Kirja-arvostelussa
Timo Vihavaisen
LÄNSIMAIDEN TUHO Teksti Veikko Jarmala
V
iime syksynä Otavalta ilmestynyt Venäjän tutkimuksen professorin Timo Vihavaisen teos Länsimaiden tuho herätti huomiota lehtien palstoilla ja internetin sivustoilla muutamia kuukausia sitten. Erityisesti kirjaan kiinnitettiin huomiota niissä piireissä, jotka pitävät aivan käsittämättömänä sitä ajatusta, että monikulttuuristumiskehityksellä tai maahanmuutolla olisi negatiivisia vaikutuksia länsimaille. Tabua oli sohaistu, vaikka kirjan sisällöstä suurin osa käsittelee aivan muita asioita kuin maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta tai islamia. Kirja on koostettu Kanava-lehdessä julkaistuista esseistä, mikä taas kirjan rakenteen kannalta on aiheuttanut lievää toistoa. Kirjoittajan monipuolinen antiikin aikoihin asti ulottuva yleissivistys ja laaja lukeneisuus kuitenkin korvaavat tätä puutetta. Ensimmäiseksi vertailukohdaksi
14
POLEEMI
tuleekin mieleen myös Kanavassa vaikuttaneen Kauko Kareen vuonna 1967 julkaistu teos Tähän on tultu, joka tyylissään ja viiltävyydessään sekä osittain aihepiiriltäänkin oli samanlainen, vaikkakin eri aikakautta arvosteleva pamfletti. Yhteistä näille teoksille on myös se, että kumpikin pyrkii avaamaan suomalaisten silmät käynnissä olevalle kehitykselle. Vihavaisen perusväittämä on, että länsimainen kulttuuri on tullut henkisen ja fyysisen kehityksensä päähän. Länsimaisessa sivilisaatiossa rappio on viimeisen sadan vuoden aikana edennyt vähitellen tieteen, taiteen, kulttuurin ja muillakin yhteiskunnan alueilla. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehitys on kiihtynyt niin nopeasti, ettei enää sadan vuoden päästä välttämättä pystytä osoittamaan länsimaisen sivilisaation olemassaoloa. Keskeisenä aiheuttajana tässä kehityksessä on nykyinen postmoderni