Kun toimii, ei jää keinutuolimummoksi

Teksti ja kuva Ellen Sieviläinen sen esille Pelkäsin, että joku voi luulla, että Peipontuvasta on tullut peliluola. Aika nopeasti yhdestä palvelukeskuksesta kysyttiin, mistä olen hankkinut koneen. Se oli silloin uutta ja ihmeellistä. Kaikki halusivat hankkia sellaisen, Marjo naurahtaa.

– Ajan kulua ei aina huomannutkaan, kun asiakkailla oli jokin peli tai kudin kesken. Emme välittäneet sulkemisajasta, vaan kaikki jatkoivatsitä, mitä kullakin oli kesken.

– Peipontuvalla vieraili myös kuoroja ja esitelmien pitäjiä Jos kesällä sattui tulemaan hieno ilma, silloin tilasimme tilataksin, otimme kahvitermarin mukaan ja lähdimme Arboretumiin. Tilataksilla kävimme myös Tammelan torilla kahvittelemassa ja toriostoksilla tai kuuntelemassa Tamperetalon järjestämiä "Sinisiä hetkiä" Teimme myös paljon retkiä omalla bussilla erilaisiin kohteisiin.

Ylpeä multsulainen

Ylpeämultsulainen

– Vaikka olen syntynyt Kihniöllä, niin olen ylpeä multsulainen. Olen asunut Multisillassa 45 vuotta eli vuodesta 1978 lähtien. Täällä on ollut ja on hyvä paikka asua. Luonto ja uimaranta ovat lähellä. Vaikka Multsua pidettiin ennen ongelmalähiönä, niin luulen, että samoja ongelmia on ollut muissakin lähiöissä ja ajan myötä niistä on päästy, Marjo toteaa.

– Minulla ei ole ajokorttia, joten kuljin työmatkat pyörällä. Kesällä kuljin kesä- ja talvella nastarenkailla Arkiliikuntaa tuli huomaamatta päivittäin Peltsulle ja takaisin 5 kilometriä eli 2,5 kilometriä suuntaansa. Kerran viikossa kävin kaupungissa kuoroharrastuksessa myös pyörällä. Näin matkoista kertyi 25 kilometriä yhteensä. Vuodesta 2008 lähtien minulla on ollut selkä- vamma ja sen vuoksi ainoita liikuntamuotoja ovat siitä lähtien olleet vesijuoksu ja pyöräily

– Hyvät vanhat tärkeät naapurit ja naapuriapu ovat täällä korvaamattomia. Päivän piristystä tuovat myös tutut multsulaiset ja kauppareissut, joilla saattaa tavata tuttuja ja joiden kanssa jää suustaan kiinni, Marjo naurahtaa.

– Kun mieheni kuoli vuonna 2015, niin aluksi vain itkin ja surin. En pystynyt oikein nukkumaan enkä syömään. Minun oli paha olla enkä halunnut olla yksin kotona. Haalin itselleni valtavasti tekemistä, ettei tarvitsisi olla kotona tuttujen tavaroiden ja muistojen kanssa. Vähitellen huomasin, että olin ottanut aivan liiaksi tekemistä. Lopulta väsyin. Tajusin, että oli pysähdyttävä. Onneksi perhe ja ystävät ovat olleet tukemassa.

– Sitten olin äitini omaishoitaja 1,5 vuotta. Silloin onneksi oli korona-aika eikä mitään tilaisuuksia voinut järjestää, joten pystyin näin auttamaan häntä. En olisi päässyt harrastuksiini, jos olisi pitänyt olla hoitamassa äitiäni.

– Näin eläkeläisenä päiväni täyttyvät kummasti monenlaisista asioista. Olisi mukavaa, jos vuorokaudessa olisi enemmän kuin 24 tuntia. Aikani ei tahdo millään riittää kaikkeen, mitä haluaisin tehdä, Marjo kertoo.

– Kuorotoiminta on jatkunut melkein 30 vuotta, vedän kerhoja Multisillassa ja kaupungissa Raittiusseurassa, lyhyitä lähimatkoja Pirkanmaalla ja teatteriin sekä laulatustilaisuuksia.

– Nyt tuntuu, että takkini on ihan tyhjä. Olisi mukavaa, jos keksittäisiin jotain uutta. Kun olen kysellyt kerholaisilta, mitä uutta keksittäisiin, niin vastaukseksi saan: "Mennään vain samalla tavalla eteenpäin", Marjo pohdiskelee liseen tekemiseen. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kerhot ja tapahtumat Multsussa.

– Kesällä 2023 kerhot ovat tauolla ja olen paljon lasten perheiden luona maalla. Minulla on kaksi aikuista lasta ja kuusi lastenlasta, joista vanhin 19- ja nuorin 10vuotias. Saan kerättyä voimia, jotta pystyn aloittamaan kerhot ja järjestöhommat jälleen syksyllä. Kun toimii, pysyy elämässä kiinni eikä tarvitse vielä jäädä keinutuolimummuksi, Marjo Nieminen toteaa ja jatkaa, että myös ystävät ovat hyvin tärkeitä.

Marjo tuumailee, että asioihin voi vaikuttaa esimerkiksi lähiöyhdistyksen kautta osallistumalla toimintoihin ja tuomalla esille toivomuksia.Yhdistykseen olisi mukava saada lisää toimijoita mukaan Hän toivoo myös, että päätöksentekijät vastaisivat yhdistyksen lähettämiin toivomuksiin ja pyyntöihin eivätkä laittaisi niitä mappiin "Ö"

– Multsussa on ollut erilaisia kerhoja, tapahtumia ja teatteriretkiä. Teimme esimerkiksi vuonna 2022 kuusi teatterimatkaa ja neljä muuta retkeä Pirkanmaalle Juhani Viidan kyydillä. Retkillä on aina lähtö ja paluu Multsun kautta. Se on osoittautunut tärkeäksi esimerkiksi vanhemmalle väestölle ja liikuntarajoitteisille, Marjo kertoo ja vihjaisee, että seuraavassa laulutilaisuudessa Sukliksella hän aikoo kertoa tulevasta sokkomatkasta.

Laulatustilaisuus Sukliksella

Poikkesin Marjon vihjaisemassa laulatustilaisuudessa maaliskuun lopussa 2023. Marjo lauloi ensin ennakkoon toivottuja lauluja. Häntä säesti Matti Arajärvi haitarillaan Paikalle oli tullut 28 henkilöä.

Tilaisuus alkoi kahvituksella Kahvin kanssa oli tarjolla pullia ja täytettyjä suolaisia hapankorppurullia, jotka Marjo oli jo aamuyöstä valmistanut. Marjo jakoi pöydille myös lauluvihkoset, joista sai toivoa mielikappaleitaan, joita kahvin jälkeen laulettiin yhdessä.

Tilaisuudessa laulettiin niin hartaita kuin reippaitakin lauluja. Laulettiin muun muassa Arja Saijonmaan esittämänä tunnetuksi tullut Ystävän laulu ja heti perään hieman iloisempi Georg Malmstenin Suurinonni että Marjon tilaisuuksiin on helppo tulla ja näin pääsee myös retkille. Yksin ei tule lähdettyä minnekään. Liisa Söder kertoi, että äsken lauletuissa lauluissakin oli paljon sellaisia harvinaisuuksia, joita ei kuule juuri enää radiossa. Liisa oli houkutellut myös ystävänsäTuula Kososen paikalle

Lopuksi laulun lomassa kaksi paria laittoivat jalalla koreasti. Toisesta parista Lauri Lautamäki, 91, ja Marita Kanarva, 81, totesivat yhteen ääneen, että heidän yhteinen sävel alkoi tanssiparketilla.

– Meidän molempien puolisot kuolivat aikoinaan samana vuonna. Nyt on tanssittu yhdessä 27 vuotta. Olemme olleet kovia tanssimaan ja vieläkin jalka vipattaa.

– Tulin kaupungista asti Multsun laulutilaisuuteen Liisan saattelemana. Liisa on kertonut usein Marjon retkistä ja laulutilaisuuksista. Kävin täällä katsomassa vuosi sitten ensimmäisen kerran. Innostuin. Nytkin varasin paikan sokkomatkalle.

Kirsti Kaukonen kertoo tulleensa uimahallilta Suklikselle päiväkahveille. Hän kertoo käyneensä kauan Marjon kerhoissa, myös jo Peipontuvalla.

– Marjo on niin ihana ihminen. On mukavaa, että hän on jaksanut järjestää Juhani Viidan kanssa matkoja. Olen ollut hyvin tyytyväinen. On myös kiva, että matkalle ja kotiin pääsee helposti. Näin tulee lähdettyä jonnekin. Kirsti toteaa pilke silmäkulmassa, että tämä toukokuun matka on ensimmäinen Marjon ja Viidan järjestämä sokkomatka.

–Saa nähdä, minne he vievät meidät. Juhani Viita on hauska mies ja kertoo vitsikkäästi kohteista. On myös sovittu, että joka matkalla saa kertoa vain yhden ronskimman vitsin.

Peipontuvan tarina pähkinänkuoressa

Peltolammin keskustaan entisen STSpankin tiloihin perustettiin vuonna 1991 kolmas Tampereen kaupungin korttelikerho. Pankki oli silloin nykyisen apteekin paikalla.

Korttelikerho oli tarkoitettu Peltolammin ja Multisillan yli 65-vuotiaille asukkaille, joita tuolloin oli 650.

Katutasossa sijaitsevaan tilaan oli esteetön kulku. Kaupunki hankki tilaan kalusteet. Kerhotupa oli kaupungin sosiaaliviraston alainen.

Kerhon nimeksi tuli Peipontupa Kotiavustaja Marjo Nieminen oli tuvan ensimmäinen emäntä.

Kerhotuvassa oli monenlaista toimintaa. Tupa oli auki arkisin 5–6 tuntia.

Peipontupa vaihtui

Multisillan lähiöyhdistykseen

Peipontupa on vaihtunut Multisillan Lähiöyhdistykseen

Marjo on ollut Multisillan lähiöyhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2018 lähtien. Monet Peipontuvan aktiviteetit ovat jatkuneet Multsun yhdistyksessäkin.

Hän kiteyttää, että Multsun lähiöyhdistyksen tarkoitus on edistää asukkaiden ja yhdistyksen välistä yhteistyötä, samoin kuin kannustaa ihmisiä osallistumaan, seurustelemaan toisensa kanssa ja auttamaan toinen toistaan naapurinavun tyyppisesti erilaisissa asioissa sekä tarjota alueen ihmisille virkistystoimintaa ja mahdollisuutta yhteisöl-

Laulutuokion päätteeksi Marjo jakoi vielä kaikille monisteet, joissa kerrottiin kevään sokkomatkasta. Matkalle lähdettäisiin Multisillasta 26.5.2023 klo 7.30 ja Vanhalta kirkolta 8.00 sekä kotiinpaluu klo17 aikoihin. Ohjelmassa tulee olemaan useita uutuuskohteita, joissa ei ole Marjon tai Viitapalveluiden matkoilla ennen vierailtu Matkan hinta on vain 45€ henkilöltä ja se sisältää bussikuljetuksen, aamukahvit, buffet-lounaan ja opastetut käyntikohteet Juhani Viidan johdolla. Pian ihmiset rupesivat innokkaasti ilmoittautumaan retkelle.

Vieressäni istuivat Liisa Söder, Tuula Kosonen ja Kirsti Kaukonen He kaikki ovat jääneet vuosien varrella yksin, kun puolisot ovat kuolleet. Liisa, Tuula ja Kirsti kertoivat,

Peipontupa muutti isompiin tiloihin vuonna 1996 ja nykyinen apteekki Peipontuvan entisiin tiloihin.

Marjo Nieminen lopetti työt Peipontuvalla vuonna 2008. Vetäjät vaihtuivat, mutta toiminta jatkui Peipontuvalla korttelikerhona koronavuosiin saakka.

Nykyään Peipontuvalla käynyt väki jatkaa kerhotoimintaa Peipot-nimellä ja kokoontuvat vapaaehtoisvoimin Peltolammin seurakuntatalolla Anja Rinteen johdolla. Seuraavalla sivulla on juttu nyky-Peippojen toiminnasta.