Kristus Psalmeissa, Antti Laato

Kristus Psalmeissa Antti Laato

Perussanoma Oy PL 15, 02701 Kauniainen puh. (09) 5123 9120 www.perussanoma.fi

Copyright Päällys ja taitto ISBN Luokka Painettu

Antti Laato ja Perussanoma Oy Taneli Törölä 978-951-888-600-9 22 EU 2011

Johdanto Otsikko ”Kristus Psalmeissa” kertoo kaiken oleellisen teoksen sisällöstä. Tarkoitukseni on antaa eksegeettisesti perusteltu selvitys siitä, millä tavalla Uudessa testamentissa ja varhaisessa kirkossa selitettiin psalmeja. En siis aio tehdä selkoa psalmien syntyhistoriasta ja niiden tulkinnasta, vaan esitän yhden mielekkään mahdollisuuden lukea psalmit kristillisestä uskosta käsin. Luukas kertoo Jeesuksen opettaneen psalmien teologiaa opetuslapsilleen (Luuk 24:44): ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.”

Olen ottanut lähtökohdaksi Nestle-Alandin kreikankielisen Uuden testamentin tekstilaitoksen hakemiston. Siinä on huolellisesti dokumentoitu jokainen psalmi, jota Uudessa testamentissa lainataan, tai jonka sananmuotoja käytetään tai jonka sisältöön viitataan.

Aineiston avulla opitaan näkemään, millä tavalla ensimmäiset kristityt ymmärsivät psalmien sisällön. En väitä, että tulkintani olisivat ainoita mahdollisia. Monia psalmeja kun ei Uudessa testamentissa suoraan lainata ja selitetä. Uskon esitettyjen tulkintojen kuitenkin näyttävän oikeaa suuntaa. Olen huomioinut myös varhaisen kirkon opettajien pyrkimyksiä ymmärtää psalmien sanoma Kristuskeskeisesti. Kirkkoisien tekstien ongelma on kuitenkin se, että he kehittelivät eri suuntiin meneviä allegorisia tulkintoja, jotka antavat nykylukijalle sekavan kuvan psalmien sanomasta. Olen kokenut tehtäväkseni vain valikoiden ammentaa kirkkoisien tulkinnoista puhuttelevia yksityiskohtia. Tärkeämpää on yrittää löytää mahdollisimman kokonaisvaltainen tulkinta psalmeihin Uuden testamentin kirjoittajien uskon näkökulmasta.

–5–

Psalmien

tekstitraditiot

Psalmit on kirjoitettu alkujaan hepreaksi. Juutalaisten tallettamana ns. masoreettisena tekstinä ne ovat säilyneet meidän aikaamme asti.

Vuonna 1956 Qumranista löydettiin laaja psalmien käärö (11Q 5).

Fragmentaarisessa tekstissä on säilyneenä 48 psalmia. Niiden joukossa on joitakin ennen tuntemattomia ja muista lähteistä tuttuja tekstejä. Monet ovat kuitenkin samoja kuin masoreettisessa tekstissä. Psalmien järjestys ei seuraa masoreettisen tekstin järjestystä, vaan poikkeaa siitä lukuisissa kohdissa. Qumranin tekstilöytö osoittaa, että psalmit olivat laajassa käytössä ja erilaisia tekstikokonaisuuksia laadittiin ilmeisesti liturgiseen käyttöön. Vastaavalla tavalla ensimmäiset kristityt yhdistivät psalmeja ja näkivät niiden todistavan Jumalan uudesta pelastushistoriallisesta vaiheesta.

Uudessa testamentissa psalmeihin viitataan pääsääntöisesti kreikankielisen Septuagintan mukaan. Septuagintan lukutavat poikkeavat toisinaan paljonkin hepreankielisestä tekstistä. Origenes (n.

185253/54) oli erityisen kiinnostunut heprean- ja kreikankielisen Vanhan testamentin lukutapojen erosta. Hän kirjoitti kattavan tekstikriittisen teoksen Hexapla, jossa nimensä mukaisesti oli kuudella palstalla dokumentoitu 1) heprean teksti ja 2) sen transkriptio kreikankielisillä kirjaimilla, 3) Septuaginta sekä kolme muuta varhaista kreikankielistä käännöstä 4) Aquila, 5) Symmakhos ja 6) Theodotion. Psalmien kohdalla Origenes huomioi näiden lisäksi vielä kahden muun – paikoitellen jopa kolmannenkin – kreikankielisen käännöksen lukutapoja. Käännösten lukumäärä osoittaa psalmien olleen tärkeä osa juutalaista synagogaliturgiaa sekä kristittyjen jumalanpalveluselämää. Läntisen kirkon isien tekstejä luettaessa täytyy lisäksi ottaa huomioon heidän käyttämänsä varhaiset latinankieliset käännökset. Ne poikkeavat toisinaan kreikankielisestä käännöksestä.

Psalmien numerointi on erilainen masoreettisessa ja kreikankielisessä tekstissä. Septuagintassa Psalmit 9 ja 10 luetaan yhtenä tekstinä, ja se saa aikaan numeroinnissa poikkeamia. Seuraavassa taulukossa on esitettynä nämä erot:

–6–

Masoreettinen teksti Septuaginta 1–8 1–8 9–10 9 11–113 10–112 114–115 113 116 114–115 117–146 116–145 147 146–147 148–150 148–150

Tässä kirjassa viittaamme psalmeihin masoreettisen tekstin mukaan, sillä sitä seurataan kirkkoraamatussamme.

Psalmit

va r h a i s e s s a k i r ko s s a

Uuden testamentin ajan jälkeisissä apostolisten isien kirjoituksissa viitataan usein psalmeihin. Suomalaisella lukijalla on hyvä mahdollisuus tutustua tähän tulkintatraditioon Heikki Koskenniemen suomennosten avulla: Apostoliset Isät (Suomalaisen Teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163, Jyväskylä 1989). Apostolisten isien kirjoituksia ovat Kleemensin, Ignatioksen, Polykarpoksen ja Barnabaan kirjeet. Didakhe eli Apostolien opetus, Hermaan Paimen ja Kirje Diognetokselle sekä Kvadratuksen katkelma. Toinen tärkeä varhaisen kirkon lähde, joka auttaa ymmärtämään psalmeja, on Justinos Marttyyrin (n. 100– n. 165) tuotanto. Apostolisten isien tavoin Justinos seuraa pitkälti Uuden testamentin tapaa käyttää psalmeja todisteena Jeesuksen elämästä, pelastusteosta ja opetuksista.

Tiedetään, että varhaisessa kirkossa monet kirjoittivat kommentaareja psalmeihin. Niistä on kuitenkin vain pieni osa säilynyt, usein vain joitakin fragmentteja. Esimerkiksi Origeneen kommentaari Psalmeihin 1–25 ei ole säilynyt. Eusebioksen (263–339) laaja kommentaari kaikkiin psalmeihin tunnetaan vain lainauksina muissa teksteissä. Merkittävin säilyneistä kirkkoisien teksteistä on Augustinuksen (354–430) laaja ”Selityksiä Psalmeihin” (Enarrationes in –7–

Psalmos). Se loi varsinkin lännessä perustan psalmien ymmärtämiselle yli tuhanneksi vuodeksi. Selitysten merkitys on ollut tärkeä esimerkiksi Lutherille. Uuras Saarnivaaran mukaan Luther löysi armollisen Jumalan ja paavalilaisen vanhurskauttamisopin tutkiessaan Augustinuksen selityksiä Psalmeihin 31 ja 32.

Varhaisen kirkon selitykset psalmien otsikoihin ja keskeiseen sisältöön ovat mielenkiintoisia. Hippolytuksen (n. 170–235) Apostolisen Tradition (jossa on talletettu 200-luvun alun kirkollinen liturginen traditio) yhteydessä on talletettu dokumentti, kuinka psalmeja tulisi lukea. Hippolytus selittää psalmien otsikot, jotka on Septuagintassa käännetty heprean soittamista tarkoittavista sanoista. Näitä otsikoita ovat: ”Perinnön saaja” (tarkoittaa kirkkoa, esim. Ps 5); ”Oktaavi” (tuomiopäivä, Ps 6); ”Pojan salaiset asiat” (Jeesuksen salaisuus, Ps 9 ja Matt 11:25–26); ”Viininpuristin” (Kristuksen kärsimys, Ps 8); ”Ymmärtäminen” (syntien anteeksiantamisen lahjan vastaanottaminen, Ps 32); ”Nouseminen” (papisto, Ps 127); ”Monumentin kirjoitus” (ylösnousemus, Ps 16); ”Rakkauslaulu” (Jumalan Poika, Ps 45, Mark 1:11 ja Ps 110:3).

Toinen tärkeä dokumentti on Aleksandrian arkkipiispan Athanasioksen (n. 293–373) kirje Marcellinukselle, jossa hän käy läpi kaikkien psalmien sisällön. Athanasios selittää ensiksi tärkeimmät kristologiset psalmit, mutta antaa sitten Marcellinukselle yksityiskohtaisia ohjeita siitä, millaisessa elämäntilanteessa kunkin psalmin voi lukea.

Kristus Kuningas

ja hänen seurakuntansa

Uuden testamentin monet kristologiset tulkinnat psalmeihin luovat ne raamit, joiden sisällä kristillinen psalmien tulkinta on aina liikkunut. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen, mitä psalmeissa on hänestä ennustettu. Mutta jo evankeliumien kertomuksissa Jeesus viittaa psalmeihin ja niiden opetuksiin. Uuden testamentin mukaan Psalmit 22, 31 ja 69 puhuvat Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. Jeesuksen kerrotaan lainanneen Psal–8–

min 22 alkusanoja ristillä. Pietari käyttää Psalmia 16 todistaessaan helluntaina Jeesuksen ylösnousemuksesta. Psalmi 2 puhuu hänen ylösnousemuksensa jälkeisestä kunniasta ja Psalmi 110 taas hänen taivaaseenastumisestaan. Psalmi 45 puhuu Jeesuksen taivaallisesta kunnia-asemasta, joka on paljon korkeampi kuin enkelien. Kristillisessä tulkinnassa vakiintui siis alusta alkaen näkemys, jonka mukaan psalmien vanhurskas kuningas on Jeesus Kristus, joka hallitsee taivaallisessa Jerusalemissa istuen Jumalan oikealla puolella (Ps 110:1).

Uuden testamentin mukaan kristillisellä seurakunnalla on yhteys taivaalliseen Jerusalemiin (Gal 4:26; Hepr 12:22–24). Kristilliselle tulkinnalle tulikin tunnusomaiseksi nähdä psalmien Siion tai Jerusalem viittaukseksi joko Kristuksen taivaalliseen kaupunkiin tai maan päällä olevaan seurakuntaan. Psalmien rikas Siion-teologia vaikutti ekklesiologiaan (seurakuntaoppiin).

Vesi on usein käytetty kuva psalmeissa. Se nähtiin viittaukseksi kristilliseen kasteeseen. Apostolisista isistä alkaen esimerkiksi Psalmin 1 vanhurskas mies on tulkittu kasteveden äärelle juurtuneeksi kristityksi. Uhriateriat voitiin taas nähdä kutsuna Herran asettamalle ehtoolliselle. Sakramenttiteologia onkin löydettävissä monipuolisena psalmeista.

Monet psalmit sisältävät kehotuksia elää Jumalan tahdon mukaan. Tulemme näkemään tässä kirjassa, kuinka kristilliset elämänohjeet Uudessa testamentissa hakevat tukea psalmeista. Psalmista 145 löydämme esimerkiksi Isä meidän -rukouksen aiheet. Psalmi 37 sisältää taas monia vastaavuuksia Jeesuksen opetuksiin siitä, kuka on autuas (Matt 5:1–11). Olen luonnehtinut jokaista psalmia otsikolla, joka kuvaa sen kristillistä tulkintaa.

Vanhan

testamentin pyhät

Tunnetusti kristologia (oppi Kristuksesta) ja trinitaarinen (kolmiyhteinen) jumalausko selkiintyivät kirkon ensimmäisten vuosisatojen ajan. Kirkon teologit, jotka muotoilivat Nikaian trinitaarisen uskontunnustuksen, kunnioittivat myös Herran äitiä Neitsyt Mariaa –9–

ja Kristuksessa kuolleita pyhiä. Siksi meidän on syytä hieman selventää, mitä Uusi testamentti sanoo pyhistä ja Mariasta. Tulemme nimittäin huomaamaan, että kristityt löysivät Marian ja pyhät psalmeista. Koska aihe on luterilaiselle teologialle vieras, on syytä esittää raamatullinen perusta varhaisen kristillisen teologian näkemyksille Mariasta ja pyhistä.

Vanha testamentti sisältää kertomukset kahdesta ihmisestä, jotka eivät nähneet kuolemaa. Heidät temmattiin Jumalan luokse. Ensimmäinen heistä on Henok (1 Moos 5:23–24): ”Henok eli kaikkiaan 365 vuotta. Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Myöhemmässä juutalaisessa tulkintatraditiossa Henokin asema vahvistuu entisestään. Syntyy Henok-kirjallisuus. Ensimmäinen Henokin kirja eli etiopialainen Henokin kirja on arvovaltainen pyhä kirjoitus Etiopian kirkossa. Siinä Henokin ottaminen taivaaseen nähdään osana Jumalan suunnitelmaa. Jumala paljastaa Henokille tulevaisuutta ja hänestä tulee profeetallinen henkilö, joka taivaasta käsin antaa tietoa Jumalan omille Herran pelastussuunnitelmista.

Toinen kuolemaa paennut henkilö Vanhassa testamentissa on Elia (2 Kun 2:11–12): ”Kun he [Elia ja Elisa] kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset.

Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen. Kun Elisa näki tämän, hän huusi: ’Isäni, isäni! Israelin vaunut ja hevoset!’ Elisa ei enää nähnyt Eliaa, ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia.” Elian asema Jumalan lopunaikoja koskevissa pelastussuunnitelmissa tulee esille jo Malakian kirjassa. Taivaaseen otettu Elia tulee kerran palamaan maan päälle (Mal 3:22–24): ”Pitäkää mielessänne palvelijani Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla: käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille. Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.”

Elian kohtalo asetti juutalaiselle raamatuntulkinnalle haasteen jo ennen Jeesuksen aikaa. Jos Elia pelastui kuolemasta Jumalan luokse, – 10 –

keitä muita siellä voisi olla? Kysymykseen ei ollut helppo vastata, sillä juutalaisuudessa ei ollut vielä selkiytynyt ajatus ylösnousemuksesta.

Vielä Jeesuksenkin aikana saddukeukset ja fariseukset kiistelivät siitä, onko ylösnousemusta olemassa vai ei. Saddukeukset esittivät pilkallisen kysymyksen Jeesukselle ylösnousemuksen mahdottomuudesta viittaamalla leviraattiavioliiton eli lankousavioliiton (5 Moos 25:5–10) käytäntöön (Mark 12:18–27). Saddukeukset eivät kieltäneet vain ylösnousemusta, vaan heidän mukaansa enkeleitäkään ei ollut olemassa (Apt 23:8): ”Saddukeukset näet väittävät, ettei mitään ylösnousemusta ole, ei myöskään enkeleitä eikä henkiä, kun taas fariseukset uskovat näihin kaikkiin.”

Elian ja Henokin esimerkit näyttivät kuitenkin rohkaisevan juutalaista ajattelutapaa toiseen suuntaan. Jumala pitää huolen omistaan senkin jälkeen, kun he ovat kuolleet. Viittaamalla Jumalan suuriin tekoihin Jeesus tukki saddukeusten suut. Hän muistutti heitä Jumalan tavasta puhua Moosekselle (Mark 12:26–27): ”Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä – ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.’ Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti eksyksissä.” Jeesus huomauttaa, että monta sataa vuotta patriarkkojen kuoleman jälkeen Jumala sitoutuu olemaan heidän Jumalansa.

Eivät he silloin voi olla lopullisesti tuhoutuneita kuolemassa, vaan päinvastoin elävät Jumalalle!

Fariseusten usko ylösnousemukseen selittyy varhaisessa juutalaisuudessa annettuun Jumalan ilmoitukseen, joka näkyy Danielin kirjassa ja siihen liittyvissä Makkabealaiskirjoissa. Näissä kirjoissa muotoillaan selkeästi ylösnousemususko ja enkeliteologia (Dan 12:1–3): ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet – 11 –

monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.” Toisessa Makkabealaiskirjassa, sen luvuissa 6–7, kuvataan vanhan miehen Eleasarin ja seitsemän veljeksen sekä heidän äitinsä marttyyrikuolemat. He ilmaisevat uskovansa Jumalaan, joka herättää kuolleet viimeisenä päivänä uuteen elämään.

Ylösnousemuksen rinnalla Toisessa Makkabealaiskirjassa on myös esitettynä näky, jossa murhattu Onias ilmestyy Juudakselle (2 Makk 15:12–16): ”Juudaksen näky oli tällainen: Hänelle ilmestyi Onias, entinen ylipappi, hieno ja jaloluonteinen mies, jolla oli vaatimattomat tavat, miellyttävä käytös ja hyvät puhujanlahjat ja joka lapsuudestaan asti oli kaikin tavoin harjaantunut hyveisiin. Onias kohotti kätensä ja rukoili koko juutalaisten kansan puolesta. Sitten ilmestyi samalla tavoin toinen mies, harmaahapsinen, kunnianarvoisa vanhus, jota ympäröi ihmeellinen, ylivertainen vallan ja voiman tuntu. Onias sanoi: ’Tämä mies rakastaa veljiään ja rukoilee hellittämättä kansansa ja pyhän kaupungin puolesta. Hän on Jeremia, Jumalan profeetta.’ Jeremia ojensi oikean kätensä ja antoi Juudakselle kultaisen miekan, ja sen antaessaan hän lausui: ’Ota tämä pyhä miekka. Se on Jumalan antama miekka; sillä sinä lyöt vihollisesi’.” Teksti sisältää uuden ja yllättävän kuvakulman kuoleman jälkeiseen elämään. Eivät ainoastaan Henok ja Elia ole paenneet kuolemaa, vaan nyt myös Jeremia elää ja vaikuttaa Jumalan luona. Hän on Israelin kansan esirukoilija yhdessä Oniaksen kanssa.

Juutalainen toisen temppelin ajan kirjallisuus täydentää Vanhan testamentin tietoja Jumalan omien kuolemasta. Vaikka he kuolivat, he kuitenkin jollakin tavalla ovat selvinneet kuoleman vallasta taivaaseen ja vaikuttavat siellä. Kun luemme Uuden testamentin tekstejä, siellä kerrotaan monien Vanhassa testamentissa mainittujen Jumalan ihmisten elävän ja vaikuttavan Jumalan luona. Matteus kertoo ihmisten arveluista, kuka Jeesus voisi olla (Matt16:14): ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” Juutalaiset pitivät siis mahdollisena sitä, että Jeesus olisi voinut olla kuka tahansa Jumalan profeetoista tai mestattu Johannes Kastaja. Jeremian tavoin siis kaikki profeetat elävät Jumalan yhteydessä. Jeesus kertoo rikkaas– 12 –

ta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk 16:19–31). Kun molemmat ovat kuolleet, Lasarus pääsee Abrahamin helmaan (Luuk 16:22): ”Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan.” Myöhemmin vertauksessa pidetään itsestään selvänä mahdollisuutena sitä, että Lasarus voitaisiin lähettää kuolemansa jälkeen rikkaan miehen veljien luokse (Luuk 16:27–30): ”Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät’.” Kirkastusvuorella Jeesukselle ilmestyy Mooses ja Elia. Näin siis Mooseskin elää Jumalan luona eikä ainoastaan kuolemasta pelastautunut Elia.

Hyvin havainnollinen on Jeesuksen ja joidenkin juutalaisten välinen kiistakeskustelu. Juutalaiset hämmästyvät, kun kuulevat Jeesuksen kertovan, että Abraham on nähnyt hänet jo ennen kuin hän maailmaan ilmestyi (Joh 8:52–59): ”Juutalaiset sanoivat hänelle: ’Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa. Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?’ Jeesus vastasi: ’Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.’ Juutalaiset sanoivat hänelle: ’Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!’ Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.’ Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.”

Yhteenvetona voimme siis todeta, että ylösnousemususko antoi uuden kuvakulman moniin Vanhan testamentin teksteihin. Jumalan omat eivät kuolemassa ole ajautuneet jonnekin tuonelan unohduk– 13 –

sen paikkaan, vaan Jumalan yhteyteen. Monet muutkin kuin Henok ja Elia elävät kuolemansa jälkeen Jumalan maailmassa.

Jeesuksen

omat ja kuolema

Jeesuksen ylösnousemus muutti radikaalilla tavalla suhtautumista kuolemaan. Enää kuolema ei ollutkaan hetki, jolloin ihminen vaipui tuonelan hiljaisuuteen (vrt. Ps 6:6; 30:10; 88:11–13). Kristityillä oli uusi toivo: Jumalan Poika pelastaa kuoleman vallasta. Monien psalmien nähtiin Kristuksen ylösnousemuksen myötä todistavan siitä, että Jumala voi pelastaa kuolemasta. Pietari lainaa Psalmia 16 ja osoittaa sen todistavan Jeesuksen ylösnousemuksesta (Apt 2). Paavali kertoo olevansa varma siitä, että hän kuolemansa jälkeen pääsee Jeesuksen luokse odottamaan viimeistä päivää, ylösnousemuksen hetkeä (Fil 1:21–24): ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.”

Paavalin mukaan kristillisellä seurakunnalla on yhteys taivaalliseen Jerusalemiin, jossa Jeesus istuu Isän oikealla puolella (Gal 4:26).

Korintin seurakunnalle osoittamassaan kirjeessään Paavali tulee kuin ohimennen maininneeksi, että kristillisessä jumalanpalveluksessa ovat läsnä enkelit, kun hän kirjoittaa naisten huivinkäytöstä (1 Kor 11:10): ”Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia.” Heprealaiskirjeessä kristillisen jumalanpalveluksen todellisuus, jossa taivas ja maa kohtaavat, tulee selkeästi esiin (Hepr 12:22–24): ”Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.” Taivaallisessa liturgiassa on mukana – 14 –

tuhansia enkeleitä sekä taivaaseen päässeet vanhurskaiden henget ja esikoisten seurakunta. Ilmestyskirjassa jatketaan taivaallisen jumalanpalveluselämän kuvausta. Lukujen 4–5 mukaan taivaallisen liturgian aikana Karitsa yksin nähdään arvolliseksi avaamaan lopunaikojen kirjakäärön. Ilmestyskirjassa palataan uudelleen ja uudelleen taivaallisen liturgian todellisuuteen. Kun kristillinen seurakunta joutuu maan päällä vainoihin, se löytää ilonsa ehtoollisliturgiasta. Sen aikana sillä on ihmeellinen ja salattu yhteys taivaassa pidettävään jatkuvasti kestävään jumalanpalvelukseen.

Mitä sitten taivaallisessa liturgiassa tehdään? Jumalaa ylistetään lakkaamatta. Mutta myös esirukouksia pidetään maanpäällisen seurakunnan puolesta. Tämä tulee ilmi Ilmestyskirjan luvusta 6, jossa marttyyrit keskustelevat Jeesuksen kanssa (Ilm 6:9–11): ”Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: ’Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?’ Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä.” Marttyyrit rukoilevat sen puolesta, että seurakuntaa vastaan suunnatut vainot päättyvät. He ovat Jeremian ja Oniaksen tavoin taivaallisia esirukoilijoita. Marttyyrien rukous muistuttaa paljon Psalmissa 79 esitettyä avunpyyntöä Jumalalle. Ilmestyskirjan taivaallisen liturgian monet ilmaisut ovat psalmeista, kuten tulemme näkemään. Psalmeja on mahdotonta lukea kristologisesti ilman, että niissä nähdään perille päässeiden vanhurskasten pyhien iloa taivaassa.

Neitsyt Maria Uudessa testamentissa Marian suostuminen Herran äidiksi nähdään suurena pelastushistoriallisena tapahtumana. Hänen vastauksensa enkeli Gabrielille “Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (Luuk 1:38) ilmaisee suostumista Jumalan pelastussuunnitelmaan. Maria – 15 –

suostui osaan, joka merkitsi hänelle suurta koettelemusta. Häntä tultaisiin epäilemään haureudesta. Hän sai myös kannettavakseen raskaan äidinrakkauden taakan. Simeon ennustaa hänelle: “sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä” (Luuk 2:35). Maria joutuikin ristin juurella katselemaan oman poikansa kidutuskuolemaa (Joh 19). Kristityn on hyvä pysähtyä miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos Maria olisi kieltäytynyt osastaan. Silloin Jumalan Poika ei olisi syntynyt ihmiseksi. Siksi Mariasta tuli esikuva uskon kuuliaisuudesta. Ylistyslaulussaan Jumalalle Maria aavistaa, että hänen kohdallaan tapahtuva ihme tulee olemaan osa jumalanpalvelusta, jossa häntä tullaan ylistämään autuaaksi (Luuk 1:48–49): “Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”

Nuoren Marian ihmeellistä raskautta varjeltiin, ja hän sai ympärilleen ihmisiä, jotka saivat ymmärtää jumalallisen salaisuuden.

He tiesivät, että tulee aika, jolloin Jumalan pelastussuunnitelmaa voidaan alkaa valottaa ihmisille. Vanhassa testamentissa on kolme profeetallista tekstiä, joissa Jumala ilmoittaa Messiaan syntymisestä. Niissä puhutaan vain lapsen äidistä, ei isästä. “Minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän” (1 Moos 3:15). “Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes 7:14). “Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää” (Miika 5:1–2). Kristillinen kirkko sovelsi näitä tekstejä Mariaan. Tärkein niistä oli 1 Moos 3:15. 100-luvulla vaikuttaneet Justinos Marttyyri ja Irenaeus näkivät Marian suostumisen olevan vastakohta Eevan uskottomuudelle. Samalla tavalla kuin Jeesus oli uusi Adam, joka teki tyhjäksi ensimmäisen Adamin rikkomuksen, niin Maria oli uusi Eeva, joka suostui Jumalan tahtoon, ja sai kuuliaisuudellaan aikaan pelastuksen. Samat kirkkoisät, jotka muotoilivat uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, kunnioittivat Mariaa Jumalan synnyttäjänä. Varhaisen kirkon tärkein dogmi Mariasta – 16 –

olikin se, että hän on jumalansynnyttäjä (theotokos). Kaikki kristityt tunnustavat tämän. Jokainen voi lukea tarkemmin varhaisen kirkon Maria-teologiasta Anni Maria Laaton toimittamasta kirjasta Neitsyt Maria – Israelin tytär ja kristittyjen äiti (Studier i exegetik och judaistik utgivna av Teologiska fakulteten av Åbo Akademi nr 8, Åbo Akademi 2010). Ei siis ihme, että Marian asema tuli esiin myös psalmeissa. Yksi tärkeimmistä oli Psalmi 45. Marian ylistyslaulussa on myös monia viittauksia psalmeihin, joista teen selkoa tässä kirjassa.

Psalmit

t a i s t e l u s s a h a r h a o pp e j a v a s t a a n

Psalmien rikas teologia osoittautui myös voimalliseksi aseeksi harhaoppeja vastaan. Esimerkiksi Kristus-Kuningas teologialla taisteltiin monia kristologisia harhaoppeja vastaan. Psalmit 2, 45 ja 110 osoittivat, että Kristus on tosi Jumala. Alkuvaiheessa kristityt joutuivat torjumaan doketismin, jonka mukaan Jeesus oli vain näennäisesti ihminen. Näin Jumala ei siis kärsinyt Jeesuksen ristinkuolemassa.

Doketisteja vastaan kristityt lukivat Psalmeja 22 ja 69 ja osoittivat niiden puhuvan Jumalan Pojan todellisista kärsimyksistä. Psalmin 36 selityksessä Origenes kiinnittää huomiota jakeen 10 futuurimuotoon (Septuagintassa) ja tulkitsee sen profetiaksi Jeesuksesta: ”Sinun Valossasi [Jumalan Pojassa, Sanassa ja Viisaudessa] me tulemme näkemään Valon [Isän Jumalan].” Tällä teologialla taisteltiin myöhemmin areiolaista harhaa vastaan, jonka mukaan Jumalan Poika olisi ollut luotu olento. Vuonna 325 syntyneeseen Nikaian uskontunnustukseen otettu muotoilu ”Jumala Jumalasta, Valo Valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta” perustuu osittain juuri Psalmiin 36. Suomalaisella lukijalla on mahdollisuus tutkia tarkemmin Nikaian uskontunnustuksen raamatullisia ja teologisia taustoja Jukka Thurénin kirjoista Israelin usko (Helsinki: SLEY-Kirjat 1977) ja Kirkon usko: Nikaialaisen uskon tunnustajan opas (Joensuun Yliopiston teologisia julkaisuja 6, Joensuu 2002).

Konstantinopolin kirkolliskokouksen aikana (381 jKr) kristityt joutuivat torjumaan ns. pneumatomakhien (”hengentappajien”) harhan. Harhan mukaan Pyhä Henki ei olisi ollut todellinen ju– 17 –

malallinen persoona. Uskontunnustuksen muotoilu ”me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksitekijään” perustuu Psalmin 104:30 käännökseen: ”Kun lähetät Henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.” Psalmin 51:14 kreikankielinen ilmaisu pneuma hegemonikon (”johdattava Henki”, käännös heprean ilmaisusta ”alttiuden Henki” vrt. KR 1938) tuli tärkeäksi ilmaisuksi, jolla haluttiin korostaa Pyhän Hengen työtä kristityissä.

Augustinus joutui taistelemaan Pelagiusta vastaan, joka opetti ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä ja pystyvän toteuttamaan Jumalan tahdon elämässään. Augustinuksen yhdeksi avaintekstiksi tuli Psalmi 51:7, jossa syntinsä tunnustava rukoilee: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.”

Psalmit

kristillisessä liturgiassa

ja hurskauselämässä

Kristityt omaksuivat psalmit liturgiseen käyttöön. Varhaisin viittaus on jo Uudessa testamentissa. Jeesus antoi kristityille esimerkin veisatessaan opetuslastensa kanssa kiitosvirren eli Hallel-Psalmit 113–118 pääsiäisaterian yhteydessä (Mark 14:26). Kristillisessä jumalanpalveluselämässä psalmit ovat olleet mukana alusta alkaen (1 Kor 14:26): ”Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu (psalmos), opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta.” Hippolytus viittaa tähän Paavalin kirjeen kohtaan, ja tulkitsee sen todistavan psalmien käyttöä jumalanpalveluselämässä.

Ilmestyskirjan mukaan vainottu kristillinen seurakunta saa ehtoollisen aikana osallistua taivaalliseen liturgiaan. Tulemme näkemään, kuinka monien Ilmestyskirjojen liturgisten tekstien taustalla ovat psalmit. Ilmestyskirja antaa varhaisen todistuksen siitä, kuinka psalmeja käytettiin kristillisessä liturgiassa.

Plinius nuorempi lähetti keisari Trajanukselle kirjeen, jossa hän kertoo kristittyjen jumalanpalvelusmenoista. Hän mainitsee kristittyjen ”laulavan laulun vuorolauluna Kristukselle niin kuin Jumalal– 18 –

le” (carmenque Christo quasi deo dicere secum invicem). Tertullianus kirjoittaa Apologia-teoksessaan, että ”kristityt laulavat Jumalalle joko suoraan pyhistä kirjoituksista tai spontaanisti (de proprio ingenio).” Pyhät kirjoitukset tarkoittavat tässä eittämättä juuri psalmeja.

Egerian matkakertomuksessa Pyhään maahan kuvataan luostarien hartauselämää. Kukonlaulun hetkestä iltamyöhään munkit ja nunnat veisaavat hymnejä, psalmeja ja antifoneja. Kirkkoisä Ambrosiuksen mukaan nimetyn varhaisen riitin mukaan 150 psalmia jaettiin kahden viikon jaksolle niin, että kaikki psalmit tuli lauletuksi. Se antaa hyvän kuvan siitä, kuinka psalmit tulivat kiinteäksi osaksi kristillistä rukouselämää. Psalmeista löydettiin yhä uusia ulottuvuuksia. Niitä ei luettu eikä veisattu enää vanhan liiton aikaisina teksteinä, vaan erityisesti Kristuksessa täyttymyksen saaneina rukouksina.

Psalmien merkitys kristillisessä hurskauselämässä oli tärkeä. Hieronymus antaa Paulalle ohjeeksi aloittaa pyhien kirjoitusten lukeminen psalmeista. Makrina, joka oli Basileios Suuren ja Gregorius Nyssalaisen vanhin sisar, tutki jo nuorena tyttönä psalmeja. Kirjeessään Marcellinukselle Athanasios osoittaa, kuinka psalmit olivat vakiintuneet kristilliseen hurskauselämään. Hän kirjoittaa niiden puhuvan meidän tunteistamme. Kristitty saa vuodattaa oman sydämensä erilaisia tunnetiloja Jumalan eteen. Psalmit antavat kristityille oikeat sanat, joiden avulla hän voi lähestyä Jumalaa. Ja juuri siksi Jumala haluaa kuulla kristityn rukouksen. Athanasios näkee myös Kristusprofetioiden ja kristillisen hurskauselämän välisen yhteyden. Psalmit osoittavat, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi. Koska hän on elänyt synnittömänä hän on esimerkkinä kristityille, jotka samoja psalmeja lukiessaan tulevat seuranneeksi Mestarinsa jalanjälkiä.

Myös Gregorius Nyssalainen kirjoittaa säilyneessä teoksessaan Psalmien kirjoituksista hengellisen pyhityselämän kehityksestä.

Psalmien

k r i s t i l l i n e n s i s ä lt ö

Olen kuvannut kutakin psalmia tietystä kristillisestä uskonnäkemyksestä käsin. Lähtökohtana on ollut Uuden testamentin aineisto, – 19 –

jota paikoitellen on selvennetty varhaisen kirkon opetuksilla. Olen otsikoinut kunkin psalmin niin, että sen keskeinen sisältö tulisi mahdollisimman hyvin näkyviin jo otsikossa.

Psalmi 1 Psalmi 2 Psalmi 3 Psalmi 4 Psalmi 5 Psalmi 6

Psalmi 7 Psalmi 8 Psalmi 9 Psalmi 10 Psalmi 11 Psalmi 12 Psalmi 13 Psalmi 14 Psalmi 15 Psalmi 16 Psalmi 17 Psalmi 18 Psalmi 19 Psalmi 20

Psalmi 21 Psalmi 22

Psalmi 23 Psalmi 24 Psalmi 25 Psalmi 26 Psalmi 27 Psalmi 28

Kasteveden äärelle juurtunut vanhurskas Kristuksen voitto maailmasta ja hänen valtakuntansa Herra on ahdistetun turva Viha ei saa voittaa kristittyä Kristityt saavat taivaallisen perinnön Kristitty odottaa tuomionpäivää katumuksessa ja uskossa Jeesus esikuvana kristityille, kun vihollinen vainoaa Ihmiseksi syntynyt Jumala Jumalan Poika saapuu tuomiolle Herra auttaa kristittyä ahdistuksissa Kaikkinäkevä Jumala vartioi kristittyjä Pyhä Henki antaa sanat kristityille Kristitty pelastetaan kiusauksista Kristityt elävät jumalattoman maailman keskellä Kristitty saa tulla taivaalliselle Siionin vuorelle Jumala herättää Kristuksen kuolleista Jumala varjelee Jeesusta ja hänen omiaan Lupaus Jeesuksesta Kristuksesta Evankeliumi Jeesuksesta leviää kaikkeen maailmaan Kristus on pelastettu kuolemasta taivaalliseen Jerusalemiin Jeesus Kristus tuomitsee kaikki elävät ja kuolleet Jeesus Kristus ristillä ja läsnäolevana Herrana ehtoollisella Jeesus Kristus on hyvä paimen Jumalan Poika kutsuu luoksensa kaikki kristityt Kristitty pyytää syntejään anteeksi Jeesuksen nimessä Pilatus pesee kätensä Jumalan Pojan kuolemasta Anova saa ja etsivä löytää Kristuksen Kristitty saa rukoilla uskossa lainkaan epäilemättä – 20 –

Psalmi 29 Psalmi 30 Psalmi 31

Psalmi 32 Psalmi 33 Psalmi 34 Psalmi 35

Psalmi 36 Psalmi 37 Psalmi 38 Psalmi 39 Psalmi 40 Psalmi 41 Psalmit 42 ja 43 Psalmi 44 Psalmi 45 Psalmi 46 Psalmi 47 Psalmi 48 Psalmi 49 Psalmi 50 Psalmi 51 Psalmi 52 Psalmi 53 Psalmi 54 Psalmi 55 Psalmi 56 Psalmi 57

Psalmi 58 Psalmi 59 Psalmi 60

Seitsemän ukkosen ääntä tuomiopäivän edellä Kristitty pelastetaan kuoleman vaarasta Jeesus antaa Henkensä Jumalan haltuun, kristitty Jeesuksen Kristitty saa syntinsä anteeksi Jeesuksen tähden Jeesus Kristus on Luojamme ja Lunastajamme Kristitty saa maistaa Herran hyvyyttä Jumala pelasti Kristuksen, nyt hän pelastaa Kristuksen omat Kristitty löytää Jeesuksen luota valon ja jumalanpelon Kristuksessa vanhurskaat perivät maan Ehtoolliselle menevän kristityn rukous Kristitty koettelee itseään Kristus antaa täydellisen uhrin Jumalalle Kristus ja hänen kirkkonsa kärsimyksistä osallisina Jeesus ja opetuslapset Getsemanessa Kristuksen vainottu seurakunta Kristuksen taivaallinen hääjuhla Kristuksen seurakunta ei koskaan häviä maan päältä Kristus kirkastaa Jumalan kuninkuuden Kristillinen seurakunta on suuren Jumalan kaupunki Vain Kristus voi lunastaa kuoleman vallasta Ehtoollisen kiitosateria Kristitty tunnustaa syntinsä Kaksi rakentajaa Maailma vihaa Kristuksen seurakuntaa Kristitty kiittää Jumalaa joka tilassa Kristitty turvaa kaikessa Jumalan apuun Kristittyä ei koetella yli voimien Maailmassa kristityllä on ahdistus mutta Kristuksessa rauha Kristitty ei kosta, vaan odottaa Jumalan tuomitsevan Jumala pelastaa kristityn kaikesta pahasta Kun paikalliskirkkoa koetellaan – 21 –

Psalmi 61 Psalmi 62

Psalmi 63 Psalmi 64 Psalmi 65 Psalmi 66

Psalmi 67

Psalmi 68 Psalmi 69 Psalmi 70 Psalmi 71

Psalmi 72 Psalmi 73 Psalmi 74 Psalmi 75 Psalmi 76 Psalmi 77 Psalmi 78 Psalmi 79 Psalmi 80 Psalmi 81 Psalmi 82 Psalmi 83 Psalmi 84 Psalmi 85 Psalmi 86 Psalmi 87 Psalmi 88 Psalmi 89 Psalmi 90 Psalmi 91

Jumala pitää huolta omaisuuskansastaan Israelista Kristitty löytää hyvän omantunnon elämällä Jeesuksen yhteydessä Marttyyrin rukous Jeesukselle Jeesus tuntee ihmisen sydämen pimeyden Kristus tyynnyttää myrskyn Kristus on vailla syntiä ja kutsuu omiaan ylistämään Jumalaa Evankeliumi Kristuksen tuomasta pelastuksesta leviää kaikkeen maailmaan ”Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois” Kristuksen viimeiset päivät esikuvana kristityille Ehtoollisvirsi Kristitty luottaa Kristuksen vanhurskauteen harmaapäisenä Maailman viisaat Jeesus-lapsen luona Kristityn on hyvä elää Jeesuksen seurassa Kristillinen seurakunta uhattuna Jumalan Poika on oikeudenmukainen tuomari Kristitty saa levätä seurakunnan keskellä Jumalan salainen pelastussuunnitelma Israelille Autiomaavaellus varottava esimerkki kristityille Marttyyrien ja pyhien rukous taivaassa Jeesus on hyvä paimen ja totinen viinipuu Israelin paatumus ja pelastus Jeesus on Jumalan Poika Juutalainen kansa ja vääristynyt kristillisyys Jeesuksen seuraaja löytää lepopaikan Jeesus, armon ja totuuden tuoja, antaa rauhan Kristitty laulaa Mooseksen ja Karitsan virttä Kristus-kuninkaasta vuotavat elävän veden virrat Pietarin rukous toisena päivänä Kuningas Josia esikuva Jeesuksesta Kristitty pääsee kuolemassaan Jeesuksen luokse Jeesus, kiusausten voittaja, auttaa kristittyä – 22 –

Psalmi 92 Psalmi 93 Psalmi 94

Psalmi 95

Psalmi 96 Psalmi 97 Psalmi 98 Psalmi 99 Psalmi 100 Psalmi 101 Psalmi 102 Psalmi 103 Psalmi 104 Psalmi 105 Psalmi 106

Psalmi 107 Psalmi 108

Psalmi 109 Psalmi 110 Psalmi 111 Psalmi 112 Psalmi 113 Psalmi 114 Psalmi 115 Psalmi 116 Psalmi 117

Psalmi 118 Psalmi 119 Psalmi 120 Psalmi 121

Kristityt etsivät Jeesuksen nimessä Jumalan kunniaa Jumalan valtakunnan perustus on Kristuksessa Kristillisessä seurakunnassa ihmisviisaus saa aikaan tuhoa Jeesus on uusi Joosua, joka vie kristityt ikuiseen lepoon Kristus hallitsee ristinpuusta käsin Inkarnaatio vahvistaa Jumalan kuninkuuden Evankeliumi Kristuksesta tuo pelastuksen Kristitty huutaa avuksi Herraa Jeesuksen lampaat kuulevat hänen äänensä Jeesus kutsuu uskolliset työntekijät Jumalan Poika huolehtii kurjista Herra ottaa vastaan tuhlaajalapsen Kristus kaikkivaltias Luoja Jeesuksen piskuinen lauma voittaa Kristityn uskottomuus ei tee tyhjäksi Jumalan uskollisuutta Jeesus Kristus pelastaa kaikesta hädästä Psalmeja voidaan yhdistellä liturgisiin kokonaisuuksiin Juudas Iskariot – kadotuksen lapsi Jeesus Kristus istuu Jumalan oikealla puolella Herran pelastusteot Jeesuksen elämässä Kristitty huolehtii lähimmäisestään Jeesus syntyi tänne kuollakseen Egyptistä pako esikuvana Jeesuksen sovitustyöstä Evankeliumi Kristuksesta tekee epäjumalista turhia Evankeliumin aarre saviastioissa Evankeliumi Jeesuksesta leviää kaikkien kansojen keskuuteen Hoosianna Kristukselle, joka tulee Herran nimeen!

Jumalan Sana on kristityn ilo Kristityn taivasikävä Kristityn varjelus matkalla – 23 –

Psalmi 122 Psalmi 123 Psalmi 124 Psalmi 125 Psalmi 126 Psalmi 127 Psalmi 128 Psalmi 129 Psalmi 130 Psalmi 131 Psalmi 132 Psalmi 133 Psalmi 134 Psalmi 135 Psalmi 136 Psalmi 137 Psalmi 138 Psalmi 139 Psalmi 140 Psalmi 141 Psalmi 142 Psalmi 143 Psalmi 144 Psalmi 145 Psalmi 146 Psalmi 147 Psalmi 148 Psalmi 149 Psalmi 150

Kristittyjen yhteys Jerusalemissa Pyhän Hengen vaikuttama rukous Kristus auttaa ahdistuksissa Kristillinen seurakunta on Jumalan Israel Evankeliumin kylvötyö Jumala antaa lapsia perheelle ja seurakunnalle Jumala siunaa kristillistä perhettä Jeesus parantaa elämässään haavoille lyödyn Herra pelastaa synnin syvyydestä Jeesus löytää rauhan äitinsä Marian sylissä Jeesus Kristus on armoistuin Seurakunnassa tulee vallita rakkaus Kristittyjen pyhä valvontayö Kristitty ei saa jättää ehtoollisyhteyttä Kiittäkää joka tilassa Kristityn taivasikävä jumalattoman maailman keskellä Hurskas Maria peittää päänsä rukoillessaan Kristitty löytää Jumalan sanasta uusia ulottuvuuksia Kaikki eivät usko Jeesukseen Jeesuksen nimessä esitetty rukous tulee Jumalan eteen Pyhä Henki vahvistaa kristittyä ahdistusten aikana Kuinka kristitty rukoilee?

Kristus taistelee kirkkonsa puolesta ”Isä meidän” -rukous Jeesus parantaa sairaat ja auttaa hädässä olevia Kristityt rukoilevat juutalaisten puolesta Kristusta ylistetään seurakunnan keskellä Kristityt veisaavat uuden laulun Musiikki kristillisessä jumalanpalveluselämässä

– 24 –

Psalmi 1

Psalmi 1 Kasteveden

ä ä r e l l e j u u r t u n u t va n h u r s k a s

Apt 24:5: ”Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon johtaja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa.” Juutalaiset syyttävät Paavalia ”tuhoisaksi ruttotaudiksi (loimon)”, joka levittää levottomuutta kaikkialla maailmassa, ennen kaikkea juutalaisten parissa. Ilmaisu ”tuhoisa ruttotauti” eli julkinen pilkkaaja viittaa kreikkalaisen Septuagintan käännöksessä psalmin 1 jakeeseen 1. Juutalaisten mukaan Paavali ei ollut vanhurskas ihminen, joka tutkisi Tooran kirjoituksia päivin ja öin ja levittäisi sen tuntemista ympäristöönsä, vaan syntisten seurassa liikkuva pilkkaaja ja agitaattori. Ehkäpä Psalmi 1 luettiin noiden juutalaisten toimesta siten, että vanhurskaan juutalaisen tuli erottautua kaikista pakanasyntisistä ja omistautua Tooran tutkimiselle ja sen käytännön toteuttamiselle omassa elämässään. Mihna-tarkataatissa Pirqe Avot (”Isien sanonnat”) 3:3 Rabbi Haninja ben Tradjon sanoo: ”Missä on kaksi kokoontuneena ja he eivät keskustele Toorasta, silloin kyseessä on pilkkaajien kokous (môshav letsîm).” Ilmaisu ”pilkkaajien kokous” on otettu Psalmista 1, ja sanonta kuvaa hyvin rabbien asennetta Tooran tutkimiseen.

Paavalin ei katsottu toimineen psalmissa kuvatun vanhurskaan tavoin. Päinvastoin hän näytti hakeutuvan syntisten seuraan, kun seurusteli ja söi pakanoiden kanssa, ja kaiken lisäksi oli kuulopuheiden mukaan kehottanut juutalaisia luopumaan Mooseksen laista.

Jaakob oli tästä Paavalia varoittanut tämän saavuttua Jerusalemiin (Apt 21:20–24): ”Sinä tiedät, veli, että juutalaisia on tuhansittain tullut uskoon, ja he kaikki vaativat kiivaasti lain noudattamista. Heille on sinusta kerrottu, että sinä opetat muiden kansojen keskuudessa – 25 –

Psalmi 1

eläviä juutalaisia hylkäämään Mooseksen lain ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja elämästä kansamme tapojen mukaisesti.

Mitä siis tehdä? Varmastikin he saavat kuulla, että olet täällä. Tee neuvomme mukaan: Täällä on neljä miestä, jotka ovat antaneet uhrilupauksen. Ota heidät mukaasi, puhdistaudu yhdessä heidän kanssaan ja maksa heidän puolestaan, että he voivat leikkauttaa tukkansa. Siitä kaikki ymmärtävät, että sinusta levitetyissä puheissa ei ole mitään perää vaan sinäkin pidät kiinni laista ja elät sen mukaisesti.”

Pakanoiden parissa liikkuessaan Paavali oli seurannut Jeesuksen opetuksia. Tulee aika, jolloin kaikille kansoille julistetaan evankeliumia. Silloin toteutuu se, että monet lähellä olevat kimpaantuvat ja vihastuvat Jumalan hyvyyteen. Jeesus kertoi vertauksen (Matt 13:47–50): ”Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois. Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Psalmissa ennakoidaan, että Jumala tuomitsee vanhurskaan ja syntisen välillä (Ps 1:5): ”Väärintekijät saavat kerran tuomionsa, syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.”

Kuka sitten on vanhurskas ihminen? Hänestä sanotaan psalmin jakeessa 3 näin: ”Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.” Varhaisessa kristillisessä teologiassa tämän kohdan nähtiin puhuvan kasteesta. Se, joka on kastettu Kristuksen nimeen, on liitetty hänen kuolemaansa. Hän on silloin irrottautunut pahasta maailmasta, joka on Saatanan vallassa, ja liittynyt Jumalan valtakunnan lapseksi. Barnabaan kirjeen (n. vuodelta 130 jKr) luvussa 11 luetellaan Vanhan testamentin tekstejä, jotka puhuvat kasteesta, ”joka tuo syntien anteeksiantamuksen” (Barn 11:1). Yksi niistä on Ps 1:3–6. Sitä selitetään seuraavasti (Barn 11:8): ”Tämähän tarkoittaa: Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen, sillä hän puhuu palkasta ajallaan; silloin, niin hän sanoo, minä olen sen maksava. Mutta nyt, kun hän sanoo, että lehti ei lakastu, hän – 26 –

Psalmi 1

tarkoittaa seuraavaa: kaikki puhe, mikä lähtee teistä, teidän suustanne, on saava monissa aikaan kääntymystä ja toivoa.”

Paavali oli selvittänyt Jerusalemin juutalaisille, kuinka hänen tehtäväkseen oli tullut kutsua kaikkia pakanakansoja Jumalan yhteyteen (Apt 22:14–21): ”Ananias sanoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.’

Kun sitten olin palannut Jerusalemiin ja olin temppelissä rukoilemassa, jouduin hurmoksiin ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Lähde heti Jerusalemista, älä viivyttele. Täällä sinua ei kuunnella, kun todistat minusta.’ Minä sanoin: ’Herra, hehän tietävät, että minä kuljin synagogasta synagogaan ja vangitsin ja ruoskitin niitä, jotka uskovat sinuun. Silloinkin, kun Stefanos, sinun todistajasi, surmattiin, minä olin paikalla, hyväksyin kaiken ja vartioin hänen murhaajiensa vaatteita.’ Mutta hän sanoi minulle: ’Mene, minä lähetän sinut kauas toisten kansojen keskuuteen’.”

Kuningas Agrippalle Paavali selosti myöhemmin omaa tehtäväänsä Jeesuksen antamalla käskyllä (Apt 26:15–18): ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo.

He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.”

Paavali oli siis halunnut tehdä kaikista kansoista Tooran opetuslapsia, jotta he löytäisivät hänet, josta kaikki kirjoitukset todistavat.

Jokaisen tuli päästä kasteesta osalliseksi ja tulla vanhurskaaksi ihmiseksi, joka elää kasteveden äärellä, välttää syntisten teitä ja toteuttaa elämässään Jumalan tahtoa, hyvää kristillistä hedelmää (Gal 5:22– 23): ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Paavali – 27 –

Psalmi 2

joutui syytetyksi, että hän olisikin ollut psalmin kuvaama syntinen ihminen, joka hylkää Tooran. Jumala tuntee kuitenkin omansa.

Psalmi 2 Kristuksen

voitto maailmasta

ja h ä n e n va lta k u n ta n s a

Pisidian Antiokiassa Paavali piti saarnan, jossa hän vakuutti Jeesuksen nousseen kuolleista kirjoitusten mukaan. Yhtenä osoituksena hänellä oli Psalmin 2 jae 7 (Apt 13:32–33): ”Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin’.” Eikö tässä jakeessa puhuta Jumalan Pojan syntymisestä? Miksi sitä käytetään kuvaamaan Jeesuksen ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta?

Psalmin taustalla on Jerusalemin kuningashovista peräisin oleva teologia. Sen mukaan Daavidin suvun kuningas tuli kruunajaisissa Jumalan omaksi pojaksi (2 Sam 7:14–15). Hän sai Jumalalta vallan hallita kaikkia kansoja (Ps 2:8): ”Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi.” Juuri tällainen kruunajaistapahtuma oli Paavalin mukaan toteutunut Jeesuksen ylösnousemuksessa. Hän oli kukistanut kuoleman vallat ja siksi hänelle voitiin antaa kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ylösnoussut Jeesus puhuu opetuslapsilleen tästä vallasta, kun hän uskoo heille koko maailmaa koskevan lähetystehtävän (Matt 28:18–20): ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

– 28 –