Pieni Puukello 3/1985
Otteita Pienen Puukellon kesäreportaasista -85 Pori Kulturellin imagoni ylläpitämiseksi oli tehtävä pyhiinvaellusretki Pori Jazziin. Hallelujaa. Matka sujui niin kuin sen kuuluukin, liftasimme Poriin porvarisoituneen hippipariskunnan kyydissä. Pieni, sievä japanilaisauto, (kaikin lisävarustein) kattoon upotetut stereot... money... Kaupunki oli lauantai-iltapäivänä tyhjä, jazzkansa oli vasta matkalla sinne. (Mokattiinkohan, ei varmaan ole makeeta olla ajoissa paikalla.) Kirjurinluodon avajaiskonsertissakaan ei kansaa liiemmin ollut – maksanutta sitäkin vähimmän – lienevät muutkin hyppineet aidan yli. Kirjurilta puuvillatehtaalle yökonserttiin. …..Jamaladeen Tacuma….. Punkkupullo teltassa ja sekös harmitti. Tarjoilu pitäytyy pilsussa ja A-olut -tynnyrit härnäävät nurkassa – eläköön Suomen alkoholipolitiikka. Mutta ei se mitään, ryminällä aamuun. Hasse Walli päästi Meidät sunnuntaiaamuun. Teltta märkä ja kylmä, missä ovat kaikki lämpöiset nuoret miehet kun niitä tarvitaan? Mutta pian päästiin Kirjurinluodolle nukkumaan. Ihanaa lojua auringossa, kuunnella torkahdusten lomassa hyvää musiikkia ja katsella toisia julkkiksia. Huolimatta vohveleista, lakritsasta, rihkamasta, jazz-kadusta – ensi vuonna uudestaan.
Kilpisjärvi Matka Joensuusta Kilpisjärvelle kestää todistettavasti vajaat 11 tuntia. Suomen tiet ovat leveitä, hyväkuntoisia ja nopeita. Yöllä ja sateella tien reunamerkinnät kyllä lisäisivät turvallisuudentunnetta. Aamulla Kilpisjärvellä sataa. Eikä sitä tajua, kuinka pian ilma siellä muuttuu, ennen kuin iltapäivän alkaessa pilvet yhtäkkiä väistyvät. Tuskin parempaan säähän voisi lähteä. Puita Yliperässä riittää vain syvimpiin laaksoihin. Tuntureiden peittona on raakaa rakkakivikkoa ja orpoja varpuja. Kivien hegemoniaa. Etäisyyksien arvioiminen tuntuu mielettömältä. Kartan kertoma kolme kilometriä edessä olevalle autiotuvalle näyttää liioittelulta. Suomen korkein kohta on pilvien peitossa tapansa mukaan. Haltin punaisille kiville sataa lunta. Rajakivi on vanhalla paikallaan odottamassa kävijöiden nimiä kirjaansa. Neljännen päivän reitti yli tunturin läpi pilvien pitkin liukkaita kiviä kilometrin korkeudessa on yhdelle polvelle liikaa. Seuraavan päivän päättyessä palaa seurue Kilpisjärvelle lentäen. Kaksi tuhatta kilometriä kotimatkaa läpi Pohjois-Norjan ja poikki Ruotsin korvaa kadonneet vaelluspäivät. Tromssaan on joskus palattava. Kauan eläköön E6.
12
