Pohjolan tulevaisuus

Tumman puhuvat pilviröykkiöt peittivät taivaan suurimmaksi osaksi. Maa oli jo kostea ja kolea aamuisin, syksyn saattoi haistaa ilmasta. Sen tuoksu oli täynnä lepoa, rauhoittumista ja turvaa. Turvaa sodilta, ja muilta ihmisen aiheuttamilta turhuuksilta. Oli Luojan vuosi 2053.

Elämä Pohjolassa ei ollut helppoa vieläkään. Vaikka maat tekivät ahkerasti yhteistyötä keskenään ja kaukomaiden kera, oli vielä paljon tehtävää. Oli tehty lukuisia sopimuksia. Päätöksenteko venyi välillä suunnitelmia pohtiessa kauankin aikaa, mutta se oli sen arvoista. Yhdessä Suomen, Ruotsin, Norjan, Islannin ja Tanskan päättäjien kesken pyrittiin kohti puhtaampaa maapalloa, luontoa ja ilmastoa. Laadittiin säännöksiä. Voi himpuran kimpura, että noita lakikiemuroita riitti!

Ensimmäiset säännökset koskivat kansalaisten matkustelua ja vierailua muissa maissa. Sovittiin, että ihmisiä ohjattaisiin käyttämään junia ja lauttoja lentämisen ja laivalla liikkumisen sijaan. Laskettiin ensin mainittujen hintoja ja jälkimmäisten verotusta korotettiin kansainvälisesti. Toisena keinona kokeiltiin ravinnontuotannon ongelmia. Todettiin, että olisi tärkeää panostaa kotimaisuuten (tahi edes siihen että naapurimaasta ostettaisiin).

Tämän jo aikoja sitten huomatun valinnan tekeminen ei ollut helppoa. Ulkomailla tuotetut kulutustavarat olivat halvempia. Mutta jotain oli tehtävä, yritettiinhän pelastaa edes se murto-osa mitä oli jäljellä maatiloista. Lakeja, virallisia kiemuroita, ja vakavia päätöksiä vaadittiin. Mutta niistä selvittiin. Ainakin jossain määrin. Jos emme usko tulevaisuuteen, jääkö meille mitään?

Ihmisillä oli, on ja tulee aina olemaan varmasti vaikeaa jossain määrin, niin kauan kun me täällä elämme. Meidän on löydettävä sopu, rauha ja kuunneltava mitä luontoäiti meiltä toivoo. Vain siten turvaamme tulevaisuuden jälkipolville.

Haaleahkot pilviverhot lipuivat taivaan rantaan, kohti auringonlaskua. Rauha ja seesteisyys oli jälleen keskuudessamme.

Veera Laine

Olen 18-vuotias lukiolaisnuori maaseudulta. Kirjoittaminen on intohimoni ja pyrin vaikuttamaan parhaani mukaan minulle tärkeisiin asioihin.