Issuu on Google+

pointti.

III/XIII Porin ylioppilaslehti

opintososiaaliset etuudet / R&A / opiskelija-asuminen / Kati Heljakka yhteiskampus / arvioita / kurpitsaa / HIIT


2


Pääkirjoitukset 4-5 Uutiset 6-7 Yhteiskampus 8-9 Rakkautta & Anarkiaa 10-12 Opiskelija-asuminen 13-17 Opintososiaaliset etuudet 18-21 HIIT 22-23 Kati Heljakka 24-25 Kulttuuri 26-27 Ruoka 28-29 Kolumnit & Pakina 30-31

Toimitus: Pointer ry / Pointti (faniposti) PL 181 28100 PORI Vastaava päätoimittaja: Esa Keskinen / Päätoimittaja & AD: Aleksi Malinen Taitto: Aleksi Malinen / Mainosmyynti: Anna Hokkanen Tekijät: Eveliina Kaukkila, Linnea Kotiniemi, Mysteeri Pakinoitsija, Eveliina Pehkonen, Vilho Pirttijärvi, Tytti Wallenius, Juuso Österman Kansi: Aleksi Malinen ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Oriveden Kirjapaino PL 33, 35301 ORIVESI Julkaisija: Pointer ry

3


//PÄÄKIRJOITUS

H

Me ei leikitä noiden kanssa

umanisti kulkee hippikuteissa punaviinihöyryissään ja valmistuu todennäköisesti työttömäksi. Muutenkin ovat sellaisia outoja maailmaaparantavia haahuilijoita.

sinkertaistaa asioita nopeasti ymmärrettävään muotoon. Siksi ihminen on piru erottelemaan, lokeroimaan ja vastakkainasettelemaan. Keinotekoista me ja muut -ajattelua löytyykin koko yhteiskunnan leveydeltä. Homma menee metsään, kun erottelusta tulee ehdotonta. Lopulta ennakkoluulo on pelon serkku, joka estää uskaltamasta uutta. Muuttuvassa yhteiskunnassa täytyy pystyä kohtaamaan tuntematon, eikä se tarkoita automaattisesti omista periaatteista luopumista.

Teekkarin takaraivosta ei löydä luovuutta kirveelläkään. Dippainssi hahmottaa maailman palikoina ja on lähes poikkeuksetta mies. Päätoimenaan tekniikan opiskelija örveltää ja liehittelee fuksineitoja. Kylteri pukeutuu bisnestyyliin ja tienaa jo opiskeluaikana todella mainiosti osakesalkullaan. Tämä opportunistinen väki on myös valmis riistämään ja keinottelemaan tuntematta pistoakaan sydämessään. Taideopiskelijat ovat hieman teja, mutta jos mahdollista, haihattelijoita. Taidetyypit inspiroivat itseään varmasti pelkällä keskikaljalla.

kuin humanisvielä oudompia ovat luovia ja muullakin kuin

Syyslukukauden alku on otollisinta aikaa aivopestä uusia opiskelijoita jäsentämään kanssaopiskelijoita edellä mainittujen esimerkkien kaltaisiksi yksinkertaistuksiksi. Joku todellakin voi olla niin epäkypsä yliopistoon astuessaan, että nielee kliseet pureksimatta.

E s a

K e s k i n e n

Opiskeluun liittyvillä stereotypioilla leikittely on hauskaa vaikkapa sitsilauluissa, ja niin pitääkin olla. Huumori on kuitenkin vaikea laji, eivätkä vitsit aina osu maaliin. Oman porukan yhteishengen pönkittäminen muiden vähättelyllä yltyy herkästi ennakkoasenteiksi ja jopa syrjinnäksi.

Porissa piirit ovat pienet ja kyräily opiskelijaryhmien kesken uhkaa ajoittain käydä turhan sakeaksi. Hölmömpikin ymmärtää isojen juttujen tapahtuvan silloin, kun riittävä määrä riittävän innokkaita ja nokkelia ihmisiä yhdistää voimansa. Usein mielenkiintoisimmat keitokset hämmennetään juuri eri laidoilta tulevien ihmisten kesken. Synergiaa, sanoisi yrityssparraaja. Jos jonkun kanssa on hankala tulla toimeen, se ei selity yhdellä typistetyllä käsityksellä kyseisestä henkilöstä. Ihmiset ovat monisyisiä otuksia ja hyvä niin. Yliopistokeskus on esimerkki eri tahojen keräämisestä saman katon alle. Silti näkymättömiä rajoja on käsittämättömän vaikea ylittää, koska ei edes haluta yrittää. Uskaltakaa ottaa selvää, ennen kuin tuomitsette. Haalareiden väristä huolimatta olemme opiskelijoita kaikki. Kirjoittaja on humanisti, joka pitää punaviinistä ja pyrkii parantamaan maailmaa

Asenteiden muuttaminen on vaikeaa, koska kaikilla on luonnostaan ennakkoluuloja. Selviytyminen on edellyttänyt lajiltamme kykyä yk-

4


PÄÄKIRJOITUS\\

O

Jukurttia velaksi n taas se aika vuodesta.

mitä.

Reilun viidentoistatuhannen opiskelijan postiluukusta kolahtaa lokakuun aikana kirje, jossa kysellään opiskelujen riittämättömän edistymisen perään. Opintopisteitä ei siis ole kertynyt kaikille tarpeeksi. Syinä tähän voivat olla vaikkapa masennus, vaikea perhetilanne tai pahin kaikista, laiskuus.

Todellisuudessa tuo kahdeksansataa menee kokonaisuudessaan arkisiin menoihin, joihin sosiaalitoimisto laskee ruoan, asumisen ja sähkön lisäksi esimerkiksi lehtitilaukset, internetin ja vaatteet. Köyhyys ei siis ole kaikkien mukavuuksien unohtamista, vaan arkea vähemmällä kaljalla.

Kriteerit opintotuen saamiselle ovat nousseet huimasti siitä, kun omat vanhempamme ovat kansoittaneet korkeakoulujen luentosaleja. Silloin pisteiden perään ei kyselty juuri lainkaan. On tietysti hyvä, että seurantaa on. Opintotukea ei, kuten ei muitakaan tukia, pidä antaa perusteetta.

Mutta onneksi opiskelun vaikutukset elintasoon eivät pääty tähän. Nautin vaivoin hankitusta köyhyydestä valmistumisen jälkeenkin maksamalla jukurtin ostamiseen käytettyä opintolainaa takaisin pankille.

Opintotukeen kuuluvien opintorahan ja asumistuen määrää on vuosien saatossa hilattu ylöspäin, mutta ei riittävästi. Jos tilille pamahtaa kuukausittain noin 470€, ja asuminen maksaa 400€ kuussa, ei muihin välttämättömiin menoihin jää pikkuhiluja enempää. Opiskelija harhailee jossain työttömyyden ja työllisyyden välisessä asematunnelissa. Hän ei ole työntekijä eikä työtön, vaan usein elämäänsä valmistautuva nuori aikuinen. Tulotasonsa perusteella opiskelija on vielä toimeentulotuen varassa olevaa työtöntäkin köyhempi. Työpanos vastaa kuitenkin usein kokopäivätyön tuntimäärää.

A l e k s i

M a l i n e n

Yliopisto-opiskelijan valmistuminen maisteriksi tai diplomi-insinööriksi kestää noin viisi tai kuusi vuotta, joillain vielä pidempään. Kuuden vuoden yhtäkestoista työuraa samalla työnantajalla voi kuitenkin pitää saavutuksena, joka palkitaan palkkaa kuorruttavilla kokemuslisillä. Väliaikaisuutta voidaan varmasti tarkastella monin eri mittarein ja silmin. Nuoruus on monille elämän vauhdikkainta ja taloudellisesti köyhintä aikaa, jonka jälkeen rauhoitutaan, asetutaan aloilleen. Tämän varjolla opiskelijoita voi ilmeisesti käsitellä oikean yhteiskunnan ulkopuolisina hahmoina, potentiaalisina veronmaksajina. The New York Times kertoi taannoin kokeesta, jossa tutkittiin eläimien, erityisesti koirien, tunneälyä. Jutun otsikossa todettiin, että koirakin on ihminen. Tarvitseeko opiskelijoidenkin ohimoihin teipata antureita, ennen kuin huomataan, että myös opiskelija on ihminen, joka muiden ihmisten tapaan kaipaa osakseen reilua ja tasavertaista kohtelua?

Nuoren aikuisen perushuvit, kuten kalja, seksi ja huumeet, maksavat kaikki rahaa, ja sitä opiskelijalla ei liiaksi ole. Työskenteleminen opiskelujen ohessa on omiaan viivyttämään opintojen etenemistä, ja siksi siihen kuuluu suhtautua varauksella. Lääkkeenä tähän valtio myöntää opintolainaa. Lainaa nostamalla opiskelijan on mahdollista nostaa kuukausitulonsa vajaaseen kahdeksaansataan euroon, ja kas, mielekäs elämä kutsuu! Kahdeksallasadalla saa katukaupasta jo vaikka

5


Uutiset “Sitä paitsi proteiini on muotia.” - Virpi Salmi, HS 12.10. Anna

palaa

O

Frank?

Satakunnan alueella toimii (ja kilpailee) kaksi ristikkäistä etujärjestelmää. Siivu.fi on Satakunnan Kansan aloitteesta syntynyt palvelu ja lehti hallinnoi järjestelmää edelleen. Siivun kehittäminen on kuitenkin hieman jäässä, sillä vastuu etujen päivittämisestä ja yhteydenotoista on ilmeisesti epäselvää Satakunnan Kansan sisälläkin. Frank on taas suomalaisten opiskelijajärjestöjen yhteisesti hallinnoima.

piskelijaetujärjestelmän uudistus ei ole sujunut täysin kivuttomasti. Tiedotus uudesta Frank-palvelusta on ollut vajavaista ja opiskelijakorttien jakelukatkokset ovat saaneet lähes farssimaiset mittasuhteet. Hatarasta alusta ja hämärästä julkisuuskuvasta huolimatta Frankin kotisivut todistavat kuitenkin palvelun etujen olevan melko huomattavia ja laadukkaita. Satakunnassa kysymyksiä herättääkin täällä laajasti toimivan Siivu-etupalvelun ja Frankin yhteensovittaminen. Frankin toimintaperiaatteiden mukaan mikä vain kykenevä taho voi aloittaa etujen keräämisen ja hyötyä tästä rahallisesti. Esimerkiksi yksittäinen ainejärjestö voi sopia paikallisten yritysten kanssa opiskelijaeduista ja toimittaa sopimuksen Frankille, joka antaa osuuden kerääjälle. On siis mahdollista, että lähitulevaisuudessa

Hallituksia

SAMK:n opiskelijakunnan SAMMAKKOn hallitus linjasi hiljattain kokouksessaan, että Porin opiskelijataloyhdistys voi ryhtyä selvittämään siivu.fi-portaalin opiskelijaetujen siirtämistä Frankpalveluun siten, että opiskelijataloyhdistys huolehtisi etujen hankkimisesta. Kansallinen vahva etujärjestelmä tuo mukanaan mahdollisuuksia, mutta Satakuntalaisen opiskelijakentän täytyy myös pohtia mahdollisen rakennemuutoksen ongelmia. Pointti seuraa tilannetta.

PoTkalle

haetaan

P

ointer ry:lle valitaan uusi hallitus vuosikokouksessa 13.11.2013 klo 12:15. Hallitus koostuu puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta, rahastonhoitajasta, sosiaali- ja koulutuspoliittisesta vastaavasta, viestintävastaavasta, tapahtumavastaavasta, urheiluvastaavasta, kulttuurivastaavasta ja opiskelijatalovastaavasta. Hallitukseen valitaan edustajia kaikista UCPorissa toimivista ainejärjestöistä.

T valppaana, sillä muidenkin opiskelijajärjestöjen hallitusrekrytointi on käynnissä.

Jokaisella Pointer ry:n jäsenellä on käytettävissään kokouksessa yksi ääni. Opiskelijavaikuttamisesta kiinnostuneiden kannattaa olla

TY:n Porin yksikön opiskelijoiden ainejärjestö PoTka juhli 10-vuotista taivaltaan. Iltajuhla vietettiin Porin Suomalaisella klubilla ja viimeiset hitaat pyörähdeltiin Punaisen Kukon tanssilattialla. Silliaamiaista juhlakansa nautti opiskelijatalo Saikulla. Iltajuhlassa valittiin

myös teekkarisaunan nimikilpailun voittaja. Kisan vei vasta juhlissa ehdotettu Pesä. Pointti onnittelee teekkareita!

Yhteiskampus

Rehtorikokous Porissa 23.10.

Y

liopistokeskuksen emoyliopistojen rehtorit kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa rehtorikokouksessaPuuvillassa. Rehtorikokous käsittelee 23.10. kokouksessaan mm. yliopistokeskuksen strategisia linjauksia. Myös Aalto-yliopiston tulevaisuuden suunnitelmista kuullaan varmasti. Samanaikaisesti Porissa kokoontuvat emoyliopistojen viestintäjohtajat.

pyöreitä

K sen viestintäryhmän kanssa viestintäyhteistyön tiivistämistä. Paikalla on myös opiskelijaedustus.

Viestintäjohtajien palaverissa ideoidaan Porin yliopistokeskuk6

ampusasiaan on liittynyt useita yllätyksiä ja suunnanvaihdoksia. Nyt Porin kaupunginvaltuusto on kuitenkin yhden nuijanlyönnin päässä SAMK:n ja UCPorin sijoittamisesta eri kampuksille. Asemaaukion ja Puuvillan suurkampukset ovat siirtyneet vaihtoehtoina taka-alalle ja

jäihin

vain SAMK:n tiloja esitetään nyt siirrettävän Asema-aukiolle. Yliopistoyksiköt taasen pysyisivät sijoillaan Puuvillassa.


Today I got lost

STUFF IN A FOREIGN LANGUAGE\\

recognize the shops and the street names. I’m almost home and I can stop pretending.

You know the feeling when you don’t know where you are? No, this is not a metaphor about not knowing what to do and where to go with your life. I mean physically lost! The feeling when you have absolutely no idea where you are and where to go. Panic is starting to crow inside you, you feel alone, scared and stupid on a street you don’t recognize.You might find yourself in a situation like this every now and then.

So you know the feeling when you’re lost? When you don’t know what to do and where to go with your life? Most of us might find themselves in a situation like this every now and then. What should you do? Well, if you’re brave enough you can rely on other people. They might actually be helpful even if they’re lost too. This does include a risk of someone kidnapping you, but that might also open new doors, for example the Stockholm syndrome could happen and everything would end up just fine.You can also pretend that you know what you’re doing, but what’s the point? Relax and face the truth.

i

n in

ea

Kotini em

As a smart Finnish girl what should I do when this happens? Well, respecting my stereotypical Finnish character I’m definitely not asking for help. Besides, everyone I see on the dark street looks like wants to kidnap me and demand ransom from my family (I still believe that could’ve happened). I certainly don’t have a map; filled with self-confidence I thought buying one is really lame. My phone is not finding internet connection: I must be really, really lost.

Are you ready for the moment when I turn my story as a metaphor and give a deeper meaning to it? It’s here! But come on, it’s too easy to parallel it to LIFE.

L

Anyhow, I assure that, when you just keep going, in some point things will start to look familiar and you’ll get closer to your goal. I mean, you know the earth is round, right? You’ll find your place even if you take the longer road.

Ignoring all the easy solutions, like relying on other people, I decide to pretend like I know where I’m going and hope that I really would. During my adventure I see colourful lights, walls covered with vines and graffiti, the biggest cat of my life, etc. In summary: I see a lot of new, beautiful and cool things although I’m a bit scared that I’m forever lost. After some while I start to

Take a look at the cool things around you. There’s always time tomorrow. Tomorrow I wont be lost.

Tapahtumakalenteri 30.10. Opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteiskahvit 30.10. Halloween @ Saikku 7.11. Pointerin rekryilta @ Saikku 8.11. 90’s FRIDAY @ Saikku 13.11. Pointerin vuosikokous @ UCPori 22.11. Pointer ry 25v

7


//YLIOPISTOKESKUS

Renor:

Citycon:

Renor Oy on suomalainen kiinteistökehitys- ja kiinteistösijoitusyhtiö, joka on yksi Porin Puuvillan kauppakeskuksen rakennuttajista. Renor Oy:n omistavat yhtiöidensä kautta Heikki Hyppönen, Hannu Katajamäki, Ilpo Kokkila, Kari Kolu, Janne Larma, Jyrki Ojanen, Niilo Pellonmaa ja Jarmo Rytilahti.

Citycon Oyj on suomalainen kiinteistösijoitusyhtiö, joka on omistaa ja hallinnoi pääasiassa kauppakeskuksia. Porissa Citycon omistaa IsoKarhun. Kauppakeskusten lisäksi yhtiön omistuksessa tai hallinnassa on yhteensä 59 kiinteistöä Suomessa ja 5 kpl Ruotsissa. Yhtiön osakekannasta 49 % omistaa israelilainen kiinteistösijoitusyhtiö GazitGlobe, joka käyttää yhtiössä määräysvaltaa.

Yhteiskampus, jota ei tullut? Teksti: Mikko Kangasoja

Tarina siitä, kuinka haluton morsian vältti naittamisen.

ja niiden huikeudesta jotkut varmaan tietävätkin, sillä olihan Tampereen teknillinen yliopisto SAMK:in kanssa yhteisellä kampuksella vielä vuonna 1999.

Vuonna 2009 Markku Linna selvitti Satakunnan korkeakoulujen yhteistyömahdollisuuksia. Vuoden 2012 kevääseen mennessä aihetta oli selvitetty vielä kahdesti ja neljäs kerta oli edessä. Ensimmäistä selvitystä tultiin käyttämään perusteluna satakuntalaisten korkeakoulujen yhteiskampukselle.

Toukokuussa 2012 perustettiin työryhmät selvittämään tilatarpeita. Kimi Räikkösellä tuskin olisi tullut hiki työryhmässä. Tilatarpeet saatiin nimittäin selvitettyä vasta vuoden päästä. Tällöin työ tehtiin muutamassa viikossa. Aluksi vaihtoehtoina kampukselle olivat Asema-aukio tai niin sanottu Citykampus. Kesäkuussa 2012 vaihtoehdoksi nostettiin myös Puuvilla. Syksyllä 2012 hankkeesta tiedotettiin eri puolille.

Keskeisiä syitä “kamputtamiselle” ovat olleet Opetusministeriön halu yhdistää kouluja sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun liian suuret ja osin homeiset tilat. Koska home ei saa aikaan hypetystä, yhteiskampusta mainostettiin sen huikeilla mahdollisuuksilla. Mahdollisuuksista 8


Juoni tiivistyy Lokakuun 9. päivä 2012 kerrottiin Puuvillan (Renor) ja Asema-aukion (Citycon) olevan lopulliset kampusvaihtoehdot. Pointerin delegaatio selvitti asiaa yliopistokeskuksen johtajalta joulun alla. Siihen mennessä Cityconille ja Renorille olivat menneet tarjouspyynnöt yhteiskampuksen vuokrasta. Tarjoajien työtä vaikeuttaa se, että kaivatut neliömäärät vaihtelivat pitkin syksyä, eikä tarkkoja tietoja tiloista ollut. Lisäksi tarjouspyynnön ehdoissa oli puutteita, minkä takia tarjouksia ei tahdottu saada vertailukelpoisiksi, joten niitä korjailtiin. Kunnallisvaalit oli järjestetty syksyllä, ja uudet edustajat olivat astumassa remmiin tammi-helmikuun vaihteessa 2013. Sitä ennen tammikuun 21. päivä vanha kaupunginhallitus viimeisessä kokouksessaan päätti muutaman päivän perehtymisen jälkeen antaa yhteiskampuksen Cityconin rakennettavaksi Asema-aukiolle. Kärjekkäimmät huhut kertoivat jo, että päätöstä puolsivat ne, joilla oli kiinteistöjä Asema-aukion lähettyvillä. Menettely ylipäätään sai osakseen paljolti kritiikkiä. Lähes kaikki yliopistokeskuksen opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet asettuivat hanketta vastaan. Yliopistokeskuksen opiskelijat epäilivät Pointerin suulla kampukselle asetettuja suuria toiveita, eivätkä purematta nielleet analyysejä ja laskelmia. Koska Puuvillassa oli jo realisoitunut yhteiskampus, villit maalailut eivät kuulostaneet uskottavilta. Lisäksi myöhemmin osoittautui, että liikennemäärälaskelmia oli rajusti ylitulkittu Asema-aukion eduksi. Samoin matkakeskukselta odotettiin suuria, mutta opiskelijat katsoivat sen merkityksen vain harvoille merkitykselliseksi.Yliopistokeskuksen rehtorit kokoontuivat keväällä pohtimaan hanketta. SAMK:in rehtori oli loppuvuodesta tehnyt laskelmia Asema-aukion ja Puuvillan vuokrakustannuksista. Yksinkertaisissa laskelmissa Puuvillan tilat oli selkeästi yliarvioitu. Laskelmat tulivat lopulta kyseenalaisiksi ja reh-

torit eivät ottaneet kantaa kampuksen sijaintiin. Kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, jossa Pointti-lehtemme toimittaja oli kuokkimassa, kaupunginjohtaja yritti vielä nyhtää rehtoreilta kantaa Asema-aukion puolesta, mutta nämä pysyivät puolueettomina. Sen sijaan he korostivat kustannusten säilyttämistä ennallaan. Maaliskuun lopulla kaupunginhallitus päätti kysyä yliopistoilta mielipidettä korkeakoulujen yhteistyön hyödyistä ja mahdollisuuksista. Pian tämän jälkeen alkoivat nopeasti kasatut tilatyöryhmät määritellä, mitä tiloja tarvitaan ja kuinka paljon. Hankkeesta järjestettiin julkisia keskusteluja ja yksi kriittinen esiin tullut näkökulma oli, että ensin pitäisi miettiä yhteistyön sisältö, vasta lopuksi seinät. Seinät kuitenkin saatiin ensin selville. Seuraavaksi huomattiin, että yliopistojen pitää vuokranantajaansa vaihtaessaan

”Yksinkertaisissa laskelmissa Puuvillan tilat oli selkeästi yliarvioitu.” kilpailuttaa heidät. Tämä vei pohjaa pois koko hankkeelta: jos uusi rakennettu kampus ei voitakaan kilpailutusta?

Yhteiskampus tänään Syyskuun 2. päivä kaupunginhallitus muutti kilpailutusta siten, ettei kampusta vaadita kokonaan samalle tontille. Viikkoa myöhemmin kaupunginvaltuusto totesi, että kampus tarvitaan vain ammattikorkeakoululle. Yhteiskampushanke näytti siten tulleen kuopatuksi. Valtuusto päätti lopulta kokouksessaan 14.10.2013. valtuuttaa kaupunginhallituksen valitsemaan mieleisensä saatavista tarjouksista. Kaupunginvaltuusto jätti myös takaportin auki linjaamalla, että yliopistokeskus voi liittyä mukaan vielä myöhemmin, jos sen emoyliopistot näin päättävät. Suurin syy prosessin hankaluuteen lie9

nee, että todellista tarvetta kampukselle on vain SAMK:lla. Vaikka kouluilla on yhteistyömahdollisuuksia, niiden merkitys on monin paikoin nähty vähäiseksi, ja osin niitä ei estä mikään nytkään. Keskustaan sijoittuva SAMK helpottaa itsessään yhteistyötä. Vielä helpompaa se olisi SAMK:in sijoittuessa Puuvillaan. Mahtaako se sitten kaikille käydä, on toinen juttu. Kompastellen järjestetty hanke on jatkuvasti uhannut kaatua yksinkertaistaen tähän kysymykseen: mihin uutta kallista yhteiskampuksen taloa tarvitaan? Siihen ei taidettu vieläkään saada yksiselitteistä vastausta.


//AJASSA

10


Valkokankaan vastaisku Teksti: Esa Keskinen Kuva: Aleksi Malinen

S

ilmiltä kestää hetki tottua salin hämyyn. Kaltevan katsomon penkkirivit täyttyvät tasaisesti puheensorinan saattelemana. Istuimet ovat härskin punaisia, eikä tupakan tuoksu ole vielä täysin hälvennyt kauhtuneesta verhoilusta. Pian valot sammuvat ja kaikki kulminoituu valkokankaalla liikkuvaan kuvaan. Elävän kuvan ihmeeseen oman lisänsä luo vuonna 1936 avatun Bio Rexin historiallinen läsnäolo. Elokuvateatteri on paikka, jossa joukko ihmisiä uneksii yhdessä saman unen. Kirjailija ja elokuvantekijä Jean Cocteaun sanojen mukaan elokuva pimeän teatterin uumenissa on jotain elämää suurempaa. Sosiokulttuurisena kokemuksena elokuvateatterinäytös onkin huomattavasti vaikuttavampi kuin kotisohvalta tihrustettu lauantai-illan pätkä. Näytösten kävijämäärät ovat kuitenkin notkahdelleet koko 2000-luvun. Televisiotarjonnan pirstaloituminen ja internetin uudet jakelukanavat ovat vaikuttaneet elokuvalevittäjien toimintaan rajusti. Koko teollisuudenala on käymässä läpi murrosta, jonka seurauksena valkokan-

kaalla näytetään yhä laskelmoidumipia myyntivaltteja – alati kohoavin hinnoin. Cocteaun proosallinen ajatus yhdessä unelmoimisesta on uhkaavalla tavalla väljähtymässä suurten teatteriketjujen tarjoaman bulkkiviihteen kuluttamiseksi. Vaikka Suomen pienillä ja keskittyneillä markkinoilla riskejä ei ole helppo ottaa, on vastareaktioita kuitenkin nähtävissä. Viimeisen 30 vuoden aikana elokuvafestivaalit ovat vakiinnuttaneet paikkansa Pohjolan suurissa kaupungeissa ja syrjäisemmilläkin seuduilla. Suomalaisista elokuvafestivaaleista merkittävin lienee Helsinki International Film Festival, eli tuttavallisemmin Rakkautta & Anarkiaa. R&A oli järjestyksessään 26. ja sen aikana Pointtikin kulutti ahkerasti juuri tunnelmallisen Bio Rexin penkkejä. Muita suuria ovat Sodankylän ja Tampereen elokuvajuhlat. Erikoistuneempia tai pienempiä tapahtumia järjestetään myös Turussa, Raumalla, Kuopiossa ja Oulussa. Elokuvakerhot ja -festivaalit ovat henkireikiä, jotka mahdollistavat vaihtoehtoja. 11

Bisnestä päätoimenaan takova Finnkino onneksi tukee festivaaleja ja tarjoaa tilat esimerkiksi Porissa toimivalle Kinokellarille. Pitkän linjan elokuvaintoilija Peter von Bagh on huolissaan koko taiteenlajin tulevaisuudesta, koska nykysukupolvet eivät ole nähneet historian tai edes oman aikansa merkittäviä klassikoita oikealta valkokankaalta.Ymmärtääksemme edes vähän itseämme ja toisiamme, tarvitsemme tarinoita ja taidetta. Audiovisuaalinen viestintä hallitsee mutkikasta aikaamme, jonka käsittelemistä laadukkaat elokuvat helpottavat. Näkökulmat jäävät vinoutuneiksi, jos maakunnassa on yksi teatteri ja sen rajallinen ohjelmisto. On hieman yllättävää, että Porista uupuu laajamittainen elokuvaan keskittyvä tapahtuma. Pori ansaitsee huomiota herättävän elokuvajuhlan, joka täydentäisi kaupungin kulttuuripaletin. Tekijöitä varmasti löytyy. Porilaisen festivaalin syntymiseen asti suosittelen yllättämään itsensä ja käymään uuden Karukosken sijaan katsomassa jotain tuntematonta ja outoa Kinokellarissa.


//ARVIO

W

Wadjda

adjda on erityinen elokuva jo lähtökohtiensa takia. Se on ensimmäinen naisen ohjaama kokopitkä elokuva Saudi-Arabiassa. Elokuva kertoo nuoresta Wadjda-tytöstä, joka haaveilee omasta polkupyörästä. Ohjaaja Haifaa Al-Mansourin aihevalinta on uskalias, sillä Saudi-Arabiassa naisten pyöräilyä pidetään moraalittomana ja vaarallisena. Hersyvän nokkela Wadjda näyttää säännöille pitkää nenää ja kehittelee taidokkaita keinoja pyörärahojen hankkimiseksi. Tyttö aiheuttaa liiketoimillaan harmia äidilleen sekä koulunsa johtajalle, kunnes oivaltaa lähteä kilpailemaan oppilaitoksen järjestämään Koraanin lausuntakilpailuun. Kannustimena valmistautumisessa ovat tietysti palkkiorahat. Polkupyörä onkin elokuvan tärkein motiivi. Pyörä kuvastaa vapautta samantyylisesti kuin Vittorio De Sican klassikossa Polkupyörävaras. Elokuva tarkastelee Saudi-Arabiaa yllättävän avoimesti ja ihmisläheisesti. Se tarjoaa tuoreita näkökulmia ristiriitaisen valtion nykypäivään. Koskettavaan draamaan on sekoitettu sopivissa määrin myös hersyvää huumoria. Lapsinäyttelijöiden työ paranee loppua kohden ja esikoisohjaus on koherenttia lähes koko puolentoista tunnin ajan. Elokuva toi vuonna 2012 Al-Mansourille palkintoja ja ehdokkuuksia muun muassa Venetsian elokuvafestivaaleilla. Wadjdaa näyttelevä Waad Mohammed kapinoi valkokankaalla Converse-tossut jalassa ja huudattamalla länsimaista musiikkia

N

kasettiradiostaan. Naisen asemaa tiukasti kontrolloivaa patriarkaalista yhteiskuntaa käsitellään sydämellisin ottein, mutta tapahtumissa on silti mukana vakava pohjavire. Tänä vuonna Saudi-Arabiassa naiset ovat saaneet oikeuden ajaa polkupyörällä tietyillä alueilla, sukulaismiehen läsnäollessa ja oikein pukeutuneena. Vaikka elokuva käsittelee naisten orastavaa vapautta, aidosti tasa-arvoisuuteen pyrkivään yhteiskuntaan on vielä pitkä matka. Rakkautta & Anarkiaa toimi ansiokkaasti ottaessaan elokuvan ohjelmistoonsa. On valitettavaa, että Wadjda ei ole näillä näkymin tulossa laajempaan levitykseen Suomessa. Esa Keskinen

****

Pioneer - sukellus meren syvyyksiin

orjalaisveljekset askeltavat tummassa merenpohjassa ja hengittävät raskaasti. Kukaan ei ole käynyt näin syvällä. Hetken kaikki menee hyvin, ja voittomieliala on valloillaan. Pioneer – sukellus meren syvyyksiin seuraa aitiopaikalta norjalaisen öljybuumin alkua. Norjalaiset kehittivät yhdessä yhdysvaltalaisten tiedemiesten kanssa menetelmän, jolla uusia, öljyputken kannalta olennaisia syvyyksiä oli mahdollista valloittaa. Mutta kuten elokuvissa ja elämässä usein, jokin menee pian pieleen. Ensiminuuteilla sattuu traaginen onnettomuus, jonka ympärille kehkeytyvää salaliittovyyhtiä revitään lopun aikaa auki. Tuttuun tapaan mikään ei ole sitä, miltä näyttää, vaan monimutkaiseen keplotteluun osallistuvat niin lääkärit, kanssasukeltajat kuin päättävät virkamiehetkin. Suuruudenhullun juonen paisuttelu johtaa nopeasti tarkoituksettoman banaaliin sivumakuun, jota lopun yllätyksetön yhteiskunnallinen sanoma edelleen alleviivaa. Päähenkilön yltiöllinen juoksentelu paikasta toiseen tekee elokuvan rytmistä turhan tiheän. Hengähtää ehtii vain veden alla. Jännityksen luomisessa onnistutaan ajoittain ensiluokkaisesti. Sukelluskohtaus ilman maskia on niin kuumottava, että hengityksen pidättäminen teatterissa on välttämätöntä. Vedenalaiskohtauksista kiitos kuuluu suomalaiselle sukellustiimille.

Pioneer on tuotantoarvoiltaan, kuvaukseltaan, ohjaukseltaan ja näyttelijätyöltään laadukas tuotos. Mutta kuten monet pohjoismaiset trillerit, se pitää genren perinteestä liian tiukasti kiinni. Mitään uutta ja mullistaa ei nähdä, mikä on sääli. Vaikka öljyinen sukellustrilleri tarjoileekin popcornin lisäkkeeksi sopivaa viihdettä, ei se millään yllä ohjaaja Erik Skjoldbærgin maineikkaan Insomnian tasolle. Elokuva jää isolla rahalla tuotetuksi väliaikaviihteeksi, joka tosin eittämättä löytää Beckiin ja Millenium-trilogiaan mieltyneen yleisönsä. Aleksi Malinen

**


O

piskelemaan lähdetään yhä yksilöllisemmistä syistä. Elämäntilanne ja lähtökohdat opiskelulle määrittelevät hyvin pitkälti opintososiaaliset etuudet, joihin opiskelija on oikeutettu. Kysyimme porilaisilta opiskelijoilta opintojen rahoittamiseen liittyvistä ongelmista. Tietyt elämäntilanteet asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan opintososiaalisten etuuksien osalta. Eriarvoistavat tilanteet eivät ole yleisiä.

Sellaisen kohdatessaan opiskelija voi olla todella ahtaalla.

Teksti: Eveliina Kaukkila Kuvitus: Aleksi Malinen


Omaehtoinen opiskelu

tymisen todennäköisyyden ollessa epävarmaa hakijan aiemmalla amk-tutkinnolla.

Vuodesta 2010 saakka on ollut mahdollista tietyin edellytyksin rahoittaa opintonsa työttömyysetuudella eli omaehtoisen opiskelun tuella, johon päätöstä haetaan tetoimistolta. Opiskelijoiden kertomissa kokemuksissa oli kaksi tyystin erilaista tarinaa.

Toisessa tapauksessa opiskelija oli valmistunut toisen asteen ammatilliseen tutkintoon hyvin työllistävälle alalle. Hänelle myönnettiin omaehtoisen opiskelun tuki sekä kandidaatin että maisterin opintoihin. Te-viranomaisen tekemä päätös omaehtoisen opiskelun tuesta on aina tapauskohtainen. Jokainen hakemus käsitellään yksitellen, ja näin ollen tehdyn kyselyn valossa ei voida tehdä vertailukelpoisia yleistyksiä.

Toisessa tapauksessa hakija ei saanut puoltavaa lausuntoa omaehtoiseen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen te-toimistosta. Hylkääminen perusteltiin sillä, että omaehtoisen opiskelun tukea ei myönnetä uusiin yliopisto-opintoihin työllis-

Opiskelija ja alaikäinen huollettava

Kolmehenkinen perhe, jossa on kaksi opiskelevaa aikuista, kohtasi tilanteen jossa yli 300 euron kuukausitulo olisi evännyt asumistuen. Vastaavasti lapseton opiskelija saa opintotukensa (opintoraha, -laina ja asumislisä) lisäksi tienata 660 euroa kuukaudessa. Lapsettoman opiskelijapariskunnan voidessa tienata 1320 euroa kuukaudessa täytyi perheen, jossa oli alaikäinen lapsi tyytyä alle 300 euroon jääviin palkkatuloihin.

Alaikäisen huoltajina olevat opiskelijat päätyvät usein eriarvoistaviin tilanteisiin. Huoltajana ollessaan opintotuen asumislisän sijaan opiskelija kuuluu yleisen asumistuen piiriin. Tämä ei sinänsä vielä ollut ongelmallista. Todellinen pulma piilee asumistuen ja opintotuen asumislisään liittyvissä toisistaan poikkeavissa tulorajoissa. 14

{Omaehtoisen opiskelun yleiset edellytykset: – on oltava työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa – ikä vähintään 25 vuotta – työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve – opiskelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa – opinnot ovat päätoimisia}


OPISKELIJAELÄMÄÄ\\

Kulukorvaus tulona

työstä maksettava korvaus tulona, joka suoraan vähennetään hänelle maksettavasta asumistuesta, ilman että järjestelmä tunnistaa asunnossa kuitenkin asuvan kuutena päivänä kuukaudesta myös kahden lapsen. Lisäksi tukiperhetyöstä saatava kokemus edesauttaa opintojen suorittamista joutuisasti, sillä karttunut kokemus hyväksiluetaan suoraan opiskeluun liittyvään harjoitteluun. Tällä ei kuitenkaan opintososiaalisten etujen kannalta ollut merkitystä.

Eräs vastaaja opiskelee omaehtoisesti sosiaalialalla ja on tukiperheenä kahdelle kouluikäiselle lapselle joka toinen viikonloppu. Tukiperhetoiminnasta hänelle maksetaan noin 350 euron suuruinen korvaus, joka kattaa lasten ruoat, vaipat, kuljetuksen, pyykit sekä muut tavanomaiset menot. Henkilön kuuluessa omaehtoisen opiskelun vuoksi yleisen asumistuen piiriin, huomioidaan tukiperhe-

{Kelan raportin mukaan syyskuussa 2013 oli yhteensä 14 413 opiskelijaruokakuntaa joille maksettiin yleistä asumistukea. Keskimääräinen asumistuki oli 305,32e.}

Opiskelu kuntoutus- asumislisän määrään, kun taas yleinen asumistuki on rahalla Opintojen rahoitus kuntoutusrahalla asettaa opiskelijan eriarvoiseen asemaan, koska opiskelijan kuuluu opiskelijan asumislisän sijaan yleisen asumistuen piiriin. Opintotuella opiskelevalla puolison tulot eivät vaikuta

riippuvainen puolison tuloista. Käytännössä siis avo- tai avioliitossa oleva kuntoutusrahaa saava opiskelija on eriarvoisessa asemassa verrattuna yksinasuviin kuntoutusrahaopiskelijoihin sekä Kelan myöntämällä opintotuella opiskeleviin.

15


K

uten esimerkkitapauksista voidaan todeta, ei opintojen rahoitus Kelan opintotuella ole aina itsestään selvää. Elämäntilanteen ollessa harvoin valittavissa, ei sen tulisi olla eriarvoistavana tekijänä opiskeluajan toimeentuloon liittyvissä asioissa. Huomioitavaa myös on, että opiskelu toisinaan on myös toimeentulon edellytys. Omaehtoisen opiskelun tuen myöntämisen edellytysten lisäksi myös päätösten perusteiden tulisi olla yhtenevät. Kyselyn myötä saatujen vastausten selkeänä viestinä oli, miten opintojen rahoitusta koskevassa lainsäädännössä tulisi nykyisin entistä kattavammin huomioida opiskelijoiden yhä erilaistuva lähtötilanne.

16


OPISKELIJAELÄMÄÄ\\

Kylvän ilossa, asun voikilossa

S

Teksti: Vilho Pirttijärvi Kuvat: Aleksi Malinen & Esa Keskinen

uuremmissa kaupungeissa opiskelevat ihmettelevät usein Porin matalia vuokria. Kalliossa asuva helsinkiläisopiskelija saisi yksiönsä vuokralla Porista vaikkapa saunallisen kaksion. Pointti kutsui itsensä neljän porilaisopiskelijan kotiin katsomaan, millaista luksusta opiskelijalle Porilla on tarjota.

Erikoista porilaisessa opiskelijaasumisessa muihin kaupunkeihin verrattuna on se, että suurin osa opiskelijoista majailee yksityisiltä markkinoilta löytyneessä asunnossa. Porin YH-asunnot tarjoaaa myös opiskelija-asuntoja, mutta suuri osa opiskelijoista etsii suoraan yksityisen vuokranantajan asuntoa. 17

Pääsimme kurkistamaan neljän eri elämäntilanteessa olevan opiskelijan asumuksiin. Tämän pienen otoksen perusteella voinee vahvistaa sen, että Pori todellakin on edullinen paikka asua. Opiskelijan ei tarvitse Karhukaupungissa maksaa mukavan kokoisesta asunnosta edes 400 euroa.


Rauhaisa joogasali Martha Yksiö, 15 neliötä, vuokra 300 euroa

yksiöön. Asunnon pienuus ei kuitenkaan tullut järkytyksenä Marthalle, sillä hänen aiemmassa yksiössään Helsingissä neliöitä oli 21.

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan opiskelemaan tullut Martha Vuori muutti elokuussa Poriin Antinkadulle viidentoista neliön

- Huonekaluja tänne täytyisi saada, sillä nyt tuntuu siltä kuin asuisin joogasalissa, Martha kertoo istuskellessaan lattialla olevalla patjalla. 18

Uuteen kaupunkiin kotiutuminen vie aikansa, ja Martha kiitteleekin asuntonsa sijaintia. Tarpeellisia palveluita on Antinkadun varrella yllin kyllin. Asunnon rauhallisuus miellyttää Marthaa, edes naapurissa olevan koulun pihalta ei kuulu häiritseviä ääniä.


Neitseellinen kaksio Mikael ja Katarina 38 neliötä, vuokra 570 euroa - Muuttopäivänä alaovella oli parikymmentä ihmistä valmiina muuttamaan, kun rakennusmiehet repivät vielä teippejä ikkunoista irti, TTY:n opiskelija Mikael Eklöf kertoo muuttopäivästä.

Mikael muutti tyttöystävänsä Katarinan kanssa uudenkarheaan kaksioon Porin keskustassa vuoden 2012 kesällä. Pariskunta kokee asunnon uutuuden jännittäväksi. Kunnia asua ensimmäisinä asukkaina hivelee mieltä. Aivan kaupungin keskustassa asuminen sopii Mikaelille ja Katarinalle mainiosti. Kauppa on asunnon 19

välittömässä läheisyydessä ja ulkona käydessä rahaa säästää ainakin taksimatkan verran. Asunnon suhteellinen pienuus ei ole muodostunut ongelmaksi, koska hyviä puolia on niin paljon.


Koirallinen kolmio Minka, Markus ja Rhea 720 euroa, 63 neliötä Tampereen yliopistossa opiskeleva Minka Leino kertoo asuneensa muutaman sadan metrin säteellä nykyisestä asunnostaan Koulukadulla viimeiset kymmenen vuotta. Sijainnilla oli suuri painoarvo

Minkan etsiessä asuntoa itselleen, poikaystävälleen Markukselle ja Rhea-koiralle. - Vaikka usein vuokra-asuntojen ilmoituksissa mainitaan lemmikkikielto, se yleensä kumoutuu, kun vuokranantaja huomaa vuokralaisehdokkaan olevan luotettava, Minka kertoo. 20

Minkalle ja Markukselle kolme huonetta oli ehdoton kriteeri. Kolmiossa riittää tilaa niin opiskeluille, harrastuksille kuin myös vilkkaalle chihuahualle. Vaikka asunnossa onkin riittävästi tilaa toiselta ihmiseltä piiloutumiseen, Minka sanoo huoneiden ovien olevan useimmiten auki.


Perhe-eloa kolmiossa Rosanna, Jussi, Sampsa ja Ilmari 638 euroa, 69 neliotä

nat muuttivat 69 neliön kolmioonsa Ruotsista, missä Rosanna oli vaihdossa. Yli sataneliöisessä asunnossa Gävlessä perheellä oli paljon tilaa.

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa - Vähän pieni tämä uusi asunto on, Jussi valittelee. opiskeleva aviopari Rosanna ja Jussi Telaranta asuvat Riihikedossa Asunnon sijainti Riihikedossa kolmiossa poikiensa Sampsan, kuitenkin miellyttää Telarantoja. 6, ja Ilmarin, 4, kanssa. Telaran21

Rauhallisella kerrostaloalueella niin leikkipuistot, harrastukset kuin myös ystävät ovat kaikki lähellä. Naapuritkin ovat mukavia.


//VAPAALLA

Turboa opiskelijalle, joka pimeässä vaeltaa!

V

uonna 1996 japanilainen professori Izumi Tabata tiimeineen laittaa pikaluistelijat pyöräilemään polkupyöräergometrillä 20 sekuntia täysillä, palautumaan 10 sekuntia ja toistamaan tätä neljän minuutin ajan. Atleetit harjoittelevat viikkotasolla näin yhteensä 76 minuuttia. Vertailuryhmä tekee viisi tunnin mittaista harjoitusta viikossa pienemmällä teholla ja yhteensä harjoituksiin kuluu 300 minuuttia viikossa. Tämän ryhmän hapenottokyky paranee kuudessa viikossa ”pikaryhmää” enemmän. Pikatiimin anaerobinen kapasiteetti paranee sen sijaan lähes 30 %. Vertailuryhmällä se ei parane. Tänään Tabatan ja monien muiden tutki-

ma harjoittelumuoto tunnetaan parhaiten nimellä HIIT. Lyhenne tulee sanoista High-intensity Interval Training. Myös lyhenteitä HIIE ja SIT käytetään. Suomeksi voidaan puhua kovatehoisesta intervalliharjoittelusta. Intensiivisen ja lyhytkestoisen harjoittelun eduista saatiin merkittäviä tutkimusnäyttöjä jo 90-luvulla, mutta yhä edelleen uskotaan, että hyvään kuntoon voi päästä ainoastaan huhkimalla pitkiä pätkiä lenkkipoluilla. Tällaista pitkäkestoista ja keskiraskasta harjoittelua, kuten kestävyysjuoksua, kutsutaan aerobiseksi harjoitteluksi. HIIT-harjoittelu on puolestaan anaerobista. Tällaisen harjoittelun on todettu lisäävän suhteellisesti aerobista 22

harjoittelua enemmän lihasmassaa sekä polttavan enemmän rasvaa. Tutkimusten mukaan vartti tehokasta treeniä vetää vertoja tunnin hitaammalle harjoitukselle. Etuja on paljon muitakin. Kullekin sopii erilainen tapa liikkua. Kestävysliikuntakin on verrattoman antoisaa. Ei pidä silti sokeuttaa itseään ajatuksella, että vain maratonille treenaamalla pysyy kunnossa. ”Liikkuisin enemmän, mutta kun ei ole aikaa” on viimeistään nykytiedon valossa tyhjä fraasi. ”Enemmän” sijaan voi keskittyä tehokkaampaan, ja minimiajassa voikin saada liikunnan suhteen tutkitusti maksimitulokset.


Teksti: Jani Wahlman Kuvat: Aleksi Malinen

“Lyhenne tulee sanoista Highintensity Interval Training.”

Ammattilaisen kommentti

”Mielestäni HIIT-treenit ovat tehokas tapa todella kiireiselle ihmiselle. Itse suosisin kestoltaan hieman pidempia harjoituksia, jos vain on aikaa. Oma lajini on pikajuoksu, joten treenaaminen on jotain tuolta väliltä. Olen myös sitä mieltä, että timmiin kuntoon ei pääse pelkästään pitkäkestoisilla aerobiaharjoituksilla: Sopivan raskailla painoilla harjoitteleminen oheistettuna aerobisilla treeneillä on kaikista tehokkainta.” Nooralotta Neziri

Nooralotan vinkit tehokkaaseen treeniin 1. Syö hyvissä ajoin ennen treeniä ateria/välipala, joka sisältää hiilihydraattia, proteiinia ja hieman hyviä rasvoja. 2. Kun ruokavalio on kunnossa, treeniä voi tehostaa lisäravinteilla, kuten kreatiinilla. 3. Keskity - Pidä fokus harjoittelussa koko treenin ajan. Etenkin nopeatempoisessa ja kovatehoisessa HIIT-treenissä. Saat harjoituksesta maksimaalisen hyödyn.

Turbovaihde à la Tabata - Riittävän lämmittelyn jälkeen sprinttaa esim. juosten tai pyöräillen täyteen vauhtiin. Voit myös tehdä jotakin lihaskuntoliikettä. Muista intensiteetti ja huhki täysillä 20 sekuntia. - Pidä 10 sekunnin tauko. - Toista liike ja tauko, tee näin yhteensä neljän minuutin ajan eli kahdeksan toistoa. - Pidä 1-3 min. tauko ja toista tarvittaessa neljän minuutin jakso 2-3 kertaa. - Kirjaa ylös esim. liikkumasi matka tai käyttämäsi painomäärä. Voit näin seurata kehitystäsi paremmin. - Liika on liikaa! Tee HIIT-treeni korkeintaan 3 kertaa viikossa. 23


//HENKILÖ

Aikuisten leikkejä Teksti ja kuva: Tytti Wallenius

Y

liopistokeskuksen sisäpihalla odottaa sininen Mini. Avaan oven jännittyneenä, mutta innoissani. Nousen Kati Heljakan kyytiin. Heljakka väitteli tämän vuoden kesällä aikuisten leluleikeistä. Väitös on saanut paljon mediajulkisuutta, aina Yleisradiosta Helsingin Sanomiin. Lehdissä on ollut kuvia naisesta, jonka sylissä on kummallisen näköisiä pehmoleluja ja suuripäisiä nukkeja. Haluan tietää, mistä tässä oikeastaan on kyse. Heljakkaa on mediassa kutsuttu lelutohtoriksi. Nyt tämä aikuisten leikin asiantuntija kuljettaa minut Noormarkkuun katsomaan näyttelyään. Heljakka kertoo olleensa kiinnostunut leluista ja leikistä jo pitkään, ja lautapelejä valmistavan perheyrityksen ansiosta tutkijalla on ollut hyvin läheinen suhde lelujen maailmaan jo lapsesta asti. Mutta kuinka lelut ja leikkiminen liittyvät aikuisiin? ”Lelut ovat todella merkityksellisiä myös aikuisille”, Heljakka vakuuttaa. Leikeissä käytetään aivan samoja leluja kuin lapsetkin käyttävät; action-figuureita, pehmoleluja ja nukkeja. ”Leikkijällä on usein erityinen suhde erityiseen leluun”, tutkija tarkentaa.

Kati Heljakka siis tutkii aikuisten leikkejä. Aihe kuulostaa oudolta, mutta vähitellen ymmärrän, mistä on kyse. Esimerkkinä aikuisten leikistä voidaan pitää keräilyä. Monet aikuiset keräilevät leikkiautoja tai legoja. Jotkut rakentavat nukkekoteja, toiset pienoismalleja junaradoista. Lelujen keräily on varsin yleinen harrastus, mutta emme ole tottuneet kutsumaan sitä leikiksi. On helpompaa kutsua itseään keräilijäksi kuin

“Esimerkkinä a i k u i s t e n leikistä voidaan pitää keräilyä.” leikkijäksi. ”Leikkiminen aikuisiässä ei ole salonkikelpoista”, Heljakka toteaa.

Tutkimuksen edetessä Heljakka jakoi leikkijät neljään ryhmään; keräilijöihin, lelusuunnittelijoihin, leluja työssään käyttäviin taiteilijoihin ja tavallisiin arjen leikkijöihin. Näistä ryhmistä kolme ensimmäistä vaikuttaa ”järkeviltä”. Keräilijälle lelut ovat harrastus, suunnittelijalle työ ja taiteilijoille väline. Mutta entäpä arjen leikkijät? 24

Näyttelyssä on esillä kuvia suuripäisistä Blythe-nukeista. Nukke on alunperin amerikkalainen, mutta nykyään sitä valmistetaan Japanissa, sillä siellä siitä on tullut varsin suosittu aikuisten lelu. Tavallisista muotinukeista Blythe erottuu ainakin hintansa vuoksi. Edullisimmat nuket maksavat 160 euroa. Näyttelyn kuvat ovat osa Heljakan omaa kuvaleikkiä. Aikuisen leikki voi siis olla sitä, että kuvaa omia lelujaan. Kuvia lisätään blogeihin ja kuvagallerioihin, ja näin syntyy yhteisöllisyys muiden kuvaleikkijöiden kanssa. Sosiaalisen median nousun ansiosta lelut ovat tulleet yhä enemmän näkyville. Heljakan mukaan lelujen avulla voi luoda fantasia-minän. Leluja tuunaamalla niistä saa enemmän omannäköisiä ja leluja voidaankin pitää eräänlaisina avatareina. ”Leikkiminen on terapeuttista”, Heljakka kertoo. Sen avulla aikuinen voi käsitellä omaa minuuttaan. Heljakka kuitenkin toteaa, ettei aikuinen tietoiseksi leiki oppiakseen uutta, kuten lapset tekevät. ”Aikuisten leikissä tärkeintä on itseilmaisun tuoma nautinto”, Heljakka tiivistää.


25


//KULTTUURI

Kari Hotakainen - Luonnon laki

M

aalämpöyrittäjä Jussi Rautala löytää itsensä liikuntakyvyttömänä sairaalan lakanoista. On sattunut raju peltikolari, jonka seurauksena Rautalan raajat on kursittu kokoon langalla ja luut paikkailtu metallilla. Uusi olemisen tapa saa toipilaan ajatukset valloilleen.

Hotakainen antaa ansiokkaasti äänen sille, joka muutoin pysyy hiljaa. Veronkiertäjätkin ovat ihmisiä, eivätkä kaikki Sauli Niinistön äänestäjät ole arvokonservatiiveja. Hotakaisen luomat henkilöt tasapainottelevat arvojen valööreillä, painumatta liiaksi kohti kumpaakaan ääripäätä.

Samaan aikaan Rautalan punavihreä tytär Mira on raskaana ja vanhemmat kipuilevat kuulolaitteineen elämän reunalla. Kuolema on kuin Vantaa, tietää Rautalan huonetoveri Niittymäki. Kummassakaan ei ole mitään.

Hiekoitussepelin tapaan tekstiin sirotellut sivulauseviisaudet käyvät ajoittain raskaiksi. Hotakainen suoltaa elämää selittäviä lausahduksia lukijan hengästymiseen asti, ja hieman sen ylikin. Tästä huolimatta proosa on taattua Hotakaista – hauskaa, syvällistä, rikasta.

Kari Hotakainen palaa suomalaisen kaunokirjallisuuden estradille jälleen suurin aihein. Luonnon laki seuraa temaattisesti Hotakaisen kahta aiempaa romaania, pureutuen ihmisyyden perimmäisiin kysymyksiin. Luupin alla on myös aiempien kirjojen tapaan yhteiskunta, tarkemmin sanoen hyvinvointiyhteiskunta.

Kirja alleviivaa syntymän ja kuoleman, alun ja lopun läheisyyttä. Se piirtää tarinan pienistä ihmisistä, yksityisistä hetkistä ja yhteisistä ongelmista. Kaikki ovat syntyneet kuolemaan, ja joskus yhdistävä tekijä on se kaikista uskomattomin. Aleksi Malinen

Kirja kertoo eloonjääneen tarinaa. Se kertoo arvoista ja lampaasta, jolla on monenlaisia olemisen tapoja. Keskiössä ovat myös suvaitsevaisuus, harmaa talous ja tukiverkon kestävyys. Ja mitä tehdä, kun valtion kassa on valumassa tyhjiin?

Kjell Westö - Kangastus 38

F

inlandia-palkitun Kjell Westön uusin romaani Kangastus 38 sijoittuu 1930-luvun lopun Helsinkiin. Teos rakentuu asianajaja Claes Thunen ja hänen sihteerinsä Matilda Wiikin elämäntilanteiden ympärille. Molemmat kantavat sisällään epävarmuutta menneestä ja tulevasta. Päähenkilöiden taustat ja ystäväsuhteet nivoutuvat tapahtumien edetessä ja henkilösuhteiden kautta Westö piirtää jälleen kuvan suomalaisesta historiasta.

traumoihin ja fasismin nousuun. Romaani käsittelee laajalla skaalalla unohtamisen, muistamisen ja anteeksiannon teemoja. Westö kirjoittaa tarkkasilmäisesti yksilöiden ristiriidoista ja ihmisten kyvyttömyydestä ymmärtää toisiaan. Vanha Helsinki ja sen seurapiirielämä on tuotu esille aistillisesti, mutta uskottavasti. Fakta ja fiktio sekoittuvat kirjassa useaan otteeseen säväyttävällä tavalla. Esimerkiksi olympiastadionin avajaiskisoissa hylätty juutalaistaustainen juoksija koki oikeusmurhan myös todellisuudessa.

Kangastus 38 ruotii sotienvälistä Suomea tehden sen kuitenkin hienovaraisesti. Tahdikkuus välittyy muutenkin Westön kirjoitustyylistä ja rujotkin asiat kerrotaan harkituin sanankääntein. Juoni tiivistyy pienin loikin ja Westö paljastaa henkilöistä vain vähän kerrallaan. Kangastus 38 sukeltaa kokonaisvaltaisesti Thunen lähipiirin suhteisiin. Thune itse yrittää unohtaa entisen vaimonsa Gabin ja pitää yllä välejä ystäviinsä vaihtelevalla menestyksellä. Matilda taas tasapainottelee hillityn ulkokuorensa ja kuohuvan mielensä välillä.

Kangastus 38 avaa ansiokkaasti näkymiä erääseen viime vuosisadan taitekohtaan. Toista maailmansotaa edeltäneen viimeisen rauhan vuoden epätietoiset tunnelmat ovat peilattavissa nykypäivän Euroopan kuohuihin. Kirja muistuttaa Suomen historian kipukohdista ja varoittaa jakautuneen yhteiskunnan vaaroista. Ennen kaikkea kirja on monitasoinen kuvaus Helsingistä ja siellä asuvien ihmisten onnesta ja onnettomuudesta.

Westön aikaisemmasta tuotannosta tuttu suomenruotsalainen konteksti on jälleen läsnä, mutta kirjan todelliset vastakkainasettelut liittyvät muihin tuon ajan jännitteisiin, kuten kansalaissodan

Esa Keskinen 26


KULTTUURI\\

Gasellit: Aina

Ihan epänormaalia

H

elsinkiläinen rap-nelikko Gasellit on tehnyt levyn siitä, millaista on nuoren miehen elo aikuisuutta lähestyessä. HätäMiikka, Päkä ja Thube Hefner latovat tuottajansa Musajusan taustojen päälle tarinoita tästä päivästä, menneestä ja myymälävarkauksista. Aiheet käsitellään sijoittelemalla ne keskelle sukupolvikokemuksia.

ikävästi hajallaan. Biitit ovat hienoja taidonnäytteitä Musajusalta, mutta Millenniumin hysteerinen eurodance -kimpoilu ja Susilapsen perinnetietoinen sample-tunnelmointi eivät istu samalle levylle aivan saumattomasti.

***

“Jäniksen vuosi” sämplää Reginaa ja sanoituksissa vilahtavat Bomfunk MC’s, 3G ja maya-kalenteri. Rapit eivät vieläkään laukkaa sanojen savannilla siron sorkkaeläimen lailla, mutta sisältöä on enemmän kuin viime vuonna ilmestyneellä Kiittämätön-debyytillä.

Puutteistaan huolimatta samaistun levyn tunnelmiin ja koen sen ilahduttavaksi julkaisuksi.

Albumi ilmestyy 25.10.

Shine 2009: Our Nation evyjä täytyy kuunnella lujalla. En saanut Shine 2009 -duon uutuusalbumista mitään irti kuunnellessani sitä hiljaisella. Sami Suova ja Reginasta tuttu Mikko Pykäri ovat tehneet albumin, jonka lauluja vievät eteenpäin basso ja rummut. Kokonaisuus kuulosti aivan erilaiselta, kun äänenvoimakkuutta nosti. Korvakäytävissäni tutisi. Kitarat, syntetisoijat ja Suovan yksitotinen laulu jäävät tapetiksi seinille.

Siltala-kustannus julkaisee kirjan suomeksi ensi vuonna.

massaksi kaikkien kuulostaessa tilaustöiltä kalliisiin kahviloihin.

Porin taidemuseon luentoja

30.10. Hyväksymmekö naiskaupan? Eva Biaudet, vähemmistövaltuutettu

Shine 2009 on julistanut levyn olevan musiikillinen fantasiapizza, joka on tehty tekijöidensä omiin mieltymyksiin nojaten. Tässä lätyssä on kyllä ihan maukas pohja, mutta täytteet eivät maistu miltään. Albumi kaipaisi kontrasteja - lenkkimakkaran Aalto-maljakon viereen, kuten levyn kannessa.

**

Kaksikon levylle säveltämät kappaleet ovat ikävän tasapaksuja niin itsenäisinä biiseinä kuin suuremman kokonaisuuden osina. Levylle on loihdittu ärsyttävän yhtenäinen tunnelma, joka syö kappaleista tenhoa. Kappaleet muuttuvat tunnistamattomaksi

Vilho Pirttijärvi

äjäyttäjien lausumakelvottomasti nimetty toinen albumi Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ! tarjoilee keikoilta tuttua räjämeininkiä kompaktisti cd-levylle ja vinyylille prässättynä. Hiki ja kikkelit haisevat likaisen kitarasärön ja laulajan epämääräisen vinkunan läpi. Kyseessä on siis paluu rockmusiikin juurille, syvälle maan syvyyksiin, aina sen pyhään ytimeen asti.

20.11. Lasten oikeuksien päivä Auli Laakso-Santavirta, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, perhepsykoterapeutti

Poriginal galleriassa avautuu 19.10 kaksi uutta näyttelyä. Toni Lehtolan ”Eläintarha” pitää sisällään pimeyttä ja ääntä, karvaa ja liikkuvia veistoksia.

Albumimuotoisena teoksena levy ei ehkä ole kaikkein koherenteimpia julkaisuja. Olennaisinta Räjäyttäjissä on kuitenkin vaarallisuus, ja se kuuluu myös levyltä. Keikkojen räjähdysherkkyys on saatu oivasti kaapattua, tallennettua iloksemme ikuisesti.

****

Yhtyeen katuporalla silotelluissa kappaleissa on runsaasti tarttumapintaa. Keppanaa käsissään puristavan kuuntelijan jalat hakkaavat tahtomatta tahdissa, ja hiki virtaa kuin liikalihavalla toimitusjohtajalla konsanaan. Pian silmät täyttyvät hullunkiillosta. On pakko räjäyttää.

13.11. Missä menee raja meidän ja muiden välillä?Karina Horsti, dosentti. Helsingin yliopisto

Poriginalissa Toni Lehtola ja Jussi Matilainen

Räjäyttäjät: Awopbopaloopop Alopbam RÄJÄ!

R

Booker-palkinto on jaettu

Eräs englanninkielisen kirjallisuuden merkittävimmistä palkinnoista, Man Booker -prize, on jälleen jaettu. Palkinnon voitti uusi-seelantilainen Eleanor Catton. 28-vuotias Catton on nuorin palkinnon voittanut. 832-sivuinen The Luminaries kertoo Uuden-Seelannin kultaryntäyksen aikaan tapahtuneista murhista, ja se on saanut kotimaassaan ristiriitaisen vastaanoton.

Vilho Pirttijärvi

Esikoisella ihastuttanut vilpitön suoruus on kuitenkin edelleen läsnä. Levy on kuitenkin

L

Satakunnan Museossa avautuu marraskuussa Ihan epäNormaalia -näyttely, joka kertoo vammaisuudesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä Suomessa ennen ja nyt. Työväenmuseon Werstaan tuottamaa näyttelyä on laajennettu satakuntalaisella aineistolla kertomalla mm. Porin diakonissalaitoksen hoivakodista eli nykyisestä Antinkartanon kuntoutuskeskuksesta. Näyttelystä on pyritty tekemään mahdollisimman saavutettava ja esteetön. Ihan epäNormaalia -näyttely on avoinna Satakunnan Museossa 8.11.2013 - 23.2.2014.

Levy on kokoelma hyviä, vetäviä kappaleita ja aima annos rock-energiaa, jonka ei pitäisi jättää ketään räjämusiikin ystävää kylmäksi. Aleksi Malinen

27

Jussi Matilaisen näyttely koostuu tietokoneanimaatiosta ja sitä täydentävistä maalauksista. Animaation pääosassa on kohtalokas nainen.

Porin ylioppilasteatterissa Naisten sauna

Porin ylioppilasteatterissa nähdään tänä syksynä Ilkka Kylävaaran käsikirjoittama Naisten sauna, joka kertoo viisihenkisen naisporukan illanvietosta. ” Naisten sauna on hauska, rehevä, suorapuheinen ja rehellinen komedia, jossa katsojalle tarjotaan ihmiskohtaloita, tarinoita ja mielipiteitä naisen asemasta miehisessä maailmassa.” Ensi-ilta on perjantaina 1.11. klo 19.00


Kauden raaka-aine:

Kurpitsa

K

Teksti: Eveliina Pehkonen Kuvat: Aleksi Malinen

urpitsa tunnetaan parhaiten Halloween-juhlan symbolina, mutta siitä voi tehdä paljon muutakin kuin kurpitsalyhdyn. Syksyllä kypsyvä talvikurpitsa monikäyttöinen raaka-aine, joka sopii sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Kurpitsan käsittely vaatii voimaa, varovaisuutta ja hyvän veitsen, mutta vaivannäkö kannattaa.

myskikurpitsa ja talvikurpitsa, mutta muutkin kurpitsalajikkeet käyvät ohjeisiin mainiosti. Myskikurpitsan kuori on vaalea, mutta sen malto on yleensä voimakkaan oranssi ja se sisältää runsaasti karoteenia.

Kurpitsa kannattaa hyödyntää kokonaan - ota siis myös kurpitsan siemenet talteen, puhdista rihmastoista, huuhtele ja kuivaa. Paahda siemenet kuivalla pannulla tai uunissa Oheen on koottu syksyisiä ja lempeän mausteisia re- kunnes ne ovat kullankeltaisia. Mausta siemenet tilkalla septejä, joissa mieto ja makeahko kurpitsa saa seuraa öljyä ja ripauksella sormisuolaa. Maukkaita ja terveellisiä muun muassa kanelista ja inkivääristä. Reseptien siemeniä voi ripotella keiton tai salaatin päälle, käyttää raaka-aineena on käytetty keilanmuotoista butternut- sämpylätaikinassa tai napostella sellaisenaan. kurpitsaa, jota myydään Suomessa myös nimellä 28


RUOKA\\

Kurpitsakeitto

kurpitsa on kypsän pehmeää ja hieman päältä tummunut. Anna kurpitsan jäähtyä hetki.

1 myskikurpitsa (noin 1 – 1,5 kg) 2 perunaa 2 (suomalaista) omenaa 1-2 sipulia 3-4 valkosipulinkynttä noin 2 cm tuoretta inkivääriä raastettuna ½ tuore chili suikaloituna 2 tl jauhettua kanelia pieni ripaus muskottipähkinää 1 l kasvislientä ½ sitruuna tai lime 2 dl kookosmaitoa (tai enemmän, jos haluat keitosta erityisen kermaisen) öljyä suolaa ja mustapippuria

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli öljyssä isossa kattilassa. Lisää joukkoon myös hienonnettu chili, raastettu inkivääri, jauhettu kaneli ja pieni ripaus muskottipähkinää. Kuori ja kuutioi perunat sekä omenat ja lisää ne kattilaan. Kaada sekaan kasvisliemi ja kanelitanko, kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla miedolla lämmöllä kunnes perunat ovat pehmeitä.

4-6 annosta

Halkaise kurpitsa ja leikkaa puoliksi pituussuunnassa. Kaavi lusikalla pois siemenet ja pehmeä rihmasto. Aseta kurpitsanpuolikkaat uunipellille ja anna paahtua 200 asteisessa uunissa noin 40 – 50 minuuttia, kunnes

Kurpitsakakku Taikina 1,5 dl öljyä 2 ½ dl fariini-, ruoko- tai muscovadosokeria 4 dl raastettua kurpitsaa 3 ½ vehnäjauhoja 3 kananmunaa 1 tl soodaa 2 tl leivinjauhetta 1 tl jauhettua kardemummaa 1 ½ tl jauhettua inkivääriä 2 tl kanelia 0,5 tl suolaa 1 tl vaniljasokeria 1 appelsiini, kuori raastettuna (pese huolellisesti!)

Kuorrute 1 prk (200 g) maustamatonta tuorejuustoa 1-2 dl tomusokeria (lisää tai vähennä maun mukaan) 1 tl vaniljasokeria noin 2 rkl sitruunamehua Koristeluun pähkinä- tai mantelirouhetta appelsiinin kuorta Poista kurpitsan siemenet ja leikkaa kurpitsan hedelmäliha pois ja raasta se karkeaksi raasteeksi. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet ja kääntele 29

Kun perunat alkavat olla kypsiä, koverra kurpitsan pehmeä malto lusikalla, palloraudalla tai jäätelökauhalla irti kuoresta suoraan kattilaan. Nosta keitto hetkeksi pois liedeltä ja soseuta. Lisää kookosmaito, suola ja pippuri, tarkista maku ja kuumenna vielä hetki. Koristele annos esimerkiksi paahdetuilla kurpitsansiemenillä tai tuoreilla korianterinlehdillä.

ne huolellisesti muna-sokerivaahtoon. Lisää öljy, kurpitsaraaste ja raastettu appelsiininkuori taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtovuokaan (halkaisija noin 22 cm). Paista 175-asteisessa uunissa 45 – 60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla tai haarukalla. Kakku voi kuitenkin hyvin jäädä keskeltä kosteaksi. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään, kumoa jäähtynyt kakku ja levitä kuorrute päälle. Koristele kakku esimerkiksi pähkinärouheella ja raastetulla appelsiininkuorella. Huom! Mikäli haluat paksun kuorrutekerroksen, tuplaa kuorrutteen ohje.


//KOLUMNI

Kiitos Kela

No onneksi sentään sen opintotuen saanti on rajoitettua. Kannattaa muistaa, että ei ainakaan sovi tienata siinä sivussa liikaa, koska silloinhan maksaa veroja ja lisäksi käy koulussa, eli on tuplasti hyödyksi. Kyllä sitä nyt vähemmästäkin rangaistaan, ei voi kuitenkaan täysipäiväisesti siellä töissä olla.

Olen tässä pohdiskellut hienoa opintotukijärjestelmäämme, joka ehkä joskus huhujen ja jonkinlaisten villien lupausten mukaisesti tullaan sitomaan johonkin indeksiin. Kiva, saa kahvikupin verran lisää rahaa kuukaudessa. Siinähän sitä sitten kylvetään rahassa.

Täytyy muistaa käydä luennoilla ja suorittaa tavoitemäärä pisteitä, että on oikeutettu tukeen ja voi joskus päästä johonkin töihin, tienaamaan lisää valtiolle. Eli pitäisi myös käydä töissä työkokemuksen hankkimiseksi. Kokemustahan tarvitaan valmistumisen jälkeen, että voi saada töitä. Muista myös opiskella tavoiteajassa, että olet oikeutettu opintotukeen. Älkääkä sitten vaan vahingossa tehkö mitään muuten kuin rajojen puitteissa, ettei teiltä viedä mitään pois.

us Ju

o Österm an

Indeksiin sitominen on kuitenkin kaunis ajatus. Tietysti se, että tuki rinnastettaisiin edes jotenkin työttömien saamaan rahaan tai muuhun vastaavaan olisi kohtuullista. Opiskeleminen kuitenkin valmistaa ammattiin, jonka jälkeen olettaisin pystyväni maksamaan verojen muodossa jotain takaisin.

Opintotuki ei ole ikuinen tuki, se on rajattu ja erittäin tarkkaan määritelty. Kun miettii, että Sossu-Tatu kairaa noin 1100 euroa kuukaudessa, Ehrnrooth piilottaa miljoonia Luxenburgiin ja itse ui siinä opintotuen ja mahdollisen lainan kanssa hankitussa rahasuihkussa, joka on 759 euroa kuukaudessa, voi jo sanoa, että ei se nyt ihan mene kuin Strömsössä. Se, että opiskelen, on kuitenkin hyödyksi yhteiskunnalle, kun vaihtoehtona on mennä keinottelemalla eteenpäin.

Ei minulla mitään sitä vastaan ole kuitenkaan, että Suomessa maksetaan opiskelusta. Se on oikein ja 5/5. Tuli vaan mietittyä asiaa. Kiitos Kela, thank you Kela.

//KOLUMNI

Mörkö ja muutama peikko

olla selvät sävelet heti alusta saakka? Miten toisilla kandin aihe kantaa graduun, ja joskus vielä jopa pidemmällekin? Jos on kiinnostunut vähän kaikesta, mistä voi tietää mikä kiinnostaa eniten?

Ensimmäiseen kandi-seminaariin ennakkopeloistani poiketen marssin kuin marssinkin rinta rottingilla valmiin aiheen kera. Ensimmäisen idea-paperinkin aiheen teemoilta palautin. Mutta kuinkas sitten kävikään…?

Tähän mennessä kahden ensimmäisen aiheen puitteissa olen kahlannut läpi kymmeniä artikkeleja, tutkimuksia, graduja ja väitöskirjoja. Jostain syystä mielenkiinto vain lopahtaa. Mistä sen sitten tietää minkä aiheen kanssa jaksaa loppu lukuvuoden pakertaa? Tämän tuoreimman väläykseni myötä huomaan jopa arastelevani varpaitteni kastamista aineistoon, ja ajatuksen kahlaussyvyydestä tuntuvan vielä turhan raa’alta.

a Kauk ki iin l e

Loppuun asti olin ideaani varjellut ja itsetyytyväisenä opiskelijakollegoilleni aiheen vaivattomasta keksimisestä kea huskellut. Saatuani ideani paperille, se vain lässähti. l Ei ollut hohdosta häivähdystäkään enää jäljellä, mielenkiinnon rippeistä puhumatta.

Mikä tässä sitten jäkittää? Pahin pelkoni kandipeikon suhteen on, että heittäydyn täysillä aiheen vietäväksi, ja huomaan puolessavälissä prosessia valinneeni väärän aiheen ja joutuisin aloittamaan koko homman alusta. Ei kiitos.

Ideapaperini numero kaksi käsittelikin jo aivan toisen tyyppistä tutkielma-aihetta. Seminaarissa jälleen fuksi-vuodelta itselleni tuttuun tapaan kadehdin miten toisilla oli selkeät ja järkevät tutkielma-aiheet, omani ollessa korkealentoinen ja hyvinkin abstrakti. Seminaarissa vielä pyrin vakuuttamaan toisia, miten tästä vielä tutkimuskysymys muotoillaan… Niinpä.

Ev

Leikittelin jo ajatuksella että tutkielmani käsittelisi tutkielman tekoa. Seuraisin aitiopaikalla kandiseminaarissa miten muut työstävät tutkielmaansa; valikoivat aiheensa, muotoilevat tutkimuskysymyksensä ja rajaavat aineistonsa.

Tällä hetkellä mielessäni pyörii jo kolmas idea kandin aiheesta. Enkä ole voinut välttyä ajattelemasta, miten helpolla pääsisin jos yksinkertaisesti pitäytyisin vain alkuperäisessä aiheessani, vaikka mielenkiinto on pakkasen puolella. Miten ihmeessä toisilla voi

Otsikkoon viitaten, kandi-peikosta alkaa pikkuhiljaa kehkeytyä mörkö. 30


PAKINA\\

S

Katse kohti Saksaa

aksassa osavaltioille myönnettiin oikeus kerätä yliopisto-opiskelijoiltaan lukukausimaksuja vuonna 2005, jonka jälkeen lähes kaikki osavaltiot ottivat lukukausimaksut käyttöön tavalla tai toisella. Noin puolessa osavaltioista lukukausimaksut koskivat kaikkia opiskelijoita, osassa maksuihin liittyi erityisiä ehtoja, kuten toisen tutkinnon suorittaminen tai yli 5-7 vuotta kestänyt opiskeluaika. Maksujen hinnat liikkuivat 250 ja 2500 euron välissä, mutta olivat yleensä suuruudeltaan 500 euron luokkaa. Saksan maksuja ei siis voi mitenkään verrata vaikkapa Britannian tai Yhdysvaltojen vastaaviin. Mitä tästä kaikesta on sitten seurannut? Vuonna 2013 enää Ala-Saksin osavaltiossa on käytössä kaikkia opiskelijoita koskeva lukukausimaksu, kun taas muissa osavaltioissa on joko luovuttu tai ollaan luopumassa kaikista lukukausimaksuista. Viimeisin lukukausimaksuista luopunut osavaltio on konservatiivisena, tiukan kristillisenä ja oikeistolaisena tunnettu Baijeri. Eihän tällainen voi olla mahdollista. Lukukausimaksujenhan piti kannustaa opiskelijoita nopeampaan opiskelurytmiin ja parempiin suorituksiin, poistaa turhat roikkujat yliopistojen kirjoilta ja kaikkein valoisimmissa visioissa kattaa osa yliopiston kustannuksista. Professori Matti Virén jopa argumentoi, että nykyisessä suomalaisessa järjestelmässä köyhät maksavat rikkaiden opiskelun.

V a n h a j a v i h a i n e n

Säästäväisyydestään, taloudellisesta kurialaisuudestaan ja nuukuudestaan tunnettu Saksa tuskin olisi luopunut lukukausimaksuista jos kaikki niille asetetut lupaukset olisivat toteutuneet. Mutta kun näin ei käynyt. Sitä vastoin yliopistot eivät hyötyneet maksuista juuri yhtään. Yliopistojen kirjat eivät tyhjentyneetkään vanhoista opiskelijoista, eivätkä opiskelijat vaihtaneetkaan suurempaa lukuvaihdetta silmään. Sitä vastoin opiskelijat kylläkin työskentelivät enemmän opintojen ohella ja useasti vielä monessa eri työpaikassa. Ja kas kummaa, eihän se heidän valmistumistaan nopeuttanutkaan. Suomessa lukukausimaksut otetaan tämän tästä esille varteen otettavana vaihtoehtona, useasti vieläpä niin, että maksumalli otettaisiin Britanniasta. Britannian katastrofaalisesta ja jatkuvasti kalliimmaksi käyvästä lukukausimaksujärjestelmästä voisi puhua loputtomiin, mutta todettakoon tässä ainoastaan, että minkäänlaiseen tasa-arvoon se ei ainakaan kannusta. Anglosaksistenkin maiden yliopistomalli on alkujaan kopioitu Saksasta ja näyttää siltä, että he voisivat taas hakea sieltä mallia. Suomessa sen sijaan voitaisiin heti kääntää kurssi kohti Saksaa ja unohtaa ainakin tässä asiassa seikkailu anglosaksisessa maailmassa.

31



Pointti 3/2013