Varautuminen ja väestönsuojelu -jaosto: Varautumisen s eminaari paneutuu iskunkestävän Suomen perusteisiin

Varautumisen seminaari paneutuu iskunkestävän Suomen perusteisiin

Miten kansalliset voimavarat riittävät, miten eurooppalaista yhteistyötä kehitetään ja miten varautumisen resurssit ja vastuut kotimaassa tulevaisuudessa jaetaan? Tätä kysytään Palopäällystöliiton Varautumisen seminaarissa.

Suomessa materiaalisesta ja immateriaalisesta huoltovarmuudesta huolehtiminen on osa kansallisen varautumisemme kokonaisuutta. Tämä näkökulma ohjaa keskustelua Palopäällystöpäivien 2022 yhteydessä järjestettävässä Varautumisen seminaarissa Triplassa 30.3.2022.

Suomen iskunkestävyyden perustana on kokonaisturvallisuuden malli, jonka ytimessä on hallinnonalojen välinen yhteistyö ja toisaalta vastuiden jako. Tämän vuoksi seminaarissa valotetaan niin puolustus-, ulko- kuin sisäasiainhallinnon merkitystä ja rooleja iskunkestävyyden turvaamisessa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten kansallisen tason toimet, eurooppalainen yhteistyö ja toisaalta alue- ja paikallistason toiminta luovat pohjaa varautumiselle.

Huoltovarmuusjärjestelmämme vahvuus on verkostomainen yhteistyö yritysten, hallinnon ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan kesken. Huoltovarmuus saa tukensa tästä organisoitumisesta, mutta se ei poista vastuuta jokaisen toimialan ja toiminnan omasta varautumisen suunnittelusta ja jatkuvuuden hallinnasta. Siksi Suomen iskunkestävyyden turvaaminen on jokaisen oma ja kaikkien yhteinen tehtävä.

Toimitusketjujen merkityksen ymmärrys luo pohjan huoltovarmuudelle ja iskun kestävyyden turvaamiselle

Olemme vahvasti verkostoituneet eri toimialoilla niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Näin toteaa johtaja Sauli Savisalo Huoltovarmuuskeskuksen infrastruktuuriosastolta ja korostaa, että omavaraisuus ei ole enää huoltovarmuudellisen varautumisen ytimessä: – Tiedonvaihto, materiaaliset asiat, tietotekniikka, energia, osaaminen – kaikissa näissä olemme vahvasti riippuvaisia kansainvälisistä toimittajista. Riippuvuus on myös kaksisuuntaista. Meidän pitää huolehtia siitä, että ruokaa ja tavaraa riittää. Toisaalta kansantaloutemme on riippuvainen siitä, että vienti globaaleille markkinoille toimii. Vienti on myös sekundäärisesti merkityksellinen huoltovarmuuteen, sillä sen toimivuus vaikuttaa esimerkiksi kuljetusten hintoihin, mikä taas muodostaa huoltovarmuuden pohjan. Varmuusvarastoinnin merkitys taas on keskeinen toimitusketjujen puskuroinnissa. Varastoinnin pitää palvella toimitusketjua eikä sitä, että pitkäaikaisesti sillä taattaisiin jonkun tietyn hyödykkeen saatavuus. – Huoltovarmuuteen kuuluu olennaisesti myös sietokyky, johon liittyvät resilienssi ja varamenetelmät. Mikäli ulkoisten toimitusketjujen ja puskuroinnin ketju epäonnistuu, kansakunnan pitää pystyä myös sietämään tästä seuraavia toimimattomuuksia. Suomen huoltovarmuusjärjestelmän vahvuus onkin perinteemme, jossa kansalaiset osallistuvat aktiivisesti varautumistoimintaan. Tässä näkyy ehkä vähän sama asia kuin maanpuolustuksessa: maanpuolustustahto ja yhdessä tekemisen perinteemme on vahva. Tämä on aika olennainen ero, kun meitä vertaa moniin muihin Euroopan maihin, pohtii Savisalo.

Osaaminen korostuu entisestään tulevaisuudessa

Keskinäisriippuvaisessa yhteiskunnassa eri toimialojen kytkentöjen ymmärtäminen on avainasemassa. Huoltovarmuus rakennetaan yhdessä, ja rakentaminen ei onnistu ilman laaja-alaista osaamista ja ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta ja sen ohjauksesta. – Kun pandemia iski, kuka olisi kuvitellut, että kumipyöräliikenne pysähtyy Suomesta ja Suomeen. Tämä meni monimutkaisen riippuvuuden kautta: pandemian torjunta pysäytti matkustajaliikenteen ja söi kannattavuuden varustamoilta ja koko liikenne uhkasi pysähtyä parissa päivässä. Tässä pitää ymmärtää kokonaisuutta, jotta pystytään vaikuttamaan juuri siihen kohtaan, jossa häiriön leviämisen ketju pystytään katkaisemaan. Tässähän on vähän sama juttu, kuin suuren rakennuksen tulipaloa sammutettaessa: pitää ymmärtää, miten tuli leviää sekä, missä kohtaa ja miten sen leviäminen on katkaistavissa, Savisalo sanoo ja jatkaa: – Pitää ymmärtää, mikä huoltovarmuuden taso pitää olla missäkin ja minkälaisia riippuvuuksia kansalaisten pärjäämiseen sillä on. On pystyttävä ennakollisesti sanomaan, mihin kohdistaa huomio ja missä toteuttaa toimet vaikuttavasti ja oikea-aikaisesti. Tilannetietoisuuden ylläpito ja huoltovarmuustilanteen seuranta ovat tässä avainasemassa, mutta tämä kaikki on tehtävä monialaisessa yhteistyössä eri tahojen kesken. Huoltovarmuuden parantamisen keskeinen keino on harjoittelu eli juuri se toiminta, jota pooliorganisaatiossa toteutetaan. Tässä avainsana on sitkeys, huoltovarmuustyö on pitkäjänteistä puurtamista. Tähän ei auta hernekeittopurkkien varastointi. Nytkin koronan jälkeen on kysymys siitä, miten yhteiskunta palautetaan normaaliin toimintakuntoon niin, että erilaiset palveluiden ja hyödykkeiden toimitusketjut saadaan jälleen toimimaan ja varautuminen niissä hyvälle tasolle.

Savisalo summaa lopuksi, että Suomessa volyymit ovat nousseet valtavasti. Huoltovarmuuskeskus pooleineen on konsultoivana tahona. Valtaosa työstä tehdään elinkeinoelämän toimesta, mutta myös ministeriöissä esimerkiksi lainsäädännöllä ja elinkeinopolitiikan ohjaamisella. Alueellisella tasolla päävastuun kantavat alueiden ja kuntien johto. He ovat vastuullisia huoltovarmuuden ylläpidosta kokonaisvaltaisesti. Huoltovarmuudesta huolehtimisen haaste seuraa myös uusien hyvinvointialueiden toimijoita. Tulevaisuuden huoltovarmuus pitää rakentaa toimivalla yhteistyöllä, vaikka rakenteet muuttuvatkin.

Sauli Savisalo

Harriet Lonka

viestintävastaava Varautuminen ja väestönsuojelu -jaosto