Issuu on Google+

Joka p채iv채

HUOLTA VAILLA Ju h a V 채 h 채 s a r j a


Joka p채iv채

Huolta vailla Ju h a V 채 h 채 s a r j a

Perussanoma Oy PL 15, 02701 Kauniainen www.perussanoma.fi


© Juha Vähäsarja ja Perussanoma Oy, 2012 Graafinen asu Iiris Kallunki Painopaikka WS Bookwell Oy, Juva 2012 Lk 23 ja 28.7 ISBN 978-951-888-624-5


SAATTEEKSI Omistan tämän kirjan kiittäen kaikille Joka päivä -hartauskirjoihin tarttuneille. Sanat voivat täyttää tarkoituksensa vasta, kun niitä luetaan. Te olette tehneet näiden kirjojen maailmasta elävän. Niistä on tullut yhteinen matka Jumalan sanan virvoittaville lähteille. Rohkaisu ja lämmin palaute ovat kulkeneet sydämestä sydämeen, ja olen saanut kirjojen myötä iloa itsekin enemmän kuin osasin koskaan toivoa. Kun hartauskirja lähtee kirjoittajan käsistä, se alkaa elää omaa elämäänsä. Koskaan en tiedä, kuka kirjaan tarttuu ja millainen on hänen elämäntilanteensa. Toivon ja rukoilen, että lukija saisi löytää armon pisaran Taivaan Isän ruokapöydältä, niin että hän voisi jatkaa matkaa taas muutaman askeleen Jumalaan luottaen. Se olisi suurinta, mitä kirjoittajana voisin lahjaksi saada. Syvin toiveeni on, että osaisimme luottaa Jumalaan lapsen lailla. Ja elää kristittyinä siten niin huolta vailla, että tietoisuus Jumalan käsittämättömästä hallinnasta elämässämme saisi vahvistua. Sillä suurempi kuin elämä, on Jumalan armo – tämä on varmasti totta. Katso kasvoihin särkeviin, kanna linnaasi rauhaan. Anna väsyneen levätä alla tuulesi lauhan. Espoon Pihlajarinteessä 19.9.2012 Juha Vähäsarja 5


1. TAMMIKUUTA Mutta puutarhuri vastasi: ”Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä.” Luuk. 13:8

Vuoden vaihtuessa puhutaan uudesta armon vuodesta. Vielä on annettu nähdä mennyt vuosi, vielä on armon aikaa riittänyt. Vuoden vaihtuminen on kuin kilometripylväs, se on hyvä ja luonteva matkan tarkistamisen hetki. Suuntaa voi taas tarkentaa ja korjata sitä, missä on menty vikaan. Vanhan saa jättää Jeesuksen sovintoveren peittoon ja uuden vuoden saa ottaa vastaan lahjana, jota se jälleen on. Jeesuksen takaisintulon viipymisen ainoa syy on hänen pitkämielisyytensä. Hän antaa maailmalle aikaa, jotta mahdollisimman moni ehtisi tarkistaa oman suuntansa ja evankeliumi saarnattaisiin koko maailmalle. Sen jälkeen hän ei enää tuloaan viivytä, vaan palaa luoksemme. Meitä odottaa jokin ennen näkemätön ja kokematon. Edessämme avautuvat uudet taivaat ja uusi maa. Astumme täydellisyyteen.

7


2. TAMMIKUUTA Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman. Joh. 16:33

Mikä saa sinut epäilemään uskoa, Jumalaa tai itseäsi? Mikä painaa maahan, masentaa ja syö sinulta elämänilon? Minkä asian kanssa joudut olemaan aina uudelleen Herran edessä joko sydän sairaana, peläten tai häpeillen? Mikä on juuri se sinun oma ristisi, jossa lukee sinun nimesi? En tiedä, eikä se minulle kuulu. Elämänristi on kuitenkin taakka, jonka alle tunnutaan ajoittain tukehtuvan. Se on kuin painava poikkipuu väsyneillä harteilla, eikä ole ketään, joka voisi auttaa sen kantamisessa. Risti on erämaa, synti, kipu, häpeä. Risti on alamittaisuutta, ahdistusta, sairautta. Risti on pilkkaa, katkeruutta, uskon heikkoutta, jatkuvaa janoa. Ristillä on monta nimeä, mutta aina se painaa kumaraan ja vie pimeyteen, joka peittää tulevaisuuden ja toivon. Katse kääntyy omaan sydämeen, eikä sieltä löydy lohdutusta. – Toivo, joka kantaa tämän pimeän halki, on lupaus, että joutuessamme ristin painon alle, Jeesus on siellä kanssamme. Kun taakka jälleen laskeutuu harteille, kantaa hän meidät ja taakkaamme.

8


3. TAMMIKUUTA Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Matt. 25:38–39

Kun usko Jeesukseen elää sydämessä, se saa aikaan huomaamatta hyvää tahtoa ja hyviä tekoja. Uskon olemukseen kuuluu se, että se synnyttää meissä uudenlaisen asenteen lähimmäisiämme kohtaan. Tosin tahtoja tai tekijä ei sitä itse havaitse eikä näin ollen lohduttaudu hyvillä teoillansa. Usko kantaa hedelmää salassa, huomaamatta – mutta aina se sitä kantaa. Kristityt, jotka murehtivat hyvien tekojensa olemattomuutta, näkevät aivan oikein. Pieniä piiperryksiä nämä meidän parhaatkin yrityksemme ovat. Mutta juuri oma rakkaudettomuutemme ajaa meitä Jumalan sanan, sakramenttien, rukouksen ja kristittyjen keskinäisen lohdutuksen piiriin. Me emme hae emmekä voi löytää voimaa uskoon, rakastamiseen ja palveluun omasta sydämestämme, vaan kaikki voima löytyy Jeesuksen ristin luota. Elettäessä lähellä Herraa kasvaa hedelmäkin ajallaan.

9


4. TAMMIKUUTA Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Room. 12:12

Johtamalla meidät ristin tielle Jeesus vie meidät rukouskouluun. Jumalan antama opetus on jotakin muuta, kuin mitä me itse tahtoisimme opiskella. Jumalan koulussa ei opita uusia, tehokkaita tekniikoita tai johdatella hurskaiden rukoustekojen tielle. Jumalan rukouskouluun tullaan siksi, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole. On pakko rukoilla, sillä muuten ei tule toimeen oman elämänsä, toisten ihmisten tai oman uskonelämänsä kanssa. Rukoillaan, koska ei selvitä ilman Jumalan läsnäoloa ja armoa. Ihmisen ylpeys pyrkii luonnostaan tekemään Jumalasta elämän voimaannuttajan, käyttövoiman. Kristitylle Jumalasta tulee ainoa mahdollisuus. Jumala on ilma, jota hengittää, ruoka, jota on jatkuvasti päästävä syömään, ja aurinko, jonka lämmöstä saa virvoituksen jatkaa taas muutaman askeleen eteenpäin. Ristinkoulu kaikkineen johtaa riippuvuuteen Jumalan armosta ja avusta. Siinä omat suoritukset ja näytöt ovat melko yhdentekeviä.

10


5. TAMMIKUUTA Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne.” He menivät kutsumaan sokeaa ja sanoivat hänelle: ”Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mark. 10:49

Meitä ei ole kutsunut luokseen hirmuhallitsija tai ihmisen kiusaaja. Aika, jota elämme, vain pyrkii muokkaamaan paholaisesta vapauden kuvan ja Vapahtajasta sitojan. Taittovika on vakava, se kääntää koko hengellisen todellisuuden ylösalaisin. Nimittäin hän, joka kutsuu, on Vapahtaja. Jo nimi viittaa vapauteen, ei kahleisiin. Kutsuja on liittänyt hänen nimeensä kastettuihin jo pienenä lähtemättömän leiman: ”Jeesuksen oma.” Ei kohtalon, ei sattuman, ei sielunvihollisen, vaan Jeesuksen. Omille poluille lähteneille kasteen leima kertoo, mihin saa palata: hänen luokseen, jolle jo kuuluu. Kutsuun ei sisälly tenttaamista ja nuhtelemista tai ehtoja. Se ei edellytä sitoutumista käskyjen ja kieltojen viidakkoon. Ei. Se on painautumista hänen rakkautensa syleilyyn, joka pesee anteeksiantamuksella puhtaaksi matkan liasta, ruokkii ja juottaa ehtoollisen kuolemattomuuden lääkkeellä ja lähettää lapsenaan jälleen eteenpäin matkalle. Ei enää yksin, vaan Vapahtajan ja muiden saman tien kulkijoiden seurassa.

11


6. TAMMIKUUTA Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. Matt. 2:4

Kun taivaalla näkyvä juutalaisten kuninkaan merkki oli vakuuttanut kaukaisten maiden ruhtinaat vastaansanomattomalla tavalla, se laittoi Herodeksenkin selvittämään juurta jaksain, mistä heidän saapumisessaan oli kyse. Kansan ylipapit ja lainopettajat selittivät Herodekselle profeetan tekstiä, mutta valta oli sumentanut terveen näkökyvyn. Uhka piti siksi tunnistaa ja tuhota. Itämaan tietäjien saapuminen opettaa, että kaukaakin löydetään Vapahtaja, kun sydämeen on annettu löytämisen jano. Läheltäkään häntä ei tunnisteta, jos omavanhurskaus ja oma voima hallitsevat mieltä. Kuunteleeko meidän sydämemme oman voimamme vai Vapahtajan ääntä? Kumpaa ääntä kirkossamme tänään kuunnellaan? Olisiko valittava toinen tie kotiin ja suostuttava kumartamaan kuninkaana lasta, joka kantaa valtaa harteillaan, jonka nimi on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhan Ruhtinas? Veisikö vaatimaton nöyryyden tie varmemmin Vapahtajan luo?

12


K

aikkine huolineenkin kristitty on huolta vailla. Rauhattomuudestakin hän löytää rauhan. Ju-

mala ei lupaa omilleen elämää vailla murheita mutta läsnäolonsa siunauksen hän lupaa kaikkiin elämän vaiheisiin. Kaikki on hänen hallussaan, kaiken hän kääntää lopulta palvelemaan hyvää. Jumalan armo on suurempi kuin elämä, siksi kristitty on kaikesta vapaa. Kristuksessa hänellä on taivas ja maa, ihan kaikki – huolta vailla. Joka päivä huolta vailla on jo neljäs teos Juha Vähäsarjan suuren suosion saaneessa päivittäishartauskirjasarjassa.

ISBN 978-951-888-624-5 Lk 23 ja 28.7


Joka päivä huolta vailla, Juha Vähäsarja