Juhliva Puukello 1956-60
Muutama muistuma Puukellon päätoimittaja-ajalta Paavo Suoninen
Puukellon päätoimittajakaudellani syksystä 1956 kevääseen 1960 toimituskuntaan kuuluivat lisäkseni eri vuosina ainakin Yrjö Aaltonen, Kaj Chydenius, Sampo Hintikka, Juhani Hyvärinen, Ossi Kinnunen, Esko Kähkönen, Jouko Miettinen, Jyrki Mäntylä, Rainer Nyholm, Yrjö Saarelainen, Erkki Timonen ja Sirkka-Liisa Vauramo. Järjestyksessä toinen toimittamistani lehdistä (n:o 4/1956) oli sillä erää viimeinen monisteena julkaistu. Se oli 40-vuotisjuhlanumero, lähes puolivälin etappi nyt 90-vuotiaalle lehdelle. Sain Puukellon kolmelta alkuajan toimittajalta, nimimerkeiltä Miihkali, Max Nix ja Korvenranta, muistelmatervehdykset juhlivaan lehteen. Tapasin heidät henkilökohtaisestikin, joten voin elävänä linkkinä tavallaan välittää tuulahduksen myös näistä alkuajan sankareista tervehdyksenä nykypäivän Puukellolle. Huomasin muuten, että meitä yhdisti sama koulutausta, olimme kaikki Joensuun Lyseon poikia. Vietin kesälomat kotona Joensuussa, jonne perheemme oli joutunut evakkoon Sortavalasta Laatokan rannalta. Opiskeluvaroja hankkiakseni olin kesätoimittajana sanomalehti Karjalaisessa. Jutunteon yhteydessä tapasin nimismies Eero Lehikoisen (Miihkali) Enon Kaltimossa. Hän kertoi seuranneensa kiinnostuneena Puukellon vaiheita ja esitti lehden ainoaksi virheeksi päätoimittajan pakinan kestootsikon ”Puukellon pomahduksia”. Turisteille tehdään matkamuistopuukelloja koivusta, ja ne kyllä pomahtavat. Alkuperäiset puukellot sen sijaan olivat Lehikoisen mukaan haapapuisia. Niiden aidot äänet eivät olleet kolkkoja pomahduksia, vaan pehmeitä pomahteluja. Tottakai otsikko korjattiin
numerosta 3/1957 lähtien muotoon ”Puukellon pomahteluja”. Tiemme yhtyivät vielä hänen kuoltuaan (1960), kun Lyseo vietti 145vuotisjuhliaan syksyllä 2005. Luokkakokous pidettiin silloin Eero Lehikoisen entisessä vallesmannin puustellissa Kaltimossa. Putkat ja muut virkatilat on otettu matkailukäyttöön. Karjalaisessa oli muutamana kesänä työtoverina toimittaja Antti Leopold Hintikka (Max Nix). Hän pakinoi Karjalaisessa nimimerkillä Saximies eikä vanhan ajan herrasmiehenä suostunut opettelemaan konekirjoitusta. Hänelle oli varattu henkilökohtainen konelatoja, joka ainoana sai selvää jo iähtäneen miehen käsikirjoitusten persoonallisesta käsialasta. Hintikka kuoli 1968. Kuopion piispa Eino Sormunen (Korvenranta) oli laaja-alainen kulttuuripersoonallisuus, joka osallistui usein osakunnan vuosijuhliin. Erityisesti jäi mieleen hänen korkeissa sfääreissä liikkunut vuosijuhlaesitelmänsä ”Olevaisen äärellä” Kalevalanpäivänä 1958. Sain sen häneltä julkaistavaksi Puukelloon n: o 2/1958. Sormunen kuoli 1972. Ensimmäinen toimittamani painettu Puukello oli n:o 1/1957. Se sai mieluista palautetta vuosijuhlassa, jossa kenraali Karl Lennart Oesch esitti vapaan sanan aikana ilonsa siitä, että osakunnassa vielä uskotaan Karjalan takaisinsaamiseen, kuten hän oli voinut lukea Puukellon pääkirjoituksesta.
