5
6 | 2010 > 19. 8. 2010
Miniläppäri reserviläisyhdistyksen käytössä Teksti: Jyri Vilamo Kuva: Hewlett Packard
Taustaa testille Yhä useammalta löytyy koti- tai työkoneena kannettava tietokone. Laitteet on havaittu suorituskykyisiksi ja monikäyttöisiksi niin kotona, töissä kuin harrastustoiminnassa. Välillä hankaluuksia tuottaa kuitenkin se, että käyttäjä ei esim. tietoturvasyistä haluaisi käyttää samaa konetta kotona ja työssä. Etenkin työkoneen käyttämiselle muuhun toimintaan on syystäkin kynnystä. Olisiko siinä järkeä, että yhdistyksellä olisi oma koneensa? Suoriutuisiko muutaman viimevuoden ajan markkinoilla olleet miniläppärit tehtävästä kunnialla? Myyntimäärissä laitteet ovat ainakin olleet suosittuja. Miniläppäreitä on saatavilla alun toiselta kymmeneltä eri valmistajalta ja eri malleja on sitäkin enemmän. Valinnanvaraa riittää siis. Paperilla laitteet ovat usein hyvinkin toistensa kaltaisia, mutta miten on käytännössä? Alan testeihin tutustuttuaan ja eri laitteita myymälöissä kokeiltuaan, artikkelin kirjoittajan testiin valikoitui HP 5102 sarjan mini pc. Muitakin hyviä laitteita on saatavilla, joten artikkelissa on pyritty ottamaan hyvin yleinen näkökulma.
Koko vs. suorituskyky Tietokone alan lehdistä luetut artikkelit laitteiden suorituskyvyn riittävyydestä saivat epäilemään suoriutuuko laite tulevista tehtävistä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että potkua riitti vallan mainiosti. Tavallisimmat toimisto-ohjelmat ja kevyt kuvien käsittely, sekä netissä surffaaminen sujui kuin isommallakin koneella. Liikkuvan kuvan editoimisessa tulevat rajat vastaan mutta se oli odotettua. Valtaosa ”isoistakin” kannettavista hyytyvät videoeditoinnissa. Laitteen näppärä koko (10,1" näyttö ja painoa alle puolitoista kiloa) oli suuri etu verrattuna ta-
vallisen läppärin mittoihin (15,4" ja n.3 kg). Paperilla ero voi tuntua pieneltä mutta käytössä se on todella selvä. Miniläppäri sujahtaa helposti reppuun tai laukkuun ja sen mukana kuljettaminen ei tunnu ”raahaamiselta”. Miniläppäreiden yksi suuri etu tavallisiin kannettaviin verrattuna on pitkä akkukesto. Merkistä, akkukennojen lukumäärästä ja laitteella tehtävän työn laadusta riippuen, 6-8 h käyttöajat ovat realistisia. Tyypillisellä peruskannettavalla työaika jää 2-3 h tasolle. ”Kentällä” toimittaessa, riippumattomuus sähköverkosta on merkittävä tekijä. Näppäimistö oli testilaitteessa n.95 %:a normaalikokoisen läppärin näppäimistöstä. Vaikka ero lukujen perusteella on pieni niin sen huomaa. Kirjoittaminen oli kohtuullisen sujuvaa mutta näppäilyvirheitä tuli alkuvaiheessa isoa konetta enemmän. Käytön myötä kirjoittaminen alkoi sujua. Hiiritason tuntumassa on eri laitteiden välillä suuria eroja. Itselleen paras vaihtoehto löytyy vain kokeilemalla.
Käyttöjärjestelmä Testatussa laitteessa käyttöjärjestelmänä oli Windowsin 7 Professional. Tyypillinen käyttöjärjestelmä on hieman riisutumpi Win 7 Starter versio. ”Nettinörtit” ja laitteiden virittelystä kiinnostuneet asentavat Linux pohjaisen käyttöjärjestelmän, mutta tavalliselle käyttäjälle Windows tarjoaa niin hyvässä kuin pahassa tutun ja tunnetun alustan. Laitetta, jota voi käyttää useampikin henkilö, on Windows helpommin lähestyttävä vaihtoehto meille useimmille.
Kokoukset ja yhdistysrutiinit Paraskaan tietokone ei ole mitään ilman kunnollisia ohjelmia. Lähtökohdaksi testissä otettiin, että yhdistysten rahavarat ovat rajalliset ja itse laitteen hankkimisen jälkeen ei ohjelmiin ole käytössä suuria summia.
Kentällä
Yhdistyksen toimintaan liittyvät tiedostot säilyisivät kootusti yhdessä paikassa.
Olisiko ns. ilmaisohjelmista korvaamaan kaupalliset sovellukset? Virustorjuntaan ja palomuuriksi löytyivät omat ohjelmistot (Comodo Firewall ja Panda Cloud Antivirus). Neljän kuukauden testikäytön aikana ne toimivat moitteetta ja tietoturva säilyi. Virustorjuntaohjelmiston erikoisuus oli siinä, että se toimi ns. pilvi verkossa. Näin koneen resursseja ei turhaan tuhlata vaan virustorjunta tapahtuu internetin yli palvelimelta. Toimisto-ohjelmaksi otettiin MS Office yhteensopiva Open Office 3.1, jonka avulla syntyvät niin pöytäkirjat, tilinpäätökset, kilpailujen tulosseuranta, varusmiesinfojen esitykset kuin muutkin esitelmät. Mikäli yhdistyksen säännöt sallivat, niin Skype ohjelmiston avulla kokouksiin voi osallistua vaikka etänä. Näytön yläreunaan sijoitetun nettikameran avulla kuvayhteys toimii valaistussa huoneessa mukavasti. Pieni viive äänessä on syytä ottaa huomioon kun osallistujat keskustelevat keskenään. Teamviewer ohjelmisto tarjoaa ei-kaupallisessa käytössä ilmaiseksi kätevän keinon järjestää tiedostojen jaon ja ryhmä työskentelyn. Myös tekninen tuki etänä toimii ko. ohjelman avulla erittäin näppärästi kun toisen käyttäjän voi verkon yli päästää operoimaan omalle koneelle.
Esitelmätilaisuuksissa ja varusmiesinfoissa on erityisen mukavaa kun mukana kulkeva laite on kevyt ja pienikokoinen. Pitkä akkukesto on myös plussaa miniläppäreille. Laitteella pyörittää myös helposti tuloslaskentaa oli sitten kyseessä jotos tai ampumakilpailu. Sisäänrakennettu 3G-moduuli toi lisämukavuutta erilliseen ”mokkulaan” verrattuna. Laitteen sivusta esiin työntyvä palikka on aina rikkoutumisherkempi kuin integroitu ratkaisu. Ainakin HP:lla ja Nokialla on laitteet, joissa on myös sisäänrakennettu GPS-moduuli. Muihin sen saa tarvittaessa erillisenä ”palikkana”. Testilaitteen näyttö oli erottelukyvyltään hyvä (1366x768) ja katselukulmat käyttäjälle toimivat. Ulkona, kirkkaassa auringonvalossa, kuvankirkkautta olisi voinut olla enemmänkin mutta näkymästä sai vielä kohtuullisesti selvää. Monessa menossa mukana olevan laitteen mekaaninen laatu on erittäin tärkeä asia. HP:n runko on magnesium valettu ja kansi on alumiinia. Laite antoikin tukevan ja jämäkän vaikutelman itsestään. Moni kilpaileva vaihtoehto on huomattavasti muovisempi. Näppäimistön roiskesuojaus olisi kruunannut kokonaisuuden. Markkinoilla on ainakin Samsungilla ja muutamalla muulla valmista-
jalla roisketiiviitä malleja.
Kenelle? Rahavaroista riippuen ei ajatus yhdistyksen omasta tietokoneesta ole yhtään hullumpi. Näin yhdistyksen toimintaan liittyvät tiedostot säilyisivät kootusti yhdessä paikassa. Laitteeseen voi asentaa erilaisia käyttäjäprofiileja, joiden avulla valtuuksia eri tiedostoihin voidaan rajoittaa käyttäjän mukaan. Näin lainakäyttö eri ihmisten välillä ei muodostu ongelmaksi ainakaan tietoturvallisuuden kustannuksella. Koneen (250-500 e) ohella investoisin sopivaan laukkuun (20-40 e) ja erilliseen Usb-kiintolevyyn (50-80 e) varmuuskopiointia varten. Mikäli tarvetta on erilliselle CD/DVD asemalle, saa mukana kulkevan, Usb johdolla liitettävän ja virtansa saavan laitteen alle 50 e:lla. Erot eri valmistajien laitteiden välillä muodostuvat käytettävyydestä (näppäimistö, näyttö, hiiritaso), rakenteesta (muovi vs. metalli), akkukestosta ja hinnasta. Miniläppäreiden suorituskyvyssä ei alan lehtien perusteella ole kovin suuria eroja. Jos haluaa, tai tarvitsee enemmän suorituskykyä, jää vaihtoehdoksi ”oikean” läppärin hankkiminen. Testikäytön perusteella miniläppärilläkin pärjää oikein hyvin.
testatun laitteen ominaisuudet Hewlett Packard mini 5102 Suoritin: Intel Atom N450 (1,66 GHz) Muisti: 2 Gt 800 MHz DDR2 SDRAM Kovalevy: 250 Gt (7200 rpm) Näyttö: 10,1" Led taustavalaistu. 1366x768 resoluutio Paino: n. 1,3 kg Muuta: 3xUSB 2,0, Muistikortinlukija, 2 MP Web-kamera, VGA-liitäntö, Bluetooth, Broadcom 802.11a/b/g/n Wi-Fi, integroitu 3G SIM-korttipaikka.