Viikko 8 - 2012

Page 18

18

Torstaina 23. helmikuuta 2012

Neljän lapsen futisäiti: Arki vaatii kekseliäisyyttä HELI KOIVUNIEMI

Vinkkejä turnauseväiden keksimiseen: • • • • • •

• •

laimea mehu tai vesi hedelmiä ja kasviksia ruis- tai grahamleipä vähärasvainen myslipatukka smoothiejuoma vähärasvaisia ja -sokerisia välipalakeksejä lasten hedelmäsose Vältä: rasvaa ja sokeria. Ne nostavat verensokeria nopeasti ylös ja pian alas, jolloin suorituskyky laskee. Vältä sipsejä, karkkeja ja limuja. Hiilihappo täyttää turhaan vatsaa ja voi aiheuttaa kilpailujännityksen kanssa ylimääräisiä vatsavaivoja. Jos haluat makeaa, valitse mieluiten pulla kuin rasvainen munkki. Lähde: jäähonka.fi

Kun perheessä on neljä urheilijaa, vaatii ruuanlaiton logistiikka ja aikataulutus taitavaa suunnittelua. – Perunanpesin ja riisinkeitin ovat korvaamattomia, Nina Vaaranen-Valkonen sanoo. – Peuran jauhelihapihvit ovat hyviä. Ohuet pihvit paistuvat tasaisesti ja nopeasti. Laitan niihin kermaviiliä, korppujauhoja, tilkan siirappia ja mausteita, tytär Anna Valkonen, kertoo. KOTONA Harrastusrumban tiimellyksessä ei katsota kelloa, kun nälkä yllättää. Neljän lapsen äiti kertoo,miten hän selviää arjesta. Heli Koivuniemi

Nina Vaaranen-Valkonen astelee maanantai-iltana määrätietoisesti tyttärensä Anna Vaarasen, 10, kanssa kohti ur-

heiluhallia. Kipakan pakkasen vuoksi yhdet harkat jäivät väliin. Vapautunut aika kuluu ruokaostoksilla. – Yhteisten ruokailuhetkien järjestäminen on meidän perheessä haaste. Tärkeä asia, joka jää usein unelmaksi, perheenäiti tuskailee. Terveellisen ruokavalion lisäksi hän pyrkii huomioimaan perheenjäsentensä yksilölliset

tarpeet. – Tyttären on syötävä kaksi tuntia ennen harrastusten alkamista. Pojalleni ei maistu aamuisin kuin tuoremehu. Itse tulen kiukkuiseksi, jollen saa aamiaista, äiti luettelee lempeästi hymyillen. Ruisleipä on Vaaranen-Valkosen mukaan urheilijaperheen pelastus. Se pitää nälän pitkään loitolla. Kun pelipäivät venyvät pidemmiksi, äi-

ti pakkaa lapsilleen evääksi täytetyn ruisleivän, hedelmiä, pähkinöitä, joskus välipalapatukan. – Termospulloon voisi sekoittaa kiehuvan veden joukkoon nuudelikeittopussin. Näin saisi välillä lämmintä syötävää, hän pohtii. Valmentajien suosituksesta nuoret pelaajat välttävät sokerisia herkkuja pelipäivänä. Annan joukkueessa sokeri on pannassa jo päivää ennen tärkeitä pelejä. – Siksi leivon myytäväksi usein jotakin suolaista. Perheen suosikki on aurin-

Vaarasen perheen harrastukset: • Äiti Nina Vaaranen-Valkonen: jalkapalloa ja koripalloa. • Isä Mika Valkonen: rakentaa kesällä perheelleen kesämökkiä. • Tytär Iina, 17: harrastanut walesinspringerspanielin Lunan kanssa muun muassa jäljestystä, tottelevaisuuskoulutusta ja näyttelyitä. • Poika Anton, 16: jalkapalloa ja futsalia. • Tytär Anna, 11: jalkapalloa ja showtanssia ja käy keskiviikkoisin uimassa. • Eeva, 9: jalkapalloa ja pasuunan soittoa.

kokuivatuilla tomaateilla ja fetajuustolla höystetty focaccia-leipä. – Focaccia valmistuu uuninpellillä käden käänteessä. Tarvitset vain pizzajauhoja, kuivahiivaa, vettä ja purkin, jossa on aurinkokuivattuja tomaatteja ja fetaa. Öljyn voit käyttää taikinassa. Kekseliäs äiti loihtii muunnelmia hyväksi havaitsemistaan raaka-aineista. Mökillä aurinkokuivatut tomaatit ja feta saavat seurakseen kesäkurpitsan, maistuu sellaisenaan. Pa sta k a stik keet, k a na-,

kasvis- ja kalaruuat kuuluvat Vaarasen perheen päivittäiseen ruokavalioon. Pannukakku on monissa perheissä unohdettu helppo välipala. – Suurperheen onni on, että joukosta löytyy aina innostunut kokki. Tytär Anna kertoo paistaneensa juuri perheelleen ahvenfileet. – Tätini metsästää peuroja. Teen peuranjauhelihasta joko pihvejä tai pullia. Pullat jäävät helpoksi raa’aksi keskeltä ja palavat pinnalta, Anna kertoo.

Tuliko muusistasi liisteriä vai hajosivatko perunasi soseeksi? Leikittele väriperunoilla • Väriperunoista saat näyttäviä ruokia. Kokeile vaihteeksi vaikkapa perunakukkaa. PERUNAKUKKA • Pese perunat hyvin. Kuivaa ja siivuta noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Ohuemmat kypsyvät nopeammin. Taputtele perunasiivut kuiviksi talouspaperilla. • Levittele perunat leivinpaperin päälle pyöreään uunivuokaan haluamaasi värijärjestykseen. Sivele niitä kylmäpuristetulla rypsiöljyllä, ripottele päälle suolaa ja haluamasi yrttejä, esimerkiksi rosmariinia tai timjamia. Paista siivut kuumassa uunissa 200–220 asteessa noin 15–20 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. • Voit myös uppopaistaa paperinohuet perunasiivut, kuten ranskalaiset. Asettele paistetut lastut lautaselle.

Lähde: gobbasgard.com

KOKKAUS Oikean perunalaadun valinta auttaa saamaan halutun lopputuloksen. Perunapussien värikoodit kertovat laadusta ja nopeuttavat valintaa kaupassa.

Heli Koivuniemi

Perunapussin väritunnisteen avulla voit varmistaa oikean perunan valinnan kuhunkin ruokaan. Käytännössä väritunniste toimii samalla tavoin kuin maitopurkkien

väri: pakkauksen väri kertoo tuotteen ominaisuuksista. Jauhoisia perunoita käytetään silloin, kun tarvitaan jauhoisia helposti soseutuvia perunoita esimerkiksi perunasoseessa, uuniperunoissa ja leivonnassa. Jauhoisia perunalajikkeita ovat Idole, Vital, Satu, Kulta, Sabina, Puikula, Suvi, Pito ja Rosamunda. Punainen on jauhoisten perunoiden väritunniste. Yleisperuna sopii kaikkiin ruokiin. Se on hyvä keitettynä ja lajikkeita ovat Fambo, Bintje, Asterix, Gloria, Matilda ja Van Gogh. Keltainen on yleisperunan väritunniste. Kiinteämaltoiset perunat sopivat silloin, kun tarvitset kiinteitä, kypsänä hyvin koossa pysyviä perunoita. Niitä voi käyttää keitettynä, laatikoissa, keitoissa ja salaateissa. Lajikkeita ovat Siikli, Ukama, Columbo, Adora, Nicola, Rikea. Vihreä on kiinteämaltoisten perunoiden väritunniste. Samaa lajiketta voi olla pakattuna esimerkiksi niin keltaisessa kuin punaisessakin pussissa. Kasvukauden aikaiset olosuhteet vaikuttavat lajikkeiden jauhoisuuteen.

Perunanviljelijät määrittävät keittokokeen ja tärkkelysmittauksen avulla kunkin perunaerän käyttösuosituksen. Suomen markkinoilla on noin 40 erilaista lajiketta. Kuluttajat arvostavat yhtäältä monikäyttöisiä yleisperunoita, mutta hakevat toisaalta yhä useammin juuri tiettyyn tarkoitukseen tai ruokaan tarkoitettua lajiketta. Myös elintarviketeollisuus valitsee nykyisin tarkasti oikeanlaisen perunan omiin tuotteisiinsa. Perunakauden Suomessa useimmiten aloittaa nopeasti satoa tuottava Timo. Hieman myöhemmin kesällä Siikli, Rikea ja Velox valtaavat torit ja kauppojen perunahyllyt. Talvisin ruokapöydissä on tavallisimmin laajasti viljeltyjä ruokaperunoita, joista suosituimpia ovat van Gogh, Nicola, Asterix ja Victoria. Peruna voi olla myös merkkituote, kuten Manteliksikin kutsuttu Lapin Puikula -peruna. Erikoisempiakin perunoita on tarjolla, kuten vaikkapa sinivärisiä, oransseja, liloja tai punakuorisia.

Lähde: kasvikset.fi ja properuna.fi

LEIPÄTIEDOTUS RY

Välipala vähensi mussutusta Kouluruokasuosituksen mukaan nuorille on järjestettävä mahdollisuus ravitsevaan välipalaan, mikäli oppitunnit jatkuvat yli 3 tuntia koululounaan jälkeen. Välipalan perustana ovat kuitupitoiset viljatuotteet, kasvikset, hedelmät ja marjat. Runsaasti rasvaa, sokeria ja suolaa sisältävät tuotteet eivät kuulu kouluympäristöön. Terveellistä välipalaa tarjoamalla pyritään lisäämään nuorten kuidunsaantia ja vähentämään paljon sokeria sisältävien välipalojen kulutusta. Nuorten sokerin kulutus on lisääntynyt energia- ja virvoitusjuomien sekä makeisten yleistyessä. Haukkaa VÄLILLÄ –hankkeessa on kolmen vuoden aikana ollut mukana yli 50 000 yläkoulun oppilasta ympäri Suomea. – Koulujen välipalatarjonta on vähentänyt epäterveellistä napostelua ja sekä oppilaat että opettajat ovat kokeneet suositusten mukaisen välipalan parantavan oppilaiden jaksamista. Oppilaiden mukaan välipalan valintaan vaikuttavat maku sekä se, kuinka hyvin välipala pitää nälän loitolla. Mieluisin välipala onkin ollut täysjyväleipä, hankkeen projektikoordinaattori Terhi Virtanen kertoo.


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.
Viikko 8 - 2012 by Salonjokilaakso lehti - Issuu