Vesijuoksu tekee olon nuoremmaksi ja vetreämmäksi

Teksti: Pia Bilund • Kuvat: Meri-Tuuli Väntsi ja Kreetta Järvenpää

Meri-Tuuli Väntsille tehtiin selkäleikkaus kaksi vuotta sitten. Selän kuntoutuksessa kulmakivinä toimivat Fustra, kävely ja vesijuoksu. Työnsä vastapainoksi luova ruoka-ammattilainen tekee keramiikkaa.

KOKKI JA KEITTOKIRJAILIJA Meri- Tuuli Väntsillä on ollut selkävaivoja parikymppisestä saakka. Ne alkoivat, kun hän siirtyi päätoimisesti catering-alalle ja roudasi tavaraa paikasta toiseen.

– Olin silloin 26-vuotias. Selän huoltaminen ja jumppaaminen ei ollut päällimmäisenä mielessä. Painoin töitä tosi paljon ja selkävaivoja alkoi tulla. Kun menin noidannuolen kanssa lääkäriin, ohje oli vaan ottaa buranaa ja jumpata. Se jäi aina siihen.

Vakaviksi selkäkivut kävivät, kun Meri-Tuuli sai ensimmäisen lapsensa vuonna 2016. Noidannuolet pahenivat.

– En pystynyt harrastamaan liikuntaa raskauden aikana, joten olin ihan rapakunnossa, kun lapsi syntyi. Siihen päälle lapsen kantaminen ja muu erilainen fyysinen kuormitus.

Meri-Tuuli sai selän kuntoutettua Fustralla. Hän aloitti ilmaisella kokeilutunnilla ja osti sitten lisää tunteja aina kun siihen oli rahaa.

– Fustra-tunteja vetäneen personal trainer Terhin tapa opettaa, neuvoa ja korjata mun vartalon liikkeitä oli ihan mieletön. Oli mielenkiintoista oppia käyttämään kroppaa. Olen tehnyt koko elämäni fyysistä työtä ja tajusin, että olen tehnyt kaiken väärin. Oli tavallaan vain ajan kysymys, milloin selkä pettää.

Meri-Tuuli sanoo, ettei hän nauti urheilusta eikä saa siitä ”kiksejä”.

– Joudun pakottamaan itseni liikkeelle. On lajeja, joista nautin, mutta voi mennä viikkoja, etten tee mitään, ellen pakota itseäni.

Personal trainerin kanssa Meri-Tuuli oivalsi kehonsa heikot kohdat ja oppi miten seisoa ja istua, miten käyttää käsiä symmetrisesti ja miten treenata oikein.

– Mä en ikinä ennen ollut kyykännyt oikein. Me harjoiteltiin sitä monta viikkoa.

Joka kerta kun olin ollut jollain ryhmäliikuntatunnilla, olin tehnyt ne väärin. Se on ihan ymmärrettävää, kun 35 naista pumppaa painojen kanssa, ohjaajalla ei ole aikaa korjata asentoja. Terhin avulla sain sitten terveen selän, myös nuoresta asti vaivanneet polvivaivat hävisivät.

Järjetöntä kipua

Vuonna 2020 toisen lapsen syntymän jälkeen Meri-Tuulin selkä ”pamahti kunnolla”. Hän oli ajamassa autolla ja aivasti äkisti.

Oli mielenkiintoista oppia käyttämään kroppaa.

– Ai, nyt tapahtui jotain! Selkään sattui ja tikutti. Se oli yhtä kärsimystä, enkä pystynyt enää nostamaan lasta.

Meri-Tuuli kävi akupunktiossa ja osteopaatilla. Hän halusi kokeilla lääkkeettömiä vaihtoehtoja, koska imetti. Sitten oli pakko mennä lääkäriin ja tämä määräsi kipulääkettä 3 x 800 grammaa päivässä.

– Katsoin aina kellosta, milloin saan ottaa seuraavan lääkkeen, kun sen vaikutus ei riittänyt kipuun. Lääkäri sanoi, että kolme kuukautta katsotaan ja sitten voin tulla tutkimuksiin. Äiti ja anoppi tulivat välillä avuksi, ja kun korona alkoi, mies oli kotona etätöissä ja pystyi jeesaamaan vauvan kanssa.

Meri-Tuuli pystyi lähinnä seisomaan ja makaamaan, liikkuessa piti edetä hitaasti ja varovasti. Oli kevät ja häntä harmitti, ettei hän päässyt vauvan kanssa ulos aurinkoon kärryttelemään.

– Kestin sitä 2,5 kuukautta. Sitten soitin selkäspesialistille, että nyt en enää pysty syömään tällaista määrää lääkkeitä. Tässä ei ole mitään järkeä. Kipu ja lääkkeet vaikuttivat mielialaan. Olin tosin ärsytysherkkä, kun en päässyt tekemään mitään. Se puoli yllätti.

Kävelyä ja vesijuoksua

Kun Meri-Tuulin selkä kuvattiin, kuvissa näkyi selkeä välilevyn pullistuma. Kuvauksen jälkeen asiat etenivät vauhdilla. Meri-Tuuli pääsi leikkaukseen kolmessa päivässä oman vakuutuksensa kautta.

– Yllättävän monelle on tehty vastaava leikkaus. Kaikki sanoivat, että ohjeet pitää ottaa äärimmäisen vakavasti: milloin saa lähteä liikkeelle ja mitä saa tehdä. Oli mieletöntä, kun pääsin taas liikkumaan.

Aluksi Meri-Tuuli käveli kerrostalon 4. kerroksesta alakertaan ja takaisin. Ensimmäiselle kävelylle ulos hänet vei anoppi.

– Menin ensin 100 metriä, seuraavana päivänä 200. Tein myös kuuliaisesti fysioterapeutin antamia ohjeita.

Kuntoutusohjelmaan tuli mukaan vesijuoksu heti, kun Meri-Tuuli pystyi sinne itsenäisesti menemään.

– Joka kerta vesijuoksun jälkeen tuli sellainen olo, että on tapahtunut mieletön harppaus hyvinvoinnissa. Kun hallit koronan takia suljettiin, kävelin. Vedin joinakin päivinä kahdeksan kilometrin lenkkejä. Aina kun kävelin, mietin mitä pt oli mulle opettanut lihasten aktivoimisesta. Lisäksi ostin itselleni perussykemittarikellon, että kävely ei olisi vain löntystämistä, vaan siinä olisi tavoite. Reipasta liikuntaa hyvällä tasolla.

Kun Meri-Tuulin vointi koheni, hän soitti Terhille, ja he alkoivat tehdä treeniä läheisellä ulkoliikuntapaikalla. Ja kun uimahallit taas avautuivat, Meri-Tuuli palasi vesijuoksun pariin. Hän harrastaa sitä säännöllisesti, vaikka se on hänestä maailman tylsintä puuhaa. Mutta vaikutukset ovat mahtavat.

– Kun käyn vesijuoksemassa, tuntuu kuin olisin viisi vuotta nuorempi ja vetreämpi, ja selän kivistys häviää saman tien. Se on myös liikuntamuotona tehokas, mulla lähti raskauskilot aika nopeasti.

Meri-Tuulin sääntö on, että hän vesijuoksee vähintään puoli tuntia. Halutessaan hän voi juosta enemmän, sitä ei tosin ole kertaakaan tapahtunut.

– Viimeiset 10 minuuttia on sellaista, että olen melkein raivon partaalla ja toivon, että aika menisi nopeammin. Pidän sykkeen ylhäällä ja teen intervallia. Nyrkkeilen vedessä ja teen kiertoliikkeitä, en vain juokse. Voin suositella vesijuoksua kaikille. Ja olen myös oppinut, että kaiken ei tarvitse aina olla kivaa. Hyvä on opettaa itsensä myös siihen.

Ideoita uidessa

Uiminen on ollut Meri-Tuulille aina tärkeää. Se on hänelle luova hetki. Silloin hän esimerkiksi keksii uusia reseptejä. Tuottoisimmillaan Meri-Tuuli kertoo olevansa illan tunneista aamuyöhön ja sitten taas aamulla.

– Mun työ on sellaista, että teen juttuja monelle asiakkaalle samanaikaisesti. Voi olla, että pitää miettiä ruokalehteen jokin konsepti, toiselle asiakkaalle menu

ja kolmannelle muuta sisältöä. Uinti on meditatiivista, saan silloin hirveästi ideoita. Juoksen sitten pukuhuoneeseen ja kirjoitan ne nopeasti ylös muistivihkoon.

Uutta ideoidessa Meri-Tuulilla toimii irtiotto ruoka-aiheista. Jos työn alla on vaikka jokin tv-tuotanto tai keittokirja, hän ei lue ruokalehtiä tai katso Instagramista ruokasisältöä.

Joudun pakottamaan itseni liikkeelle.

– Mun on vaikea keksiä aitoja omia ideoita, jos ajatukset pyörii jo niissä mitä näen. Siinä mielessä urheilu ja varsinkin uiminen tai jokin muu yksitoikkoinen tekeminen antaa tilaa ajatuksille.

Selkäleikkauksen jälkeen Meri-Tuuli ei harmillisesti ole pysynyt uimaan.

– Leikkauskohtaa alkaa kivistää ja pistellä. Varmaan teen jotain väärin. Aion ottaa jonkun katsomaan mun uintia ja tekniikkaa. Jokin asennossa on muuttunut tai sitten selkä ei sitä kestä. Jotain pitää korjata, että pystyn taas uimaan. Haluan uida.

Leikkaus on rajoittanut jonkin verran myös Meri-Tuulin joogaharrastusta, johon hän on palannut yli 10 vuoden tauon jälkeen. Hän ei pysty enää tekemään taaksetaivutuksia, joten ne hän jättää väliin tai tekee liikkeet eri tavalla omaa selkäänsä kuunnellen. Meri-Tuuli on iloisesti yllättynyt siitä, miten pystyvä keho kuitenkin on.

– Liikkeet olivat lihasmuistissa ja yhdistin siihen vartalon käytöstä oppimani asiat. Olen joogassa nyt parempi kuin nuorena, vaikka olen isompikokoinen ja selkäni on leikattu. Ymmärrän nyt kroppaani paremmin. Kaiken sen työn ansiota, mitä olen tehnyt, olen pystyvämpi. Se oli makeeta huomata.

Ruokakuvauksia lattianrajassa

Meri-Tuulin selkä ilmoittelee itsestään silloin, kun hänellä on paljon töitä. Selkää kivistää, jos hän tekee töitä huonossa asennossa. Vaivaa onneksi korjaantuu esimerkiksi kävelyllä.

– Kuvauspäivät ovat rankkoja, 14-tuntisia ja sisältävät kantamista. Ennen vakio oli se, että seuraavana päivänä olin vuoteenoma ja joka paikkaan särki, erityisesti selkään.

Seisominen ei ole Meri-Tuulille ongelma. Kantaminen on. Tavara-arkut ovat niin isoja, ettei niiden kanssa pysty kyykkäämään, koska polvet osuvat niihin.

Nykyään pitkien työpäivien jälkeen fiilis on Meri-Tuulin mukaan sellainen, että töitä on tehty ja kahvia kuluu, mutta särkyä ei enää ole. Hän kokee olevansa nyt paljon paremmassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten.

Nostamiset Meri-Tuuli tekee nykyisin enemmän ajatuksella. Roudaamista rankempia ovat kuitenkin työasennot, sillä ruokia kuvataan aika lailla lattian tasolla, jolloin kameran ei tarvitse nousta kovin ylös ja sen asetuksia voi helposti säätää. Lisäksi kuvauspaikalla on paljon muuta rekvisiittaa ja ympärillä useampia ihmisiä, joita pitää väistellä.

– Siinä sitten tiputat ruokaan pipetillä jotain jossain todella oudossa asennossa lattianrajassa. Sitä ei oikein voi tehdä ergonomisemmin.

Haaveammatissa

Kokki on aina ollut Meri-Tuulin haaveammatti. Hän on työskennellyt ravintolaalalla yläasteikäisestä asti. Vanhemmat sanoivat, että lukio pitää ensin käydä ja sitten päättää.

– Olin Kotipizzassa ensin tet-harjoittelussa ja sitten mua pyydettiin kesätöihin. Se oli ihanaa, kun sai joka päivä pizzaa ja limua töissä. Mä rakastin sitä työtä ja musta tuli pikkuhiljaa pizzanpaistaja.

Meri-Tuuli kertoo, että hän nauttii ruuan tekemisestä ja asiakaspalvelusta.

– Se on ollut mulla aina verissä. Kaikki asiat, joita olen opiskellut ja joista olen haaveillut, ja myöskin asiat, missä olen luontaisesti hyvä, yhdistyvät ruuassa kivalla tavalla.

Voin suositella vesijuoksua kaikille.

Nuorena Meri-Tuuli haaveili myös olevansa taiteilija tai mainosalalla.

– Jännästi elämä on vienyt siihen, että pääsen nyt tekemään töitä niiden ammattien kanssa, joista olen haaveillut. Myös ruuan laittaminen ja kuvien tekeminen on visuaalista. Siinä täytyy miettiä värejä ja lautasten malleja, muotoja ja kompositiota, esimerkiksi missä kohdassa on dippikippo ja riiteleekö sen väri lautasen kanssa.

Kokin ammatti on raskas. Meri-Tuulin vinkki nuorille onkin hankkia jokin liikuntaharrastus.

– Varsinkin ravintolakeittiössä, missä päivät ovat pitkiä, voi olla vaikea sovittaa liikuntaharrastusta, mutta hyvä olisi

olla jokin oma juttu irrallaan keittiöympäristöstä. Se tekee mielelle hyvää ja myös fyysinen jaksaminen on parempaa.

Meri-Tuulin oma palautumiskeino työstä on keramiikan tekeminen. Hän tekee käytännöllisiä eläinaiheisia esineitä. Hän on tehnyt myös funktionaalisen esineen, jolla voi helpottaa migreeniä ja painaa akupisteitä tai pitää sitä selän alla kipua lievittämässä.

– Keramiikan tekeminen on ihanaa vastapainoa. Voin vaikka neljä tuntia tehdä jotain juttua ja todeta sitten lopuksi, että tämä on ihan hirveä, muussata sen ja mennä himaan. Omassa työssä tulostavoite ja asiakkaiden odotukset ovat kovat. Keramiikkaa voin tehdä ilman painetta.

Toinen Meri-Tuulin intohimo on podcastien kuuntelu. Häntä kiinnostavat muun muassa murhat sekä ruoka ja ravintola-ala.

– Ulkopuolisesta mun työ saattaa kuulostaa monipuoliselta ja vaihtelevalta. Musta se tuntuu ihan perusduunilta. Päivät ovat erilaisia, mutta en ehkä olisi kestänyt sellaista, että tekisin joka päivä samaa. Kaikkea mun tekemistä yhdistää ruoka. Se on hauskaa. •

Meri-Tuuli Väntsi, 41

• Helsinkiläinen kokki ja keittokirjailija.

• Tuttu esimerkiksi tv-ohjelmista Köyhät ritarit, Junior MasterChef ja Samassa liemessä.

• Kirjoittanut keittokirjat Mökin keittokirja ja Pataruokaa sekä Samassa liemessä yhdessä Pipsa Hurmerinnan kanssa.

• Harrastukset: matkustaminen, ruoanlaitto ja keramiikan tekeminen.

• Perheeseen kuuluu aviomies, kaksi lasta ja kissa.

Frittata

Frittata eli uunimunakas on ihanaa aamiaisruokaa. Frittatan voi myös ottaa evääksi töihin tai retkelle, se maistuu hyvin kylmänäkin.

PERUSOHJE 8:LLE

10 kananmunaa

1 tl suolaa

mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada leivinpaperilla vuorattuun, noin 30 x 10 cm:n kokoiseen leipävuokaan tai pieneen uunivuokaan.

Kaada vuokaan tilkka munaseosta ja lisää kerros haluamiasi täytteitä. Vuorottele näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty.

Paista frittatta uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia. Kypsyyden tunnistaa, kun taputtaa kämmenellä frittataa keskeltä – kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!

Anna frittatan levähtää huoneenlämmössä ennen kuin leikkaat sen annospaloiksi ja tarjoat. Kypsä frittata säilyy jääkaapissa kolme päivää.

Katso kolme herkullista täytevaihtoehtoa frittataan ja muita reseptejäosoitteessa meri-tuuli.fi.