Kuntosali oli selän pelastus

Teksti: Pia Bilund • Kuva: Dirk Archner

Roman Schatz ei nuorena uskonut löytävänsä itseään kuntosalilta. Nyt mies hikoilee salilla useamman kerran viikossa ja tuntee olonsa vahvaksi. Notkeutta hän ylläpitää joogalla, ja selän kipuillessa apu löytyy kävelystä.

Kirjailija ja toimittaja Roman Schatzilla on aina ollut jonkin verran selkäongelmia. Pitkälle, yli 190-senttiselle miehelle huonekalut ja työtasot ovat yleensä liian matalia ja kumarassa asennossa oleminen, kuten tiskaaminen, sattuu selkään.

Isommin selkäkipu, tarkemmin sanottuna noidannuoli, iski Romaniin noin 30-vuotiaana. Äkillinen voimakas kipu yllätti, kun hän laittoi farkkuja jalkaan.

Avuksi selkäkipujen taklaamiseen löytyi sitten liikunta ja kuntosali.

– Kaverini otti mut mukaan kuntosalille. Ja olen käynyt kuntosalilla siitä lähtien eli melkein puolet elämästäni. Se oli mun pelastus. Hankin lihaksia, vahvistin keskivartaloa ja koko kehoa.

Roman täytti elokuussa 60 vuotta ja tietää, että lihasmassa katoaa iän myötä, joten siitä on huolehdittava. Selkä pysyy nykyisin kunnossa liikunnan avulla, vaikka aika ajoin selkäkipu ilmoittaakin itsestään. Kun selkä on ”huonossa kunnossa”, silloin Roman kävelee.

– Mä kävelen ja mun pitää aina kilometrin välein mennä kyykkyyn ja venytellä nikamia paikoilleen. Sitten jaksaa taas. Mutta se on vähän noloa ja näyttää siltä, että sedältä tulee oksennus. Joskus on joku kysynytkin, että onko kaikki okei – joo, selkä vaan vaivaa.

Roman kävelee keskimäärin 10 000 askelta päivässä. Hän on myös treenannut ahkerasti. Harjoitusohjelmaan on kuulunut kuntosalia 4–5 kertaa viikossa ja kerran viikossa joogaa. Kuntosalille oli helppo mennä, sillä se sijaitsi kätevästi samassa talossa, jossa Roman asui. Sittemmin mies on muuttanut ja etsii uutta salia uuden kodin läheltä.

– Olen siis ollut ihan himotreenaaja. Vanhalla miehellä on ”sixpack”, mutta naama on rytyssä eikä se oikein sovi vartaloon, Roman naurahtaa.

Hieman toisenlaista treeniä Roman sai lokakuisen muuton yhteydessä.

– Tein muuton itse, kahdeksan reissua edestakaisin. Mutta hyvin selkä kesti kantamisen ja hankalat asennot, eikä tarvinnut erikseen käydä kuntosalilla. Se oli hyötyliikuntaa.

Liikunta on Romanin mielestä ainoa lääke kaikki vaivoihin. Kivuttomuuden ja liikunnan ilon lisäksi mies kertoo treenaavansa senkin takia, että hän myy itseään.

– Olen yhden ihmisen firma ja sen nimi on Roman Schatz. Olen tuote ja mun täytyy pitää huolta tästä tuotteesta.

Kuntosalilla hikoilun lisäksi Roman on harrastanut joogaa säännöllisesti jo vuosia. Hänestä on tärkeää, että keho pysyy notkeana, saa vielä varpaista kiinni tai saa kädet yhteen selän takana, toinen käsi ylä- ja toinen alakautta, tai voi seisoa yhdellä jalalla niin kauan kuin huvittaa.

– Joogassa hyvä juttu ovat nimenomaan tasapaino ja mikroliikkeet, pienet korjausliikkeet, jotka haastavat kehoa. Ei siinä lihaksia saa, mutta yllättävän hankalaa se on. Teen netin kautta noin kerran viikossa ohjelmaa, jossa koko keho tulee kunnolla venytetyksi, ja lopuksi seison päälläni. Enemmänkin olisi hyvä joogata.

Roman kertoo tekevänsä vain ja ainoastaan istumatyötä. Juuri siksi hän onkin himoliikkuja, vaikka kertoo periaatteessa olevansa hedonisti, joka ei tee mitään, mikä ei tunnu kivalta.

– Mutta liikkumiseen mulla ei ole sellainen suhde ”ei hitto, mä en jaksais”, vaan mä tiedän, että jos lähden salille, tunnin jälkeen mua ei enää ketuta, ei stressaa. Ja vaikka olen pumpannut rautaa tunnin verran, sen jälkeen tunnen itseni tosi vahvaksi, en suinkaan väsyneeksi tai uupuneeksi. Se on makee fiilis.

Romanin työpöytä ja -jakkara ovat säädettäviä eli työasentoja voi vaihdella päivän aikana. Hän myös liikuskelee paljon työpäivän aikana eikä istu paikallaan juuri 15–30 minuuttia pidempiä aikoja. Puhelut ja hampaiden pesutkin sujuvat mieheltä ympäriinsä kävellen. Askeleita arkeen kerryttää lisäksi autottomuus.

– Mulla ei ole ollut autoa enää moneen vuoteen. Kävelen paljon, erityisesti kun liikun Helsingin sisällä. Voin kävellä 30–40 minuutin matkan. Matka ratikalla kestäisi kuitenkin yhtä kauan, varsinkin jos pitää vaihtaa. Käveleminen on mulle erittäin tärkeää.

Selkäkipu ei ole Romanin mukaan kauheasti haitannut työn tekemistä. Mies on kuitenkin huomannut, että selkäkipu korreloi suoraan elämäntapojen, etenkin syömisten kanssa.

– Jos syön kiltisti vihanneksia, enkä syö ylimääräistä sokeria, suklaata, jätskiä tai sipsejä, mitään sellaista ”pahaa”, niin selkäkivut pysyvät poissa.

Roman kertoo painavansa tällä hetkellä 94 kiloa, mutta on joskus painanut enemmän.

– Sen kyllä tuntee selässä, jos edessä roikkuu kymmenen kilon kaljavatsa.

Nyt korona-aikana moni on siirtynyt tekemään etätyötä kotiin. Romanille etätyö on ollut normaalia jo vuodesta 1996 lähtien.

– Ainoa käytännön ero mun työssä nyt korona-aikaan on se, että ei ole ollut livekeikkoja, mikä tuntuu tietysti kukkarossa. Mutta onneksi on radio ja voi kääntää. Mun päätoimeentulo on jo vuosia ollut radio ja se on aina etätyötä. Viikkopalaveritkin hoituvat nyt videoyhteydellä.

Romanin Ylellä vetämä keskusteluohjelma Maamme-kirja jatkuu ainakin vuoden 2021 loppuun asti. Kesällä hän käänsi kirjan saksasta suomeksi, ja siitä on tulossa myös äänikirja, jonka kustantaja haluaa Romanin lukevan. Miehellä on myös uusi oma kirja työn alla.

– Kirjaprojektilla ei ole vielä kustantajaa, joten ei tarvitse henkensä edestä kirjoittaa. Tähtään siihen, että kirja ilmestyy ensi vuonna. Toivottavasti silloin on taas kirjamessut, ei vain verkossa.

Vapaa-ajallaan Roman harrastaa myös laulamista ja soittaa kitaraa. Miehen tekemiä lauluja voi kuunnella hänen Youtube-kanavallaan.

Vastapainoa työlle tuovat askareet alaasteikäisen tyttären kanssa. Roman vie ja hakee tyttären koulusta, laittaa tälle ruokaa ja tekee yhdessä läksyjä.

– Mulla on jo kaksi täysi-ikäistä lasta ja meillä on aina ollut niin, että olen ollut se vanhempi, jolle koulusta on soitettu, jos lapsi on kipeä. Olen aina tehnyt töitä kotona ja mun aikataulu on hyvin joustava. Ja se on kiva.

Roman on asunut Suomessa vuodesta 1986. Häntä kutsutaankin ”Suomen viralliseksi saksalaiseksi” ja häneltä kysytään usein eroista suomalaisten ja saksalaisten välillä. Yleistyksiin Roman ei lähde, sillä saksalaisia on monenlaisia kuten suomalaisia, ja maiden sisällä on alueellisia eroja.

– Toisaalta, Saksassa asuu 80 miljoonaa ihmistä samalla pinta-alalla kuin Suomessa viisi miljoonaa, joten siellä on kilpailuhenkisempää ja organisoidumpaa, ehkä, Roman pohtii.

Joitakin kulttuurieroja joka tapauksessa on. Yksi niistä liittyy saunaan. Suomalaisella ja saksalaisella saunalla on eroa.

– Suomalainen on paljon useammin alasti ja märkä, hikinen. Suomalainen on myös paljon useammin pakkasessa tai metsässä, tilastollisesti, ei tietenkään kaikki.

Saksalainen sauna on Romanin mielestä naurettava. Siellä kello tikittää eikä löylyä saa heittää itse.

– Löylyä tulee heittämään löylymestari ja löyly haisee eteerisille öljyille. Ja sitten löylymestari tekee pyyhkeestä propellin niin, että alalauteella on yhtä kuuma kuin ylälauteella. Ja tälle pitää taputtaa. Saksalaiset ovat pilanneet saunan.

Roman on merkinnyt kalenteriin treenikertansa ja yllättynyt itsekin niiden suuresta määrästä.

– Se näyttää aika hyvältä, mutta on siellä reikiäkin.

Ehkä taustalla on näyttämisen haluakin, joka kumpuaa siitä, että hänelle on sanottu: ”Roman, sulla ei ole minkäänlaista itsekuria. Sä aloitat tuhat asiaa, mutta mitään et saata loppuun.”

– Mulla on aina ollut tarve näyttää jollekin, en tiedä kenelle, että olen kurinalainen sotilas, treenaan kurinalaisesti ja vien asiat loppuun. Kurinalaisuus, mä inhoan sitä, mutta toisaalta ilman sitä en voisi pyörittää yhden miehen firmaa ulkomailla.

Koululiikunnasta 1970-luvun Saksasta Romanilla on ikävät muistot. Liikuntatunnit olivat hänelle hirveä painajainen.

– Piti pelata futista ja olin aina se viimeinen, jota kukaan ei halunnut joukkueeseen. En osannut juosta, en heittää palloa enkä tehdä mitään pallotemppuja. Olin vähän plösö poika. Siitä jäi mulle jokin trauma.

Eroja Suomen ja Saksan välillä löytyy Romanin mielestä myös urheilussa. Hänen teoriansa on se, että suomalaiset ovat perinteisesti hyviä sellaisissa lajeissa, joita voi tehdä yksin ja joissa yksilösuoritus on tärkeä, esimerkiksi hiihto ja ralli. Suomi on Romanista liikuntahullu maa.

– Suomessa kaikki ovat joutuneet hiihtämään. Täällähän hiihdetään 50 kilometriä pakkasessa ihan huvin vuoksi. Minä en ole koskaan hiihtänyt metriäkään, siis murtomaasuksilla. Lasketellut olen kyllä, koska olen kotoisin Alppien reunalta.

Mutta ”himoliikkujien” rinnalla oma lajinsa ovat ”pössyttelevät sohvaperunat”, jotka kaipaisivat kannustusta liikunnan aloittamiseen. Mitä sarkasmistaan tunnettu kirjailija sanoisi heille?

– Mun terveysvinkki keski-ikäisille suomalaismiehille on: myy autosi ja kulje julkisilla, jalan tai hanki fillari. Se tekee selällekin hyvää.

Yksi hyvä arkiliikunnan muoto on myös portaiden kävely.

– Vaikka rappujen kävelyllä ei olisi merkitystä sun kokonaisvaltaisen voinnin kannalta, siitä tulee hyvä fiilis, kun olet selättänyt taas kerran sisäisen laiskiaisen. Sillä on tärkeää terapeuttinen vaikutus.

Nuorempana Roman ei olisi ikinä uskonut, että löytää vielä itsensä kuntosalilta. Elämässä on parempaakin tekemistä kuin pumpata jotain typerää rautaa kellarissa. Mutta kuntoilussa on myös psyykkinen, filosofinen ulottuvuus.

– Kun elämä heittää kanveesiin, minäpä jumalauta nousen ylös. Niin kuin turkkilaisessa ylösnousussa, jossa makaat selällään ja nouset ylös 20 kilon kahvakuula tai kaljakori kädessä. Siinä treenaantuu koko kroppa, kahvakuulailusta tykkäävä mies veistelee.

– Ja kun 4–5 kertaa viikossa hengästyy niin, että t-paita on kunnolla märkä, se tekee ihollekin hyvää.

Liikunta antaa Romanin mukaan illuusion siitä, että on kontrollissa, hallitsee tilannetta.

– Kun on pidempään treenannut, tulee pidempi hallinnan tunne. Ja kun lihakset alkaa näkyä, sitä on myös kiva katsoa.

Ikää kertyy meille kaikille väistämättä lisää ja jossain vaiheessa on aika jättää jäähyväiset keholle. Roman haluaa pysyä hyvässä kunnossa ja aktiivisena vielä pitkään.

– Täytin just 60 vuotta, mutta hyvässä lykyssä mulla on vielä 20 vuotta edessä. Treenaan senkin takia, etten joutuisi pyörätuoliin vaan omin jaloin ja voimin pärjäisin.

• Saksalaissyntyinen kirjailija ja toimittaja. • Julkaissut 15 teosta: romaaneja, tietokirjoja, oppikirjoja ja sarjakuvaalbumeja. • Viikoittainen radioohjelma Maamme-kirja Yle Radio 1:ssä. • Harrastaa kuntosalia, joogaa, kävelyä ja musiikkia. • Perheeseen kuuluu kouluikäinen tytär ja kaksi aikuista lasta aiemmasta liitosta.