HENKILÖ
TA PA N I B R OT H E R U S
Syntynyt 1938 Kööpenhaminassa. Isä diplomaatti ja toimittaja-kirjailija Heikki Brotherus (1909–1985). Koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta. Diplomaattiura vienyt Addis Abeban Tansanian edustustoon, YK-tehtäviin New Yorkiin, Santiagoon, Osloon, Teheraniin, Pretoriaan ja Ateenaan. Ulkoasiainministeriön Kansainvälisten asioiden valmennuskurssin (KAVAKU) koordinaattori 2004-2009. Palkittu Kansan Sivistysrahaston Tammisaari-mitalilla 2010. 24
Suomesta DDR:n suojeluvaltio Sosialistiset valtiot katkaisivat yksi kerrallaan diplomaattisuhteensa Pinochetin Chileen ja lähtivät maasta. Kun Saksan demokraattinen tasavalta päätti marssia pois, se pyysi Suomea toimimaan suojeluvaltionaan Santiagossa. Suomi ei halunnut leimautua osaksi sosialistista leiriä mutta suostui kuitenkin pyyntöön. Suojeluvaltiona toimiminen tarkoitti, että ddr:n lähetystön suuri omaisuus siirtyi Suomen lipun alle. Saksalaiset eivät halunneet myydä irtaimistoaan ja lähetystörakennuksiaan Chilessä, koska uskoivat diplomaattisen kriisin kestävän vain lyhyen aikaa. ddr jätti Santiagoon lisäksi pienen joukon työntekijöitä, niin sanotun restgruppen. Brotherusten koti oli jo täynnä ihmisiä, joten ddr:n tyhjillään oleva koulurakennus päätettiin ottaa käyttöön pakolaisten suojapaikaksi. Viimeisimpinä Brotheruksen kotiin saapuneet lähetettiin kävellen tyhjälle koululle, eivätkä sotilaat onneksi päättäneet häiritä operaatiota. Koululla oleskeli samanaikaisesti suuri määrä pakolaisia, joita aina lupia saataessa lennätettiin pois maasta. Valtaosa heistä lähti Itä-Saksaan, moni myös muualle. Koulurakennukseen saapui piilopaikkaa etsiviä aina tasaisin väliajoin: heti kun joku lähti, toinen tuli tilalle. Myöhemmin selvisi, että brasilialainen lentoyhtiö Vargas, joka toimitti koululle ruokaa, paljasti ruokatilausten määriä piileskeleville ihmisille. Aina kun ruokatilaus pieneni, tiedettiin, että koululla on vapautunut tilaa uusille pakolaisille. Kiinteistöjen valvontaa alettiin kuitenkin tehostaa, koska moni Pinochetin hallinnon etsimistä vasemmistolaisista piileskeli juuri vieraiden maiden lähetystöissä. Myös koulurakennuksella aloitettiin nopeasti ympärivuorokautinen vartiointi. Pakolaisten siirtämiseen keksittiin kuitenkin aina keinot. Kerran Ilkka Jaamala pyysi vartijan sisään oluelle, jonka aikana portista tuli nopeasti sisään joukko pakolaisia. Jaamala on arvellut vartijan itsekin ymmärtäneen, mistä tilanteessa todellisuudessa oli kyse. Toisen kerran Tapani Brotherus sai yhden nuoren kuljetettua