8270/Heikki Hakkotie 80, Renko Seuraa meitä myös facebookissa

harrastus ei lupaa ikuista nuoruutta. Tärkeintä on oman fyysisen ja henki sen kunnon ylläpitäminen iän karttuessa. Liikunnalla voidaan edistää vanhene vien ihmisten toimintaky kyä, ehkäistä sairauksia ja parantaa itsenäistä selviy tymistä ja elämänlaatua. Noin 50 ikävuoden jälkeen lihasvoima heikkenee mo lemmilla sukupuolilla noin prosentin vuodessa ja kiih tyy 65 ikävuoden jälkeen. Hormonaalisten muutos ten vuoksi naisten lihas voima heikkenee nopeam min vaihdevuosista alkaen. Myös tasapaino heikkenee iän myötä. Sopivalla har joittelulla näitä ominai suuksia voidaan ylläpitää ja kehittää yllättävänkin pal jon ikään katsomatta. Eri tyisesti kuntosaaliharjoitte lu on ikäihmiselle tehokas ja turvallinen vaihtoehto.

Parturi-Kampaamo

Rengonraitti 16, Renko Puh. (03) 6527 444 Merja Uusitalo www.kampaamobella.net

Yrityssilta

Yritysten, yhteisöjen TALOUSHALLINTOPALVELUT

Rengonraitti 22, 14300 puh. 03 644 yrityssilta@yrityssilta.fi

Rakennus, Metsuri/klapienteko juha.3068@gmail.com

Yrityssilta Oy

Yritysten, yhteisöjen ja maatilojen TALOUSHALLINTOPALVELUT

KERAMIIKKASTUDIO

Ikä ei ole este

Heli Valaja Hyvikkäläntie 1304, Renko 050-5215581 (puoti avoinna sovittaessa)

Rengonraitti 22, 14300 RENKO puh. 03 644 540 yrityssilta@yrityssilta.fi

Liikuntaa ei ole milloin kaan myöhäistä aloittaa, mutta sen lopettaminen on aina liian aikaista. Siksi mekin olemme ”poikaker hossa” päättäneet jatkaa liikkumista ja harjoitte lemista niin kauan kuin omin avuin kentälle ja hallille pääsemme ja vie lä senkin jälkeen jossakin muodossa. Kannustamme kaikkia vähänkin urheilus ta ja liikunnasta kiinnostu neita ja urheilua harrasta neita mukaan toimintaan. Liikuntamuotoja ja lajeja löytyy jokaiselle.

Teksti: Seppo Sovio

K ja E Suokas Oy

Vehmaistentie 1360, 14300 Renko 0500 711 554 Soraa, murskeita

Härkätien Puutavara Oy Sahantie 5, 14300 Renko Saha- ja höylätavaraa l Rakennustarvikkeet puh. 040 843 6064 fax. (03) 652 6235 myynti: harkatienpuutavara.fi

Kuva: Esko Tuovinen 92

K ja E Suokas Oy

Vehmaistentie 1360, 14300 Renko 0500 711 554

Soraa, murskeita

Muisto lapsuudesta

Oli talvisodan joulun jäl keinen aika. Oli paljon lunta ja kovat pakkaset. Kotipihan omena- ja kirsikkapuut paleltuivat. Vain yk si omenapuu säilyi osittain. Olin 7 vuotias ja veljeni oli 5 vuotta. Muistan nuo ajat kuin eilisen päi vän, jostain syystä.

Isä oli sota-ajan työkomen nuksella Hämeenlinnassa ja tuli käymään kotona.Minä ja Veljeni olimme olleet kotona sukulais naisten hoidossa. Isä jostakin syystä päätti viedä meidät mum molaan. Hän vei meidät Vaski järven asemalle. Hän jätti meidät asemanhoitajan luo ja lähti he vosella vielä kotona käymään ja lupasi tulla pian takaisin. Kotiin oli noin kolme kilometria. Meil lä oli aikomus mennä junalla Läyliäisiin ja sieltä linja-autolla mummolaan. Silloin kulki kak siraiteinen junarata. Veturi, jota kutsuttiin pikkupässiksi, veti vau nuja Hyvinkään ja Karkkilan vä

Kuvassa on Anjan kotitalo, jonka rakensi hänen isänsä isä Kustaa Aadolf 1930-luvulla. Nykyisin taloa asustaa Anjan veli Aulis vaimonsa kanssa. Pihalla ovat papan ja mamma Amanda Sofian lisäksi keskellä seisovat Anjan isä Otto ja isän veli Svantte sekä serkkutyttö Kerttu.

lillä. Tänä päivänä on pyörä- ja lenkkitie radan paikalla.

Olimme vielä asemanhoitajan luona, kun ilmahälytys tuli. Ase man väki vei meidät ja monia muitakin kellariin suojaa . Kyllä minua pelotti ja veljeni itki eikä isääkään ollut vielä tullut takaisin. Minulla oli äidin käsilaukku sylis säni. En tiedä miksi isä oli sen mi nulle antanut. Puristin sitä lujaa kai turvaa etsien.

mo ja pappa olivat myös kotosal la. Olimme talven siellä turvassa. Meidän oli hyvä olla. Sunnuntai sin piti istua hiljaa kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Naapuristakin tuli Kalliomäen Taavetti ja Manta kuuntelemaan jumalansanaa.

Kuvassa ovat 3,5 v Anja ja Hellä äidin sylissä on 1,5 v pikkuveli Aulis. Äidin vieressä on Nal le-koira. Anjan vieressä on isä Otto. Anja kertoi, että tämä kuva herättää monia hyviä muistoja.

Hälytys loppui ja isä tuli ja ju nakin tuli. Pääsimme jatkamaan matkaa Läyliäisiin ja siitä lin ja-autolla Juhalan pysäkille, jossa jäimme pois. Jatkoimme matkaa kävellen. Isä kantoi pientä veljeä ni. Isä vei meidät Leppäniemen väentupaan ja jätti meidät sinne. Sitten ihän lähti hakemaan Ar vo-enoa hänen hevosella. Sitten Isä tuli hakemaan meitä ja laittoi meidät rekeen ja jatkoimme mat kaa. Oli ihanaa päästä vällyjen alle. Mummolassa odotti Sanni tädin ihana pehmeä syli johon hän meidät lapset otti. Rakkaat mum

Naapurissa asui Hilja, joka oli 4 vuotta minua vanhempi. Hän kävi jo koulua ja opetti minuakin kir joittamaan ja lukemaan. Olimme hyviä ystäviä Hiljan kuolemaan saakka. Hilja kirjoitti ja lähetti minulle kuulumisten lisäksi aina runoja .

Talvisota loppui maaliskuussa 1940. Isä tuli hakemaan meidät kotiin. Pappa antoi karkkipussin, jossa oli papukaijan kuva. Pappa sairasteli koko talven ja kuoli tou kokuussa -40.

Menimme kotiin ja niin se ko tielämä alkoi. Äitikin pääsi kotiin.

Näitä muisteli vanha eläkeläis mummo. Kiitos elämälle, että sain elää ja muistella.

Anja Uusitalo 89 v. os. Tele`n

Luonto on Timon toinen luonto

”V

almistakaa anne tuista aineksista omia välineitä käyt täen kuvassa oleval le linnulle linnunpönttö”

Tällaisella alkutehtävällä käyn nistyi Suomen Ladun vuodesta 1970 alkaen järjestämä Erävael luksen SM-kilpailu Kiilopäällä vuonna 2014. Puukiipijä piti tun nistaa kuvasta ja sitten piti tietää millainen pönttö. Kilpailuja jär jestetään edelleen vuorovuosina etelässä ja pohjoisessa. Renkolai nen Timo Ylitalo ehti osallistua kisaan useankin eri parin kanssa yhteensä 29 kertaa. Ensimmäinen kerta oli Sallassa vuonna 1984 parina tytär Hanna . Viimeisin kerta oli Mäntsälässä vuonna 2015 parina Martti Kemppainen Lohjalta. Renkolainen Pertti Pun kari oli 13 kertaa parina. Mieleen painuvin alkutehtävä oli kerma vaahdon vispaus Senaatintorilla Helsingissä.

Innostus tällaisen kilpailumuo toon lienee syntynyt alunperin kiinnostuksesta luontoon ja sen arvostamiseen ja kunnioittami seen. Lisäapua antoi pitkäaikai nen työ Metsäntutkimuslaitoksel la. Myös puhdas kuntoilu on ollut Timolle voimaa antava harrastus. Sen sijaan ajatus kilpailemisesta luontoon liittyvänä tuntuu äkki seltään vieraalta. Mutta käydään hän luonnossakin jatkuvaa kil pailua ihan hengissä pysymisestä. Tämä kisa ei sentään ollut ihan näin raakaa vaikka välillä rajua olisikin.

Rajuudesta kertoo se, että kisa alkoi torstaina puolelta päivin ja päättyi sunnuntaina samoihin aikoihin. Rinkassa mukana kaik ki tarvittava, mistä painoa kertyi

siinä 14 kiloa. Veteraaniarjassa matka oli 70 kilometriä ja yleises sä sarjassa 100 kilometriä. Koko reitti oli kuljettava suunnista malla kuten alan kisoissa. Lähes jokaisella rastilla oli luontoon, paikallistuntemukseen, ensiapu taitoihin tms. liittyviä kysymyksiä tai tehtäviä.Luonnosta poimittiin lähinnä marjoa ja purosta juoma vettä. Puita käytettiin säästellen luvanvaraisesti. Kisojen vaativin tehtävä oli yleensä rinkkalautan teko ja sillä 40-50 metrin vesistön ylittäminen kuivana. Se tehtiin parista riuústa sekä mukana ole vista varusteista: rinkat, jätesäkit, köyttä ja narua. Ellei ollut taitoa, toinen vihto ehto oli sulloa kaikki isoon muovisäkkiin, sitoa säkin suu tiukkaan, heit tää se veteen ja uida pelkät kalsarit (naisil la myös yläosa) jalassa säkkiä edellä tönien yli virran. Oli han se hiukan nöyryyttävää, kun samalla näimme kuin ka Timo ja muut taiturit meloivat täys issä pukineissa hiljaa lipsutel len ja kuivana pysyen yli aa van ulapan.

Parhain sijoi tus Timolla oli Kilpisjärven ki soissa vuonna

1990 Pertti Punkarin kanssa. Mai nittakoon, että Timon tytär Hanna on parinsa kanssa voittanut nais ten sarjan mestaruuden 11 kertaa. Mieleen painuvimpana ja ehkä samalla pelottavimpana tehtävänä on Timolla mieleen jäänyt tulvivan Iijoen ylitys kanootilla.

Timo on pitkään ollut Eläke liiton Rengon yhdistyksen jäsen. Tämän lisäksi muun muassa Ren ko-Seurassa ja Jaakon Samoojissa hän on antanut tärkeää luontoon ja ympäristöön liittyvää osaamistaan nuorempien käyttöön ja iloksi.

Antti Leinikka

Timon parina Reisjärven kisoissa

Toukosiunaus tapahtui Maaniitun tilalla 21.–22.5. Siunauksen toimitti pastori Heikki Toivio ja musiikista vastasi kanttori Sulo Kolari. Emännät tarjosivat pullakahvit. Lämminhenkiseen tilaisuuteen osallistui 50 henkilöä. Kiitokset talon väelle.

Kuvassa nuori-isäntä Perttu Maaniitty ja poikansa Eero ovat kylvötöissä.

Heli Valaja

Hyvikkäläntie 1304, Renko 050-5215581

(puoti avoinna sovittaessa)

KERAMIIKKASTUDIO

Heli Valaja

Sahantie 5, 14300 Renko

Saha- ja höylätavaraa l Rakennustarvikkeet puh. 040 843 6064 fax. (03) 652 6235 myynti: harkatienpuutavara.fi

K ja E Suokas Oy

Härkätien Puutavara Oy

Sahantie 5, 14300 Renko

Vehmaistentie 1360, 14300 Renko 0500 711 554

Hyvikkäläntie 1304, Renko 050-5215581 (puoti avoinna sovittaessa)

KERAMIIKKASTUDIO

Heli Valaja

Hyvikkäläntie 1304, Renko 050-5215581 (puoti avoinna sovittaessa)

Soraa, murskeita

Saha- ja höylätavaraa l Rakennustarvikkeet puh. 040 843 6064 fax. (03) 652 6235 myynti: harkatienpuutavara.fi

040 747 2687

* kaivinkone- ja maansiirtopalvelut * kuljetuspalvelut ja sorastukset Parturi-Kampaamo

Härkätien Puutavara Oy

Rengonraitti 16, Renko

Sahantie 5, 14300 Renko Saha- ja höylätavaraa l Rakennustarvikkeet puh. 040 843 6064 fax. (03) 652 6235 myynti: harkatienpuutavara.fi

* kaivinkone- ja maansiirtopalvelut * kuljetuspalvelut ja sorastukset www.kultajyva.com info@kultajyva.com 050 320 8270/Heikki

Hakkotie 80, Renko Seuraa meitä myös facebookissa

Tilipalvelu

* sertifioidut kylvösiemenet

kaivinkone- ja maansiirtopalvelut * kuljetuspalvelut ja sorastukset www.kultajyva.com info@kultajyva.com 050 320 8270/Heikki Hakkotie 80, Renko Seuraa meitä myös facebookissa

Parturi-Kampaamo Rengonraitti Puh. (03) www.kampaamobella.net

TALOUSHALLINTOPALVELUT 92

KERAMIIKKASTUDIO

Heli Valaja

Härkätien Puutavara

Härkätien Puutavara Oy

Hyvikkäläntie 1304, Renko 050-5215581 (puoti avoinna sovittaessa)

Sahantie 5, 14300 Renko Saha- ja höylätavaraa l Rakennustarvikkeet puh. 040 843 6064 fax. (03) 652 6235 myynti: harkatienpuutavara.fi

Vehmaistentie 1360, 14300 Renko

Sahantie 5, 14300 Renko Saha- ja höylätavaraa l Rakennustarvikkeet puh. 040 843 6064 fax. (03) 652 6235 myynti: harkatienpuutavara.fi

K ja E Suokas Oy

Vehmaistentie 1360, 14300 Renko 0500 711 554

Soraa, murskeita

Riihimäen yhdistys

Eläkeliiton Riihimäen yhdistys ry 40 vuotta

Palataanpa tässä vielä vuo teen 2021. Pidimme silloin loppuvuodesta Riihimäen yhdistyksen 40-vuotisjuh lan. Pandemiasta alkoi uusi aika tapahtumien järjestämisessä. Kaik keen mahdolliseen pitää varautua ja olla valmis, vaikka koko tapah tuman perumiseen. Valitettavasti tästä taitaa tulla uusi normaali. Mutta joka tapauksessa, kiitos

hyvän työryhmämme, saimme järjestelyt hienosti hoidettua. Lä hetimme kutsut postitse kaikille jäsenillemme, naapuriyhdistyk sille, EL Etelä-Hämeen piiriin ja Riihimäen viidelle muulle elä keläisjärjestölle sekä Riihimäen kaupungille ja seurakunnalle. Jä senistä yli puolet vastasi kutsuun myöntävästi ja yhteensä juhlavä keä oli paikalla 90 henkeä.

Eläkeliiton Riihimäen yhdis tyksen perustava kokous pidet tiin Riihimäen rautatieaseman tilausravintolassa 20.01.1981. Yhdistyksen ensimmäiseksi pu heenjohtajaksi valittiin Irja Ojala ja olen nyt järjestyksessä kuudes puheenjohtaja. Ensimmäisen vuoden aikana jäsenmäärä nou si 60:een, ollen tällä hetkellä 130 henkilöä.

Juhlaväkeä Teatterihotellilla.

40-vuotisjuhla pidettiin 23.11.2021 Riihimäen teatterihotellissa. Tilai suus avattiin tervetuliaismaljalla ja sitten päästiin jo nauttimaan hotellin maukas lounas. Tilaisuuden juonta jaksi olimme pyytäneet trubaduuri Aimo Kokkolan. Hän veti juhlan rautaisella ammattitaidolla, rennosti mutta silti juhlavasti.

Juhlapuheen piti Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi. Kunnan tervehdyksen toi silloi nen kaupunginjohtaja Jere Pent tilä. Seurakunnan tervehdyksen esitti kappalainen Tanja Koskela ja EL Etelä-Hämeen piirin pj. Sep po Kuparinen.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisenä, ohjelmana oli ansio merkkien jako.

Eläkeliitto oli myöntänyt neljä kultaista ja piiri kolme hopeista ansiomerkkiä ansioituneille jäse nillemme. Lisäksi yhdistys kutsui Eino Toivasen kunniapuheenjoh tajaksi.

Saadusta positiivisesta palaut teesta ja omastakin mielestämme juhlat onnistuivat erinomaisesti. Juhlayleisö viihtyi ja iloinen pu heensorina täytti salin. Teatteri hotellin tarjoilut ja järjestelyt toi

mivat erinomaisesti. Tilaisuuden juontaja lauloi ja laulatti yleisöä ja hän piti aikataulun hyvin hal lussa.

Tapio Mäkelä

Kunniapuheenjohtaja ja paikalla olleet ansiomerkkien saajat.

Juontaja Aimo Kokkola. Piirin terveiset.

Huomioidaanko vanhusneuvosto?

Muinoin, aikoja sitten, intiaanit luottivat yh teisönsä vanhimpiin jäseniin, kun pää töksiä tulevaisuuden osalta teh tiin. Heimoneuvostoon kuului vat vanhemmat heimon jäsenet. Kat-sottiin, että he olivat pitkän elämän kokemuksen omaavina voimavara, jota tuli hyödyntää. Yh-teisö kuunteli sekä luotti hei moneuvostoon.

Kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista on säädetty kuntalain 27 pykä-lässä. ”Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja pal veluiden käyttäjillä on edellytyk set osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan”. Vanhusneuvosto on kuntalaisten osallistumis- ja vai kuttamisväylä erityisesti ikäänty nyttä väestöä koskevissa asioissa.

Vanhusneuvostot tulivat van huspalvelulain myötä lakisäätei seksi, jonka myötä vanhus-neu voston painoarvo, merkittävyys, toiminta-alue ja tehtäväkenttä moninkertaistuivat. Kun-nan on asetettava ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismah dollisuuksien varmen-tamiseksi vanhusneuvosto ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä!

Ikäihmisten määrä on noussut ja tulee nousemaan edelleen. Ti lastokeskuksen laatiman ennus teen mukaan yli 75-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu tu levina vuosina. Miten yhteiskunta pystyy vastaamaan tähän haas teeseen? On todella tärkeätä, että ikäihmiset voivat vaikuttaa kun nan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun sekä seurantaan asioissa, joilla on mer kitystä ikääntyvän väestön hyvin

voinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen tai tar vitsemiensa muiden palveluiden kannalta.

Vanhusneuvosto on ”Heimo neuvosto” joka pyrkii lisäämään vuorovaikutusta eri-ikäisten kesken sekä vahvistamaan su kupolvien välistä yhteistyötä. Toivottavasti meidät ikääntyneet hyväksytään yhteistyökumppa neiksi.

Kirjoittaessani tätä on maailma ajautumassa monelta suunnalta katsottuna tilaan, jossa yhteis työ, kunnioitus sekä yhdessä toi miminen on ehdotonta parhaan tuloksen aikaansaamiseksi. Toi vottavasti tämän ymmärrämme ja teemme yhteistyön hengessä rakentavia päätöksiä omalle sekä tuleville ikäryhmille.

Vanhusneuvosto jokaisessa kunnassa pyrkii tähän osaltaan. Tuntematon kirjoittaa:

”Kohdelkaa minua hyvin, sitten, kun en enää muista ni meäni.

Sitten, kun tämä päivä on sekoit tunut eiliseen Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen, sitten, kun en enää ole tuottava yksilö, kohdelkaa minua silloinkin ih misenä.

Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa. Antakaa minulle arvokas van huus ” HYVÄÄ JOULUA JA ONNEL LISTA VUOTTA 2023!

Jorma Höök

Eläkeliiton Riihimäen yhdistys Riihimäen Vanhusneuvosto Pj

SINULLA ON JUUREKSET SYVÄLLÄ TÄSSÄ MAASSA

Asiakasomistajana ansiotasi on, että yli 80 % myymistämme elintarvikkeista on kotimaisia.

Riihimäelle eläkeläisille perustettiin RiPS Kävelyfutis Tiimi

Riihimäen Palloseura RiPS perusti maaliskuun alus sa uuden joukkueen RiPS Kävelyfutis Tiimin, jossa voivat jatkaa entiset pelaajat ja varsinkin uudet eläkeläiset, joilla ei ole mitään kokemusta jalka pallosta. Kävelyfutis kehitettiin v. 2011 Isossa-Britanniassa ja sitä käytetään kuntoutujien, työyh teisöjen ja eläkeläisten joukkue liikuntamuotona. Kävelyfutik sessa olennaista ovat muunnellut säännöt; ei saa juosta, päällä pe laaminen on kiellettyä eikä fyy

sistä kontaktia oteta. Sääntö muutokset tekevät siitä astetta lempeämmän palloilulajin, jossa päätarkoituksena on yhteisölli syys ja liikkuminen ylipäänsä. Matalan sykkeen liikuntamuoto ja pienempi kenttä antavat myös heikompikuntoiselle mielekästä kokemusta lajista. Alkupotkut riihimäkeläiseen kävelyfutikseen potkaisi RiPS:n hallituksen jäsen ja Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi.

Riihimäen Palloseuran pu heenjohtaja Mikko Suomalainen

kertoo seuran ar vona olevan ur heilullisuus, joka on määritelty tar koittavan kohti urheilullista elä mäntapaa. Toimin ta-ajatuksemme on tarjota jalkapallon harrastusmahdolli suus lapsille, nuo rille ja aikuisille osaamistasot huomioiden. Kävelyfutis sopii erittäin hyvin edellä mainittuihin seikkoihin. Hän myös uskoo, että

uusi jalkapallolaji lisää yhteisöl lisyyttä ja laajentaa jalkapallo yhteisöä Riihimäen alueella mm. Lopen ja Hausjärven eläkeläisten piiriin.

RiPS Kävelyfutis Tiimiä ohjaa riihimäkeläinen RiPS Legenda Eero ”Hyny” Hynynen ja joukku eessa on tällä hetkellä reilu kym menen peluria ja lisää toivotaan ja todettakoon vielä, että lähes kaik kien joukkueessa pelaajien sekä nais- että miespelaajien kokemus alkupotkuissa oli ”nolla”, mutta kesää kohti mentäessä se kasvoi huimalla vauhdilla ja kaikki olivat erittäin tyytyväisiä ja treenit aloi tettiin syyskuussa ja tarkoituksena on pelata pieni muotoinen tur naus Helsingin Eläkeliiton jouk kueita vastaan.

Sini/valkoraita värein Kävelyfu tista Riihimäellä, RiPS For Ever !

https://kävelyfutis.fi

https://fi.wikipedia.org/wiki/ K%C3%A4velyjalkapallo

Eero Hynynen

Rakkaudesta Kukkiin

98

• Palvelemme ma–pe 9.30–16.30, myös kassapalvelut • Tuttu yhteyshenkilösi hoitaa kaikki pankkiasiasi ja tavoitat hänet suorasta puhelinnumerosta • Digitaalisissa palveluissamme hoidat pankkiasiasi itsellesi sopivaan aikaan

OmaSp Riihimäki Hämeenkatu 9-15

www.aurinkoapteekki.fi

www.aurinkoapteekki.fi

www.aurinkoapteekki.fi

www.aurinkoapteekki.fi

www.aurinkoapteekki.fi

www.aurinkoapteekki.fi

Kysy apteekista kotiinkuljetusta tai tilaa lääkkeet apteekin noutoautomaattiin.

Kysy apteekista kotiinkuljetusta tai tilaa lääkkeet apteekin noutoautomaattiin.

Voimalankatu 2, Prisma Riihimäki | Puh. (019) 536 3600 Ark. 7.30-21 (31.5.2020 asti), la 8–19, su 10–18

Kysy apteekista kotiinkuljetusta tai tilaa lääkkeet apteekin noutoautomaattiin. Voimalankatu 2, Prisma Riihimäki | Puh. (019) 536 3600 Ark. 7.30-21 (31.5.2020 asti), la 8–19, su 10–18

Kysy apteekista kotiinkuljetusta tai tilaa lääkkeet apteekin noutoautomaattiin.

Kysy apteekista kotiinkuljetusta tai tilaa lääkkeet apteekin noutoautomaattiin. Voimalankatu 2, Prisma Riihimäki | Puh. (019) 536 3600 Ark. 7.30-21 (31.5.2020 asti), la 8–19, su 10–18

Voimalankatu 2, Prisma Riihimäki | Puh. (019) 536 3600 Ark. 7.30-21 (31.5.2020 asti), la 8–19, su 10–18

Voimalankatu 2, Prisma Riihimäki | Puh. (019) 536 3600

Kysy apteekista kotiinkuljetusta tai tilaa lääkkeet apteekin noutoautomaattiin. Voimalankatu 2, Prisma Riihimäki | Puh. (019) 536 3600 Ark. 7.30-21 (31.5.2020 asti), la 8–19, su 10–18

Tammelan yhdistys

▶ Perustettu 14.11.1980 ▶ 332 jäsentä ▶ www.elakeliitto.fi/tammela

Tammelan yhdistyksen sokkomatka Kristiinankaupunkiin 14.7.2022

Aamulla emme tienneet minne olimme menos sa, kun nousimme bus siin kotipysäkiltä Tam melasta. Matka suuntasi Poriin päin ja matkan varrella tuli arvuu teltua monta mahdollista kohdet ta, mutta lopulta päädyimme vie hättävään Kristiinankaupunkiin.

Tutustuimme mm. Lebellin kauppiaantaloon, 1700-luvulta rakennus on säilynyt hyvin. Salin kattomaalaukset ja tapetit ovat al kuperäiset, ja vihreä kaakeliuuni on todennäköisesti Suomen van hin.

Kahvit ja maistuvat leivonnaiset

nautimme LeBell-Cafessa.

Puinen Ulrika Eleonoran kirk ko on valmistunut v. 1700. Kirkko oli pitkän aikaa käyttämättömä nä, mutta restauroitiin ja otettiin uudelleen käyttöön 1960-luvun puolivälissä. Myös Kristiinankau pungin sankarihaudat ovat tällä kirkkomaalla.

Lounaan nautimme pienessä, mutta idyllisessä kesäkahvila Pa viksessa.

Tutustuttiin perinteiseen Kris tiinankaupungin kesämarkkinoi hin. Krepelinin talossa ja pihapii rissä kävimme kirpputorilla.

Galleria Gottorpissa nähtiin

taidenäyttelyn ja pari paikallises ta historiasta kertovaa näyttelyä joissa toisessa Kertomukset, kuvat ja nuket kuvasivat entisajan kau pungin asukkaiden elämää. Toi sessa eli Noitatalossa kerrottiin traagisista tapahtumista, joissa syyttömiä naisia tuomittiin kuole maan noituudesta.

Kaiken kaikkiaan antoisa ja mielenkiintoinen matka muka vassa seurassa!

Matkan oli järjestänyt Eläke liiton Tammelan yhdistys, kiitos järjestäjille!

Arja Salminen

Lebellin kauppiaantalon piha piiri.

Lebellin talon kattomaalaus, joka perimätiedon mukaan suojeli tulipaloilta. Kaakeliuuni on to dennäköisesti Suomen vanhin. Lebellin kauppiaantalo.

TAMMELAN APTEEKKI

TAMMELAN APTEEKKI

- MA-PE 9-19 - LA 9-15

PALVELEMME

- MA-PE 9-19 - LA 9-15

Hakkapeliitantie 4, 31300 Tammela Puh. (03) 436 0266 www.tammelanapteekki.fi

Hakkapeliitantie 4, 31300 Tammela Puh. (03) 436 0266 www.tammelanapteekki.fi

Cafe Tammela

Cafe Tammela

Mietitkö juhlatarjoilua, kotileivonnaisia, hyvää lounaspaikkaa tai kahvipaikkaa?

Mietitkö juhlatarjoilua, kotileivonnaisia, hyvää lounaspaikkaa tai kahvipaikkaa?

PALVELEMME

- MA-PE 9-19 - LA 9-15

6.30-22 7-22 9-22

TAMMELAN APTEEKKI

Hakkapeliitantie 4, 31300 Tammela Puh. (03) 436 0266 www.tammelanapteekki.fi

Ulrika Eleonooran kirkko.

Ulrika Eleonooran kirkko.

Kesämarkkinat.

Galleria Gottorp.

Smila-hoivapalvelu tukee ikäihmisten itsenäistä arkea kotona: ”Laite on mukava uusi kaveri”

Uusi hoivateknologia vapauttaa kotihoidon työntekijöiden aikaa asi akkaiden kohtaamiseen ja hoivaan. Tammelassa hoitajat ja asiakkaat eli ikäihmiset ovat ottaneet Smila-hoi vapalvelun osaksi arkeaan.

Päivä on valjennut tamme lalaisen Sylvi Lamminpään kodissa tutun rauhallisesti. TV:n aamulähetyksen kat sominen keskeytyy hetkeksi, kun huoneen nurkkapöydällä olevasta valkoisesta laitteesta kuuluu miel lyttävä ilmoitusääni: on aika ottaa päivän ensimmäinen lääkeannos.

Valkoinen laite on Tamron ko neellinen lääkeannostelija Smila, joka on ollut Lamminpään kotona noin puolitoista vuotta. Hän on ensimmäisiä kotihoidon asiak kaita Tammelassa, joilla on laite käytössään.

Teknologia on tullut hoivatyö hön avuksi, mutta sillä ei korvata hoitajia. Teknologialla ja robotii kalla esimerkiksi luodaan turvaa ikäihmisten arkeen, parannetaan lääkitysturvallisuutta ja tuodaan joustavuutta hoitajien työn suun nitteluun.

Oma elämän hallinta säilyy

Smila on kotiin tai hoivayksik köön tuotava hoivapalvelu, jonka keskeinen osa on koneellinen lää keannostelija. Laitteen käytössä hyödynnetään apteekin tuotta maa annosjakelupalvelua, jossa apteekki toimittaa säännöllisesti

käytettävät lääkkeet pakattuina annospusseihin. Näin varmiste taan, että asiakas saa oikeat lääk keet oikeina annostuksina.

Smila myös muistuttaa ikäih mistä ottamaan lääkkeensä oi keaan aikaan ja viestii hoivayk sikölle, jos lääke jää ottamatta. Smila varmistaa turvallisen lääke hoidon sekä mahdollistaa ikäih miselle itsenäisen arjen.

”Smila soveltuu kaikille, jotka vielä pärjäävät hyvin kotonaan. On ollut ilo seurata, kuinka senio reilla säilyy oman elämän hallinta ja vapauden tunne jo pelkästään siksi, että he voivat ottaa lääk keensä itsenäisesti”, sairaanhoitaja Paula Pietilä Tammelan kotihoi toyksiköstä kertoo.

Sylvi Lamminpään ja kotihoi don työntekijöiden kokemukset Smilasta ovat myönteisiä.

”Aluksi minua hieman arvelutti koko laite, mutta pian huomasin, että se on mukava uusi kaveri. Ennen Smilaa jäi minulta joskus lääke ottamatta, mutta enää niin ei käy. On myös kiva, kun ei tar

vitse odottaa, että hoitaja tulee kotiini annostelemaan lääkkeeni. Voin lähteä vapaasti omille asioil leni, kuten kampaajalle. Elämää ei tarvitse aikatauluttaa muiden mu kaan”, Sylvi Lamminpää kertoo. Hoitajat arvostavat laitteen helppokäyttöisyyttä. ”Laite ohjaa automaattises ti tekemistä, eikä tarvitse pelätä jonkin menevän väärin. Sormen jäljellä kirjautuminen on todella mainio ominaisuus. Työn tohi nassa ei tarvitse muistella käyttä jätunnuksia ja salasanoja”, Paula Pietilä sanoo.

Työkuorma tasaantuu ja askelia säästyy

Paula Pietilä ja hänen hoitajakolle gansa ovat huomanneet, että Smila helpottaa työkuormaa. Tammela on laaja alue ja välimatkat pitkiä, joten aikaa säästyy, kun lääkkeitä ei tarvitse käydä annostelemassa jokaisen asiakkaan luona. Smila auttaa myös tasaamaan aamu- ja iltaruuhkaa, kun kotikäyntejä ei

tarvitse ajoittaa lääkkei denottoaikoihin.

”Otamme ilolla vastaan kaikki uudet mahdolli suudet, jotka helpottavat työtämme. Smilan an siosta ehdimme käydä työvuoron aikana useam man päivittäistä hoivaa tarvitsevan asiakkaamme luona. Jos seniori pärjää hyvin yksin, kuten Sylvi, täydennämme kahden vii kon välein lääkeannokset laitteeseen. Samalla mit taamme verenpaineen ja teemme muutkin hoiva työt”, Pietilä kertoo.

Hoivateknologia avuksi väestön ikääntyessä

Tammelassa Smila on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi kuudelle ikäih miselle. Jokaisen uuden asiakkaan kohdalla hoita jatiimi miettii, soveltuisi ko Smila tämän käyttöön. Jos näkemys on, että lait teesta on hyötyä, sitä suo sitellaan hänelle.

Väestön ikääntyessä ko tihoidon asiakkaita on yhä enemmän. Tammelassa kotihoidon piirissä on säännöllisesti reilut sata henkeä. Koko hyvinvoin tikuntayhtymän alueella, johon kuuluu Tammelan lisäksi Forssa, Humppila, Jokioinen ja Ypäjä, ko tihoidossa on kaikkiaan runsaat viisisataa asiakas ta. Alueen noin 32 000 asukkaasta yli 65-vuotiai ta on peräti 31 prosenttia.

Tamron myyntipäällikön Tea Millsin mukaan elo kuussa 2021 markkinoille tullut Smila on nyt käytös sä kymmenessä kunnassa eri puolilla Suomea.

”Olemme iloisia, että Tammelassa otettiin pi lotoinnin jälkeen Smila aktiiviseen käyttöön. Lai te toimii myös viestin täkanavana: kotihoidon työntekijä saa sen avulla videoyhteyden asiakkaa seen. Tämä ominaisuus oli kuntayhtymälle tärkeä palvelua hankittaessa”, Mills kertoo.

Smila on

Tamron kotiin tai hoivayksikköön tuotava hoivapalvelu ja koneellinen lääkeannostelija. Laite muistuttaa lääk keiden ottamisesta ja viestii hoivayksikölle, jos lääke jää ottamatta.

Mahdollistaa turvallisen ja itsenäisen arjen omassa kodissa mahdollisimman pitkään.

Vapauttaa kotihoidon työntekijöiden aikaa muuhun hoitotyöhön ja asiakkaan kohtaamiseen sekä helpot taa kotikäyntien aikatauluttamista.

On myös viestinnän väylä asiakkaan ja kotihoidon välillä: Smilan kautta asiakas voi ottaa yhteyden koti hoidon työntekijöihin.

PORTAAN NAHKURINVERSTAS Ravintola, museo, juhlat, kokoukset, majoitus www.nahkurinverstas.fi Kappelintie 26, Tammela

PAPERIPAINAMO KIRJANSITOMO WWW.PETEPOIKA.FI

Lahjakortti melontaretkelle Liesjärven kansallispuistoon ! - Kanootti kahdelle päiväksi 40€ - Paikka ohjatulle retkelle 35€/hlö p. 050 5454722 www.erarenki.fi

Juhlintaa 40+ hengessä

Korona sotki Tammelan yh distyksen 40. toimintavuo den juhlistamisen ajallaan. Vuosi sinne tai tänne, juh lia voi aina, joten yhdistys järjesti 40+ juhlatanssiaiset vapun aattona 30.4.2022 Valkeaniemen pirtillä Tammelassa. Juhlahumussa oli mu kana 125 kutsuvierasta lähikunnis

ta. Etelä-Hämeen piirin edustajana oli toiminnanjohtaja Saara Kiuru. Ohjelma oli iloista ja vappuista. Tanssimusiikista huolehti Lem mentahti orkesteri laulusolistinaan Maritta Lintula. Musiikkia tarjoili myös Antero Ylitalo, haitari ja viu lu sekä Joni Lukkala, haitari. Oli myös yksinlaulua ja runoesityksiä.

Tarjolla oli simaa ja munkkeja sekä muuta pikkupurtavaa. Kahvipöy dän kruunasi kaunis marjakakku. Juhlatansseissa oli kepeä tun nelma, ja tanssiparketti oli kovas sa käytössä. Kohti uusia toimin nallisia vuosikymmeniä!

Kaisa Väisänen

TAMMELAN APTEEKKI

Hakkapeliitantie 4, 31300 Tammela Puh. (03) 436 0266 www.tammelanapteekki.fi

TAMMELAN APTEEKKI

Hakkapeliitantie 4, 31300 Tammela Puh. (03) 436 0266 www.tammelanapteekki.fi

Mietitkö juhlatarjoilua, kotileivonnaisia, hyvää lounaspaikkaa tai kahvipaikkaa?

Cafe Tammela

Puh. 0400 930 118

Kirsi-Marja Eerikäinen

Mietitkö juhlatarjoilua, kotileivonnaisia, hyvää lounaspaikkaa tai kahvipaikkaa?

Cafe Tammela

Puh. 0400 930 118

Kirsi-Marja Eerikäinen

Mietitkö juhlatarjoilua, kotileivonnaisia, hyvää lounaspaikkaa tai kahvipaikkaa?

Puh. 0400 930 118

Kirsi-Marja Eerikäinen

Urjalan yhdistys

17.4.1974

läkeliiton Urjalan yhdis tys kutsui eskarilaisia ky lään Urjalan museolle. Yhteensä 27 sekä Urjalan yhtenäiskoulun että Aseman kou lun esiopetusryhmäläistä opettajineen ja ohjaajineen noudatti kutsua toukokuisesta koleudesta huolimatta.

Isäntäväki oli varustautunut huolellisesti arvovieraiden tu loon. Museon mäeltä löytyykin

paljon mielenkiintoista nähtävää vanhoilta ajoilta. Sinne on siirret ty kahdeksan rakennusta eri puo lilta Urjalaa: 1700-luvun lopulla rakennettu päärakennus, keinu tuolinikkarin asunto verstaineen,

10 tikkua laudalla -leikin perehdytystä.

aittoja ja tuulimylly. Pihaa so mistaa myös vinttikaivo. Hiukan kauempana pihapiiristä sijaitsee sota-aikaisen korsun jäljennös. Sinikka ja Pekka Nikkilä lupautui vat esittelemään kotiseutumuseon aarteita.

Museo-alueen lisäksi vieraille haluttiin näyttää myös pajupillin valmistusta ja perinneleikkejä. Arja ja Tapani Niittymäki sekä Leena ja Kalevi Ollikainen saa puivat tarvikkeet mukanaan pa jupillipisteelle. Leena Mäntysaari, Armi Ojala ja Greta Rantanen valmistautuivat ohjaamaan ul koleikkejä ”Viimeinen pari uu nista ulos” ja ”Kymmenen tikkua laudalla”. 60 vuotta sitten ruutu hyppely ja erilaiset leikit olivat olennainen osa välituntien (15 min.) ajanvietettä. Ja toki niitä lei kittiin kotipihoillakin.

Olihan se hieno näky, kun kel taliiviset vieraat opettajineen ja ohjaajineen järjestäytyivät mu seon pihamaalle puoliympyrään. Me mummot ja papatkin olim me yhtä hymyä katsellessamme kuntamme tulevia koululaisia - ja toivottavasti myöhempiäkin asuk kaita.

Eskarilaiset kiersivät kohteita neljässä ryhmässä. Lasten iloa ja innostusta oli mukava seurata. Kolea päiväkään ei tahtia haitan nut. Yllätyksiäkin sattui: myöhäi sen kevään vuoksi pajupillit eivät alkaneetkaan soida toivotulla ta valla. Oppia ikä kaikki!

Yhteinen aika kului nopeasti. Kysyessäni kivointa juttua sain vastaukseksi: ”Kaikki oli kivaa!” Vieraat siirtyivät evästelemään, ja isäntäväki lähti Kortejärven lintutornin nuotiopaikalle kah vittelemaan. Siinä käsiä nuotion lämpöön ojennellessa toivoa antoi vanha kansanviisaus ”Mitä Erkki nä eniten, sitä kesällä vähiten.”

Teksti ja kuvat: Taina Valtonen

Museon keittiön tunnelmaa.

Urjalan EL-aktiiveita nuotiopaikalla.

Museon kaunis aita tervehtii vierailijaa.

Kapioita ja tarinoita navetanvintillä

Urjalan Jokikulma on jokseenkin tavallista hämäläistä maaseutua. Savipeltoja, mutkainen soratie, asuttuja taloja, asumat tomia taloja, metsäsaarekkeita, joki. Sieltä löytyy Rajamäen ti la, jonka tyhjän navetan vintillä esiteltiin menneenä kesänä tilan menneisyyttä. Poikkeaville, jotka jaksoivat vintille kavuta, oli tar jolla kapioita, tarinoita, valoku via, esineistöä. Ja kahvia tietysti.

Suuressa Maatilakirjassa kerro taan Rajamäen torpan olleen Kan gasniemen suvulla 1700-luvulta lähtien. Kirkollisissa lähteissä Ra jamäen asujat mainitaan nimeltä ensimmäisen kerran 1800-luvun alussa. Heistä ensimmäinen oli 1812 lähtien torppaa isännöinyt Kangasniemen talon poika Fred rik Jaakonpoika Kangasniemi (s. 9.3. 1784). Perheeseen kuu lui vaimo Liisa Jaakontytär (s. 19.9.1783) ja seitsemän lasta.

Rajamäessä on synnytty, eletty ja kuoltu. Asujien maineteoista ei tehty lauluja mutta heidän vaiheis taan tiedetään sentään jotakin.

Rajamäessä 1854 syntynyt Ida Ekman oli paikkakunnalla vai kuttaneiden keinutuolimestarien, Augustin ja Kallen äiti. Viimeksi mainittu teki kuuluisaksi mallin, joka edelleen tunnetaan Urjalan perinteisenä keinutuolina.

Punakapinan 1918 jälkeen Ananias Jaakko Kangasniemi (s. 20.12.1888) ja vaimonsa Hilda Vilhemiina Jaakkola (s. 6.11.1892)

ryhtyivät pitämään Rajamäen ti laa. Pariskunta sai kaksi lasta, Aili ja Aarne. Isäntä kuoli 37-vuoti aana tapaturmaisesti vahingon laukauksen seurauksena ja leski jatkoi tilanpitoa pienten lastensa ja työväen kanssa. Näyttelyssä oli esillä myös vuonna 1926 tehty pe runkirja, jonka sisältämä luettelo pesän varoista ja veloista antoi tarkan käsityksen siitä, millai set aineelliset puitteet Rajamäen asujilla sata vuotta sitten oli. Yk sityiskohtana talon neljä hevosta, joiden yhteenlaskettu arvo vastasi Jaakko-vainaan hautauskuluja.

Aili-tytär meni sittemmin kihloihin ja naimisiin naapu rin pojan, Kainon kanssa. Parin säästynyttä sodanaikaista kirjeen vaihtoa esiteltiin navetanvintillä kuunnelmana. Sitä kuunnellessa tuli mieleen jatkosotaa kuvanneen Väinö Linnan Tuntematon soti las-romaaniin kirjattu havainto: ”Suomi yritti tosissaan”. Rajamä estä meni vuosikausiksi sotatöi hin leskiäidin ainoa Aarne-poika ja ainoan tyttären Kaino-mies. Rintamalle kelpasi Rajamäestä myös Jalo-hevonen ja suuri määrä luovutettavaksi määrättyä viljaa ja lihaa. Ruokaa tilalla tuotettiin ja uusi navetta rakennettiin naisten johdolla, kuinkas muutenkaan. Vähät vapaahetkensä Aili vietti läheiselle harjulle pystytetyssä il mavalvontatornissa tarkkailemas sa vihollisen lentotoimintaa.

Näyttelyn järjestäjät kertoivat toivovansa, että kuulija saisi kir

jeiden näytteistä ”jonkinlaisen kä sityksen siitä, mikä auttoi Ailia ja Kainoa pysymään elämän syrjässä kiinni olosuhteissa, jotka olivat nykyihmisen silmin käsittämät tömän vaikeat, mutta jotka sinä aikana olivat niin monen muun kin suomalaisen todellisuutta”. Itse ajattelen, että se, mikä Ailia ja Kainoa auttoi, oli usko parempaan huomiseen ja epäitsekäs rakkaus läheisiä ihmisiä ja isänmaata koh taan. Kuunnelman yleisö näytti olevan hiljaista ja totista väkeä. Kättä lippaan sotasukupolvelle. Navetanvintille oli kasattu myös mielenkiintoinen kokoelma van hoja käyttö- ja koristetekstiilejä. KAPIO on vanha germaaninen lainasana, jonka merkitys liittyy antamiseen. Kapiot olivat niitä lahjoja tai antimia, joita morsian valmisti ja antoi uusille sukulai silleen miehelään mennessään. Ennen vanhaan, jolloin kaikki kankaat kudottiin kotona ja om meltiin kotona käsin, valmistettiin talon kasvavalle tyttärelle kapioi ta jo pienestä pitäen. Niiden tuli tuolloin riittää koko loppuiäksi, koska niiden ajateltiin olevan sa malla tyttären perintöosa. Kapioi hin kirjotut kirjaimet olivat osoi tus omistuksesta samalla, kun ne välittivät kirjojien tarvetta signee rata taiturimaisen työnsä tulos.

Rajamäen tilalla järjestetään kesäisin näyttelyjä ja konsertteja sekä yksityistilaisuuksia.

Timo Värssy

Urjalalaiset vierailivat Karvialla

Bussin täydeltä väkeä suuntasi heinäkuussa Anne Mattilan Taidekahvilaan. Virkistäydyttyämme herkulli sen lounaan äärellä Anne kertoi kuvataiteestaan ja lauloi suoraan sydämiimme. Sen jälkeen tutustuimme alueeseen sekä useisiin rakennuksiin, joissa oli esillä Annen taidetta.

Anne laulaa meille.

Anne tuli yhteiskuvaan.

Yksityiskohtiin on panostettu.

vottiin vain 6 varsinaista numeroa, eikä lotota voinut on-linena, koska tietokoneet ja internet odottivat vielä

tävästi kuponkeja, mutta älä tuhlaa) ja sitten ruksattiin kupongin kymme rakkeita kuudella ruksilla per sarake.

nen osa pelaajan nimellä ja osoitteel la varustettuna vietiin asiamiehelle

Urjalan Apteekki

Puh. 040 124 2456

Kylmäkosken sivuapteekki Puh. 040 124 2566

numeroita. Olipa yllättävän hankalaa. Taisin muistaa vain yhden numeron varmasti: 14. Siispä ensin jokaiseen ruudukkoon ruksasin numeron nel jätoista, mutta vaikka kuinka yritin kaivella muistilokeroita, en saanut palautetuksi mieleeni muita unirivin numeroita. Täytin loput ruudukoihin tarvittavat viisi numeroa satunnaises ti toivoen niiden edes osittain vastaa van unessani näkyneitä. Sitten vain osoitetiedot niille varattuihin paikkoi hin ja kuponki asiamiehelle. Miten kävi? Johan otsikostakin ilme nee, että ei käynyt ihan huonosti. Ehkä

hosin luottamalla väärä rikin sen numeroksi voiton. asiaa menettäneenä. uni vaikutti, toamaan lähtien ta kertaa lottorivissäni nähdä,

Urjalan Apteekki

Puh. 040 124 2456

Kylmäkosken sivuapteekki Puh. 040 124 2566

Kisatie 5 31760 Urjala 040 8048 820

Fysioterapia- ja hierontapalvelut Urjalan Fysioterapia Ky Urjalan Fysiocenter p. 050 528 6576 Huhdintie 9 31700 Urjala as Fysioterapeutit Tuula Paavola Marko Rantanen

Urjalan

Urjalantie 15 (03) 546 0971

Puh. 03 546 6270

Peltorinteentie 31760 Urjala

Valkeakosken yhdistys

Ensimmäinen ja mieleen painuvin joulumuistoni varhaislapsuudestani on varmaankin joulukirkos sa käynti. Ikääni en varmuudella tarkkaan muista, mutta arvioisin olleeni ehkä viisivuotias sillä so ta-aikana (1939-1944) ei kaiketi kirkossa joulunaikaan käyty. Kyseinen kirkkoreissu jäi erityi sesti mieleeni sen takia, koska mat ka tehtiin hevosella ja kirkkoreellä. Matkaa kirkkoon oli noin 10 km ja sinne oli lähdettävä jo ennen kuut ta, koska jouluaamun kirkonmenot alkoivat klo 7.00. Matkaan lähdim me äidin ja isän kanssa kolmistaan. Kolme minua vanhempaa siskoani jäivät taloa pitämään ja aamuaska reita tekemään. Aikainen herätys tietysti vielä väsytti, mutta jaksoin lähteä, sillä olihan kirkkoreissu uutta ja jännää. Siihen aikaan jou lunakin oli jo kunnon talvea, oli lunta ja pakkastakin reippaasti. Reen jalakset narskuivat pakkas lumessa ja kulkunen kilisi hevosen setolkassa aamupimeässä matkan teossa jännästi. Kirkkoreessä oli matkalaisten peittona vällyt, joten niiden alla tarkeni hyvin, vaikka pakkastakin oli jonkin verran. Itse kirkonmenoista en paljoa muista, taisi väsymys vähän yllättää, koska

aika tuntui vähintäänkin pitkältä. No, itse reissu oli kuitenkin muka va ja mieliinpainuva, koska se on näin kauan muistoissani säilynyt.

Vanhin muistoissani säilynyt asia on sota-ajalta. Se on sellai nen ns. näkömuisti, kun isä tuli sotareissusta lomalla kotona käy mään. Minun huomioni kiinnittyi niihin harmaisiin vaatteisiin jotka isän päällä olivat. Mitään keskus telua eikä muutakaan muistiini jäänyt, vain se näkömuisti. Ikääni en tässäkään tapauksessa osaa sa noa, mutta jonnekin muutaman kuukauden ja puolentoista vuo den välille se mahdollisesti sopii. Toinen samoille ikähaarukoille sopiva nuoruusmuisto on myöskin sota-ajalta. Äiti oli lypsyllä nave tassa ja minä olin siellä pelukopas sa istumassa 6-vuotiaan isosiskoni vahtimana. Tiukasti koko ajan seu rasin siskoani. Mitään sanallista mielikuvaa ei siitäkään tilanteesta muistilokeroihini tallentunut. Nä kömuisti tilanteesta on kyllä vie läkin elävästi mielessä. Silloin olin varmaan alle vuoden ikäinen.

Sota-aika v. 39-44 jäi minulta aika vähille muistoille. Äiti eli lapsikat raansa kanssa hiljaista arkea, eikä lapsia sodalla peloteltu, eikä niistä asioista muutenkaan paljon puhut

tu lasten kuullen. Koko 40-luku oli Suomessa puutteen aikaa, vähän kaikesta oli puutetta. Siltä ajalta on peräisin sellainen hyvä muisto, kun tätini toi meidän heinäväelle suo pellolle iltapäiväkahvia. Tädillä oli mukana voileipiä, joiden päällä oli luumumarmeladia. Voi että se oli hyvää, enhän ollut sellaista aikai semmin saanut. Sillä vuosikymme nellä herkut oli todella vähissä, jo ten silloin kun niitä sai, maistuivat ne taivaallisen hyviltä.

Ikäviäkin muistoja lapsuusajal ta on jäänyt mieleen. Vitsakin oli siihen aikaan käytössä, josta olen itsekin kerran saanut, joten se on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Kaipa se vitsa isäni mielestä tar peeseen tuli vaikka itse olin siitä tietysti täysin eri mieltä.

Lapsuus ja nuoruusajan leikit ja ajanviete olivat täysin erilaisia kuin nykyään. Ei ollut mitään ny kyajan härpäkkeitä vaan leikkika lutkin olivat usein itse tehtyjä ja luonnosta hankittuja esimerkiksi kuusen käpyjä ja sen sellaisia. Ke säaikana vierailimme usein serk kujen luona kyläilemässä. Paljon kävimme uimassa järvessä tai ojassa sekä paremman puuttees sa jopa savimontussa ja hauskaa oli. Pääsiäisen aikaan kokoon

nuttiin usein isommalla joukolla hyppäämään lautaa hakotarhaan, pelattiin karttua ja muita helppoja seurapelejä. Tämä oli oikein sellai nen bravuuri tietylle serkkuporu kalle monet vuodet. Talviaikana, useimmiten juhlapyhinä, kuten joulu – uusi vuosi ja loppiainen oli niitä aikoja kun kokoonnuimme sisätiloissa toistemme luona vuo rotellen. Niissä vietimme iltaa van hanajan seuraleikein, joita oli esim. tipoteeraaminen, tarinan kerto minen joukon läpi toiselta toiselle sekä omenan kuljettaminen leuan alla käsin koskematta koko jono päästä päähän. Yksi hauskimmista oli myös lentokoneella ajaminen. Siihen aikaan ei ollut tiedotusvä lineitä kovin paljon, lankapuhelimi akaan ei joka talossa ollut, känny köistä puhumattakaan. Jotenkin se tieto tapaamisista saatiin välitettyä toisillemme, mahdollisesti etukäteen sopimalla seuraava aika ja paikka.

Koskikaran Apteekki toivottaa kaikille Joululehden lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Koskikaran Apteekki toivottaa kaikille Joululehden lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

VALKEAKOSKI

Sammonkatu

Oikeastaan voisin sanoa, että koko lapsuuteni ja varhaisnuoruu teni oli päällisin puolin sellaista hyvää aikaa, vaikka ongelmiakin joskus oli, niistä selvittiin. Melkein tekisi mieli sanoa, että silloin van haan hyvän aikaan!

Avoinna: ma-pe 9-19, la 9-16 p. 029 3400340

Koskikaran Apteekki toivottaa kaikille Joululehden lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Lapsuuden ja varhaisnuoruuden jälkeen alkaa sitten aikuistumisen vaihe. Sen myötä myös ajanviete ja harrastukset muuttuvat. Alkaa kiinnostaa toinen sukupuoli ja tansseissa käynti, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu eikä siitä tällä kertaa tämän enempää.

Avoinna: ma-pe 9-19, la 9-16 p. 029 3400340

Näin vanhemmalla iällä on mu kava vähän muistella omaa lap suuttaan sekä vertailla sitä tähän nykyaikaan. Jokainen voi omalla kohdaltaan tehdä omat johtopää tökset ja arviot nykyajan ja sen ”vanhanajan” välillä. Ei muuta tällä kertaa kuin hyvää joulunajan odo tusta ja oikein HYVÄÄ JOULUA, sitten kun sen aika on!

Seppo Ollila

Sammonkatu 2

Sammonkatu 19, 37600 VALKEAKOSKI puh. 020 763 0850

TILITOIMISTO

Avoinna: ma-pe 9-19, la 9-16 p. 029 3400340 LAADUKASTA

Sammonkatu 2

TILITOIMISTO Anne Nevasto ky

Valtakatu 12 B 11, Valkeakoski p. 584 4406 anne.nevasto@tilitnevasto.inet.fi

Valkeakosken ASUNNONVÄLITYS

Valtakatu 22-24 37600 VALKEAKOSKI puh. (03) 585 0111 www.vlk-asunnonvalitys.fi vlk.asunnonvalitys@co.inet.fi

Kotiseutu tutuksi Valkeakoskella

Etelä-Hämeen piirin I-alueen yhdistykset Akaa, Urjala ja Valkeakoski ovat aikaisem minkin toteuttaneet yh teisiä tapahtumia. Koronan takia peruuntunut Valkeakosken yhdis tyksen järjestämä Kotiseutu tutuksi -retki järjestettiin toukokuussa. Retkibussi tuli Viialasta ja toi mukanaan osallistujat Urjalasta ja Akaasta. Me koskilaiset nou simme vihreän bussin kyytiin kaupungin pohjoispuolelta, Van hakylän uuden K-Marketin park kipaikalta.

Asumisen aikakaudet

Aloitamme Valkeakoskeen tu tustumisen Vanhakylän kau punginosasta, joka muodostuu 40-luvulla rakennetuista rintama miestaloista. Alueella järjestettiin v. 2009 asuntomessut ja uusi kau punginosa sai nimekseen Lintula. Pääkatu Linnunradantie kierrät tää meitä modernilla ja hyvin hoi

detulla uudella omakotialueella. Kierros päättyy Länsi-Lintulan pientaloalueeseen, jossa rakenne taan edullisia taloja pienille ton teille. Matka jatkuu Mäntylään, joka muodostuu 50- ja 60-luvuilla rakennetuista rintamamiestalois ta. Alueella on myös 70-luvun kerrostaloja ja tunnetut Väärän koivun tornitalot. Matkamme jat kuu 80-luvulla rakennetulle Ee rolan alueelle. Täällä omakoti- ja rivitalot muodostavat tiiviin, lapsiperheiden suosiman alueen, jossa on ns. kytkettyjä ketjutaloja, joita kutsutaan käkikellotaloiksi. Matkamme jatkuu Pohjankorven asuntoalueen kautta Ulvajan niemeen. Tämä alue on raken nettu 40-luvulla Säterin tehtaan työntekijöille ja johtajille. Alueen ovat suunnitelleet arkkitehdit Martta Martikainen ja Rainer Ypyä. Ajatuksena oli suunnitel la asuinpaikka, johon kevät tulee ensimmäisenä. 50-luvulla valmis tuivat Aurinkotalot, joissa kaikki

parvekkeet ovat etelän puolella. Vuokrataloja on myöhemmin muutettu asunto-osakeyhtiöiksi ja myyty halukkaille.

Liikunnallinen kaupunki

Valkeakoskella voi harrastaa to della monenlaista liikuntaa, siis muutakin kuin jalkapalloa. Ai noastaan golf-kenttä puuttuu. Uudessa palloiluhallissa ovat ten nis- ja padel-kentät ja kuntosali. Korkeakankaalla on täysimittai nen frisbiegolf-rata. Riippusilto jen 3,5 km lenkillä saa juosta tai kävellä kauniissa järvimaisemas sa. Hotelli Waltikan läheisyyteen on rakentumassa Walklandia, harrastus- ja hauskanpitopuisto lapsille ja nuorille.

Muuttunut keskusta

Ajamme Kirkkotien kautta kes kustaan. Valkeakosken kirkon purkamisesta on riidelty vuosia ja se jatkuu edelleen. Lepänkor van puistoa uhkasi muutama vuo si sitten suuri tuho, joka kääntyi onnistuneeksi uudistamiseksi ja oleskelutilaksi. Nykyisen torin reunalla olevaa kerrostaloa kut sutaan Silakkalinnaksi, koska ta lossa on aikoinaan sijainnut kaup pahalli. Matkalla Myllysaaren museolle ajamme ohi Valkeakos ken Kuohun, joka on kaupungin kalleimmalle tontille v. 2019 val mistunut asuinkerrostalo.

Myllysaaren museo

Myllysaaren museo sijaitsee kult tuurihistoriallisella paikalla pu natiilisessä vanhassa teollisuus rakennuksessa kanavan varrella.

Oppaamme Aune Halonen kertoo gondolin historiasta.

Museossa on vaihtuvia näyttelyi tä ja kaupungin historiasta ker tova pysyvä näyttely Vana sekä Suomen jalkapallomuseo. Mu seon erikoisuus on aito gondoli. Vuorineuvos Juuso Walden ha lusi tarjota v. 1963 teollisuus- ja maatalousnäyttelyn kutsuvierail le unohtumattoman elämyksen. Gondolia käytettiin näyttelyn jäl keen keikkaluontoisesti arvovie raiden kuljettamiseen. Myllysaa ren museoon gondoli saatiin v. 1997.

Apianniemen kesäteatteri

Pääsemme testaamaan kesäteatte rin uusia selkänojallisia istuimia. Nyt voi nauttia kesän esityksistä mukavasti istuen ja sateelta suo jattuna. Suomen Kesäteatterin johtaja Heikki Paavilainen kertoi meille Suomen suosituimman ke säteatterin historiasta ja tulevasta Aira-musikaalista. Paljon on kiin ni tulevan kesän säästä täyttyykö katsomo aikaisempien vuosien tapaan. Istumapaikkoja teatteris sa on reilut 800. Pääsemme myös katsomaan millaisissa tiloissa esiintyjät esityksiinsä valmistau

tuvat. Ei ole todellakaan luxusta. Sääksmäen kirkko

Liikuntahallin kahviossa nauti tun maukkaan lounaan jälkeen suuntaamme Sääksmäen kirk koon. Sääksmäki on ollut entisen Myllykylän pääpitäjä ja kirkko pääkirkko. Vielä nykyisinkin osa Valkeakosken asukkaista pitää

Sääksmäen kirkkoa omana pää kirkkonaan. Myös monilla suvuil la on hautapaikat Sääksmäen hau tausmaalla. Harmaa kivikirkko on rakennettu 1500-luvun paikkeilla. Tuli tuhosi kirkon ja kellotapulin puisen yläosan v. 1929.

Voipaalan taidekeskus

Päivän viimeinen kohteemme on Voipaalan taidekeskus. Kulttuuri maiseman juuret ulottuvat yli 3500 vuoden taakse. Kartanon historia alkaa 1500-luvulta. Valkeakosken kaupunki osti Voipaalan kartanon rakennuksineen v. 1985. Taidekes kuksen painopiste on näyttelyissä ja tapahtumissa. Tutustumme ja ihastelemme Kuvataide- ja käsi työkoulu Emilin lasten tekemää kuvataidetta. Iltapäiväkahvien jäl keen lähdemme kotimatkalle ja koskilaiset retkeilijät jäävät bus sista. Olipa taas mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja uusiakin kasvoja. Lämmin kiitos kaikille retkelle osallistujille.

Teksti: Maija Kärkäs Kuvat: Terttu Tuominen

Heikki Paavilainen kertoo kesän esityksestä Suomen suurimmassa kesäteatterissa.

Vuosina 1932-33 rakennetun kirkon katto- ja seinämaalaukset ovat sääksmäkeläisen taiteilijan Kalle Carlstedtin käsialaa.

Sokkoretki Sastamalaan

Kun ei yhtään tiedä mihin ollaan menossa, ollaankin sokkoretkellä.

Pyhän Marian kirkko.

Iltapäiväkahvit Villa Royalissa.

Herkkujuustola.

Teksti: Maija Kärkäs, Kuvat: Terttu Tuominen

TILITOIMISTO Anne Nevasto ky

Isännöinti ja Tilipalvelu Lehtonen

Sammonkatu 19, puh. 020

Lempääläntie 39, 37630 Valkeakoski p. 040 526 0114 lehtonen.um@gmail.com

Valkeakosken ASUNNONVÄLITYS

Sammonkatu 2

Valtakatu 12 B 11, Valkeakoski p. 584 4406 anne.nevasto@tilitnevasto.inet.fi 114

Valkeakosken ASUNNONVÄLITYS LKV Oy

Valtakatu 22-24 37600 VALKEAKOSKI puh. (03) 585 0111 www.vlk-asunnonvalitys.fi vlk.asunnonvalitys@co.inet.fi

attuuattouv!3202

.nuuluojnuluoJakiaouttädiem.neethy emmilonettisällehäliat.anakuak

Valkeakosken ASUNNONVÄLITYS

Hyvää Joulua!

Koskikaran Apteekki toivottaa kaikille Joululehden lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Koskikaran Apteekki toivottaa kaikille lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista

TILITOIMISTO Anne Nevasto

Koskikaran Apteekki toivottaa kaikille Joululehden lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Valtakatu 12 p. 584 anne.nevasto@tilitnevasto.inet.fi

Lehtonen

Lempääläntie 39, 37630 Valkeakoski p. 040 526 0114 lehtonen.um@gmail.com

Sammonkatu 2

LAADUKASTA ASUNTOKAUPPAA JA VUOKRAVÄLITYSTÄ

Sammonkatu 2

Valkeakosken ASUNNONVÄLITYS LKV Oy

Valtakatu 22-24 37600 VALKEAKOSKI puh. (03) 585 0111 www.vlk-asunnonvalitys.fi vlk.asunnonvalitys@co.inet.fi

115 114

Valkeakosken ASUNNONVÄLITYS

Valtakatu 22-24 37600 VALKEAKOSKI puh. (03) 585 0111 www.vlk-asunnonvalitys.fi vlk.asunnonvalitys@co.inet.fi

Avoinna: ma-pe p. 029 114

Valkeakosken ASUNNONVÄLITYS

Sammonkatu 114

Valtakatu 37600 VALKEAKOSKI puh. www.vlk-asunnonvalitys.fi vlk.asunnonvalitys@co.inet.fi

LAADUKASTA JA VUOKRAVÄLITYSTÄ

Ypäjän yhdistys

▶

Perustettu 29.3.1982 ▶ 252 jäsentä ▶ www.elakeliitto.fi/ypaja

Paluu “juurille”

Iloinen ja sanavalmis eläinlää käri on Helsinkiläislähtöinen

Hanna Tenhu. Hän on palan nut ns. ”juurilleen”. Hän opis keli aikoinaan Ypäjän hevostalo uskoulussa. Sen jälkeen oli matka Saksaan jatkamaan opiskelua, tavoitteena eläinlääkärin ammat ti. Työnsä alkupuolen 12 ensim mäistä vuotta hän suoritti Kes ki-Euroopassa. Hanna kertoi että hän on työskennellyt myös Afri kassa mm. sarvikuonotutkimuk sen parissa, eli villieläimetkin ovat hänelle tuttuja. Viimeiset vuodet ennen tätä nykyistä vaihetta hän

toimi 20 vuotta Puolustusvoimis sa, jossa hän vastasi sotakoirien terveyden huollosta sekä koirien valinnasta sotakoirien tehtäviin.

Koulutukselta Hanna on eläin tarhaeläimiin sekä eläinfysiotera piaan, rakennusterveyteen sekä eläinkoulutukseen erikoistunut eläinlääkäri. Hän on tehnyt väitös kirjan matelijoiden ultraäänitut kimuksesta ja tutkinut erikoiset sintäkoirien käyttöä ympäristö- ja rakennusterveyspuolella.

Ypäjälle hän on perustanut iha nan metsikön ja peltojen laidalle eläinlääkärivastaanoton Varsano

jantien varrelle. Todella luonnon läheisen paikan hän on löytänyt, melkeinpä kivenheiton päähän opiskelupaikastaan Ypäjän hevos opistolta. Eli paluu juurille on ta pahtunut, ainoastaan positiivisia muistoja on hänellä sanottavana Ypäjästä. Sattumusten kautta tai kuten Hanna itse sanoo, ”kohta lo” on johdattanut hänet siihen missä hän on tällä hetkellä. Talon piha-alueella käyskentelee hänen nuoruuden ajan harjoitushevosen Okevan varsanvarsa Patarouva. Hevoset ja koirat seuranaan Hanna asustaa mielipaikkakunnalla. Aina vuosien varrella hän on palannut Ypäjälle erilaisten tapahtumien myötä eli voi sanoa että sisäisten äänien kuljettamana Hanna on siirtynyt elämässä eteenpäin. Tämä Ypäjälle muutto on kuin ihmisen ensirakkaus, sitä ei unohda. Tar koitan että Okeva oli ensimmäinen hevonen jota Hanna ei unohda ja mitenkäs siinä kävikään,voit lukea tästä artikkelista.

Hannan harrastukset nivoutu vat hevosten ja koirien hoidon ympärille, mm. puskaratsastus (tästä voitte kysyä lisää Han nalta ). Aktiivisuus työn ohella liittyy erilaisiin luentoihin ja esitelmiin.

Mitä yhteistä on Ypäjällä ja Nii nisalolla. Hevoset. Näin ollen Hannankin kohtalon matka on kulkenut Ypäjältä Niinisalon kautta takaisin Ypäjälle. On siinä ollut iso kierros vuosien varrella. Eurooppa

ja jopa Afrikka on ollut vä lietappina.

2.

Hanna on maalaislääkäri sydämeltään ja mielel tään. hänestä tulee mie leen muutamakin tv-sarja eläinlääkäreistä, Rento, hyväntuulinen eläinten ja myös ihmisten kanssa toi meen tuleva. Hannan vas taanotolle on helppo tulla, olipa sitten asiakkaana, koira, kissa tai vaikkapa muu kotieläin ja lemmik ki. Vastaanotossa ei ole ns. häiriötekijöitä, pitkiä jonoja odotustilassa. Rau hallinen tila odotteluun. Muita asiakkaita ei ole sa maan aikaan odottelemas sa. Leikkauksia tai eläi men lopettamisia Hanna ei suorita, mutta laser- ja röntgentutkimuksia var ten hänellä on laitteet.

Kun perheenjäsen ha luaa lemmikin (koiran, kissan tai muun pieneläi men) kannattaa harkita tarkkaan. Ja kun lemmik ki on hankittu, kannattaa käydä eläinlääkärin vas taanotolla tutustumassa vaikka lemmikki olisi ter ve. Ei kannata odottaa me noa vastaanotolle siihen kun lemmikki sairastuu. Mikäli vastaasi tulee ns. vihainen koira, älä katso koiraa silmiin. Näin koira rauhoittuu, kun et huomi oi vaan kuljet reippaasti ohi. Vastaanotolle tulles sa kannattaa olla mukana parikin henkeä perheestä, näin vastaanotolla lem mikki on rauhallisempi ja hoitotoimenpiteet onnis tuu hyvin.

Tulevaisuuden suunni telmista Hanna kertoo että hän haluaisi tehdä lisää työtä palvelukoirien / et sintäkoirien parissa ja pa nostaa korien / ohjaajien koulutukseen. Lisää aikaa haluaisin liikkumiseen he vosella ja koirien kanssa Ypäjäläisessä maastossa. Olen sen verran luonnon läheinen ihminen.

Mieliruoka- ja juoma on ehdottomasti kermainen lohikeitto ja palanpainik keeksi / janojuomaksi so pii lonkero.

Hanna odottaa että Ypäjäläiset ja lähiseudun lemmikkien omistajat tu lisivat hänen luokseen, mikäli lemmikkien kans sa on jotain vaivaa. Tosin vastaanotolle voi lemmi kin kanssa tulla vaikkapa tutustumaan etukäteen ettei sitten itse hoitotilan teessa tarvitsisi jännittää, niin omistajan kuin lem mikinkään. Eläinlääkäri Hanna tykkää siitä että hänet haastetaan erilaisiin tehtäviin eläinlääkäripal veluissa. Hän tykkää että asiakkaat otetaan vastaan yksilöllisesti ei klinikka maisesti.

ARTEMIS REMEDIUM

. Ainutlaatuiset ratkaisut eläimille Varsanojantien 248 Ypäjä on paikka mi hin voit kääntyä lemmik kisi ongelmissa. Kiitokset eläinlääkäri Hannalle ja menestystä valitsemallasi uralla. Toivon että asiak kaat löytävät erittäin eläin / ihmisystävällisen tohtori Hannan.

Mukana tarinointia ylöspistä misessä Keijo Leppänen

Lauluin juhlittiin Ypäjällä

Viimeinkin saimme avat tua laulut ja soitot. En simmäiset Eläkeliiton kolmosalueen LAULU JUHLAT saimme järjestettyä Co vid-19 epidemiakauden jälkeen. Kolmisen vuotta siinä meni, kuri muksessa. Kokolailla kolme vuot ta sitten alkunsa sai suunnittelut, millaiset laulujuhlat pidettäisiin. Inkeri Koskela ja Pentti Jolanki idean äitinä ja isänä. Tämän jäl keen työryhmä taisi muuttua mo neenkiin kertaan ja ryhmän koko kasvoi. Mutta vihdoinkin ohjel marunko alkoi olla koossa ja päi vämäärä juhlille saatiin sovittua. Paikkana upean viihtyisä Ypäjän Musiikkiteatteri, johon katso moonkin mahtuisi hyvin ( 500 henkeä ) katsoja ja laulajajoukko. Ennakkoliput laitettiin myyntiin. Sekään ei mennyt ihan suunnitel mien mukaan. Kuitenkin saimme 18.5.2022 kello 16 koolle hyvän kokoisen katsojamäärän. Mel keinpä puolet katsomopaikoista täyttyi innokkaista laulujuhlien katsojista.

Ypäjän musiikkiteatteri 18.5.2022 sai olla estradi erinomai sille laulajille ja soittajille. Aurin gonnousuyhtye sai olla säestäjänä musiikin monitaitajille. Tämän jälkeen lavalle saapui ex.ministe ri/ kansanedustaja/kunnanjohtaja Tammelan Portaasta Martti Pura, hän toi esille laulutaitonsa ilman orkesterin säestystä. Miehekkääs ti kaikui laulut ilmoille ja katsojat saivat ensimmäisen ohjelmanu meron pohdittavaksi. Ypäjäläinen laulaja Arja Lehmuskallio valtasi lavan Katja Karisukin säestämä nä. Heleästi soi sävelet ja laulujen sanat iskostuivat tämän tummaää

nisen laulajattaren esittämänä ylei sön kuultavaksi. Katja Karisukin soitto- ja laulutaitoa saimme ihail la hänen esittäessä kolme omaa tekemäänsä kappaletta. Kauniisti laulut ja soitot solisivat kevätpuron lailla teatterin joka puolella.

Väliajalla tarjoiltiin kahvia ja tosi isoja ja maukkaita viinereitä ja myynnissä oli myös maistuvaa makkaraa. Näin yleisö sai vatsan sa täyteen että jaksoi jatkaa nau tintoa teatterin katsomossa.

Väliajan jälkeen nuori mies Jo kioisilta kajautti ilmoille sellaiset sävelet ja mikä ääni. Erinomaises ti helisi laulu Nikolai Nymannin esiintyessä. Nuoren 16 vuotiaan ääni tempaisi mukaan koko pari sataapäisen yleisön raikuviin ap lodeihin. Ja taisipa yleisön joukos ta kaikua hyvä-huutojakin. Ennen kuorojen sisäänmarssia Heikki Leino. Hänen laulajauransa alkoi

jo vuonna 1955 silloin 8 vuotiaa na Hän esiintyi Forssan mieskuo ron 10 vuotiskonsertissa. Hän on tällä hetkellä mukana Forssan mieskuoron ja Kouvolan mies kuoron riveissä. Jatkaa laulajau raansa edelleen. Omasta mielestä Hän laulaa korkealta ja kovaa. Eläkeliiton Forssan ja Tamme lan kuorolaiset saapuivat Ypä jälle laulujuhlille suurella jou kolla. Heidän laulut kajahtelivat ja sulosoinnut aaltoilivat pitkin areenaa laulunjohtajan antamien nuottien mukaisesti. Eläkeliiton kolmosalueen väki (Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjä) kiittää kaikkia ensimmäisten laulujuhlien onnis tumisesta ja toivottaa musiikillista uutta vuotta 2023.

Keijo Leppänen, Ypäjän yhdistys laulujuhlien toinen juontaja

Tarina

minut Kuvan

Kaikenlaisia on käynyt kettu, ikkunana sijäkaarti. niitä Tutut lyyn ja katsomaan matkin Rastaat hapiiriin, munat pesän kuvata ja näyttää Rastaat ristössä ”mökkihöperöön.”

peuran alle, kun juoksivat metsästä jää karkuun. Kyllä ne ehtivät kuitenkin

kin ja näyttää tuttavaperheen lapsille. Rastaat olivat aivan rauhallisia ympä ristössä eivätkä hyökänneet eli luotti vat ”mökkihöperöön.”

metsän laidalta

havaitsi, uros, naaras ja vasa. ehdin kuitenkin ottamaan.

eläimiä tässä ympäristös käynyt kuten supi, jänis, mäyrä, orava ja susikin lönkötteli takana ja tietysti myös jyr Lintuja on tullut ruokittua riittänyt ympäri vuoden. ”pikkutiput” vastaavat vihelte närhikin tuli kuusen latvaan kun ”poskirääkinnällä” ääntelyä. ovat usein tehneet pesiä pi mutta orava on aina vienyt pesästä, paitsi kun tekivät liiterin sisäpuolelle. Pesää saa poikasineen ja ottaa käteen näyttää tuttavaperheen lapsille. olivat aivan rauhallisia ympä eivätkä hyökänneet eli luotti ”mökkihöperöön.”

Kyllä täällä luonnonhelmassa viihtyy eikä koskaan ole yksin, on kuin olis joulu ainainen ja näkymä ikkunasta itään kuin postikortista. Lähistöllä on myös peltoaukeama, minne laskeu tuu keväisin lintuparvia levähtämään.

Kyllä meillä on rikas luonto ympärillä! Markku J. Honka

kiittää toivottaa Rauhallista

kiittää tukijoitaan ja toivottaa lukijoille Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2023!

Eläkeliiton Ypäjän yhdistys ry

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle

Tätä tarinaa kirjoittaessani ja kuvia juttuun sommi tellessa, elämme heinä kuun lämmintä aikaa. Tällä hetkellä kun juttua luet, on ilmeisesti lunta maassa ja muutto linnut ovat lentäneet jo ajat sitten etelän lämpimiin.

Millainen on muuttolinnun elä mä täällä ankarassa pohjolassa. Emmehän tiedä etukäteen millai seksi elinolomme täällä Suomessa muodostuu kaikkine ilmanmuu toksineen, vaikkapa eläisimme yli kahdenkymmenen lämpöti lan maassa. Sitä ennen kuitenkin

olemme saaneet seurata jutun aiheena olevan Punakylkirastaan elämää Ypäjän Mannisissa. Ku vista voimme katsoa lintuemon elämää ja linnunmunien muuttu mista pieniksi linnunpoikasiksi.

Punakylkirastas ( Turdus ilia cus) on Suomen yleisimpiä lintu ja. Pesii matalassa pensaassa tai puussa tai peräti maanpinnalla. Rakentaa pesänsä kuivista hei nistä ja ruohoista. Lintu munii yleensä muutaman munan (5-6) . Hautominen kestää vajaat kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä jo ennen kuin ovat lentokykyisiä,

semmoisina 11-12 vrk:n ikäisinä. Lentokyvyn ne saavuttavat muu taman päivän ikäisinä. Emo var tioi pesää kiihkeästi säksättäen ja tehden päätä hipovia syöksyjä, vähän samalla tavalla kuin pääs kyset. Punakylkirastas pesii kah desti joskus jopa kolmesti kesässä. Ruoaksi kelpaa hyönteiset, madot, marjat ja hedelmät.

Punakylkirastaan tuntomer keistä mainittakoon: 19-23 cm pitkä, ruskea selkäpuoli ja val koinen vatsapuoli. Rinnassa ja kyljissä on ruskeaa viirutusta. Siipien alapinnan ja kupeet ovat

ruosteenruskeat. Päässä on voi makas, valkoinen silmäkulman juova. Pyrstö on melko lyhyt ja pää suhteellisen suuri. Kutsuääniä ovat venytetty tsii ja nenäsointi nen gök. Varoitusääni on karkea,

maiskuttava ja riitaisa tret-tret…. säkeet koostuvat kuuluvasta alku osasta jota seuraa hiljainen, kiti sevä viserrys. Vanhin suomalainen rengas tettu punakylkirastas on ollut 17

vuotta 2 kuukautta ja 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punakylkirastas.

Teksti: Keijo Leppänen Kuvat: Markku J. Honka

Jouluniksejä ja muuta ajankohtaista

Eläkeliiton Ypäjän yhdistyk sen lukupiiri tutkaili viime vuoden päätteeksi jouluun liittyviä kirjoja. Korona syistä piiriin päästiin palaamaan vasta maaliskuussa!

Kevään korvalla sitten käsi teltiin Irman lukemaa ”Kodin jouluniksit”-opusta, joka sisältää mm. kevennyskonsteja siivouk seen, jouluruokien kikkapatterin ja joulumatkan muistilistan. Kas tässä ote siivouksen keventämi sestä: ”Leppoisasti siivottaessa ei tarvitse mainosten ihmeaineita, joiden kehutaan taikovan lian pois. Ne ovat yleensä niin vah voja, että pinnat on huuhdottava käsittelyn jälkeen - eli niin sanotut tehoaineet vain lisäävät työtä ja ovat usein haitallisia ympäristölle. Yksinkertaiset, ekologiset puhdis tusaineet, kuten etikka, sooda ja mäntynestesaippua, toimivat hy vin, kun työ tehdään rauhallisesti antaen aineiden vaikuttaa. Joka nurkkaa ei tarvitse koluta! Kiirei nen keskittyy vain niihin tiloihin, joissa jouluna oleskellaan tai puu haillaan.” Näitä niksejä sopii käyt tää ympäri vuoden.

Kaarina M:n kirjavalinta ”Suo malainen joulu” sisältää kaikki

kansallisen joulumme perusai nekset. Kiinnostavasti kerrotaan joulurauhan julistuksesta, joka noudattaa 1600-luvun rauhan julistusten kaavaa. Turun julis tuksen sanamuoto pohjautuu kenties Kuningatar Kristiinan 1640-luvun käskykirjeeseen, joka tuhoutui kaupungin palossa 1827. Maistraatin sihteeri kirjoitti julis tuksen ulkomuistista talteen ja sa malla teksti tiivistyi aikaisemmas ta laveasta esityksestä. Kirjassa on kaikki perinteisten jouluruokien reseptit, joista imelletyn peru nalaatikon reseptiä Kaarina jopa kokeili, mutta totesi kuitenkin omansa paremmaksi. Kirjan kuvi tus on herttaisen vanhanaikainen, tässäpä sopiva lahjakirja hänelle, jolla on jo kaikkea!

Helenan osaksi lankesi romaani ”Joulua pakoon”. Siinä pariskunta aikoo paeta amerikkalaista ylen palttista joulua Karibian risteilylle ja suututtaa mielettömyydellään naapurit. Eikö mitään perinteisiä jouluaaton kutsuja, ei koristeita, ei kuusia...? Suunnitelman tiel le tulee perheen tytär, joka aikoo esitellä poikaystävälleen juuri sen perinteisen joulun kaikkine ty kötarpeineen. Kirja on hauska ja

satiirinen joulutarina. Lukupiirin Eila on asunut kymmeniä vuosia Amerikassa ja todisti, että joulu valojen asentaminen on oikeaa kilpavarustelua.

Lopuksi vielä Kaarina K:n ”Toivon viesti enkeleiltä”, jonka kirjoittaja kertoo toimivansa vä littäjänä enkeleiden ja avun etsi jöiden välillä. ”Enkelit kuitenkin tarvitsevat apuamme. Ole siis hyvä ja kuuntele ja soita se pu helu, lähetä se kortti tai kutsu se henkilö kotiisi. Älä jätä ketään lä heistäsi yksin tänä jouluna”. Kirja on täynnä kauniita ajatuksia toi nen toistemme kuuntelemisesta ja auttamisesta, kaikki voivat tuoda iloa sekä omaan että muiden elä mään. ”Elämäsi on tänään. Ei se ole eilen tai huomenna. Se on nyt. Tässä hetkessä.”

Käsitellyt kirjat: Castrén, Irmeli: ”Kodin joulunik sit”

Linnilä, Kai ja Utrio, Kaari: ”Suo malainen joulu” Grisham, John: ”Joulua pakoon” Byrne, Lorna: ”Toivon viesti enke leiltä”

Satu Leppälahti

Etelä-Hämeen piirin vuoden 2022 kilpailujen tuloksia

3803 g,

2) Hannu Mattila Hattula 1610 g, 3) Osmo Virtanen Hauho 1410 g.

Naiset yli 70 v:

1) Ritva Hakkola Hauho 2847 g, 2) Maire Laine Hauho 1610 g, 3) Marja Järvinen Hämeenlinna 1145 g.

Eläkeliiton valtakunnalliset onkikilpailut pidettiin 5.8.2022 Aulangon tekosaarilla

Joukkuekilpailu: Etelä-Häme Karjala Etelä-Pohjanmaa

Karaokemestaruuskilpailut 23.4.2022 Oitissa:

Naiset 50-69v. Arja Salomaa, Loppi Maritta Lintula, Forssa Oili Sihvonen, Kalvola

Naiset 70+ Terttu Rantala, Loppi Päivi Mäkeläinen, Janakkala Marja-Liisa Järvinen, Hausjärvi

Miehet 50-69v. Leo Halonen, Forssa Markku Anttonen, Hauho

Miehet 70+ Aimo Hutri, Loppi Jorma Höök, Riihimäki Kari Känkänen, Forssa

Bocciamestaruuskilpailut 24.9.2022 Tammelassa:

1. Tammela 1

2. Forssa

3. Jokioinen 2

Kanta-Hämeen hyvinvointialue rakentuu ja etenee

Tämän vuoden ensim mäisessä valtuuston maaliskuisessa kokouk sessa pääsi alkuun hy vinvointialueen rakentaminen. Kun olemme päässeet tänne syk syyn, ovat ensimmäiset rakenteet jo alkaneet hahmottua. Täytyy muistaa, että tässä uudistuksessa rakennetaan kaikki alusta pitäen kokonaan.Ylintä päätäntävaltaa käyttää tietysti vaaleilla valittu 59 paikan kokoinen aluevaltuus to. Valtuustosta on valittu 13 paikkainen aluehallitus joka taas johtaa hyvinvointialueen toimin taa. Hyvinvointialueen keväällä valittu johtaja Olli Naukkari nen johtaa hallituksen alaisena alueen hallintoa, taloudenhoitoa ja toimintaa.

Valtuusto päätti kevään koko uksessaan perustaa käynnistämis vaiheen toimialat:

• Pelastustoimen toimiala

• Ikäihmisten palvelujen toimiala • Perhe-, vammais- ja sosiaalipal veluiden toimiala • Terveydenhuollon palveluiden toimiala

• Konserni- ja tukipalveluiden toimiala Nämä toimialat on jaettu eri tulosalueisiin. Esim. Ikäihmisten tulosalue jakaantuu asiakasoh jaukseen, asumispalveluihin ja kotihoitoon.

Toimintaa tarkastaa ja valvoo 13 paikkainen tarkastuslautakun ta. Lokakuussa aloittaa kolme 13 paikkaista lautakuntaa. Tervey den ja toimintakyvyn edistämisen lautakunta, lasten nuorten ja per

heiden lautakunta ja turvallisuus lautakunta, sekä 7 paikkainen yk silöjaosto, joka on yhteinen näille kahdelle ensimmäiselle lautakun nalle.

Hallintosäännössä määritellään vaikuttamistoimielimet, Nuo risovaltuusto, Vanhusneuvosto ja Vammaisneuvosto. Nämä eli met valitaan valtuustokausittain. Aluehallitus hyväksyy näille toi mintasäännön, jossa todetaan lakisääteiset ja muut tehtävät, li säksi jäsenten lukumäärän, valin tatavan ja toiminnan laajuuden. Ne miten nämä elimet kootaan, siitä ei vielä ole hallintosäännössä tarkkaa mainintaa. Hallintosään nön täydentyessä sitten tähänkin vielä palataan.

Tähän mennessä ja tästä eteenpäin hyvinvointialueen ra kentaminen on ja tulee olemaan pitkälti toimivan organisaation rakentamista, eikä se mikä tällä uudistuksella on tavoitteena, ole mahdollista ennen kuin tämä organisaatio, joka sitä hoitaa ja toteuttaa on valmis. Uudistuk sen tavoitteenahan on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Täy tyy muistaa, että tässä raken netaan myös työpaikkaa lähes 7000 tuhannelle eri sektorilla työskentelevälle terveysalan am mattilaiselle. Kun vuodenvaih teessa toiminta virallisesti siir tyy hyvinvointialueen haltuun, ei toiminnassa näy tavalliselle kuntalaiselle mitään isompaa muutosta. Samat puhelinnume

rot säilyvät ja toiminta jatkuu kuten ennen. Muutokset tulevat tapahtumaan laajemmin vasta tämän valtuustokauden aikana. Meitä tietysti kiinnostaa mikä tulee olemaan ikäihmisten pal velun taso ja vaikuttamis-mah dollisuudet tässä uudistuksessa. Yhtenä esityksenä on tuotu elä keläisjärjestöjen taholta esitys ikäihmisten neuvolasta, joka oli si matalan kynnyksen terveys palvelua –ja neuvontaa antava palvelupiste. Mikä sitten tulee olemaan hyvinvointialueen van husneuvoston rooli ja miten se kootaan, jää nähtäväksi. Etenkin Suomen eläkeläisjärjestöillä on tärkeä tehtävä siinä,että ikäih misten ääni kuuluu kun hyvin vointialueita ollaan nyt raken netamassa Suomeen.

Seppo Kuparinen

Kuntojumppa

Jousto

Pidä polvet ja varpaat samaan suuntaan. Jousta polvista alas ja tuo hartiat vuorotellen eteen ja taakse.

Kapea kyykky

Tuo jalat lantionlevyiseen haara-asentoon, polvet ja varpaat eteenpäin. Kyykisty alas ja nouse ylös. Pidä selkä suorana koko liikkeen ajan. Ojenna lantio ylhäällä.

Rintalihaspunnerrus

Voit tehdä liikkeitä joko toistojen tai suoritusajan mukaan.

Toistoja käyttämällä sopiva määrä on 8–15 toistoa kutakin liikettä.

Tee 2–3 sarjaa. Pidä sarjojen välissä noin minuutin tauko.

Suoritusaikojen mukaan voit tehdä jokaista liikettä noin 2 minuuttia. Jaksota liikkeet sopivanmittaisiin sarjoihin ja pidä sarjojen välissä samanpituinen tauko.

Tandemkävely ja polvi ylös

Seiso tuolin oikealla sivulla. Ota tuolista tukea tai tee ilman tukea. Kosketa kantapää var paisiin joka askeleella eteen kävellessä. Kosketa varpaat kantapäähän joka askeleella taakse kävellessä. Kävele ensin 3 askelta eteen ja nosta jalka kou kussa ylös. Pysy hetki jalka ylhäällä ennen kuin jatkat kävelyä taakse. Kävele kolme tandemas kelta taakse, nosta jalka koukussa ylös. Pysy hetki jalka ylhäällä ennen kuin jatkat kävelyä eteen. Lisää haastetta saat lisäämällä kävelyn nopeutta.

Loitonnus

Jatka kapeaa kyykkyä kuten edellä. Noustessasi ylös loiton na toista jalkaa sivulle. Voit pitää varpaankärjet lattiassa tai kohottaa jalan irti lattiasta. Kyykisty alas ja tee loitonnus toisella jalalla.

Seiso 30–40 cm:n päässä seinästä rintamasuunta ja varpaat kohti seinää. Pidä jalka pohjat lattiassa ja vartalo suorana. Tuo kämmenet seinälle noin olkapäiden tasalle, hieman hartialeveyttä leveämmälle. Koukista kyynärniveliä ja nojaudu vartalo suorana kohti seinää. Ojenna kyynärnivelet ja työnnä vartalo takaisin alkuasentoon.

Jalan liu’utus taakse

Seiso perusasennossa. Nojaa ylävartaloa vähän eteen ja liu’uta toista jalkaa taakse. Pidä varpaat, polvet ja lantio eteenpäin. Voit pi tää liukuvan jalan varpaat alustassa tai voit kohot taa ne ilmaan. Palaa alkuasentoon ja toista toisel la jalalla.

Voit myös ottaa kädet mukaan liikkeeseen.

Vartalonhallinta

Nojaa seinää vasten kädet kuten edellä rintalihaspun nerruksessa. Kyynärnivelet voivat olla hieman koukussa. Siirrä käsiä vuorotellen ka peaan ja leveään asentoon. Pidä keskivartalo hallittuna koko liikkeen ajan.

Rintarangan pyöristys ja aukaisu

Istu selkä kiinni selkänojassa. Pidä kädet suorana alhaalla, paina leukaa alas ja pyöristä yläselkä, tuo samalla hartioita eteen.

Pysy ääriasennossa hetki ennen kuin jatkat liikettä. Vie leuka hieman yläviistoon ja hartiat taakse. Pysy ääriasennossa hetki ennen kuin jatkat liikettä. Toista liikkeitä vuorotellen useamman kerran.

ukkinstituutti.fi

Yhdistysten puheenjohtajat ja sihteerit

Akaa pj Hilla Huhturi 040 563 7287 siht Eva Munnukka 050 343 2076

Forssa pj Seppo Kaija 044 236 2065 siht Hannele Mäki-Tulokas 045 675 1654

Hattula pj Arja Kartano 050 072 7991 siht Soile Parjanen 050 406 8498

Hauho pj Ismo Alanko 045 77301118 siht Leena Alanko 0400 472 232

Hausjärvi pj Marja-Liisa Järvinen 040 747 7489 siht Auli Kuusinen 050 568 7787

Humppila pj Anneli Caven 040 0776 952 siht Ritva Savolainen 050 400 4580

Hämeenlinna pj Leena Pietilä 040 048 5808 siht Raija Helin 050 5832711

Janakkala pj Veikko Airaksinen 040 064 7463 siht Ulla-Maija Vainio 040 7591725

Jokioinen pj Eliisa Marttila 050 590 9184 siht Sanni Junnila 040 551 8264

Kalvola pj Sinikka Haapsamo 0400 950 704 siht Timo Kuosmanen 0400 314 877

Lammi pj Pirkko Mattila 044 584 1430 siht Raija Salo 040 569 4387

Loppi pj Seppo Kuparinen 040 564 0554 siht Eila Hutri 0500 511 527

Renko pj Terttu Rantala 0400 706 720 siht Rauni Oksanen 0400 347 356

Riihimäki pj Tapio Mäkelä 040 837 9602 siht Raija Arminen 040 070 6396

Tammela pj Pirkko Sahlberg 045 634 6833 siht Irene Alhanen 040 515 6205

Urjala pj Maija Kyllönen 044 716 9964 siht Helena Koliseva 040 772 0609

Valkeakoski pj Terttu Tuominen 040 083 1601 siht Raija Mäntylä 0500 783 366

Ypäjä pj Sinikka Suonpää 0500 503 640 siht Keijo Leppänen 050 363 6624

Piirihallitus

Puheenjohtaja

Seppo Kuparinen Lopen yhdistys 040 564 0554

Varapuheenjohtaja

Antti Leinikka Rengon yhdistys (II alue) 045 7730 3734

Hallituksen jäsenet

Hilla Huhturi Akaan yhdistys (I alue) 040 563 7287

Sinikka Suonpää Ypäjän yhdistys (III alue) 0500 503 640

Maija Kyllönen Urjalan yhdistys (I alue) 044 716 9964

Sisko Kytösaari Janakkalan yhdistys (IV alue) 0400 979 508

Matti Koppanen Forssan yhdistys (III alue) 0400 314 554 Eino Toivanen Riihimäen yhdistys (IV alue) 040 741 7849

Marjatta Vuori Hämeenlinnan yhdistys (II alue) 040 777 9116

Piirin toimisto

Toiminnanjohtaja Hallituskatu 17 A 6, 0400 635 366, etela-hame@elakeliitto.fi Saara Kiuru 13100 Hämeenlinna www.elakeliitto.fi/etela-hame

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin joulutervehdys

Julkaisija

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piiri ry 37. vsk

Julkaisutoimikunta

Seppo Kuparinen Sinikka Suonpää Jukka Uola Saara Kiuru

Päätoimittaja Saara Kiuru Myyntihinta 8 euroa Painopaikka Reusner AS

Graafinen suunnittelu ja taitto

Mari Järvinen

Kannen kuva Timo Heiskari

Sisäkannen kuva Timo Heiskari

Etelä-Hämeen piirille varatut tuetut lomat vuodelle 2023

Loma järjestetään yhteistyössä Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:n kanssa (MTLH):

Senioriloma 60 v. + Lohja Spa & Resort 17.4.2023–22.4.2023

Senioriloma 60 v. + Kruunupuisto Oy 11.9.2023–16.9.2023

Hakuaika kolme (3) kuukautta ennen loman ajankohtaa. 20 henkilöä/kohde. Hakemukset Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:lle. Ei edellytä jäsenyyttä.

Sähköinen lomatukihakemus MTLH:n kotisivuilla www.mtlh. fi tai paperilomakkeen voit tilata puh. 010 2193 460 sekä yhdistyksestäsi/piiristä.

Kuvaristikon ratkaisu Krypton ratkaisu

Aina paikallinen. Paikalla sinua varten.

Teppo Paajanen pankkilakimies lakipalvelut

Nyt on hyvä hetki tulla asiakkaaksi. Meiltä OP Etelä-Hämeestä saat kattavat pankki- ja vakuutuspalvelut sinulle ja yrityksellesi saman katon alta, yhdellä kertaa.

op.fi/etela-hame @op_etelahame

Kun vuodet muistuttavat pyytämättä itsestään

Kolhu siellä, kipu täällä, unohdus mielen päällä.

Lääkärikeskus Aava on suomalainen perheyhtiö, jossa asiakkaiden terveydestä huolehditaan aina kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti.

Hämeenlinnassa ikääntyneitä hoitavat mm. gastroenterologian, neurologian, ortopedian ja reumatologian erikoislääkärit.

Varaa aika aava.fi tai 010 380 3838

Maarit Kokoi asiakkuusasiantuntija sijoituspalvelut

Anniina Katavisto asiakkuusneuvoja päivittäispalvelut

Varaa aika tapaamiseen op.fi/etela-hame

tai soita meille 0100 0500.

Tervetuloa!

Mikko Tuominen Varainhoitaja OP Private

Satu Leppänen asiakkuusasiantuntija rahoituspalvelut