2 minute read

Kabbalah vakiopalsta: Nauramisen voima

Teksti Karen Berg

Nauraminen parantaa. Se mille voimme nauraa, ei enää voi vahingoittaa meitä.

Advertisement

Nauru voi pelastaa meidät egoltamme. Se voi pelastaa meidät itseltämme.

Näyttelijätär ja kirjailija Carrie Fisher sanoi kerran: “Jos elämäni ei ollut hauskaa, se olisi ollut vain todellista - ja se on täysin hyväksymätöntä.” Näin sanoi nainen, jonka isä jätti hänet kahden vuoden ikäisenä. Nainen, joka kärsi elinikäisestä huumeriippuvuudesta, diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän oli mielenterveyslaitoksessa hereillä kuusi päivää yhteen putkeen. Kaikista elämän Neiti Fisheriä kohti heittämistä nuolista huolimatta hän ei ikinä menettänyt yhtä asiaa: hänen huumorintajua omaa itseään kohtaan. Hän oli villin hauska kirjailija ja komedienne, ja hänen nokkeluus kilpaili Dorothy Parkerin ja Oscar Wilden kanssa. Hän löysi tapoja muuttaa sairautensa komedioiksi, hauskuutti itseään monilla tavoin - kirjasarjoista aina yhden naisen stand up -esitykseen Broadwayllä. Carrie Fisherille hauska näkökulma oli ainoa merkitsevä.

Mainitsen tämän, koska useat henkiset opetukset kehottavat meitä olemaan ottamatta itseämme liian vakavasti. Se on haastava pyyntö jo kaiselle meistä. Monien meidän tuntema tarina kertoo vitsauksista, joista Egyptin faarao kärsi, koska hän ei vapauttanut israelin kansaa. Raamatun tutkijat ovat keskustelleet vuosisatojen ajan tarinan kirjaimellisesta käännöksestä. Kirjaimellisesti nimittäin viitataan siihen, että Luoja vitsaili faaraon kanssa. Vitsi? Vitsejä, joissa heinäsirkkojen, sammakoiden, hyönteisten ja rakeiden kaltaiset tuhot kohdistuivat koko kansaan? Kuinka tällaisiin katastrofeihin voidaan viitata vitsinä? Onneksi Zohar valaisee asiaa ja paljastaa faaraon olevan koodisana egollemme, joka haluaa vastaanottaa asioita vain itselleen. Luojan “vitsailu faaraon kanssa” on opetus siitä, ettei egoa pidä ottaa liian vakavasti.

Ego esiintyy monin eri tavoin. Joskus egomme kertoo, että olemme maailman paras ihminen, ja toisinaan olemme kaikista pahin. Molemmissa tapauksissa kyse on saman kolikon eri puolista - kummallakin kerralla uskomme egon äänen kertovan to tuuden. Ego pitää meitä jumissa ja vakuuttaa meidän olevan aina oi keassa. Viha, suru, turhautuminen, ylpeys ja syyllisyys ovat kaikki saman värin eri sävyjä: olemme liikaa ajattelemassa vain itseämme. Kun nämä egon aikaansaamat tunteet tulevat pintaan, juuri silloin nauru voi tehdä meille eniten hyvää. Nauru voi va pauttaa egon otteen ajatuksistamme, ja antaa meille tilaa nähdä totuutena pitämämme rajoitetun ymmärryksen ulkopuolelle. Nauru voi nostaa meidät surun vallasta ja muistuttaa siitä, kuinka hauska ja kaunis elämä voi olla. Nauru voi pelastaa meidät egoltamme. Se voi pelastaa meidät itseltämme.

Tehdäänkö sopimus, ettei mikään saa varastaa huumorintajuamme vaikkapa seuraavan seitsemän päivän aikana? Kun teemme virheitä, kaikenlaisten ikävien ajatusten sijasta yritetäänkin nauraa itsellemme. Se oli todellakin vain virhe ja niitä on tarkoitettukin tapahtuvan. Juuri sen takia Jumalakin lisäsi pyyhekumin lyijykyniin. Pettymysten ja ärsytysten hetkellä on syytä pysähtyä näkemään kuinka pienestä tai typerästä asiasta on kyse. Kun pystymme tuohon, ti lanne kehittyy nopeasti turhauttavasta hauskaksi.

Kyky nauraa itselleen ei ehkä ole parantanut Carrie Fisheria kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta se antoi hänelle tapoja tuoda iloa mo nien ihmisten elämään. Sekä Carrie että hänen äitinsä, Debbie Reynolds, kävivät omat taistelunsa, ja he käyttivät kipuaan työkaluna jättääkseen jotain positiivista maailmaan.

Tällä viikolla, kun aurinko paistaa päivämme, me nauramme. Ja kun pimeys iskee, me nauramme entistä kovemmin! Annetaan tämän naurun auttaa meitä luomaan maailmaan jotain, joka tekee siitä edes hieman valoisamman. Siitä hyötyy jokainen meistä.