Missä olet nyt? Tohtoriksi maailmankuulusta yliopistosta

Matti Kuoppala Oulainen

OULAISTELAISLÄHTÖI -

SELLÄ Tiina Carita Rosenqvistilla on ollut tänä keväänä ilonaihetta kerrakseen. Hän valmistui filosofian tohtoriksi (PhD) Pennsylvanian yliopistosta, Philadelphiassa USA:ssa. Juhlia onkin luvassa kaksin verroin niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.

”Täkäläinen ystäväni järjesti minulle juhlat kotonaan väitöstilaisuuteni jälkeen ja väitöskirjaohjaajani kutsui minut kotiinsa perheillalliselle. Varmasti Suomessakin juhlitaan, kunhan sinne jossain vaiheessa ehdin. Olen sen verran introvertti, että pidän pienimuotoisista ja maanläheisistä juhlista. Pönöttämistä siedän huonosti”, kertoo Tiina Carita Rosenqvist.

PHILADELPHIAAN Tiina

Carita Rosenqvist muutti heinäkuussa 2017. Ennen sitä hänellä oli takanaan pitkä rupeama Aasiassa. Ensin Hongkongissa ja sitten Intiassa. Pikkuhiljaa filosofian jatko-opinnot alkoivat kuitenkin tuntua hyvältä ajatukselta ja hän päätti muuttaa Yhdysvaltoihin, jossa tohtorikoulutuksen rahoitus on suoraviivaisempaa kuin Suomessa ja valinnanvaraa on enemmän. Vaikka Pennsylvanian yliopisto on maailmankuulu, oli Rosenqvistille tärkeämpää hyvä väitöskirjaohjaaja ja kannustava työilmapiiri.

”Onneksi löysinkin mitä mahtavimman ohjaajan ja sain kollegoikseni ihania ja sydämellisiä ihmisiä. Ja vaikka Philadelphia on amerikkalainen suurkaupunki ja täällä on amerikkalaisen

Karjalaiset patikoivat pitkospuilla Lumijärvellä

VIHANNIN Karjalaseura järjesti patikointipäivän lauantaina 27.5. Lumijärven maisemissa Vihannin Alpuassa. Patikoijia paikalle kokoontui yhteensä 30 henkeä Ylivieskasta, Paavolasta, Oulusta, Kestilästä, Limingasta, Sotkamosta ja Vihannista. Lauantaipäivän sää oli aurinkoinen, vaikkakin hieman tuulinen. Mutta reippaasti liikkuessa ei sään koleuskaan haitannut.

Matkaan lähdettiin Raili Salmelan mökiltä Pirttisaaresta.

Parituntisen patikoimisen aikana kierrettiin Lumijärvi polkuja, pitkospuita ja loppu- matka soratietä pitkin. Pikospuita pitkin kävelyn todettiinkin mainiosti ylläpitävän kehon koordinaatiota ja tasapainoa. Mukaan oli saatu myös Vihannin Kinttupolkuja edustava Seija Jussinniemi, joka esitteli vihantilaista kinttupolkureitistöä. Lumijärven rannalla kasvanut ja elämäntyönsä tehnyt Antti

Pekkinen kertoili Pirttisaaren asuttamisen historiasta ja Lumijärven rantojen ja veden laadun huollosta.

Päivän aikana vaihdettiin kuulumisia ja solmittiin uusia tuttavuuksia eri seuroista tul- leiden karjalaisten ja Karjalan ystävien kesken. Ja niin kuin karjalaisten tilaisuuksissa aina, uuden tuttavuuden perheen ja suvun kotipaikka menetetyssä Karjalassa selvitettiin tietysti. Vihannin Karjalaseuran perinnetoimikunta huolehti siitä, että niin vieraat kuin seuran oma väkikin sai myös ruumiin ravintoa. Muurinpohjalätyt ja grillimakkarat maistuivat kaikille. Kaikkien osallistujien kesken suoritettiin lisäksi runsaat arpajaiset. Eräs lähti kotimatkalle uudet käsipainot, toinen kävelysauvat ja kolmas kipu- suurkaupungin ongelmat, olen kotiutunut tänne hyvin”.

SITÄ, minne Tiina Carita Rosenqvist valmistumisensa jälkeen päätyy työskentelemään, on vielä hieman epävarmaa. Aivan ensimmäiseksi hän kuitenkin jatkaa Dartmouthin yliopistoon, josta hän sai kolmivuotisen tutkijatohtorin pestin. Yhdysvallat pysyy siis Rosenqvistin kotimaana ainakin vielä jonkin aikaa. ”Rakasta filosofiaa, tutkimustyötä ja opettamista, joten mielelläni pysyisin yliopistomaailmassa. Maalla ei ole niin väliä. Puolisoni John on Yhdysvaltojen ja Kanadan kansalainen, mutta hänkin on valmis lähtemään melkein minne vaan. Suomi tuntuu aina kodilta, mutta tässä vaiheessa uskallan jo ehkä kutsua itseäni maailmankansalaiseksi”.

PHILADELPHIASSA vietettyjen vuosien aikana on Tiina Carita Rosenqvist huomannut sen, kuinka tärkeitä työ ja ura ovat monille amerikkalaisille. Työpäivät ovat pitkiä ja lomat lyhyitä, kilpailu on kovaa ja ihmiset ovat yleisesti ottaen valmiita uhraamaan enemmän menestymisensä eteen kuin suomalaiset. Myös materialismi näkyy hänen arjessaan enemmän kuin Suomessa.

”Mutta tämä on iso maa ja tänne mahtuu monenlaisia ihmisiä, eikä oman lähipiiri- ni elämäntyyli välttämättä kauheasti eroa suomalaisesta”, hän myöntää.

OULAISISSA Tiina Carita Rosenqvist asui 15-vuotiaaksi asti. Asuinpaikka oli koko ajan keskustan alueella. Peruskoulun jälkeen hän jatkoi lukioon Ouluun ja sieltä Tampereelle yliopistoon. Oulaista Rosenqvist kuvailee turvalliseksi paikaksi kasvaa. Viihtyvyyttä lisäsi mukanaolo lapsi- ja nuorisokuorossa ja ahkera asioiminen kaupunginkirjastossa.

”Sain kulkea melko vapaasti pitkin metsiä ja kyliä. Isäni Markku opetti, että mitä tahansa teenkin, on tärkeää tehdä se hyvin, ja äitini Oili taisi tietää jo 90-luvulla, että minusta tulee jonain päivänä tutkija”.

SUOMESTA Tiina Carita Rosenqvist kaipaa eniten luontoa, hiljaisuutta, tasa-arvoa, työn ja muun elämän tasapainoa sekä toimivia instituutioita. Suomessa on lisäksi hänelle paljon tärkeitä ihmisiä.

”Äitini, pikkuveljeni ja useat ystäväni asuvat nykyään Etelä-Suomessa. Oulaisissa kävin viime kesänä tapaamassa rakasta Kerttumummuani ja muita sukulaisiani. Iltaisin kävelin Pyhäjoen rantaa ja mietin, että hui, kuinka kaunista!” geeliputkilo kainalossaan. Lauantain patikointipäivä oli ensimmäinen laatuaan Vihannin Karjalaseuran toiminnassa, mutta ei varmasti jää ainoaksi. Sen verran tyytyväisiä kaikki olivat tapahtuman onnistumiseen.

Vihannin Karjalaseura järjesti patikointipäivän lauantaina 27.5. Lumijärven maisemissa Vihannin Alpuassa.

Terveellisen El M N Aakkoset

MITEN paljon sinun tulee juotua vettä? Paljonko sitten on sopivasti ja mikä liikaa? Miten ottaa veden juonti osaksi päivää?

Terve ihminen tarvitsee keskimäärin 2–3 litraa nestettä päivässä. Luonnollisesti aktiivisuus ja ilman lämpötila voivat tehdä tähän suuriakin muutoksia. Määrä sisältää kaiken päivän ruuastakin tulevan nesteen.

Jos sinulla on käytössä nesteenpoistolääke, tai sairastat munuaisten vajaatoimintaa, luku laskee välittömästi.

Silloin turvallinen määrä on noin 1.5 litraa/vrk. Tähänkin sisältyy kaikki neste päivän aikana, ei vain vesi. Vinkkejä miten ottaa veden juonti päiväjärjestykseen, jos juominen ei vain tule luonnostaan?

Juo herättyäsi aina ensimmäisenä kaksi lasillista huoneen lämpöistä vettä. Juo kaksi lasillista vettä aina ennen ruokailua (myös ennen välipaloja). Pidä juomisestasi” tukkimiehen kirjaa” hanan vieressä. Lataa sovellus vedenjuonnista. Laita 2 l kannu vettä pöydälle, niin näet konkreettisesti paljonko, on vielä jäljellä. Pidä ve-

Osattiinpa Ennenkin

Oulaisten

NUORET miehet ovat kautta aikain keskenään mitelleet ja mittailleet voimiensa kestävyyttä. Vakavammin asiaan suhtautuneet pullistelijat popsivat anabolisia ja muita stimulentteja lihastensa vahvistamiseksi.

Rekka-auton vetämisellä, kivien kantamisella ja ns. farmarikävelyllä yritetään sitten osoittaa paremmuutensa meidän muiden heikompilihaksisten joukossa.

Ennen vanhaan voimat saatiin kaurapuurosta ja ankarasta työnteosta. Näistä todellisista voimamiehistä kertoo myöskin Tähystäjä Kalevan artikkelissaan

21.7.1939 sivulla 4 seuraavaa:

Vanhoista Oulaisten voimamiehistä oli kuuluisimpia Ylikartanon vaari. Hän varasti kerran hirsiä merijärvisten metsästä kantaen hirret yöllä olallaan tielle, ettei tarvinnut jälkeä tehdä, peitti hirret pellonojaan vähän paikkaansa. Keväällä teki vaari rakennusurakan, mutta hirsiä oli niin vähän rakennuspaikalla, että miehet tuskin alkuun pääsivät. Vaari kantoi kuitenkin öisin aina piilopaikoistaan hirsiä sen verran, kun miehet päivisin tarvitsivat ja rakennus valmistui.

Ylikartanon vaari ei juuri uskaltanut miestä lyödä, sillä kerran hän oli lyönyt erästä miestä niin lujasti, että mies kuoli.

Iso-Heikki oli myös mahtava voimamies. Kerran va- sipullo aina mukanasi. Tee ihana makuvesi itsellesi, jolloin vesi on houkuttelevampaa. Jano voi olla oire makean mieliteosta. Jos ongelmasi on sokeri ja makeanhimo, mieti juotko tarpeeksi vettä? Elimistö pyrkii korvaamaan janon helpoimmalla mahdollisella keinolla viestittää. Sokerilla paikataan energian tarve nopeimmin. Entä jos elimistö haluaisikin ”vain” vettä?

Seuraavan kerran kun mielesi tekee mieli makeaa, juo rauhassa kaksi lasillista vettä. Veden juonnilla on tärkeä merkitys hyvinvoin- nille: Elimistö poistaa kuona-aineita ja ns ”myrkkyjä” paremmin, suolistosi voi paremmin ja ehkäisee ummetusta. Vesi helpottaa esimerkiksi virtsatietulehduksiin sairastuvia tai heitä, joilla on taipumus virtsakiviin. Aineenvaihdunta paranee ja saa ruuansulatuksen toimimaan tehokkaammin, makean mieliteot vähenevät. Annoskokosi pienentyvät itsestään, eikä sinun tule syötyä liian isoja kerta-annoksia. Ihosi pysyy kauniimpana (nestevajaus näkyy myös ihon rypistymisenä)

Veden juominen vaikuttaa verenpainetasoosi, nestevaje häiritsee kehon säätelymekanismismia, joka saattaa johtaa kohonneeseen verenpaineeseen. Parantaa vastustuskykyä suoliston hyvinvoinnin ansiosta.

Oireita kuivuudesta: ummetus, väsymys, päänsärky, mielialan lasku, huimaus, kuiva iho, unen laadun huononeminen, pahoinvointi, kognitiivisten kykyjen heik- keneminen, keskittymiskyvyn lasku, makeanhimo ja verensokerin vaihtelut. Muista siis vesi, ei liikaa, mutta riitävästi. rasti rosvo Yrkkö, Hurvastin eli Vilpolan Matin voipytyn. Matti isäntä hyppäsi rosvoon Heikkiä avuksi. Hädissään jätti Yrkkö voipytyn pellonojaan tuumien, että minkälainen mies se IsoHeikki mahtaa olla, kun pienikin on niin vahva. Matti Hurvasti oli nimittäin myöskin voimamies ja Ison-Heikin sukulainen.

Kerran oli Iso-Heikki kyntämässä vankalla oriilla. Ori yritti hypätä ojan yli, mutta kun Heikki vetäisi auraa, jäi kurki kouraan ja ori lysähti takapuolelleen.

Halkoja hakkasi Heikki kirveellä 7–8 syltää päivässä. Siivona miehenä tämä uros ei osallistunut tappeluihin.

Nasku-Heikki ei ollut voimamies mutta muuten mukava heppu. Hän oli hyvin pieni, päässään hänellä oli pelastusarmeijan lakki, haitari selässä ja pieni nyrkinkokoinen kahvipannu edessä rinnan päällä riippumassa. Taloon tultuaan keitti hän ensitöikseen kahvit sekä piti sitten seurat kaikkine siihen kuuluvine seremonioineen.

Kerran Herranehtoollisella käydessään Heikkiä "nahistaa". Ehtoollisvieraita oli tavallista enemmän, joten pöydässä oli ahdasta. Nasku-Heikki alkoi tyrkkiä vierustovereitaan kyynäspäillään ja mutisi puoliääneen "S-na, kun nahistaa". Pappi kuuli Heikin kiroilun, kutsui hänet sakastiin ja kysyi

"miksi Heikki kiroili?""-Nokun nahisti"-"Mikä sitten nahisti?"-"Maailma toiselta puolen ja housuntakapuoli toiselta puolen".

Neljättä kymmentä vuotta taakse asui Petäjäskoskel- ja viljaa jäi 3 täysinäistä aitallista.

Kerran kun Pekka oli Oulaisten kirkolla hiukan toisella kymmenellä, tuli häneltä eräs mies ostelemaan viljaa. "Saat 100 tynnyriä la Pekka Nikula, joka oli myös samassa suhteessa omituinen, mutta erinomainen maanviljelijä. Hänellä oli aivan erikoismallinen puku ja siinä omatekoiset napit. Kaulassa oli sarvesta tehty solki, jossa oli paksu rautanaula neulana. kengät teki Pekka itse ja oli kengistä toinen pitempi. Kun kerran eräs vieras ihmetellen kysyi "kuka nuo kengät teki?" vastasi Pekka "suutari".

” Mainittakoon, että myöhemminkin on Oulaisten kirkkoon murtauduttu useitakin kertoja, mutta ei kuitenkaan ole tehty niin perusteellista jälkeä kuin edellä kerrotussa tapauksessa.

Kun Pekka muutti Kalajoelta Nikulaan, oli hän niin köyhä, että ensimmäinen joulu oli leivätön. Talo oli Pekan tullessa aivan rappiolla, mutta kun hän kuoli, niin oli Nikulassa 30 lehmää ja 4 hevosta, heinää myytiin rukiita, kun laitat säkit takaisin Nikulaan, eikä maksa penniäkään", sanoi Pekka ja antoi kans.

Eräänä lauantai-iltana meni heinän läjyy tavallista myöhäisempään, josta väki vähän murisi. "Ennen auringonlaskua saatte palkan, maksan sen täällä niityllä". sanoi Pekka ja maksoi myös.

Kävipä Pekka kerran ongellakin, mutta kun ei kala heti syönyt, niin Pekka suuttui ja sanoi "lähden kuokkimaan, niin se nykkii vielä 10 vuoden perästäkin".

Sen koomin ei Pekka onkinut, mutta kuokki sitä enemmän.

Vielä vanhana ukkonakin Pekka toisinaan ryyppäili, mutta tavallisimmin vaan kotona ja huoneessa. Mutta kerran kun emäntä ei sattunut olemaan kotona lähti Pekka päissään ulos ja loukkasi pahasti nokkansa. Pekan pojan emäntä valitteli tätä, mutta Pekka tokaisi "mitä se haittaa, kun on rahaa".

Vaikka vanhan ajan oulaislaiset joivat ja tappelivat, niin olivat varkaudet ja murhat kuitenkin varsin harvinaisia. Sellaisia kuitenkin silloin tällöin tapahtui ja kerromme niistä pari törkeintä.

Yöllä 21 päivää vasten lokakuuta 1863 tapahtui Oulaisissa törkeä kirkonryöstö. Mainittuna yönä murtautuivat rosvot kirkkoon, vieden sieltä kaksi messinkistä kynttiläkruunua, kahden ja puolentoista leiviskän painoisia, kaksi kaksihaaraista messinkistä kynttilänjalkaa, kaksi messinkilamppua, tinaisen kastemaljan, lisäksi vielä alttarivaatteet, messupaidat, papinkopat ja yleensä kaikki mitä kirkossa irtainta oli. Aamusella oli kärrynrattaan jälkiä näkynyt kirkkomaalla ja useita mustalaisia oli samana yönä ollut liikkeellä Oulaisista Haapavedelle päin. Mustalaisia epäiltiin en- sin varkaiksi, mutta käräjissä ei tapausta saatu selvitetyksi. Monta vuotta tapahtuman jälkeen löydettiin Mieluskylän metsästä kruununpalasia, jotka todettiin Oulaisten kirkosta varastetuksi. Varkauden jälkeisenä jouluna oli kruunujen tilalla vaan puuristejä, joihin oli joulukynttilät kiinnitetty. kahden vuoden perästä v. 1865 ostettiin sitten kuljeksivalta läkkisepältä läkkiruunu, josta hän sai palkaksi leivän talosta. Myöhemmin on hankittu kirkkoon oikeita kruunuja. Mainittakoon, että myöhemminkin on Oulaisten kirkkoon murtauduttu useitakin kertoja, mutta ei kuitenkaan ole tehty niin perusteellista jälkeä kuin edellä kerrotussa tapauksessa.

Lähde: Kansalliskirjasto.fi Seuraavalla kerralla tositarinoita Oulaistelaisista ja muistakin alueemme suurista, väkevähenkisistä saarnamiehistä.