Millainen on unelmien Pohjola?

Sanotaan, että vuosikymmenen kuluessa maailma on täynnä lentäviä autoja, robottiteknologiaa ja muita älykkäitä olentoja, jotka hoitavat ihmisten työt heidän puolestaan, vievät maailmaa eteenpäin ja muovaavat katukuvaa modernimmaksi. Voisiko niin olla myös tulevaisuuden Pohjolassa? Mitäpä jos ajatellaan realistisemmin; emmekö me pohjoismaalaiset haluaisi kuitenkin vaalia rakkaita mökkimaisemiamme ja kaunista luontoamme? Ehkä voisimme ulkokuoren muuttamisen sijaan keskittyä johonkin, joka on pintaa syvemmällä? Minkälainen olisi yhtenäinen, kaunis ja moderni Pohjola, jossa kaikki pitäisivät yhtä?

Ei tarvita lentäviä autoja tai robotteja, jotta voidaan luoda unelmien Pohjola. Tarvitaan ennen kaikkea meitä ihmisiä, intohimoa ja mielikuvitusta. Vain me voimme ohjata Pohjoismaita haluamaamme suuntaan. Kuinka voisimme alentaa kynnystä ideoiden esille tuomiseen ja kannustaa nuoria pitämään yhteyttä naapurimaiden nuoriin? On tärkeää, että nuorten ääni saadaan kuuluviin. Olemme Pohjoismaiden tulevaisuus ja meidän täytyy olla valmiita siihen, että maailma muuttuu meidän mukanamme.

Yhteinen kieli on ilman muuta kaiken alku ja ydin. Koulutusjärjestelmämme tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia kielten opiskeluun, ja nuorten tulisi vaalia niitä parhaansa mukaan. Niin kommunikoinnista tulisi helpompaa, ja kehittyisimme käyttämään myös muita kieliä, kuin vain äidinkieltämme. Ystävät eri kulttuureista ja maista ovat suuri rikkaus, ja se on lisäksi askel kohti yhtenäisempää

Pohjolaa. Näin ajatukset myös kulkisivat maasta toiseen, ja pääsisimme ideoista tekoihin.

Olisi tärkeää, että halu vaikuttaa lähtisi nuorista itsestään, muuten ideoita ei synny. Unelmien Pohjola pitäisi nähdä etuoikeutena, ei velvollisuutena. Jos yritämme väkisin keksiä ratkaisuja, voimme jopa päästä eteenpäin, mutta unohdamme olla luovia. Luovuus on avain siihen, että voimme tehdä Pohjolasta vielä entistä paremman paikan. Unelmointi ja hullut ideat ovat siis täysin sallittuja!

”Luovuus on avain siihen, että voimme tehdä Pohjolasta vielä entistä paremman paikan. Unelmointi ja hullut ideat ovat siis täysin sallittuja!”

Pohjoismaalaisten nuorten kansallisidentiteetti voi toisinaan olla vahva, ja Pohjoismaiden välillä saattaa esiintyä kilpailua. Mitä jos koko Pohjola olisikin oma kotimme? Eikö olisikin hienoa, jos osaisimme kaikki iloita toistemme puolesta, kokea yhteenkuuluvuutta ja ennen kaikkea kokea olevamme kotona ollessamme missä tahansa Pohjoismaassa? Jokaisella kansallisidentiteetti on ilman muuta oma, sellainen, joksi sen itse kokee, mutta miksei koko

Pohjola voisi silti olla yhteinen kotimme?

Ennakkoluulot jylläävät ja tärisyttävät maata allamme. Jos esimerkiksi kouluissa lisättäisiin tietoisuutta nuorten mahdollisuuksista Pohjolan alueella, se voisi innostaa nuoria lähtemään mukaan yhtenäisen Pohjolan luomiseen. Siinä missä muualla kaupungeissa jylisivät luotijunien kiskot ja suurten metropolien loputon meteli, meidän sisällämme kytisi rauhan sydän. Hengittäisimme puhdasta, pohjoismaalaista ilmaa ja toteaisimme, että meistä on ihanaa olla kotona.

Anni Vesala

Olen 18-vuotias nuori Kouvolasta. Olen palannut takaisin Suomeen vasta pari kuukautta sitten vaihtovuoteni jälkeen. Vaihtovuosi on omalla tavallaan luonut minulle toisen kodin etelään, mutta myös vahvistanut suhdettani Pohjolaan.