Unelmia yhteisöllisyydestä: Keväinen katsaus kopojen toimintaan
Henri Kari
Aluevaltuustoilla edessä runsaasti töitä
Rami Nummi
Ei kiinnosta sitsit, ei houkuta haalarit – opiskelijaelämää toisin
Iisa Laine & Matias Lindholm
Pointin vinkit poritiisimaiseen kesään
Henri Kari
Rieslingin monet kasvot
Sara Tammelin
Kesän bucket list: elä ja nauti
Julia Saarinen
Kulttiohjaajan kasikymppiset
Rami Nummi
Kesä tuo mukanaan mahdollisuuksia
Resepti: Wappusima
Iisa Laine
Tärpit
Ronja Runsten
Opiskelijan optimaalinen tilanne on, ettei vuoden aikana tarvitse pitää lainkaan lomaa. Onnekkaimmat tekevät töitä koko ajan opintojen ohella ja käärivät joulunakin tuplapalkan. Vähintäänkin kesäloma olisi kuitenkin kaikkien hyvä käyttää työntekoon.
Onnea tässä tilanteessa ei tietenkään tuo työnteko, vaan raha. Jatkuvasti heikentyneiden tukien takia harvalla on varaa lomailuun. Se on luksusta, joka suodaan kaikille muille väestöryhmille kuin opiskelijoille. Niinpä yksi joka kevään kuumimmista puheenaiheista kampuksilla on kesätyönhaku.
Kokeneimmat konkarit laittoivat CV:n ja LinkedIn-profiilin kuntoon jo viime vuoden puolella. Kesätöitä kannattaa nimittäin nykyään ryhtyä etsimään viimeistään tammikuussa. Moni työnantaja ilmoittaa tekevänsä valintoja jo ennen hakuajan umpeutumista, joten hakemus on hyvä lähettää ensimmäisten joukossa. Tämä luo hakijoille painetta ottaa vastaan hieman heikompikin työpaikka, vaikka parempiakin voisi olla aukeamassa.
Ehkä muutaman vuoden päästä siirrytään jo festareiden malliin: early bird -hakemuksia seuraavan kesän työpaikkoihin otetaan vastaan heti juhannuksen jälkeen. Kun sialle on riittävän suuri tarve, säkki ostetaan mukisematta.
Työnhaku muuttuu myös jatkuvasti kuormittavammaksi. Esimerkiksi CV:n olisi ohjeistusten mukaan suotavaa olla samaan aikaan visuaalinen, tiivis, kattava, persoonallinen, haettavaan paikkaan personoitu, kaikki mahdolliset avainsanat sisältävä ja paljon muuta. Lopulta sitä ei kuitenkaan voi liittää suureen osaan työhakemuksista. Yrityksillä on nykyään omat rekrytointisivustonsa, jonne tiedot tulee täyttää yksitellen aina erikseen.
on työtä työläämpää
Työnhaku
Rekrytointifirmojen käyttö on yleistynyt aiemmin matalan kynnyksen tehtävinä pidetyissä työpaikoissa. Harvan kassakoneen äärelle pääsee rempseällä asiakaspalveluasenteella. Joihinkin paikkoihin hakijan tulee kuvata itsestään videohaastattelut, läpäistä useampi haastattelukierros sekä tehdä älykkyysja persoonallisuustestejä.
Kaikkea tätä pitäisi tehdä kevään aikana jatkuvasti täyspäiväisen opiskelun ohella. Silti vain ani harvalle riittää oman alan kesätyöpaikkoja. Moni ei löydä töitä lainkaan. Siinä tapauksessa voi joutua nostamaan lisää opintolainaa, joka sekin on nykyään kaukana “ilmaisesta” lainasta.
Tilanne vaikuttaa pidemmän päälle kestämättömältä. Uupumusta on jo luonnehdittu nuorten sukupolvikokemukseksi. Silti opiskelijoita ajetaan jatkuvasti ahtaammalle. Kun kerran tuet on päätetty viedä pois, tulisi edes työpaikkojen saatavuuden eteen tehdä jotain. Jostain rahaa täytyy saada kesälläkin, oli lomaa tai ei.
Tämän numeron teema onkin kesä. Lehden sivuilta pääset muun muassa lukemaan, mitä Porissa voi tehdä tänä kesänä. Vastapainoksi lehti sisältää myös pohdintaa kesän suorituspaineista ja ämpärilistoista. Lisäksi numerossa on ajankohtaista asiaa vaikuttamisesta niin vaaleissa kuin opiskelijajärjestöissäkin.
Toivotan lukijoillemme mahdollisimman rentouttavaa ja taloudellisesti vakaata kesää! Pointti toimii mainiosti niin rantalukemisena kuin kasvojen auringonsuojanakin.
Työuraa voi tehdä myös Porista käsin
Surullisen kuuluisa totuus on, että Pori ja Satakunta ovat liikenneyhteyksien pussinperiä. Alueille tärkeiden valtateiden kunnostus on verkkaista – kehittämisestä puhumattakaan. Julkisen liikenteen vuorot ovat hitaita, kohtuullisen hintavia ja harvenemaan päin.
Olosuhteita kuvaa hyvin se, että esimerkiksi pääkaupunkiin kulkiessa matka-ajalla ei juuri ole eroa, valitsitpa sitten bussin tai junan. Selvennyksenä mainittakoon, ettei tämä viittaa bussien nopeuteen, vaan junaverkon hitauteen. Tämän olen myös itse saanut todistaa kolmen vuoden Pori–Helsinki-väliä pendelöineenä.
Liikenteellisistä haasteista huolimatta Porissa ja Satakunnassa on paljon ihmiselon kannalta positiivisia asioita. Asuntojen hinnat ovat äärimaltillisia, suurista kaupungeista poiketen liikkuminen on yleisesti ottaen turvallista myös ilta-aikoina, ulkoilu-, liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia on runsaasti, unohtamatta kohtalaisen viriiliä ravintola- ja kulttuurielämää. Näiden lisäksi myös jälkikasvulle löytyy turvallisia päiväkoteja ja hyviä kouluja, joista ponnistaa omien unelmien perään sitten aikanaan.
Nämä tekijät saivat minutkin jäämään Poriin opintojen jälkeen. Sain myös työskennellä alueella olevissa hienoissa yhtiöissä noin puoli vuosikymmentä. Mieli halusi kuitenkin nähdä työmaailmaa vielä hieman laajemmalla spektrillä. Koronapandemian myötä yleistyneet etätyömahdollisuudet toivat eteeni isosta pörssiyhtiöstä osaamistani vastaavan työmahdollisuuden. Päätin tarttua siihen, vaikka se tarkoittikin työpaikan vaihtumista hyvästä yhtiöstä kotikatuni varrelta.
Tie vei lopulta Helsinkiin nykyiseen unelmatyöhöni, jossa pääsen paitsi toteuttamaan ja haastamaan itseäni, myös teke-
mään arvojeni mukaista työtä siten, että saan kuitenkin asua maailman parhaassa Porissa.
Haluan uskoa, että käyttäjäkunnan kasvaessa myös liikenneolosuhteet paranevat – hitaasti, mutta kuitenkin. Paras tapa Porin kehittämiseksi ei siis välttämättä (valitettavasti) ole jäädä alueelle töihin, vaan ainoastaan asumaan ja nauttimaan kaupungin ja alueen antimista sekä oman päätöksen tuomasta aikanaan syntyvästä positiivisesta kehityksestä.
Lähde siis Porista, mutta ainoastaan töihin.
Kirjoittaja on hybridinä Porista käsin työskentelevä VTM ja Porin yliopistokeskuksesta valmistunut KTM
Unelmia yhteisöllisyydestä: Keväinen katsaus kopojen toimintaan
Kevätlukukauden lähestyessä loppuaan koin tärkeäksi kuulla Porin yliopistokeskuksella toimivien opiskelijajärjestöjen ajatuksia poikkitieteellisyydestä ja yhteisöllisyydestä.
Koulutuspoliittiset vastaavat Venla Välilehto (Pointer ry), Camilla Vänttinen (PorKy ry) sekä Ville Välipirtti (Kulma ry) kertoivat ajatuksiaan teemoihin liittyen kevään kiireiden keskellä.
Ristiinopiskelu Porin yliopistokeskuksella
Tutkinto-ohjelmien välistä ristiinopiskelumahdollisuutta on vuosien varrella käytetty paljon houkuttimena Porin yliopistokeskusta mainostaessa. Kysymys onkin, hyödyntävätkö yliopistokeskuksella opiskelevat tätä mahdollisuutta?
Vaikka ristiinopiskelu koetaan tärkeäksi läpi tutkinto-ohjelmien, mahdollisuuden hyödyntäminen vaihtelee merkittävästi. Vänttisen mukaan kauppatieteiden opiskelijat valitsevat usein sivuaineeksi Tampereen yliopiston tarjoaman tuotantotalouden sivuainekokonaisuuden.
– Tampereen yliopiston tarjoama tuotantotalouden sivuainekokonaisuus sopii luontevasti yhteen pääaineiden kanssa, joita meidän yksikössämme on tarjolla, sekä yleisesti kauppatieteellisten opintojen kanssa. Ristiinopiskelu tarjoaa myös mahdollisuuden monipuolisemman kokonaisuuden luomiseen, minkä avulla on mahdollista saada lisää näkökulmia omaan tutkintoon, Vänttinen kertoo.
Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman (DMKT) opiskelijoille ei näytä löytyvän samanlaista “luontaista” sivuainetta. Tutkinto-ohjelmassa opiskelevien Välilehdon sekä Välipirtin vastauksista tuleekin ilmi se, ettei ristiinopiskelu ole kovin tuttua DMKT:n opiskelijoille.
– Ristiinopiskelumahdollisuuksista mainitaan, mutta niitä ei mainosteta. Useat kurssit eri yksiköistä voisivat tukea opiskelijan urahaaveita, joten olisi tärkeää, että esimerkiksi HOPS-keskusteluissa nostettaisiin rohkeasti esiin myös ristiinopiskelumahdollisuuksia, Välilehto toteaa.
Vaikkakin ristiinopiskelu onkin Välilehdolle ja Välipirtille tuntemattomampi asia, molemmat toivovat sen tehokkaampaa hyödyntämistä tutkinto-ohjelmassa.
– Yhteistyön lisäämiseksi lisäinfo mahdollisista ristiinopiskelumahdollisuuksista tuskin olisi pahitteeksi. Itse muistan omalta aloitusviikolta, että asiasta mainittiin ehkä parilla lauseella, Välipirtti lisää.
Porin Kylterit PorKy ry:n koulutuspoliittinen vastaava Camilla Vänttinen
Opiskelijoiden ääni kuuluviin
Porin yliopistokeskus ei ole ainoa korkeakoulutasoista koulutusta tarjoava koulutuslaitos Porissa. Kaupungissa sijaitsee myös Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) kampukset. Porissa sijaitseva Diakin kampus tarjoaa sosiaali-, terveys- ja kirkon alan koulutusta, mutta esimerkiksi SAMKin koulutustarjonta on sellaista, jota myös Porin yliopistokeskuksen opiskelijat voisivat laajemmin hyödyntää.
Yhteistyö SAMKin kanssa kiinnostaisi kaikkia koulutuspoliittisia vastaavia. Koulutukseen liittyvä yhteistyö nähdään asiana, joka hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Välilehto mainitsee potentiaalisen yhteistyön hyödyttävän myös Porin kaupunkia.
– Yhteistyö SAMKin kanssa olisi mielestäni kannattavaa, mikäli Pori tahdotaan pitää elinvoimaisena opiskelijakaupunkina. Porin erinäisissä korkeakouluissa on tarjolla laajasti erilai-
Ylioppilasyhdistys Pointer ry:n koulutuspoliittinen
sia opintoja – yhteistyön kautta opiskelijat voisivat saada entistä laajemman ja omia haaveita paremmin vastaavan koulutuksen, Välilehto pohtii.
Vänttinen kokee, että Porin yliopistokeskuksen ja SAMKin välinen yhteistyö voisi myös auttaa opiskelijoiden työllistymisessä. Huono työllisyystilanne on tällä hetkellä monen opiskelijan suuri huoli.
– Hyvä yhteistyömuoto voisi olla erilaiset työelämään linkittyvät seminaarit ja tapahtumat. Opiskelijoiden työllistyminen oman alan töihin on ainakin tällä hetkellä valtakunnallisesti haastavaa, ja meilläkin täällä Porissa on varmasti sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun puolesta paljon osaavaa työvoimaa, esimerkiksi kesätöitä ajatellen. Tämä varmasti olisi juuri tällä hetkellä molempia korkeakouluja yhdistävä tekijä, joka hyödyttäisi kaikkia opiskelijoita, Vänttinen kertoo.
Välipirtti myös toivoo lähempää yhteistyötä SAMKin kanssa, esimerkiksi yleismaailmallisten kurssien muodossa. Vaikkakin SAMK sijaitsee samassa kaupungissa, on se jäänyt Välipirtille, kuten varmasti monelle muullekin yliopistokeskuksella opiskelevalle, etäiseksi opiskelijatapahtumien ulkopuolella.
– Itselle SAMK on tullut tutuksi vasta opiskelijatapahtumien kautta koulun ulkopuolella, Välipirtti myöntää.
”Yhteistyö SAMKin kanssa olisi mielestäni kannattavaa, mikäli Pori tahdotaan pitää elinvoimaisena opiskelijakaupunkina.”
Osallistujakato opiskelijatapahtumissa
Yliopistolla toimivat opiskelijajärjestöt ovat aktiivisesti järjestäneet monenlaisia opiskelijatapahtumia vuosien aikana. Kuitenkin viime aikoina tapahtumissa on ollut hiljaista ahkerasta mainostamisesta huolimatta. Halusin kuulla koulutuspoliittisten vastaavien ajatuksia tutoroinnin merkityksestä uusien syksyllä Poriin saapuvien opiskelijoiden aktivoimisessa.
Koulutuspoliittiset vastaavat kokevat tutorien olevan tärkeitä yhteishengen luojia, jotka toimivat uuden opiskelijan ensimmäisenä kosketuksena porilaiseen opiskelijakulttuuriin. He kuitenkin mainitsevat, että on monia syitä sille, miksi tapahtumissa on nykyään vähemmän osallistujia. Välipirtti tuo esille yleisen taloustilanteen vaikutuksen opiskelijoiden rahankäyttöön.
– Opiskelijat on laitettu rahallisesti ahtaalle ja yleinen hintataso on noussut hyvin korkeaksi. Tällöin tutoreiden on vaikea houkutella pelkästään omalla aktiivisuudellaan opiskelijoita tapahtumiin, jos tapahtumaan osallistuminen on pois opiskelijan ruoka- ja harrastusbudjetista, Välipirtti toteaa.
Ainejärjestöissä ollaan valmiita muuttamaan ja kehittämään tapahtumia, jotta ne palvelisivat ja kiinnostaisivat opiskelijoita.
– Ainejärjestömme puolesta pyrimme selvittämään, millaisia tapahtumia jäsenistömme haluaa, jotta ne olisivat kaikille mieluisia ja sitä kautta lisäisivät aktiivisuutta ja palvelisivat jäsenistöämme parhaalla mahdollisella tavalla, Vänttinen kertoo.
Pointer ry:n Välilehto yhtyy Vänttisen kommenttiin.
– Järjestöjen tulee uskaltaa kokeilla erilaisia konsepteja esimerkiksi tapahtumien suhteen – jär-
Porin
vastaava Venla Välilehto
jestötoiminta onnistuu, mikäli järjestöissä ollaan valmiita muuttumaan tilanteen mukaan, Välilehto painottaa.
Unelmien Porin yliopistokeskus?
Mikä sitten olisi unelmien Porin yliopistokeskus koulutuspoliittisten vastaavien mielestä? Kaikissa kolmessa vastauksessa tulee vahvasti esiin toivo yhteisöllisyydestä ja yhteistyöstä. Vänttisen vastauksessa painottuu toivo jatkuvasta kehityksestä.
– Unelmieni yliopistokeskus on jatkuvasti kehittyvä. Esimerkiksi kurssien jatkuva kehittäminen on ehto laadukkaan opetuksen takaamiseksi, ja tämän toteutumiseksi tarvitaan aktiivisuutta sekä opiskelijoilta että opetushenkilökunnalta. Yhdessä toteutettava kehitystyö mahdollistaa opetuksen ajantasaisuuden säilymisen. Lisäksi yhdessä tekemällä voidaan entisestään parantaa jo hyvin yhteisöllistä kampustamme, Vänttinen toteaa.
Välilehto painottaa vastauksessaan lähiopiskelun sekä yritysyhteistyön tärkeyttä.
– Unelmieni Porin yliopistokeskuksessa olisi laajasti lähiopiskelumahdollisuuksia, jotta opiskelijat kiinnittyisivät paremmin Poriin. Yliopistokeskuksella olisi myös tiiviitä suhteita, joiden kautta opiskelijat pääsisivät yhdistämään opintoja ja työntekoa – kurssiyhteistyötä yritysten kanssa sekä gradutoimeksiantoja opiskelijoille, Välilehto toivoo.
Ensimmäisen vuoden opiskelijana Välipirtti toteaa yliopistokeskuksen olevan jo nyt unelmien täyttymys.
– Ainakin ensimmäisen vuoden opinnot ovat olleet mukava sekoitus lähiopetusta ja itsenäistä opiskelua. Opinnot eivät ole niin raskaita, etteikö vapaa-aikaa jäisi, vaan pystyn samalla toimimaan kolmessa hallituksessa vaivatta. Opiskeluyhteisö on mukavan kompakti, joten vertaistukea opinnoissa on helppo saada. Opettajat ovat myös helposti lähestyttäviä ja osaavat opettaa, Välipirtti kehuu.
ry:n koulutuspoliittinen vastaava Ville Välipirtti
Koulutuspoliittisten vastaavien vinkit fukseille!
Venla Välilehto:
• Ota opinnot tosissaan, mutta muista pitää myös hauskaa!
• Uskalla rohkeasti kysyä “tyhmätkin” kysymykset kanssaopiskelijoilta, professoreilta ja HOPS-ohjaajilta.
Camilla Vänttinen:
• Tutustu muihin opiskelijoihin ja verkostoidu.
• Kysy rohkeasti kaikkea kaverilta, tutorilta tai kopolta. Näin saat opiskelusta ja opiskelijaelämästä kaiken irti!
Ville Välipirtti:
• Osallistu aloitusviikolla mahdollisimman moneen tapahtumaan ja heittäydy messiin.
• Lähetä tapaamillesi opiskelijoille viestiä, tulevatko ne seuraavan päivän tapahtumaan ja sopikaa, että menette sinne yhdessä. Opiskelijaelämä on hauskempaa, kun sen voi jakaa muiden kanssa!
Kulma
Aluevaltuustoilla edessä runsaasti töitä
Aluevaltuustot vastaavat hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä. Toimivallaltaan aluevaltuustoa voi verrata hallintoneuvostoon. Siellä päätetään lähinnä isoista palveluverkkouudistuksista ja hallintosäännöstä, minkä lisäksi aluevaltuusto valitsee hyvinvointialueen johtajan. Lautakunnat taas tekevät aloitteita ja antavat lausuntoja erilaisista asioista. Aluehallitus voi ottaa lausunnot huomioon omassa päätöksenteossaan tai olla ottamatta. Aluehallinnossa viranhaltijoilla on melko runsaasti valtaa. Demokratian toteutumisen kannalta tätä voi pitää ongelmallisena, kun viranhaltijoita eivät ole äänestäjät valinneet.
Hyvinvointialueiden hallinnon kehitys ja sen haasteet
Uudella valtuustolla on mahdollisuus muuttaa hallintosääntöä, jolloin se pystyisi vaikuttamaan enemmän asioihin. Tämä vaatii tietenkin puolueiden välistä yhteistyötä. Nykyinen tilanne juontaa juurensa edellisen sote-uudistuksen valmisteluun, jota yritettiin ajaa läpi jo Juha Sipilän (kesk.) pääministerikaudella 2015–2019.
Aikanaan läänien lakkautuksen yhteydessä esimerkiksi ELY-keskukset ja Aluehallintovirasto saivat organisaatiomallinsa valmiina valtiolta. Alun perin oli aikomus, että hyvinvointialueiden organisaatiomallista olisi sovittu parlamentaarisesti, eli siten että kaikki eduskuntapuolueet olisivat olleet siinä mukana. Tämä ei kuitenkaan lopulta toteutunut.
Kun alueet sitten saatiin muodostettua, oli silloinkin kiire. Niinpä kukin hyvinvointialue sai muodostaa oman organisaationsa itse. Tämä on johtanut johtoportaan ja hallinnon paisumiseen. Samalla hyvinvointialueiden kuitenkin on täytynyt etsiä säästöjä. Niinpä säästöt on tehty suorittavasta portaasta eli hoitohenkilökunnasta.
Taloudelliset reunaehdot vaikuttavat
Suomessa noudatetaan nykyään tiukkaa talouskuripolitiikkaa, mikä on tarkoittanut runsaasti menoleikkauksia. Sellaisia on tulossa vielä lisääkin. Tämä on heijastunut myös hyvinvointialueiden toimintaan.
Satakunnan alueen budjettia laadittaessa on otettu huomioon muun muassa sairastavuus, ikärakenne ja muu väestökehitys. Myös tulevaisuutta on pyritty ennakoimaan. Lienee suuri yksimielisyys siitä, että jatkossa ikäihmisiä on yhä suurempi prosentti väestöstä, mikä tietenkin tietää kustannusten kasvua. Tämä lienee varsin heikosti yhteensovitettavissa talouskuripolitiikan kanssa. Näin ollen hyvinvointialueet ovat joutuneet sopeutumaan budjettileikkauksiin.
Joskus on väläytelty ajatusta, että alueilla pitäisi olla verotusoikeus ongelman selättämiseksi. Aikeen kriitikoiden mukaan tämä voisi kuitenkin eriarvoistaa alueita ja johtaa shoppailuun alemman veroprosentin tai palveluiden perässä. Tällöin asia olisi hoidettava valtion verotusta muuttamalla. Oman paineensa muodostaa myös se, että hyvinvointialueiden on katettava toimintaa käynnistettäessä syntyneet alijäämät. Hallitus ei ole valmis pidentämään budjettien tasapainottamisen aikataulua, vaikka monet ovat pitäneet sitä liian kireänä. Kaikkiaan voidaan todeta, että aluevaltuutettuja odottavat jatkossakin kovat ja haastavat ajat.
Ei kiinnosta sitsit, ei houkuta haalarit
– opiskelijaelämää toisin
Haalarit roikkuvat naulassa, eikä kalenteria täytä sitsit, approt tai vuosijuhlat. Siinä missä monelle opiskelijatapahtumat ovat opintovuosien suola, osa opiskelijoista jättää ne kokonaan väliin. Päätimme
selvittää, mistä tämä johtuu. Onko opiskelijakulttuuri muuttumassa, ja mitä tulee vanhan tilalle?
Keskiviikkoiltana kello kuusi tapahtumakalenterissa käy kuhina. Luvassa olisi haalarimerkkien ompeluilta, kivien maalausta tai lähtö sitsaamaan.
Tapahtumia järjestetään lähes viikoittain syksystä kevääseen, mutta kaikille ne eivät ole se juttu. Eivät enää, tai eivät koskaan olleetkaan.
Yliopistokeskuksen käytävillä on ollut huomattavan hiljaista, vaikka kevät on jo pitkällä ja tapahtumakausi hyvässä vauhdissa. Kevätaurinko paistaa ja tapahtumakatalogit pursuavat vaihtoehtoja, mutta opiskelijoita ei näy.
Opiskelijatapahtumia riittää, mutta osallistujia ei aina. Moni pohtii, mistä tapahtumien kävijäkato johtuu, ja mitä se kertoo opiskelijakulttuurin muutoksesta. Ilmiö on huomattu myös muissa opiskelijakaupungeissa. Haastattelimme opiskelijoita Porin yliopistokeskukselta, Metropolia-ammattikorkeakoulusta sekä Aalto-yliopistosta.
Miksi opiskelijat eivät jaksa innostua perinteisistä tapahtumista kuten ennen?
Monissa haastatteluissa kävi ilmi, että perinteiset opiskelijatapahtumat eivät jaksa kiinnostaa samalla tavalla kuin ennen. Myös pienemmät tapahtumat jäävät suurempien jalkoihin.
”Ei löydy kiinnostusta, paitsi jos on jotenkin todella erityinen tapahtuma, kuten esimerkiksi gaalat”, sanoo digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön opiskelija Nea Ylikahri.
Myös Metropolian opiskelija Marjaana Lindholm kertoo valitsevansa tarkasti, mihin osallistuu: ”Käyn lähinnä isoimmissa ja tunnetuimmissa tapahtumissa, esimerkiksi Helsingissä monet vap-
putapahtumat tai isoimmat approt.”
”Nykyään parhaita ovat urheilutapahtumat sekä isommat tapahtumat, kuten orientaatioviikko ja vappu”, pohtii Aallossa opiskeleva Younes Talili. ”Perinteiset bileet ja muut vastaavat eivät enää oikein innosta.”
Jos tapahtumien rakenne ei tarjoa mitään erityisen innostavaa tai erilaista, niiden vetovoima katoaa. Onko kyse kyllästymisestä vai siitä, ettei tällaisille tapahtumille yksinkertaisesti enää ole samanlaista tarvetta kuin ennen? Taustalla voi olla monia tekijöitä – arjen kuormitus, muuttuneet kiinnostuksen kohteet tai yksinkertaisesti se, että oma paikka opiskelijayhteisössä on löytynyt muilla tavoilla.
Useampi haastateltu kertoo, että opiskelijatapahtumat kiinnostivat eniten opintojen alkuvaiheessa – mutta eivät enää.
”Toisen alan fuksivuonna menin jokaiseen tapahtumaan ja sain tarpeekseni jo siitä. Tuntuu, että sitsejä on paljon, enkä tykkää laulaa”, perustelee Ylikahri.
”Fuksisyksynä tuli käytyä melko paljonkin tapahtumissa, koska se oli uusi juttu. Nyt tapahtumissa käyminen on jäänyt vähemmälle”, Lindholm myöntää.
”Opiskelujen alussa tapahtumissa tuli käytyä enemmän, mutta nykyään ehkä kerran tai pari kuukaudessa”, arvioi Talili.
Vaikka usein ajatellaan, että juuri fuksit ovat innokkaimpia osallistujia, tämäkään ei enää näytä pitävän kaikilta osin paikkaansa.
Kaverit löytyivät ilmankin tapahtumia
Porin kylterifuksit Onni Launis ja Konsta Kuuri-Riutta eivät oikeastaan ole innostuneet opiskelijatapahtumista, ainakaan toistaiseksi. ”Opiskelijatapahtumat eivät vain ole oma juttu, eivätkä ne vaan kiinnosta”, he toteavat ykskantaan.
Vaikka vanhemmat ovat kannustaneet osallistumaan, he eivät koe jääneensä mistään paitsi.
”Kavereita on saanut ilmankin tapahtumia. Ei ole pakko osallistua kuuluakseen porukkaan. On kiva, että erilaisia tapahtumia järjestetään. On halutessaan mahdollisuus osallistua, muttei se ole pakollista.”
Heidän näkemyksensä kiteyttää monen opiskelijan kokemuksen: osallistuminen ei enää määritä kuulumista porukkaan, ainakaan kaikille.
Yksi syy voi olla myös käytännöllinen: tapahtumat ovat usein liian myöhään. Aamuherätykset, pitkät koulumatkat tai työvuorot eivät houkuttele jäämään kaupungille yömyöhään.
Tapahtumien järjestäjät ovat havainneet ilmiön jo pidemmän aikaa. Porin Kyltereiden tapahtumavastaava Joonatan Kaartinen kertoo, että tilannetta on pohdittu opiskelijajärjestön hallituksen kokouksessa, eikä osallistujapula ole jää-
nyt huomaamatta.
Tilanne on tietysti järjestäjien kannalta hankala. On tärkeää pohtia syitä ja käydä keskustelua aiheesta.
Kaartinen korostaa myös, että monella saattaa olla väärä käsitys siitä, millaisia tapahtumia oikeasti järjestetään.
”Tapahtumia on paljon erilaisia, eikä tarvitse olla megabilettäjä osallistuakseen.”
Kuuri-Riutta ja Launis toivoisivatkin, että opiskelijajärjestöt viestisivät tapahtumista ja niiden sisällöstä vielä paremmin.
Bileet ja alkoholi eivät kiinnosta
Vaikka klassiset sitsit ja approt eivät innosta kaikkia, monella olisi silti kiinnostusta osallistua, jos tapahtumat olisivat erilaisia.
”Ehkä enemmän juhlavampia, mihin voi tälläytyä ja pukeutua. Naamiaiset olis cool”, Ylikahri toteaa.
”Liikuntatapahtumia saisi olla enemmän, tai muuten ulkoilun ja liikkumisen ympärille suunniteltuja tapahtumia”, Talili pohtii. ”Yllättävän vähän on tarjolla tämän tyyppistä toimintaa, vaikka Aalto-yliopisto on suuri ja sen alla toimivat isot opis-
kelijajärjestöt.”
Moni kaipaa myös vaihtoehtoja, joissa ei oleteta sosiaalista ylikierroksilla käyntiä, alkoholin käyttöä tai myöhäisiä iltoja. Vaikka yhteisöllisyys on tärkeää, se voi rakentua myös toisin.
Alkoholikulttuuri on yksi selvä merkki ajassa elävästä opiskelijakulttuurista. Siinä missä aiemmin moni tapahtuma rakentui vahvasti juomisen ympärille, nyt alkoholi ei enää määritä tapahtuman merkitystä samalla tavalla. Alkoholittomuus ei ole poikkeus, vaan yhä useammin myös toivottu vaihtoehto.
Moni tapahtuma on kuitenkin yhä muodoltaan alkoholikeskeinen – vaikka osallistuja joisi sitseillä limua, tapahtuman rakenne, tunnelma ja odotukset viittaavat yhä juomiseen. Täysin uusille, alkoholista irrallisille tapahtumakonsepteille olisikin selvästi kysyntää.
Porin kylli eli kylteriyhdyshenkilö Antti Okkonen pohtii, että osa nykyisestä osallistumattomuudesta saattaa juontaa juurensa ajanjaksoon, jolloin moni opiskelija vielä istui lukion penkillä.
”Koronavuosien aikana lukiossa ei ole tapahtunut sosiaalista ulospäin suuntautunutta kasvua”, Okkonen arvelee.
Hän viittaa siihen, että koronapandemian takia moni jäi paitsi kokemuksista, joiden kautta aiemmin harjoiteltiin sosiaalista kanssakäymistä – juhlia, tapahtumia ja ryhmätilanteita.
Opiskelijakulttuuri elää ajassa
Tapahtumiin osallistumisen kynnys ei välttämättä ole noussut, mutta niiden merkitys opiskelijoille on selvästi muuttunut. Siinä missä aiemmin tapahtumiin osallistumista pidettiin keskeisenä osana yhteisöön kuulumista, nyt moni kokee, että porukkaan voi löytää myös muilla tavoilla – ilman bileitä, haalareita tai myöhäisillan rastikierroksia.
Kaikki tämä kertoo yhdestä asiasta: opiskelijakulttuuri on muutoksessa. Yhtä oikeaa tapaa olla opiskelija ei enää ole, ja hyvä niin. Moni löytää ystävät ja yhteisönsä muualta kuin sitseiltä tai haalarikierroksilta. Monelle opiskelijatapahtumat ovat se, mikä jää mieleen vuosien päästä. Toisille opiskelijaelämä rakentuu rauhallisemmista hetkistä, kuten ystävistä, keskusteluista ja omasta kasvusta. Ehkä tärkeintä onkin, että jokainen saa olla opiskelija juuri omalla tavallaan.
Tämä muutos ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Mahdollisuus kehittää uudenlaista, monimuotoisempaa opiskelijaelämää, jossa jokainen voi olla mukana omilla ehdoillaan – oli kyse sitten juhlavista gaaloista, liikunnallisista tempauksista tai rennosta yhdessäolosta ilman ohjelmapakkoa. Tapahtumia ja yhteisöllisyyttä tarvitaan edelleen, mutta tulevaisuudessa ne voivat näyttää erilaisilta kuin ennen.
Pointin vinkit poritiisimaiseen kesään
Vaikkakin monet Porissa opiskelevat kirmaavatkin muilla paikkakunnilla sijaitseville kesälaitumille, kesäinen Pori tarjoaa paljon nähtävää ja tehtävää. Kaikki Porissa asuvat ovat varmasti tietoisia Pori Jazzin ja SuomiAreenan kaltaisista porilaisista suurtapahtumista, mutta näiden lisäksi Porista löytyy valtavasti muitakin tapahtumia, urheilusta kulttuuriin. Tästä tekstistä löydät muutamia esimerkkejä kesän tapahtumatarjonnasta, jotka sopivat opiskelijabudjettiin.
Jos suunnittelet kesänviettoa Porissa, tämä lista on juuri sinulle!
Liikunta ja urheilu
Kesäyön marssi Noormarkku 24.5. Maanpuolustuskoulutuksen järjestämä kesäinen kävelytapahtuma, jossa osallistujilla on mahdollisuus suorittaa eripituisia reittejä 7,6 kilometrin reitistä 42 kilometrin reittiin asti. Tapahtuma vaatii ennakkoilmoittautumisen sekä osallistumismaksun. Osallistumismaksuun kuuluu tarjoilut, vakuutus sekä kangasmerkki. Hinta 20–70 € matkasta riippuen.
Yyterin sannat 2025 7.6. Satakunnan Geokätköilijät ry:n järjestämä geokätköilyn 25-juhlavuotistapahtuma Yyterissä. Yyterin kauniilla alueella järjestettävä ilmainen päivätapahtuma juhlii geokätköilyn juhlavuotta monipuolisen ohjelman johdolla. Tapahtuma on kaikille avoin.
Porilainen liveurheilu
Porista löytyy monenlaisia urheiluseuroja, jotka pelaavat myös kesäisin. Monet seurat, kuten esimerkiksi Porin Pesäkarhut ja FC Jazz tarjoavat opiskelijahintaisia lippuja otteluihin. Pesäkarhujen otteluihin opiskelijahintainen lippu on 13 €, FC Jazzin peleihin lippu on ennakkoon 8 € tai 10 € ovelta.
Hyödynnä Pointerin liikuntaetuja myös kesäisin
Pointer ry tarjoaa paljon liikuntaetuja jäsenilleen, jotka ovat myös voimassa kesäisin. Pointerin jäsenet pääsevät esimerkiksi puoleen hintaan Porin maauimalaan nauttimaan kesäpäivän lämmöstä. Muista myös Kirjurinluodon ja Katinkurun lenkkipolut, joiden varrella sijaitsee Pointerin postilaatikko. Merkitessäsi käynnin postilaatikossa olevaan vihkoon osallistut arvontaan.
+Päiväretki-idea
Taide ja kulttuuri
Pori Organ -festivaali 9.–14.6.
Jos klassinen musiikki kiinnostaa, Keski-Porin kirkossa järjestettävä urkumusiikkiin keskittyvä festivaali voisi olla juuri sinulle! Festivaalilla esiintyy sekä paikallisia, että kansainvälisiä artisteja. Liput festivaalin avajaiskonserttiin ovat 20 €, muihin konsertteihin liput maksavat 10 €.
Sensommar Filmfest 29.–31.8.
Reposaaressa pidettävä kolmipäiväinen elokuvafestivaali, jossa esitetään sekä kotimaisia että ulkomaisia elokuvia. Elokuvien lisäksi festivaaleilla on myös livemusiikkia sekä teatteriesityksiä. Nyt myynnissä ovat koko festivaalin kattava festivaalipassi (80 €) sekä viiden elokuvan sarjalippu (45 €). Yksittäiset elokuvaliput tulevat myyntiin elokuun alussa.
Porin museot ja taidegalleriat
Pori on myös loistava kulttuurikaupunki, jossa sijaitsee useampi ilmainen taidegalleria. Opiskelijat pääsevät myös ilmaiseksi Satakunnan museoon sekä alkuvuodesta uudelleen avattuun Porin taidemuseoon.
Lähde rohkeasti Porissa oleviin ilmaistapahtumiin
Porissa järjestetään valtava määrä ilmaisia tapahtumia ympäri kaupunkia. Monet anniskeluravintolat, kuten esimerkiksi irkkupubi One For the Road, järjestävät usein ilmaisia konsertteja. Pidä siis silmät ja korvat auki some- sekä kadunvarsimainoksien varalta!
Tekstin kirjoittajan henkilökohtainen kesän lempipaikka on Reposaari. Se onkin loistava päiväreissukohde, johon pääsee bussilla Porin keskustasta halvalla ja helposti. Reposaari on idyllinen alue, josta löytyy jokaiselle jotakin, historiallisista puutaloalueista kauniiseen ja rauhalliseen luontoon.
Erittäin kätevä on Reposaaren ympäri kulkeva kuuden kilometrin pituinen Reposaari-kierros, jota kiertäessä pääsee tutustumaan alueen keskeisimpiin kohteisiin. Erityisen suosituksen saa Siikarannan leirintäalueen vieressä olevat kalliokaiverrukset, jotka ovat täynnä taidetta ja tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä.
PSST!
Muista tsekata Porin kaupungin tapahtumakalenteria aktiivisesti, sillä sitä päivitetään jatkuvasti! Kalenterista löytyy kaikenlaisia tapahtumia katukirppiksistä konsertteihin!
s.15
s.16
ORieslingin monet kasvot
nko teillä mitään Rieslingiä? Näinalkaa moni keskustelu tarjoilijan kanssa useassa suomalaisessa ravitsemusliikkeessä, kun keskustelu siirtyy juomapuolen valintaan. Jo Artturi Reinikainenkin sen tiesi, että riislinki on mitä mainioin, suomalaisen suuhun sopiva valkoviini, niin lausumisen kuin nautiskelun puolesta. Mutta mitä kaikkea tuo yksi maailman tunnetuimmista valkoisista rypälelajikkeista voikaan tarjota?
”Eikö Riesling ole aina hieman makeaa?” on yksi yleisimpiä oletuksia, joihin törmää keskusteltaessa valkoviineistä. Tosiasiassa harva rypälelajike on yhtä monipuolisesti itseään ilmaiseva ja käyttöyhteyksiltään muovautumiskykyinen. Koska Riesling vaatii pitkän kasvukauden ja suhteellisen viileän ilmaston, kehittyy siihen tyypillisesti raikas happorakenne. Tämä ominaisuus on tärkeä tasapainottava tekijä makeiden viinien valmistuksessa, joten edellä mainittu ennakkokäsitys ei ole täysin tuulesta temmattu. Toisaalta vähintään yhtä suosittu tyyli on kuiva (trocken) ja raikkaan hedelmäinen ruokapöydän moniottelija.
Riesling on vanha lajike, jonka 590-vuotissyntymäpäivää juhlittiin vastikään 13. maaliskuuta. Saksan Viinitiedotuksen nettisivuilla selvennetään, että kyseisenä päivänä, vuonna 1435, sana Riesling on ensimmäistä kertaa dokumentoitu kauppakirjaan. Lajikkeen varsinaiset juuret siis todennäköisesti ylettyvät jopa pidemmälle historiaan ja ovat vahvasti kiinni Saksan maaperässä, jossa sitä edelleen viljellään eniten maailmassa. Myös Ranskan ja Saksan rajalle, edellä mainitun puolelle, sijoittuva Alsacen viinialue on tunnettu laadukkaista ja kypsytyspotentiaaliltaan erinomaisista Grand Cru Rieslingeistä. 2000-luvulla Riesling on löytänyt jalansijaa niin ikään uudesta maailmasta, erityisesti Yhdysvalloista. Ilmastonmuutoksen myötä uusia viinialueita valjastetaan käyttöön yhä pohjoisimmilla leveysasteilla, joten viileässä viihtyvä ja hyvää mainetta nauttiva Riesling
on looginen valinta näille tarhoille. Kääntöpuolena on klassisten viinialueiden samanaikainen lämpeneminen, mikä haastaa erityisesti rakenteellisten ominaisuuksien, kuten happojen ja sokereiden, eli potentiaalisen alkoholin, tasapainoisen kehittymisen.
Rieslingin suosion takana on todennäköisesti juuri sen monipuolisuus. Gastronomisesti tarkasteltuna sen rakenne tukee monenlaisia ruokia sopien suomalaisesta joulupöydästä juhannuksen kautta rapujuhliin! Tyyleistä löytyy niin ikään hedelmäisiä ja puolikuivia seurusteluviinejä, kehittyneen petrolisia makupommeja, raikkaita kuohuviinejä sekä jalohomeen aateloimia hunajaisia jälkiruokahelmiä. Toisaalta kaikkia tyylejä yhdistää tietty tunnistettava primääriarominsa eli rypäleelle tyypillinen ominaisaromi, minkä perusteella kyseinen rypälelajike on helppo tunnistaa, vaikka sokkona. Parhaiten Rieslingin, kuten monien muiden lajikkeiden, monipuolisuuden ymmärtää maistelemalla erilaisia versioita rinnakkain, tasting-hengessä. Tämä onnistuu helposti ihan kotioloissa Alkon asiantuntijan avustaessa tarpeeksi erilaisten viinien valinnassa, mutta monet ravintolat tarjoavat myös räätälöityjä ja ohjattuja maistelutilaisuuksia. Etuna näissä on, ettei itse tarvitse ostaa useaa kokonaista pulloa, minkä lisäksi kehittyneempiä pullotteita voi olla haastava löytää. Tänä päivänä viinistä puhuttaessa on syytä muistaa myös alkoholittomat vaihtoehdot. Alko julkaisi tammikuussa vuoden 2025 trendikatsauksen, jossa alkoholittomien juomien tyylien ja käyttöyhteyksien monipuolistuminen nähtiin voimakkaan nousujohteisena trendinä. Alko julkaisi alkuvuodesta myös myyntilukujaan, ja raportista ilmeni, että alkoholittomien tuoteryhmän myynti nousi 3,5 prosenttia vuoteen 2023 verrattuna samalla, kun Alkon kokonaismyynti laski 7,4 prosenttia. Yhdeksän viime vuoden aikana Alko kertoo heidän alkoholittomien tuotteiden myyntinsä viisinkertaistuneen, ja markkinan arvioidaan edelleen kasvavan. Tarkasteltaessa alkoholittomien viinien valikoimaa Alkossa on noin puolet valkoviineistä Riesling pohjaisia. Myös rypälepohjaisista alkoholittomista kuohuviineistä löytyy useampaa Riesling-kuohuvaa. Eikä ihme. Jo edellä mainitut rakenteelliset seikat, kuten sokerin ja hapokkuuden tasapaino, ovat otollisia elementtejä alkoholittoman viinin ryhdikkyyden säilyttämisessä. Par-
haimmat kategorian Rieslingit eivät automaattisesti edes vaikuta alkoholittomilta, joten viinin vakiintuminen pohjoismaiseen arkiseenkin ruokapöytään voi olla entistä lähempänä.
Valtakunnallisia Riesling-viikkoja vietetään toukokuussa jo neljättätoista kertaa. Saksan Viinitiedotuksen järjestämä kaksiviikkoinen tempaus haali viime vuonna mukaansa noin 50 ravintolaa ja viinibaaria levittäytyen viiteentoista kaupunkiin. Porissa Riesling-viikkoja vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2016 silloisessa Cafe Elbassa, minkä jälkeen perinnettä on pyritty jatkamaan Gallen-Kallelankadulla toimineissa viinibaareissa. Myös uusin viinibaarikentän
tulokas, Vinko, osallistuu 12.–25.5.2025 ajoittuvaan makujentäyteiseen tapahtumaan. Toivoa sopisi, että tulevaisuudessa erilaiset tapahtumat ja tempaukset houkuttelisivat useampia kaupungin ravintoloita mukaan tuomaan viinikulttuuria lähestyttävämmäksi kuluttajille. Viini on loppupeleissä ihan tavallinen maataloustuote ja ruokajuoma, jonka tarkoitus ei ole aiheuttaa etikettiahdistusta tai vähemmyydentunnetta. Päinvastoin! Nautitaan avoimin mielin viinimaailman tarjoamasta moninaisuudesta oman maun mukaan – ja vastuullisesti.
Kirjoittaja on porilainen opintovapaata viettävä viinimestari
Kesän bucket list: elä ja nauti
Käy festareilla, mene yöuinnille, löydä juhannusheila, käy huvipuistossa, mene piknikille, suppaile meressä, tee sitä, tee tätä, osta tuota. Kesän lähestyessä saattaa alkaa törmätä erilaisiin ”bucket listeihin”, eli kesän tavoitteita luetteleviin listauksiin. Mieleen voi hiipiä ajatus, että kesän aikana pitäisi tehdä vaikka mitä, tai muuten on epäonnistunut – mutta tarvitseeko kesää suorittaa?
Bucket list tarkoittaa listausta asioista, joita ihminen haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Termin juuret juontavat englanninkieliseen sanontaan ”to kick the bucket”, jonka suomenkielisenä vastineena voitaisiin pitää fraasia ”potkaista tyhjää”. Alun perin koko elämän mittaisesta bucket listista on muodostunut tapa kartoittaa myös lyhyemmän aikavälin haaveita ja tavoitteita, kuten opiskeluaikojen kokemuksia, lomamatkan aktiviteetteja tai tulevaa kesää.
Kesän lähestyessä sosiaalisessa mediassa ja lehdissä voi nähdä tulevaan suveen keskittyviä bucket listejä, jotka sisältävät menoa ja meininkiä aina rauhallisista pikniktuokioista meneviin
musiikkifestivaaleihin. Syksyn kolkutellessa ovella sosiaalisessa mediassa taas voi bongata kesän aikaansaannoksista kertovia bingolappuja, joihin kukin halukas pääsee merkitsemään saavutuksiaan ja jakamaan niitä muille.
Katsellessa, mitä kaikkea kesällä ”tulisi” tehdä ja mitä kaikkea kivaa muut ovat päässeet näkemään ja kokemaan, voi ajatuksissa alkaa herätä huonommuuden tunteita: en ole saanut mitään aikaan! Toiset ovat tehneet vaikka mitä ja käyneet vaikka missä, samalla kun omasta listasta tai bingolapusta ei saa rastitettua tehdyksi mitään kivaa. Tällaisia tuntemuksia kohdatessaan on hyvä muistaa, että kesä ei ole kilpailu.
Oman kesän ja sen sisällön tai sisällöttömyyden vertaileminen vaikkapa sometuttujen tekemisiin on täysin turhaa. Kaikilla on eri elämäntilanne ja lähtökohdat, erilaisia kiinnostuksenkohteita, prioriteetteja ja resursseja, joten vertailuasetelma on vääristynyt ja epätasa-arvoinen. Jos toisten somepäivitykset ja kertomukset kesän suunnitelmista ja menoista silti aiheuttavat paljon kateutta ja muuten pahaa mieltä, on paikallaan pohtia, miten asiaan voisi vaikuttaa. Yksi vaihtoehto toistuvan alemmuuden ja riittämättömyyden tunteiden vähentämiseen on karsia sosiaalisessa mediassa seuraamiaan käyttäjiä. Toinen keino ikävien tuntemusten välttämiseen on sometauko, tai tämän lievempi versio eli ruutuajan vähentäminen. Kenties someton aika luo mahdollisuuden jostain mieluisasta kesäaktiviteetista nauttimiselle!
Jos ”poissa silmistä, poissa mielestä” -mentaliteetti ei kuitenkaan riitä poistamaan kesäkateutta, voi miettiä, olisiko itse mahdollista päästä toteuttamaan haaveitaan. Esimerkiksi jos festarikäynti kiinnostaa, mutta rahatilanne ei ole suopea kalliiden lippujen ja muiden menojen kattamiseen, kannattaa selvittää mahdollisuuksia lisätienesteihin (esimerkiksi käytettyjä vaatteita myymällä) tai festarien vapaaehtoistöihin. Villinä korttina voi osallistua kaikkiin mahdollisiin lippuarvontoihin ja toivoa onnettaren suosiota.
Jos taas tilanne on se, että et halustasi huolimatta pysty osallistumaan haaveilemaasi tapahtumaan, se ei tee sinusta epäonnistujaa. Se voi ja saa harmittaa, mutta sen ei tarvitse olla maailmanloppu, eikä edes kesän. Ehkäpä jossain
järjestetään kiinnostava maksuton tai edullinen tapahtuma, joka paljastuukin ikimuistoiseksi, tai edes mieluisaksi?
Suomen kesä on täynnä tapahtumia ja aktiviteettimahdollisuuksia, joita ei muina vuodenaikoina ole samassa määrin tai ollenkaan. Tarjonnan paljous saattaa houkuttaa menemään ja tekemään, ja kesäkuukaudet saa helposti täytettyä kalenterista - etenkin jos on rahaa harrastaa. Toisilla taas työt haittaavat harrastuksia, ja kalenteri on täynnä ilman sen kummempaa suunnittelua, kiitos työvuorojen. Oli kalenteri sitten täynnä tai tyhjää täynnä, niin kesä kuluu joka tapauksessa.
Jos koet, että erilaisten asioiden saavuttaminen kesän aikana toisi kyseiseen vuodenaikaan positiivisia säväyksiä, niin tee ihmeessä itsellesi bucket list! Tavoitteiden ei tarvitse olla ikimuistoisia tai maata mullistavia, eikä itse asiassa edes tavoitteita, vaan vaikkapa ideoita tylsiin hetkiin. Vältä ylisuorittamisasennetta muistamalla realistisuus ja kenties myös pieni pessimismi, koska pessimisti ei tunnetusti pety! Kun rastin saa laittaa ruutuun esimerkiksi mansikoita syötyään tai auringonlaskun nähtyään (myös ikkunasta bongaus lasketaan!), voi onnistumisen tunteita saada myös verrattain pienistä asioista.
Mikäli bucket list luo sinulle ainoastaan turhia paineita ja epäonnistumisen tuskaa, jätä lista tekemättä. Jos taas et ole kesäihminen lainkaan tai sinua ei muuten vain ei nappaa, voit myös ihan hyvällä omallatunnolla jättää kesäaktiviteetit kokonaisuudessaan väliin. Pääasia on, että toimit, kuten sinulle on parasta tai miten sinulle parhaiten sopii. Älä suorita kesää – elä se.
Oli kalenteri sitten täynnä tai tyhjää täynnä, niin kesä kuluu joka tapauksessa.
Kulttiohjaajan kasikymppiset
Porilainen Visa Mäkinen täytti 28.3. kahdeksankymmentä vuotta. Hän toteutti vuosina 1979–91 kaksitoista pitkää elokuvaa, mikä oli eniten Helsingin ulkopuolella toimineista tekijöistä. Ohjaajan viihteellisiksi tarkoitetut filmit eivät saaneet arvostelijoita puolelleen, ja myöhemmin myös suuri yleisö tuntui kääntäneen selkänsä. Mäkinen saikin maineen ”Suomen huonoimpana elokuvaohjaajana”.
Kulttikannatusta löytyy
Tilanne ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Ensinnäkin Mäkisen elokuvia kannattaa pyrkiä katsomaan ilman ennakkoluuloja. Monet filmeistä ovat toteutukseltaan varsin elokuvallisia ja liikkuvat rohkeasti eri lajityypeissä. Tekijä muistuttaa ulkomaisia 1980-luvun viihdeohjaajia, jotka tähtäsivät tuotteensa suoraan tuolloin kukoistaneille videomarkkinoille. Mäkinen onkin saavuttanut kulttikannatusta juuri näitä elokuvia katsovien parissa. Kriitikoista hänen tuotannostaan on kirjoittanut muita ennen arvostavasti Kari Uusitalon ohella Lauri Lehtinen, jonka suosikki on erityisesti monen muunkin palvoma Yön saalistajat (1984). Poriin sijoittuva rikosdraama kultaryöstöjä tekevästä koplasta muistuttaa aikansa italialaisia rikosfilmejä. Leffan sankari on Ilmari Saarelaisen esittämä Pete Hautala, joka soluttautuu rikollisten joukkoon. Muistelluin hahmo on kuitenkin psykopaattinen Reuna (Matti Mäntylä), jonka itsemurhakohtausta kriitikko Henri-Waltter Rehnström on luonnehtinut suomalaisen elokuvahistorian vaikuttavimmaksi lajissaan.
Uusi arvostus
Nykyisin saattaa olla ilmassa laajempaakin uudelleenarviointia. Itävaltalaisilla elokuvafestivaaleilla esitettiin taannoin ensi kertaa Suomen rajojen ulkopuolella Mäkisen komedia Vapaa duunari Ville-Kalle (1984). Euroopan arvostetuimpiin elokuvakirjoittajiin lukeutuva saksalais-suomalainen Olaf Möller luonnehti sitä proletaarisen taiteen mestariteokseksi. Risto Jarva -seura puolestaan järjesti viime kesänä Cinema Orionissa Helsingissä ohjaajan tuotantoa esitelleen viiden elokuvan sarjan.
Sarjassa esitettiin Mäkisen esikoisteos Voi juku, mikä lauantai (1979), Pekka Autiovuoren tähdittämä luistava kesäkomedia Kaikenlaisia karkulaisia (1981), mainio agenttiparodia Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983), Ville-Kalle, sekä Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti (1985). Viime mainitun elokuvan mainitsi Mäkis-suosikikseen kotimaisesta elokuvahistoriasta kaksi kirjaa tehnyt Sisko Rytkönen. Kriitikko ja blogisti Jukka Sammalisto puolestaan kohotti esiin niin Ville-Kallen kuin karkulaisetkin.
Ohjaajan tuotantoon kohdistunutta kiinnostusta korostaa vielä sekin, että kotimaisista elokuvaentusiasteista koostuva ja vuoden parhaita elokuvakokemuksia arvioiva Vuosi elokuvissa -nettiyhteisö muisti sekin Visa Mäkistä. Orion-sarjan teoksia mainittiin peräti kolmen äänestäjän listalla. Myös perinteikkäässä Filmihullu-lehdessä kirjoitetaan Mäkisen tuotannosta seuraavassa numerossa. Näyttää siis siltä, että porilainen elokuvaveteraani on saamassa ansaitun työvoiton, mitä arvostuksen saamiseen tulee.
Kesä tuo mukanaan mahdollisuuksia
Kesätyöntekijöiden saapuminen on monessa yrityksessä varma kesän merkki. OP Länsi-Suomi tarjoaa tänäkin vuonna useammalle opiskelijalle mahdollisuuden päästä kesän ajaksi työskentelemään finanssialan aitiopaikalle. Kesätyön mahdollistaminen opiskelijoille ei ole mahdollista jokaiselle yritykselle, mutta meillä on siihen vakavaraisena toimijana mahdollisuus. Kesätyöt tarjoavat monelle opiskelijalle ensimmäisiä kosketuksia työelämään. Ne ovat tilaisuuksia päästä näkemään ja kokemaan. Ne ovat tilaisuuksia, joita kannattaa arvostaa ja niistä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti.
Kesätöissä ei ole kyse yksipuolisesta taipaleesta. Siinä missä kesätyöntekijät saavat arvokasta oppia ja uusia kokemuksia, antavat he vastavuoroisesti paljon myös meille. Kesätyöntekijät tuovat mukanaan uutta positiivista energiaa, joka tarttuu herkästi tiimin ja organisaation sisällä. He tuovat mukanaan innovatiivisia ideoita, jotka auttavat kehittämään toimintaa. Kesätyöt antavat monelle opiskelijalle suuntaviivoja ja mahdollisesti jopa määrittelevät tulevaisuuden työuraa pitkässä juoksussa merkittävästi. Useampi hieno työura OP Ryhmässä onkin saanut alkunsa kesätöistä. Parhaassa tapauksessa saammekin kesätyöntekijöistä pitkäaikaisia uusia työkavereita. Kesä tuo monesti mukanaan muutoksen, jossa kesätyöntekijät näyttelevät yhtä osaa. Kesän tuoma muutos näyttäytyy myös arjessa sekä mielessä, sillä kesällä töiden tekemiseen suhtautuu levollisemmin mielin. Tämä ei johdu siitä, että kesällä arjen työt loppuisivat, ne vain usein muuttavat muotoaan. Aikataulut muuttuvat tietyissä tehtävissä kevyemmiksi ja isossa kuvassa arki muuttuu joustavammaksi. Tämä tarjoaa mahdollisuuden keskittyä asioihin, jotka usein jäävät muiden kiireiden alle. Esihenkilölle kesä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella arkea ja suunnitella tulevaa. Myös yhteiseen tekemiseen ja vapaaseen keskusteluun löytyy enemmän aikaa. Kesä on hyvä hetki pysähtyä miettimään, miten omaa työtään pystyisi kehittämään. Osittain muuttuvan työympäristön rinnal-
la kesä tarjoaa meille kaikille mahdollisuuden rentoutua ja keskittyä omaan jaksamiseen. Suomessa työntekijöille on luotu monia muita maita paremmat mahdollisuudet panostaa omaan hyvinvointiin. Nämä mahdollisuudet kulminoituvat paljon odotettuun kesälomaan. Jokaisella on oma tapansa ladata akkuja. Minulla se tapahtuu ystävien kanssa vietettyjen hetkien, luonnossa liikkumisen, kalastuksen, urheilun ja matkustamisen kautta. Ja vaikka opiskelijoilla kesä vierähtää usein töiden parissa, eikä täten ole kesälomien suomia mahdollisuuksia, on omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta silti syytä pitää huolta. Kesän viikonloput, pitkät päivät ja lämpimät illat mahdollistavat meille onneksi paljon.
Kesän tuoman positiivisen muutoksen taustalla on tunnistettava sekin, että liiankaan kevyesti ei ole varaa olla, sillä asiakkaiden tarpeet ja odotukset säilyvät läpi vuoden, ja näihin on pystyttävä vastaamaan kesälläkin. Kesän aikana ihmiset liikkuvat, matkustavat ja remontoivat enemmän. Nämä luovat oman kysyntänsä finanssialalle. Kesän tuoman vapauden ja työn tekemisen välille on löydettävä sopiva harmonia, joka syntyy ennen kaikkea yhteistyöstä.
Niklas Rimpiläinen Asiakkuuspäällikkö OP Länsi-Suomi
s.21
Resepti: Wappusima
Ainekset:
4 litraa vettä
2,5 dl taloussokeria
2,5 dl fariinisokeria
2 sitruunaa
¼ tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)
Lisäksi: Rusinoita ja taloussokeria pullotuk seen
Valmistus
1. Mittaa puolet vedestä ja sokerit isoon kattilaan. Kiehauta ja sekoita kunnes sokeri on sulanut.
2. Lisää joukkoon loput vedestä kylmänä, jotta seos jäähtyy nopeammin.
3. Pese sitruunat huolellisesti ja kuori niiden keltainen osa (vältä valkoista osaa, koska se maistuu kitkerältä). Lisää sitruunoiden mehu ja kuoret seokseen.
4. Kun seos on kädenlämpöistä, murenna hiiva joukkoon ja sekoita.
5. Peitä astia kannella tai kelmulla. Anna siman käydä huoneenlämmössä vuoro kauden ajan.
6. Seuraavana päivänä siivilöi sima ja kaada puhtaisiin pulloihin esimerkiksi kannun avulla. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja 1 tl sokeria.
7. Jääkaapissa sima valmistuu noin viikossa, huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä. Sima on valmista nautittavaksi, kun rusinat nousevat pintaan.
8. Säilytä valmis sima jääkaapissa.
Hauskaa ja kuplivaa vappua!
Drop Dead Gorgeous (1999)
Michael Patrick Jann
Michael Patrick Jannin ohjaama mukadokumentti seuraa amerikkalaisen pikkukaupungin kauneuskilpailuja mustan komedian ottein. Kilpailevat teinitytöt (rooleissa mm. Kirsten Dunst ja Denise Richards) ovat valmiita äärimmäisiin tekoihin voittaakseen kruunun, eikä ruumiiltakaan vältytä. Elokuva tarjoaa terävää satiiria amerikkalaisesta unelmasta ja kilpailuhenkisyydestä.
Battle Royale (2000)
Kinji Fukasaku
Kinji Fukasakun ohjaamassa dystooppisessa trillerissä koululuokka pakotetaan autiolle saarelle taistelemaan toisiaan vastaan, kunnes vain yksi on jäljellä. Shuya (Tatsuya Fujiwara) ja Noriko (Aki Maeda) liittoutuvat pelissä, joka toimii julmana näyttämönä elokuvan tarkastelulle nuoruuden epätoivosta ja valtiovallan kontrollista.
Jamie Babbit
Jamie Babbitin ohjaamassa satiirisessa komediassa teini-ikäinen Megan (Natasha Lyonne) lähetetään eheytysleirille oletetun lesboutensa vuoksi. Siellä hän rakastuu Grahamiin (Clea DuVall) ja alkaa kyseenalaistaa normeja. Vakavasta aiheesta huolimatta elokuva lähestyy tarinaa huumorin ja lempeän parodian kautta.
Al romper la burbuja (2025) Joaquina
Venezuelalaisen Joaquinan debyyttialbumi Al romper la burbuja yhdistelee folk-, pop-rock- ja avantgarde-vaikutteita, luoden ajattoman mutta modernin äänimaailman. Kappaleet käsittelevät aikuiseksi kasvamista, ihmissuhteita ja itsensä löytämisen monimutkaisuutta välittömällä tavalla.
Who Let the Dogs Out (2025)
Lambrini Girls
Brightonilaisen punk-duo Lambrini Girlsin debyyttialbumi Who Let the Dogs Out on 30 minuutin mittainen, raivokas ja poliittisesti latautunut albumi, joka käsittelee muun muassa misogyniaa, homofobiaa ja luokkaeroja. Albumi hyödyntää noiserockin elementtejä ja fuzz-kitaroita, mikä tuo kappaleisiin kaoottista energiaa ja syvyyttä.
Satu Liin kolmas albumi Pelastetaan toisemme yhdistelee herkkää folkia, country-vaikutteita ja ajattomia melodioita. Luonnonläheinen äänimaisema ja akustinen sointi tukevat lyriikoita, joissa liikutaan haavoittuvuuden, lohdun ja surun sävyttämillä alueilla.
Tuska kuuluu Helsingin kesään, ei tänne
Jos joku minua viime kesänä ärsytti, niin se oli kaikki Kirjurinluodon kissanristiäiset. Minkä ihmeen takia kaikki Porin festarit on pitänyt lyödä ihan keskustan viereen? Joudun muutenkin kuuntelemaan huonoa musiikkia vähän väliä naapurieni megajumputuskaiuttimista. Miksi kaupungin täytyy yhtyä tähän kidutukseen?
Olisi mukavaa koittaa nauttia kaikkien hehkuttamista kesäilloista, mutta täällä joudun valitsemaan, haluanko mieluummin aivojeni vai koko kroppani sulavan. Opiskelijabudjetin asunnoissa on turhaa haaveillakaan, että kesähelteisiin saisi helpotusta muuten kuin ikkunan avaamalla. Avonaisesta ikkunasta tulee Porissa kuitenkin hyttysten lisäksi jotain jo seuraavana kesänä unohtuneen suomihumpan tähdenlennon ulvontaa.
Kaiken kukkuraksi tätä kakofoniaa kuulee keskellä yötä. Eikö taloyhtiöiden hiljaisuus voisi ulottua myös Kirjurinluotoon? Haluaisin kovasti päästä kesälläkin nukkumaan ihmisten aikoihin, jos siltä tuntuu, mutta sellaista rauhaa eivät festarit minulle suo. Kiva, että kyseenalaisen musiikkimaun omaavillekin löytyy jotain viihdettä. Mutta eikö sitä voisi järjestää päiväsaikaan?
Vähintäänkin haluaisin esittää saman toivomuksen, jonka mielessäni esitän naapureilleni vähintään kerran viikossa: käyttäkää vaikka kuulokkeita. On absurdia, että festarien mölymasiinat pauhaavat niin lujalla, että paikalla olevat suojaavat kuuloaan korvatulpilla – ja sen takia myös minä joudun käyttämään korvatulppia yli kilometrin päässä. Eikö tosiaan 2020-luvulla olla keksitty tapoja kohdentaa äänentoistoa paremmin?
Kotona vietetyn kesäyön huipentuma on tietysti se, kun kaiken maailman kännisankarit valuvat aamukahden aikoihin jatkamaan iltaansa. Olen kiitollinen niille, jotka älyävät raahautua johonkin baariin tai yökerhoon. Se, kuten nämä rasittavat festaritkin, edistää tietysti kaupungin elinvoimaisuutta. Valitettavasti monet, eli useat naapurini, vaappuvat sen sijaan koteihinsa metelöimään.
Haluankin siis lopuksi vielä vedota jokaiseen porilaiseen ja tänne vierailulle eksyvään: ole hiljaa. Wanhan ja wihaisen lisäksi olen wäsynyt. Antakaa minun olla.
Tule mukaan tekemään Pointtia!
Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat. Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio.
Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan. Seuraa Pointtia myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa!
