322
Satakunnan maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt, kuntakohtainen luettelo
47 Kinno ja Pikku-Kinno Kinnon alue koostuu useista taloryhmistä ja yksittäisistä tiloista, jotka on rakennettu väljästi vanhojen teiden ja rakentamisen yhteydessä syntyneiden kujien varsille. Rakennukset ovat lähes kaikki yksi- tai puolitoistakerroksisia harjakattoisia puutaloja, joiden rakennusaika ja tyyli ajoittuvat 1920–30-luvuille. Erityisesti Varimaantien ja Viljolantien taloryhmä on säilynyt lähes alkuperäisenä. Pihapiireihin kuuluvat puiset ulkorakennukset, marja- ja hedelmätarhat sekä pensas- ja säleaidat. Alueella on lisäksi muutamia vanhoja, punamullalla maalattuja maalaistaloja piharakennuksineen. Aluetta on täydennetty uusilla omakotitaloilla. 1900-luvun alkupuolen pientaloalue, joka on osin uusiutunut.
Yrjö Blomstedt. Rakennus toimii nykyisin ravintolana. 1880-luvulla alkunsa saanut laaja huvila-alue, jonka rakennuskanta ajallisesti kerroksista.
48 Petäjästen, Otanlahden ja Syväraumanlahden ja lähisaarten huvilat Merenkulkukaupungin vaurastumisen ja kaupungin yläluokan uuden kesänviettotavan seurauksena kohosi kaupungin läheisyyteen 1800-luvun viime vuosikymmeniltä lähtien joukko huviloita. Rakentamisajankohdan mukaan huvilat edustavat lähinnä uusrenessanssia, kansallisromantiikkaa ja jugendia. 1930-luvulla rakennetut muutamat huvilat puolestaan edustavat funktionalismia. Käytöstä johtuen tyypillisiä rakennuksille ovat kuistit, verannat ja tornit. Rannoilla on säilynyt joukko vanhoja rantahuoneita ja saunoja. Esimerkkinä säilyneistä huvilarakennuksista voidaan mainita Villa Tallbo, jonka suunnitteli 1901 arkkitehti
50 Rauman saaristolaistilat Rauman pohjoisessa saaristossa on säilynyt monia vahoja torpanpaikkoja. Nurmeksen saaressa ovat säilyneet asuinrakennuksineen Mustanperän, Päivärannan ja Puuvallin tilat. Pinokarin päärakennus on palanut, mutta talousrakennukset ovat jäljellä. Nurmeksen ja Kataviston välillä on 1900-luvun alussa kaivettu Puuvallin kanava. Katavistossa on vanha hyvin säilynyt Kataviston saaristolaistila talousrakennuksineen. Samalla alueella on n. 30-luvulla rakennettu talouskeskus, joka on kaupungin omistuksessa ja kesäsiirtolakäytössä. Reksaaressa on Ristinperän tila ja Karttu, jonka päärakennus on kaupungin saaristoleirintäalueen keskuksena, sekä Rohelan torppa, joka on metsätoimiston tukikohtana. Omenapuumaan länsipäässä on sa-
49 Rauman maauimala Arkkitehti Ilmari Niemeläisen suunnittelema maauimala on vuodelta 1955. Uimalan rakentamispäätös oli tehty olympiavuonna 1952. Suunnittelija oli itse menestynyt uimahyppääjä ja oli aiemmin suunnitellut mm. Ahveniston olympiauimalan Hämeenlinnaan. Maauimalaan liittyy altaan lisäksi katsomo ja sirorakenteinen hyppytorni. Altaan betonirakenteet ovat huonossa kunnossa. 1950-luvun liikunta-arkkitehtuuria puistomaisessa ympäristössä.
Ristinperä Rauman saaristossa. Kuva: Pentti Pere, SatM.
manniminen tila, jossa on useita rakennuksia. Aikonmaassa on säilynyt Taka-Aikon tila. Pohjoisessa saaristossa ovat mm. Kovakynsi, Isomaa ja Koivukari säilyttäneet perinteisen rakennuskannan. Puulunkulmalla ja Voitkassa on muutamia vanhoja tiloja, mm. Karranmaa ja Lautakari. Kaupungin eteläpuolella Iso-Järviluodossa on vanha Järviluodon torppa. Laaja merellinen maisemakokonaisuus saaristolaistiloineen. 51 Santakarin pooki Pooki on vuonna 1857 rakennettu tunnusmajakka eli ”kylmä” majakka. Rakennuksen suunnittelijana oli lääninarkkitehti G.Th. Chiewitz. Kahdeksankulmainen, pohjaltaan noin 7 x 7 m kokoinen rakennus on perustettu lohkokivisokkelille. Tornin runko on vankka, runko- ja ristikkorakenteinen. Julkisivut on jäsennöity pystysuunnassa neljään vyöhykkeeseen, joista alin on vähän ulkoneva. Lautojen jatkoskohta
toisen ja kolmannen vyöhykkeen välillä muodostaa hammastuksen. Katto on peltilevystä. Julkisivuissa on näkyvät, suojatut tuuletuskatokset. Uusitut kolme sivua on laudoitettu vanhasta tavasta poiketen. Merenkulkulaitos on luovuttanut pookin 1996 Rauman kaupungille. Harvinainen tunnusmajakka Krimin sodan jälkeiseltä ajalta. Valtakunnallisesti merkittävä merimerkki. 52 Kylmäpihlajan majakka Kylmäpihlajan majakka ja sen kaksikerroksinen siipirakennus valmistuivat 1952. Rakennustyyli on jälkifunktionalismin sävyttämää, julkisivut ovat slammattua tiiltä. Betonipintaisessa porrastornissa ja 31 metriä korkean majakan huipussa on ekspressionistisia piirteitä. Tornin tiiliosa on maalattu punaiseksi. Rauman kaupungin omistamat rakennukset ovat virkistyskäytössä. Funktionalistinen jälleenrakennuskauden majakka.