MOLLA – varhaiskasvatuksen verkkotaidot ja -menetelmät
Sini Lehtomäki
Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta - Sinin tarina Molla-hankkeen pilottiopettajana 2011- 2013
M
Sini Lehtomäki, Pernon päivähoitoyksikkö, Turku
inulta kysellään paljon näkemyksiäni mediakasvatuksesta ja aika usein törmään samoihin asioihin, jotka mietityttävät opettajia ja kasvattajia: uudet asiat pelottavat ja omat taidot koetaan heikoiksi. Näiden asioiden kanssa olen myös itse paininut. Olen 29-vuotias turkulainen lastentarhanopettaja / esiopettaja. Valmistuin 2008 Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitokselta lastentarhanopettajaksi ja olen gradua vaille valmis luokanopettaja. Sivuaineina opiskelin liikuntaa ja terveystietoa. Työelämä imaisi minut vauhdilla mukaansa. Opetuskokemusta minulla on n. 6-7 vuotta; yläkoulusta, alakoulusta ja varhaiskasvatuksesta. Olen siis nähnyt 0-16 -vuotiaiden opetusta 2003- 2013 vuosien varrella. Esiopettajana olen toiminut kohta viisi vuotta. Pernontien päiväkodin Majavat-ryhmässä aloitin tammikuussa 2010. Omat mediataitoni ovat mielestäni aika keskinkertaiset ikäiselleni. Käytän älypuhelinta, tietokonetta, internetiä, sosiaalista mediaa, kameraa ja televisiota. Koulun puolella olin päässyt jo näkemään TVT-laitteiden käyttöä opetuksessa ja sen, kuinka innostavaa oppiminen oli. Turhauttavaa oli, ettei varhaiskasvatuksessa tällaiseen ollut mahdollisuutta. Koko työurani alun kaupungin esiopettajana yritin käyttää hieman epätoivoisesti työpaikalla esim. omaa tietokonetta tai päiväkodin kameraa, halusin kovasti että lapset pääsevät pelaamaan esim. Ekapeliä. Ja välillä otin mukaan työkoneelle esioppilaitani ja annoin heidän
Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
Kevätjuhlassa 2011 esitim”Esioppilaat puhkuivat me lasten ideoiman Lumikki intoa esiintymisestä ja ja Seitsemän Munamiestä se fiilis todella tuntui näytelmän, mikä oli täynnä opettajan mahan pohmediakasvatusta: Putousjaa myöten ja pitkään!” ohjelmaa, Suomen jääkiekon MM-kultaa, ajankohtaista musiikkia jne. Näytelmä ei ollut vain näytelmä, vaan projekti. Valmis tuotos esitettiin kevätjuhlassa ja äänet oli nauhoitettu Audacity-ohjelmalla, koska esitys sisälsi vuoroin musiikkia ja vuorosanoja. Kaiuttimet vaan pilasivat hiukan fiilistä, sillä isossa koulun salissa olisi pitänyt olla hiukan toisenlaiset äänentoistolaitteet. Meillä oli vain minun tietokoneeni ja muutama kaiutin mukana. Mutta mikä parasta; esioppilaat puhkuivat intoa esiintymisestä ja se fiilis todella tuntui opettajan mahan pohjaa myöten ja pitkään! Siitä se lähti! Tämä oli sitä, mitä haluan lasten kanssa tehdä! 2011 syksyllä päiväkodinjohtaja tuli kysymään olenko kiinnostunut Molla-hankkeesta ja vastasin pelkän otsikon perusteella, että ”Todellakin!”. Muut opettajat eivät innostuneet. Päätin silti vakaasti seisoa oman innostukseni takana. Ja se palkittiin, ryhmäni pääsi mukaan Molla-hankkeeseen 2011- 2013. Pääsin suunnittelemaan ja vaikuttamaan, mitä tvt-laitteita ryhmääni tulisi ja mihin tiloihin. Sain suunnitella laitteet juuri meidän eskaripäiviin sopiviksi ja kaksi tärkeintä asiaa oli ehdottomasti 1) tasa-arvoinen käyttöoikeus kaikille esioppilaille (päiväjärjestys sen mukaiseksi) ja 2) laitteet sin-
Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
MOLLA – varhaiskasvatuksen verkkotaidot ja -menetelmät
pelata valvotusti. Ja kyllä riitti pahoja katseita. Voitte kuvitella! Ne koneethan ovat henkilökunnalle!
ne tiloihin, missä toimitaan jatkuvasti. Ei pieniin leikkihuoneisiin, eikä liikuntasaliin. Kosketustaulun äärelle mukava paikka ja taulu niin, että se näkyy mahdollisimman kauas. Muutoksen tuulet
Sini Lehtomäki, Pernon päivähoitoyksikkö, Turku
Kun puitteet oli luotu valmiiksi, alkoi tiimissämme opetuksen päivittäminen. Opettajaurani kohokohta on päivä, jolloin asensimme ryhmäämme dokumenttikameran. Olin iltapäivällä yksin lapsiryhmän kanssa ja mietin, millä ihmeen ajalla sen kamerankin saan asennettua, kunnes oivalsin: annoin koko pahvilaatikon lapsille ja sanoin, että tutkikaa ja laittakaa kuntoon. Meni puoli tuntia ja ryhmässämme oli käyttökelpoinen dokumenttikamera yhteistyöllä asennettuna (toki asennus olisi varmasti onnistunut hankkeenkin puolesta). Tämän jälkeen lapset alkoivat leikkiä tyhjillä laatikoilla: laatikoista tuli koneita, joille he itse suunnittelivat käyttöohjeita. Voin kertoa, että olipa siinä tyytyväisiä lapsia ja tyy-
Daniel, Aleksi, Rasmus, Matias ja Sini kameranasennuspuuhissa keväällä 2011.
Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
Aloitimme siirtämällä vanhoja tuttuja rutiineja kosketustaululle, dokumenttikameralle, tietokoneelle tai kameralle. Ensimmäisenä siirtyi aamupiiri. Huomasimme, että aamupiirin merkitys päivän aloituksessa korostui entisestään ja innosti lapsia. Olin totaalisen kyllästynyt aina seinältä tippuileviin paperilappuihin. Ja voi miten lapset osaavatkaan nykyään lukea lämpömittaria tai tutkia ilmatieteenlaitoksen sääsivuja - 6-vuotiaat! ”Lasten itsetunto nousi Aloimme lukea kirjoja dokusilmissä ja he nauttivat menttikameralla ja huosiitä, että saivat itse masimme, että iso kuva sai tehdä ja oppivat siinä lapset keskittymään paremsamalla käyttämään min. Annoimme lapsille kamedialaitteita.” merat vapaammin käyttöön; joku lapsista sai kuvata aina eskaripäivän kulun ja kuvat pyörivät eteisen digitaalisessa valokuvakehyksessä iltapäivällä. Lasten itsetunto nousi silmissä ja he nauttivat siitä, että saivat itse tehdä ja oppivat siinä samalla käyttämään medialaitteita. Myös vanhemmat pääsivät näkemään, mitä päivämme sisälsivät. Lapset, joita ei esimerkiksi aiemmin ollut kiinnostanut piirtäminen,
Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
MOLLA – varhaiskasvatuksen verkkotaidot ja -menetelmät
tyväinen opettaja. Ja miettikää, mikä motivaatio on sitten tehdä myöhemmin sillä itse asentamalla dokumenttikameralla jotain muuta. Ja miettikääpä, mitä kaikkia taitoja harjoittelimme. Tämä iltapäivä oli minulle opettavaisin ikinä. Lakkasin tekemästä asioita lasten puolesta. Ja olipa se toistaiseksi ensimmäinen kerta, kun itse asensin dokumenttikameran. Ei aikuinen osaa kaikkea, mutta voi tutkia ja oppia yhdessä lasten kanssa.
Sini Lehtomäki, Pernon päivähoitoyksikkö, Turku
saattoivat innostua piirtämisestä tietokoneella. Huomasimme, että lapset oppivat todella nopeasti tietoteknisiä taitoja ja opettivat myös toisiaan todella näppärästi. Aina ei tarvitse opettajaa vierelle tueksi, kun pari osaa neuvoa jopa paremmin. Opettajana vaan on välillä haastavaa löytää ”suunnannäyttäjän rooli”. Tuntui, että mahdollisuudet vaan vyöryivät eteemme ja toiminta muuttui päivä päivältä lapsilähtöisemmäksi. Kun ruokailussa nousi keskustelu, missä tomaatit kasvavat, oli se heti ruokailun jälkeen lasten itse tutkittavissa tietokoneen, kosketustaulun ja internetin avulla ja painui varmasti pohtijoiden mieleen (lapset osaavat hakea Googlen ja yhdessä mietitään, miten tomaatti kirjoitetaan, toki muistetaan miettiä onko lähde luotettava). Samalla saatettiin tulostaa kuva ja muistella opittua asiaa vielä pitkään. Tulostamisestakin on paljon puhuttu (aivan kuten muistakin laitteista), kuinka rahaa vievää puuhaa se on. Ei aina kaikkea tarvitse tulostaa, mutta kyllähän esim. askartelukartongitkin maksavat – opetuksen materiaaleja kaikki. Ja mikä merkitys itse ottamalla kuvalla on lapselle. Pyrimme kuitenkin pitämään toimintamme ”hallinnassa”, ettei mediakasvatus jyrää kaikkea. Ajattelimme aivan niin kuin ennenkin: a) tavoite, b) miten toteutetaan ja c) millä välineillä. Myös aikaa ruudun äärellä mietimme tarkasti. Yhä edelleen ajattelen ja tavoittelen, että eskaripäivän aikana olisi hyvä olla max 30 minuuttia ruudun äärellä (suositus max 2 tuntia yli 2-vuotiailla per päivä). Tällä ruutuajalla ehdimme harjoitella montaa erilaista taitoa kerralla, ei pelkästään mediataitoja. Ruutuaikaa on hyvä pohtia myös van-
Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
”Mediakasvatus on meille Kokeilun ja epäonnistumiarkipäivää, mutta silti kosen kautta elämä uudessa koajan opimme uutta ja oppimisympäristössä alopettajana saan päivittää koi sujua, mutta siihen itseäni jatkuvasti.” kului tunteja, iltoja ja viikonloppuja. Aina kun mieleeni tuli hyvä idea tai kollegoilta/lapsilta nousi uusia ideoita, kirjoitin ne ylös. Eniten olenkin oppinut ihan työtä tehdessä, kokeilemalla ja erehtymällä, lapsilta sekä toisilta aikuisilta. Työtiimimme on ollut kullanarvoinen, samoin hankkeen vertaistuki. Olen avannut omatkin silmäni uudella tavalla kaikelle mediakasvatuskeskustelulle ja olen intoutunut kuulemaan muiden ajatuksista ja opetuksesta sekä kouluttamaan itseäni lisää. Pikkuhiljaa olen luonut oman käsitykseni mediakasvatuksesta ja itsestäni mediakasvattajana. Nykyään hankkeen loppupuolella, tvt-oppimisympäristö on ryhmässämme yksi oppimisympäristö muiden joukossa (pikkuhiljaa myös opetussuunnitelmissa). Meillä on valmista materiaalia ja pedagogisia malleja opetustuokioista ja kollegatkin saavat ne käyttönsä. Mediakasvatus on meille arkipäivää, mutta silti kokoajan opimme uutta ja opettajana saan päivittää itseäni jatkuvasti. Media- ja tietotekniset taidot En ymmärrä, miksi vuonna 2013 puhutaan, että kenen vastuulla on opettaa esim. Word-ohjelman tai sosiaalisen median käyttöä - no äidinkielen opettajan tietysti. ATK oli hyvä Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
MOLLA – varhaiskasvatuksen verkkotaidot ja -menetelmät
hempien kanssa (jos eskarissa ollaan jonain päivänä kauemmin ruudun äärellä, voidaan sitä kotona vähentää ja päinvastoin).
Sini Lehtomäki, Pernon päivähoitoyksikkö, Turku
oppiaine silloin 1990-luvulla, kun itse valitsin sitä valinnaisena oppiaineena yläasteella. Ja ATK-luokat, mitä ei käytetä! Painajainen! Jokaisen koululaisen repussa on kännykkä! En ymmärrä myöskään sitä, miksi ”Jo lasten leikeistä käytetään aikaa kauniin käsialan näkee, että lapset harjoittamiseen niin paljon? Kuka käsittelevät mediakirjoittaa tulevaisuudessa käsin? aiheita päivittäin.” Hienomotoriset taidot ovat eri asia. Jokainen tietää, että tulevaisuuden ammateissa täytyy kaikissa osata käyttää jotakin medialaitetta. Siitä ei tarvitse edes puhua. Jokainen tietää, miten paljon lapsi törmää päivän aikana mediaan. Siitäkään ei tarvitse puhua. Mutta jos varhaiskasvattajat nostavat kädet ylös, mitä ehtii tapahtua ennen, kuin lapsi on 7 vuotias? Toisaalta, mitä siinä menetetään? Jokainen tietää, että kuinka paljon ihminen oppii ensimmäisen 7 vuoden aikana, suhteessa koko elinikään. 7-vuotiaana lapsi on luonut jo oman suhteen mediaan. Mielestäni opettajan/kasvattajan vastuulla on, että tämä suhde perustuu terveelle ja oikeanlaiselle pohjalle, niin media- kuin tietotekniset taidot. Lapsi oppii ymmärtämään median hyvät ja huonot puolet ja oppii käyttämään sitä oikeanlaisiin tarkoituksiin. Jo lasten leikeistä näkee, että lapset käsittelevät media-aiheita päivittäin. Pahimmassa tapauksessa opettaja/kasvattaja vielä menee ja kieltää nämä leikit. Mielestäni mediasta tulisi puhua vanhempien kanssa heti, kun lapsi aloittaa päiväkodin. Päiväkodin tehtävänä on tukea vanhempia kasvatustyössä. Jos lapsi pelaa K18-pelejä 7vuotiaaksi asti, mitä on tehtävissä enää koulun alettua? Jokainen ymmärtää pointin.
Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
Ennakkoasenteet
Minä luovuin omista ennakkoasenteistani, kun näin muutoksen ryhmässämme! Minua ei odota joka aamu työpaikalla vain kosketustaulu tai uusimmat kiinnostavimmat oppimispelit (niin kuin joskus näin median mahdollisuudet), vaan 20 innokasta ja motivoitunutta esioppilasta ja innostunut työtiimi. He saavat olla osallisia turvallisessa monipuolisessa oppimisympäristössä, missä saa tutkia, kokeilla, onnistua, erehtyä, olla esillä ja ennen kaikkea nauttia oppimisesta. Ennen ajattelin, että kun opettaja viihtyy, viihtyvät oppilaatkin. Silmäni ovat vihdoin avautuneet. Nykyään ajattelen asian myös toisinpäin. Näin ajattelen tänään, mutta olen valmis muuttamaan ajatuksiani, jos parempia ilmaantuu eteen. Kiitos Molla ja Mollan ystävät! Hanke jatkuu.. ;)
24.11.2013 Sini Lehtomäki, esiopettaja Pernontien päivähoitoyksikkö, Turku Opettajan näkökulma esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen mediakasvatuksesta
MOLLA – varhaiskasvatuksen verkkotaidot ja -menetelmät
Näiden kahden Molla-vuoden aikana olen törmännyt jos jonkinlaisiin ennakkoasenteisiin. Minua on syytelty siitä, että tuon median liian pienten lasten ulottuville. Minusta se on jo jokaisen ulottuvilla ja haluan opettaa käyttämään sitä turvallisesti ja oikeanlaisiin tarkoituksiin – ja kannustaa siinä myös koteja. Minun ryhmäni opetusta on kyseenalaistettu siten, että meidän oletetaan viettävän aikaa vain tietokoneilla. Kuitenkin jokainen, joka on ryhmässämme vieraillut, on huomannut, että näin ei ole. Ryhmässämme tärkeintä on leikkiä, halia, innostua oppimisesta, oppia toimimaan ryhmässä ja toisia kunnioittaen sekä oppia suomen kieltä.