Juhliva Puukello 1947-59
Puukello vuosina 1947-1959 Miia Seppänen Sotien jälkeen Karjalaisen osakunnan lehti ei Kuitenkin, 1950-luvun toimintasuunnitelmia vielä ollut Pieni, vaan pelkästään Puukello. seuratessa tulee esille valtava toimeliaisuus: kun vuoden ensimmäisessä Ajanjaksoa kuvastaa Puukellon numerossa pohditaan oman lehdillä aatteellisen ja poliittisen ylioppilasajattelun voimakkuus. ”Wer soll das bezahlen” talon rakentamista, toisessa Münsterin numerossa todetaan talon Osakunnan jäsenmäärä hipoi muistellaan kesäyliopiston tapahtumia, suunnitelmien olevan jo 500-600:a. Jutuista huokuu mm. professorin boogiekovassa vauhdissa. uusia ideoita ja toiveita mm. woogie-tanssia vanhan omasta osakuntatalosta ja kukkaruukun kanssa ja illallista, toimituskunnan mainostarkoituksiin tehtävästä jossa saksalaiset hehkuttivat Varhaisen oli päätynyt värielokuvasta Pohjois-Karjalasta. yhtä ainoaa tuntemaansa tyylilinjaus Toisaalta huolta kannettiin suomalaista sanaa (perkele). h u u m o r i v o i t t o i s e e n Ytimekkääksi maakunnan tilanteesta, kuten Sanan vahvaa artikulaatiota kerrontaan. ihasteli samainen professori. linjaus oli muotoutunut jälleenrakentamisen hitaudesta luultavasti perinteen Pohjois-Karjalassa verrattuna Puukello 1/1954 vuoksi, jolloin lehteä muun Suomen tilanteeseen. Aivan luettiin ääneen kuin tänäpäivänäkin, k o k o u k s i s s a . jo tuolloin Ajanhengelle sopivaa Puukellossa ruodittiin oli, ettei huumori osakuntatoiminnan ollut säädytöntä vaan merkitystä ”nykysanataitein verhoiltua. ylioppilaiden tarpeita” Yhtäkaikki, juorut ajatellen ja uneliasta juopottelusta ja Oykokoustamista. Ab:n merkityksestä Ikivanhat ongelmat ylioppilaan elämässä sekä romansseista osakuntakokousten ovat erittäin mehukasta luettavaa nykypassiivisuudesta, Mihinpä kuitenkaan opposition puutteesta ja johdon itsevaltiaasta ylioppilaallekin. elitismistä puhuttivat jo 1950-luvulla. ylioppilailta asiattomuus katoaisi, kiitos ettei Tupakansavuisissa kokouksissa nuokuttiin katoa. Jopa näytelmäkerhokin pohti olisiko tai kahnattiin kerhorahoista. Mihinpä nämä sopivaa kielenkäyttöä sanoa näytelmän ryhmätoiminnan lait häviäisivät? Lehdessä tekstiä: ”linnut saavat kakkia kaikkialle”. kuitenkin tarjotaan selkeitä suuntaviivoja Ehkäpä nykylehtemmekin tulisi vaalia naurua hallintotavoiksi, vaikkakin todeten, että ja iloa tuottavia juttuja joidenkin takavuosien “osakuntaan on usein toivottu vireätä huumoriltaan yli- ja aliampuvien numeroiden oppositiota, mutta valitettavasti sellaista jälkeen. Emmehän me nykyiset osakuntalaiset ei ole saatu aikaan”. Ymmärrämmehän, ole vakavampia kuin ylioppilaat tuolloin että yksipuolinen konsensus johtunee sodan jälkeen, emmehän? liian harvoista aktiivisesti päättävistä.
