KORONA VAUHDITTI ASKELEITA KOHTI VALKUAISOMAVARAISUUTTA

Korona vauhditti askeleita kohti valkuaisomavaraisuutta

Kun maailmalta kantautui huolestuttavia uutisia koronaviruksen leviämisestä alkuvuodesta 2020, suomalaisilla maatiloilla mieliin hiipi huoli valkuaisen riittävyydestä ja saatavuudesta ulkomailta. Mahdolliset valkuaisen saatavuusongelmat laittoivat monet viljelijät harkitsemaan valkuaiskasvien lisäämistä viljelysuunnitelmiin.

Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä valkuaisomavaraisuuden saavuttamiseksi, mutta kotimaiset maatilat ovat edelleen pitkälti tuontivalkuaisen varassa. Suomeen tuodaan soija- ja rapsipohjaisia rehuja runsaasti, sillä Suomen omavaraisuus täydennysvalkuaisrehujen osalta on vain noin 15 %.

Luonnonvarakeskus Luken mukaan kuluvana vuonna Suomessa hernettä on viljelty ennätysmäärä. Viime kesänä hernettä oli viljelyksessä 24 900 hehtaarin alalla, mikä on suurin herneen viljelysala sataan vuoteen. Herneen viljely on aikaisemmin koettu haastavaksi, sillä etenkin vanhojen lajikkeiden puinti on ollut työlästä. Herneen viljelyominaisuudet ovat kuitenkin parantuneet uusien lajikkeiden myötä. Rypsin ja rapsin viljelyalat sen sijaan ovat vähentyneet: tänä vuonna niitä oli viljelyksessä vähiten sitten vuoden 1977.

Myös maa- ja metsätalousministeriö teki päätöksiä keväällä vallinneiden poikkeusolojen vuoksi ja kohdensi lähes kolme miljoonaa euroa lisäpanostusta valkuais- ja öljykasveille. Myönnetty lisäys vuoden 2020 EU:n valkuais- ja öljykasvien tuotantosidonnaiseen palkkioon tarkoitti yli 40 %:n korotusta EU-palkkion kokonaismäärään, mikä omalta osaltaan selittänee herneen viljelyalan kasvua Suomessa.

Omavaraisuutta kohti eri kasvilajeilla

Ranskassa valkuaisomavaraisuuteen on ryhdytty hakemaan ratkaisua sinimailasesta. Suomen kannalta sinimailasen viljelyn haasteeksi muodostuu heikko talvehtimiskyky, minkä vuoksi sinimailasta viljellään Suomessa lähinnä seoskasvustoissa. Sinimailanen ei kestä keväthallaa, joka voi tappaa mailasen maanpäällisen kasvuston kokonaan. Ilmaston lämpenemisen myötä Etelä-Suomessa voi kuitenkin pian avautua mahdollisuus viljellä sinimailasta laajemminkin.

Kotimainen rehuvalmistaja A-Rehu Oy on ottanut tavoitteekseen siirtyä kokonaan kotimaiseen valkuaiseen 2020-luvun alkupuolella. Tavoite pyritään saavuttamaan korvaamalla ulkomailta tuotu soija kuoritulla kauralla, ohravalkuaisrehulla, herneellä ja härkäpavulla. A-Rehun hankintapäällikön Taneli Marttilan mukaan viljelijöitä on ollut helppo saada mukaan valkuaiskasvien viljelyyn, sillä A-Rehu takaa sopimusviljelijöille herneestä ja härkäpavusta vähintään 200 €/ tn:n takuuhinnan, mikä on ollut viljelijöiden mieleen.

–Viljelijät ovat kiinnostuneita hyvistä puolista, joita typpeä sitovat palkokasvit, kuten herne ja härkäpapu, tuovat mukanaan. Hyviin ominaisuuksiin kuuluvat ehdottomasti muun muassa typen sidonta, lannoitteiden käytön väheneminen, maanrakenteen paraneminen, viljojen kasvitautien väheneminen sekä ennen kaikkea satotasojen selvä parannus viljoilla, kertoo A-Rehun hankintapäällikkö Marttila.

Tavoitteita kohti aikataulussa

A-Rehu on edennyt kohti valkuaisomavaraisuustavoitettaan aikataulussa suunnitelman mukaisesti.

–Olemme saaneet kasvatettua kotimaisen valkuaisen osuutta rehuissamme merkittävästi. A-Rehu ja Atria-ketju ovat ylivoimaisesti pisimmillä tässä tavoitteessa Suomessa, Marttila kertoo.

”Viljelijät ovat kiinnostuneita hyvistä puolista, joita typpeä sitovat palkokasvit, kuten herne ja härkäpapu, tuovat mukanaan.”

Tällä hetkellä kaikki A-Rehun Varkauden ja Koskenkorvan tehtaiden nautarehut ovat jo täysin soijattomia, kuten myös Atrian perhetilojen kaikki lihasikalat, jotka ruokitaan A-Rehun rehuilla. Myös A-Rehun valmistamissa broilereiden rehuissa on otettu suuri harppaus kotimaisten valkuaisten osalta, sillä rehuissa on syrjäytetty tuontivalkuaisen osuutta erittäin merkittävästi. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että valkuaisesta ei tule pulaa Suomessa, ja tulevan talven aikana tiloilla voidaan rauhallisin mielin suunnitella seuraavan satokauden viljelykasveja.

–Koronatilanne ei ole toistaiseksi aiheuttanut haasteita valkuaisen saatavuuteen ulkomailta, Marttila vahvistaa. Korona on aiheuttanut paljon epävarmuutta maatiloilla, mutta valkuaiskasvien viljelyn lisääntyminen voidaan nähdä sen positiivisena seurauksena. Koronan aiheuttama epävarmuus omalta osaltaan vauhditti Suomen matkaa kohti valkuaisomavaraisuutta. Valkuaisomavaraisuus ei ole yhdentekevä asia, vaan Suomen ruokahuollon kannalta erittäin oleellinen tekijä, koska korkea omavaraisuus yhdistetään hyvään huoltovarmuuteen eli kykyyn turvata yhteiskunnan kannalta välttämättömät perustoiminnot myös poikkeusoloissa. Koronapandemia osoitti, että poikkeusolot voivat olla arkipäivää milloin vain. Sellaisina aikoina Suomen huoltovarmuus ja valkuaisomavaraisuus nousevat arvoon.

Teksti: Anu Hakkarainen Kuva: Tuukka Kiviranta, A-rehun arkisto