KUKA POIMII MARJAMME?

Kuka poimii marjamme?

Korona vaikutti keväällä laajasti Suomen työllisyystilanteeseen ja ulkomaalaisten työntekijöiden saatavuuteen. Tämä näkyi myös kotimaisilla marjatiloilla.

Kevättalvella 2020 alkanut koronaepidemia sai marja- ja vihannesyrittäjät huolestumaan työvoiman saatavuudesta. Aikaisempina vuosina monet tilat ovat luottaneet toukotöiden ja sadonkorjuun onnistuvan ulkomailta tulevien kausityöntekijöiden avulla. Kausityöntekijöitä on aikaisemmin tullut Suomeen noin 16 000, joista jopa yli puolet ovat saapuneet Ukrainasta.

Keväällä rajat kuitenkin suljettiin koronan takia eikä työntekijöitä saatu maahan tarpeeksi. Monella tilalla on luottotekijät, jotka ovat tulleet Suomeen kesäksi töihin jo useamman vuoden ajan. Heitä ei ole tarvinnut perehdyttää uudestaan, mikä on säästänyt yrittäjän aikaa ja parantanut työssäjaksamista. Keväällä uutisoitiin jo mahdollisista kotimaisten tuotteiden hintojen nousuista, koska epäiltiin osan sadoista jäävän korjaamatta. Yrittäjien huoli oli aiheellinen.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto tarttui ongelmaan nopeasti ja aloitti kampanjoita, joilla houkuteltiin suomalaisia työntekijöitä tiloille. Monet tilat ilmoittivatkin työntekijöiden tarpeestaan MTK:n, ProAgrian ja Suomen Kylät ry:n yhteisessä töitäsuomesta.fi-palvelussa. Palveluun pystyi myös ilmoittautumaan työnhakijaksi.

Myös työ- ja elinkeinoministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö aloittivat keväällä kampanjan TE-keskusten kanssa. Kampanjan avulla yritettiin saada nuoria, maahanmuuttajia ja lomautettuja maatiloille kausitöihin. Koronan takia myös turvapaikanhakijoiden työllistymistä maa-, puutarha-, kala- ja metsätalouden kausitöihin helpotettiin: lakimuutos tuli voimaan 29.6.2020 ja päättyi 31.10.2020. Lakimuutos laajensi turvapaikanhakijoiden oikeutta työntekoon kausityöaloilla.

Kotimaisia työntekijöitä riittikin hyvin

Työntekijöitä tiloille kuitenkin löytyi, ja marjanpoiminnasta tuli yllättävän laajasti uutisoitu kesätyö. Monissa otsikoissa vertailtiin suomalaisia ja ulkomaalaisia marjanpoimijoita keskenään: Suomalainen poimija oli hidas, mutta tarkka. Monien motivaatio fyysiseen työhön tuntui olevan hukassa. Ulkomaalainen poimija puolestaan keräsi tuplasti enemmän, mutta astiaan saattoi tulla hieman huonoja mukana. Otsikoita oli myös poimijoiden näkökulmasta, kuinka tarjotut asuintilat olivat olleet huonot, eikä palkka ollut oikeassa suhteessa työn raskauteen.

Marjanpoiminta puhutti myös keskustelupalstoilla. Kommentteja oli laidasta laitaan, esimerkiksi kuinka kaupunkilaiset valittavat turhasta, koska eivät ole tottuneet raskaaseen työhön tai kuinka maajussi on törkeä pihistelijä, joka ei välitä työntekijästään. Kun juttuja kuitenkin luki tarpeeksi, löytyi myös positiivisia artikkeleita ja kommentteja. Moni suomalainen nuori oli yllättynyt, kuinka hyvin marjatilalla voi tienata, kun oma asenne on kohdallaan ja kommunikointi yrittäjän kanssa toimii. Työn fyysisyys oli otettu liikunnan kannalta ja myönteiseksi koettiin sekin, että töitä tehtiin ulkona. Monet yrittäjät olivat hyvillä mielin satokaudesta, ja heiltä löytyi myös kehuja suomalaisille työntekijöille.

Koronaa tai ei, pellot on viljeltävä ja eläimet hoidettava. Jotain positiivistakin tästä kesästä jäi käteen: kun tarve vaatii, kyllä kotimaastakin tekijöitä löytyy. Nykyään harvemmilla on yhteyksiä maaseudulle, joten alan kausityöt eivät ole kovin tuttuja. Yleinen huoli satotappioista ja yrittäjien jaksamisesta kertoo sen, että kotimaista puhdasta ruokaa edelleen arvostetaan ja sitä halutaan olevan saatavilla.

Teksti: Meeri Partanen Kuva: Liinu Murtola