Yliopistokeskuksen johtajan tehtäväkenttä on laaja
Rami Nummi
Ei pelkkää ruusuilla tanssimista – Millaisia vaikeuksia ainejärjestön hallituksessa kohtaa?
Ida Ekroth
Terveyttä ja virtaa talviuinnista
Sara Tammelin
Inspiraatio ja flow – kaksi eri tapaa kokea luovuus
Salla Wiklund
Inspiraatiota avaruudesta ja kaaoksesta
Minttu Saarinen
Jääpallo nousi puheenaiheeksi Porisssa
Rami Nummi
Mistä löydät inspiraatiota?
Pointin tekijät vastaavat
Teatteriarvostelu: Koko perheelle sopivaa visuaalista iloittelua ja musikaalihuumaa
Henri Kari
Tärpit
Henri Kari
Wanha ja wihainen
Tyhjä paperi, suuret odotukset ja aloittamisen vaikeus - kuulostaako tutulta? Nämä ajatukset pyörivät päässäni pohtiessani ensimmäistä pääkirjoitustani. Takaraivossa kolkuttelee tavoite täydellisyydestä, mikä tekee jutun tekoon tarttumisesta miltei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mitä jos teksti ei ole tarpeeksi hyvä?
Olen ollut perfektionisti niin kauan kuin muistan. Monissa tilanteissa itse itselleni asettamani kovat vaatimukset ovat hidastaneet minua tai jopa estäneet toimimasta. Vuosien saatossa olen toki parantanut suhtautumistani perfektionistisiin ajatuksiin, mutta en ole aiheen parissa vielä täydellinen - melko ironista.
Liiallinen itsekriittisyys ja ankaruus toimivat helposti tavoitteitaan vastaan. Kun kaikelle tekemiselleen asettaa ennalta valtavan suuret vaatimukset, nousee aloittamisen kynnys hurjan korkeaksi. Näin ollen täydellisyyteen pyrkivät aikomukset muuttuvat jarruksi, joka estää ja hidastaa tai pahimmillaan pysäyttää.
Inspiraation iskiessä ei siis kannata alkaa listaamaan suuria vaatimuksia ja tavoitteita, vaan tarttua toimeen. Usein käykin niin, että homman aloitettua sen tekeminen alkaa sujua kuin itsestään; tähän aiheeseen pureudutaan lehdessä lisää myöhemmin.
Taltuttaakseni täydellisyyden tavoittelun olen päättänyt tämän vuoden mottoni olevan: “riittävän hyvä riittää.” Lauseen ytimessä on ajatus siitä, että ollakseen riittävä ei tarvitse olla täydellinen; se antaa luvan luopua liiallisesta viilaamisesta, muttei tarkoita asioiden tekemistä vähän sinne päin tai niiden jättämistä puolitiehen. Joku kai nimittäisi tätä armollisuudeksi.
Perfektionistin pahin painajainen
Usein olemme huomattavasti armollisempia muita kuin itseämme kohtaan. Miksi emme osoittaisi vastaavaa lempeyttä itsellemme? Liian itsekriittisyyden kanssa kamppailevalle kultainen sääntö voitaisiin kääntää muotoon “kohtele itseäsi niin kuin haluaisit muita kohdeltavan”.
Kenties nämä ajatukset resonoivat jossakussa ja inspiroivat ajattelemaan toisin. Inspiraatio onkin Pointin tämän numeron teema, ja aihetta käsitellään useasta eri näkökulmasta. Lisäksi ajankohtaiset kirjoitukset talviurheilusta ja teatterista antavat inspiraatiota kylmän vuodenajan aktiviteetteihin, ja tärpit tarjoavat täytettä katselu- ja kuuntelulistoille. Luettavaa riittää myös muun muassa johtajan työstä ja hallitustoiminnasta, eli lehti sisältää varsin monipuolisen juttukavalkadin!
Toivon kaikille ajatuksia herättäviä ja inspiroivia lukuhetkiä. Lisäksi muistutan armollisuudesta itseä kohtaan ja kannustan tarttumaan tuumasta toimeen sekä unohtamaan liiat vaatimukset. Kyllä tämä riittää!
Ainejärjestöjen
tehtävänä on huolehtia opiskelijoiden eduista. Kysyisinkin, että koska ainejärjestöt huolehtivat myös opiskelijoiden rahallisesta toimeentulosta?
Tapahtumaliput ovat liian kalliita ja monet eivät voi osallistua hinnan vuoksi.
Voisko joskus olla muutakin kun sitsejä? Teemapukeutuminen houkuttelee, kulahtaneet juomalaulut ei.
Haluatko viestisi tähän? Tsekkaa Pointin some ja laita tekstaria tulemaan!
Ihmisistä ja algoritmeista
Muistan elävästi talvisen työpäivän, jolloin annoin koneen tehdä työn, johon ennen kului päiviä. Tunsin syvää ihmetystä ja innostusta, kun näin, miten nopeasti algoritmi kokosi tiedon –aivan kuin olisin löytänyt uuden aistin. Olin juuri käynnistänyt analyysin sadoista mediaviittauksista, ja odotin listaa luettavakseni. Hetken kuluttua tekoäly palautti selkeän yhteenvedon, joka auttoi ymmärtämään, miten työpaikallani tutkimuslaitoksessa julkaisemamme tiedotteet ja tutkimukset oli mediassa otettu vastaan. Silloin tajusin, että tästä eteenpäin työni on toisenlaista.
Polkuni tähän pisteeseen on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Aloitin Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella lumoutuen arkiympäristön menneisyyden kerroksista ja tieteen kyvystä avata näkökulmia maailmaan. Opintojen aikana vietin vuoden Ranskan Normandiassa teatteri- ja elokuvatieteen laitoksella ja tein sivuaineen Aalto-yliopiston taideteollisessa Porin yliopistokeskuksessa. Taideopinnoissa opin, kuinka merkityksellinen työkalu luovuus on suunnittelutyössä ja sain työkaluja sen esiin houkuttelemiseksi. Uran alussa työskentelin Porin ja Turun kaupunkien palveluksessa kaupunkisuunnittelun ja kulttuuriperinnön parissa, myöhemmin myös järjestöissä asunnottomuuden ja ylivelkaantumisen ehkäisytyössä. Kohtaamani menneen ja nykyhetken tositarinat inspiroivat ristiinvalottamaan eri näkökulmia. Nykyään toimin tutkimusviestinnän parissa.
Tekoäly tarjoaa viestinnän ammattilaiselle tehokkaita välineitä. Laadullisten analyysien tekeminen suurista tekstimassoista mahdollistaa aiheen ytimen löytämisen nopeasti. Kun seuraan tutkimuksen näkyvyyttä mediassa, pystyn mediaseurantaraporttien ja tekoälyn avulla analysoimaan, millaisissa yhteyksissä tutkimuksemme mainitaan ja millaista keskustelua se herättää. Samat työkalut auttavat kirjoittamisessa ja varmistamaan, että tavoitamme julkaisuilla oikeita yleisöjä. On innostavaa huomata, että tekoäly ei ainoastaan säästä aikaa, vaan myös avaa uusia kysymyksiä: mitä voimme tehdä paremmin, kun voimme löytää hiljaisempia signaaleja laajasta aineistosta?
Koneet eivät kuitenkaan korvaa ihmistä. Lastensuojelutyössä ja asunnottomuuden ehkäisytyössä opin, että ihmiselämään liittyvää harkin-
taa ei ole eettistä ulkoistaa koneelle. Tekoäly voi tunnistaa rakenteellisia ongelmia, mutta vain me ihmiset voimme päättää, miten niihin puututaan. Päätösten tulisi nojata tietoon, tutkimukseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Generalistina uskon, että parhaat ideat syntyvät, kun erilaiset näkökulmat kohtaavat. Tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen vaatii ohjelmoijia, viestijöitä, tutkijoita ja kokemusasiantuntijoita. Jokainen meistä voi tuoda pöytään oman osaamisensa ja kysyä: mitä ongelmaa haluamme ratkaista ja kenen hyväksi?
Inspiraatio ei kuitenkaan löydy vain älykkäistä komennoista ja yhdestä klikkauksesta. Se syntyy yhteisöistä, joissa uskalletaan kokeilla uutta ja haastaa vanhaa. Yhteisöt, joissa jaamme ideoita rohkeasti, ovat luovuuden ehtymätön lähde. Porin yliopistokeskuksen alumneina meillä on monialaista osaamista ja kykyä tarttua myös tekoälyn mahdollisuuksiin uteliaasti ja kriittisesti. Kun yhdistämme tietomme, luovuutemme ja rohkeutemme, voimme yhdessä parantaa niin tuotteita ja palveluja kuin yhteisöjä ja yhteiskuntaa.
Kirjoittaja on koneoppimisesta innostunut humanisti, tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö ja Porin yliopistokeskuksesta valmistunut filosofian maisteri.
KUVA: SUVI ELO
Yliopistokeskuksen johtajan tehtäväkenttä on laaja
Määräaikainen pesti tarjoaa runsaasti mielenkiintoisia kontakteja ja innostavia työtehtäviä.
Porin yliopistokeskuksen määräaikaisena johtajana vuoden alussa aloittanut Kirsi Liikamaa ei aloittaessaan joutunut tuntemattomalle alueelle.
- Minut pyydettiin tähän tehtävään määräaikaiseksi juuri siksi, että tunnen yliopistokeskuksen toiminnan hyvin. Toimin aikanaan tutkijana Tampereen teknisessä yliopistossa ja väittelin sieltä vuonna 2006. Olen työskennellyt myös 17 vuotta Turun yliopiston kauppakorkeakoulun puolella. Ennen yliopistouraani olin 20 vuotta mukana kansainvälisessä bisneksessä. Tämä on mielenkiintoinen pesti. Tarkoitus on, että uusi henkilö olisi tilallani elokuussa.
Liikamaan mukaan työ on monipuolista. Avainsana on verkostojohtaminen.
- Porissa on kaksi yliopistoa, joissa jokapäiväinen työ tehdään. Minä sitten autan ja tuen toimijoita parhaani mukaan ja olen tekemisissä eri sidosryhmien kanssa. Tällä tavalla pyrin luomaan omalta osaltani mahdollisuuksia ja yhteyksiä, jotka auttavat täällä toimivia.
Johtaja on innoissaan työstään. Hänen mukaansa henkilöstöllä on valtavasti osaamista ja Liikamaan mielestä sitä kannattaa tuoda esiin entistä enemmän. Tämä tapahtuu sekä viestinnän avulla että erilaisissa asiantuntijayhteisöissä.
- Turha vaatimattomuus ei kannata. Toivon seuraajanikin tuovan entistä enemmän esiin sitä potentiaalia, mikä täällä yliopistokeskuksessa on.
Liikamaa toteaa, että määräaikaisuus hänen kohdallaan toimii hyvin sikäli, että hän tunsi toimintaympäristön jo ennestään.
- Olen ollut 14 vuotta mukana johtoryhmätoiminnassa tässä yliopistokeskuksessa. Muuten olisi voinut olla vaikeampaa. Nyt saan katsoa asioita vähän erilaisesta näkökulmasta.
Liikamaan mukaan yliopistokeskuksen tulevaisuus vaikuttaa valoisalta, sillä siellä toimivien yliopistojen rehtorit haluavat satsata tulevaisuuteen ja heidän näkemyksensä keskuksesta on hyvin myönteinen. Myös Porin kaupunki on vahvasti sitoutunut sekä yliopistokeskuksen kehittämiseen että sen rahoittamiseen. Myöskään kireä taloustilanne tai hallituksen leikkaukset eivät tämän vuoksi horjuta Liikamaan optimismia.
Johtaja toivoo humanististen alojen ja sosiaalipuolen kasvua jatkossa. Hän näkee molempien roolin hyvin tärkeänä.
- Meillä pitää olla monipuolista tarjontaa. Digitaalisella puolella ja tekoälyssä on laaja kirjo mahdollisuuksia ja sosiaalipuolelle on tulossa runsaasti opiskelijoita. En näe mitään syytä, miksi nämäkin alat eivät voisi kasvaa Porissa
suuremmiksi kuin ne nyt ovat.
Kun työt alkoivat vasta kolme viikkoa sitten, on selvää, ettei uusi johtaja ole vielä ehtinyt olla paljoa tekemisissä opiskelijoiden kanssa. Tilanne on kuitenkin haastattelun jälkeen muuttumassa.
- Ensi viikolla minulla on palaveri Pointerin kanssa. Kauppakorkeakoulussa olin paljon tekemisissä opiskelijajärjestöjen kanssa. Pidän opiskelijoiden kanssa keskustelua tärkeänä. Jos on opiskeluun liittyviä murheita tai vaikka ilojakin, niin niistä kannattaa kertoa minulle tai muulle henkilökunnalle.
Kysyttäessä, millaisia terveisiä uusi johtaja haluaa opiskelijoille lähettää, hän painottaa, että aktiivisuus on kaiken perusta.
- Kaikki lähtee itsestä. Kun huolehtii asioista, aikatauluttaa ne ja pitää kiinni aikatauluista, niin se on avain menestymiseen. Myös muista kannattaa huolehtia.
Eräs asia, jonka tärkeyttä Kirsi Liikamaa painottaa, on kansainvälisyys. Hän toivookin, että nykyistä vuosittaista noin parinkymmenen vaihto-oppilaan määrää pystyttäisiin jatkossa kasvattamaan. Haaveissa on joskus tulevaisuudessa myös kansainvälinen tutkinto-ohjelma, joka mahdollistaisi ulkomaisten tutkijoiden laajemman saapumisen Poriin.
Mutta mitä yliopistokeskuksen johtaja tekee vapaa-ajallaan?
- Mökkeilen kesällä ja pidän matkustelusta. Kuuntelen runsaasti äänikirjoja ja ruuanlaittokin kuuluu mielipuuhiini, hän päättää.
Kirsi Liikamaa
Ei pelkkää ruusuilla tanssimista – Millaisia vaikeuksia ainejärjestön
hallituksessa kohtaa?
Hallitustoiminta antaa ja ottaa. Sukellus opiskelijaelämän ytimeen ja mahdollisuudet vaikuttaa houkuttelevat opiskelijoita lähtemään mukaan opiskelijajärjestöjen hallituksiin, vaikka hintana on stressiä sekä tasapainoilu hallitustyön, opintojen ja muun elämän välillä sekä stressiä. Pointerin, PorKyn ja Kulman entiset hallituslaiset kertovat, mikä omalla hallitusuralla oli vaikeaa.
Vaikka Henna Mattila tiesi, että järjestötyö veisi aikaa, hän yllättyi ensimmäisenä hallitusvuotenaan, kuinka melkein kaikki aika tuntui valuvan siihen. Opiskelu jäi taka-alalle, vaikka se oli ollut hänelle tärkeää.
- Yhtäkkiä tuntui tärkeältä antaa kaikki aika hallitustyölle. On mahdotonta varautua siihen, miten voimakkaasti on koko ajan mukana, Mattila kertoo.
Hän toimi PorKy ry:n koulutuspoliittisena vastaavana ja Pointer ry:n rahastonhoitajana vuonna 2024 ja jatkoi vielä seuraavana vuonna Pointerin rahastonhoitajana ja varapuheenjohtajana. Hän harkitsi, uskaltaisiko ylipäänsä lähteä kahteen eri hallitukseen, mutta kiinnostus opiskelijoiden edunvalvontaan ja oikeuksiin veivät epäilyksiltä voiton.
Kun hallituskausi alkoi, työtä olisi ollut tarjolla loputtomiin, eikä Mattila osannut rajoittaa omaa työmääräänsä. Jokaisessa pestissä on omat tehtävänsä, joiden määrän hän kyllä kokee sopivaksi, mutta niiden lisäksi hän huomasi paljon kehityskohteita, joita olisi voinut työstää vaikka loputtomiin.
- Rahurin pestissä mietin paljon taloudellista tilannetta. Se on ollut haastava ylioppilaskuntien rahoitusmallin ja hintojen nousun takia. Meillä on rajalliset resurssit varojen hankintaan ja sellaisten asioiden muuttamiseen, hän selittää.
Oli hyväksyttävä, että rahoitusasiat eivät tule valmiiksi sormia napsauttamalla ja opittava sietämään keskeneräisyyttä. Mattila ajattelee, että hallituksen työmäärän voi saada tuntumaan kuormittavalta, jos ei itse osaa vetää rajoja.
Hallitus toi mukanaan myös paljon verkostoja. Opiskelijajärjestöt työskentelevät keskenään sekä opiskelijoiden, yliopistokeskuksen henkilökunnan ja yritysten kanssa. Viestintäkanavat olivat auki joka suuntaan ja yhtäkkiä Mattilasta tuntui, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa. - Täysin vapaan saaminen on aika haastavaa. Ulkopuolisena ei välttämättä ymmärrä, että tämä [hallitustyö] perustuu vapaaehtoistoimintaan. Minunkin on pitänyt käydä töissä opiskelujen ohella, että saan rahaa elämiseen, hän avaa.
Esimerkiksi Mattilan ollessa töissä hänen odotettiin vastaavan hallitukseen liittyviin vies-
Hyvä porukka sekä ajatus yhteisön hyväksi työskentelystä saivat kauppatieteiden opiskelija Henna Mattilan hakemaan mukaan sekä PorKy ry:n että Pointer ry:n hallituksiin.
teihin työpäivän aikana. Hänestä hallitustyö menisi virallisesta työstä, mutta koska sitä se ei ole, vapaa-ajan rajaaminen on ollut haastavaa.
Näkymätön kuormitus
Vuoden 2024 PorKyn sosiaalipoliittista vastaavaa Julia Heikkistä innosti ajatus olla opiskelijatoiminnan ytimessä mukana, etenkin kun moni opiskelijakavereista oli myös hakemassa hallitukseen.
- Ennen kuin hyppäsi itse mukaan, ei ymmärtänyt, miten paljon oli vastuuta monista osa-alueista, hän toteaa.
Sopon rooli toi vastuuta huolehtia opiskelijoiden hyvinvoinnista. Heikkinen kartoitti opiskelijoiden vointia hyvinvointikyselyllä ja järjesti alkoholittomia tapahtumia, lajikokeiluja, viikoittaisia kahvihetkiä sekä kotimaan ekskursion. Joka viikko kokoustettiin, käytiin läpi sähkö-
s.8
” Ennen kuin hyppäsi itse mukaan, ei ymmärtänyt, miten paljon oli vastuuta monista osa-alueista.”
postia ja vastattiin viesteihin. Kahvihetkiin piti leipoa tarjottavaa ja yliopistolle tulla aikaisemmin valmistelemaan ja vetämään tapahtumaa. Lisäksi myös muissa hallitushommissa tarvittiin apukäsiä.
- Sopon rooli on sellainen hyvän mielen edistäjä, joka on aina valmis auttamaan muita. Jos muilla oli hommia, joita piti hoitaa, tultiin herkästi kysymään apua, hän kertoo.
Heikkinen huomasi myös, että vaikka hallituksessa jokainen kyllä hoiti oman työnsä, omaa tekemistään ei juuri sanoitettu muille. Se johti hänenkin tapauksessaan siihen, ettei oma työmäärä välittynyt toisille.
Vaikkei tarvitsisikaan apua, hänestä olisi hyvä, että omien töiden etenemisestä kertoo jo ihan siksi, että muut tietävät, missä mennään. Silloin he ovat jo valmiiksi kartalla, jos apua tarvitsisikin.
Vaikka hallitus kokousti säännöllisesti, asioita saattoi jäädä sanomatta ääneen, koska Heikkisestä tuntui, etteivät ne välttämättä koskettaneet koko ryhmää. Kokoukset oli myös pidettävä ytimekkäinä. Hän näki hallituslaisia usein muissakin yhteyksissä, mutta heidän kanssaan tuli juteltua paljon muustakin kuin hallitushommista.
Hänen mukaansa kommunikaatio-ongelmat eivät ole uusi eikä uniikki ongelma hallituksissa.
- Kaikki tiedostaa sen ja joka vuosi yritetään kehittää [kommunikointia]. Tiettyinä vuosina se toimii paremmin ja on kiinni hallituksen ryhmädynamiikasta, hän tuumii.
Siitä huolimatta hallitusporukka oli hänestä hyvä, tiivis ja onnistuneesti ryhmäytynyt, millä oli merkittävä vaikutus jaksamiseen.
Kauppatieteiden opiskelija Julia Heikkinen myöntää, että häntä sai vähän houkutella lähtemään mukaan PorKy ry:n hallitukseen. Tunnollisena opiskelijana häntä epäilytti, pystyisikö hän satsaamaan opintoihinsa tarpeeksi samalla, kun olisi hallituksessa.
Laskeva
aktiivisuus pakottaa muutokseen
Henri Laitila muistaa oman hallituskautensa olleen opin polku töiden hoitamiseen aikataulussa. Hän vastasi Kulma ry:n viestinnästä kevään 2024 ajan.
- En ollut ollut aikaisemmin mukana toiminnassa, jossa tehdään porukalla hommia ajallaan. Mitään ikävää ei tapahtunut, mutta kuukausien aikana opin, että hommat pitää tehdä, eikä jättää viime tippaan, hän naurahtaa.
Viestinnässä oli jatkuvia aikarajoja esimerkiksi viikkokatsauksiin, joihin piti kerätä materiaali muilta hallituslaisilta. Siinä korostui, miten tärkeää oli, että jokainen hoitaa oman työnsä ajoissa – koska jos ei hoitanut, riskinä oli, että työt tehdään hutiloiden.
Hallituskaudellaan Laitilan isompi projekti oli luoda Kulman jäsenille viestintäkanava, jossa hallitus pystyisi tiedottamaan asioista ja jäsenet puolestaan kysymään asioista sekä löytämään seuraa opiskeluun ja vapaa-ajalle.
Kanavat luotiin ja jäsenet löysivät niiden äärelle.
Kun digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelija Henri Laitilaa pyydettiin lähtemään mukaan Kulma ry:n hallitukseen, hän kiinnostui heti. Hänellä oli taustaa opiskelijaedustajana olemisesta ja vaikuttaminen kiehtoi.
- Siitä tuli matalan kynnyksen yhteisö, Laitila summaa.
Silti hän kokee, että ainejärjestön opiskelijoiden lähentäminen on yksi hallituksen haasteista. Hän toivoo, että yhteisö olisi entistä tiiviimpi, eikä esimerkiksi tapahtumiin osallistumista tarvitsisi jännittää.
- Olisi enemmän matalan kynnyksen viestintää, että kaikki ovat tervetulleita, hän avaa.
Hän toivoisi tapahtumien olevan mahdollisimman helposti saavutettavia kuitenkin myöntäen, ettei hallituskaan voi tehdä liikaa. Kaikki eivät vain käy yhtä aktiivisesti tapahtumissa.
Henna Mattila myöntää itse saaneensa henkilökohtaisen mielenrauhan opiskelijoiden laskevan aktiivisuuden kanssa.
- Aina uudestaan joka tapahtuman kohdalla kamppaillaan, että miten saadaan opiskelijat liikkeelle. Se on hallituksen yleinen ongelma, joka on koko ajan kehityskohde, hän kertoo.
Rahastonhoitajan ja järjestöjen toiminnan kannalta tilanne on ongelmallinen, koska ei voida olla
varmoja, saako tapahtumaan kulutettuja rahoja tuloista takasin, vai jäädäänkö miinukselle.
Budjettien ja suunnitelmien jatkuva puntarointi ja muuttaminen ovat yleistyneet ja lisäävät rasitusta.
- Jos porukka ei käy tapahtumissa, aletaan pohtia, mikä niissä on vialla laajemminkin, että millaisia tapahtumia pitäisi järjestää, Mattila kertoo.
Opiskelijoiden laskeva aktiivisuus on valtakunnallinen ilmiö. Lopulta Mattila hyväksyi, ettei voi olla täysin hallituksen vastuulla, että opiskelijat osallistuvat tapahtumiin. Heidän vastuullaan on järjestää erilaisia tapahtumia, jotka sopivat kaikille.
Kukaan kolmikosta ei silti vaihtaisi hallituskokemustaan pois.
Heikkisen mielestä kokemus rikastutti opiskelijaelämää ja antoi työmaailmaan eväitä, kuten kommunikaatiotaitoja. PorKysta on tullut hänelle entistä tärkeämpi yhteisö, jossa on lämmin olla ja jossa tuntee melkein jokaisen.
Laitila nautti olla osana tiivistä porukkaa Kulman hallituksessa. Hän koki saavansa vaikuttaa oman yhteisönsä asioihin, joilla on ollut suora vaikutus myös omaan opiskelijaelämään.
Mattila yllättyi, miten paljon hän oppi Pointerin hallituksessa esimerkiksi yliopistojärjestelmän rakenteista sekä argumentoimaan ja esiintymään. Samalla kaudet opettivat myös tasapainoilemaan koulun, hallitustoiminnan ja työn kanssa.
- Jossain kohtaa pitää itse oppia priorisoimaan. Se on enemmän omasta ajattelusta kiinni. Myös jatkuvan tavoitettavuuden tunne on suurimmaksi osaksi oman pään sisällä, kun joka puolelta tulee viestiä, vaikka kaikki niistä eivät ole akuutteja, hän toteaa.
Hän rohkaisee hallituslaisia pyytämään toisiltaan apua, vaikka myöntää sen olleen itselleenkin vaikeaa. Hän uskoo, että jokainen hallituslainen kyllä tietää, että apua saisi, jos vain pyytäisi. Monessa tapauksessa ihan vain ääneen puhuminen voi jo auttaa.
- Sekin voi helpottaa, että saa porukalta hyväksyntää, eikä jää yksin pohtimaan ja stressaamaan.
Puhu ääneen
Terveyttä ja virtaa talviuinnista
Jos kylmä kahvi kaunistaa, mitä voidaankaan saada aikaan talviuinnilla ja kokonaisvaltaisella kylmäaltistuksella?
Sosiaalinen media on villiintynyt avantokuvista ja uusia julkisia saunoja sekä ympärivuotisia uintipaikkoja on auennut viime vuosina useampia. Niin tapahtui vihdoin myös meillä Porissa, kun Rauha Sauna & Lounge avasi ovensa marraskuun alussa. Innostuin itsekin selvittämään, onko lähes nolla-asteiseen jokiveteen oikeasti ihanaa pulahtaa, ja miltä tuntuu se kuuluisa euforinen olo jälkeenpäin.
Otan suunnaksi Kirjurinluodon, jonne maisemaan sovitettu uudisrakennus nousi pitkän lupaprosessin jälkeen lopulta yllättävänkin nopeasti. Uusi teknologia ja digitaalisuus näkyvät vasta-avatussa paikassa moneen otteeseen. Vakiokävijät kirjautuvat sisään QR-koodilla oman applikaation kautta, ovet ja pukukaapit toimivat sähköisillä rannekkeilla ja jopa saunan kiukaiden kannet avautuvat ja sulkeutuvat optimaalisen lämmön ja energiatehokkuuden aikaansaamiseksi. Löylyä saa onneksi heittää itse! Niin myös teen, sillä +2 asteiseen luonnonveteen kastautuminen tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta, vaikka laituri näkyy ikkunasta muutaman metrin päässä.
Suomessa on paljon talveen, lumeen ja kylmään liittyvää sanastoa. Yli 20 vuotta kylmävesiuintia harrastanut ja talven hyvinvointia tukevista vaikutuksista kirjan kirjoittanut toimittaja ja viestinnän kouluttaja Tiina Torppa toteaa, kuinka puhuessamme kylmävesiuinnista, avantouinnista tai talviuinnista, tarkoitamme suurin piirtein samoja asioita kokemuksen ja kehollisten vaikutusten kannalta. Kylmäaltistuksen tutkittuja fysiologisia vaikutuksia onkin laajasti: vaikutuspiiriin luetaan muun muassa kivunlievitys ja palautuminen, positiiviset seuraukset mielialassa, stressinsietokyvyn ja immuniteetin vahvistuminen sekä terveellisenä pidetyn ruskean rasvan runsaampi
määrää kehossa. Kuulostaa siltä, että Suomen (vielä) kylmässä talvessa voisikin olla jotain ytyä. Stereotyppinen suomalainen on karaistunut, kylmä ja sisäänpäin kääntynyt. Toisaalta olemme tunnettuja myös maailman onnellisimpana kansana. Mistä on kyse? Tarkasteltaessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansantaudeiksi luokittelemia sairauksia, voimme havaita, että säännöllisestä kylmäaltistuksesta – vaikka vain pakkaspäivän ulkoilusta – voi olla hyötyä yllättävän monen kroonisen tilan hoidon tukena. THL:n listalta löytyvät muun muassa tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä mielenterveyden ongelmat, joihin voi saada helpotusta kylmäaltistuksesta. Listauksessa mainitaan lisäksi lihavuus merkittävänä riskitekijänä kansantautien aiheuttajana Suomessa, ja
sen torjunta nostetaan yhdeksi kansantautien ehkäisyn keinoksi. Aineenvaihdunnan kiihdyttäjänä talviuinti vaikuttaisikin olevan oiva uusi harrastus näin tammikuussa – tätä kirjoittaessani – joulukilojen väsyttämänä, sen ainaisen uuden ja terveellisemmän vuoden alkaessa.
Tästä kaikesta inspiroituneena lähestyin hyistä virtaa. Motivaatiota kastautumiseen lisäsi ”rekrytoimani” valokuvaaja – asiakaspalvelija Aino. Ja siellä sitä oltiin, kaulaa myöten kylmässä vedessä. Uimaan en sentään intoutunut, vaan roikuin visusti kiinni tikkaissa hypotermian pelossa. Mutta +2 asteisesta vedestä -2 asteiseen talvi-ilmaan noustessani oloni oli itseasiassa mitä mainioin. Tunsin kuinka veri virtasi koko kehossani, ja ajatus tuntui samaan aikaan kirkkaalta ja seesteiseltä. Noin 40 henkeä samanaikaisesti vetävä sauna helli pulahdusten välillä ja mahdollisti jopa neljä toinen toistaan pidempää kastautumiskertaa. En usko, että saavutin vielä sitä kuuluisaa euforiaa, mutta tulihan tästä kombinaatiosta nyt hyvä olo! Itsen johtaminen, aikatauluttaminen, samanaikainen useiden tehtävien suorittaminen, epäergonomiset asennot ja pitkät istumisajat. Kuulostaako tutulta? Näin opiskelijana halusin syventyä tarkemmin kylmäaltistuksen tiettyihin vaikutuksiin: miten harrastuksen jatkaminen voisi auttaa minua palautumisessa ja stressin helpotuksessa kivunlievitystä unohtamatta? Kirjastosta löytyvässä Tiina Torpan Kylmä kutsuu – hyvinvointia talvesta -teoksessa (2021) kylmäaltistuksen hyötyjä sekä riskejä käsitellään selkokielisesti, kattavasti ja viihdyttävästi. Kirjassa tutkija Pirkko Huttunen kuvaa mielialan biologisia taustoja hermosolujen ja niiden liitoskohtina olevien synapsien kautta: ärsykkeiden siirtyessä erittyy välittäjäaineita – noradrenaliinia, serotoniinia ja dopamiinia – jotka kaikki vaikuttavat positiivisesti tunne-elämään ja mielialaan, unen säätelyyn sekä muistiin ja sitäkin kautta oppimiseen.
Pitkäkestoiset heikentävät muutokset edellä mainituissa välittäjäaineissa voivat aikaansaada stressiä tai jopa masennusta. Huonosti nukutun yön jälkeen on selvää, ettei luennot maistu. Torpan mukaan selkeää näyttöä kylmäaltistuksen unta parantavista vaikutuksista ei vielä ole, mutta
itse ainakin – useiden harrastukseen hurahtaneiden tavoin – huomaan raukeuden ja tyyntyneen mielen melko nopeastikin. Vaikutukset ovat toki yksilöllisiä. Olen esimerkiksi kokenut aina, että vaikka kuinka hikijumppaisin kroppani uuvuksiin voima- tai kestävyysurheilulla, mieli silti juoksee. Vastaavaa mielen tyhjentymistä olen aikaisemmin kokenut vain joogan kautta. Tärkeintä onkin löytää oikeat keinot omalle keholle.
… Ja koska oma keho ei ole enää kaksikymppisen, luentosalissa istuminen ja tietokoneen äärellä vietetyt tunnit vaativat veronsa erityisesti niska- ja hartiaseudulla. Oman kuormituksensa tuo kieltämättä myös älypuhelimella kulutetut epäergonomiset minuutit (lue: tunnit). Vaihdan sosiaalisen median Torpan kovakantiseen ja huvitun eräästä kivunlievitykseen liittyvästä ilmiöstä: kulutusyhteiskunnassa luotamme automaattisesti kalliilla vempaimilla annettuihin laitehoitoihin ja kylmäsuihkeisiin, vaikka voisimme hankkia saman altistuksen jopa ilmaiseksi avannosta. No, niin karaistunutta minusta ei vielä tullut, että ilman saunaa jäihin ponkaisisin, joten muutamia euroja siitä on kai oltava valmis pulittamaan – opiskelija-alella kuitenkin.
Vuoden alku on klassisten bucket list -koontien aikaa. Haastankin sinut pohtimaan, mikä juuri tällä hetkellä inspiroi. Mitä olet ehkä aina halunnut kokeilla tai toteuttaa, mutta aika, varallisuus tai uskallus ei ole (muka) riittänyt? Toivon, että rohkenet unelmoida ja astua pois mukavuusalueelta – tai laiturilta –kohti hyytävän hienoja kokemuksia!
Lukuvinkki: Tiina Torppa (2021) Kylmä kutsuu – hyvinvointia talvesta
Kirjoittaja on ollut mukana Rauha Sauna & Loungen avaamisessa työntekijänä, mutta tekstiä ei ole tehty mainosmielessä! Jokainen valitkoon edelleen omat taistonsa.
Inspiraatio ja flow –kaksi eri tapaa kokea
luovuus
Luovasta työstä puhuttaessa puhutaan usein inspiraatiosta. Odotetaan tunnetta, joka vie mukanaan ja tekee tekemisestä helppoa. Arjessa käy kuitenkin usein niin, että inspiraatio välähtää vain hetken aikaa mielessä ja sitten katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Varsinainen tekeminen vaatii keskittymistä ja aikaa. Juuri tässä kohtaa flow-tila saa merkityksensä.
Flow on tila, jonka huomaa yleensä vasta jälkeenpäin. Tekemisen aikana huomio on täysin käsillä olevassa työssä, eikä aikaa tule seurattua. Itselleni flow näkyy erityisesti kirjoittamisessa. Saatan istua koneen ääressä ja havahtua siihen, että teksti on edennyt pitkälle ja ympäröivä maailma on jäänyt taka-alalle. Tunne ei ole erityisen innostunut, vaan pikemminkin tasainen ja rauhallinen.
Inspiraatio tuntuu erilaiselta. Se voi syntyä yllättäen kävelyllä, keskustelussa tai toista tekstiä lukiessa. Mieleen nousee ajatus, joka tuntuu merkitykselliseltä ja innostavalta. Kehossa tuntuu tarve tarttua ideaan heti. Inspiraatio ei kuitenkaan vielä tee työtä puolestamme. Olen huomannut, että jos yritän tehdä töitä pelkän inspiraation varassa, tekeminen jää helposti hajanaiseksi.
Usein näitä kahta tilaa odotetaan yhtä aikaa. Saatamme ajatella, että työn pitäisi tuntua koko ajan inspiroivalta, vaikka todellisuudessa flow syntyy vasta tekemisen aikana. Inspiraatio voi näyttää suunnan, mutta flow vie työn eteenpäin. Molempia tarvitaan, mutta eri vaiheissa.
Inspiraation voi myös muuttaa flow-tilaksi, kun sille antaa oikeanlaisen muodon. Ajatus on hyvä kirjata heti ylös, ennen kuin
se katoaa. Sen jälkeen idea kannattaa pilkkoa pieniksi ja konkreettisiksi tehtäviksi. Kun tekeminen tuntuu hallittavalta, siihen on helpompi tarttua.
Flow taas vaatii rauhaa ja aikaa. Häiriöiden vähentäminen auttaa keskittymään, samoin se, ettei odota täydellistä lopputulosta heti. Kun aloittaa pienestä ja sallii keskittymisen syventyä, tekeminen alkaa usein kantaa itse itseään. Silloin inspiraation alkuperäinen kipinä saa jatkokseen rauhallisen ja tuottavan työskentelyn, ja löydät itsesi flow-tilasta.
Näillä ohjeilla muutat inspiraation flow-tilaksi:
1. Kirjaa inspiraation herättämä ajatus heti ylös, ennen kuin se ehtii kadota.
2. Jaa idea pieniksi ja selkeiksi tehtäviksi, joihin on helppo tarttua.
3. Varaa tekemiselle rauhallinen hetki ja aloita ilman suorituspaineita.
4. Pysy tehtävässä riittävän pitkään, jotta keskittyminen voi syventyä.
5. Kun tekeminen alkaa sujua vaivattomammin, olet lähellä flow-tilaa (jatka!).
Lopulta mieleen herää kysymys, joka kannattaa pitää mielessä jokaisen luovan hetken aikana. Onko luovan työn suurin haaste inspiraation puute vai kyky jäädä tekemisen äärelle riittävän pitkäksi aikaa? Joskus se tyhjä paperikin odottaa vain, että uskallamme aloittaa, ja sen jälkeen flow voi kantaa meitä eteenpäin.
Inspiraatiota avaruudesta ja kaaoksesta
Aloitin kulttuuriperinnön tutkimuksen opinnot vuosi sitten tammikuussa enkä osannut aavistaa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Olen ammatiltani kuvataiteilija ja tehnyt taiteellista työtäni täysipäiväisesti yli kymmenen vuoden ajan. Opinnot Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimuksen ohjelmassa tuntuivat luontevalta tavalta syventää työskentelyäni akateemiseen suuntaan.
Kuukautta ennen tietoa opiskelupaikasta perustettiin Hämeenlinnaan Kulttuurikonttori, jonka toiminnanjohtajaksi minut nimettiin. Samassa rytäkässä myös taiteellinen työni kehittyi kansainväliseen suuntaan. Elämä ikään kuin avasi kaikki ovet yhtä aikaa.
Useiden roolien yhtäaikaisuus on toisinaan saanut pään pyörälle. Kun opiskelua, taiteellista työtä ja kulttuuriorganisaation johtamista yrittää sovittaa yhteen, inspiraatio saattaa olla kateissa pitkiäkin aikoja. Tässä kaaoksessa olen kuitenkin alkanut hahmottaa omaa tapaani tehdä asioita kerroksellisesti ja yhdistämään erilaisia mahdollisia maailmoja.
Tasapainoilu työn, taiteen ja opiskelun välillä
Merelle jääneet, 20x15cm, sekatekniikka, 2024.
saattaa näyttää hallitsemattomalta kaaokselta. Kaaosteoria kuitenkin kuvaa järjestelmiä, jotka ovat äärimmäisen herkkiä muutoksille. Pienikin liike voi muuttaa koko järjestelmän suunnan. Arjen törmäyksissä syntyy tiloja, joissa lopputulosta ei voi ennustaa, mutta mahdollisuuksia on ääretön määrä. Kaaos on siis polku kohti uudenlaista järjestäytyneisyyttä.
Inspiraatiota etsiessä kaaos pakottaa luopumaan valmiista kaavoista ja avaamaan ajattelun uusille radoille. Aivan kuten kaaosteoriasta tunnetun perhosen siivenisku voi muuttaa koko järjestelmän kulun, pienet havainnot, sivupolut tai näennäisesti irralliset opinnot voivat käynnistää yllättäviä prosesseja.
Teen kanditutkielmaa Vitun väestä kirkkoveneeksi – vulva taikaesineenä, joka pohjautuu myös taiteelliseen työhöni. Otsikko kuvaa lähestymistapaani niin tieteeseen, taiteeseen kuin elämään ylipäänsä. Huumori ja kerroksellista. Tutkielma on innostava mutta tunnustan ajoittaisen puutumisen.
Pitkän ja vaikean syksyn jälkeen huomasin kyseleväni itseltäni, miksi opiskelen. Kaipasin kipeästi uutta inspiraatiota. Huomasin lukevani avaruuden tutkimuksen kurssikuvausta ja muis-
Kuva näyttelystä The Place Between, Galerie Pleiku, Berliini, 2025.
tin, miten kuraattorini kuvaili teoksiani kosmoksena ja viittasi puheessaan avaruuteen yllättävän monipuolisesti. Innostuin, sillä avaruuden käsitteet tuovat työhöni uusia mittakaavoja, muotoja ja sisältöä ja vievät sekä opintojani että työtäni taas uuteen odottamattomaan suuntaan. En hakenut opintoihin ajatellen, että toimisin samanaikaisesti kulttuuriorganisaation vetäjänä, kansainväliselle kentälle suuntautuvana taiteilijana ja (lähes)täysipäiväisenä opiskelijana. Ehkä siksi inspiraation on synnyttävä kaaoksesta, siihen oppiminen on ollut olosuhteiden pakko.
Inspiraatio näyttäytyy siis nykyään päällekkäisinä rooleina ja mahdollisina maailmoina, jotka avautuvat siellä missä niitä vähiten odottaa. Avaruutena, joka on laajeneva, kerroksellinen, jatkuvasti muotoaan muuttava ja toivottavasti loputon.
Kandin aihe:
Vitun väestä kirkkoveneeksivulva taikaesineenä
Tutkinto-ohjelma:
Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimuksen koulutusohjelma
Kotisivut: www.minttusaarinen.com
Jääpallo nousi puheenaiheeksi Porisssa
Maassamme pieneksi urheilulajiksi kutistunut jääpeli nautti huomiosta yhden talvisen viikon ajan.
Tammikuiset jääpallon MM-kisat Porissa onnistuivat sekä tunnelmaltaan että järjestelyiltään erinomaisesti. Isäntämaa ylsi miesten puolella finaaliin, jossa se hävisi Ruotsille, mutta naiset sysättiin ulos mitaleilta.
Porin Narukerän puheenjohtaja Jani Raukko on tyytyväinen kokonaisuuteen. Seuran aktiivien panos oli suuri myös järjestelyissä.
- Suuri osa upeasta yli 150 henkilön talkoojoukoista tuli Narukerän kautta. Iloksemme vapaaehtoisia tuli runsaasti myös kokonaan lajin ulkopuolelta.
Raukon mukaan Pori sai talveensa hienon ja hieman erilaisen lisän, jonka merkitys niin lajille, seuralle kuin kaupungillekin oli suuri. Katsojatavoitetta ei ollut asetettu, mutta
viikon aikana otteluita kävi seuraamassa yli 16 000 henkeä. Lisäksi ratkaisuottelut televisioitiin Ylen kautta. Raukko mainitsee, että järjestäjät saavat kävijätutkimuksen tulokset maaliskuussa.
- Tulemme tulosten kanssa julkisuuteen sitten vielä erikseen.
Juhlahumun ulkopuolella on todettava, että monen muun hieman pienemmän lajin tavoin jääpallo on Suomessa törmännyt ankariin realiteetteihin. Menestys urheilussa seuraa yleensä olosuhteista, harrastajamääristä ja valmennuksesta. Raukon mukaan jääpallon kasvu vaatisikin olosuhteiden kohentamista.
- Tarvitsisimme lisää tekojäitä ja halleja usealle paikkakunnalle. Täällä Porissa teko-
jään kattaminen voisi olla yksi vaihtoehto, mutta realistisempana näen kuitenkin kokonaan uutena rakennettavan monitoimijääareenan.
Ikäluokkien pienentyessä laji voi tulevaisuudessa olla vaikeuksissa myös harrastajamäärien osalta. Raukon mukaan jääpallon etuja ovat tässä suhteessa matala aloittamiskynnys ja edulliset harrastuskustannukset.
- Teemme tietenkin kaikkemme, että laji säilyy ja kehittyy.
Tässäkin mielessä kisaviikko varmasti antoi lajitoimijoille uutta potkua. Kohokohtina Raukko muistelee satojen koululaisten aamuja päiväotteluihin tekemiä kannustuslippuja ja näiden huudoillaan ylläpitämää tunnelmaa.
- Lisäksi perjantain Suomi-Ruotsi-ottelu oli huikea kokemus. Koko kisaviikko oli silti hyvin merkityksellinen.
Julkisuudessa pahoiteltiin jonkin verran kisojen suuria tasoeroja. Niitä tietenkin kärjisti se, että lajin mahtimaa Venäjä on Ukrainan sodan vuoksi toistaiseksi sivussa toiminnasta. Samoin laadukkaalla joukkueella aiemmin mu-
kana ollut Kazakstan. Jälkimmäisen poissaolo johtui siitä, että Venäjän lajiliitto on yleensä tukenut sitä taloudellisesti. Raukkoa suuret tasoerot eivät huoleta.
- On hyvä, että laji leviää ja uusia valtioita tulee mukaan. Se on välttämätöntä siksikin, että jääpalloperhe haluaisi tulevaisuudessa olla osa olympialiikettä.
Tässä auttaisi varmasti lajin kasvu myös naisten puolella.
- Suomessa laji on pieni, mutta kasvupotentiaalia on. Tarvittaisiin lisää innokkaita vetäjiä. Porissa naisjoukkueen saamiseksi kokoon voitaisiin tehdä yhteistyötä Rauman Lukon kanssa.
Raukko kannustaa lopuksi kaikkia lähtemään jääpallo-otteluihin suurtapahtuman jälkeenkin. Hänen mukaansa kyseessä on upea talvilaji, joka on parasta paikan päällä.
- Luistelutaito ja pelin vauhti tekee vaikutuksen katsojaan. Kun pukeutuu lämpimästi, ei tule kylmä katsomossakaan ja tauolla voi syödä kisamakkaran, mies tunnelmoi.
Naisten maailmanmestaruuden vei naapurimaa Ruotsi. Kuva naisten avausottelusta Suomi - Ruotsi.
Mistä löydät inspiraatiota?
Lehden inspiraatioteema inspi
roi Pointin toimituskuntalaisia jakamaan omia inspiraation lähteitään.
Saaninspiraationuudenoppimisesta,visuaalisistaärsykkeistäjamusiikista,jokaresonoi kulloisenkin ajatuskulun kanssa. Erityisesti hetket, joissa oivallus ja aistimus asettuvatyllättävään järjestykseen, herättää inspiraation.
-Minttu Saarinen
Inspiraatio löytyy minulle usein kävelylenkeiltä, keskusteluista kollegoiden sekä ystävien kanssa ja muistiinpanoista, joita selaan myöhemmin uudelleen. Myös käytännön esimerkit sytyttävät ajatuksia. Usein paras oivallus tulee vasta, kun alan kirjoittaa tai tehdä asiaa.
-Salla Wiklund
Löydän inspiraatiota tarinoista, musiikista ja ihmi- syydestä.
-Ronja Runsten
KirjoitanPointtiinpääosinkulttuuriinliittyviätekstejä,joteninspiraatiotuleeyleensä jonkinluovantekemisenäärellä!Tykkään kirjoittaajapiirtää,jonkalisäksipyrinkatsomaanpaljonuusiaelokuviajatutustumaan itselleniuuteenmusiikkiin!:) -Henri Kari
Koko perheelle sopivaa visuaalista iloittelua ja musikaalihuumaa
Tampereen Työväen Teatterin Kaunotar ja Hirviö tarjoaa satumaista spektaakkelia ja Disney-taikaa kuvankauniissa produktiossa.
Tampereen Työväen Teatterin musikaalispektaakkeli Kaunotar ja Hirviö kertoo tarinan, joka on varmasti monelle tuttu. Nuori prinssi ja hänen palvelijansa kirotaan; prinssi muuttuu hirviöksi, kun taas palvelijat muuttuvat hitaasti esineiksi. Myöhemmin kaunis ja viisas Belle (Yasmine Yamajako) ottaa isänsä paikan linnassa asuvan Hirviön (Matti Leino) panttivankina, ja kireästä alusta huolimatta he lopulta rakastuvat. Tätä rakkaustarinaa höystää Bellen kotikylän komein (ja itserakkain) mies Gaston (Jonas Saari), joka on päättänyt ottaa Bellen vaimokseen.
Vaikka tarina juontaa juurensa satojen vuosien päähän, on Disneyn samanniminen vuoden 1991 animaatioelokuva varmasti tunnetuin sovitus kyseisestä tarinasta. Ei täten ollut ihme, että vain kolme vuotta elokuvan julkaisun jälkeen Kaunotar ja Hirviö sai ensi-iltansa Broadwaylla. Nyt Disney-musikaali on rantautunut Tampereelle. Lienee turha sanoa, että Alan Menkenin Oscar-palkinnon voittanut musiikki on valloittavaa myös lavamusikaalissa, eivätkä lavasovitukseen lisätyt kappaleetkaan ole heikkoja.
on showmaisuutta, jota kaltaisessa teoksessa tarvitaankin. Myös produk tion pukusuunnitteija keeraaja ilmeen, joka on inspiroitunut animaatioelokuvas ta tuoden kuitenkin selkeästi uniikin lopputulok sen Tampereen lavoille. Produktion tekniset elementit ovat kiitettäviä, mutta niin on myös lavatyöskentely. Kaunotar ja Hirviö tarjoaa varsin korkeatasoista viihdettä etenkin laulun ja tanssin näkökulmasta. Vaikkakin osa rooliasuista on niin mahtipontisia, että ne rajoittavat näyttelijöiden liikettä, ei se vaikuttanut haittaavan menoa lainkaan. Näyttelijäsuoritukset ovat vahvoja läpi produktion, Matti Leinon äkkipikaisesta Hirviöstä Antti LJ Pääkkösen karismaattiseen Lumiéreen. Produktion mieleenpainuvin roolisuoritus tulee kuitenkin Jonas Saarelta ylimielisenä Gastonina. Saaren erittäin vahvaa lauluääntä sekä kiitettävä suoriutumista roolin humoristisista sekä dramaattisista kohtauksista oli ilo seurata.
Vaikka musikaalin tarina on ajoittain melko klisee, ja produktioon lapsikatsojia sekä heidän vanhempiaan varten lisätyt vitsit saivatkin ikäryhmien väliin valuvan kriitikon pyörittämään silmiään, iskivät ne selkeästi loppuunmyytyyn yleisöön, joka esityksen loputtua osoitti suosiota seisten - eikä syyttä. Kaunotar ja Hirviö on laadukasta suomalaista musiikkiteatteria, jota on selkeästi tehty rakkaudella. s.20
Jo ensimmäisistä hetkistä alkaen Kaunotar ja Hirviö todistaa olevansa varsinainen spektaakkeli. Produktion vahva visuaalinen ilme (lavastussuunnittelu Peter Ahlqvist) yhdistettynä kovatasoiseen video-, valo- ja äänisuunnitteluun (Toni Haaranen, Eero Auvinen ja Lauri Malin) vie katsojat suoraan taianomaiseen maailmaan. Erityismaininta kuuluu myös produktion illuusioille (Joni Pakanen), jotka tekevät tarinan taiasta totta.
Samuel Harjanne on ohjannut erittäin laadukkaan produktion ja Jari Saarelaisen koreografiassa
Fiddler on the Roof (1971)
Norman Jewison
Norman Jewisonin ohjaama musikaaliklassikko on ajaton sekä koskettava kuvaus perheestä ja yhteisöstä kasvavan uhan keskellä. Vuosi on 1905 ja viiden tyttären isä, maitomies Tevye Chaim Topol) asuu Ukrainan alueella sijaitsevassa juutalaiskylässä. Tyttärille pitäisi löytää hyvät aviomiehet, mutta pogromin uhka alkaa pian varjostamaan Anatevkan kyläläisten elämää. Fiddler on the Roof on visuaalinen sekä musiikillinen taideteos jota syystäkin pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista musikaalielokuvista.
The Birdcage (1996)
Mike Nichols
Robin Williams ja Nathan Lane tähdittävät 90-luvun komediahittiä, jossa monimutkaiset perhesuhteet pääsevät pääosaan. Armand (Williams) omistaa drag-klubin jonka päätähti on hänen elämänkumppaninsa Albert (Lane). Miesten ruusuinen arki muuttuu äkillisesti Armandin pojan tuodessa tuoreen kihlattunsa äärikonservatiiviset vanhemmat vierailulle. Elokuvan hilpeästä huumorista huolimatta The Birdcage tuo taidokkaasti esille monen kohtaaman tilanteen, jossa autenttinen itseilmaisu uhrataan muiden miellyttämiseksi.
Bride and Prejudice (2004)
Gurinder Chadha
Jane Austenin (melkein) samannimiseen klassikkoromaaniin perustuva elokuvasovitus sijoittuu pääosin nykyajan Intiaan. Vahvatahtoinen ja viisas Lalita (Aishwarya Rai) tapaa komean ja rikkaan amerikkalaisen Will Darcyn (Martin Henderson) ystävänsä häissä, mutta kyseessä ei ole rakkautta ensisilmäyksellä. Bollywood-tyylinen romanttinen komedia tuo klassikkotarinan viihdyttävästi moderniin päivään, ja elokuva sisältää rakastettavien hahmojen lisäksi myös oivallisia tanssi- ja laulukohtauksia.
Apologies to the Queen Mary (2005)
Wolf Parade
Kanadalaisen Wolf Paraden debyytti on vahva indie-rockalbumi, joka sai aikanaan erittäin positiivisen vastaanoton sekä kriitikoilta että kuuntelijoilta. Albumi on genrelle uskollinen ja toimii erinomaisena makupalana yhtyeen diskografiasta. Vaikka yhtye on ollut kauan oman genrensä kanadalaisia kärkinimiä, on se noussut nyt laajemman yleisön huulille huippusuosion saaneen Heated Rivalry -romanssisarjan ansiosta.
ROOTS (2020)
The Cavemen.
Vuonna 2024 Pori Jazzien päälavallakin nähty nigerialaisveljesten duo Cavemen. edustaa highlife-musiikkigenreä. Ghanassa syntynyt genre yhdistelee länsiafrikkalaista musiikkitraditiota sekä jazzia, minkä tuloksena syntyy hyvin melodista, rytmikästä ja miellyttävää musiikkia. Duon debyyttialbumi ROOTS voitti nigerialaisen The Headies -musiikkipalkinnon vuoden parhaasta alternative-albumista. ROOTS on miellyttävä musiikkimatka joka tuo hieman valoa ja lämpöä pimeän talven keskelle.
Utopia (2025)
Gwenno
Elektro- ja indie-poppia yhdistävän Gwenno Saundersin uusin albumi sisältää poikkeuksellisesti pääosin englanninkielisiä kappaleita. Monikielisessä perheessä kasvaneen Gwennon musiikki yhdistelee kolmea kieltä: englantia, kymriä ja kornia. Kymri ja korni ovat molemmat kelttiläisiä kieliä, joista kymriä puhutaan Walesissa ja äärimmäisen uhanalaista kornia on historiallisesti puhuttu Englannin Cornwallin alueella. Gwenno taiteilee kiitettävästi kolmen kielen välillä psykedeelistä poppia hyödyntävällä albumilla.
Albumin kansitaiteen suunnittelu: H. Hawkline, kuva: Clare Marie Balley.
Pitäkää trendinne!
Viehättävä viininpunainen on kevään hittiväri - joko se löytyy vaatekaapistasi? No ei löydy, eikä tule löytymään!!
Aina vuodenajan ja sesongin vaihtuessa kaiken maailman lehdet alkavat hehkuttaa jotain uutta trendiä. Ensin villitsee villitsee kuparinpunainen pirtsakka polkkatukka, parin kuukauden päästä taas alaselkään ulottuva “likaisen” blondi kuontalo. Keväällä muodissa ovat napapaidasta menevät takit, kun taas syksyllä päällysvaatteena kuuluisi pitää maata laahaavaa itsensäpaljastelijatakkia.
Vaatemuodissa mukana pysyäkseen täytyisi omistaa valtava vaatevarasto tai uusia vaatekaapin sisältö muutaman viikon välein. Entäs sitten, jos kevään muotitakin tilaa joistain verkkokaupasta, mutta se onkin saapuessaan jo poissa muodista? Tulisiko odottaa trendien kiertokulkua ja takin uutta tulemista retromuotina? Hullun hommaa, sanon minä.
Hiustrendeissä mukana pysyminen taas vaatisi teatteritason peruukkirepertuaarin. Jos keväällä leikkauttaa lyhyen polkan, mutta syksyllä pitäisi olla pitkät kerrostetut hiukset, ei se luomujouhilla ole mahdollista. Samoin jatkuvan värjäysrumban jäljiltä päässä voi olla enää muutama haiven, mutta saattaapa sekin olla muotia jossain vaiheessa.
Minä en trendeistä välitä. Silti löydän itseni lukemasta iltapäivälehtien klikkijuttuja kulloinkin vallitsevista muoti-ilmiöistä. En minä niitä kuitenkaan noudata, haluan vain pysyä perillä maailman hullutuksista.
Jatkuva trendien mukaan eläminen kuulostaa työläältä, turhalta ja tyhmältä. Jos joku saa inspiraatiota kevään muotiväreistä, niin kiva juttu. Vaihtuvien villitysten orjallinen seuraaminen on kuitenkin vain kulutuskulttuurin kukoistusta ja persoonatonta pöljyyttä.
Ehkä trendiuutiset toimivat idealaarina henkilöille, joilla oma tyyli on hakusessa. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä en suosittelisi hyppäämään sellaiseen muotikelkkaan, joka arveluttaa jo ennalta - lopputuloksena on vain kaapin perällä pölyttyviä pikamuotirättejä (ja niitä ovat jo kirpparitkin pullollaan).
Lohdutuksen sana teille, jotka haluatte olla muodikkaita: se onnistuu ihan itsestään. Trendit vaihtuvat niin tiuhaan, että jokainen meistä on muotitietoinen vähintään kerran vuodessa, ihan yrittämättä.
Mitä merkitystä sillä edes on, mitä jotkut muut pitävät muodikkaana? Eikös täällä jokainen ole olemassa itseään varten?? Se, millainen kuontalo päässäni on tai mitä minä puen ylleni, pitäisi kutittaa vain omaa takamustani - sitä paitsi hiukseni eivät edes yllä sinne asti, enkä käytä kutittavia alushousuja.
Tule mukaan tekemään Pointtia!
Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolmesta neljään kertaa vuodessa. Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat. Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio.
Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan. Seuraa Pointtia myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa!
