Lemmikin vapauttaminen

Joskus sekin on tehtävä… Lemmikin vapauttaminen

Teksti Kalevi Riikonen www.tahtitieto.fi

Elämä on monenkirjavien energioiden yhteistä ilmentymää millä hyvänsä ulottuvuudella se toteutuukaan. Tämän perustotuuden ymmärtämisestä alkaakin sitten se itsestäänselvyytenä pidetty kaiken elämän kunnioitus. Ajoittain joudumme koetukselle ainakin niiden yksilöiden elämänvalintojen kohdalla, jotka joutuvat syystä tai toisesta, sammuttamaan ympäristönsä kohteissa olevaa, luonnonkiertoon kuuluvan kasvikunnan kasvuston ja/tai eläinkuntaan kuuluvien olioiden elämää. Esimerkiksi vanhuuttaan kärsivän, mutta hyvin pidetyn lemmikin fyysisen elämän sammuttaminen on omistajalleen tavattoman haastavaa.

Lemmikkieläimen suhteettomat kärsimykset kehonsa elinkaaren päässä heijastuvat myös näiden hoitajiin. Jokaiselle hyvin ja rakkaudella pidetylle eläinyksilölle kertyy omaa laa dukkaampaa sieluenergiaa, kuin huonommissa olosuhteissa elämäänsä elävälle vastaavalle lajitoverilleen. Kun lemmikin keholliset kärsimykset ohittavat sietokyvyn ja eläinkunnan sieluosanen olisi jo tavanomaisessa tapauksessa jättänyt eet terifyysisen kuorensa, niin lempeä nukuttaminen ”ikuiseen uneen” vapauttaisi sekä omistajan, että eläinparan elämän voiman.

Lempeydellä ja hellällä rakkaudella sisäisen sieluyhtey den luoneet, ihmis- ja eläinkunnan edustajat, ovat jo voineet aikaisempien kehollistumiensa aikoina muodostaa ja/tai muodostavat nykyisessä ajanjaksossaan keskenään aikakausia kestävän yhteisen sielusidoksen.

Siksi on ERITYISEN tärkeää, että lemmikin elämää ylläpitävän ryhmäsielun osasen ”tasoille” lähtöä pyrittäisiin valmistelemaan hyvissä ajoin ennen aiottua maallisen matkan päättymistä. Jokaisella elonaallon olennolla on omaa sielurakennet taan (kasvi- ja eläinkunnalla ryhmäsielujen lajikohtainen ohjaus) vastaava deeva- ja elementaaliolentonsa planeettaenkelikuntineen.

Nyt alkaa olla Maa-planeetan ihmiskunnan sielutietoisuuden edistyneimmissä yksilöminuuksissa uudenlainen vastuunottamisen ja TODELLISEN elämänkunnioituksen opiskelun tehovaihe.

Palataan tarkemmin siihen hellyydellä pidetyn lemmikin ja hoitajansa keskinäiseen sielujen sidokseen. Yleensä on niin, että MOLEMMAT tahtovat pitää kiinni toisistaan keskinäisen kiintymyksen energiasidosvoimallaan. Mitä vahvempi keskinäinen sisäinen sieluyhteys on, sitä haastavampaa on toisesta irti päästäminen. Kokemuksena tämä kiintymys on suhteutettu kummankin OMAAN elonaallon sielukehityksen energiarakenteeseen.

Joskus rakas lemmikkieläin on sieluosasellaan niin edistyneellä tasolla, että ottaa osan perheen raskaista energioista jakaakseen, jopa siinä määrin, että voi alkaa sairastaa saman tyyppistä ongelmaa (esim. sydänsairautta).

Kissojen tiedetään voivan muun taa sieluvoimansa mukaisella tehollisella määrällä jopa varsin raskaita kielteisiä energioita kotiperheensä sisällä. Koirat näyttävät puolestaan houkuttelevan passivoitunutta eri tavoin liikkeelle (ylös, ulos ja lenkil le). Mitä enemmän omassa elonaallossaan edistyneemmät sielut ovat aktivoituneet ja kiintymyksessä si toutuneet toisiinsa, sitä keskinäisesti ylevämpää ykseyden ohjaamatonta elämänvoiman energiaa he keskenään jalostavat edelleen.

Ihmisyksilöiden tulisi antaa vahvasti tietoinen (vahvasti tunnesävyinen) LUPA ajattomuuteen siirtyvälle lemmikin sielutietoisuudelle. Antaa hänen jättää ”maallisen majansa” ja vapautua siirtymään omaan vastaavaan ryhmäsielujen ulottuvuuteen. Heillä jokaisella on viemisenään omaa keskivertoa lajitoveriaan ja lostuneempaa ja monessa suhteessa laadukkaampaa kokemuksellista sieluosasen nostevoimaa. Tämä puolestaan nostaa ja kaikin tavoin jalostaa edistyneempien eläinyksi löiden osasten kautta kokonaisen lajikohtaisen ryhmäsielun tietoisuutta. Näin saadaan laajemmassa jatkumossa ja merkityksessä tasoitettua koko ihmiskunnan karmaa huonosti kohdeltuja eläinlajeja kohtaan.

Lemmikin vastuullisen hoitajan sisäiset sielulliset yhteydet pois lähtevään ja tämän elämää ylläpitävään deeva- ja elementaalikuntaan, yhdessä eläinkunnan edustajan oman sieluosasen kanssa, onnistuvat tilannekohtaisesti ja riittävästi kyllä jokaiselta hengentien oppilaalta omien sisäisten tasojen ohjaajien avustuksella. Kun materiakehostaan hitaasti vapautuva eläinyksilö tietää tunteellisesti saavansa vapauttavan luvan jatkaa sieluna matkaansa, niin keskivertoa tehokkaammin ja yhtä aikaa tämän ohella, myös tässä ir taantumisen prosessissa ovat kohteen luontaiset elämän ylläpitäjät toteuttamassa omaa energiaosaansa. Pyydettäessä tietoisesti saada olla heidän mukanaan toimintaan sallitulla laadulla, määrällä ja teholla, se helpottaa tavattomasti kaikkien osapuolien yhteistä vapauttamisen tehtävää.

Silloin tällöin tapahtuu niin, että jossakin joko aikaisemmissa kehollistumissa, ja/tai tässä fyysisessä jaksossa hellyydellä pidetty eläinkunnan ryhmäsielun osanen ”kutsuu luokseen” sitä ihmisyksilöä, johon hänellä on kaikkein voimakkain tunnetietoinen sidosvoiman energia. Tällöin henkilö saa omaa sieluaan vastaavan sisäisen kutsun, lähteä katsomaan jotakin tiettyä pentuet ta, varsaa, jne… Jollakin tavoin älyllisesti määrittelemätön eläinkunnan ryhmäsielun osanen alkaa vetää omalla erityisellä energiallaan puo leensa juuri sitä tiettyä yksilöä, missä on keskinäisesti vahvin virtapiirin latauksen sidosvoima.

Jos ja kun, sekä ihmisyksilö että eläimen ryhmäsielun osanen, ovat olleet useammassakin kehollistu massaan vahvassa sidosenergiassa keskenään, niin hyvin hoidettaes sa sekä samaan kohteeseen, että ihmissieluihin latautuu VIELÄKIN

Kuva: Kalevi Riikonen

enemmän jopa esihengellistä, erittäin hienojakoista kokemusperäisyyden energiaa jalostamaan aikanaan lajikohtaista sielutietoisuuden itsenäisyyttä. Monet hyvin pidetyt eläinkunnan edustajat ovat alkaneet ilmentää itsenäisesti varsin erikoisella, yksilöllisellä älykkyydellä erilaisia ongelmatilanteiden ratkaisuja. Esim. kotikissan tiedetään herättäneen sikeästi nukkuvan emäntänsä hyppimällä tämän päällä sakean savun keskellä tulipalossa, vaikka samaan aikaan sen lajitoveri oli sängyn alla jo syvässä tajuttomuuden tilassa.

Eläinten jalostuneemmasta viisaudesta on nykyisellään loistavia esimerkkejä huomattavan riippumattomasta, yksilöiden omaperäisen älyn käytöstä. Luonnonvarainen lintukin saattaa pystyä avaamaan vaihe toisensa jälkeen jopa kymmenen erilaista, ainoastaan älykkyyden kautta ratkaistavaa lukitusjärjestelmää ja saada sinne laitetun ”herkkupalan” syötäväkseen. Planetaarinen tietoisuuden elonaaltokohtainen sielukehityksen edistyminen koskee kaikkea tämän järjestelmän luomakuntaa. Ympäristö- ja muista saasteongelmista tulevat selviytymään ainoastaan vain omaehtoisesti älykkäämmät luomakuntien edustajat.

Puiden voimaa

Sisäisesti ympäröivää luontoa tarkkailtaessa, voidaan saada yksilöllisiä ja eriasteisia tietoisuuden yhteyksiä monenlaisten luomakuntien fyysisiin ilmentäjiin. Erityisesti kasvikuntaan kuuluvat iäkkäät puut näyttävät omaavan Maan viisautta muita vastaavia lajinsa edustajia yksilöityneempänä varauksenaan. Paikasta ja muusta kasvuston luonnollisesta rakenteesta riippuen, joidenkin vahvoiksi kasvavien puiden kasvuenergiaan on erityisellä tavalla magnetisoitunut tiheämpää elämänvoimaa. Tämä puolestaan avaa varautuneen yksilöyhteyden Maa-planeetan ympärillä olevaan kosmokseen ja siten ko. puusta virittyy pilari-, eli mastopuu. Prosessi on yhtä aikaa sekä paikallisen Maamagnetismin että lajikohtaisen ryhmäsieluosasen fuusiota keskinäisessä yhteydessä toisiin mastopuihin ja muuhun ympärillä olevaan kasvustoon.

Näillä pilaripuilla on itsenäinen, koko kasvustoon vaikuttava noste - voiman ominaisuus ja se puolestaan virittää Maa-olennon elämänvoiman kaiken kattavasti ympärillä olevien kaikkien kasvien käyttöön. Kaikessa kasvikunnassa on osallisena eetteristä elämänvoiman toimintaa deevaja elementaaliolentojen keskinäisen vuorovaikutuksen avulla. Kaikki fyysisen ilmentymämme aineellisen elämän todellisuus vaatii toteutuakseen edellä kerrottua aktiviteettiä, joka ta- pahtuu aina ylhäältä, korkeammilta ulottuvuuksilta alaspäin. Eri puulajien kesken näyttää muodostuvan luontaisesti omanlaisensa vuorottelun syke. Niillä maa-alueilla, missä puusto saa edelleen vapaasti kasvaa, muodostuu erityisen vahva mastopuiden nosteaseman kokonaisuus. Vahvempi yhteys virittyy lajikohtaisesti ja niistä puolestaan keskinäisen vuorottelun syke erilajisten (mänty, kuusi, tammi, haapa, raita, jne…) mastopuiden välillä. Tämän luomakunnan lainalaisuuden ymmärtäminen nostaa erityisesti luonnonsuojelualueiden iäkkäiden puiden arvon entistä merkityksellisempään asemaan. Nuo tuollaiset vapaasti kasvavat metsiköt toimivat kaiken luontoa ylläpitävän fyysisen elämän energiavoiman lataavina ”pattereina”. Sellaisilla alueilla on myös vastaavasti hyvin vahva deeva- ja elementaaliolentojen tiheyskeskittymän voima.

Kuva: Kalevi Riikonen

Pihapuiden harkitsematon kaataminen sotkee melkoisesti koko kodin sijainnillisen piirin energistä harmoniaa, luontaista oman tontin eheyttä ja kokonaistunnelmaa sa malla suhteella, kuin puiden sidosvoima on Maan kautta kosmisiin elämänvirtoihin. Erityisesti, kun hyvin vanhat puut ovat olleet erilaisten luontotietoisuuksien asuinsijoja pi dempään, niin näiden yhteinen voimalataus on kaikin tavoin yhteydessä paikallisen maaperän kivikunnan elämänvirtoihin. Esim. elinkaarensa päähän tulleiden vanhojen pilari puiden kaataminen on energisesti ympäristöönsä vaikuttavaa ja siksi niiden vapautuvan voiman hiipu minen tulee yrittää tunnistaa mahdollisimman hyvin oikeaan hetkeen varsinaista kaatoa varten.

Ennen kuin on aikomus kaataa lahotyvisiä ja myrskyvaurioisia vanhoja puita, suositellaan huomi oimaan kohde-energioiden tasaamista: keskity tietoisella mielelläsi jo viikkoja aikaisemmin Maa-planeetan energiakenttään ja pyydä Gaia-olen toa vetämään elämänvoimansa tästä kaadettavasta puusta takaisin Maan käyttöön. Tapahtumaa tehostaa henkilökohtainen kosketuskontakti esim. pitelemällä käsin kyseistä kohdetta. Riittävä elämänvoiman palautuminen takaisin Gaia-olennon energiakenttään, saattaa kestää tapauksesta riippuen jopa useamman viikon. Joka tapauksessa vähintään yhden viikon ajan tulisi antaa aikaa tälle elämänvoiman takaisinpaluun prosessille.

Samalla jokaiseen puuhun kiinnittyneet deeva- ja elementaaliolennot tulee, pyytäen lempeällä tavalla, yrittää ohjata lähistöllä oleviin toisiin parhaassa kasvuiässä oleviin, lajikohtaisesti vastaaviin puihin. Tämä yhteysprosessi olisi aloitettava jo samaan aikaan, kun Gaia - tietoisuus alkaa vetää voimaansa takaisin Maan käyttöön. Jos lähistöllä sattuu kasva maan samaa puulajia, kuin kaadettavaksi tarkoitettu kohde edustaa, niin koko kasvuston lajikohtainen huomioiminen keventää huomattavasti luontotietoisuuksien siirtymisen toiseen määränpäähän.

Jos tiedossa ei kuitenkaan ole juuri sitä puulajia, niin voi viestittää sisäisillä tasoilla deeva- ja elementaalienergioita, luontoviisauden vapaan mahdollisuuden virittäes sä ohjausta, joko lähelle samaa lajia oleviin vajaatehoisiin puihin, tai vaihtoehtoisesti joihinkin muihin vastaaviin havu-, tai lehtipuihin ominaislaatujensa mukaisesti. Tä män tapahtumaketjun edetessä on erityisen tärkeää koettaa tunnistaa sopivaa kaatoaikaa sisäisen tunte muksen ja oman intuition perusteella. Jokaisella elämän edustajalla on oma optimaalinen elinkaarensa, jonka täytettyään energia vapautuu eri tavoin takaisin luonnon vallitsevan elämänvirran kiertoon jatkamaan jalostumistaan.

Monet deevahaltiat ja varsinkin luontoyhteydessä toimivat planeettaenkelit saattavat olla paljon nykyistä ihmiskuntaa vanhempia kin, joten on ehdottoman tärkeää keskittää omaa yksilöminuuden tietoisuuden voimaa yhteistoimintaan kaikkiin, eri luontokuntien sisäisten tasojen edustajiin. Ihmisen osalta vuorovaikutuksen täytyy virittyä ylevään kunnioittamiseen näitä mahtavia luomakunnan edustajia kohtaan, sillä HE ovat joutuneet planeetallamme tavattoman suurelle koetukselle ylevässä tehtävässään, itsekkään ja kehittymättömän ihmiskunnan tuhotessa eri syistä Luojan Suurta ilmentymistä kaikessa elollisessa.

Keskimääräisesti meillä länsimaistuneilla ihmisillä on luonnonmukaisesti eläviä alkuperäiskansoja (esim. aboriginaalit, jne…) huomat tavasti ohuempi sisäinen energiayhteys ympäristömme elämänvirtojen tunnistamiseen, eläinkuntineen kaikkineen. Kalevalaisessa perimä tiedossamme löytyy suoria viittauksia tietoisempaan vuorovaikutukseen ympäröivän luonnon ja tämän edustajien kanssa. Kun lujasti päättää aloittaa sisä-ulkoisen tutkimusja elämänopiskelunsa, niin olen hy vin vakuuttunut siitä vastakaiusta, mitä luonnon viisaus yksilölle tekee ja kuinka se alkaa ilmentää itseään. Tietoisemman vuorovaikutuksen voi aloittaa kuivana kasvukautena kastelemalla jopa luonnonvaraisia kasveja ja puita. Samalla kun antaa puille vettä, niin voi alkaa NÄHDÄ kasvin virkistyvän ja huo maa/tuntee, kuinka vahvempi voima virtaa juurien kautta runkoon. Maan voima nousee puuhun ja viherkasvuston säteilevän energian vahvistavan ravitseva valo lisääntyy tämän kautta koko ympäristössä. Samaan prosessiin lisää vahvuudellista tihentymäänsä yksilön yritys ymmärtää aikaisempaa enemmän koko luomakunnan moniulotteisesti keskinäistä vuorovaikutusta deeva- ja elementaaliolentojenkin toiminnassa, suhteessa kasvien omaan yksilöenergiaan.

Hiukan kivikunnastakin

Kokemuksesta viisaampana olen havainnut seuraavaa: voimme virittää omalle tontillemme erilaisia sisäisen intuitiomme ohjaamia kivirakennelmia joko yksilöllisesti, tai yhdessä perheen kanssa. Jos ei ole omaa tonttia (kerrostalojen asunnot), niin asunto- ja huonekohtainen Fengshui voi auttaa omalta osaltaan. Toki tässäkin energiasäätely ja –tasapainon toteuttamisen koulukunnissa löytyy jo monenlaisia rinnakkaisia muunteluita. Sisäisen herkkyytemme mukaisesti voimme kuitenkin alkaa rakentaa kotimme alueelle yhteisenergiaa harmonisoivaa ja perheeseen sopusointuisempaa, keskinäistä ”paikallisavaruutta”.

Eräs helpoiten toteutettavista mahdollisuuksista on asentaa päällekkäin kolmen kiven ns. ener giamasto. Kun tunnustelee, mitkä kolme kiveä tuntuvat virittyvän keskenään hyvin yhteen, niin suurin näistä laitetaan alimmaisena toimimaan Pyhän Kolminaisuuden perustaksi muotojen maailmaan. Keskimmäinen viritetään ilmentämään olevaisuuden sisältöä koskemaan kaikkia luomakuntia ja pienin puo lestaan viritetään ylimmäksi ottamaan vastaan Ikiolevaisen Suunnitelman Korkeinta Ohjausta. Samalla pilarirakennelma voidaan virittää Korkeimmalla johdatuksella resonoimaan johonkin tiettyyn tähteen, tai tähdistöön.

Suositus olisi niin, että luodaan kolmen kiven mastoista tasasivui nen kolmiokytkentä. Yksi näistä kolmion kärjistä olisi suuntautuneena pohjoiseen, toinen itään ja kolmas länteen. Jos käytettävä tila ei mah dollista aivan samanmittaisia sivuja energiakolmiossa, niin keskinäisen energian tasapaino voidaan saavuttaa myös pilarikivien kokojen mukaisella säätelyllä. Kooltaan isommat kivet resonoivat pitkiin ja mataliin aaltoihin, pienemmät kivet vastaa vasti lyhyisiin ja korkeataajuisempiin aaltoihin energioineen. Kivilaaduilla on merkitystä mm. niin, että jalo- ja puolijalokivet voivat saavuttaa kokoonsa nähden vahvempaa sekä kosmoksen että Maan energialatausta, verrattaessa vastaavaan peruskalliokiveen.

Jos on käytössä vain yksi jalo- ja puolijalokivilaatuinen kolmen kiven pilari, niin sen asettaminen pohjoisen suuntaan, on erityisen tärkeää ja kahden muun sijoittaminen puolestaan vastaavasti itä – länsi linjalle. Kuitenkin, varsinaista järkevästi otettavaa ylärajaa ei yleensä näillä kivikunnan energiamastojen mää rällä näyttäisi olevan. Mitä suurempi tontti, sitä enemmän kannattaa käyttää harkintaa, sillä tällainen järjestelmä luo jo itsessään hyvin vahvan paikallisen Maan deeva- ja elementaalien vuorovaikutuksen kosmoksen elämänvoimakenttien kesken. Jos käytettävissä on maas tossa oleva energia- ja voimakeskittymän paikka, niin tarkka pohdinta on välttämätöntä. Harkinnalla aloitettu, kolmesta kivimastojen pilarista laajennetta va paikallisverkosto tulee rakentaa useamman vuoden aikana ja koko ajan tunnistella millainen vaikutus virityksellä silloin on koko asuinalueen paikkaan. Maltti on erityisesti tässä asiassa todellakin valttia, terveellä tavalla tunnistelemalla toteutetun luontovuorovaikutuksen kanssa. Pilari-, eli mastopuut huomioiden, suhteessa kivipilareiden sijoituskohtiin, saadaan ihanteellinen eheys, missä kaikki viihtyvät ja suhteettomat rajuilmat pysyvät poissa. Jossakin määrin saadaan yhteisrakennelmasta jopa niin itsenäinen, että kuivina kesäaikoina tämä voi pitää alueellaan ympäristöään paremmin kosteutta. Kaikki kokonaisuus toimii ja keski näinen harmonia, rauha ja tasapaino ovat luonnollisia olotiloja.