Siirtolapuutarha 5/2020 by Suomen Siirtolapuutarhaliitto

PUUTARHA 5/2020

NELJÄN SUKUPOLVEN JOULU MÖKILLÄ S U U NNI T TE L E K E VÄ Ä N K YLVÖT K A K S I TA LVE A S I I RTO L A P UUTA RH A MÖK I S S Ä M E H I LÄ I S E T T U OVAT P U U TA R H A A N S A D O N

5/2020

PÄÄKIRJOITUS

TÄSSÄ NUMEROSSA

Vuoden viimeisessä Siirtolapuutarha-lehden numerossa nautitaan joulusta ja katsotaan myös tulevaan kevääseen. Ensimmäiset siemenluettelot ilmestyvät koht’sillään ja puutarhurit voivat alkaa miettiä, mitä kasvattaa pihallaan ensi vuonna.

LUMI ON JO PEITTÄNYT… ENNEN LAULETTIIN joulunaikaan,

Satulinna on Satu Suomisen perheen siirtolapuutarha mökki, jossa on vietetty myös jouluja.

8 EVAN PUUTARHAVINKIT Auta arkoja kasveja selviytymään talvesta. 10 AJASSA Neljän sukupolven mökkikimppa. 14 MANSIKKAPAIKKA Runoja omasta puutarhasta ja Siirtolapuutarhaelämää Facebookissa.

S. S.

Monella on lempikasve ja, joiden selviytyminen talvesta on epävarmaa. Selviytymistä auttaa, kun kasvupaikka ja kasvualusta ovat sopivat.

PUUTARHA 5/2020

NELJÄN SUKUPOLVEN JOULU MÖKILLÄ SU U NNITTEL E KEVÄ Ä N KY LVÖT KA KSI TA LV EA SIIRTO L A P U U TA RH A MÖ KISSÄ MEHIL Ä ISET TUOVAT P U U TA R HA A N SA D O N

Kun siirtolapuu tarhaan tuotiin kaksi mehiläispesää, puutarhoista alettiin saada satoa kuin ennen vanhaan.

NYT LEUTO keli innoitti minua leikkaamaan hedelmäpuita ja koristepensaita heti, kun lehdet olivat pudonneet. On yksi tehtävä pois työntäyteisestä keväästä. Riippuu talven ankaruudesta, tarvitseeko niitä kauneusleikata lisää myöhemmin. Tuoreena haketetut oksat oli hyvä levittää ohuena kerroksena penkkeihin. Keväällä niistä on vain muisto ja maaperä kiittää. Syyskylvöjen kanssa on eletty jännittäviä aikoja: pitääkö porkkanoille laittaa suojaavat harsot, jos ne alkavat itää ennen aikojaan. Vai itävätkö ollenkaan? Pientä puuhaa tuntuu riittävän aina kun käy mökillä, tontin ja mökin siistimistä, lumitöitä, jos lunta tulee, ja tulevan kauden suunnittelua.

LEHDEN LUKIJAKYSELYYN tuli mu-

kavasti vastauksia. Mielipiteitä oli laidasta laitaan. Erityisesti avoimet kommentit antoivat paljon arvokkaita vinkkejä siitä, mitä te lukijat toivotte lisää ja mitä kenties pois tai ainakin vähemmäksi. Lukijamme ovat kaikenikäisiä ja monenlaisista taustoista, yhteensä noin 4000. Toiveet olivat osin vastakkaisiakin, joku halusi jotain lisää ja toinen ei lainkaan niitä juttuaiheita. Pyrimme tarjoamaan jokaiselle jotain ja toteuttamaan erityisesti niitä toiveita, joita toivottiin paljon. Ehdotetuista aiheista eniten toivottuja olivat jutut muista siirtolapuutarhoista ja puutarhureista sekä mökkiremonteista, sisustusratkaisuista ja puutarhojen uusista ideoista. JOS SINULLA on tiedossa kiinnostavia aiheita, haastateltavia tai hyviä kuvia, laita viestiä toimitukseemme toimitus@ siirtolapuutarhaliitto.fi. Teidän lukijoiden avulla saamme tehtyä lehdestä entistäkin monipuolisemman meille siirtolapuutarhureille räätälöidyn painotuotteen. Nyt on aika levähtää hetkeksi puutarhatöistä ja valmistautua uuteen vuoteen. Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää joulua ja idearikasta viljelykautta 2021!

Siirtolapuutarha 5/2020 / 85. vuosikerta / ISSN0359-4955

16 TAPASIMME MARINA GÖRANSSONIN Marinan lapsuudenperhe asui kaksi vuotta siirtolapuutarha mökissä. 19 KYSY LEENALTA Milloin ja miten puutarhan kasveja pitää suojata talven ajaksi? 20 MEHILÄISET TUOVAT SADON Markku Pöyhösen harrastus muuttui ammatiksi.

24 UNOHDETUT PERENNAT Jouluruusu 25 ME SIIRTOLAPUUTARHURIT Kansanedustaja Rami Lehto Lahden Kotiniemestä. 26 SIIRTOLAPUUTARHA LIITTO TIEDOTTAA Ensi vuoden tapahtumakalenteri 28 PALSTOILLA TAPAHTUU Napapiirillä sidottiin kukkia ja ikuistettiin puutarhaa maalauksiin.

22 RAHOLAN KAUNEIN PIHA Tulppaanit hurmasivat Liisa ja Seppo Hakarin.

30 VALOKUVAKILPAILUN SATOA Herttoniemen siirtolapuutarha Anne Pesosen silmin.

23 PUUTARHATERAPIAA Vuosi-inventaarion aika

30 BLOGITÄRPPI Turkulainen Viherrin

JULKAISIJA Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry.

TILAUSHINTA

PÄÄTOIMITTAJA Pertti Laitila,

Vuosikerta 40 € / kestotilaus 37 €

041 444 6242, pertti.laitila@gmail.com TOIMITUS Pirjoliisa Laurén, toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi ART DIRECTOR Äitiyslomasijaisuus Elina Malmi, elina.malmi@graafme.fi TOIMITUSNEUVOSTO Maylis Karjalainen (pj), Irja Appelroth, Pirkko Kilpeläinen, Olli Salin ja Harri Tiainen ILMOITUSMYYNTI Tmi Johanna Pelto, johanna@johannapelto.fi, 040 9030 141 PAINOPAIKKA Grano Oy

PANKKIYHTEYS

Nordea IBAN FI73 1436 3000 1010 85 LIITON TOIMISTO

Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi 010 321 3540 (8,35 snt/puh + 16,69 snt/ min sis. alv 24 %) Jäsenpalvelut 050 911 8191 Toimisto palvelee puhelimitse tiistaista torstaihin klo 10–14

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta. Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Juttujen ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Lehti ei maksa palkkiota lukijoiden kirjoituksista tai kuvista. Seuraava Siirtolapuutarha-lehti 1/2021 ilmestyy viikolla 9 Aikakausmedian jäsen.

Siirtolapuutarha-lehti on painettu ekologiselle MultiOffset-paperille, joka on päällystämätöntä, hiokkeetonta offsetpaperia. Paperilla on PEFC-sertifikaatti, joka edistää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää metsätaloutta.

RISTÖMER PÄ

I KK

Kannen kuva: SSpl:n kuva-arkisto Takakannen kuva: Pertti Laitila

JOULUHYASINTTIEN SIPULEITA EI KANNATA HEITTÄÄ POIS KUKKIEN LAKASTUTTUA, VAAN NE VOI LAITTAA TALTEEN KEVÄTTÄ ODOTTAMAAN.

kuinka ”lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa”. Nykyään sellainen näky on lottovoittoon verrattavissa oleva luonnonilmiö, jos sattuu asumaan eteläisessä Suomessa. Tämän vuoden marraskuussa Suomessa rikottiin vuoden 2015 marraskuun lämpöennätys +14 astetta pariinkin kertaan. Se vuosi taisi olla sama, jolloin naapureiden kanssa kilvan leikattiin jouluviikolla nurmikkoa ihan vain sen takia, että pääsi lisäämään sen muistojen kirjaan kohtaan Mitä tein Jouluna.

4 KOHTA ON AIKA KYLVÄÄ Osa hyöty- ja koristekasveista vaatii aikaista kylvöä. Ensimmäiset kylvetään jo vuoden vaihteessa.

IL J

ÖMÄRK

Painotuote 4041 0955

TEEMA

Esikasvatettu basilika siirretään ulos, kun ei ole enää vaaraa yöpakkasista.

Chilin voi laittaa itämään joulun jälkeen.

Vermikuliitti pitää kasvualustan paremmin kosteana, kuohkeana ja lämpimänä ja edistää siten taimien kasvua.

Jättiverbanan voi kylvää helmi-maaliskuussa.

KUN ON AIKA JA AIKAA ON

Ensimmäiset siemenluettelot ilmestyvät tammikuun alussa. Kokeilisiko jotain uutta ja erilaista...?

TEKSTI JA KUVAT PERTTI LAITILA

Kaikkialla näkyy joulu, ja marketit ja kukkakaupat ovat tulvillaan toinen toistaan komeampia joulusesongin kukkia. Samalla on aika suunnata katse jo kevääseen ja tulevaan kasvukauteen.

uosi vaihtuu huomaamatta. Osa hyöty- ja koristekasveista vaatii aikaista kylvöä ehtiäkseen kasvaa riittävästi ja tuottaakseen satoa tai ehtiäkseen edes kukkia ennen syksyn tuloa. Kevään kylvöt vaativat ainoastaan kosteutta ja lämpöä - kuulostaa teoriassa helpolta.

VUODEN LOPUSSA ALKAA CHILIN AIKA

Innokkaimmat chiliharrastajat tekevät jo kiireellä kylvöjä, kun kinkkua sulattelevat joulunviettäjät vasta harmittelevat kuusesta rapisevia neulasia. Hitaammin kehittyvät lajit kun tarvit-

sevat säällisen sadon tuottaakseen taimikasvatusaikaa 2–4 kuukautta ennen varsinaista kasvukautta Aika riippuu kasvatusoloista ja lajista. Tavallisella ruokapaprikalla maaliskuussa tehty kylvökin on vielä riittävä. Kun on juuri oppinut kirjoittamaan vuosiluvuksi 2021, alkavatkin ensimmäiset siemenluettelot ilmestyä kaikkine houkutuksineen. Jos ei postiluukusta niin ainakin nettiin. Kokeilisiko sittenkin jotain tavallista krassia vaikeampaa kasvatettavaa? TAMMIKUUSSA ONNISTUU PELARGONI

Yrittämällä vasta selviää, ovatko kas4

vuolosuhteet oikeat taimikasvatukseen. Yleensä asuinhuoneissa on liian lämmintä, pimeää ja kuivaa. Valonpuute yhdessä ikkunalaudan alla paahtavan patterin kanssa saa taimet venymään honteloiksi, ja ne joutavat biojätteeseen paljon ennen kuin niitä uskaltaisi edes ajatella siirtää ulos. Mutta jos sittenkin... Tammikuussa voisi kokeilla vaikka pelargoneja. Siemenet ovat suhteellisen isoja ja siten helppoja kylvää alusta lähtien riittävän harvaan. Kouliminenkin sujuu helposti, ja pienellä lisävalolla niistä saa näyttäviä väriläiskiä kesän kukkalaatikoihin.

HELMIKUUSSA MAHDOLLISUUDET LISÄÄNTYVÄT

Helmikuussa, kun valon määrä lisääntyy, myös mahdollisuudet onnistua eri lajien kanssa lisääntyvät ja sitä kautta myös valinnanvaikeus, mitä kaikkea sitä voisikaan kylvää kevättä odottamaan: Orvokki ammattiviljelmillä, missä kasvulämpötilaa voidaan säädellä valonmäärän mukaan, kotioloissa jättäisin maaliskuulle. Keijunmekko itää tuskastuttavan hitaasti ja taimet ovat hiusmaisen hentoja. Harmi kun sitä on saatavilla vain yhden värisenä. Heliotrooppi on onnistuessaan vaivan arvoinen, violetinsininen kukinto ja vaniljainen tuoksu ovat ainutlaatuinen yhdistelmä. Kelloköynnöksen taimet kasvavat nopeasti ja vaativat ison ruukun

Siemenet voi idättää myös ilman multaa.

jo sisällä kasvaessaan. Kelloköynnöstä kannattaa latvoa useaan kertaan, niin taimista saa tuuheampia, eivätkä ne valloita koko asuntoa. Viihtyessään kukan lopullinen koko saattaa yllättää sitä ensi kertaa kasvattavan. Laventeli, rosmariini ja sitruunaruoho. Niistä laventeli hyötyy 5

muutaman viikon kylmäkäsittelystä. Kaikki kolme itävät vaihtelevasti ja niiden kanssa onnistuminen on siksi monesti onnesta kiinni. Onneksi näiden kohdalla voi vähän fuskata. Rosmariini lähtee hyvin kasvuun vihannesosaston yrttiruukusta, ja jos sattuu löytämään oikein tuoretta sitruunaruohoa, voi kokeilla sen pistokaslisäystä. Munakoiso ei ole vieläkään saavuttanut suomalaisten viljelijöiden keskuudessa suurta suosiota. Syynä on ehkä pitkä esikasvatusaika ja korkean lämpötilan vaatimus koko kasvukaudelle. Sadon määräkin on vaihdellut lajikkeen ja kesän sään mukaan. Toisaalta munakoisosta löytyy eri värisiä ja kokoisia lajikkeita, joita ei pääse kokeilemaan muuten kuin itse siemenestä kasvattamalla. Latva-artisokka vaatii yksivuotisena kasvatettuna aikaisen kylvön, ja

TEEMA

KYLMÄKÄSITTELY JOIDENKIN KASVIEN siemenet eivät idä, jos eivät koe kylmää kautta, mikä normaalisti tapahtuu talven aikana ulkona. Kun hankit siemenet alkuvuodesta tai alkukeväällä, ne pitää kylmäkäsitellä keinotekoisesti, koska ne eivät muuten koe itämisprosessin käynnistymiseen tarvittavaa lämpötilanvaihtelua. Kylmäkäsiteltävien siementen täytyy olla kosteassa mullassa 0–5 asteen lämpötilassa 6–8 viikkoa. Siemenet voi toki kylvää ulos vasta syksyllä seuraavaa vuotta varten, mutta pahimmassa tapauksessa ne eivät idä ollenkaan, koska itävyys heikkenee säilyttäessä.

TILAA SIEMENIÄ TURVALLISESTI VERKKOKAUPASTA TEKSTI TONI VALO KUVA RUOKAVIRASTO

Pelargonin siemenet voi laittaa multaan tammikuussa.

tuloksena on yleensä aika vaatimaton sato. Suomen talvi on latva-artisokalle monesti liian ankara ja estää sen kasvattamisen monivuotisena. Jos kasvatuksessa on kannoja, daalioita tms. voi latva-artisokan talvehdittamista yrittää ruukussa niiden tapaan. Onnistuessa tuloksena on kunnon sato, ja ison juurakon voi keväällä halutessaan myös jakaa. Kuukausi- ja puutarhamansikoiden siemeniä tarjosivat alkujaan vain eurooppalaiset siemenliikkeet, mutta nyt niitä saa myös meiltä. Marjojen koossa, aromikkuudessa ja väreissä löytyy valinnanvaraa. Yhden siemenpussin sisällöllä voi vaikka reunustaa kasvimaan. Jos valitsee valkoisen tai keltaisen lajikkeen, jää myös itselle rastailta jotain kerättävää. Purjo ja jättisipuli tuottavat satoa myöhemminkin kylvettyinä, mutta sato jää pieneksi. Näitä kasvattaessa pätee vanha sanonta ”Kun laitat keväällä maahan isot purjot ja pienet kaalit, niin silloin paljon satoa syksyllä haalit”. Sanonta sisältää siis myös vinkin kaalien esikasvatuksesta, mille yleensä riittää

Syksyn sadonkorjuun jälkeen ajatukset suuntautuvat jo tulevaan kevääseen. Eksoottisten kasvien siemeniä etsitään myös internetistä. Kannattaa perehtyä verkkokaupan vaatimuksiin, ettei tule ikävää yllätystä.

nelisen viikkoa ennen ulos istuttamista. Myös esimerkiksi värinokkosta, jättiverbenaa ja kesäbegoniaa voi kylvää jo helmi-maaliskuussa. Kannattaa kuitenkin muistaa suurilta pettymyksiltä välttyäkseen: • Liian aikaisin ei kannata aloittaa esikasvatusta. • Mitä enemmän voit tarjota kasville lisävaloa, sitä aiemmin voit aloittaa kylvöt. • Aikaiset kylvöt ovat paikallaan, jos kevään edetessä lisääntyvälle taimipaljoudelle on olosuhteiltaan sopivaa jatkokasvatustilaa joko kotona (ikkunalauta, lasitettu parveke) tai mökillä (valoisa kuisti). • Kylvöpuuhat ovat itsessään hyvää ajanvietettä, eikä haittaa, vaikka taimista ei tulisikaan yhtä täydellisiä kuin puutarhamyymälöissä tai jos sadasta taimesta selviääkin vain yksi. • Jos valoa ja muita olosuhteita on vaikea järjestää, pitkän esikasvatusajan vaativien kasvien taimet voi ostaa valmiina ja nauttia muiden lajien kylvöistä myöhemmin keväällä. ✖ 6

E HYÖDYNNÄ JOULUN KUKKASIPULIT Jouluhyasinttien ja -tulppaanien sipuleita ei kannata heittää pois kukkien lakastuttua, vaan ne voi laittaa talteen kevättä odottamaan. Leikkaa kukkavanat pois, mutta jätä lehdet kasvamaan. Lannoita kerran viikossa kuukauden ajan. Sen jälkeen sipulin voi siirtää esimerkiksi vaatekaappiin hiljakseen kuihtumaan. Lehtien kuivuessa ravinteet siirtyvät sipuliin. Kevään tullen sipulin voi istuttaa ulos.

nnen kuin klikkaa internetissä siemeniä ostoskoriin, on hyvä tietää muutama seikka siementen tuontivaatimuksista. Sen jälkeen voi miettiä tilausta uudesta näkökulmasta. Kasvien ja siementen tuontivaatimukset tiukentuivat 14.12.2019, kun uusi kasvinterveyslainsäädäntö astui voimaan. Tuontivaatimuksia ei ole tehty puutarhaharrastajien kiusaksi, vaan tavoitteena on estää kasvintuhoojien ja vieraslajien leviäminen luontoon. EU:N SISÄLTÄ VAI ULKOPUOLELTA?

Tuontivaatimukset vaihtelevat sen mukaan, tilaako siemenet EU:sta vai EU-maiden ulkopuolelta. Tiukimmat vaatimukset kohdistuvat EU:n ulkopuolelta tilattuihin siemeniin. Kun tilaa verkkokaupasta siemeniä, ensin pitää selvittää, missä maassa kyseinen verkkokauppa toimii. Jos maa on EU:ssa, tilaaminen katsotaan EU:n sisämarkkinakaupaksi, jolloin

tuontiehdot ovat kevyemmät. Ennen tilaamista tulee myös tarkistaa, että kasvia ei ole luokiteltu vieraslajiksi, koska silloin tuonti on kiellettyä. Lista vieraslajeista löytyy vieraslajit.fi-verkkosivulta. KANSANTERVEYSTODISTUS JA TUONTITARKASTUSMAKSU

Jos tilaa siemeniä EU:n ulkopuolella toimivasta verkkokaupasta, siemenillä tulee olla kasvinterveystodistus. Sillä todistuksella siemenet lähettävän maan viranomainen osoittaa Suomen viranomaisille, ettei siemenissä ole kasvintuhoojia. Todistus on maksullinen, joten on tarpeellista varautua muutaman kymmenen euron lisäkuluun, ja todistuksen saamisesta tulee sopia tilausta tehdessä. Siementen tilaukseen EU:n ulkopuolelta on myös tuontimaa-, paino-, kasvilaji- ja lajikekohtaisia rajoituksia. Lisäksi siementen tuontiin EU:n ulkopuolelta kohdistuu aina maksuja. Joil7

lekin siemenille tehdään tuontitarkastus ennen kuin ne hyväksytään maahantuotavaksi. Tällöin maksut voivat muodostua yllättävänkin suureksi siementen arvoon nähden. Brexitin siirtymäajan päätyttyä 31.12.2020 Britanniasta tilattujen siementen tuontiehdot ovat samat kuin muista EU:n ulkopuolisista maista. SELVITÄ TUONTIEHDOT TÄÄLTÄ

Ruokaviraston verkkosivuilta voit tarkistaa siementen yksityiskohtaiset tuontivaatimukset ennen kuin teet mahdollisen tilauksen. Siten voit vaikuttaa siihen, että luontomme säilyy monimuotoisena ja että tilaamasi siemenet päätyvät puutarhasi multaan asti. Helpoiten vaatimukset selviävät, kun käytät Ruokavirasto.fi-sivun hakutoimintoa hakusanalla ”siementen tilaaminen verkosta” Epäselvissä tilanteissa voit myös kysyä suoraan: Kylvosiementuonti@ ruokavirasto.fi ja Kasvinterveys@ruokavirasto.fi ✖

EVAN PUUTARHAVINKIT

ARAT KASVIT JA TALVI TEKSTI JA KUVAT EVA RÖNNBLOM KÄÄNNÖS MAYLIS KARJALAINEN

alvenkestäviä kasveja ei tarvitse suojata eikä viedä sisälle talveksi. Niinpä helpoimmalla pääsee, kun valitsee puutarhan olosuhteisiin sopivat kasvit. Monella on kuitenkin arkoja lempikasveja, joiden selviytyminen talvesta on aina hieman epävarmaa. Selviytymistä auttaa, kun valitsee sopivan tuulensuojaisen kasvupaikan ja huolehtii, että kasvualusta täyttää kasvin vaatimukset. OIKEAT OLOSUHTEET

Seuraavilla keinoilla parannat kasvin mahdollisuuksia selvitä hengissä talvesta. Olosuhteet. Istuta tuulensuojaiseen paikkaan. Tuulensuojaa tarjoavat esimerkiksi mökin seinusta, aita, pensaikko tai muu kasvillisuus. Sen sijaan talon nurkalla, käytävän varrella tai yksittäisenä kasvina aukealla paikalla voi olla liian kylmä aremmille kasveille. Istuta aurinkoiselle paikalle, jossa on paljon valoa ja lämpöä. Sellaisella kasvupaikalla kasvi ennättää kukkia, tuottaa siemeniä ja tuleentua talveksi. Paikka. Kun talvenarka kasvi pääsee mökin seinustalle, sen todennäköisyys selvitä talvesta on suuri. Tosin silloin kasvi saattaa lähteä keväällä liian aikaisin kasvuun, jolloin sen maanpäälliset osat saavat pakkasvaurioita, mutta ongelmia ei tule, jos kasvin suojaa aikaisin kevättalvella. Korkeat puut, kalliot ja kivenlohkareet suojaavat jonkin verran, jolloin syyshallat saapuvat myöhemmin ja keväthallan riski pienenee. Älä istuta painanteisiin, joissa vesi seisoo ja jäätyy juuriston ympärille. Vedessä seisova juuristo ei saa happea, ja se mätänee ja kuolee. Kasvualusta ja istuttaminen. Kasvualustan tulee läpäistä vettä. Sekoita multaan hiekkaa tai soraa. Kaiva

tarpeeksi syvä ja leveä kuoppa, jossa juuristolla on hyvin tilaa. Laita pohjalle vähintään 5 cm läpäisevää kasvualustaa kuoppaa ojittamaan. Älä istuta tiiviiseen savimaahan, josta routa väistyy myöhään keväällä ja jossa vesi seisoo. Paranna savimaata sekoittamalla siihen runsaasti komposti- ja ruokamultaa sekä soraa. Istuta arat kasvit keväällä, jolloin ne ennättävä juurtua kesän aikana ennen syyskylmää ja maan jäätymistä. Ei typpeä syksyllä. Kasveja on hyvä lannoittaa keväällä ja alkukesästä, mutta loppukesällä lannoitteet hidastavat tuleentumista ja puutumista. Puutumisessa eli lignifikaatiossa pehmeät vuosiversot muodostavat kovat soluseinämät, jotka auttavat kylmää ja kuivuutta vastaan. Älä lannoita lainkaan syksyllä, sillä silloin kasvi ei pysty käyttämään kaikkia ravinteita, vaan ne jäävät ravinnepäästöiksi maahan. Jos kuitenkin kasveja täytyy syystä tai toisesta lannoittaa, anna heinä-elokuun vaihteessa fosforia (P) ja kaliumia (K) sisältävää syyslannoitetta. Riittävä määrä kaliumia lisää kasvin solunesteen sokeripitoisuutta, laskee paleltumispistettä ja parantaa kestävyyttä.

Tuulensuoja Tyvelle kasattua multaa tai kuivia lehtiä

Vettä hyvin läpäisevä maaperä ja hyvä salaojitus

Arkoja kasveja ei pidä harventaa, leikata tai alasleikata loppukesällä ja syksyllä. Anna niiden tuleentua talvea varten. Paksu lumipeite suojaa kasvia.

Ikivihreiden kasvien neulaset ja lehdet eivät putoa talveksi, ja ne ovat vaikeuksissa lopputalvesta. Routa istuu vielä lujasti maassa ja estää juuristoa saamasta vettä, kun kevätaurinko haihduttaa sitä kasvin maanpäällisistä osista. Perennojen ja sipulikasvien maanpäälliset osat kuihtuvat syksyllä. Niiden juuristo talvehtii ja versot ovat maan alla suojassa. Joidenkin kasvien kuolleet versot säilyvät talven yli kuivuneina ja pystyssä, niitä kutsutaan talventörröttäjiksi. Kauniita talventörröttäjiä ovat muun muassa varjolilja, anis iisoppi ja komeamaksaruoho. Luonnossa kasvit saavat talvehtia rauhassa ilman, että kuihtuneet osat siivotaan pois. Pudonneet lehdet ja kuihtuneet kasvien osat suojaavat tal-

vella. Matki luonnon omia suojautumistapoja ja jätä perennapenkkeihin kuihtuneet kasvien osat sekä lehtiä talvisuojaksi.

Älä revi perennoja syksyllä ja alkukeväällä.

Jos haluat eroon perennojen kuivista osista, jätä 10 cm verran talvisuojaksi.

ANNA LISÄKASVUN OLLA

Älä siivoa istutuksia syksyllä äläkä keväälläkään liian tarkkaan. Ennen kaikkea älä revi kuihtuneita perennojen osia. Monien kasvien lepotilassa olevat uudet versot sijaitsevat niiden tyvellä. Keväällä maan lämmettyä uudet versot ovat ennättäneet juurtua. Edelliskauden kasvinosat ovat maatuneet ja helppo siivota kompostiin. Jos et kuitenkaan halua kuihtuneita kasvimättäitä talveksi puutarhaasi, leikkaa perennat 10 cm korkeudelta loppusyksyllä. Uusi kasvu saa silloin kehittyä rauhassa seuraavaa kautta varten. ✖

Hiekkapitoista multaa, jossa on hiekkaa tai kevytsoraa Maanpinta

SYYSSYRIKKÄ

Hiekka-sorasekoitteista multaa 5-10 cm

Syyssyrikkä istutetaan 5–10 cm syvälle maanpinnasta vettä hyvin läpäisevään maahan. Sen tyvelle kerätään sorapitoista multaa tai se peitetään paksulla kerroksella kuivia lehtiä, jotta se selviäisi talvesta eikä paleltuisi.

Soraa, jossa on multaa

Alkukeväällä revitty komeamaksaruohon verso. Tilanne kuukautta myöhemmin, jos verso on saanut olla rauhassa ja kuihtunut osa maatua.

SYYSLEIMU

Pikkukiviä MORSIUSHARSO

VARAUTUMINEN TALVEEN

Kasveilla on eri tapoja varautua talven tuloon. Useimmat puut ja pensaat pudottavat lehtensä, jolloin ne eivät haihduta eivätkä kuivu herkästi – ilman lehtiä ne eivät yhteytä.

Anna perennojen kuihtua rauhassa. Lakastuneiden kasvien osien suojassa on uusia versoja, jotka vaurioituvat, jos kuihtuneet osat revitään irti.

Leikkaa syyssyrikkä vasta keväällä, jolloin näet minkä verran siitä on paleltunut.

SYYSASTERI

Syysasterin ja palavanrakkauden versot irtoavat helposti. Myös syysleimulla ja morsiusharsolla on herkästi irtoavat versot.

PALAVARAKKAUS

SATU SUOMINEN

AJASSA SATU SUOMINEN

Joulutunnelma Nekalan puurojuhlassa. Pukin vieressä Nanna ja Lemmi.

Satulinnan pikkuväen tossut ovat rivissä ikkunalaudalla odottamassa käyttäjiä. Keväällä sovitellaan mikä koko kenellekin mahtuu talven jälkeen.

Neljän sukupolven yhteiselo sujuu, kun muistaa muutaman perussäännön. Niistä ensimmäinen on, että jokainen saa vetää omat linjat omalla tontillaan, eivätkä muut puutu siihen.

S NELJÄN SUKUPOLVEN MÖKKIKIMPPA TEKSTI PIRJOLIISA LAURÉN / KUVAT SATU SUOMINEN, PERTTI LAITILA

Joulu alkaa, kun siirtolapuutarhamökin takassa on tuli, pihan pensaissa ulkovalot ja joulupöytä on katettu. Jos on lunta, hankeen tehdään enkeleitä koko perhekunnan voimin. 10

nukuimme siskonpetissä mökin vintillä, Satu Suominen kertoo. Litukan mökki myytiin myöhemmin, mutta Eeva alkoi uudelleen kaivata omaa puutarhaa. Kotona asuivat enää hän ja kaksi tytärtä, kun hän osti mökin Nekalasta Sinikkatieltä. Satu oli tuolloin 16-vuotias. Hän naurahtaa tutustuneensa Nekalassa silloin nykyiseen mieheensä. Muutaman vuoden päästä Eeva muutti töiden perässä Tampereelta, ja mökki meni myyntiin. Kun hän seuraavalla vuosikymmenellä palasi takaisin, mökin kaipuu nousi taas pintaan. KAIKKI ALKOI EEVASTA – Äiti löysi mökin Nekalasta VuokKaikki alkoi Sadun äidistä, Eeva Ilmokotieltä. Siitä tuli lastenlasten Mumsesta. Hän osti ensimmäisen siirtolamola. Minulle oli syntynyt ensimmäinen puutarhamökkinsä Tampereen Litukalta 1960-luvun puolivälissä miehensä lapsi, Piritta, ja vietin paljon aikaa äidin kanssa mökillä, Satu muistelee. kanssa. Perheessä oli kuusi lasta, joista Eeva Ilmonen rakastaa kauneutta, ja nuorimmainen Satu oli 7-vuotias. – Asuimme Kalevassa kerrostalossa, hänen puutarhansa on upea. Se on palja äiti halusi puutarhan. Vanhimmat vel- kittu kunniakirjalla Nekalan kauneimjeni olivat jo paljolti omillaan, me muut pana puutarhana. 11

SATU SUOMINEN

atu Suominen tekee kädellään laajan kaaren, osoittaa omaa pihaansa, naapuria ja vielä muutaman mökin taakse. – Tämä on Satulinna, ja tuossa vieressä on Kesäpesä. Vähän matkan päässä on Eeva-mummin Mummola, joka siirtyi vuosi sitten tyttärelleni Petralle. Sitä ei ole vielä nimetty uudelleen. Perhekunnalla on yhteensä kolme mökkiä Nekalan siirtolapuutarha- alueella Tampereella, ja niissä viettää aikaa neljä sukupolvea.

Suomisen tyttöenergiaa, vasemmalta alkaen Nanna Eeva Johanna, Alisa Tähti, Lemmi Salama, Petra ja Satu, takana Piritta. Kuvasta puuttuu suvun ainoa poika Huima Myrsky.

Kesäpesä oli alkujaan Sadun appivanhempien mökki.

SATU SUOMINEN

PERTTI LAITILA

AJASSA

Eeva-mummi mökillään vuosia sitten ja 95-vuotiaana yhdessä lapsenlapsenlapsensa Nanna Eeva Johannan kanssa.

PERTTI LAITILA

KESÄELÄMÄ SIIRTYI KESÄPESÄÄN

Kuusikymppinen Satu Suominen on siirtynyt tekemään töitä kolmena päivänä viikossa, jotta hän ehtii viettää aikaa sekä äitinsä että lastenlasten kanssa ja puuhastella rakkaalla mökillä lähes vuoden ympäri.

Sadun appivanhemmat alkoivat myös haaveilla omasta siirtolapuutarhamökistä. Sellainen löytyi Nekalan Sireenitieltä 90-luvun alussa. – Mieheni Jari kunnosti heille mökin. Ajatuksena oli, että appivanhemmat alkavat viettää mökillä aikaa, kun jäävät eläkkeelle, mutta eläkkeelle jäätyään he päättivätkin muuttaa Pohjanmaalle. Mietimme, mitäs nyt, ja päätimme ostaa mökin heiltä, vaikka meillä oli tuolloin kesäpaikka myös Näsijärven rannalla. Jari ja Satu remontoivat mökin uudelleen oman näköiseksi ja se nimettiin Kesäpesäksi. Toinen tytär Petra oli syntynyt ja vähä vähältä perhe alkoi viettää enemmän aikaa siirtolapuutarhamökillä Näsijärven sijaan. Lopulta he muuttivat kesäisin kokonaan Kesäpesään. – Kävimme töissä täältä käsin, ja lapset kipaisivat aamuisin Eeva-mummille. 12

SATULINNA JA SUKUPOLVENVAIHDOS

Kolmas mökki päätyi Sadun omistukseen, kun naapurin vanharouva kysyi, ostaisiko Satu sen häneltä, kun hän ei jaksa enää hoitaa ja Sadulla on jälkipolveakin. – Kaupat tehtiin. Muutaman vuoden päästä purimme naapuritontin vanhan hajoamassa olevan mökin ja rakensimme tilalle uuden, joka nimettiin Satulinnaksi. Me asumme siinä nykyisin huhtikuusta lokakuuhun. Viereisessä Kesäpesässä viettää nykyisin aikaa Piritta perheineen. Piritalla on kolme lasta, Alisa 14, Lemmi 7 ja Huima 1. Petralla on 5-vuotias Nanna. – Sitten Eeva-mummi päätti luopua omasta mökistään. Hän oli tuolloin 93-vuotias ja muutti palvelutaloon. Mökki on hänelle rakas, ja hän ehdotti sukupolvenvaihdosta, niin että hänelle jäisi käyntioikeus mökille. Mökki siirtyi Petralle. Ensimmäisenä kesänä mummi kävi mökillä monta kertaa, mutta tänä vuonna iski korona. Petra on lähettänyt

mummille kuvia ja kertonut puhelimessä mökin ja puutarhan kuulumisia. JOULU SIIRTOLAPUUTARHAMÖKILLÄ

Satu Suominen on viettänyt perhekuntansa kanssa myös jouluja mökillä. Sekä Satulinnassa että Kesäpesässä on takka ja ilmalämpöpumppu. – Käymme laittamassa lämmön päälle muutamaa päivää ennen aattoa. Jouluruoat tehdään kotona ja lämmitetään mökillä. Pihan pensaisiin laitamme ulkovalot, ja jos on lunta, olemme tehneet hankeen lumienkeleitä ja lumiukon. Satu on miehineen jäänyt mökille jouluyöksi. Lapset ovat lähteneet perheineen kotiin nukkumaan. Joulutunnelma on virinnyt jo aiemmin Nekalan alueen kerhotilan, Pirtin, jokavuotisessa puurojuhlassa. Syödään riisipuuroa, lauletaan joululauluja, seurakunnasta tulee joku pitämään joulupuheen, jaetaan kunniakirjat ja joulupukki tuo lapsille pienet lahjat. – Nekalassa on ollut paljon yhteistä

toimintaa läpi vuoden, monenlaitehdään kuten meillä tehdään, on sia juhlia, urheilutapahtumia ja sauna. omat säännöt ja omat jutut. Lapsilla Minä olen vetänyt on omilla mökeillään mieheni kanssa kaomat linjansa. Jouluyössä mökillä raokeiltoja ja tietoSatu jatkaa, että ilon aivan oma kilpailuja, ja Pirita on man muuta välillä tutunnelma. järjestänyt miehilee yhteenottoja. Sitten neen lastentapahtusulatellaan, selvitetään mia. Naapurit ovat tulleet tutuiksi, ja asia ja jatketaan eteenpäin. Hampaanhe tuntevat myös meidän lapset ja lapkoloon ei jätetä mitään. senlapset. Se tekee alueesta turvallisen – Niistä tilanteista oppii katsolapsillekin, Satu Suominen sanoo. maan peiliin ja näkemään asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan. HAMPAANKOLOON EI Sukupolvien ketjussa näkyy myös JÄTETÄ MITÄÄN esimerkin vaikutus. Eeva-mummi – Sanotaan, että kun lapset aikuistuvat ja muuttavat kotoaan, vanhemmat jää- vietti paljon aikaa Piritan ja Petran vät yksin tyhjään pesään. Meillä yhteys kanssa tyttöjen lapsuudessa, ja heidän välilleen syntyi vahva suhde. aikuisten lasten kanssa on säilynyt tii– Äitini on ollut hyvä esikuva viinä etenkin kesäisin, Satu pohtii. muun muassa puutarhanhoidossa. PiYhteiselo ei tarkoita, että he ajatritta ja Petra ovat vuosien kuluessa telisivat kaikista asioista samalla lailla. auttaneet Eeva-mummia paljon pihaSiksi on tärkeää, että jokainen saa vetöissä. Nyt kun he hoitavat kumpitää omat linjansa omalla tontillaan, eikin puutarhaa, näkee kuinka paljon he vätkä muut puutu siihen. ovat saaneet osaamista mummilta. ✖ – Meillä eli mummilla ja papalla 13

MANSIKKAPAIKKA

TEKSTIT PIRJOLIISA LAURÉN, PERTTI LAITILA

X KIRJAT

SELMA KOSKELA

MANSIKKAPAIKKA /

Nopea oikotie sydämeeni käy kapean pihatien kautta, jonka edustalla liikennemerkki: Läpikulku on kielletty! Varo lapsia pihalla, aja hiljaa yksityisalueen läpi. Ole itsevarma, etene. Löydät minut toiselta puolelta. Olen valmis uudistumaan, olen valmis kuolemaan luonnon lailla, päästämään sysimustat sisälleni. Sillä mitään en rakasta niin, kuin kompostoituvaa muutosta heikentyneestä elinvoimasta kukoistavaksi kasviksi.

MELISSA RAUPACH, FELIX LILL: KASVIKSET UUTEEN KASVUUN – OTA TÄHTEEKSI JÄÄNEET KASVINOSAT UUSIOKÄYTTÖÖN, MINERVA

JOS EI OLE, PERUSTETAAN! Sanna Tuovinen huomasi hämmästyksekseen, että facebookissa ei ole omaa ryhmää siirtolapuutarhureille. Hän perusti sellaisen itse. SANNA TUOVINEN katseli perheensä kanssa siirtolapuutarhamökkiä syksyllä 2017 Helsingin Oulunkylästä, ja sopiva löytyi nopeasti. Mökki ja puutarha kaipasivat remonttia, ja Sanna selasi facebookia löytääkseen vertaisryhmän, jossa keskustellaan siirtolapuutarha-asioista. Ei löytynyt. – Nyt sellainen on, sillä perustin sen itse, Sanna sanoo hymyillen. – Facebookissa oli kyllä erilaisia mökki- ja puutarharyhmiä, mutta siirtolapuutarhat ovat omanlainen juttu. Meillä on lisänä muun muassa yhteisöllisyys. Siirtolapuutarhaelämää-ryhmässä keskustellaan piha- ja mökkiremppojen ja rakentamisen lisäksi esimerkiksi kasvien hoidosta ja sijoittelusta. VUODENAJAN MUKAAN – Olen aina ollut sitä mieltä, ettei pyörää kannata keksiä uudelleen, eli

sen sijaan, että jokainen opettelee itsekseen yrittämisen ja erehtymisen kautta, voimme jakaa kokemuksia. Keskustelut kulkevat aika lailla vuodenajan mukaan. Loppukesästä puhutaan esimerkiksi siitä, miten eri alueilla hoidetaan pilaantuneiden omenoiden poisvienti, ja joka kevät joku kysyy vadelmien leikkaamisesta. Siirtolapuutarhaelämää-ryhmässä on tätä nykyä yli 1500 jäsentä ja uusia tulee jatkuvasti. Ryhmässä on nykyisin kolme ylläpitäjää, joiden ainoana tehtävänä on uusien jäsenten lisääminen ryhmään. – Emme ole joutuneet kertaakaan poistamaan mitään keskustelunaihetta, kommenttia tai henkilöä, kaikki on sujunut hyvin, Sanna tarkentaa. Sen rajauksen ylläpitäjät ovat tehneet, että mainoksia ei oteta mukaan, koska ne alkaisivat nopeasti täyttää sivua. PLL 14

KIRJAN KIRJOITTAJAN isoäiti kasvatti siirtolapuutarhapalstallaan maailman maukkaimpia tomaatteja. Tai niin hän niitä lapsuuden muistoissaan kaivaten muisteli. Ilman omaa palstaa on haasteellista kasvattaa vihanneksia ainakaan satomielessä. Meillä kaikilla on oma palsta, mutta Suomen talvi rajoittaa sen ympärivuotista energiataloudellista hyödyntämistä. Harvapa meistä on valmis lämmittämään mökkiä tai kasvihuonetta talvikaudella satoa saadakseen, puhumattakaan valaistuksesta. Tämä kirja kertoo, miten otat kaiken hyödyn irti kaupasta saatavista kasviksista, kun oma palsta ei tuota satoa. Vihannesjätteiden jatkokasvatus on ekologista kierrätystä ja tarkoittaa osittain paluuta perinteiseen, kun kaikki saatavilla oleva ruoka hyödynnettiin mahdollisimman tarkkaan. Samalla se voi olla myös hauskaa ja opettavaista niille, jotka luulevat kaiken kasvavan markettien hyllyillä. Kirjan vinkkien avulla saat kaupan kasviksista kaiken irti ja vihreää syötävää sekä silmänruokaa talven keskelle, samalla kun odotat kevättä ja mahdollisuutta upottaa sormet jälleen oman tontin multaan. PL

RUNOINSPIRAATIOTA OMASTA PUUTARHASTA Akseli Koskelan runokokoelma Miehen kuolema ilmestyi elokuussa. Se on hänen toinen kirjansa. Ensimmäinen oli espanjankielinen runoteos, joka ilmestyi Chilessä.

AKSELI KOSKELA NÄYTTÄÄ kuvia siirtolapuutarhamökiltään Herttoniemestä. Hänen runokirjansa luontorunojen syntysija on siellä. – Ostimme siirtolapuutarhan yksitoista vuotta sitten. Ajatuksena oli saada oma paratiisi, jossa voi työntää kädet multaan ja lapset voivat nauttia kesästä ja luonnosta. Aluksi kasvatimme paljon hyötykasveja, sitten innostuin kukista ja nykyisin puutarhassa on molempia. Mökki on alkuperäinen, rakennettu 1930-luvulla. Se on hyvin pidetty ja sitä on pintaremontoitu pitkin matkaa, mutta Akseli sanoo pienesti huoaten, että se alkaisi kaivata isompaa remonttia. Mökki on kooltaan 15 neliötä. – Se on hyvä, elämä keskittyy pihalle. Luonnon keskellä oleminen on terapeuttista, mieli lepää. Vietän siellä kesällä paljon aikaa, yksin tai lasten kanssa, mutta jos alkaa kovasti sataa, lähdemme kotiin Alppilaan. Olen nykyisin yksinhuoltaja joka toisen viikon, mutta mökki on edelleen minun ja ex-puolison yhteinen. Anopillani on mökki vähän matkan päästä, joten lapsilla on myös mummola täällä lähellä. TUNTEISTA, IHMISSUHTEISTA JA PUUTARHASTA Akseli Koskelan runokokoelma Miehen kuolema ilmestyi elokuussa. Sitä ennen häneltä on ilmestynyt viime vuonna Chilessä espanjankielinen runokokoelma. – Asuimme perheen kanssa pari vuotta Chilessä, ja opiskelin espanjan lukemalla runoja ja kääntämällä suomenkielisiä runoja espanjaksi. Kirjani on myynnissä siellä, Suomeen 15

otin mukaan muutaman kymmenen kappaletta, ja niitä saa minulta. Akseli sanoo, että Chile on maa, jossa luetaan paljon runoja. Ne eivät ole kirjallisuuden marginaalissa kuten Suomessa, ja runoteos oli helppo saada julkaistuksi. Miehen kuolemassa on runoja parinkymmenen vuoden ajalta, ensimmäiset 2000-luvun alusta ja viimeinen tältä kesältä. – Levitimme kustantajan kanssa tekstit pöydälle ja katsoimme, mitkä nivoutuisivat yhteen. Siinä kiteytyi myös kokoelman teema. Kirjoitan miehen tunteista, peloista, häpeästä, herkkyydestä mutta myös parisuhteesta, yksinhuoltajuudesta ja luonnosta.

MIEHUUSMYYTIT RIKKI Akseli Koskelan runot ovat proosarunoja. Hän kirjoittaa ajatuksensa tiiviiseen muotoon, lyhyttä tekstiä, jossa ajatusta ei ole pureksittu loppuun vaan päätelmien tekeminen jätetään lukijalle. Nelikymppisen Akselin päätyö on bisnesmaailmassa ja aivan muuta kuin kirjoittaminen. Runot ovat osaltaan vastapainoa työlle, mutta hän haluaa myös rikkoa miehuuteen liittyviä myyttejä. – Sellaisia että miehen tulee olla vahva ja käsistään taitava ja ei se ole mies eikä mikään, joka ei rakenna perheelleen taloa. Ja että herkkä, tunteissaan vahva mies olisi heikko mies. PLL

PIRJOLIISA LAURÉN

TAPASIMME

KUN VESI JÄÄTYI ÄMPÄRISSÄ TEKSTI PIRJOLIISA LAURÉN / KUVAT MARINA GÖRANSSONIN ALBUMI JA PIRJOLIISA LAURÉN

Siirtolapuutarhamökki oli pelastus, kun Marinan lapsuudenperheeltä myytiin vuokra-asunto alta, sillä 60-luvun asuntopulan riivaamassa Helsingissä ei löytynytkään uutta kotia. Perhe asui mökissä lopulta kaksi vuotta. Talvista tuli selviytymistaistelu, mutta ne mentiin sisulla läpi.

eillä on katto pään päällä, teillä ei ole hengenhätää, sanottiin Helsingin kaupungin asuntotoimistossa, kun Marina Göranssonin vanhemmat hakivat vuokra-asuntoa. Jonossa oli virkamiehen mukaan sellaisia, joilla asiat olivat huonommin. ”Katto” tarkoitti 6-henkiselle perheelle 14 neliön siirtolapuutarhamökkiä, jossa ei talvella ollut sähköä, vettä eikä vessaa. 60-luvun alussa Helsinkiin muutti hurjat määrät suurten ikäluokkien nuoria kaikkialta Suomesta. Töitä riitti, mutta asuntoja ei. Marinan perhe oli joutunut pois pankin vuokra-asunnosta, kun talo myytiin yksityisomistukseen. Perhe asui Ruskeasuon siirtolapuutarhamökissä kaksi vuotta kesät, talvet, ennen kuin he saivat uudesta Myllypuron lähiöstä neljä huonetta ja keittiön vuonna 1965. – Se oli ihanaa! Meillä oli jopa sisävessa, Marina Göransson huokaisee. Hän oli silloin 12-vuotias. MÖKKI TULI LAHJANA

Mökin pihalla kukoistavat Marinan isän aikanaan istuttamat ruusut..

Marina Göranssonin suvulla on Ruskeasuon siirtolapuutarhassa vuosikymmenten historia. Hänen isotätinsä rakensi sinne mökin 1930-luvulla. Se

siirtyi ennen sotia Marinan isovanfylliä, ja mökki oli pakkasilla kylmä öljykaminasta huolimatta. hemmille, jotka sotavuosina asuivat – Talvella nukuimme vaatteet siellä yhden talvenkin. päällä ja jok’ikinen viltti oli käytössä, – Helsinkiä pommitettiin ja siirtoMarina muistelee. lapuutarhassa oli turvallisempaa, sitä Kesäisin alueella oli vessa ja sinne ei pommitettu. Äitini oli tuolloin koutuli vesi. Syksyn tullen kaupunki katlutyttö. Sodan jälkeen hän tapasi täällä isäni, joka oli töissä Ruskeasuon ratsas- kaisi veden ja vessa lukittiin. Talvella Marinan perheen vessana toimi avotushalleilla, ja heistä tuli pari. Perheen neljä lasta syntyivät tikuistilla oleva ämpäri, joka nostettiin heään tahtiin asioinnin ajaksi sisään. 50-luvulla. – Kävin koulua Vanhemmilla oli – Alueella oli Töölössä, jonne mekaksi iäkästä sisanin ratikalla. Vanhemvuodesohva, veli nukkui rusta, joita isäni mat olivat töissä, ja minä patjalla ruokapöydän alla ystävällisenä tulin usein koulun jälja kolme siskoa vieressä luonteena auttoi. keen ensimmäisenä kotoisella patjalla. 50-luvun lopulla tiin. Vesiastian pinta oli sisarukset lahjoitjäässä. Laitoin öljykaminaan ja kaasulieteen tutivat siirtolapuutarhamökkinsä isälleni. Se on tämä len, ja mökin lämmetessä vesi suli niin, sama mökki, joka on nyt minulla, ja että pystyin keittämään teetä. täällä me asuimme lapsuudessani kaksi Talviaikaan vesi haettiin vesiposvuotta yhteen menoon. tista, joka oli pyöreän kioskin vieressä Ruskeasuon risteyksessä. Vesipostia ei enää ole, mutta kioski on yhä paikalla. TALVIPAKKASET LAUTAMÖKISSÄ Valo saatiin kaasulampusta, sähköt Mökin 14 neliötä oli seinänvieruksia myöten täynnä, kun perhe kävi iltaisin mökkiin tulivat vasta 70-luvulla. – Sopu antoi tilaa, kun ei ollut nukkumaan. Vanhemmilla oli vuovaihtoehtoa. Kaiken lisäksi äiti oli desohva, veli nukkui patjalla ruokaeläinrakas ja meillä oli kolme kissaa ja pöydän alla ja kolme siskoa vieressä toisena talvena myös koira. toisella patjalla. Lautaseinissä ei ollut

MARINA GÖRANSSONIN ALBUMI PIRJOLIISA LAURÉN

Aikuisena olen joskus ihmetellyt, miten me selvisimme niistä ajoista.

Isän syntymäpäivälahjaksi vuosikymmeniä sitten saama omenapuu tuottaa edelleen runsaan sadon.

OPETTAJA OTTI VELJEN LUOKSEEN

Toisena mökkitalvena sosiaaliviranomaiset ilmoittivat, että he vievät lapset lastenkotiin. Heidän mielestään asunto ei ollut riittävä lapsiperheelle, vaikka kaupungin asuntotoimissa oltiin toista mieltä. – Asuntotoimistossa ihmisten piti jonottaa vuoroaan. Jonossa puhuttiin yleisesti, että jos toimiston tietylle päättäjälle antaa kirjekuoressa seteleitä, pääsee jonossa ohi, mutta meillä ei ollut sellaiseen varaa, Marina sanoo. – Isä sanoi sossun tädeille tiukas- ti ei. Asia ratkaistiin niin, että minä muutin talvikuukausiksi mummun luo Munkkivuoreen ja kävin siellä koulua. Opettaja otti veljeni luokseen asumaan talven ajaksi. Kaksi nuorempaa sis-

koani, jotka eivät olleet vielä koulussa, saivat jäädä vanhempien kanssa siirtolapuutarhamökkiin. Pesulla perhe kävi kerran viikossa mummulla, jolla oli kerrostaloasunnossa kylpyhuone. Siellä pestiin myös pyykit. Koululaiset pääsivät jumppatuntien jälkeen koulussa suihkuun. – Kun saimme asunnon Myllypurosta, siirtolapuutarha jäi taas kesämökiksi. Niukoista oloista huolimatta meistä kaikista lapsista kasvoi aivan kunnon kansalaisia, vaikka aikuisena olen ihmetellyt, miten me selvisimme niistä ajoista, Marina naurahtaa ja puistaa vähän päätään. SUKU KAHVITTELEE ILTAISIN

Tätä nykyä Marinan sukua asustaa 18

Ruskeasuon siirtolapuutarhassa neljä polvea viidessä mökissä. – Isän kuoltua lunastin tämän mökin sisaruksilta. Jonkun ajan päästä sisareni osti vähän matkan päästä mökin. Tädilläni, äidin siskolla, on myös mökki täällä, samoin serkullani, ja tyttäreni osti oman mökin 15 vuotta sitten. Kahvittelemme melkein joka ilta milloin kenenkin luona. Talvet Marina ja hänen miehensä asuvat kerrostalossa Haagassa, sen minkä asuvat, sillä he ovat jo monta vuotta viettäneet osan talvea Thaimaassa. Tänä vuonna Thaimaa jäi koronan takia. – Joka kesä muutamme kokonaan mökille ja asumme toukokuusta syksyyn. ✖

MITEN JA MILLOIN PITÄÄ PUUTARHAN KASVEJA SUOJATA TALVEN AJAKSI?

SUOMI ON PITKÄ MAA ja ilmas-

tollisesti hyvin monimuotoinen. Etelä-Suomessa voi maa olla tammikuussa lumeton ja Pohjois-Suomessa hanget ulottuvat puolisääreen. Yleisohje kasvien suojaamisessa kaipaa siksi tarkennusta. Suojaamisella tarkoitetaan yleensä kahta asiaa. Hyvissä ajoin syksyllä, kun jänikset, rusakot ja kauriit alkavat etsiä pihoilta talviseen ruokavalioonsa sopivia kasveja, kasvit pitää suojata. Hajukarkottimiin on olemassa monia ohjeita, mutta niiden teho hiipuu hajun laimetessa. Ei myöskään kannata luottaa ”nämä eivät kelpaa”- listoihin, koska ravinnon niukkuus ja ympäristön muut olosuhteet vaikuttavat siihen, mitä syödään ja mitä ei. Vain riittävän korkea verkko aran puun ja pensaan ympärillä suojaa kunnolla.

TOINEN SUOJAAMISEN tarkoitus on vähentää pakkasten

aiheuttamaa silmujen tuhoutumista tai liiallista kosteuden haihtumista oksista. Tämän vuoden syksy oli poikkeuksellisen pitkään poikkeuksellisen lämmin ja paikka paikoin hyvin sateinen. Ar-

KYSY LEENALTA

HE IK KI L TO UO

Marina (vas.) ja siskonsa Gunilla ja Tina siirtolapuutarhamökin edessä vuonna 1964. Kohta tämän jälkeen he saivat asunnon Myllypuron uudesta lähiöstä ja kahden vuoden asuminen siirtolapuutarhamökissä päättyi.

LEENA LUOTO on biologi ja puutarhuri. Hän jakaa puutarha-alan tietoa sekä alan konkareille että innokkaille harrastajille. Kysymykset: toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi

kojen kasvien suojaamisella pakkasvaurioilta ei ole ollut kovin kiire. Mutta Pohjois-Suomessa lumi- ja pakkasjaksot ovat olleet sen verran ankaria, että siellä arimpien kasvien suojaus on ollut tarpeen jo loka-marraskuussa. LIIAN TIIVIS suoja voi koitua enemmän haitaksi kuin suojaksi. Näin käy etenkin havukasveja ja alppiruusuja suojattaessa. Suojan tarkoitus on taittaa suoraan kohti kasvia porottavan auringon säteitä ja estää liiallista haihtumista. Jos suoja on tiivis ja tumma kangas, sen alle kertyy päivisin lämpöä, joka herättelee kasvin silmut ja nestevirtauksen. Yöllä lämpötila kuitenkin laskee taas pakkaselle ja kasvien solukot vaurioituvat. Eteen voi tulla ikävä yllätys, jos keväällä suojien alta paljastuukin ruskettunut kasvi hyvinvoivan vihreän sijaan. Älä siis kiedo varjostusverkkoa liian tiiviisti. Käytä mieluummin harvaa verkkoa kuin tiivistä tummaa kangasta. Viritä suojat tammikuun alussa, jolloin alkavat aurinkoiset kevätpäivät. Ota ne pois, kun ohut keppi uppoaa jonkin verran maahan. Älä kastele maata vedellä, jos öisin on pakkasta. Vesi jäätyy yöllä ja maan sulaminen hidastuu.

SIENIMUNAKAS

MEHILÄISET TUOVAT PUUTARHAAN SADON

2 dl herkkusieniviipaleita tai suppilovahveroita 1 sipuli ohuina viipaleina ¼ tl currya ¼ tl suolaa 1 rkl hunajaa 3 kananmunaa 1 rkl vettä ½ tl suolaa rypsiöljyä paistamiseen

TEKSTI JA KUVAT MAYLIS KARJALAINEN

Markku Pöyhönen seisoo vaahteran katveessa ja raottaa heinikossa seisovaa laatikkoa juuri, kun lähestyn häntä. Hän ei ennätä varoittaa, ja laatikosta ampaisee tiheä joukko pörisijöitä minua kohti. Mehiläisiä! Harppaan taakse päin, kyyristyn, muistan ettei saa huitoa. Hiuksissa on jotain, huitaisen silti. Tunnen pienen pistoksen. – No, ei tuo pahalta tuntunut, sanon helpottuneena.

arkku Pöyhönen on hoitanut mehiläisiä vuodesta 1985. Ensin se oli harrastus, nyttemmin hän on yrittäjä omalla toiminimellä toisen yrittäjän kanssa. Heillä on Helsinki-Vantaa-Tuusula-Nurmijärvi-alueella yhteensä noin 200 mehiläispesää. Mehiläisiä käydään hoitamassa viikon, parin välein riippuen siitä, miten ne kehittyvät. Sipoon saaristossa yritys kasvattaa mehiläiskuningattaria. Mehiläisyhdyskunta ei ole mitään ilman kuningatarta, joka tuottaa jälkeläiset munimalla munia, kun on paritellut kuhnurimehiläisen kanssa. Uusia mehiläiskuningattaria tarvitaan, kun parvi jaetaan.

”JOS SE TOIS NIITÄ TÄNNE”

Ruotsissa siirtolapuutarha-alue oli jäänyt kaupungin sisään, ja alueen puutarhojen sato heikkeni. Ei tullutkaan enää marjoja eikä omenia. Silloin joku keksi tuoda alueelle kaksi mehiläispesää. Ero aiempaan huomattiin samana kesänä: satoa tuli kuten vanhoina, hyvinä aikoina. Helsinkiläisen Oulunkylän siirtolapuutarhan viljelijä Börje Löfman sai siitä idean. Markku Pöyhösen isä oli Oulunkylän yhdistyksen hallituksessa, kun asiasta tuli siellä puhe:

– Sun huligaanishan harrastaa mehiläisiä, mitä jos se tois niitä tänne? Lupa piti anoa Helsingin kaupunginpuutarhurilta Eeva Kuuluvaiselta, sillä siirtolapuutarhayhdistys on kaupungin vuokramaalla, ja ajatus oli uusi. Lupa saatiin. Nykyisin Tmi Markku Pöyhönen hoitaa seitsemän helsinkiläisen siirtolapuutarhan mehiläisasioita. Ruskeasuon siirtolapuutarha tuli mukaan vuosi sitten. Ensimmäisenä vuonna kaksi pesää tuotti 50 kiloa hunajaa. Nimikkohunajaa myytiin viljelijöille ja kaikille avoimissa kesäjuhlissa myös muille. Kauppa kävi.

mään, koirat ja kissat oppivat yleensä varomaan kerrasta eivätkä piston saatuaan enää mene haistelemaan pesiä. Kirvelyä lievittämään Markku suosittelee hunajaa. Mikä hyvänsä hunaja käy. Allergiariski on olemassa, mutta yleensä allergian laukaisemiseen tarvitaan monta pistosta. Mökille palattuani painelen tahmeaa edellisvuotista hunajaa polttelevaan kohtaan. Se tuntuu auttavan. Hunaja lähtee tukasta haalealla vedellä huuhtelemalla. Jatkossa suhtaudun mehiläisiin kuten nelijalkaiset, kunnioittavasti.

Markku Pöyhösen mehiläisharrastuksesta tuli ammatti.

Kuullota sipuli ja herkkusienet pannulla. Mausta hunajalla, currylla ja suolalla. Sekoita loput ainekset varovasti keskenään. Älä vatkaa. Kuumenna öljy pannulla ja lisää munamassa. Paista kunnes se on mehukkaan kypsää. Levitä sienipaistos massan toiseen laitaan. Käännä munakkaan toinen reuna sienimuhennoksen päälle. Kumoa munakas tarjoiluvadille.

HUNAJA-MERISUOLAKUORINTA KÄSILLE 3 rkl hunajaa 1 tl hienoa merisuolaa (karheille, kuiville käsille lisäksi 1 tl rypsiöljyä)

Sekoita tasaiseksi tahnaksi, hiero käsiin (ja koko vartalolle) esimerkiksi saunoessa. Huuhtele haalealla vedellä. Ei kasvoille.

HUNAJAN KÄYTÖSTÄ RUUANLAITOSSA JA LEIVONNASSA

APUA PÖRRIÄISKATOON ”MIKSI NE HYÖKKÄSIVÄT?”

– Miksi ne hyökkäsivät? kysyn nolona. Samalla tunnen, kuinka päänahkaani alkaa kirvellä. Kirvely leviää hitaasti ja on melko voimakasta. Markku Pöyhönen sanoo, että matalapaine ja juuri päättynyt sade olivat tehneet mehiläisistä äkäisiä. Hän oli avaamassa kantta ilman rauhoittavaa savua, kun ilmestyin yllättäen liian lähelle. – Olen sijoittanut pesät mäen juurelle korkeiden puiden alle niin, että liikkuessaan pesälle ja siltä pois, ne eivät lennä ala- vaan turvallisesti ylämäkeen. Silloin ne eivät törmäile ihmisiin ja eläimiin, Markku tarkentaa. Jos mehiläinen pääsee silti pistä20

Suomessa on nykyisin kolmisen tuhatta mehiläisharrastajaa. Määrä oli jo laskussa, sillä harrastajien keski-ikä on korkea, mutta viime vuosina heitä on tullut lisää, kun julkisuudessa on soitettu hälytyskelloja mehiläis- ja hyönteiskadosta. Markku Pöyhönen kertoo, että asiat oppii 3–5 vuodessa. Mehiläiskasvattaja saa apua Suomen Mehiläishoitajain Liitosta: mehilaishoitajat.fi. Liiton Hunaja.fi-sivustolta löytyy runsaasti hunaja- ja mehiläistietoa sekä ruoka- ja kosmetiikkaohjeita. Tärkeimmäksi viestintäkanavaksi on noussut Facebook, josta monipuolinen tili löytyy nimellä @hunajanet. ✖

• Hunajalla makeutetut leivonnaiset pysyvät tuoreena pidempään. • Hunaja aistitaan sokeria makeampana. Resepteissä 3 sokeria = 2 hunajaa. • Hunaja on kosteaa, joten kun korvaat sokeria, vähennä hieman reseptin nestemäärää. • Kun käytät hunajaa leivonnassa, laske paistolämpötilaa 10-20 asteen verran ja pidennä kypsymisaikaa. • 1 dl hunajaa painaa noin 140 grammaa. Lähde: Hunaja.net/ Mehiläishoitajain liitto

PIRKKO LAHTI on eläkkeellä oleva siirtolapuutarhapalstan omistaja ja mielenterveysalan ammattilainen. Kysymykset: toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi

KAUNEIN PIHA

NELJÄNKYMPIN JUHLAVUOSI TEKSTI ILONA QVICK / KUVAT ILONA QVICK JA TARJA BRUUN

Tulppaanit ja päivänkakkarat hurmasivat Hakarit, ja niin heistä tuli siirtolapuutarhureita.

iisa ja Seppo Hakari olivat etsineet itselleen kesäpaikkaa jo jonkin aikaa. Oli vuosi 1980. Näytöissä oli kierrelty kyllästymiseen saakka niin, että perheen silloin 3,5 v tytär kieltäytyi lähtemästä enää mukaan. Vielä käytiin katsomassa yhtä mökkiä, tällä kertaa Raholan siirtolapuutarhalla Tampereella – ja siinä se oli! Liisa kertoo tulppaanien kukkineen joka paikassa ja päivänkakkaroiden loistaneen kilpaa auringon kanssa. Sen jälkeen pihassa on aina ollut runsaasti tulppaaneja. Muistona 40 vuoden takaisesta pihasta on vielä valtava pioni. Sen iäksi Liisa arvioi noin 70 vuotta.

ILONA QVICK

käsissä ja Sepon avustaessa. 1980-luvulla siirtolapuutarhalla oli paljon lapsiperheitä. Tytär löysi oman kaveripiirin alueelta. Lasten perään katsottiin yhteisöllisesti, kuka milloinkin ehti. Nyt lapsiperheiden määrä on Raholassa jälleen kasvussa. RAHOLAN KAUNEIN PIHA

OMAN MAUN MUKAISEKSI

Liisa ja Seppo Hakarille tuli täyteen 40 vuotta siirtolapuutarhureina.

saatiin sähköt sisälle ja lämmintä vettä kesäkeittiöön. Piha alkoi muokkautua oman maun mukaiseksi Liisan taitavissa

TARJA BRUUN

Mökki oli vaatimaton, ei sähköjä ja maakuoppa kylmätilana. Vesi tuli palstan nurkalle. Sepolle siirtolapuutarha oli uusi maailma, mutta Liisan vanhemmat olivat rakentaneet 50-luvulla mökin Raholaan. Siellä Liisakin vietti aikaa vauvaikäisenä, kunnes vanhemmat luopuivat mökistä. Mökkiä kunnostettiin hiljalleen,

Hakarien piha valittiin vuonna 2019 Raholan siirtolapuutarhan kauneimmaksi pihaksi. Se on perinteinen, runsaskukkainen ja hyvin hoidettu. Pihassa on myös pieni lavapuutarha-alue ja kasvihuone. Hakarien valkosipulikanta on vuosien takaa, ja sain heiltä pienen erän omaan kokeiluun. Kuluneena vuonna Hakareille tuli täyteen 40 vuotta siirtolapuutarhaelämää. Heidän mökkinsä ja palstansa on ollut myös televisiosarjan kuvauspaikkana, se vilahtaa Mustat ja punaiset vuodet -sarjan kohtauksessa, joka löytyy Yle Areenasta. Sarja kuvattiin 1973. Liisa ja Seppo viettävät edelleen kesät mökillä. He hoitavat puutarhaa ja viilettävät välillä sähköpyörillä pitkin Tamperetta lastenlasten kanssa. ✖

VUOSIINVENTAARION AIKA

KAIKILLE HYVÄÄ telakalla oloa!

MINUN TÄMÄN SYKSYN mahtava

elämys oli nähdä tuhansien valkoposkihanhien kokoontumisajot Iitissä. Niitä riitti, ne kai söivät pelloilta kaiken löytämänsä, niiden melu oli melkoinen ja kun ne pyrähtivät ilmaan, taivas tummeni. Kesti jonkin aikaa ennen kuin auran kuviot selkisivät. Olen aikoinani selvittänyt ornitologien kanssa hanhien, joutsenten ja kurkien tapaa lentää aura-asetelmassa. Selitys on seuraava: Ne ovat isoja lintuja, ja ilmanvastus on iso. Kun ne lentävät auramuodostelmassa, ne voittavat 67% ilmanvastuksesta. Vahvemmat yksilöt asettuva eteen ja vaihtavat paikkaa aika tiheään, koska auran vetäjä on tiukimmilla. Auran siipiin asettuvat heikommat yksilöt. Kaikki kannustavat äännellen edessä lentäviä.

Hakarit ihastuivat palstaansa tulppaanien aikaan. Siitä lähtien pihassa ovat aina kukkineet monenlaiset tulppaanit. Raholan kaunein piha -kiertopalkinnon Hakarit saivat vuonna 2019.

K AIK K I K AN N U S TAVAT Ä Ä N NELLEN EDESSÄ L E N TÄVIÄ.

Jos joku lintu siivestä väsyy, lintu sen molemmilta puolilta lähtee saattamaan väsynyttä alas. Siellä tankataan, ja sitten väsynyt yksilö saatetaan takaisiin auraan, joka on lentänyt edelle, mutta odottaa siellä. Tämän linnut osaavat. Entä me siirtolapuutarhalaiset, onko meissä tukijoita ja kannustajia?

OLIN VÄHÄN TOISELLA vuosikym-

menellä, kun olin kirjurina kyläkauppojen vuoden lopun inventaarioissa. Paras muisto siitä oli, että sain syödä karkkia. Olen sittemmin ruvennut kirjoittamaan aina vuoden lopussa inventaarion omasta päättyvästä vuodestani. Se on hyvä kertaus menneeseen. Tarinaan tai narraatioon, mitä sanaa nykyään käytetään, kuuluu aina siirtolapuutarhan kuvausta. Vuoden kierto tulee ikään kuin kuitatuksi. Niinhän me teemme konkreettisestikin, kun panemme mökin talviteloille. Syys-lokakuu on hieman surullista aikaa, kun kesä jää taakse (toki jotkut rakastavat erityisesti syksyä). Illat pimenevät, ilma käy kosteaksi ja vilu hiipii luihin. Mökin ovet suljetaan, kun on ensin tehty kaikki talvea varten tarpeelliset työt. Olen nähnyt lukuisia talviteloille panemisen ohjelistoja ja ne ovat hyviä, koska silloin ei mikään unohdu. Kun on tehnyt sen, mitä pitää, on hyvä vetäytyä toisen kodin lämpöön. Oma mielemmekin pääsee talvitelakalle, kun on tehnyt voitavansa. Kehottavat kuitenkin silloin tällöin käymään mökillä talven aikana tarkistamassa paikat, varkaiden, lumen, kosteuden ja eläinten varalta. Vuoden vaihteen jälkeen on pian taas maaliskuu ja alkavat kevätpuuhat.

PUUTARHATERAPIAA

Edessä on joulun rauha ja sen jälkeen starttaamme taas uusin mielin: ”Ensi vuosi saapuu hän, lailla ystävän, ei voi toivo pettää!”

TULI KYSYMYS: ”Naapuri levittää

juoruja toisesta naapurista. Hän työstää jotain vanhaa riitaa pahoin puhein, eikä anna anteeksi. Tätä puhetta on kiusallista kuunnella, mutta en uskalla sanoa, etten halua kuunnella, koska sitten voin joutua itsekin pahan puheen kohteeksi.” On kiusallista kuunnella pahan puhumista. Aina voi sanoa, että voihan se olla toisinkin ja sinun pitäisi sanoa naapurille itselleen asiasta. Joskus pelastaa se, että vastaa enpä ole kuullut enkä tiedä, ei hän minun kanssani ole ollut vaikea. Toisin sanoen on tärkeää jollain tavoin osoittaa, ettei ole samaa mieltä, vaikkei ehkä kykene sanomaan sitä suoraan. Pahan puhujalla on aina paha olla. Riidat pitäisi saada aidosti sovituksi.

UNOHDETUT PERENNAT

ME SIIRTOLAPUUTARHURIT

ME SIIRTOLAPUUTARHURIT TEKSTI PIRJOLIISA LAURÉN / KUVA MERJA LEHTO

Rami Lehto on toisen kauden kansanedustaja Hämeen vaalipiiristä. Hänellä on vaimonsa Merjan kanssa siirtolapuutarhamökki Lahden Kotiniemessä.

MITEN SINUSTA TULI SIIRTOLAPUUTARHURI?

JOULURUUSU TEKSTI JA KUVA PENTTI ALANKO

Unohdetut perennat -sarjassamme on vuorossa jouluruusut – onhan joulu jo ovella!

imestä huolimatta jouluruusuissa ei ole kysymys ruusuista. Nimi johtuu siitä, että ennen muinoin valko- tai hieman punertavakukkaista lajia vaaleajouluruusua (Hel leborus niger, ruots. jullros) käytettiin joulukukkana. Vaaleajouluruusua voi kasvattaa ulkona puutarhassa kuten monia muitakin sen sukulaislajeja ja jalostettuja lajikkeita. Harvoin niitä kuitenkaan nykyisin näkee puutarhoissa ja joulukukatkin ovat muita.

vät parhaiten ravinteikkaassa, multavassa maassa puolivarjoisella paikalla. Maaperän ei saa antaa kesällä kuivua. Puutarhoissa on jouluruusulle sopivia paikkoja varjonpuolen seinustoilla, puiden alla tai pensaiden lomassa. Eräässä kartanonpuistossa näin kerran varhain keväällä läheisen metsän reunassa kauniisti kukkivan jouluruusun, mutta kuinkas sitten kävikään. Kun se siirrettiin puutarhaan kukkapenkkiin avoimelle paikalle, sitä ei enää nähtykään seuraavana keväänä.

PUOLIVARJOSSA MULTAVASSA MAASSA

VALKEASTA PURPPURANVÄRISIIN

Vaaleajouluruusua pidetään sukunsa upeimpana. Jo Riku Kasterinne kirjassaan Kodin kukkastarha vuodelta 1955 kirjoittaa, että se on ”sukunsa lajeista kaunein ja arvokkain”, ”sukunsa kauimmin viljeltyjä koristekasveja” ja ”jokaisen kukkien ystävän pitäisi se tuntea”. Jouluruusu ja sen sukulaiset viihty-

Jotain on mennyt pieleen, kun vaaleajouluruusua ja sen sukulaisia näkee harvoin puutarhoissa, vaikka jo Alexandra Smirnoff kirjoitti kirjassaan Kukkaistarhan hoito vuonna 1929: ”Onpa kasvi täysin kestävä ulkona, Helsingin Kaivopuistossa, ilman peitettäkin eikä myöskään maanlaatuun ja kasvupaikkaan nähden vaatelias”.

Nykyään jouluruusut, jopa aina vihanta komealehtinen korsikanjouluruusu (H. argutifolius), viihtyvät hyvin Helsingin Kaisaniemessä kasvitieteellisessä puutarhassa, aivan avoimella paikallakin kiitos leutojen talvien. Jouluruusuja kasvatetaan meillä, vaikka harvoin nähtyinä, puutarhoissa noin kymmenkunta eri lajia sekä niitä risteyttämälla aikaansaatuja lajikkeita. Kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen valkoisesta, vaaleanruuruusunpunaisesta ja tummempikukkaisista purppuranpunakukkaisiin kaunottariin. Jouluruusujen naapureiksi sopivat samanlaisilla paikoilla viihtyvinä muun muassa mätäs- ja rönsyansikat, esikot, kuunliljat, rotkolemmikki, kevätlinnunherne, valkotäpläimikkä, varjoliljat ja lemmikit sekä monet muut varjoperennat ja keväiset sipulikukat. Jouluruusujen on annettava kasvaa kauan paikoillaan. Jos jostain syystä niitä pitää siirtää, se on tehtävä suuren juuripaakun kera. ✖

Ostimme mökin vuonna 2018 eli nyt oli kolmas kesä. MIKSI HANKIT SIIRTOLAPUUTARHAMÖKIN?

Katselimme vaimon kanssa muutaman vuoden ajan mökkiä tästä lähiseudulta. Se ei saanut olla liian kaukana, koska molemmat olemme kiireisiä työssä. Jossain vaiheessa ehdotin siirtolapuutarhamökkiä ja kävimme katsomassa muutamaa, mutta hinta ja laatu ei oikein kohdannut, kunnes tämä tuli vastaan ja teimme kaupat. MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT MÖKILLÄ ILOISESTI?

Vaimo suhtautui siirtolapuutarhaan epäilevästi. Hän arveli, että alue on rauhaton, kun siellä on paljon ihmisiä lähekkäin. Nopeasti huomasimme, että päinvastoin, alue on hyvin rauhallinen, ja totesimme, että kyllä tämä on meidän juttu. Siirtolapuutarhassa meistä on tullut puutarhureita. Aiemmin olimme kasvattaneet kotona yrttejä, chiliä ja muuta pientä, mutta mökillä se alkoi rönsytä. Olemme kokeilleet monenlaista, rypäleitä, persikkaa, maissia – kaikkiaan 4050 eri lajiketta. Meillä on muun muassa appelsiini-, oliivi-, sitruuna- ja limepuut isoissa ruukuissa. Tuomme ne keväällä mökille ja viemme syksyllä kotiin olohuoneeseen kasvilamppujen alle.

Eniten niistä tuottaa satoa lime, mutta olemme saaneet hedelmiä muistakin. MINKÄ TOIVOISIT OLEVAN TOISIN?

Kesä saisi olla pidempi. Nykyisin asumme mökillä kokonaan huhtikuusta lokakuulle, käymme muutaman kilometrin päässä olevassa kaupunkikodissamme vain hakemassa postit. Käymme myös töissä mökiltä käsin. Siirtolapuutarhatoiminnassa toivoi25

sin, että ihmiset osallistuisivat enemmän kokouksiin, talkoisiin ja yhteisiin tapahtumiin. Kokouksissa keskustellaan toiveista ja pelisäännöistä, ja olisi hyvä, että asukkaat tulisivat mukaan kertomaan mielipiteensä. MITÄ SIIRTOLAPUUTARHA SINULLE MERKITSEE?

Rentoutumista. Siellä saa näperrellä ja rakennella ja myllätä pihalla, mikä on hyvää vastapainoatyölle.✖

SIIRTOLAPUUTARHALIITTO

HYVÄT SIIRTOLAPUUTARHURIT,

SIIRTOLAPUUTARHALIITON VUOSI 2021

TAKANAMME ON VAIKEA vuosi ja tulevaisuus on epävarma. Kuluneen vuoden aikana liittomme on tehnyt paljon työtä valmistautuakseen tulevaisuuteen ja tarjotakseen jäsenilleen resursseja puutarhureiden tukemiseksi kansallisella tasolla. Tämä voidaan tehdä uusilla julkaisuilla sekä vaihtamalla kokemuksia ja tietoja. Valitettavasti Helsingissä järjestettäväksi tarkoitettu Study Session oli peruutettava, emmekä päässeet keskustelemaan yhteisistä asioista. Keskustelut tarjoavat aina kansallisille edustajille uusia ideoita ja lähestymistapoja hyödynnettäväksi kotimaassa. Kaikesta huolimatta saimme kuitenkin liiton sääntömuutosehdotuksen valmiiksi ja siten hyväksymisen jälkeen päivitettyä vastaamaan nykyhetken vaatimuksia. Se on perus edellytys liittomme toiminnalle tulevaisuudessa. Hyphen-lehteä julkaistiin edelleen ja numeroissa käsiteltiin erilaisia aiheita, jotka antoivat tietoa, ehdotuksia ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä yksittäisille puutarhureille. Lehdissä myös korostettiin ajankohtaisia kysymyksiä. MEIDÄN ON TIEDOSTETTAVA , että emme voi vain jatkaa, kuten olemme tehneet tähän asti. Siirtolapuutarhaliike on ohjattava kaikilla tasoilla uusille poluille heittämättä yli laidan menneisyyttämme, jolle edeltäjämme rakensivat liikkeen. Meidän on houkuteltava lisää puutarhanhoidosta kiinnostuneita jäseniä mukaan toimintaamme. Ajattelen yksittäisiä puutarhureita, joilla ei vielä ole siirtolapuutarhapalstaa sekä ihmisiä, jotka haluavat erilaista puutarhanhoitoa, vaikkapa ruokaturvaa takaavaa kaupunkiviljelyä yhteispalstoilla. Myös uusien palstatyyppien, kuten terapia- ja koulupuutarhojen, tarjoaminen on välttämätöntä, jotta saamme mukaan uusia viljelystä kiinnostuneita ja voimme tarjota

toiminnallista lisäarvoa kaupunkiemme asukkaille ja pysyä siten välttämättömänä osana kehittyviä kaupunkejamme. Meidän on myös valmistauduttava yhteistyöhön pikemminkin kuin kilpailemiseen muiden järjestöjen kuten puutarha-alan järjestöjen ja eri harrastajaryhmien kanssa. Meidän on tunnistettava yhteisen edun mukaiset ongelma-ja kehittämisalueet ja ymmärrettävä, että vahvuutemme on jäsenten lukumäärässä ja yhdessä olemme vahvempi vaikuttaja. Meidän on luotettava toisiimme ja vedettävä yhtä köyttä. Meidän tulee myös kehittää omaa erityisasiantuntemustamme, jotta liitto on haluttu ja ammattitaitoinen yhteistyökumppani. Vaikka yhdistykset ja kansalliset liitot ovat yhä riippuvaisempia ammattitaitoisesta henkilöstöstä, ne eivät voi toimia ilman vapaaehtoisten tukea ja sitoutumista. On tunnistettava resurssitarpeet ja järjestettävä ja mukautettava asiat siten, että vapaaehtoiset ovat motivoituneita ja haluavat osallistua yhteiseen toimintaan. Edessä on siis suuria haasteita. Yhdistäkäämme voimamme ja muokatkaamme tulevaisuutta yhdessä. Silloin myös lapsemme ja lapsenlapsemme voivat nauttia siirtolapuutarhoista, edistää ympäröivän yhteiskunnan hyvinvointia ja kunnioittaa vihreitä arvoja. Toivotan teille kaikille terveyttä ja rohkeutta sekä onnea ja menestystä vuodelle 2021. Malou Weirich, pääsihteeri Kansainvälinen Siirtolapuutarhaliitto (International Office du Coin de Terre et des Jardins Familiaux) KÄÄNNÖS TINA WESSMAN

KIITOS VASTAAJILLE! SIIRTOLAPUUTARHA-LEHDEN LUKIJAKYSELYYN tuli määräpäivään mennessä 135 vastausta. Jokainen saatu vastaus on äärimmäisen tärkeä ja arvokas! Lukijakyselyn tuloksia hyödynnetään lehden kehittämisessä. Tuloksista kerromme tarkemmin lehden ensi vuoden ensimmäisessä numerossa, kun vastauksiin on

perehdytty tarkoin. Kyselyyn osallistuneilla oli halutessaan mahdollisuus osallistua 50 €:n S-ryhmän lahjakortin arvontaan. Liiton lahjomaton arvontakone poimi 104 arvontaan osallistuneen joukosta voittajaksi Loviisa Badermannin Tampereelta. Lämpimät onnittelut voittajalle!

PESÄNPUOLUSTAJAPALKINTO MAARIT LOUEKARILLE

PÄÄTTYVÄN VUODEN AIKANA liitto joutui valitettavasti perumaan kutakuinkin kaikki suunnittelemansa tapahtumat koronapandemian takia. Iloa tuotti se, että pystyimme kaikesta huolimatta järjestämään kuusi alueellista kurssia. Koronavirus jyllää edelleen, mutta katsomme toiveikkaina eteenpäin. Tässä on alustava tapahtumalistaus alkavalle vuodelle 2021. Seuraamme aktiivisesti epidemiatilanteen kehittymistä ja viranomaisohjeita ja toimimme niiden mukaan. Tuoreimmat tiedot tapahtumista ja toteutumisesta löytyvät liiton verkkosivustolta www.siirtolapuutarhaliitto.fi (Toiminta / Liiton tapahtumat). Kevätkaudelle on suunnitteilla webinaarisarja puutarhanhoidon perusteista. Liitolta on usein toivottu peruskurssia eritoten uusille viljelijöille. Webinaarin muodossa kurssi tavoittaa kaikki koronasta ja asuinpaikasta riippumatta. Lisätietoa tulee, kun suunnitelmat etenevät.

Kaksivuotinen kiertopalkinto luovutettiin Pakilan aurinkoisilla Elojuhlilla. HELSINGIN SIIRTOLAPUUTARHOJEN Aluejärjestö jakaa Inga ja Erkki Heikkosen lahjoittaman Pesänpuolustaja-kiertopalkinnon kahden vuoden välein poikkeuksellisesta halusta ja kyvystä edistää helsinkiläistä siirtolapuutarhakulttuuria. Järjestö valitsee palkinnon saajan eri siirtolapuutarhojen ehdotuksista. Tänä vuonna kaikki ehdotukset olivat yksimielisiä, ja palkinto luovutettiin Maarit Louekarille Pakilan Elojuhlissa 8.8. Maarit oli alun perin Vallilan mökkiläinen ja siirtyi kymmenisen vuotta sitten Pakilaan. Hän oli pitkään aluejärjestön puheenjohtaja ja tällä hetkellä hän toimii Suomen Siirtolapuutarhaliiton hallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Siellä hänen vastuualueenaan ovat talous ja tiedotus. Lisäksi Maarit vetää liiton ympäristöryhmää. Ennen kaikkea Maarit omalla toiminnallaan syventää ja kehittää monipuolisesti yhteisöllisyyttä, kestävää kehitystä ja luonnonmukaisuutta. ARTO HÄKKINEN

10.4.2021 Yhdistystoiminnan kurssi jäsenyhdistysten luottamushenkilöille. Kurssin aihe on ’Eurot ojennukseen’. Kurssi toteutetaan joko lähiopetuksena Helsingissä tai tarvittaessa verkkokoulutuksena. VKO 15 TAI VKO 16 (alustava tieto) HAMK Lepaa on alustavasti miettinyt siirtolapuutarhureille räätälöidyn puutarhakurssin järjestämistä joko viikolla 15 tai 16. Päätöstä kurssin järjestämisestä ei Lepaalla ole lehden aineistopäivään mennessä vielä tehty.

KE SÄK AU S I ALUEELLISET PUUTARHAKURSSIT 20.06.2021 Puutarhaliiton Avoimet puutarhat -teemapäivä järjestetään tänä vuonna viikkoa ennen juhannusta. Muistathan keväällä julkaistun tapahtuman järjestäjän oppaan siirtolapuutarhoille. Jäsenyhdistysten viljelijät voivat tilata oppaan latauslinkin itselleen liiton verkkosivujen etusivulta. 28.-29.08.2021 Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry:n XXVII liittokokous Helsingissä. Liittokokouskutsu toimitetaan yhdistyksille liiton sääntöjen mukaisesti 15.1.2021 mennessä. TW

Maarit Louekari (oik.) vastaanottaa palkinnon aluejärjestön puheenjohtaja Arto Härköseltä (vas.), sekä palkinnon edelliseltä haltijalta Maarit Humalojalta, aluejärjestön sihteeri Annu Brotherukselta ja varapuheenjohtaja Juha Tuhkaselta.

PALSTOILLA TAPAHTUU

KUKKASIDONTAA LUONNONKUKISTA

NEKALAN SIIRTOLAPUUTARHASSA Tampereella peruskorjattiin tiet ja uusittiin vesijohdot. Piha-alueiden, P-alueiden ja teiden (yli 4 km) hoitamiseksi hankittiin Avant M 423 -moottorityökone, jossa on tasoitusritilä, sorakauha ja trukkihaarukka. Kyseiset alueet pidetään kunnossa kevytlanauksella, viljelijöiden ei tarvitse työstää rikkaruohoja pois käsipelillä. Alueemme on kooltaan noin 15 ha, viljelypalstoja on 311 ja kuivikekäymälöitä 9. Kuivikkeen ja kiinteän jätteen kuljetukseen saatiin helpotusta

sääkin suosi. Saatiin kukkakimppuja omalle kuistille, niitähän ehtii harvoin tehdä alkukesästä, kun on niin paljon muuta puuhaa! Oppeja oli hyvä palauttaa mieleen kesän mittaan, kun perennat alkoivat puhjeta kukkaan. Hyödyllinen kurssi! MARJUKKA METSOLA

INKERI MOISIO

NAPAPIIRIN RYHMÄPUUTARHALLA Rovaniemellä järjestettiin heinäkuun alussa kukkiensidontakurssi. Opastajana oli Outi Sääskilahti paikallisesta kukkakauppa Helmestä. Osallistujat keräsivät etukäteen lähinnä luonnonkukkia, joista tehtiin spiraalikimppuja. Tunnelma oli rento ja hauska. Oli mukava tehdä yhdessä, ja

KOTTIKÄRRYT JÄÄVÄT HISTORIAAN Avantin kauhalla, laatikoita ei tarvitse enää siirtää kevytperävaunuun lihasvoimalla. Kausityöntekijä toimii yksin ja itsenäisesti, Avantin avulla työt tulivat kevyemmiksi ja työturvallisuus parani huomattavasti. Avantia tullaan käyttämään myös alueen yhteisötyönä tehtäviin hoitotöihin. Maa-aineksen ja leikkuujätteiden kuljetus hoidetaan kauhalla ja suursäkit trukkihaarukalla. Avant helpottaa myös viljelijöitä mullan ja soran kuljetuksissa palstoille. Kottikärryt jäävät historiaan. TAAVI SEPPÄLÄ

PUUTARHAA IKUISTETTIIN MAALAUKSIIN LAUANTAINA 22. ELOKUUTA kokoontui iloinen yhdeksän maalarin ryhmä opettajansa johdolla kansalaisopiston ulkoilmamaalaustapahtumaan Napapiirin ryhmäpuutarhassa Rovaniemellä. Palstojen kukat ja näkymät suorastaan vaativat saada olla malleina maalareille. Miljöö oli inspiroiva ja vuorovaikutus hedelmällistä. Jatkamme ensi kesänä tätä tapahtumaperinnettä.

MARJATTA AALTO

Marjatta Riskilä suunnittelee spiraalikimppua luonnonkukista.

OIKAISU Edellisessä Siirtolapuutarha-lehdessä 4/20 jutussa Varaudu syyssateisiin asiantuntijana toimineen Leo Pusan tehtävänimike oli väärin. Hän on Marjaniemen siirtolapuutarhan rakennustoimikunnan varapuheenjohtajana.

Sisko Auer, Paula Väisänen sukulaistyttöineen ja Merja Keskiruokanen miettivät, mistä aloittaa.

Tämän lehden paras juttu? KERRO SÄHKÖPOSTILLA toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi. Liitä mielellään mukaan perustelu, miksi pidit eniten siitä jutusta. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan PestStop-karkotin.

TAAVI SEPPÄLÄ

PALSTOILLA TAPAHTUU

VALOKUVAKILPAILUN SATOA

KAUNEIN MÖKKINÄKYMÄNI

Nekalan Siirtolapuutarhayhdistys ry toivottaa Hyvää Joulua Pertti Laitila Suomiset Tokolat Meeri ja Timo Koivula ja Urho Marjatta Nieminen ja Henna Anita ja Antti Heinonen Riitta, Jarkko, Unto ja Väinö Raija Aurola Sinikka ja Erkki Sarapohja Kerttu Liimatainen Sirpa Santala Marja Leena Lahtinen

Mäkilammen ryhmäpuutarhayhdistys ry:n joulutervehdys

TIINA VIRKKI

BLOGITÄRPPI

VIHERRIN.COM TURUN LÄHELLÄ Maskussa asuva Eeva-Riitta Gylen havahtui siihen, että kirjoittaminen oli jäänyt häneltä tyystin, vaikka hän piti kirjoittamisesta. Puutarhanhoito on Eeva-Riitalle tärkeä harrastus, ja hän päätti perustaa puutarhablogin. Blogi sai nimekseen Viherrin. – Idea tuli sanasta kiharrin. Kiharrin tekee hiuksiin kiharoita ja Viherrin tekee maailmaa vihreämmäksi ja kauniimmaksi, Eeva-Riitta sanoo. Hän liittyi mukaan netin puutarhabloggaajien yhteisöön. Sen kautta

blogi sai ensi alkuun puutarhakiinnostuneita lukijoita. – Pyrin kirjoittamaan monipuolisesti omasta puutarhastani, puutarhakohteista, joissa vierailen, ja ajankohtaisista ilmiöistä. Eeva-Riitta aloitti bloginsa kolme vuotta sitten. Vuosi sen jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan hortonomiksi. – Opinnot ovat jo pitkällä. Koronaepidemia hidasti vain harjoittelujakson järjestymistä, mutta ilokseni pääsin kuitenkin kesäksi alan töihin.

Neko Pyöräharalla sora-alueet kuntoon!

puh. (03) 6162 167

Tule mukaan tarjoamaan turvapaikkoja elämälle.

Anna lahjaksi pala ikimetsää. Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun.

LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ

info@luonnonperinto onperintosaatio.fi | www.luonnonperintosaatio.fi

LU ON NON PE R IN TÖ SÄ ÄT IÖ

LU ON NON PE R I N TÖ S Ä ÄTIÖ

www.neko.f i

Rahankeräyslupa RA/2020/921 / Poliisihallitus

Anne Pesosen kuva Herttoniemen siirtolapuutarhasta on otettu mökin katolta.

Haapakoski Sauli Palsa Pirjo ja Ilkka Huusela Maija ja Pekka Mäki Sinikka ja Sirkka Engman Anne ja Birger Marttila Veikko Salmi Raija ja Järvinen Seppo Oksanen Hannele Hietala Maija Wääri Arja ja Keijo Varvikko Aila Mäkinen Mirja Järvinen Timo Ääpälä Iines Kujala Jukka Koskinen Anna-Liisa ja Raimo Lujasmaa Marjatta ja Markku Nirkkonen Sirpa ja Tehi Matti Aaltonen Hilkka ja Leevi Kanerva Ritva Vuolle Anneli

RAUHALLISTA JOULUA toivottaa Siirtolapuutarhaliitto

TIETOA, KURSSEJA, IDEOITA JA YHTEISTYÖTÄ. Siirtolapuutarhaliiton jäsenenä saat lehden, puutarhakursseja, siirtolapuutarha-alueiden edunvalvontaa, tietoa, vinkkejä ja paljon muuta. Yhdessä olemme enemmän! Jos siirtolapuutarhayhdistyksesi ei vielä kuulu Siirtolapuutarhaliittoon, lue lisää liiton eduista ja liittymisestä nettisivulta www.siirtolapuutarhaliitto.fi/jasenet/