Hiihtolomalla: ensimmäinen päivä Kimmo Solehmainen Herätys Pomppaan sängystä tohkeissani vuokramökissä Sallan tunturikeskuksessa. Maltan tuskin syödä aamupalaa, polte ulkoilemaan on hirmuinen. Syödessäni tutkin latukarttaa. Teen viikkosuunnitelman. Hiihtolenkkien pituus kasvaa tasaisesti viikon loppua kohden, oletuksena kehon sopeutuminen yhä vaativampiin suorituksiin. Illoiksi suunnittelen kuntosalia ja kunnon venyttelyä. Pakkaan repun äärimmäisen suunnitelmallisesti. Evääksi tulee pari leipäpalaa ja banaani, vettä, kuumaa mehua. Varaan mukaan myös yrttisnapsipullon. En aio siihen koskea, mutta jos katkaisen jalkani erämaassa, tilkka alkoholia saattaa pitää hengissä ne ratkaisevat hetket pelastuspartiota odotellessa. Tai ainakin aion kuolla iloisessa nousuhumalassa. Ladulla Sää on kerrassaan upea. Mietin mahdollisimman taloudellista hiihtotekniikkaa. Harjoittelen eri tyylejä. Pysähdyn ihastelemaan maisemia. Ladun varteen on tehty kysymyksiä puun pituudesta, lumen syvyydestä, toisen puun iästä. Arvioin kysymyksiä ja innostun, kun arvaan puun korkeuden oikein. Näen vilahdukselta poroja ja olen ihastuksissani. Pysähdyn parin tunnin hiihdon jälkeen tauolle Ruuhitunturin kupeeseen tehtyyn kahvilaan. Otan munkkikahvit ja juttelen kahvilanpitäjän kanssa metsästyksestä, alueen poro- ja hirvitilanteesta ja Lapin metsähakkuiden eettisistä näkökulmista. Kuivattelen vaatteeni takkatulen ääressä. Jatkan hiihtoani tauosta virkistyneenä kohti lopullista määränpäätä, Aihkipetsin päivätupaa. Matkalla kirjoitan hankeen “Life is beautiful”, niin että ulkomaalaisetkin ymmärtäisivät suomalaisen luonnon kauneuden. Tauko Saavun lopulta syrjäiselle autiotuvalle. Tupa on upealla paikalla pienen erämaajärven rannalla. Laitan sukset nojaamaan mökin seinään ja romuan sisään. Polttopuut odottavat kutsuvasti
Pieni Puukello 2 / 2005
17
