Operaatio maihinnousu

Operaatio maihinnousu ja tulitukea poliisin tuki ry:ltä

Tyyntä myrskyn edellä sanotaan. Meri Helsingin edustalla ei ollut aivan peilityyni 20.10.2020, mutta tästä huolimatta edellä mainittu päivämäärä tarkoitti Tapion (nimi muutettu) elämässä eräänlaisen myrskyn alkua.

Tuolloin Santahaminan sotilassaarelle suoritettiin maihinnousu, jonka vaikutukset yhden konstaapelin ja hänen perheensä elämään olivat dramaattiset. Kyseisen päivän alkuillasta Helsingin poliisilaitos yhdessä Rajavartiolaitoksen kanssa harjoitteli merellistä viranomaisyhteistyötä Santahaminan saaren edustalla. Tarkoituksena oli harjoitella rantautumista Rajavartiolaitoksen veneestä kuivalle maalle. Kaikki sujuikin alkuun mallikkaasti, kunnes tapahtumat saivat ennalta-arvaamattoman käänteen.

Tarina saa alkunsa

Rajavartiolaitoksen partiovene oli tyynehkössä poukamassa etenemässä kohti rantaa ja Tapio oli ottanut omat tähystysasemansa partioveneen keulassa sijainneesta luukusta. Pahaa aavistamatta luukun 40 kilogrammaa painava kansi oli pumppujousen varassa yläasennossa Tapion yläpuolella. Rajavartiolaitoksen veneen edellä ajoi poliisivene. Rajavartiolaitoksen veneen ajaessa poliisiveneen aiheuttamaan peräaaltoon kannen luukkua yläasennossa pitänyt pumppujousi petti ja luukku osui Tapion päähän.

”TAPION SEURAAVAT MUISTIKUVAT OVAT RAJAVARTIOLAITOKSEN PARTIOVENEEN RUUMAN POHJALTA”

Tapion seuraavat muistikuvat ovat Rajavartiolaitoksen partioveneen ruuman pohjalta. Itse osumaa tai sitä edeltäneitä tapahtumia Tapio ei kykene muistamaan ja osa kertomuksista perustuukin muiden paikalla olleiden kertomuksiin. Tajuttomuuden kestoa ei kukaan pysty varmistamaan, mutta luukun kannen pudotessa Tapion päähän putosi hän myös itse luukun yläpäästä tikkailta ruuman pohjalle. Luukun kannen aiheuttaman iskun ja tajunnan menetyksestä johtuvan putoamisen seurauksena Tapio vahingoitti oikeaa kylkeään, olkapäätään, niskaa sekä korvaansa. Tapion palatessa tajuihinsa sai hän kutsuttua virkaveljiään apuun ja luonnollisesti harjoitus keskeytettiin tosielämän ensiaputilanteen ollessa käsillä. Paikan päällä annetun ensiavun lisäksi suhteellisen nopeasti rantaan saatiin myös ambulanssi, joka kuljetti Tapion Malmin sairaalan ensiapupäivystykseen. Päivystyksessä Tapion päässä ollut haava tikattiin, todettiin aivotärähdys sekä kirjattiin hänen ”muistavan kaiken”. Todellisuudessa Tapio ei muista juuri mitään koko tapahtumasta tai sairaalareissusta.

Seuraavat päivät paljastivat Tapion oireiden vakavuuden. Päivät kuluivat lähinnä oksentaessa, näön heitellessä sekä tasapainon hakiessa asemiaan. Tapio hakeutuikin uudestaan päivystykseen, jossa hänellä todettiin neurologisia oireita mm. katseen tarkennuksessa ja samalla diagnoosi päivitettiin lieväksi aivovammaksi. Tapion olo kuitenkin jatkoi huononemistaan ja oloa pyrittiin parantamaan sekä syitä selvittämään jatkuvilla hoitokäynneillä neurologin luona. Häiriöt tasapainossa sekä katseessa johtivat siihen, että kaikki mitä me ihmiset normaalisti miellämme rentouttavana (kuten lukeminen, elokuvan katsominen tai liikkuminen) saivat Tapion voimaan pahoin neurologisten häiriöiden johdosta. Rentoutumisen tai onnettomuudesta palautumisen ollessa käytännössä mahdotonta oli käynnissä vielä jatkuva paperisota Valtiokonttorin kanssa.

Töihin paluu

Tapiolla todettiin myöhemmin näköä ohjaavan hermostollisen järjestelmän vaurioituminen, mutta tätä ennen Tapio pääsi kuitenkin palaamaan konttoritöihin 1.9.2021 helpotetulla toimenkuvalla sekä 50 % työajalla. Töihin paluu helpotti Tapion arkea. Ennen sitä ja osittain myös töihin paluun jälkeen, oli edelleen epäselvää kykeneekö Tapio enää koskaan palaamaan onnettomuutta edeltäneeseen toimenkuvaansa. Luonnollisesti epävarmuus tulevaisuudesta kalvoi myös Tapion mielialaa sekä taloudellisen että terveydellisen tulevaisuuden ollessa avoinna.

Tapion mielialaa ei myöskään suoranaisesti kohottanut taistelu Valtionkonttorin kanssa, joka totesi Tapion oireiden johtuvan ainoastaan ensimmäisen kuukauden ajan onnettomuudesta. Tämän jälkeen oireiden syy olisi kuitenkin jokin muu, jota ei suoraan kerrottu tai se vaihteli lausunnosta toiseen. Viimeisimpänä kuitenkin syyksi muuttui Valtiokonttorin mukaan Tapiolla entuudestaan ollut aivovamma. Tällaista ei ole kuitenkaan koskaan diagnosoitu eikä mitään oireita ole ollut ennen tapaturmaa. Tapion jatkuviksi oireiksi luettiin ainakin ongelmat näön tarkentumisessa sekä oikean sisäkorvan vamma, josta johtuen niinkin arkinen asia

Kuva Sami Hätönen

kuin liikkeen seuraaminen silmillä aiheutti pahoinvointireaktion sekä voimakasta väsymystä että päänsärkyä. Kyseessä ei siis ollut Valtiokonttorin mukaan työtapaturmasta aiheutuvat oireet, vaan aiemmista vammoista aiheutuva sairausloma. Tämä aiheutti luonnollisesti myös Tapion sairausloman ajan palkan tippumisen aikaisemmin kuin työtapaturmassa ja samalla huolen Tapion perheen taloudellisesta selviytymisestä.

Tukea haetaan

Tässä vaiheessa Tapion työkavereille tuli mieleen kysyä Poliisin tuki ry:n edustajalta mahdollisuuksia anoa Tapiolle taloudellista tukea. Kontakti entuudestaan tunnettuun Poliisin tuki ry:n edustajaan tuotti jopa poliisin ymmärrettävissä olevat ohjeet siitä, kuinka tulisi toimia. Ohjeita noudatettuamme Poliisin tuki ry toimi nopeasti ja 13.6.2021 Tapiolle myönnettiin taloudellinen tuki. Tapion kertoman mukaan apu oli taloudellisesti merkittävä, mutta suurempi apu oli silti henkisesti. Kaikista vastoinkäymisistä ja byrokratian kanssa tappelemisesta huolimatta hänellä oli kuitenkin edelleen taustalla henkilöitä ja tahoja, jotka olivat hänen tukenaan ja apunaan. Korostettakoon vielä, että tuen maksun aikoihin Tapion sairausloma oli venynyt niin pitkälle, että myös KELA:n myöntämät sairauspäivärahat uhkasivat loppua. Poliisin tuki ry:n myöntämä taloudellinen tuki tuli siis enemmän kuin tarpeeseen.

Kokonaisuudessaan taloudellisen tuen anominen Poliisin tuki ry:ltä sujui nopeasti ja kivuttomasti. Erityisesti tuen hakemista helpotti mahdollisuus hakea tukea työkaverin puolesta. Noihin aikoihin Tapion vointi oli hyvin vaihtelevaa ja pahimmillaan tilanne oli niin huono, että hiemankin pidempään kestänyt tietokoneella istuminen johti olon heikkenemiseen. Olon heikkeneminen saattoi ilmetä jopa useita vuorokausia päänsärkynä sekä voimakkaana pahoinvointina. Tässä yhteydessä lieneekin siis aiheellista osoittaa vilpitön julkinen kiitos Poliisin tuki ry:lle Tapion ja hänen perheensä taloudellisesta auttamisesta, mutta etenkin henkisenä tukena seisomisesta.

Lopuksi!

Työtehtävissä loukkaantunut poliisi on helposti ainoastaan Valtiokonttorin varassa ja usein saammekin lukea työtehtävissä loukkaantuneille poliiseille tai jopa menehtyneiden poliisien omaisille järjestettävistä pienkeräyksistä. Vastoinkäymisten hetkellä pienikin apu voi olla se ratkaiseva tekijä, jonka avulla työtoveri tai hänen perheensä jaksavat eteenpäin epätietoisuuden keskellä.

Olkoon se sitten työkaverille sairaslomalla kotiin tuodut tuoreet pullat tai sitten hänen puolestaan täytetty hakemus Poliisin tuki ry:lle. Tätä kirjoitettaessa Tapio on palannut täydelle työajalle onnettomuutta edeltäneeseen toimenkuvaansa. Ongelmia on kuitenkin edelleen hermoston toiminnassa, joka näkyy erityisesti ajoittain voimakkaana väsymyksenä, pahoinvointina sekä palautumisen hidastumisena. Tapaturmasta on nyt kulunut yli kaksi vuotta, mutta asia odottaa vielä lopullista käsittelyään vakuutusoikeudessa. Sitkeällä asenteellaan sekä luojan suomalla jääräpäisyydellään Tapio on kuitenkin mennyt eteenpäin kuin mummo potkukelkallaan lumihangessa. Onneksi tämä mummo ei kuitenkaan potki kelkkaansa lumihangessa yksin, vaan hänellä on tukenaan työkaverit sekä Poliisin tuki ry!

Pitäkää toisistanne huolta!!