arviot
© anton kannemeyer
Tintti Etelä-Afrikassa Anton Kannemeyer Pappa Afrikassa Suomennos Teemu Manninen Huuda Huuda Anton Kannemeyerin albumi saattaa satunnaisen lukijan varmasti levottomaksi ja hämmentyneeksi. Kansikuva on satiirinen mukaelma Tintti Afrikassa -albumin kannesta. Tintin sijalla kirjan monissa sarjakuvissa seikkailee Kannemeyerin alter ego, joka on kuin vanhentunut ja kaljuuntunut Tintti. Pappa Afrikassa ei silti ole Tintti-parodia, eikä kovinkaan huvittava teos. Käsittelyssä on 1800-luvun päivistä alkaneen, Afrikan mantereelle suuntautuneen kolonialismin nykypäivään jatkuva perintö. Eteläafrikkalainen Kannemeyer käyttää hyväkseen vanhaa rasistista kuvastoa, kääntäen sitä toisinaan ympäri. Tarkastelukulmaan kuuluvat myös afrikaansin kielen diskurssit vallankäytön välineenä. Toistuvasti viitataan Hergén Tintti-albumeista pahamaineisimpaan, Tintti Kongossa (Afrikassa) -teokseen, joka kuvastoineen saa edustaa kaikkea menneiden aikojen sortoa. Albumin kanteen on tiivistetty paljon. Tintin auton (Ford!?) mukana tulevat ylikansalliset yritykset Haliburton, Texaco, Shell. Vanavedessä tulevat ylimetsästys, sodat, sorto, sotalordit. Alkuasukkaiden katkotut kädet viittaavat Kongon surullisen ankaraan historiaan. Golliwogin kaltaisten, mustaihoisista muodostettujen kumihuulisten stereotyyppien avulla puolestaan pyritään tuomaan esille valkoisen valtaapitävän vähemmistön ahneus, korruptio ja irrationaaliset pelot.
Vuonna 1967 syntynyt valkoihoinen Kannemeyer kasvoi Transvaalin työväenluokkaisessa lähiössä, etuoikeutetussa asemassa mustaan valtaväestöön verrattuna. Selvästi hän tuntee syyllisyyttä siitä, miten valkoiset alueella toimineet. Albumi on koottu pääosin Bitterkomix-lehdessä julkaistusta aineistosta. Stellenboschin yliopistossa Etelä-Afrikassa graafista suunnittelua ja kuvittamista opiskellut Kannemeyer perusti lehden yhdessä Conrad Botesin kanssa vuonna 1992. Apartheidin rotuerottelulait olivat vielä tuolloin vielä voimissaan. Kannemeyer käytti salanimeä Joe Dog. Ehkä syystäkin. Bitterkomix oli todellista undergroundia, ahdistavan vanhakantaisessa, apartheidin ja sensuurin kyllästämässä ympäristössä Bitterkomixin kaltaisen lehden tekeminen oli varsinaista tasapainoilua. Eikä varovaisuus ollut turhaa ylireagointia, lehden sarjakuvat poikivat tekijöilleen tappouhkauksia. Osa teoksesta on Kannemeyerin kuvataidetta, joka jatkaa samaa tematiikkaa Tintteineen ja lakupekka-hahmoineen. Teoksia oli näytteillä Suomessa jo Etelä-Afrikan taidetta esittelevässä näyttelyssä Tennispalatsissa vuonna 2010. Kirja on Kannemeyerin ensimmäinen suomennettu sarjakuvateos. Se on varta vasten Suomea varten koottu ja toimitettu, vaikka onkin kuin kevennetty versio englanniksi ilmestyneestä, hiukan paksummasta Pappa in Afrika -albumista (2010). Danie Marais’n jälkisanojen tilalla on suomalaistuneen belgin Jelle Huegartsin teksti. Ilman jälkisanoja tai kohtalaisen hyvää Afrikan historian tuntemusta lukija olisikin melko tyhjän päällä. Timo Ronkainen
36 sarjainfo 4/2014
