J Ä S E N Y R I T Y S E S I T T E LY S S Ä
SUOMALAISEN MOPOAUTOKULTTUURIN PIONEERI
LÖYTYY PORISTA Maamme mopoautobuumi pamahti tosissaan päälle vuonna 2005 eli 17 vuotta sitten. Ensimmäisenä näiden uusien kulkuneuvojen lisääntyvä määrä liikenteessä alkoi näkyä Porissa ja pian koko Suomessa. Pori olikin mopoautojen ”pääkaupunki ” eli näitä menopelejä suhteutettuna asukaslukuun laskettiin eniten juuri Karhukaupungissa. Mopoautokulttuurin pioneeri oli ja on edelleen porilainen Juha ”Jussi” Dahlman. Teksti Jorma Vesterholm | Kuva Altti Papinsaari
ENNEN TÄTÄ Juha oli toiminut yrittäjänä jo pitkään. 1980-luvun lopulla hän perusti toiminimen ja alkoi toimia koneiden, kulkuneuvojen ja moottoreiden parissa Kartanomäessä. Työ- ja pienkoneet, trukit, henkilö- ja pakettiautot, moottorit – näitä huollettiin, korjattiin ja tarpeen vaatiessa katsastettiin. Yrittäjyyden alkua helpotti jo laaja alan ystäväpiiri sekä verkosto, joista tuli nopeasti vakioasiakaskuntaa. – Toimintaperiaate oli selkeä. Tein kyselyn, mitä palveluita asiakas haluaa. Keskityin ennaltaehkäisevään huoltoon. Hyödynsin huoltokorttiseurantaa sekä kontrollikäyntejä. Sarjahuolto helpotti ja nopeutti omia töitäni ja säästi molempien osapuolten kuluja. Menin yritykseen ja ajoin vaikkapa 15 trukkia ritirinnan. Siinä sutjakkaasti öljynvaihto ja sama homma tarvittaessa seuraavalla huoltokerralla, Juha Dahlman selventää työskentelytapojaan. Sitten iski lama. Tuli asiakkaita, jotka eivät pystyneet omassa ahdingossaan maksamaan Juhan laskuttamista töistä. Vaikeudet kumuloituivat eteenpäin. Juhan yrittäjyyden pelastivat markkinaymmärrys ja tätä kautta siirtyminen vahvasti pienkoneiden ja venemoottorien huoltamiseen. – Päivät olivat pitkiä ja työskentelytilat pienet. Niinpä siinä väännettiin mutteria pihamaalla talvellakin hulppeissa paukkupakkasissa, Juha muistelee päätään puistellen. Mutta siitäkin selvittiin.
Sattumallakin sijansa mopoautokaupoissa Yrityksestä tuli ajan saatossa Jussin Moottori- ja Laitehuolto. Ja tosiaan, 17 vuotta sitten rävähti. Mopoautoryntäyksen alkukaasutukset tulivat osaltaan sattuman kautta. Juha oli ostanut silloin nuoremmalle pojalleen, 15-vuotiaalle Mikolle mopon. Kerran isoäidin luona
16 – Pyry 2/2022
vieraillessaan oli poika jättänyt menopelinsä autotallin eteen. Sen kippiovi oli kaatanut mopon, joka oli kierinyt alamäkeä ja hajonnut korjauskelvottomaksi. Juha oli päättänyt, että uusi kulkuneuvo hankitaan. Hän oli nähnyt ilmoituksen oudosta, myytävästä Ligier-merkkisestä mopoautosta, tehnyt tarjouksen ja voisi saada sen itselleen. Ainoa mutta matkassa oli, että mopoauto oli Saksassa. Seikkailunhaluisena miehenä Juha oli pyytänyt kaverinsa mukaan, ja 800 kilometrin matkalle lähdettiin. Kauppoja ei syntynyt, mutta paluumatkalla Juhan, autoista kiinnostunut kardiologi ja hyvä ystävä, Suomen ja Itävallan kaksoiskansalainen oli soittanut. Eräs mopoauto olisi myynnissä Berliinissä, joka oli jokin aika sitten ohitettu. Aikaa autolautan lähtöön oli sen verran, että auto ympäri ja takaisin. Osoitetta ei ollut meinannut löytyä, mutta kuin kohtalosta nuori poika oli tullut eräältä kujalta ja kysynyt, oliko kaksikko tullut hakemaan Opelia. Juha oli vastannut että ei, vaan mopoautoa. Vartin päästä ilmeisesti pojan isä oli ajanut sen paikalle. Kaupat tehtiin, sillä kyllähän näin pitkältä reissulta piti omalle pojalle tuliaisia olla. – Tällaisia kummajaisia ei paljon täälläpäin ollut. Mutta kun Miko ja hänen ystävänsä ryhtyivät ajelemaan mopoautolla kartsalla, niin johan alkoi toisten nuorten kiinnostus herätä. Kysyntä nousi nopeasti tappiinsa. Toin mopoautoja paljon monesta maasta, mutta eniten Itävallasta. Usein kävi niin, että mopoauto oli myyty jo ennen kuin se oli edes Porissa, Juha Dahlman muistelee. Juuri jo aiemmin mainitulla itävaltalaiskaverilla on ollut iso merkitys Juhan uralla. Aikoinaan hankintamatkoilla ystävä hoiti tulkkauksen. Juha jopa ”kortteerasi” ystävänsä vanhempien luona ja sai lempinimen Mopoautopormestari.