7
Torstaina 22. joulukuuta 2011
Angelniemellä soudettiin perinteisesti kirkkoon Jerker Jokiniemi
Ennen vanhaan kirkkoon mentiin hevosella tai jos mahdollista niin veneellä. Rannassa sijaitsevilla kirkoilla on usein oma laituri johon kirkkoveneet saapuivat. Nykyään kirkkovene mielletään lähinnä kilpasoutuveneeksi, jollaisia normaalikäytössä ovat myös urheiluseura Angelniemen Airon veneet. Kerran vuodessa, Angelniemen Airon venevajasta lähtee kuitenkin kirkkovene sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti kohti Angelniemen kirkkoa. Soutajat menevät kirkkoon kuuntelemaan ja laulamaan kauneimpia joululauluja. Joulusoutu on kuulunut yhdistyksen tapoihin perustamisvuodesta lähtien. Soutamaan saa tulla kuka vain, ja veneitä luvataan järjestää tarvittaessa useampia. Kirkkoon soutaminen on onnistunut viime vuotta lukuun ottamatta. - Viime vuosi oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että aamulla meri oli auki, mutta illaksi oli kehittynyt niin paksu jää, ettei sitä saanut airolla rikki. Emme halunneet rikkoa venettä jäissä, kertaa Liisa Tunnela epäonnistunutta matkaa. Tänä vuonna meri oli kuitenkin auki ja Angelniemen kirkkoon päästiin kuuntelemaan joululauluja. Puisessa kirkossa oli jouluinen tunnel-
Isänsä kanssa soutamaan saapunut Miro Juntunen on tähystäjän paikalla veneen keulassa. Vanhoina aikoina tähystettiin myrskylyhdyn kanssa. ma, kun Halikon aluekappalainen Ari Oinas toivotti laulajat tervetulleeksi kirkkoon. Halikon kirkkokuoro lauloi parvella Jukka Saarisen johdolla kirkkoon saapuneiden kanssa tunnetuimpia joululauluja. Viimeistään Sylvian joululaulu herkisti kaikki kirkossa olleet joulumielelle. Lämpimästä puukirkosta soudettiin laulujen päätyttyä takaisin Kokkilaan. Soudun jälkeen suurin osa soutajista kävi vielä Kokkilassa saunassa ja uimassa. - Mitään virallista ohjelmaa soudun jälkeen ei ole, koska joulu on jo niin lähellä ja kai-
killa on omat joulukiireensä, Liisa Tunnela kertoo. Joulukirkko on kuitenkin muodostunut jo perinteeksi. - Kauneimmat joululaulut ja joulukirkko ovat ainoat vakiokirkkokäynnit, niistä pyrin pitämään kiinni. Liisa Tunnela on harrastanut soutua jo kahdeksan vuotta. Soudun pariin hän ajautui Kokkilan avantosaunasta, soutuharrastajat kun käyttävät samaa saunaa. – Olen syntyjään pöytyäläinen, missä vettä ei ollut Aurajokea enempää missään ja maisema kovin tasaista. Meri täällä onkin tarjonnut aivan uusia
ulottuvuuksia, hän kertoo. Soutaminen viehättää monin tavoin. - Syksyisin teemme kuutamosoudun, jolloin soudamme noin kymmenen kilometrin lenkin päätyen johonkin lähisaareen ihailemaan täysikuuta. Eikä se kuutamosiltaa pitkin soutaminenkaan ole hullumpi kokemus. Vastaavia elämysmatkojaa soutajat tekevät myös kesäl-lä, jolloin soudetaan aamullaa aikaisin katsomaan auringon n nousua. Nyt veneet ovat kuitenkin n turvallisesti talviteloilla odot-tamassa seuraavan soutukau--
Halikon aluekappalainen Ari Oinas toivotti soutajat tervetulleiksi Angelniemen kirkkoon laulamaan tunnetuimpia joululauluja. den alkua, ja joulun odotus voi rauhassa jjatkua kokemus-
ta rikkaampana.
Kiitos kuluneesta vuodesta. Rauhallista Joulua! Jari Ainasoja
Voitto Ollonqvist käänsi jouluevankeliumin Someron murteelle
Kotiseutuneuvos Voitto Ollonqvist käänsi jouluevankeliumin Someron murteelle aikoinaan Someron kirkkoherra Osmo Turkin pyynnöstä ja lukee tekstin mielellään aina pyydettäessä. Leena Nuotio
Jouluna monet meistä noudattavat tapoja, joita ilman joulu ei tunnu aidolta. Vahvasti joulunaikaan kuuluvia perinteitä on muun muassa jouluevankeliumin lukeminen, paitsi seurakunnan tilaisuuksissa, myös kouluissa ja monissa perheissä. Somerolla viikonvaihtees-
sa vietetyssä Kiiruun joulu -tapahtumassa paikalla olleet saivat puolestaan kuunnella jouluevankeliumia Someron murteella luettuna. - Se oli syksyllä 1997, kun Someron silloinen kirkkoherra Osmo Turkki soitti ja pyysi minua kääntämään jouluevankeliumin Someron murteelle. Teksti julkaistiin silloin seurakunnan joululehdessä, kään-
tämänsä tekstin Kiiruun tilalla lukenut somerolainen kotiseutuneuvos Voitto Ollonqvist muistelee. - Voidaan sanoa, että Turkki oli aikaansa edellä, sillä tuolloin ei tietääkseni evankeliumitekstiä vielä oltu käännetty murteille. Nythän sen voi lukea vaikka savoksi tai Turun murteella, hän lisää. Vuoden somerolaiseksi tänä
vuonna valitulle Ollonqvistille vanhojen perinteiden vaaliminen on aina ollut sydämen asia, niin myös Someron murteen, joka häneltä taittuu luontevasti edelleen. Luuk kaan evankeliumitekstiä kääntäessään Ollonqvist sanoo käyttäneensä lähteinä kolmen eri aikakauden raamattua, joista 1920-luvun teksti luontui hänen mukaansa parhaiten käännettäväksi Someron murteelle. Apuna hänellä oli Onerva-vaimo, joka kuunteli ja tarvittaessa korjasi miehensä kääntämää ja lukemaa tekstiä. Välillä asioita tarkistettiin myös professori Pertti Virtarannan vuonna 1973 julkaisemasta Someron murrekirjasta, jota Ollonqvist sanoo mielellään lueskelevansa edelleenkin. - Someron murrekirjaa tehdessään Virtaranta oli haastatellut muun muassa somerolaissyntyistä isääni, jolta Someron murre minuun iskostui. Professorin kanssa kuuntelin aikoinaan haastattelunauhoja monia tunteja, Ollonqvist kertoo. - Minun kääntämäni jouluevankeliumi on puhemurretta, jonka saa halutessaan kyllä korjata ommaan muotoos, Ollonqvist juttelee leppoisaan tapaansa.
Jouluevankeliumi Someron murteella ”Se oli simmost aikaa ku keisari Aukustus anto käskyn, ett koko valtakunta on pantava verol ja jokasen tarttee se suarittaa. Se oli ensimmäine vero ja sillon oli Kyrenius Syyriam maaherrana. Ja sit nek kaikki meni kirjottammaa ittes veroluettelloon, jokane ommaan kaupunkiis. Joosefki lähti Kalileast Nasaretin kaupunkist ja meni sit Juuteaan Taavitin kaupunkii, Peetlehemmii, kun se kuulus Taavitin sukkuun. Joosef otti mukkaas myäs Marian, jonka kans oli kihlois ja se vartos lasta. Kun ne siäl sit olivat, rupes Maria synnyttämmää. Ja se synnytti pojan, se oli esikoine. Maria kapaloitti lapsen ja pani sen seimeen makkaamaa, kun niil ei ollu tillaa majatalos. Samal seurul oli paimenii valvomas laumaas. Ku yhtäkkii heitin eresäs seisos Herran enkeli ja niitten ympäril oli Herran kirkkaus ja ne peljästys sitä. Mutt enkeli sanos sit niil: ”Älkää peljäkkä, mää ilmotan teitil ilosen sanoma. Tää on suuri ilo koko kansal. Tänäpän on teitil syntyny Taavitin kaupunkis Vapahta-
ja. Se on Kristus Herra. Tää on teitil merkki, kun löyrätte lapsen, joka makkaa seimes käärittynä kapaloo.” Ja sil samal hetkel oli enkelin ympäril mahrottoman suuri sotajoukko, ja netkin ylisti Jumalaa ja sanos:”Jumalan on kunja korkeures ja maan päälä rauha ihmisil, joita kohtaa sil on hyvä tahto!” Ja kun enkelit oli menny takasin taivaasee, puhus paimenet keskenäs: ”Lähretää Peetlehemmii niin nährääm mitä on tapahtunnu, sem mitä Herra ilmotukses sano.” Ne lähti sit koval kiiruul ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen kum makas seimes. Kun nes sen näki, nek kertos mitä niil oli lapsest puhuttu. Ja kaikki oli ihmeisäs kun nek kuuli paimenten puhhee. Mut mimmosii asjoi sit oliki tapahtunnu, nii Maria pisti ne syrämmees ja hunteeras niit. Ja paimenet takasin tullesas kiitti ja ylisti Jumalaa siit mitä ne oli kuullu ja nähny, ja kaikki oli juur simmottoon ku niil oli sanottu.”