Tiiman reliikit, osa II

"Auskumuki"

- Maaria Haikola

Tiima on historiansa aikana haalinut itselleen monenlaista tavaraa aina Gunnarista Caligula-elokuvaan. Nykyisellä yhteis-kiltiksellä Tiiman reliikit elävät sulassa sovussa Kultun, Metelin ja Timpan tavaroiden kanssa. Tässä juttusarjassa käydään läpi tarinoita reliikkien takana. Karvavauvan tarinan löydät Praavdasta 1/20!

Kiltahuoneen hyllyn päällä on rivissä viisi mukia, joihin on ikuistettu opeharjoittelijoina olevien tiimalaisten ryhmäkuvia. Perinteenä on, että uusimpaan kuvaan otetaan mukaan edellinen muki. Mistä moinen mukiperinne on saanut alkunsa? Sen selvittämiseksi täytyy tarkastella lähemmin ensimmäistä, vuonna 2015 otettua kaverikuvaa.

Auskumukiperinne sai alkunsa vuonna 2015 Hannes Hilkkeen ja Ossi Tuovisen kaverikuvasta.

Kuvat: Maaria Haikola

Hannes Hilke ja Ossi Tuovinen hymyilevät suoraan kameraan ja ovat lähekkäin kuin ala-asteen kaverikuvassa ikään. Hilkkeen ja Tuovisen mukaan kaverikuvan ottaminen ja sen teettäminen mukiksi asti oli päähänpisto, joka syntyi kaipuusta ala-asteen yksinkertaisempiin aikoihin, jolloin yksilön sosiaalinen status mitattiin kaverikuvan ottamisella.

“Kuvan ottaminen eskaloitui lopulta kaverimukin tilaamiseen, sillä meidän ala-asteaikoinamme kyseisiä luksusvaihtoehtoja ei ollut edes saatavilla”, Hilke ja Tuovinen harmittelevat.

Ensimmäisen auskumukin läheinen tunnelma voidaan tulkita monella tavalla. Tämä oli myös Tuovisen ja Hilkkeen ajatuksena koulukuvauspäivänä, jolloin he pyysivät kuvaajaa ottamaan kuvan, josta ei erota ovatko he hyviä kavereita vai hyviä “kavereita”. Kuvaaja ei kuitenkaan heti lämmennyt idealle, vaan varoitteli nimeltä mainitsemattomalla koululla aiemmin sattuneesta skandaalista, joka oli syntynyt kahden miesopettajan tiivistunnelmaisesta kuvasta.

Koululla vieraillut pappi oli järkyttynyt nähtyään opettajanhuoneessa meidän kaverikuvamme kaltaisen hirvityksen. Onneksi emme pelänneet näyttää tunteitamme kameran edessä, vaan kietouduimme lämpimien villapaitojen syleilyyn.

Kuvaustilannetta varten pojat olivat pukeutuneet juhlallisesti parhaisiin villapaitoihinsa. Vanhoina kemiläisinä kansankiihottajina he olivat onnistuneet agitoimaan loputkin auskut pukeutumaan villapaitoihin tai muihin rumiin vaatteisiin.

Herkkä kuvaushetki nosti Tuoviselle aikoinaan tunteet pintaan. Hilke kuitenkin tarjosi hänelle kuvaa varten silmälasit peittämään tilanteen aiheuttamat onnenkyyneleet. Tämä näyttää toimineen, sillä kuvasta ei erota lainkaan kyynelsilmiä.

Perinteenä on, että uuden vuosikurssin kuvaan otetaan mukaan aiempi auskumuki.

Mutta miten muki päätyi Tiiman haltuun ja osaksi ainejärjestön reliikkejä? Alun perin Hilke ja Tuovinen suunnittelivat lahjoittavansa kaverimukin Humus-kuppilaan kaikkien ihailtavaksi, mutta päätyivät luovuttamaan sen seremoniallisesti Tiiman hallitukselle yllätysjuhlissa. Mukin otti vastaan Tiiman tuolloinen puheenjohtaja ja nykyinen museoamanuenssi Ilkka Peuna. Hilke ja Tuovinen kuvailevat mukin olleen mieluisa lahja Tiimalle. “Vaikka maisteri Peuna tunnettiinkin sangen vakavamielisenä ja hillittynä persoonana, kääntyi myös hänen viiksekäs suunsa leveään hymyyn arvokkaan lahjan johdosta.”

Hilke ja Tuovinen heittäytymässä tottuneesti kuuluisaan “mukiposeeraukseensa” Kaijonharjun paparazzien vaatimuksesta.

Kuva: Anton Kurttila.

Onko kaverikuvan ottaminen raskaan auskuvuoden piristys ja ainoa valopilkku, jota kohti tulevat kansankynttilät ponnistelevat yrittäessään pärjätä koulumaailmassa? Näin voidaan päätellä siitä, miten auskumukin isät muistelevat omia auskultointikokemuksiaan. "No eihän ne mukavia olleet”, Hannes Hilke myöntää. “Ei niin”, Ossi Tuovinen myötäilee. Hilkkeen mukaan parasta oli kokeilla niin sanottuja tulevaisuuden työelämätaitoja yliopiston järjestämässä “pöhinäprojektissa”. Päivät kuluivat kuitenkin Tuovisen Duplo-rakennelmia ihmetellessä. Tuovinen muistelee auskuajoiltaan sitä, kun päätyi epäpätevänä opettamaan uskontoa yläasteikäisille. Vanhaksi pakanaksi itseään kutsuva Tuovinen näyttäytyi lopulta oppilaiden silmissä himouskovaisena.

He pyrkivät järkyttämään henkistä hyvinvointiani lukuisten pyhäinhäväistysten muodossa. Yksi tällainen oli liitutaululle piirretty, veritekoja raketinheittimellä suorittava Martti Luther”, Tuovinen kuvailee järkyttyneenä.

Auskumukirivistö odottaa uusia mukeja seurakseen.

Ensimmäisestä kaverimukista lähti liikkeelle myöhempien auskujen aloitteesta perinne, joka on vakiinnuttanut paikkansa Tiiman opeharjoittelijoiden keskuudessa. Auskumukin isät ovat kaverikuvan ottamisen jatkumisesta mielissään, sillä heidän tarkoituksenaan ei ollut luoda uutta perinnettä. Hilkkeen mukaan perinteet ovat hyvästä, sillä ne luovat yhteenkuuluvuutta. Tuovinen kuvailee mukiperinteen lämmittävän kylmää ja kuollutta sydäntään, mutta toivoo, että alkuperäisessä mukissa tärkeää roolia näytelleet villapaidat tekisivät paluun.

Toisin kuin perinteen syntyaikoina, nykyisin auskut tilaavat mukin myös itselleen muistoksi. Vanhoina hyvinä aikoina mukeja tilattiin vain yksi kappale: Hilkkeen ja Tuovisen mukaan ensimmäisen auskumukin pyhyys on sidoksissa sen ainutlaatuisuuteen. He paljastavat ympärilleen pälyillen ikiaikaisen legendan, jonka mukaan auskumukista juomalla on mahdollista saada “supervoimia” kuin Graalin maljasta konsanaan. Tosin huhujen perusteella ikuisen elämän sijasta voi mukista saada vain ikuisen krapulan. Mene ja tiedä.

Mitä heille kuuluu nyt? Auskumukin isistä ainoastaan Hilke tuntee edelleen kiinnostusta koulumaailmaan: hän työskentelee nykyään aikuislukiolla. Tuovinen viimeistelee parhaillaan graduaan – eikä todellakaan ole menossa opehommiin takaisin.