Tarna on viime vuosikymmeninä maalannut ”läpinäkyviä maailmoja”, värikenttiä, joista syntyy tilallinen vaikutelma. Taiteilijan värien käyttö perustuu intuitioon.
– Ahneuksissamme valitsimme 26 oppilasta. Saimme viime tingassa vuokrattua opetustilat. Rahaa ei ollut pennin pyörylää. Pian koulun alkamisen jälkeen lähdimme ministeriöön Helsinkiin ja sieltä saatiin vähän tukea. Myös lukukausimaksut auttoivat käynnistymisessä. – Paikka oli vaatimaton, Kankaanpään vanha työväentalo. Siellä oli kylmä, hankimme öljykamiinat nurkkiin paahtamaan. Eniten taisi lämmittää taiteen teko. Juhani Tarna muistelee, että ankeista oloista huolimatta oppilaat olivat innostuneita, lahjakkaita ja monet pääsivät urallaan pitkälle. – Oltiin kiinni todellisuudessa ja ajan hengessä. Oppilaat pääsivät valtakunnallisiin näyttelyihin, opettamaan ja myivätkin töitään. Useita kymmeniä hyviä taiteilijoita lähti maailmalle ja toisiin kouluihin, Ranskaankin, jossa ihmeteltiin missä te olette opiskelleet, kun olette niin hyviä.
14
| AGORA 1/2015
Strukturalismin tärkein juttu Juhani Tarna sanoo, että strukturalismi perustuu täsmällisyyteen. Hänen teoksissaan värejä on paljon ja niiden tulee pelata keskenään, jotta saadaan aikaan toivottu kokonaisuus. Yksi keskeinen teema ovat viime vuosikymmeninä olleet ”läpinäkyvät maailmat”, värikenttämaalaus, josta syntyy tilallinen vaikutelma. – Tämä on tavallaan myös elementarismia. Kuin kolmiulotteinen elementtitalo. Elementit asetellaan omille paikoilleen. Ensimmäiset luonnokset teen värikynillä paperille, isosta työstä teen monta luonnosta. Tutkin asiaa sillä tavalla etukäteen. Tarnan värien käyttö perustuu intuitioon. – Huomasin jo nuorena hyvän keinon sekoittaa värit valmiiksi paperikuppeihin. Niistä on hyvä ottaa miettien mikä väri sopii mihinkin kohtaan. Tämä vei omaa väriajatteluani eteenpäin ja samaa systeemiä noudatan vieläkin.
Katsojaa kiinnostaa, onko taiteilijalla lempivärejä, jotka toistuvat taiteessa. – Ei oikeastaan. Päävärejä käytän aika paljon, mutta murran niitä. 1970- ja 80-luvun vaihteessa töihini tuli monikerroksellisuuden idea, monta kerrosta ja väriä. Esimerkiksi teos ”Tähtitarhat” on vähän sama kuin Vincent van Goghin ”Tähtikirkas yö” muunnettuna tämän ajan henkeen. Ajattelen intuitiivisesti mihin tulee mitäkin väriä ja mikä on kokonaisuus.
Puhtaaksi todettu Juhani Tarna tuli 1960-luvulla tehneeksi myös yhden Suomen harvoista täysin abstrakteista julkisista, suurista seinämaalauksista. Tämä kilpailun kautta toteutettu ”Savuja”-teos paljastettiin vuonna 1966 Porin teknillisen oppilaitoksen, nykyisin Satakunnan ammattikorkeakoulun Tiedepuiston kampuksen, aulassa. – Asuin yhden kesän oppilaitoksen juhlasalissa ja nukuin painimattojen päällä, Juhani Tarna muistelee työrupeamaansa.