UUSIA INNOVAATIOITA KORONAN KANNUSTAMANA

Korona kannustaa uusiin innovaatioihin

Ovatko biopohjaiset maskit pian jo täällä?

Kotimainen, uusiutuvista raaka-aineista valmistuva kuitukangas lisäisi Suomen huoltovarmuutta ja toisi lisämahdollisuuksia metsien hyödyntämiseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL antoi elokuussa suosituksen kasvomaskien käytöstä tilanteissa, joissa lähikontakteja ei voida välttää, esimerkiksi joukkoliikenteessä. Itsetehtyjen kankaisten kasvomaskien ohjeita on ilmestynyt useita, mutta maskien suojausteho on yleensä heikko ja hengittäminen useiden kangaskerrosten läpi voi olla vaikeaa. Kertakäyttöisiä maskeja on ilmestynyt sekä markettien hyllyille että verkkokauppoihin. Samalla terveydenhoitoalalla on tarvittu enemmän suojaimia kuin koskaan ennen. Mistä kysyntään vastaavat suojaimet tulevat?

Suuri osa tuodaan yhä ulkomailta, missä olemassa olevat tehtaat ovat saaneet lisättyä kapasiteettia nopeasti. Kotimaista suojaintuotantoa kuitenkin kaipailtiin jo keväällä, kun Huoltovarmuuskeskuksen varastot hupenivat ja osa suojaimista osoittautui vanhentuneiksi. Myöskään kaikki Kiinasta toimitetut suojavarusteet eivät vastanneet terveydenhuoltoalan vaatimuksia. Kansalaisille tarkoitettuja maskeja oli kaupan hyvin vähän, joten suositukset pohjautuivat vahvasti turvaväleihin. Keväällä kuluttajille sopivien suojainten valmistuksen aloitti vihtiläinen Globe Hope Oy, ja syksyllä suomalaisia maskeja ja hengityksensuojaimia valmistavia yrityksiä oli jo useita. Keskolle kotimaisia kansalaismaskeja valmistaa Filterpak ja S-ryhmälle Teho-Filter.

Kaikkia yrityksiä yhdistää yksi tekijä: materiaali. Kaikkien maskien valmistamiseen käytetään Ahlström-Munksjö Oy:n Tampereella valmistamaa korkealaatuista kuitukangasta. Tällä hetkellä kuitukankaan materiaali on uusiutumaton ja maaöljypohjainen polyesteri.

Biopohjainen kuitukangas voisi parhaimmillaan myös auttaa ratkaisemaan maskien jäteongelmaa, sillä nykyisiä maskeja ei voi kierrättää.

Täysin kotimaisen maskin valmistaminen on kuitenkin mahdollista, ainakin tulevaisuudessa. Suomessa biopohjaista kuitukangasta on kehitelty LUT-yliopiston BIOPROT-hankkeessa, jota Business Finland on rahoittanut koronakriisirahastosta. Kuitukangas parantaisi Suomen suojainhuoltovarmuutta,sillä raaka-aineeksi sopivaa puuhaketta on metsissä runsaasti. Olisiko uusiutuvasta materiaalista valmistetusta kuitukankaasta vientivaltiksi Suomelle?

–Mielenkiintoinen mahdollisuus muiden sellusovellusten joukossa, kommentoi Metsäteollisuuden innovaatioasioiden päällikkö Antti Tahvanainen biopohjaisen kuitukankaan valmistusta Suomessa.

Tahvanainen näkee hyvänä mahdollisuutena sellulle mahdollisesti saatavan arvonlisän, mutta huomauttaa, että tutkimuksen vielä ollessa käynnissä arvioita on haastavaa laatia. Valmistuksen kustannuksia suuremmassa mittakaavassa ei vielä tiedetä eikä näin ollen sitäkään, miten ne vertautuvat perinteiseen muovisulaan. Alalla on myös kovaa kilpailua, sillä Aasiassa on mo-

Monipuolista kuitukangasta voi tulevaisuudessa valmistaa kokonaan biopohjaisesti.

nia suuria tehtaita, jotka voivat tuottaa suuren määrän suojaimia pienin kustannuksin.

Kysymys onkin, onko terveydenhuoltoalalla varaa hankkia biopohjaisia suojaimia, jos niiden hinta kohoaa hieman korkeammaksi kuin polymeerisuojainten. Turvallisuudesta ei tietenkään voida tinkiä, mutta määrärahat on otettava huomioon muita hankinnan ominaisuuksia pohdittaessa. Onko kannattavaa hankkia biopohjaisia suojaimia, mikäli muovisulasta tehtyjä saa samalla hinnalla useampia? Myös tulevaisuuden kysynnästä on vaikea tehdä luotettavia arvioita, vaikka suojainten tarve ei ole heti katoamassa.

Tahvanainen arvelee joidenkin yritysten olevan valmiita tarttumaan suojavarustehaasteeseen huoltovarmuuden turvaamiseksi myös niin sanotulla talkoohengellä ja esimerkiksi aktivoimaan tuottajia omissa maailmanlaajuisissa yhteistyöverkostoissaan, mutta isossa kuvassa Suomenkin on aina ajateltava kannattavuuden osalta globaalisti.

Tällä hetkellä kuitukankaan materiaali on uusiutumaton ja maaöljypohjainen polyesteri.

–Totta kai se [kilpailukykyisyys] on haaste, sanoo akatemiatutkija ja BIOPROT-hankkeen johtaja Katri Laatikainen LUT-yliopistolta. Laatikainen kertoo, että liiketoimintamahdollisuuksien kartoittaminen on tärkeä osa hanketta. Kannattavuutta arvioimassa hankkeessa on mukana Paulus Torkki Helsingin yliopistolta, ja Susanna Tella LAB-ammattikorkeakoulusta selvittää kuitukankaan turvallisuutta eri käyttökohteissa, esimerkiksi maskeissa.

Laatikainen muistuttaa maskien turvallisuudessa olevan monta eri huomioon otettavaa seikkaa. Maskissa kuitukangas on aivan kasvojen herkkää ihoa vasten, ja sen läpi on voitava hengittää hyvin, mutta samalla on mietittävä suojauslukuja. Hengityksen vesihöyry asettaa omat haasteensa materiaalin kehittelylle, sillä kostuminen laskee nopeasti maskin suojaustehoa. Myös maskien turvallinen hävittäminen käytön jälkeen on mietittävä ennalta.

Biopohjainen kuitukangas voisi parhaimmillaan auttaa ratkaisemaan maskien jäteongelmaa, sillä nykyisiä maskeja ei voi kierrättää. Varsinkin maailmalla tällainen muovijäte päätyy helposti luontoon hajoten aikanaan mikromuoviksi, jonka tarkkoja haittoja ei vielä tiedetä.

Ympäristönäkökohdat ovatkin olleet yksi hankkeen pääprioriteeteista alusta saakka, turvallisuuden, talouden ja huoltovarmuuden ohella. Optimaalisessa tilanteessa kuitukangasta voitaisiin tuottaa maa- ja metsätalouden sivuvirroista ilman, että materiaaleille ja lopputuotteelle oleelliset ominaisuudet kärsivät.

Kuitukankaalta vaadittavat ominaisuudet riippuvat luonnollisesti käyttökohteesta. Kuitukangasta ei käytetä pelkästään maskeihin vaan monipuolisesti muihinkin suojaimiin, esimerkiksi suojatakkeihin. Muita sovelluksia ovat muun muassa puhdistus- ja hygieniatuotteet. Rajauskeskustelut yritysten kanssa ovat paraikaa käynnissä tätä artikkelia kirjoitettaessa. –Tässä on iso kenttä, tilaa riittää kaikille, Laatikainen toteaa.

Alun perin biopohjaisen kuitukankaan kehittelyssä ei ollutkaan kyse suojavarusteista vaan aikuisten vaipoista. Tutkimusta rahoitti silloin Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiö. Viime kevät kuitenkin osoitti miten haavoittuvainen Suomi on pandemian edessä. Laatikaisen mielestä on hyvä varautua siihen, että rajoja saatetaan joutua sulkemaan vastaavista syistä toistekin. Silloin raaka-aineista lopputuotteeksi asti ulottuva ketju on kullanarvoinen asia.

Eri tuotannonvaiheista kiinnostuneita onkin ollut moneen lähtöön ja neuvotteluissa on osallisena yli kymmenen yritystä. Mukana ovat niin aiemmin artikkelissa mainittu kansainvälinen toimija Ahlström-Munksjö, kuin myös maskivalmistaja Lifa Air, valtiollinen toimija Millog sekä suomalainen monialayritys Berner.

Koska rajauksia valmistettaviin lopputuotteisiin tehdään vasta ja tutkimuskin on osittain käynnissä, biopohjaista kuitukangasta ei nähdä kauppojen hyllyillä ihan vielä. Myönnetty tutkimusrahoitus on aikavälille 1.7.–31.12.2020, jonka jälkeen vasta aletaan rahoittamaan tuotantoa. Saatavuuteen menee arvioiden mukaan kahdesta neljään vuotta. Hanketta johtava Laatikainen on kuitenkin toiveikas.

–Uskon todella siihen, että jos saamme koko arvoketjun ja yritykset mukaan, niin yhteispelillä tämä onnistuu

Teksti: Sara Rönkä Kuva: Sini Huuskonen

Tulevaisuudessa kierrätettävät maskit voisivat korvata nykyiset kertakäyttöiset maskit.