20
●
Tiistai 20. eloKUUTA 2019
Työhyvinvointia petrataan Tampereel elokuvakerronnan opein Kuva: Paula Rossi
DRAMA-HANKKEEN PROJEKTIPÄÄLLIKKÖNÄ toimii ohjaaja/käsikirjoittaja Arto Koskinen. Kuva hänestä on otettu toukokuussa järjestetystä starttiaamusta. Se järjestettiin Mediapoliksessa. © Illume Oy. Kuva: Pini Hellstedt F.S.C
Poikkitieteellisyys, eli useamman tieteensaran välinen yhteistyö on monesti pop. Näin on myös keväällä Tampereella käynnistyneessä EU-rahoitteisessa projektissa, missä voimansa yhteen ovat iskeneet työhyvinvoinnin sekä elokuvakerronnan ja dramaturgianasiantuntijat. Kaksi vuotta kestävään DRAMA – dramaturgian keinot työhyvinvoinnin tukena-projektiin etsitään edelleen mukaan kiinnostuneita työyhteisöjä.
H
anketta toteuttavat Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen, musiikin ja median yksikön sekä Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunta. Pirkanmaan Yrittäjä -lehden kanssa aiheesta kävivät keskustelemassa Tampereen ammattikorkeakoulun elokuvan- ja tv:n koulutusohjelmassa projektipäällikkönä ohjaaja/käsikirjoittaja Arto Koskinen sekä käsikirjoituksen lehtori Teppo Nuutinen. Heidän lisäkseen hankkeessa toisena kantavana tekijänä on mukana kolme Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun työhyvinvointiasiantuntijaa.
Konflikti on aina myös mahdollisuus
Arto Koskinen toteaa heti kärkeen, että näiden kahden eri osa-alueen yhdistäminen ei ole ehkä se tyypillisin kombinaatio. – Normaaliarjessa ja siten myös työelämässä konfliktit ovat sellaisia asioita, joita yritetään välttää kaiken aikaa, kun taas näin draamatyöntekijälle ne ovat tarinankerronnassa aivan välttämättömiä. Voi jopa väittää, että jokaisesta konfliktista syntyy tarina, hän aloittaa. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että työyhteisöihin oltaisiin nyt ehdoin tahdoin istuttamassa ristiriitatilanteita, pikemmin päinvastoin. – Yksi hankkeen perusajatuksista on viedä draamallista ajattelua ja konfliktien ymmärrystä työyhteisöihin. Konfliktista syntyy aina jokin tarina. On parempi jos konfliktista syntyvä tarina on itsellä hallussa, Koskinen tiivistää.
Fiktiosta mallia tosielämään
Teppo Nuutinen nyökkäilee hyväksyvästi projektipäällikön ajatuksille. Hänelläkin on takana jo vuosien kokemus, sillä hän laskeskelee elättäneensä itsensä tarinankerronnan opettamisella vuodesta 2001. – Olen opettanut fiktiivisen maailman dramaturgiaa, mutta sehän on hyvin pitkälti ihmiskäyttäytymistiedettä. Kun lähdetään luomaan fiktiivistä tarinaa, henkilöiden esikuvat ja mallit tulevat enemmän tai vähemmän suoraan omasta arkielämästä. Ja mitä paremmin ihminen pystyy havainnoimaan omaa maailmaansa, sitä paremmin hän oppii tuntemaan myös ihmisten käyttäytymistä, Nuutinen taustoittaa. Hänen mukaansa myös nyt meneillään olevassa hankkeessa on kyse pitkälti samasta asiasta. – Idea on lähteä kokeilemaan erilaisten yritysten ja organisaatioiden kanssa, miten fiktiivisiä tilanteita voidaan hyödyntää soveltamalla niitä keskustelujen kautta ja niissä esillä olevia valmiita, elokuvantekijöiden jo ratkaisemia malleja työelämän maailmaan ja omaan työyhteisöön, hän kertoo.
Nokian tarina kävi tutuksi
Arto Koskinen on päässyt omassa leipätyössään yhdistämään taidetta ja yrityselämää myös aikaisemminkin. Hän ohjasi nimittäin muutama vuosi sitten dokumentin Nokia Mobile – Matkapuhelimen tarina, missä käsiteltiin Suomen kautta aikojen arvokkaimman yrityksen kohtaloa. – Nokia oli hyvä esimerkki valta-
vasta työyhteisöstä, joka luonnollisesti piti sisällään useampiakin draaman kaaria. Tosiasia oli, että tiettyjä ristiriitoja ei oikein osattu käsitellä yrityksessä, ei ainakaan oikea-aikaisesti, hän vertaa. Hurjaa vauhtia 90-luvulta saakka kasvaneen yrityksen saagassa nousi hänen mukaansa selvästi esiin myös se, että siinä missä alkuvaiheen hieno tiimiyhteistyö, luovuus ja valtava määrä uusia innovaatioita päätyi liki hallitsemattomaan tolaan. – Jo aikaisemmin talossa olleet kokivat, että rekrytoinneissa tehtiin vääriä valintoja, palkkiojärjestelmiä pidettiin epätasapuolisina, ja kun sitten vielä ulkopuolelta tähän soppaan vedettiin musta hevonen, eli tässä tapauksessa iPhone, oli kasassa jo aika vyyhti ongelmia.
Taipumus tarinoihin on kirjattu geeneihin
Tarinankerronnan lähestymiskulma hyvinvointiin on sikäli osuva, että sekä hyvinvointi että tarinat on taidettu ohjelmoida osaksi ihmisyyden DNA-rihmastoa jo vuosisatoja sitten. Homo Sapiensilla kun on luonnollinen tarve paitsi koettaa parantaa omaa mukavuuttaan, myös jäsentää asioita juuri tarinoiden kautta. – Ihminen pyrkii jäsentämään asioita tarinankerronnallisessa muodossa. Aivot siis työllistävät koko ajan tarinallisessa muodossa asioita, Arto Koskinen kiteyttää. – Arkihan on sellaista, että kun me aamulla heräämme, me ensin jaamme monesti aamiaispöydässä unemme puolisolle, työmatkalla kuulemme biisin radiosta, mikä taas
ARTO KOSKINEN on paneutunut työyhteisöihin myös elokuvissaan. Vuonna 2017 ilmestynyt Nokia Mobile – Matkapuhelimen tarina kertoi Suomen historian menestyksekkäimmän yrityksen tarinan avaamalla sitä keksijöiden ja insinöörien näkökulmasta. Kuvassa heistä on Johannes Väänänen ja hänen kourassaan MyDevice.
synnyttää muistikuvia aiemmista elämänkokemuksista, ja työpaikalla on usein kesken moniakin prosesseja, jotka nekin ovat helposti miellettävissä tarinoiksi. Kotiin saavuttua monesti mietitään, mitä tehdään, olisiko televisiossa tai teatterissa hyviä tarinoita ja niin poispäin.
Päiväni murmelina toimi aloituskuvana
Ensimmäiset tapaamiset yritysten kanssa järjestettiin toukokuun 8. päivä Mediapoliksella, jossa istuttiin alas yhteensä noin 30 hengen porukalla tarkastelemaan elokuvan Päiväni murmelina päähenkilön kehitysprosessia. Kaikkiaan mukaan oli saatu väkeä kahdeksasta eri yrityksestä. Elokuvaa tuntemattomille kerrotaan vielä, että kyseessä on 90-luvulla ilmestynyt Bill Murrayn tähdittämä draamakomedia. Tiivistetysti kerrottuna elokuvan juoni kertoo työhönsä kyllästyneestä, itseriittoisesta ja työkavereitaan kohtaan moukkamaisesta meteorologista, joka ajautuu
elämään samaa päivää yhä uudelleen. Käytännössä meteorologi rupeaa päivää tarpeeksi monta kertaa toistettuaan tekemään pyyteettömästi asioita ihmisten eteen, mikä aukaisee patoja. – Päiväni murmelina on hyvä esimerkki, sillä siihen voi samaistua kuka tahansa. Me nostimme keskusteluissa esille juuri päähenkilön leipääntymisen työhönsä, johon tunnetilaan kuka tahansa oman työhistoriansa aikana on voinut törmätä, Nuutinen kertoo.
Elokuussa jatketaan
Heti elokuvan katsomien jälkeen käydyn keskustelun lisäksi asiantuntijat ehtivät vielä kevään puolella vierailla muutamassa yrityksistä, ja näitä reissuja on tarkoitus jatkaa nyt syksyllä. – Emme me tietoisesti etsi mitään konkreettisia ongelmia, vaan pikemminkin koetamme saada draaman avulla työntekijöitä ajattelemaan oman työyhteisönsä tarinoita ja keksimään niistä kenties joitain yhtymä-