4
Tiistai 10. toukoKUUTA 2022
Vuoden Nuori Yrittäjä käänsi koronan vaikeudet voitoksi Pirkanmaan Vuoden Nuoreksi Yrittäjäksi on valittu tamperelainen Helena Riihitupa, joka pyörittää samannimistä tapahtuma-alan yritystä. Vaikka toimialalle korona oli todellista myrkkyä, Helena tiimeineen pystyi kahden epidemiavuoden aikana ei vain selviytymiseen, vaan todelliseen kasvuloikkaan. Pirkanmaan Yrittäjä -lehti jutteli palkitun yrittäjän kanssa Kehräsaaressa.
K
un yrityksen toiminta keskittyy tapahtumien aikana tuotettaviin palveluihin, ei Helena Riihitupa Oy:n liikevaihtokehitystä viime vuosina voi kuin ihastella. Harvassa nimittäin ovat alat, joita korona olisi ryvettänyt yhtä syvälle. Helenan yritys kuitenkin onnistui kasvattamaan omaa bisnestään merkittävästi myös pahimpina tautivuosina. Vuonna 2019 yrityksen liikevaihto oli 345 000 euroa, vuonna 2020 jo 563 000 euroa ja viime vuonna jo yli miljoona euroa. Itsestään tämä ei tosin tapahtunut. – Toiminnastamme on kaksi tarinaa, ennen ja jälkeen pandemian. Kohtaaminen ei koskaan kokonaan kadonnut, mutta se muutti täysin muotoaan. Helena Riihituvalla on nyt ikää 31 vuotta, ja yrittäjävuosiakin jo 10. Oman toiminimen Riihitupa pisti pystyyn jo 2011, vain vuosi ylioppilaskirjoitustensa jälkeen, 20-vuotiaana. Tämä tapahtui Turussa, josta Riihitupa teki paluumuuton Tampereelle vasta vuosi sitten. Koti oli Turussa pidemmän aikaa, sillä vaikka Riihitupa asuikin lapsuutensa Nokian Siurossa, lukion hän kävi Turussa. – Kai siinä takana oli tarve itsenäistyä ja halu nähdä ja kokea uusi kaupunki, johon olin jo aiemmin ihastunut, Helena miettii.
tärensä yrittämiseen kannustavasti. Tukea riitti, vaikka Helena hyppäsikin yrittäjäksi oikeastaan suoraan koulunpenkiltä. – Mietin kyllä jatko-opintoja, ja psykologiaa kokeilinkin opiskella pienen hetken avoimessa yliopistossa. Mutta kun sitten pääsykokeiden valmennuskurssillakin huomasin miettiväni lähinnä tapahtumia ja yrityksen asioita, tajusin, että ehkä minun on se kortti kuitenkin katsottava. Vanhempani eivät ikinä kyseenalaistaneet tätä. Uskon, että he näkivät sen innostuksen ja sydämestä tulevan palon omaa juttuani kohtaan, hän kertoo. Sen rajauksen Helena oli tehnyt jo hyvissä ajoin, että hänen promootiotoimintansa keskittyisi nimenomaan messuihin, ei vaikkapa festareihin.
Puhelin kouraan ja myymään
Seuraavaksi sama into piti vakuuttaa asiakkaille. Helena Riihitupa myöntää, että oman osaaminen myyminen uusille asiakkaille oli alkuun se hankalin paikka. Luonnollisesti, koska takana ei ollut vielä näyttävää referenssilistaa tai satojen tuntien työkokemusta. Siinä ei auttanut kuin ot-
Työ puhui puolestaan
Yrittämiseen Helenaa ajoi myös halu tehdä asioita vähän erilailla ja tietysti paremmin kuin ne oli tehty ennen. Helena tunnisti hyvin varhaisessa vaiheessa senkin, että hän ei halunnut olla pelkkä flyeria jakamassa oleva nätti tyttö. – Jo ihan ensimmäisissä keikoista lähtien otin ennakkoon selvää yrityksestä, jonka osastolle messuilla menin, ja opiskelin huolella perustiedot, kuten historian, tuotteet ja palvelut pääpiirteittäin, toimipaikkojen sijainnit, kokoluokan ja niin edelleen, hän kertoo ja jatkaa vielä. – Hyvin tärkeää on myös osata kysyä messuvierailta, mitä he ovat tulleet messuille katsomaan ja sitten kuunnella heitä tarkasti, hän kertoo. Hyvin tehty työ oli tässäkin tapauksessa se paras markkinointikeino. Asiakkaat, jotka olivat kerran turvautuneet Helenan palveluihin, alkoivat toistuvissa määrin asioida hänen kanssaan myös uudestaan. – Ja myös naapuriosastoilta alettiin kysellä minua hommiin. Lisäksi tyytyväiset asiakkaat kyllä vilpittömästi suosittelivat minua oman kokemuksensa perusteella, hän hymyilee.
YRITYKSEN PORUKALLA on nyt hymy herkässä, vaikka korona alkuun koettelikin messutapahtumiin erikoistunutta toimijaa hyvin kovaa. Yrittäjä Helena Riihituvan mukaan heidät pelasti hankalasta koronatilanteesta paitsi asiakasymmärrys, myös vahva luotto siihen, että tästäkin kyllä selvitään. Kaikkein eniten yrittäjä kuitenkin korostaa tiimipeliä. – Ei tätä ole saanut aikaan vain yrittäjä-Helena, vaan olemme onnistuneet tiiminä. Vaikka välillä kuinka väsytti ja harmitti, me kykenimme yhdessä näkemään tämän muutoksen mahdollisuutena, hän kertoo. Vakituista henkilökuntaa yrityksessä on seitsemän henkeä, keikkaluontoisia jopa yli 300.
– Juuri äsken ennen tänne lähtöäni tarkistin, että kaikkiaan meillä on nyt listalla 322 promoottoria ja määrä kasvaa joka kuukausi uusilla vahvistuksilla, hän kertoo. Vakituista henkilökuntaakin on tämän lehden ilmestyessä jo seitsemän. Heistä viimeisin aloitti vasta äsken, eli toukokuun alussa. Osakeyhtiöksi toiminimi muutettiin vuoden 2017 lopulla.
Sitten rysähti
Korona oli kova koulu tapahtuma-alan toimijalle. Epidemia osui siinäkin mielessä pahaan saumaan,
Starttiraha jäi hakematta
Yrittäminen oli Helenalle tuolloin täysin uusi tuttavuus. Hän ei ollut yrittäjäperheen vesa, mutta asennetta piisasi sitäkin enemmän. Yrityksen perustaminen ei ollut Helenan mielestä hankalaa. Ei vaikka hän ei mitään sen kummempaa apua siihen hakenutkaan. – Jossakin lyhyessä neuvonnassa kävin, jotta sain Y-tunnuksen, mutta esimerkiksi starttirahasta minulla ei ollut hajuakaan, joten sellaista en ikinä hakenut. Minulle riitti, että sain y-tunnuksen, toimialaksi merkityksi Suhdetoiminta ja viestintä ja pääsin aloittamaan. Myös Helenan vanhemmat suhtautuivat alusta asti tyt-
Kalliiksi tuli
Hintaa seuranneille peruutuksille tuli Helenan mukaan ”järkyttävästi”. – Muutaman kuukauden laskin sitä, mitä rajoitusten myötä perutut tilaukset minulle maksoivat, mutta noin 100 000 euron kohdalla päätin lopettaa sen ja keskityin puhtaasti eteenpäinmenoon ja uusiin asioihin, hän myöntää. Osa asiakkaista tarjosi Helenalle myös mahdollisuutta lähettää laskun tapahtumien peruuntumisesta huolimatta uuden tilanteen äärellä. Olihan esimerkiksi niiden suunnitteluun käytetty jo aikaa. Helena päätti kuitenkin toimia toisin. – En lähettänyt yhtäkään tuollaista laskua, hän kertoo. Toisaalta hän aavistelee, että osittain tästä syystä hän sai myös entistä paremmin vastakaikua sille, mitä oli tulossa. Aika nopeasti hän kun oli kehittänyt jo vaihtoehdon, josta tulikin yrityksen pelastus hankalassa paikassa.
Ekat keikat jo lukioiässä
Helena teki ensimmäiset tapahtumakeikkansa jo lukioiässä. Tie tapahtumiin löytyi ystävien kautta, tarkoituksena tehdä koulun ohella hieman omia tienestejä. Erityisen kovaa Helenaan kolahtivat messukeikat. – Jotenkin koko ympäristö viehätti, ja edelleenkin minä todella nautin siitä odottavasta ja innostuneesta tunteesta, joka tulee juuri ennen ovien aukeamista yleisölle. Yritykset ovat laittaneet parastaan ja valmiina vastaanottamaan asiakkaat. Messumaailmassa nautin myös satunnaisten kohtaamisten mahdollisuudesta. Messuille kun astelee, niin siellähän voi kohdata kenet tahansa, hän jatkaa. Oman alansa Helena oli siis löytänyt yllättävän nopeasti. Ja kokolailla pian hän hokasi senkin, että paras keino alalla työllistymiseen olisi oman yrityksen perustaminen. – Minua ajoi yrittäjyyteen erityisesti haluni työllistyä tapahtumien saralla. Sen tiesin, että potentiaaliset asiakkaat eivät halunneet verokorttia, vaan laskun tehdystä työstä, hän kertoo.
– Se mikä minut sitten pelasti, kun siitä itsesäälistä itseni kokosin, oli sama sisu, jolla aikanaan olin yritystoiminnan käynnistänyt. – Lisäksi tajusin, että kyse ei ole vain minun menetyksestäni, vaan yhtälailla se koski asiakkaitamme. Tilannehan oli hyvin heikko myös heille. Siis se, että isolta osalta kaikki vuoden tärkeimmät markkinointitapahtumat peruttiin. Minulla oli siis aito huoli paitsi oman yritykseni tiimistä ja yhteistyökumppaneista, myös asiakkaistamme.
Uutta putkeen HELENA RIIHITUPA ihastui tapahtuma-alaan jo lukioikäisenä ja päättikin jo aika nopeasti lukion jälkeen tehdä siitä itselleen elinkeinon. Korona tosin muutti yrityksen toimintaa entistä kokonaisvaltaisempaan suuntaan.
taa puhelin kouraan ja aloittaa kontaktointi. Potentiaalisia asiakkaita hän bongaili esimerkiksi näytteilleasettajien luetteloista, pääasiassa sellaisia, jotka eivät ehkä aikaisemmin tai lähtökohtaisesti olleet hyödyntäneet promootiopalveluita. – Aloin soitella yrityksiin, esittelin itseni ja osaamiseni ja tiedustelin, olisiko jotain, mitä minä voisin heille tulla tekemään, hän kertoo. Sen hän päätti jo etukäteen, että ensimmäiseen ei-kiitokseen hän ei lopettaisi. Eikä lopettanut. Se että yksi kymmenestä soittajasta antoi hänelle näytön paikan, oli jo riittävästi. – En muista mitä nimellistä mahdoin työstäni laskuttaa, mutta tärkeintä olikin päästä näyttämään omaa osaamistaan.
Ensin loppuivat sivutyöt ja sitten omat tunnit
Ensimmäisten vuosien aikana yrittäjä teki verokortilla myös muita hommia, kuten opettajan sijaisuuksia sekä myyntityötä vaatekaupassa. Parin vuoden kuluttua asiakastoimeksiantoja oli kuitenkin sen verran paljon, että muut työt jäivät tykkänään syrjään. Ja pian oltiinkin jo pisteessä, jossa pelkästään Helenan voimin kaikkeen kysyntään ei ollut mahdollista vastata. Ensimmäisen keikalle välitettävän työntekijänsä Helena löysi läheltä. Tähän nimittäin tarjoutui hänen pikkusiskonsa Henriikka, joka toimii nykyään osakeyhtiön myyntijohtajana. Sittemmin töitä on ollut tarjota aika monelle muullekin.
että Helena oli juuri investoinut mm. yrityksen ihka ensimmäisiin toimistotiloihin ja henkilöstöön. Sitten kaikki suunnitelmat – paino sanalla kaikki – pistettiin uusiksi. – Messutoimintaan vaikutus oli todella raju, sillä meidän työntekommehan kiellettiin kokonaan, yrittäjä huokaa. Riihitupa myöntää, että tästä alkanut epävarmuuden ja alituisten perumisten kaksivuotinen on heittämällä ollut hänen yrittäjäuransa pahin paikka. Alkushokki oli tunteikas. – Pari päivää itkin sängyssä peiton alla ja mietin, onko tämä totta vai painajainen, Helena myöntää. Toisaalta sen parin päivän alkushokin jälkeen Helena kuitenkin päätti pärjätä.
Koska fyysinen messuilu oli kerran kielletty, pakotti se Helenan miettimään, voisiko niitä siellä tavallisesti tavoitettavia potentiaalisia asiakkaita tavata jotenkin muuten? – Tästä syntyi ajatus, että miksipä emme veisi tätä kontaktointia puhelimien päähän. Käytännössä valjastimme kokeneimmat tapahtuma-alan ammattilaiset, rajasimme toimialaluokat halutun mukaisesti ja aloimme soitella asiakkaidemme asialla. Esittelimme yrityksen, kartoitimme tarpeet, ihan samalla tavalla kuin messuilla, hän kertoo. Tätä uudenlaista yhteistyömallia esiteltiin luonnollisesti ensin jo entuudestaan tutuille asiakkaille. Erityisen paljon niitä oli jo konekaupan, rakentamisen ja asumisen parissa vaikuttavissa yrityksistä. Helena tietää senkin, että luottamus mahdollisti tämän. – Pystyin sanomaan, että uuden palvelumme toimivuudesta ei ole vielä sataprosenttista varmuutta, mutta tällaista voisi aikakin yrittää,
