Tutkimustietoa

Selkäleikkauksen jälkeinen kuntoutus tulisi olla räätälöityä

Kuva: Shutterstock

PITKITTYNYT SELKÄKIPU heikentää selkälihaksia, eivätkä ne palaudu riittävästi vuoden seurannassa leikkauksen jälkeen. Selkäleikkauksen jälkeen selän itsehoito on tärkeässä asemassa.

Outi Ilveksen väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että vartalon lihasten harjoittaminen ja riittävä määrä kuntoliikuntaa tukevat leikkauksen jälkeistä kuntoutumista.

Alaselän jäykistysleikkauspotilailla on heikko vartalon lihasvoima jo ennen leikkausta. Terveillä selkälihasten (vartalon ojentajat) on havaittu olevan noin kolmanneksen vahvemmat kuin vatsalihasten (vartalon koukistajat), mutta leikkaukseen tulevilla selkäkipupotilailla tämä voimasuhde on päinvastoin.

Tutkimuksessa leikattujen selkäpotilaiden vartalon ojennus- ja koukistusvoimat lisääntyivät neljänneksen vuoden seurannassa leikkauksen jälkeen. Tästä huolimatta etenkin ojentajalihasten voimataso jäi edelleen heikoksi vuoden seurannassa, joten leikkauksen jälkeistä kuntoutusta tarvitaan.

Tutkimuksessa selvitettiin myös vuoden kestävän nousujohteisen kotiharjoitteluohjelman vaikuttavuutta leikkauksen jälkeen. Kun kotiharjoitusohjelmaa verrattiin tavanomaiseen leikkauksen jälkeiseen hoitoon, ei havaittu merkittäviä eroja tuloksissa kahden hoitoryhmän välillä.

Tuloksissa havaittiin kuitenkin suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Vuoden kestävä kotiharjoittelu toteutui vaihtelevasti ja toteutusaktiivisuus väheni tutkimusjakson loppua kohti joka toinen kuukausi pidetyistä fysioterapiaseurannoista huolimatta, mikä on voinut osaltaan vaikuttanut tuloksiin.

Potilailla oli merkittävää alaselkä- ja alaraajakipua sekä kipuun liittyvää liikkumisen pelkoa ennen leikkausta. Nämä vähenivät ensimmäisten kolmen leikkauksen jälkeisen kuukauden aikana tarjoten hyvän pohjan vuoden kotiharjoittelujakson aloitukselle.

Molemmilla hoitoryhmillä vartalon lihasvoima, toimintakyky, fyysiseen toimintakykyyn liittyvä elämänlaatu sekä fyysisen aktiivisuuden määrä parantuivat. Kuitenkin vartalon ojentaja- ja koukistajalihasten voimasuhde parani vain harjoitteluryhmällä. Kaikkiaan neljännes tutkittavista koki vähintään kohtalaisia oireita ja toimintakyvyn haittaa vielä vuosi intervention päättymisen jälkeen.

Leikkaukseen tulevilla selkäkipupotilailla fyysinen aktiivisuus vaikuttaa olevan hyvin vähäistä. Leikkauksen jälkeen fyysinen aktiivisuus lisääntyi merkittävästi vuoden aikana, mutta se ei yksin riitä toimintakyvyn parantamiseen vaan tarvitaan yksilöllisesti räätälöityä kuntoutusta.

Outi Ilveksen väitöskirja Rehabilitation after Lumbar Spine Fusion. The Effectiveness of a 12-Month Home-Exercise Program tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa syyskuussa 2020. Alkuperäinen julkaisu: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-8244-7.

Usean lajin harrastaminen voi auttaa ylläpitämään liikunta-aktiivisuutta – yhteys myös kivuttomampaan selkään

MONIPUOLISELLA LIIKUNNALLA voi saavuttaa enemmän terveyshyötyjä yhteen liikuntalajiin verrattuna. Aikuisiän monipuolisella liikunnalla ja etenkin kestävyyslajien harrastamisella voi olla yhteys myös vähäisempiin alaselkäkipuihin.

Sara Kaartinen tutki väitöskirjassaan liikunnan monipuolisuuden hyötyjä. Toistuva, yksipuolinen harjoittelu on riski nuorten urheilijoiden loukkaantumisille, rasitusvammoille, loppuun palamiselle ja jopa liikunnan lopettamiselle. Myös monet aikuisurheilijat raportoivat lajeilleen tyypillisistä rasitusvammoista ja ylikuormituksesta, jotka voivat olla seurausta yksipuolisesta harjoittelusta.

Väitöksessä selvitettiin, millainen yhteys nuoruuden monipuolisella liikunnalla on vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen aikuisena ja miten liikunnan monipuolisuus vaikuttaa selän alueen kipuiluun aikuisiällä. Alaselän ja niska-hartiaseudun kivut ovat yleisiä nuoruudesta alkaen, ja kivut voivat vaikuttaa merkittävästi ihmisen toimintakyvyn heikkenemiseen.

Tutkimusaineistona oli Nuorten kaksosten terveystutkimus, jossa on seurattu vuosina 1975–1979 syntyneitä kaksosia. Otokseen kuului yli 3 700 liikunnallisesti aktiivista kaksosta, jotka olivat keskimäärin 16–34-vuotiaita tutkimuksen aikana. Sekä liikunta-aktiivisuutta että selkäkipuja tutkittiin kaksosten itseraportoitujen tietojen avulla. Kun tutkimuskohteena olivat kaksosparit, myös perimän ja ympäristötekijöiden vaikutusta tutkittuihin yhteyksiin oli mahdollista arvioida.

Tutkimuksen tulosten mukaan nuorena monipuolisesti eri liikuntalajeja harrastaneet naiset olivat liikunnallisesti aktiivisempia aikuisena kuin ne, jotka harrastivat vain yhtä lajia. Miehillä vastaavaa yhteyttä ei havaittu.

Ero voi osin selittyä sillä, että tutkimuksessa miehet harrastivat rasittavampaa liikuntaa, jolloin liikuntasuositusten mukaisen viikoittaisen liikunta-aktiivisuustason saavuttaminen vaatii ajallisesti vähemmän liikuntakertoja. Näin ollen harrastettujen liikuntalajien määrä ei välttämättä nouse yhtä keskeiseksi tekijäksi miesten liikunta-aktiivisuudessa kuin naisten kohdalla.

Monipuoliset liikkujat raportoivat tutkimuksessa aikuisena vähemmän alaselkäkipuja, sukupuolesta riippumatta. Tutkimuksen mukaan erityisesti kestävyyslajeihin osallistuneet raportoivat vähemmän alaselän kipuja.

Tutkimus tukee näkemystä siitä, että liikunnan monipuolisuudella voi saavuttaa lisää terveyshyötyjä verrattuna vain yhteen lajiin. Tulokset myös tukevat nykyisiä liikuntasuosituksia, joiden mukaan viikoittain olisi hyvä harjoittaa sekä reipasta tai rasittavaa liikuntaa että lihaskuntoa ja liikehallintaa.

Jyrkimmin liikunta-aktiivisuus laskee lapsuuden ja nuoruuden aikana sekä silloin, kun nuori aikuistuu. Tutkimuksen mukaan erityisesti tyttöjä olisi hyvä kannustaa useiden liikuntalajien pariin nuoruudessa, mikä voisi auttaa heitä säilyttämään liikunta-aktiivisuuden, kun he siirtyvät nuoruudesta aikuisuuteen. Nuorille tulisi tarjota mahdollisuuksia erilaisiin lajikokeiluihin ja harrastamiseen myös ilman suuria harjoitusmääriä ja kilpailutoimintaa.

Sara Kaartisen väitöskirja Diversity of sport activities, leisure-time physical activity, and spinal pain: A Finnish Twin Study tarkastettiin Helsingin yliopistossa elokuussa 2020. Alkuperäinen julkaisu: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-51-5913-7.

Selkäkivut häiritsevät nuorten urheilun harrastamista

SELKÄKIVUT OVAT YLEISIÄ jo nuorilla riippumatta siitä, osallistuvatko he urheiluseuratoimintaan vai eivät. Nuorista koripallon ja salibandyn pelaajista noin joka toinen on kokenut selkäkipuja edellisen vuoden aikana ja joka kahdeksannella pelaajalla selkäkivut häiritsevät merkittävästi harrastamista.

Tulokset selviävät Marleena Rossin väitöskirjatutkimuksesta, jossa selvitettiin selkäkipujen yleisyyttä urheiluseuratoimintaan osallistuvilla ja eiosallistuvilla nuorilla. Lisäksi tutkittiin harjoituksista ja peleistä poissaoloja aiheuttaneiden selkäkipujen yleisyyttä ja riskitekijöitä nuorilla koripallon ja salibandyn pelaajilla.

Urheiluseurassa liikkuvilla pojilla oli enemmän alaselkäkipuja kuin pojilla, jotka eivät harrastaneet seurassa. Toisaalta urheiluseuratoimintaan osallistuvat tytöt ja pojat raportoivat vähemmän niska-hartiaseudun kipuja. Todennäköisyys raportoida myös muita tuki- ja liikuntaelinkipuja oli suurempi nuorilla, joilla oli selkäkipuja.

Koripallon ja salibandyn pelaajien 1–3 vuoden seurannassa havaittiin, että useimmiten pelaajien selkäkivut alkavat vähitellen ja pääsääntöisesti alaselän alueelta. Poissaolo harjoituksista selkäkipujen takia kesti keskimäärin kaksi viikkoa. Lisäksi useampi kuin joka kolmas vähitellen alkaneista selkäkivuista esti normaaliin harjoitteluun osallistumista jopa yli 29 päivän ajan.

Etenkin koripalloon liittyy paljon hyppyjä ja alastuloja, mutta yhteyttä alastulon aiheuttamaan iskun ja selkäkipujen välillä ei löydetty. Tutkimuksessa ei havaittu, että lonkankoukistajien tai takareisien heikompi lihasvenyvyys tai yleinen nivelten yliliikkuvuus lisäisi riskiä selkäkivuille. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lonkan liikkeen hallinta yhden jalan alastuloissa altistaa alaselkäkipujen synnylle, vaikka lonkan lihasten lihasvoima ei näyttäytynytkään selkäkipujen riskitekijänä.

Vaikka selkäkivut ovat yleisiä myös nuorilla urheilijoilla vaikuttaa siltä, että salibandy ja koripallo eivät altista selkäkivuille merkittävästi muuta väestöä enempää. Nuorilla urheilijoilla esiintyvät selkäkivut häiritsevät kuitenkin merkittävästi harrastamista.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että liikuntavammat ja selkäkivut vaikuttavat nuoren urheilijan suorituskykyyn ja mielialaan. Lisäksi huomattavassa osassa alaselkäkivuista on usein kyse toistuvasta vaivasta. Jatkossa olisi erityisen tärkeää tunnistaa ne nuoret urheilijat, joilla on suurempi riski toimintakykyä alentaviin ja liikkumista vähentäviin pitkittyviin selkäkipuihin.

Marleena Rossin väitöskirja Back Pain in Youth – Occurrence and Risk Factors tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa syyskuussa 2020. Alkuperäinen julkaisu: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8184-6.

Kuva: iStock