kotieläin
10
Urakalla sadekesän säilörehua
Vesantolaisen Ajokaksikko oy:n uusi ajosilppuriketju oli tositoimissa MTT Maaningalla kesällä 2012. Kuva Auvo Sairanen Kesän ennätyssateet ovat kasvattaneet säilörehunurmia todella hyvin. Hyvästä kasvusta ei tosin ole hyötyä mikäli sitä ei saa pois pellolta. MTT Maaningalla on tänä kesänä siirrytty säilörehunkorjuussa urakointiin. Tehokkaat koneet ovat saaneet rehun pois pellolta lyhyessä ajassa sadepilvien välissä. Nurmi on viljelyvarma satokasvi, joka ei tunne katovuotta. Kuivana vuonna sato tietysti jää poutivilla lohkoilla pieneksi. Sadekesänä satoa voi tulla enemmän kuin tarve on, koska satovaihteluun varautuen nurmiala tulee laskea keskimääräisen satotason mukaan. MTT Maaningalla vettä oli satanut kesä-heinäkuun aikana 300 mm, mikä on huomattavasti yli pitkäaikaisen keskiarvon (130 mm). Sateettomat päivät rehuntekoa varten olivat harvassa. Satoa saatiin MTT Maaningalla
pelloilta kahdessa niitossa 27.7. mennessä keskimäärin 7000 kg ka/ha (sadolla painotettu Darvo 700 g/kg ka) ja ruokonatapitoisella 11 ha lohkolla peräti 8100 kg ka/ha (sadolla painotettu D-arvo 680 g/kg ka). Ruokonadasta on vielä odotettavissa yli 2000 kilon kuiva-ainesato kolmannessa niitossa. MTT Maaningalla aikaisemmin tehdyssä kokeessa ruokonata lypsätti yhtä paljon verrattuna vastaavan D-arvon timoteinurminataan. Ruokonadalla on hyvä jälkikasvukyky ja se vanhenee nopeammin verrattuna nurminataan ja timoteihin. Ruokonata soveltuukin parhaiten kolmen niiton kasviksi. Sadekesänä rehunkorjuu on melkoinen haaste. Sadekelillä korjattaessa rehun kuiva-aine on 15 %. Kuiva-aine nousee laakasiilossa lähelle 20 prosenttia, kun puristeneste saa-
daan johdettua hyvin pois. Happosäilöntäainetta käytettäessä rehun ruokinnallinen arvo voi laakasiilossa pysyä täysin kelvollisena, mutta paalattuna rehu menee osittain pilalle.
Sadekesä nostaa rehunkorjuukustannuksia Saderehun ongelma on rehunkorjuukustannuksen nousu. Kuiva-aineen nousu sadekelin 15 prosentista esikuvatun rehun 30 prosenttiin karkeasti laskien puolittaa siirrettävän rehumäärän. Märkää rehua korjattaessa varastotila loppuu kesken ja työtunteja kuluu vettä siirrettäessä turhaan. Urakointi tehdään yleensä hehtaaritaksalla, joten lisääntynyt työmäärä tulee urakoitsijan tappioksi. Paali- tai tuntitaksalla tehtäessä tilallinen
häviää paalien tai kuormien lisääntyessä. Karjanomistajan tappioksi jää lisäksi varastotilan väheneminen, puristenestetappiot, pellon pinnan mahdollinen rikkoontuminen ja rehun jäätymisongelmat talvella. Urakointi helpottaa sääriskin hallintaa nopean rehunkorjuun kautta. Maaningalla ensimmäisen rehunkorjuun 70 ha saatiin tehtyä ajosilppuriketjulla kolmessa päivässä. Hyvissä olosuhteissa rehua saadaan pois pellolta 5 ha tunnissa, mutta hajanaiset lohkot ja siirtoajo alentavat päivässä korjattavaa hehtaarimäärää. Harvojen poutapäivien aikana Maaningan rehut saatiin talteen ilman sadepisaraakaan. Urakointia käytettäessä täytyy hyväksyä se, että koneketju ei voi olla kahdella tilalla samana päivänä. KARPE –hankkeen tulosten perusteella rehun D-arvon aleneminen voidaan korvata väkirehun osuuden lisäyksellä D-arvoon 650 saakka, mikä antaa pelivaraa ensimmäisessä sadossa noin viikon. Ruokinnansuunnittelu tulee tosin haasteelliseksi, kun käytetään matalan D-arvon rehuja. Suurten koneiden paino arveluttaa pellon pinnan rikkoontumisen vuoksi. Koneen painoa suurempi merkitys on renkaan pintapaineella. Maaningalla käytetyistä rehuvaunuista suurimman kokonaispaino oli tyypillisesti noin 25 tonnia. Itseohjaavalla kolmiakselisella telillä ja 70 sentin rengasleveydellä pellon pinta jäi kuitenkin ehjäksi. Pienin korjattava lohko oli noin hehtaarin suuruinen. Aikaisemmin rehunkorjuussa käytetty telivaunu kapeammilla renkailla oli itse asiassa pellon pinnan rikkoontumisen suhteen huonompi vaihtoehto. Hyvästä konekannasta kannattaa olla valmis maksamaan, koska pellon pinnan säilyminen on sat-
saus sekä seuraavaan vuoteen että rehun säilönnälliseen laatuun.
Oikea painotus Yksi tehokkaan rehunkorjuuketjun heikko kohta on siilon painotus. Ajosilppurilla saadaan laakasiilo liian nopeasti täyteen ja rehun tiivistäminen jää helposti vajaaksi. Tällöin rehun laatu kärsii vääjäämättömästi. Maaningan rehunkorjuuketjussa rehu levitettiin siilolla tela-alustaisella kaivurilla ohueen kerrokseen ja tiivistyksessä käytettiin apuna traktoria. Rehun kuutiopainoksi tuli 200 kg ka, joka säilyvyyden kannalta tavoitteen mukainen. Rehun kuutiopainon voi mitata siilosta syötön aikana ottamalla siilosta pieniä rehukakkuja käsisahalla (esim. 20 * 20 * 20 cm= 0,008 m3). Punnitun rehukakun paino (kg) jaetaan tilavuudella (m3). Urakointia käytettäessä nurmen hehtaarimassa täytyisi saada mahdollisimman korkeaksi. Yleisesti käytetty hehtaariperusteinen kustannus kuiva-ainekiloa kohti tulee sitä pienemmäksi, mitä suurempi sato saadaan. Kolme niittoa tehtäessä kannattaa neuvotella tuntitaksa, koska kolmannen sadon määrä on pieni. Korkea hehtaarisato saadaan, kun nurmi perustetaan kokoviljaan ja huolehditaan mahdollisesta täydennyskylvöstä. Kalkituksesta ja lannoituksesta ei saa tinkiä. Mahdollinen ylimääräinen peltoala kannattaa pitää reservissä ja viljellä vaikka luonnonhoitopeltona. Auvo Sairanen Kotieläintuotannon tutkimus Maaninka
Raisioagro Oy ja Valio-ryhmän Osuuskunta ItäMaito tiivistävät yhteistyötä
Luomurehun valmistus on käynnistynyt Liperin Myllyllä
Raisioagro ja Osuuskunta ItäMaito solmivat yhteistyösopimuksen luomurehun valmistuksesta Liperissä kevättalvella 2012. Luomurehu valmistetaan Raisioagron tuotemerkillä Valio-ryhmään kuuluvan Osuuskunta ItäMaidon Liperin Myllyllä Pohjois-Karjalassa. Luomurehun tuotantoa ollaan käynnistämässä syyskuun aikana. Liperin Myllyn tavoitteena on tuottaa ensimmäisenä vuonna luomurehua noin 2 milj. kg. Haasteena on, miten saadaan tarpeeksi kotimaisia valkuaiskasveja luomurehuun. Avainasemassa on herneen ja härkäpavun saatavuus. - Rypsiä rehunvalmistuksessa ei voida käyttää, koska sitä rypsinpuristajat eivät saa tarpeeksi kuivaksi, toteaa myllyn päällikkö Kari Huikuri Osuuskunta ItäMaidosta Liperistä.
Herne on varmempi viljeltävä kuin härkäpapu. Herne menestyy parhaiten seosviljelyssä, mutta vaatii luonnollisesti ennen myllyyn toimittamista lajittelun. Luomurehuviljoista kauraa, ohraa ja vehnää ostetaan vaikka pienempiäkin 1 000 – 5 000 kilon eriä. Elintarvikerukiin saatavuus on hyvin turvattu. Luomuelintarvikeohrassa parhaita lajikkeita olisi kaksitahoiset lajit, mutta tällä hetkellä ostetaan myös yksitahoisia. Luomuvehnästä on jatkuva pula, sillä Liperin Myllyn luomuvehnäjauhojen menekki on kasvanut viime vuoden aikana peräti 36 %. Vaikka Liperin Mylly keskittyy entistä vahvemmin luomurehuntuotantoon, mylly kuitenkin välittää eteenpäin myös tavanomaista viljaa. Johanna Rinnekari ProAgria Pohjois-Karjala
Liperin Myllyn luomuvehnäjauhojen menekki on kasvanut peräti 36 % vuoden aikana.