Tuleva Pohjola

Ajatus siitä…

Kirkon kellot soivat mielessäni tai oikeastaan edessäni. Tunnen tyhjyyden täyttävän mieleni ja ajatukseni valuvat silmien kyynelien mukana ulos minusta.

Ajatus siitä, kun soittaisin. Ei puhelin enää hälyttäisi, numero ei käytössä eikä henkeä sen takana. Ajatus siitä, kun jotakin saavutan. Viestini jäisi saamatta ja hymysi näkemättä. Ajatus siitä, kun kotiin saapuisin. Sängyssäsi tuttu tuoksu ja äänesi pian unohdettu.

Vuosien takaa tavaroitasi edessäni ja vuosia sitten kadonnut avaimenperäsi. Eikä omistajaa missään.

Kun jätit perheesi jäi taaksesi tytär ja vaimo. Ympärillä ihmiset surevat ja heidän katseensa pelottavat. Aivan kuin katsoisin kuolemaa suoraan silmiin ellen lävitseen. Kuulen vain lauseita katseiden takaa. Kuinka nainen pärjää yksin. Riittävätkö naisen rahat tyttären elättämiseen. Kuka korvaa isähahmon perheessä.

Tulevassa Pohjolassa tulee olemaan herkkyyttä, naisellista sisua sekä ikuisia kyyneliä joista syntyy täydellisen puhdas järvi. Tunteita ei tulisi pelätä eikä naisellisuus ole heikkous. Mies hameella ei olisi murhe vaan vahvuus. Nainen puvulla ei olisi epäsopivaa vaan normaalia.

Tuleva Pohjola ei katsoisi alas kehoasi tai solisluiden alle. Se katsoo suoraan silmiin ja kertoo sinulle, että olet unelmiesi arvoinen.

Emilia Aaltonen

Olen 21-vuotias musiikkikasvatuksen opiskelija. Olen aina ollut todella ulospäinsuuntautunut ja iloinen persoona. Mutta pidän ajattelusta usein liikaakin.