7
Nuorisopastori Mari Vihinen kohtaa työssään nuorten elämän kiperimpiä kysymyksiä Mari Salonen
Tapaan Salon seurakunnan Halikossa työskentelevän nuorisopastori Mari Vihisen Halikon keskiaikaisessa kirkossa. Alttaritaulu kertoo pääsiäisen sanomasta. Siitä myös keskustelumme alkaa. Papille pääsiäisen sanoma on tärkeä, mutta pääsiäisen ajan jumalanpalvelukset eivät ole papin näkökulmasta kovin erilaisia muihin pyhiin verrattuna. - Pääsiäisen sanoma siitä, että Kristus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut, on kristinuskon ytimessä. Anteeksiantamuksen sanoma kulkee kaikessa mukana, arjessakin, toteaa Mari Vihinen, joka on jo yhdentoista vuoden ajan toiminut Halikossa nuorisopastorina. Mari Vihiselle kutsumus papintyöhön kirkastui vähitellen opintojen myötä. Hän kertoo lähteneensä opiskelemaan teologiaa sillä ajatuksella, että hänestä olisi tullut uskonnonopettaja. Teologia oppiaineena on kiinnostanut häntä nuoresta asti. Hän vetää mielellään myös uskosta kiinnostuneille uskonalkeista kertovaa Alfakurssia. Nuorille Mari Vihinen ei halua tuputtaa mitään väkisin. - Paras tilanne on se, kun saa nuoren itse esittämään kysymyksiä ja ihmettelemään. Kun nuorella on kiinnostus asiaan, hän kyselee ja löytää vastaukset itse. Silloin niiden sisältökin avautuu. Nuorisopastorina hän kohtaa rippikoulutyössä kymmeniä nuoria vuosittain. Halikkolaiset nuoret ovat Vihisen mukaan ainakin viime vuosina olleet aika helppoja rippi-
Nuorisopastori Mari Vihinen pohtii pääsiäisen sanomaa. Anteeksiantamuksen sanoma on kristinuskon ytimessä. Se kuuluu jokaiseen päivään ja ihmiselämän arkeen, kertoo Vihinen. koululaisia. - Ei ole ollut kovin vaikeita ryhmiä. Sellaista tavallista nuorten jekkuilua, Vihinen naurahtaa. Nuorten maailma ei ole kuitenkaan mutkaton. - Nuorilla on omat murheensa. Nuorena on vaikeata hyväksyä itsensä. Suhteet mui-
hin ihmisiin, ikätovereihin, vanhempiin ja opettajiin ovat nuorella usein päällimmäisinä kysymyksinä, Vihinen pohtii. Hän on todennut, että nuorten saattaa olla vaikeata avautua. - Nuorten on vaikea avautua puhumaan omista henkilökohtaisista asioistaan. Onhan
se meille aikuisillekin vaikeaa. Nuoret pelkäävät kasvojen menetystä. On paljon helpompi puhua jollekin tuntemattomalle, jota ei ehkä kenties koskaan arkielämässään tule kohtaamaan. Nuorten auttavat puhelimet ovat yksi keino saada keskusteluapua, nuorisopastori toteaa. Aikuisten ongelmat, kuten taloudelliset paineet, työpaikan menetys ja sairaudet heijastuvat myös nuoriin. Nuoret eivät välttämättä osaa pukea tuntemuksiaan sanoiksi. Herkässä iässä olevalle nuorelle ei ehkä välity se, että hän on hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. - Kun puhuminen on vaikeaa, nuorta saattaa hyvinkin puhutella hengellisten laulujen sanoma ja runot. Varsinkin Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulut koskettavat nuoria. Nuorten mielessä pyörii rippikouluiässä monet tulevaisuuteen liittyvät asiat. Nuoret pohtivat rippikoulussa peruskoulun jälkeistä elämää. Nuoren on valittava lukion ja ammattikoulun välillä. Moni pohtii jo yläkoulussa ammatinvalintaa. Vihinen miettii, että nuori tarvitsee vierellä kulkijaa, aikuista, joka auttaa ymmärtämään: ”kuka ja mikä minä voin olla.” Nuoret tarvitsevat kannustusta. Nuoret ovat myös alttiita rippikouluiässä uskonasioille. Vihinen ei usko, että ”nuorekkaana” pastorina hänellä olisi kovasti etulyöntiasemaa nuorten elämään vaikuttamiseen. - Nuorten illassa vieraili hiljattain Kiinassa pitkään lähetystyötä tehnyt Päivö Parviainen, joka täyttää tänä vuonna
ASEMIESILTA torstaina 12.4. klo 18.00. (Kahvi klo 17.00 alk.)
Salon kirjasto, Hilkan sali. Liput 15€, sisältää kahvin.
Esiintymässä Kanttiinin Lotat, humoristi Matti Lepänhaara ja Antti Yli-Jama kumppaneineen. Juontajana Jaakko Salonoja Järjestäjänä Salon Seudun Lottaperinne ry
Ennakkomyynti Kello ja Kulta Plaza sekä veteraanipaja. Lippuja myös ovelta.
Torstaina 5. huhtikuuta 2012
PEKKA RÄDYN karjalaishenkinen, hengellinen
KIRKKOKONSERTTI Uskelan kirkossa sunnuntaina 15.4. klo 18.00. Kirkkokahvit konserttiväelle Salon seurakuntatalolla klo 16.30 – 17.30 Konsertin alussa Uudenkirkon lipun naulaus, lipun vihkii kirkkoherra Timo Hukka. Tilaisuuden järjestävät Uusikirkko-seura r.y., Uusikirkko Säätiö ja Salon seurakunta. Käsiohjelmia ennakkoon 31.3. - 13.4.2012 seuraavista paikoista: Salon Kukkakori, Horninkatu 11, Halikon Prisman infopiste sekä Perniössä Kukka-Katri. Ohjelman hinta on 10 €. Pekka Räty lahjoittaa konsertin tuoton uusikirkkolaisten ja karjalaisten hengelliseen työhön. Kaikki lämpimästi tervetuloa! www.uusikirkko.fi
sata vuotta. Nuoret olivat erittäin vaikuttuneita tästä vanhasta herrasta. Pastorin roolissa persoona vaikuttaa enemmän kuin ikä tai sukupuoli, nauraa Mari Vihinen. Hän on sitä mieltä, että elämään kuuluu osana kärsimys ja pettymyksetkin. Vaikeita asioita voi kuitenkin käsitellä yhdessä Jumalan kanssa ja saada häneltä voimaa, niin että jaksamme katsoa tulevaisuuteen valoisin mielin. Vihinen nostaa katseensa ristille. Sen sanomassa on kärsimyksen ja tappion hetken ol-
lessa suurimmillaan myös uuden elämän toivo. - Elämä ei ole täydellistä. Yksin ja hylättynä - oman kansansa ja opetuslastensa kieltämänä, mestari kärsi fyysistä ja henkistä tuskaa. Hän kärsi erossa Jumalasta, jotta avaisi meille tien, joka vie tämän elämän rajojen tuolle puolelle. Vihinen miettii, että pitkäperjantaina jumalanpalveluksen yleisvärinä on musta. Pitkäperjantain synkkyydestä päästään lopulta valoon, ylösnousemuksen ilojuhlaan.
Kati Rissanen perusti Unicefin paikallisjärjestön Saloon
Kati Rissanen toimii Unicefin Salon paikallisjärjestön puheenjohtajana ja toivottaa kaikki halukkaat tervetulleeksi mukaan järjestön toimintaan. Heli Laaksonen
Maailman vaikutusvaltaisimmalla lastenjärjestöllä, 60 vuotta toimineella Unicefilla on kymmeniä paikallisjärjestöjä ympäri Suomea. YK:n lastenjärjestö Unicef keskittyy lastenolojen parantamiseen pitkällä
tähtäimellä, mutta se osallistuu myös hätäapuun. Saloon paikallisjärjestö on perustettu vuonna 2010 Kati Rissasen toimesta. - Salossa toimi kuulemma samanlainen järjestö 1990 luvulla, mutta sen toiminta oli loppunut. Haluan toimia Unicefin parissa ja kun täällä ei enää ollut paikallisjärjestöä, päätin perustaa sellaisen, paikallisjärjestön puheenjohtaja Kati Rissanen kertoo. Paikallisjärjestön jäseneksi pääsee kuka tahansa vapaaehtoistyöstä kiinnostunut henkilö Salon seudulta. Henkilöä ei velvoiteta mihinkään, vaan toiminnassa ollaan mukana oman jaksamisen ja ehtimisen ehdoilla. - Kaipaamme kipeästi lisää jäseniä, tällä hetkellä meitä on viisi aktiivijäsentä. Vapaaehtoisvoimin toimivan järjestön tarkoitus on tehdä tästä mahdollisimman helppo tapa auttaa. Jokaisen ei tarvitse olla lipaskerääjänä. Jos tykkää esimerkiksi käsitöistä niin voi tehdä Anna ja Toivo -nukkeja ja auttaa sitä
kautta, Rissanen sanoo. - Omalla alueellaan voi organisoida myyntiä, olisi kiva saada jäseniä ympäriämpäri Salon seutua. Salossa pitkään asuneet jäsenet voisivat tuoda toimintaan mukaan omat verkostonsa, Rissanen jatkaa. Toimintaan osallistuminen on vapaaehtoista ja Rissanen painottaakin, että edes kerran vuodessa lipaskerääjänä oleminen tuo ison avun. - Aktiivinen jäsen voi olla esimerkiksi sihteeri, tiedottaja tai vaikkapa myyntivastaava, jos on kiinnostunut myynnistä, Rissanen toteaa. - Kuukausilahjoittajana voi myös auttaa, silloin sitoutuu maksamaan tietyn summan kuukaudessa ja Unicefi n jäsen voi olla, vaikka ei olisikaan paikallisjärjestön jäsen. Paikallisjärjestö kuitenkin on hyvä kanava siihen, jos haluaa aktiivisesti tehdä asioita, Rissanen jatkaa. Paikallisjärjestö pitää vuosikokouksen kerran vuodessa, siellä päätetään sihteeri ja niin edelleen. Ryhmätapaamisia or-
ganisoidaan keräyksiä varten. - Meillä on kokoukset aina silloin, kun on oikeasti asiaa eli turhaan ei kokoonnuta, Rissanen kertoo. Itä-Afrikan kriisin aikaan järjestö keräsi iltatorilla varoja extempore keräyksellä. - Silloin tarvittiin kipeästi apua, joten lähdimme välittömästä liikkeelle. Muuten keräämme varoja lähinnä jouluna ja vappuna, Rissanen sanoo. - Vappuna kerätään Alkojen edessä jano-keräystä. Janokampanjalla kerätään hätäapuvaroja ja muistutetaan ihmisiä puhtaan veden merkityksestä, Rissanen jatkaa. Vapaaehtoistyöntekijöille tarjoutuu ajoittain mahdollisuus tehdä omakustannematka johonkin avustuskohteeseen katsomaan, kun apu viedään konkreettisesti paikalle. - Vielä en ole itse päässyt lähtemään matkaan, mutta se on haaveena. Haluaisin päästä johonkin sellaiseen kohteeseen, missä on tapahtunut paljon positiivisia asioita, kuten esimerkiksi Intiaan, Rissanen miettii.
© UNICEF/NYHQ2011-0762/Olivier Asselin
Tytöt hakemassa vettä koulussa Pendembussa Kailahun alueella Sierra Leonessa. Kuva otettu maaliskuussa 2011.