Huoliteltua keveyttä JP Ahonen huomasi uppoutuvansa sarjojensa tekoon syvemmälle ja työläämmin kuin oli ajatellut. Teksti jyrki vainio valokuva marjaana malkamäki kuvat jp ahonen
H
elsingin sarjakuvafestivaalien alla JP Ahosta jännittää. Useamman vuoden suururakka, lähes 200-sivuinen Perkeros-albumi, on lopultakin valmis ja lähtemässä lukijoiden käsiin. Tekijää mietityttää, millaisen vastaanoton teos saa. – Osaan arvata, mitä muut olisivat tehneet siinä toisin, Ahonen pohtii. – Arvaan kyllä, mistä siinä tulee palautetta. Perkeros kertoo aloittelevan bändin takkuilevasta taipaleesta ja taiteellisen itseilmaisun palon todellisuutta mullistavasta, jopa tuhoisastakin voimasta. Tarinan keskeisiä teemoja ovat luovuuteen heittäytyminen ja omaan tekemiseen uppoutuminen. Samoin kävi myös Ahoselle itselleen: albumiprojekti kasvoi tehdessä paljon mittavammaksi ponnistukseksi, kuin alun perin oli ajatus. – Perkeroksen oli tarkoitus olla aiempia töitäni rosoisempi ja nopeampi rykäys, Ahonen muistelee. Mutta toisin kävi. Piirtäjä päätyi itse uppoamaan syvälle ja näkemään sarjakuvan tekemisen eteen enemmän vaivaa kuin koskaan. Ahosen viivapiirrostyö saa Perkeroksessa uutta tarkkuutta ja voimaa, se nousee hänen jo aiemminkin loistokkaan värityksensä tasolle. Sivujen kerronta kulkee sujuvasti ja ruutuihin on nyherretty loputon määrä yksityiskohtia. – Innostuin tekemisestä itse, enemmän kuin ehkä koskaan sitten teini-iän. En ole kyllä var-
8 sarjainfo 3/2013
