306
• Kyläraitin varrella on Malmgårdin talon hirsinen viljamakasiini, joka lienee rakennettu 1800-luvun alussa ja vuorattu ilmeisesti 1860-luvulla. Makasiinin seinässä on Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilpi. • Entinen kirkkoherranpappila on rakennettu vuonna 1865 rakennusmestari Malénin laatiman suunnitelman mukaan. • Rakennusmestari Malénin suunnittelema, tiilestä muurattu Södergårdin kartanon päärakennus on vuodelta 1862. Valkoiseksi rapattu rakennus liittyy tyylillisesti empiren ja uusrenessanssin murrokseen. Lehtevän pihan toisella sivulla on perinteistä talonpoikaisarkkitehtuuria edustava pirttirakennus. Kivinavetta on vuodelta 1874. • Larsgårdin empiretyylinen, niin ikään rakennusmestari Malénin suunnittelema päärakennus on valmistunut vuonna 1860. • Kunnalliskodin puinen, jugendtyylinen päärakennus on valmistunut 1900-luvun alkupuolella. Rakennusta on muutettu ja laajennettu moneen otteeseen, mistä sen arkkitehtuuri on kärsinyt. Ylikylän ja Alakylän eteläpuolella avautuu alava viljelymaisema. Uudentalon maalla, keskellä peltoa, sijaitsee erikoinen kuusikulmainen vilja-aitta. Ahlaisten kirkonkylä lukeutuu maan parhaiten säilyneisiin kirkonkyläkokonaisuuksiin. Oman erityispiirteensä sille antavat tienvarren kartanomaiset päärakennukset 1800-luvun keskivaiheilta. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema-alue.
Satakunnan maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt, kuntakohtainen luettelo
116 Sandö (Saantee) Sandössä on toiminut tärpätti- ja tiilitehdas 1800-luvulla. Tehtaiden toiminnasta on jäänyt joitakin jälkiä maastoon. Sandön huvilamainen päärakennus lienee 1800-luvun lopulta, lähellä seisova tuulimylly on sisustettu kesäasunnoksi. Sandön tien varrella on joitakin Ahlaisille ominaisia pieniä aittarakennuksia, joissa on pienet portaat yläkertaan. Vanhaa teollisuus- ja huvilaympäristöä.
Södergård Ahlaisissa. Kuva: Pentti Pere, SatM.
113 Ahlaisten kirkko ja tapuli Vuonna 1796 rakennetun puukirkon on suunnitellut Salomon Köykkä (Köhlström). Alkuperäisessä muodossaan kirkko oli päätytorniton pitkäkirkko, jonka runkohuoneeseen liittyivät pitkillä sivuilla eteinen ja sakaristo. Kirkon harjalla oleva lanterniini on alkuperäinen. Kirkko uusittiin arkkitehti Josef Stenbäckin piirustusten mukaan 1908, jolloin sivustarakennuksia laajennettiin kirkkohuoneen ristivarsiksi. Aumakatto korvattiin harjakatolla. Kirkon vuoraus on 1800-luvun jälkipuoliskolta ja osaksi vuodelta 1908. Kirkon vieressä on puinen kellotapuli, joka rakennettiin vuonna 1834 Suomen intendentinkonttorissa laadittujen, C.L. Engelin 1832 allekirjoittamien piirustusten mukaan. Kuulun kirkonrakentajan 1700-luvun puukirkko, joka on myöhemmin laajennettu ristikirkoksi. Osa valtakun-
nallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä. 114 Ulvilan-Korsholman postitie 1500-luvulta peräisin oleva postitie on säilynyt varsin alkuperäisenä välillä Södergård-Pienpelto. Mutkitteleva ja kapea kärrytie on ylittänyt Pohjajoen Kitukosken kohdalla. Historiallinen postitie 1500-luvulta, josta on säilynyt vanhaa linjausta. 115 Keikvesi Keikveden tien varrella on vaihtelevaa mäki- ja peltomaisemaa. Metsäsaarekkeilla on vanhoja latoja. Tyypillisiä pientiloja ovat mm. Viitasalo, Välisalo, Männistö, Rantanen ja Tuomisalo. Lähempänä jokisuuta on kesämökkiasutusta vanhojen rakennusten joukossa. Vanhoja pientiloja vaihtelevassa kulttuurimaisemassa.
117 Pohjajoen kansakoulu Pohjajoen kansakoulu on perustettu vuonna 1917 ja puinen koulurakennus valmistui 1922. Ikkunan vuorilaudat ovat koristeellisesti leikatut. Kansakouluarkkitehtuuria itsenäisyyden alkuvuosilta. 118 Pohjajoen rukoushuone Pohjajoella on säilynyt voimakas laestadiolainen perinne, joka juontaa täällä juurensa 1870-luvulta. Vaatimaton rukoushuone on 1800-luvun lopulta. Vaatimaton rukoushuone 1800-luvun lopulta. 119 Pohjansaha Katso Merikarvia kohde 16. Alue ulottuu osin Porin puolelle. Historiallinen saha-alue. 120 Pirttijärven kulttuurimaisema Pirttijärven kohdalla on mielenkiintoista mäenrinneasutusta ja pienijakoista viljelymaisemaa. Alueella on säilynyt joukko olkikattoisia niittylatoja. Pienimuotoista niittytalouden synnyttämää kulttuurimaisemaa.