Oulun ylioppilaslehti 3/2021

Page 1

3/2021 | 26.8.2021 | 61. vuosikerta

1


Tässä lehdessä

3 Päätoimittajalta Ole rohkea, riko stereotypiat ja rutiinisi.

20 Häirintä ulottuu korkeakoulukulttuuriin Milloin korkeakouluyhteisöjen massat ryhtyvät marginaaliliikkeiden tavoin ulostuloihin seksuaalisen häirinnän suhteen?

4 Ajankohtaista Lukuvuoden alku yhdistää Oulun korkeakouluyhteisön.

21 Kolumnisti Petra Uusimaa Petra Uusimaasta ei tullut haalareissa bilettävää ekstroverttia, vaan

6 Päähenkilö

löysi paikkansa opiskelijana järjestötoiminnasta.

Liese Jokiperä opiskelee tulevaisuudenhaaveet edellä.

23 Kulttuuria kampukselta 9 Ratkaisevatko käytetyt tunnit opintomenestyksen? Work hard vai work smart?

13 Kolumnisti Kaisa-Reetta Seppänen

Valkea kaavailee ensimmäistä pitkäsoittoaan.

24 In english – About courage Kaisa-Reetta Seppänen contemplates the origin of courage’s definition and what it actually entails.

Kaisa-Reetta Seppänen pohtii kolumnissaan rohkeuden käsitteen alkuperää ja mitä sen ytimessä oikeasti on.

14 Tarinoita toimitukselta Tarinoita ja oppeja korkeakoulukulttuuriin sopeutumisesta.

25 In English – The struggle of getting a job What it takes to get a job in Finland as a foreigner?

27 In English – Oulu through the lens of an outsider Oulu insiders an outsiders.

2


Anna maailman kuulla tarinasi 3/2021 PÄÄTOIMITTAJA | Tuuli Heikura tuuli.heikura@oyy.fi

26.8.2021

S

61. vuosikerta

uomalaiseen eläkeputkessa työskentelevän stereotypiaan tunnutaan liitettävän usein kuuliaisuus ja nöyryys. Mentaliteettia ei kuitenkaan voi harjoittaa oman onnellisuutensa ehdoilla. On sallittua muuttaa mieltään, etsiä intohimoaan ja olla kunnianhimoinen. Ei ole röyhkeyttä hakea tehtävään, jonka osaamisvaatimuksia ei täytä täysin. Ei ole itsensä pönkittämistä tuoda omaa kokemustaan esille luennoilla. Ei ole työnantajan pettämistä vaihtaa positioon, joka yksinkertaisesti tarjoaa sinulle enemmän itsesi kannalta.

Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2021 neljä kertaa. Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi

Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta!

Minut johti tähän hetkeen syksy 2020, jolloin päätin ottaa askeleen intohimojeni toteuttamisen suuntaan. Siihen hetkeen saakka luulin olevani alalla, jolla riittää aina töitä. Hetki pakotti minut miettimään tulevaisuuttani. Siihen hetkeen saakka olin nauttinut turvallisuudentunteesta ja elänyt omassa mukavuudenhaluisessa kuplassani tehden työtä josta nautin ja jossa olin todella hyvä. Mutta etenemismahdollisuuksien suhteen olin tullut tieni päähän. Siihen saakka luonnollinen kehitys oli minut tuonut, mutta nyt vaadittiin tekoja ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Olin arka, pelkäsin suurta arjen muutosta ja omien rutiinieni rikkomista.

PÄÄTOIMITTAJA Tuuli Heikura paatoimittaja@oyy.fi 040 526 7821 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Kaisa-Reetta Seppänen, Juuso Syngelmä, Maiju Putkonen, Iida Putkonen, Timi Kärki, Pablo Santur, Minne Mäki, Taija Kuntonen, Adeyemi Adebayo ja Petra Uusimaa. KANNEN KUVA Maiju Putkonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1 2T-ovi, 1 krs. 90570 Oulu

toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO Kaleva 365, Oulu MAINOSMYYNTI Toni Mäkinen Yritysyhteistyökoordinaattori OYY 040 8610 868 business@oyy.fi PAINOS 5000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238

3

Korona-ajan kurimuksessa ja syvässä epätoivon mustassa aukossa uskaltauduin päästämään irti rutiineistani ja tavoittelemaan unelmiani. Ei minulla ollut hajuakaan, olisinko riittävän pätevä — ’luultavasti en’ oli ensimmäinen ajatukseni. Laitoin potentiaalini testiin lennokkaalla portfoliolla En enää suostu varustettuna vähäisillä työnäytteilläni. Testasin tehtäviä ja eri toimialoja tutkintoalani piiristä pistämään ja hieman sivustakin. Lopulta se johdatti minut kolmeen upeaan positioon vuoden sisällä. Jokaisesta itseäni niihin olen otettu, kerännyt osaamista ja kasvattanut raameihin, portfoliotani. Kaikista tärkeimpänä, olen oppinut joissa elin liian itsestäni ja kerännyt suunnattomasti niin ammatillista henkilökohtaistakin itseluottamusta. Nykyään monta vuotta kuin uskallan sanoa ääneen, että minä pystyn. Osaan.

luullessani siihen asti eläneeni elämän olevan ainoa, johon olen tarpeeksi hyvä.

Tällä hetkellä olen unelmatyössäni oman elämäni Rory Gilmorena. Mikä minusta tulee isona? Millä alalla tulen toimimaan? En tiedä, en haluakaan tietää. En enää suostu pistämään itseäni niihin raameihin, joissa elin liian monta vuotta luullessani siihen asti eläneeni elämän olevan ainoa, johon olen tarpeeksi hyvä. Rohkeutta on olla oma itsesi, luottaa itseesi ja huutaa se maailmalle. Siksi tämä lehti on täynnä elämänmakuisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat kokeilleet, pettyneet, tehneet valintoja, muuttaneet mieltään ja uskaltaneet. •


Ajankohtaista TEKSTI Tuuli Heikura

Hurmos-avajaistapahtuma tuo koko korkeakouluyhteisön yhteen Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaistapahtumat yhdistyvät tänä vuonna yhdeksi suureksi entisiä laajemmiksi päivä -ja iltatapahtumiksi. Tapahtuma kantaa nimeä Hurmos, joka järjestetään perjantaina 10.9.2021.

K

orkeakoulujen yhteinen avajaistapahtuma Hurmos kerää koko Oulun korkeakouluyhteisön päivätapahtumaan Linnanmaalle, jossa opiskelijat pääsevät osallistumaan aktiviteetteihin, tutustumaan korkeakoulujen piirissä toimiin järjestöihin sekä tapahtuman yhteistyökumppaneihin. Päivä huipentuu iltatapahtumaan Oulun Kuusisaaren tapahtumapuistossa, jossa opiskelijat pääsevät vertaisverkostoitumaan sekä juhlimaan niin opiskelijoiden tarjoaman ohjelman kuin myös Suomen suosituimpien artistien johdolla.

Tapahtuman johtavina arvoina ovat yhteisöllisyys ja ekologisuus. Hurmoksessa tahdotaan korostaa opiskelijoiden omaa osaamista ja opiskelijakulttuurin moninaisuutta. Hurmos on osa Oulu2026 Creative Campus -hanketta, jonka tavoitteena on tuoda opiskelijakulttuuria näkyvämmäksi ja lähemmäksi myös muita oululaisia.

”Odotetulla osallistujamäärällä eli 6000 opiskelijalla Hurmos olisi Suomen suurin opiskelijoiden avajaistapahtuma. Ensimmäinen vuosi näyttää potentiaalin tapahtuman kasvattamiseen entisestään”, kertoo Kati Kantonen, Oulun Ylioppilaskunnan tapahtumatuottaja. Osallistujamäärä on tietoisesti rajattu alle puoleen Kuusisaaren maksimikapasiteetista turvallisen tapahtuman mahdollistamiseksi.

Päivätapahtumaa vietetään Linnanmaan kampuksella klo 10-14, jolloin Linnanmaan väylä täyttyy yliopistolta ammattikorkeakoululle. Päivätapahtumassa opiskelioilla on mahdollisuus tutustua korkeakoulujen monipuolisiin opiskelija- ja harrastejärjestöihin sekä Oulun alueella toimiviin yrityksiin. Palveluihin ja harrastemahdollisuuksiin tutustumisen lomassa opiskelijat voivat ostaa haalarimerkkejä. Tapahtuman haalarimerkin voi ansaita keräämällä Hurmos-passiin leimoja suorittamalla pieniä tehtäviä tapahtuman passiständeillä.

”Tapahtuman tarkoitus on edistää korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja tuoda esiin opiskelijakulttuurin moninaisuutta” Kantonen mainitsee tapahtuman tavoitteista. Siksi iltapatapahtumaan on haluttu esiintymään aiempien vuosien avajaistapahtumista tutut ja suositut opiskelijayhtyeet Teekkaritorvet ja Cassiopeia. Hurmoksen tuotantotiimi haluaa antaa myös muille opiskelijoista koostuville esiintyjille näyttämön, minkä vuoksi tapahtumassa nähdään myös muita esiintyjiä korkeakouluyhteisön sisältä. Hurmoksen iltatapahtumassa lavalla nähdään kaksi Suomen eturivin artisteiksi lukeutuvista esiintyjistä, Erika Vikman ja Gasellit.

Kontinkankaan ja Linnanmaan kampusten välillä kulkee Hurmoksen päivätapahtuman ajan ilmainen bussikuljetus.

Avajaistapahtuma tiivistyy opiskelijafestivaaliin Oulun Kuusisaaressa klo 17-00. Festivaalialueella on tarjolla osallistujille monenlaisia aktiviteetteja ruuan ja juoman lisäksi. Alueella on kaksi lavaa. Iltatapahtuman ikäraja on K-18.

4


Tutkinto-opiskelijaksi on mahdollista päästä myös avoimen väylän kautta

A

voimen yliopiston väylä kasvattaa suosiotaan hakutapana yliopistoon. Oulun yliopisto on lisännyt avoimen väylän hakukohteita viime vuosina. Yhä useampi pääsee siis haluamaansa tutkinto-ohjelmaan suorittamalla avoimen yliopiston vaaditut opinnot ja hakemalla avoimen väylää pitkin opiskelemaan. Avoimen väylän kautta hakija voi tulla yhteishaussa hyväksytyksi yliopistoon suoritettuaan riittävän menestyksekkäästi vaaditun määrän kaikille avoimia opintoja. Vaadittavien opintojen määrä vaihtelee 10 opintopisteestä 50:een. Valintaperusteet lopulta määrittelevät, millainen kokonaisuus avoimen yliopiston opintoja opiskelijan on suoritettava, jotta voi hakea ja tulla hyväksytyksi tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta. Oulun yliopistossa avoimen väylän hakukohteita tulee kevään 2022 yhteishaussa löytymään yli 30 eri tutkinto-ohjelmaan. Yhteensä opiskelupaikkoja on avoimen väylän kautta jaossa yli 200. Avoimen väylän suosio selittyy sen monilla eduilla niin hakuvaiheessa kuin tutkinto-opiskelijana aloittaessa. Avoimen väylän opintojen aikana opiskelija voi kerätä runsaasti tärkeitä opiskelutaitoja, tutustua monipuolisesti alaan sekä kokemusta akateemisesta maailmasta. Lisäksi opinnot hyväksi luetaan tutkintoon, eli väyläopinnot eivät tarkoita vuoden ylimääräistä opiskelua, vaan niillä voi nopettaa omaa valmistumista. Väyläopinnot sopivat kenelle tahansa. Suuri osa avoimen väylän opinnoista tarjotaan verkko-opintoina, joka mahdollistaa joustavamman opiskelun esimerkiksi töiden ohella aikaan ja paikkaan sitomattomana. ”Avoimen väylän kautta olemme saaneet erittäin motivoituneita opiskelijoita Oulun yliopistoon. On todella hyvä, että opiskelija pystyy jo avoimessa yliopistossa opiskellessaan päättämään, onko tämä ala häntä varten. Väylältä hakeneet opiskelijat ovat myös saaneet hyvän käsityksen opinnoista ennen tutkinto-ohjelmassa aloittamista”, kertoo Oulun yliopiston koulutusrehtori Tapio Koivu Oulun yliopiston tiedotteessa. Suurimmassa osassa hakukohteita väyläopinnot on mahdollista suorittaa yhden lukuvuoden aikana, jolloin lukuvuonna 2021–2022 suoritettujen opintojen perusteella on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi vuoden 2022 yhteishaussa, joka on 16.3.–30.3.2022.

5

Lyhyesti

Walk in -rokotelinjat jatkuvat Oulun kaupunki jatkaa kakkosrokotteiden walk in -linjan ylläpitoa Ouluhallilla. Myös ykkösrokotusten walk in -linja jatkuu toistaiseksi. Walk in -linjat ovat avoinna maanantaista tiistaihin klo 9-15, keskiviikkoisin klo 9-17 ja torstaista perjantain klo 9-15. Oulussa pyritään nyt 85% rokotekattavuuteen.

Ilmoittautuminen avoimen yliopiston opintoihin käynnissä Ilmoittautuminen Oulun avoimen yliopiston lukuvuoden 2021-2022 opintoihin on käynnistynyt. Tarjolla olevien opintojen laajuus vaihtelee lyhytkursseista laajoihin opintokokonaisuuksiin, ja väyläopintojen perusteella voi hakea yliopistoon tutkinto-ohjelmiin. Nimensä mukaisesti avoimen yliopiston opinnot ovat kaikille avoimia eivätkä vaadi pääsykokeita. Osa opinnoista on maksullisia, vaan tällä hetkellä on tarjolla paljon myös kaikille maksuttomia opintoja. Tämän lisäksi työttömille ja lomautetuille tarjotaan mahdollisuus osallistua opintoihin maksuttomasti.


Päähenkilö

TEKSTI Kaisa-Riitta Seppänen KUVA Kaisa-Riitta Seppänen

LIESE JOKIPERÄ » 28-vuotias » Kotoisin Helsingistä. » Asuu Pohjanmaalla, ainakin sadonkorjuun ajan, kumppanin ja lapsen kanssa. » Opiskelee Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa.

JUULI KOSKINEN 28 -vuotias Kotoisin Helsingistä Asuu Pohjanmaalla, ainakin sadonkorjuun ajan, kumppanin ja lapsen kanssa Opiskelee Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa

» Vapaa-ajallaan viettää normaalia perhearkea, katsoo Netflixiä ja käy crossfit-treenissä.

Vapaa-ajallaan viettää normaalia perhearkea, katsoo Netflixiä ja käy crossfit-treenissä

» Unelmoi tällä hetkellä

Unelmoi tällä hetkellä sarjayrittäjyydestä

sarjayrittäjyydestä.

66


TEKSTI Kaisa-Reetta Seppänen KUVITUS Kaisa-Reetta Seppänen

Omat intohimot edellä Liese Jokiperä perusti kuusi vuotta sitten Facebook-ryhmän, jonka suosiota hän ei osannut odottaa — siitä tuli ammatti ja suunnitelmat teknillisestä korkeakoulusta vaihtuivat kauppakorkean kursseihin ja haaveisiin sarjayrittäjyydestä.

”TAVALLISENA ARKIPÄIVÄNÄ, kuutisen vuotta sitten, Liese Jokiperä pyöri netissä. Kauneudesta ja muodista kiinnostuneena Jokiperä pyöritteli mielessään ideaa aiheen ympärille keskittyneestä Facebook -ryhmästä. Surffailun lopputulemana hän perusti Nordic Style and Beauty -ryhmän joka tulisi kasvamaan Suomen suosituimmaksi kauneusalan verkkoyhteisöksi. Alustalle alkoi virrata kauneudesta kiinnostuneita ja yhteisö kasvoi. Niin paljon, että se alkoi työllistää Jokiperää: “Aluksi järjestettiin arvontoja yhteisölle kiitoksena mukanaolosta. Tuolloin arpajaispalkinnot maksettiin itse. Vähitellen yritykset alkoivat kiinnostua konseptista ja saimme kaupallisia yhteistöitä.”

Jokiperä kertoo esimerkkejä verkkoyhteisön voimasta. Nordic Style and Beauty -ryhmässä levisi sana brändistä, joka oli Suomessa uusi ja jota maahantuoja ei ollut ehtinyt markkinoida missään. Tuotteet olivat hittejä jo ennen kuin ne ehtivät kauppojen hyllyille: “Maahantuoja ihmetteli, että miten ihmeessä naiset löytävät tuotteen, kun sitä ei ole edes markkinoitu.” Jokiperä kertoo myös tapauksesta, jossa tuote nousi hitiksi yhteisössä ja pian se vietiin myymälän hyllyiltä keskusvarastoa myöten: “Markkinointipäällikkö laittoi sähköpostia, että jäljet johtivat meihin.”

Jokiperä miettii, että kiinnostus luonnontieteitä kohtaan sitoo kiinnostusta kosmetiikkaan: “Kosmetiikassa minua kiinnostaa tosi paljon tiede tuotteiden takana. Mihin perustuu esimerkiksi se, että jokin tietty rasva auttaa johonkin tiettyyn ongelmaan, miten saadaan värjättyä hiuksia ja miten se [kosmetiikka] vaikuttaa ihmiskehoon.” Into yrityksen kehittämiseen vei kauppakorkeaan Kauneusmaailma imaisi mukaansa. Jokiperä opiskeli meikkaaja-maskeeraajaksi ja teki töitä freelancerina tapahtumissa, kuvauksissa ja muotinäytöksissä. Itsensä ja yrityksen kehittämisen into avasi ajatuksen kauppakorkeaan hakemisesta: “Mietin, että se voisi olla mun polku.” Oulu valikoitui hakukohteeksi kavereiden vinkkien ansiosta.

Olin ennen ihminen, jolla oli tarkka suunnitelma.

Kuusi vuotta sitten Facebook-ryhmät olivat vielä uusia. Tänään NSB on yli 61 tuhannen suomalaisen yhteisö, jossa keskustellaan aktiivisesti kauneudesta: “Aika syvään päähän ollaan menty. Tänä päivänä ihmiset ovat tosi tiedostavia ja kiinnostuneet kosmetiikasta raaka-aineista lähtien.” Jokiperä on itse aina ollut kiinnostunut muodista ja kauneudesta, mutta ammattia siitä ei pitänyt tulla: “Yhdeksännen luokan jälkeen haaveilin kosmetologin opinnoista, mutta äiti patisti lukion suuntaan.” Jokiperä ajattelikin, että kauneus- ja muotiharrastus kulkee sivussa ollen tulevaisuudessa vastapaino työlle. Opiskelusta kiinnostunut nuori nainen aikoi teknilliseen korkeakouluun - hänestä piti tulla laivainsinööri: “Mun lempiaine alakoulussa oli matematiikka ja olin tosi hyvä siinä. Yläkoulussa fysiikka ja kemia alkoi kiinnostaa myös.” 77

Jokiperä kuvailee itseään heittäytyjäksi: “Kaverit naureskelevat, että eivät tiedä, missä minä olen ensi viikolla.” Hänellä on myös ollut haasteita valita omaa reittiä, sillä innostusta on riittänyt moneen suuntaan: “Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma. Siihenhän meitä ohjataan koulussa ja muutenkin yhteiskunnassa ja kasvatuksessa. Huomasin, että se aiheutti mulla ahdistusta ja aloin kyseenalaistamaan sitä. Elämä on rullannut paljon paremmin, kun on etsinyt suuntaviivat eikä ole liikaa jäänyt hiomaan yksityiskohtia vaan antanut niiden muodostua siinä matkan varrella.” Kauppakorkeassa Jokiperä maalaili polkua markkinointiin, mutta tarjontaan tutustuessaan hän kiinnostui taloustieteestä. Niinkin paljon, että kirjoittaa tällä hetkellä kandidaatin tutkielmaa käyttäytymistaloustieteistä. Häntä kiinnostaa esimerkiksi sosiaalisen median vaikutus ihmisten ostopäätöksiin. Jokiperän kumppani on ammatikseen treidaaja, joten arjessa taloustieteen käsitteet ovat jatkuvasti läsnä. Peilatessaan kerryttämäänsä tietoa sosiaalisessa mediassa käytävään talouskeskusteluun Jokiperä havainnoi, että paljon jätetään kertomatta tai asioita ei selvitetä ihmisille — yhdessä kumppanin kanssa syntyi harrastuksena instagram-tili

@johdannaiset. Tili on jäänyt vauva-arjessa sivummalle, mutta sen olisi tarkoitus aktivoitua uudelleen: “Mulla olisi niin paljon asiaa siihen liittyen! Siitä, miten kaikki kytkeytyy isompaan kokonaisuuteen, eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia, kuin monet sijoittamiseen liittyvät tilit antavat ymmärtää. Monilla tileillä voidaan kertoa, että on nyt on matalan koron kausi, mutta ei tarkenneta, miksi ja mitkä asiat siihen vaikuttavat tai mitä riskejä siihen liittyy.” Sosiaalinen media hallintaan ja hyvät puolet esiin Pian Jokiperä on kauppatieteiden kandidaatti. Se on titteli, joka on helpompi määritellä kuin someammattilainen : “On hankalaa kutsua itseään somen ammattilaiseksi, koska siitä oppii koko ajan niin paljon ja huomaa, kuinka vähän tiesi aikaisemmin.” Sosiaalinen media on jo kaiken lävistävä media, ja sen läsnäoloa arjessa on vaikea pakoilla. Jokiperä tiedostaa somen hyvät ja huonot puolet ja peräänkuuluttaa median hallintaa: “Ajattelen, että äitinä minun tehtävä on itse perehtyä someen ja kasvattaa lapsia tulevaa varten. Some on tänä päivänä niin arkinen asia, ettei siitä voi lapsia erossa pitää. Pitää löytää keinot, jolla asettaa lapselle raamit ja säännöt, jotta voi kertoa mitä hyvää ja huonoa somessa on ja miten siellä tulee käyttäytyä.” Tänä syksynä Jokiperä on palaamassa koulun penkille. Hän aloittaa maisteriopinnot Oulun kauppakorkeakoulun johtamisen pääaineessa. Alunperin suuntana oli taloustiede, mutta raskauden takia Jokiperä jätti keväällä hakematta paikkaa. Mielessä on vielä mahdollisuus taloustieteen yhdistämisestä johtamiseen. Sarjayrittäjyyttä kaavaileva Jokiperä on innoissaan tulevasta: “Meinasin eka pitää välivuoden, mutta se saattaa olla uhka tai mahdollisuus, sillä se voi venyä tosi pitkäksi ajaksi, jos sitä lähtee pitämään. Palaan koulun penkille, yritän saada kandin kasaan ja hakea uusia rutiineja omassa yrittäjyydessä.” Tekemistä riittää esimerkiksi kauneuden verkkokaupan eteenpäinviemisessä ja uusien tuotteiden kehittämisessä. Onhan näitä. Kuka on Liese Jokiperä, kun hän ei ole töissä? “Ihan tavallinen ihminen. Oon heittäytyjä! jos vaisto sanoo, että tähän kannattaa hypätä mukaan, niin hyppään.” •


8


Pänttääminen on edellissukupolvien synti Aiemmilta sukupolvilta jälkimmäisille kulkeutunut käsitys asioiden pänttäämisestä on korona-aikana tullut kyseenalaistetuksi. Pitkään ajateltiin, että opiskeluun käytetty tuntimäärä ratkaisee. Maailma on viisastunut. Tauot, mielekäs tapa oppia, produktiivisuus ja stressinhallinta ovat tärkeitä teemoja niin oppimisessa kuin työnteossa.

TEKSTI Juuso Syngelmä KUVITUS Maiju Putkonen

AIVOT VOIVAT KUORMITTUA SIINÄ MISSÄ LIHAKSETKIN. Pänttääminen on vanhentunut oppimiskäsitys, jolla tarkoitetaan asioiden takomista päähän. Sitä tapahtuu usein silloin, kun opiskeltava asia jätetään viimeiseen iltaan ennen koetta tai tenttiä. Uusia asioita yritetään pakottaa muistiin ilman niiden todellista ymmärtämistä. Tauot jäävät usein lyhyiksi ja stressitaso nousee, kun kaikkea luettua ei hetken päästä muisteta. Tällöin puhutaan aivojen ylikuormittumisesta. Kuvittele, että aivosi ovat esimerkiksi vesikannu, joka alkaa täyttyä vedestä. Vaikka vesikannu on jo aivan täynnä, kaadat sinne lisää vettä ja kannu tulvii yli. Sama tapahtuu aivoissa pitkän pänttäämisen seurauksena. Aivot ja muisti ovat täynnä tietoa, mutta opiskelija yrittää tästä huolimatta ahtaa päähänsä lisää tietoa. Kun näin tapahtuu, aivot menevät eräänlaiseen estotilaan. Vaikka opiskelija haluaisi kerätä lisää tietoa, hänen aivonsa eivät ota enää uutta tietoa vastaan. Aivot siirtyvät ajattelemaan muita asioita tauon tarpeessa, jolloin oppiminen on olematonta ja kuormittaa aivoja. Maailma kehittyy kovaa vauhtia, joten myös ihmisellä on tarve kehittää itseään oppimalla uutta. Seurauksena on aivojen jatkuva kuormittuminen. Jokainen sähköposti-, tekstiviesti- ja sosiaalisen median ilmoitus katkaisevat yhtäjaksoisen keskittymisen. Uusia järjestelmiä ja uutta tekniikkaa joutuu opettelemaan jatkuvasti. Kaikki tämä kuormittaa

9

aivojamme. Monella meistä ajattelutyö ja aivojen kuormittuminen jatkuvat vapaa-ajalla. Aivokuormitus nähtiin pitkään työn laatuun vaikuttavana tekijänä. Nyt siitä on tulossa työhyvinvointiasia. Itsekurilla on suuri merkitys aivojen kuormittumisen ehkäisemisessä. Voit esimerkiksi laittaa puhelimen äänettömälle taskuusi työskentelyn ajaksi tai kytkeä eri sovellusten ilmoitukset pois päältä. Tällöin yhtäjaksoinen keskittyminen ei keskeydy ja aivot eivät joudu pinnistelemään pysyäkseen sovitussa asiassa. Oli se sitten uuden oppimista tai vanhan kertaamista. Jokaisella on myös vapaus poistua työskentelemään omaan rauhalliseen tilaansa, mikäli esimerkiksi muut ihmiset tai meteli haittaavat keskittymistä.

Muistipalatsi auttaa muistamaan asiakokonaisuuksia Aivoillamme on hämmästyttävä kapasiteetti varastoida tietoa. Northwesternin yliopiston psykologian professori Paul Reber arvioi vuonna 2010 aivojen muistikapasiteetin vastaavan 2,5 miljoonan gigabitin muistitikkua. Jos haluaisit muuttaa kaiken tietosi TV-ohjelmaksi, ohjelmaa olisi mahdollista tehdä kolmen miljoonan tunnin verran.


Muistaminen on taito siinä missä kitaransoitto tai jalkapallon pelaaminen. Ilman harjoittelua muisti ei kehity.

Muistaminen on taito siinä missä kitaransoitto tai jalkapallon pelaaminen. Ilman harjoittelua muisti ei kehity. Muistamista voi harjoitella erilaisilla tekniikoilla ja säännöillä. Muistipalatsi on ikivanha, jo Antiikin Kreikassa käytetty tekniikka, joka perustuu siihen, miten hyvin ihminen muistaa tuttuja paikkoja ja reittejä. Tavoitteena on yhdistää uudet asiat tuttuihin asioihin, jolloin muistaminen nopeutuu ja oppiminen paranee. Muistipalatsissa luodaan oma reitti esimerkiksi kotona. Reitti voi olla esimerkiksi oma huone > olohuone > vessa > keittiö > eteinen. Yhdistä jokainen muistettava asia eri huoneeseen. Jos tavoitteena on oppia esimerkiksi ympäristömyrkyistä, kuvittele huoneeseesi lyijykynä (viittaa lyijyyn), olohuoneeseen paristo (viittaa kadmiumiin), vessaan purkillinen elohopeaa, keittiöön hyönteismyrkkypurkki (viittaa DDT:hen) ja eteiseen roskia, jotka palavat (viittaa dioksiineihin). Toista tämä reitti mielessäsi muutama kerta. Kun sitten kokeessa kysytään ympäristömyrkyistä, voit kuvitella oman huoneesi ja siellä olevan lyijykynän. Seuraavaksi voit kuvitella olohuoneen, jossa on paristo. Tätä jatketaan, kunnes päästään mielessä eteiseen asti. Muistisääntöjä voi myös kehittää itse. Suomen kielen opiskelijana olen kehittänyt muistisääntöjä eri sijamuodoille. Adessiivin sijapäätteen -lla tai -llä muistan virkkeestä Adelella on kaunis ääni. Translatiivin sijapäätteen -ksi puolestaan muistan englannin kielen avulla. Trans – transform – ’muuttua’. Siemen muuttui kukaksi. Lyhyestä meditaatiosta apua stressinhallintaan Stressi on salakavala vihollinen. Lyhytaikainen stressi on jopa hyödyksi, mutta stressin muuttuessa pitkäaikaiseksi sen haittavaikutukset tulevat esiin. Oppimisvaikeus.fi kirjoittaa stressin vaikutuksesta oppimiseen sivuillaan. ”Stressi voi haitata oppimista monella eri tavalla. Pitkäai-

kainen tai voimakas stressi voi heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa. Stressi voi vaikeuttaa nukahtamista tai huonontaa unenlaatua. Puutteet unessa voivat heikentää oppimista. Pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa uupumiseen, johon liittyy kiinnostumattomuus asioihin.” Aivot, muisti ja mieli ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Jos mieli ei voi hyvin, oppiminen vaikeutuu. Masennus heikentää keskittymiskykyä ja vaikeuttaa uuden oppimista. Onkin tärkeää huolehtia omasta henkisestä jaksamisesta ja mielenterveydestä. Mielekäs, stressitön tekeminen työskentely- ja opiskeluajan ulkopuolella vähentää stressiä ja lepuuttaa aivoja. Lyhytaikainen stressi motivoi tekemään asioita eteenpäin. Tietoinen tunne siitä, että deadline lähestyy, saa ihmisen tekemään projektiaan eteenpäin tehokkaammin. Itsekuri on myös stressinhallinnassa tärkeää. On kuunneltava omaa kehoa, mieltä ja aivoja. Jos projekti on vaiheessa ja stressiä alkaa kerääntyä liikaa, on hyvä käydä esimerkiksi kävelylenkillä, jotta aivot ja mieli saavat lepoa. Rentouttavan tekemisen ja taukojen olisi hyvä koostua asioista, jotka ovat itselle hauskoja ja mieluisia. Tällöin aivot saavat aidosti muuta ajateltavaa ja hyviä virikkeitä jatkaa varsinaista työntekoa tauon jälkeen. Rentoutuminen vähentää stressihormonien tuotantoa ja selkeyttää omia ajatuksia. Rentoutumista voi harjoitella esimerkiksi lyhyellä meditaatiolla. Kun tunnet stressiä, laita puhelimesta esimerkiksi 5 minuutin ajastin päälle ja keskity ainoastaan hengittämiseen. Tällaisen harjoituksen tavoitteena on saada mieli ymmärtämään, ettei jokaiseen ajatukseen ole pakko tarttua. Voit ajatella sanovasi ”sisään” jokaisella sisäänhengityksellä ja ”ulos” jokaisella uloshengityksellä. Anna ajatusten virrata niin päähäsi kuin pois sieltä.

10


Oikeanlaiset tauot edesauttavat palautumista Stressitaso nousee liian korkeaksi silloin, kun emme pääse palautumaan. Opiskelu on kokopäiväistä työtä. Tentit, kurssitehtävät ja harjoitteluun liittyvät asiat ajautuvat ajatuksiimme ja toimiimme vielä opiskelupäivän iltana. Opiskelijalle suuri haaste onkin löytää selkeä aika palautumiselle ilman kiireen tuntua palautettavista kurssitehtävistä tai tulevista tenteistä. Toisinaan unohdetaan, että palautuminen tapahtuu iltojen ja viikonloppujen lisäksi myös tauoilla. Iskostunut ajatus siitä, että taukoja saa pitää vasta kun on opiskellut tarpeeksi, on lopulta haitaksi oppimiselle. Kun paloittelemme oppimisen pienempiin, esimerkiksi puolen tunnin, osiin ja pidämme jokaisen osan välissä lyhyen noin viiden minuutin tauon jonkin mielekkään ja rentouttavan asian parissa, aivomme palautuvat jo opiskelun aikana. Opiskelu tuntuu pitempään mukavalta, kiinnostavalta ja mieluisalta. Tauot pitävät myös energiatasot korkealla, jolloin oppiminen on tehokkaampaa. Se, millainen tauko jokaisella toimii parhaiten, on lopulta yksilöllistä. Toisen aivot palautuvat paremmin hiljaisuudessa, toisen kahvitauolla ystävien kanssa. Itselle sopivan tyylin löytää kokeilemalla. Ajankäytön suunnittelu, ihmissuhteiden ylläpitäminen ja murehtimisen sivuuttaminen ehkäisevät stressiä. Pomodoro-tekniikasta apua opiskelun jaksottamiseen Lähestyvä tentti tai kurssitehtävän deadline voi tuntua vastenmieliseltä urakalta. Oppimateriaalia voi olla niin paljon, ettei tiedä mistä tenttiin lukemisen aloittaisi. Tällöin on hyvä jakaa suuri kokonaisuus pienempiin osiin. Yksi keino opiskelun jaksottamiseen taukoineen on pomodoro-, eli tomaattitekniikka. Tekniikan nimi tulee italian kielen sanasta pomodoro, ’tomaatti’. Opiskelu tapahtuu 25 minuutin jaksoissa. Tavoitteena on työskennellä 25 minuuttia ilman keskeytyksiä. Tähän voi käyttää apuna esimerkiksi pu-

11

helimen ajastinta. Kun olet työskennellyt 25 minuuttia, pidä 5 minuutin tauko. Tällaista 25 minuutin työjaksoa ja 5 minuutin taukoa kutsutaan yhdeksi tomaatiksi. Kolmen tai neljän tomaatin jälkeen voit pitää pidemmän, noin 30 minuutin, tauon. Tekniikan hyötynä on esimerkiksi se, että 25 minuuttia on riittävän lyhyt aika motivoitumiselle ja keskittymiselle. Toisaalta voit yllättyä miten paljon yhden tomaatin, eli noin puolen tunnin aikana voi saada aikaan. Voi olla helpompi ajatella tekevänsä vielä yhden tomaatin, kuin opiskelevansa vielä tunnin. Unohtaminen on oppimista Tauot ovat siis tärkeä osa tehokasta oppimista. Ne lataavat aivoja, lieventävät stressiä ja lisäävät oppimisen tehokkuutta. Tauot auttavat myös huomaamaan mitkä asiat ovat muistissa ja mitkä on unohdettu. Kun tietää mitkä asiat eivät pysy muistissa, voi tauon jälkeen keskittyä opiskelemaan niitä asioita. Jos käymme läpi opittuja asioita liian nopeasti ilman kunnon taukoja, emme ehdi unohtaa opittuja asioita. Luomme haitallisen illuusion, jossa luulemme muistavamme kaiken, vaikka todellisuudessa emme vain ole ehtineet unohtaa opittuja asioita. Pidä siis taukoja ja unohda. Mikäli alussa tuntuu, että unohdat paljon asioita, älä huoli. Unohtaminen on voimakkainta uuden oppimisen alkuvaiheessa. Unohtaminen tasoittuu vähitellen. Unohtaminen on oppimista. Oppiminen vaatii alitajuista tiedon hautumista. Tämä tapahtuu unohtamisen kautta. Samalla unohtaminen auttaa karsimaan hallussa olevan asian opiskelua vaativasta asiasta. Lisäksi kerran unohdettu ja myöhemmin mieleen palautettu asia vahvistaa kyseisen asian oppimista. Unohtaminen, rentoutuminen, yhteinen aika kavereiden kanssa, mieluisat tauot ja sopivan mittaiset työskentelyajat ovat kaikki edellytys tehokkaalle ja produktiiviselle oppimiselle. Vanhat käsitykset tuntikausien pänttäämisestä on heitetty roskakoriin ja tilalle ovat tulleet stressinhallinta, järkevä ajankäyttö, riittävä lepo ja mielekäs tapa oppia. •


LÄHIMAKSULLA LIIKKEELLE. Pian voit maksaa oman matkasi Oulun joukkoliikenteen busseissa myös pankki- ja luottokortin sekä mobiililaitteen lähimaksulla.* * Linjoilla 49 Oulu-Utajärvi ja 59 Oulu-Hailuoto ei voi maksaa lähimaksulla.

Tieto on pääomaa kaikkialla.

Hanki sitä. Tarjous opiskelijoille:

Tutustu Kalevaan 2kk maksutta, tilaa: kaleva.fi/opiskelija

oulunjoukkoliikenne.fi

Pohjoista leveyttä, kansainvälistä asennetta.

Get a European student experience in UNIC Opiskele eurooppalaisten opiskelijoiden kanssa Oulun yliopiston opiskelijana kuulut myös Eurooppayliopisto UNICiin. Tarjolla nyt kursseja, tapahtumia ja vaihtojaksoja ympäri Eurooppaa. Lue lisää ja ilmoittaudu osoitteessa unic.eu. The European University of Post-Industrial Cities UNIC is now offering courses, events, and exchange opportunities to all students of the University of Oulu. Read more and sign-up at unic.eu. Hae nyt! Apply now! To the UNIC Festival in Liège 11.-17.10.2021 oulu.fi/fi/eurooppa-yliopisto-unic UNIC Partners › University of Deusto, Spain › Ruhr University Bochum, Germany › University College Cork, Ireland › Koç University, Turkey › University of Liège, Belgium › University of Zagreb, Croatia › Erasmus University, Netherlands

@unic_eu @unioulu

12


Yksilön rohkeuden edellytyksenä on kokemus psykologisesta turvasta

R

KOLUMNI | Kaisa-Reetta Seppänen pohtii kolumnissaan rohkeuden käsitteen alkuperää ja mitä sen ytimessä oikeasti on.

ohkeus sekoittuu arjessa usein urhoollisuuteen. Suomen sanojen alkuperän mukaan urhoollisuus on johdannainen sanasta urho, joka tarkoittaa täysikasvuista miestä tai sankaria. Myös sana urheilla on urhoollisuuden johdos; termi valittiin tietoisesti yleiskieleen Kotikielen Seuran kokouksessa vuonna 1886. Ennen yleiskieleen siirtymistä urheilu esiintyi eri murteissa ja kuvasi uhkarohkeaa toimintaa. Englannin kielessä urhoollisuutta voi verrata termiin brave – italian, espanjan ja kantakielen latinan johdokseen sanasta barbarous – barbaari. Mutta rohkeudella ei ole mitään tekemistä urheilevan sankarin kanssa. Arvellaan, että rohkeus on taannoin pelkistetty sanasta rohtia, joka on synonyymi verbeille tohtia, uskaltaa, kehdata, hennoa tai raaskia. Englannin vastaava courage viettyy takaisin latinan kielen sanaan cor – sydän. “Rohkea rokan syö, ujo kuolee nälkään, kaino ei saa kaaliakaan” -sananlasku ajaa ajattelun pahasti metsään. Sananlaskussa vastuu rohkeasta käytöksestä ja sen myötä elämässä pärjäämisessä sysätään yksilölle. Rohkeutta pidetään temperamentin ominaisuutena, joka ihmisellä joko on tai ei ole – ja sitä vääristää pärjäävän ja urhoollisen sankarin mielikuva. Pohjimmiltaan rohkeus on tunnetaitoja ja itsetuntemusta, riippumatta siitä, onko ihminen uhkarohkea, introvertti, ekstrovertti, ujo, kaino tai kiltti. Tilanteet, jotka vaativat yksilöltä uskallusta herättävät kaikenlaisia tunteita, kuten pelkoa ja ahdistusta, pelkoa epäonnistumisesta, pelkoa nähdyksi tulemisesta tai pelkoa tuomituksi tulemisesta. Samalla ne herättävät innostusta, inspiraatiota, onnistumista ja ylpeyttä. Urhoollisen sankarin mielikuva päässään ihminen voi kokea olevansa sopimaton muottiin, koska ei ole tarpeeksi rohkea ja jättää menemättä tilanteisiin, koska on liian herkkä, ujo tai muuten vaan rohkeaksi sopimaton. Yliopistossa opiskelijoita kannustetaan oma-aloitteisuuteen ja kriittiseen, rohkeaan, ajatteluun. Rohkeaa ajattelua ei synny, jos ihminen ei koe ympäristöään tarpeeksi turvalliseksi. Jos pärjäävältä yksilöltä edellytetään rohkeutta, tulee ympäristöltä, yhteisöltä, vaatia tarpeeksi turvallista tilaa, jotta jokaisen omaleimainen rohkeus voi kukoistaa. Opintomaailmassa turvallisen tilan, psykologisen turvan, luomisesta ovat vastuussa ennen kaikkea auktoriteettiasemassa olevat henkilöt, mutta se ei riitä. Jokaisella yhteisön jäsenellä on vastuu siitä, että psykologinen turva pysyy yllä. Mutta vastuu siitä, että jokainen ymmärtää, mitä psykologinen turva on, kuuluu jo peruskouluun. Minä törmäsin termiin vasta yliopistossa. Rohkeus ei ole epämukavien tunteiden poissaoloa, vaan kykyä toimia niistä huolimatta ja kokemusta siitä, että ympäristö kuuntelee ja tukee. Lempeää lukuvuoden alkua. • Kaisa-Reetta on biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.

13


Opiskelua omilla ehdoilla Akateeminen vapaus ja vastuu. Se tarkoittaa myös sitä, että jokaisella on oikeus muotoilla opintonsa omalle tyylilleen ja elämälleen sopiviksi. Osalla meistä voi olla persoonallisuudenpiirteiden tuomia haasteita, osa ei menesty tenteissä. Joskus ura voi viedä mennessään. Korkeakoulukokemus on myös itsestä oppimista, omien toimintatapojen etsimistä ja oman identiteettinsä luomista. TEKSTI Iida Putkonen, Juuso Syngelmä, Tuuli Heikura ja Timi Kärki KUVITUS Tuuli Heikura

Iida Putkonen, kirjallisuus ja tiedeviestintä, Oulun yliopisto Valmistuin keväällä filosofian maisteriksi. Tein sen tavoiteajassa, mutta en suinkaan mallisuorituksena. Vaikka päällepäin näkyy tutkinto ja Kelan opintolainan hyvitys, on pinnan alla paljon, paljon tuskaa, epäonnistuneita tenttejä ja nukuttuja luentoja. Aloitin yliopistossa suoraan lukiosta ja lähdin lukemaan kirjallisuutta, koska en oikeastaan ollut missään muussa hyvä. Suoritin pakollisten kurssien tenttejä yhdessä muiden kanssa ja opiskelin suomen kieltä, koska se tuntui odotuksien mukaiselta. Auvoinen opiskelijanuoruus kului päntäten ja toimeentulosta stressaten. Luulin, että niin sen kuuluukin olla koska korkeakoulutus on vaikeaa. Lopulta en pinnistelyistä huolimatta päässyt suomen kielen tenttejä läpi ja kirjallisuuskin alkoi hiljalleen tökkiä. Toisena opiskeluvuotenani päädyin pitämään sairaslomaa opinnoista, koska en enää jaksanut olla huono ja jatkuvasti väsynyt. Lomalla en halunnut tenttiä enkä käydä luennoilla, eikä ajatus kursseille palaamisesta motivoinut. Silti, tuli aika jolloin oli palattava. En halunnut enää ikinä tenttiin, joten selvitin miten kursseja voi suorittaa vaihtoehtoisilla tavoilla. Sain tietää, että kirjallisuuden opintoja voi myös suorittaa esseinä, joita varten täytyy vain lukea ja osata kertoa lukemastaan. Selvisi, että siinä olinkin tarpeeksi hyvä, vaikka tenttipenkissä aina jäädyin ja päntätty tieto katosi. Opin hiljalleen opintojeni aikana, että tenttiminen ei sovi minulle, eikä monelle muullekaan. Tieto tuntui kauas piilotetulta salaisuudelta: eivätkö kaikki opiskelijat olekaan luento- ja tenttihirmuja, jotka jaksavat lukujärjestystä päivästä toiseen? Toivon, että jatkossa aloittava opiskelija voi löytää omanlaisensa tavan opiskella helpomminkin kuin kantapään kautta. Ja jos saisin nyt sanoa itselleni fuksina jotain, sanoisin sen mitä en yhdeltäkään luennoitsijalta oppinut: Opiskelu ei ole elämän tärkein asia. Jos jokainen päivä tuntuu pinnistelyltä, vika ei ole sinussa ja asialle voi tehdä jotain.

14


Juuso Syngelmä, suomen kielen maisteriohjelma, Oulun yliopisto Perheen kuopuksena on ollut helppo seurata isoveljen esimerkkiä. Toisinaan olen varonut tekemästä niitä hänen valintojaan, jotka ovat minusta tuntuneet oudoilta tai vääriltä. Yleensä olen tehnyt sen tietoisesti. Veljeni valmistui keväällä 2021 teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Minä aloitin opiskelut Oulussa humanistisessa tiedekunnassa syksyllä 2018. Ennen opintojen alkua ainoa kokemukseni opiskelijatapahtumista oli veljeni kertomus siitä, miten hän jaksoi ensimmäisissä – ja samalla viimeisissä – illanistujaisissaan olla paikalla vain vajaan tunnin. Ei siis liene yllätys, että lähdin ensimmäisiin illanistujaisiin fuksisyksynäni hieman takki auki ja kieltämättä uuvahtaneella asenteella. ”Käydään nyt katsomassa. En kuitenkaan mene toiste.”, ajattelin tuona kauniina syysiltana muutama vuosi sitten. Ajatukset kääntyivät kuitenkin pian toisiksi. Yksi tai kaksi tapahtumaa viikossa, fuksisuunnistuksen voitto ja suomen kielen vuoden fuksi 2018. Opiskelijaelämään hurahtamisesta kertoo myös aktivoitumiseni ainejärjestötoiminnassa. Lähdin mukaan Oulun yliopiston suomen kielen, Suma ry:n, ainejärjestön hallitukseen. Ensimmäiseksi pestikseni valikoitui fuksivastaavan rooli. Toisena vuotena olin Sumanismin toinen päätoimittaja ja Suman varsinainen edustaja Humanistisen Killan hallituksessa. Hallitustoiminta toi uusia näkökulmia minäkuvaani. Tutustuin erilaisiin ihmisiin. Löysin ihmisistä piirteitä, joita en tiennyt kokevani ärsyttävinä. Opin suvaitsemaan ja ymmärtämään näitä piirteitä. Hallitustoiminta on lopulta rentoa demokratiaa, jossa opitaan tekemään kompromisseja niin ihmisten kuin asioiden kanssa. Sulkeakseni minäkuvassani tapahtuneen muutoksen, haluan pohtia lopuksi, miten käsitykseni itsestäni sosiaalisena olentona on muuttunut yliopisto-opiskelun aikana. Kuvittelin olevani pienen porukan jäsen. Pienet piirit ja tuttu ympäristö vetivät minua puoleensa. Oli se sitten pienryhmäohjaajien taitava retoriikka, ryhmäpaine, kiinnostavat tapahtumat tai halu heittäytyä uudenlaiseen minuuteen, muutuin aktiivisen asenteen ja ainejärjestötoiminnan myötä ihmiseksi, joka elää uusista kohtaamisista ja tapahtumista.

Tuuli Heikura, kauppatieteiden maisteriohjelma, Oulun yliopisto Deadlineen on 20 minuuttia, kun oikoluen kolmatta kertaa raporttiani muutellen yksittäisiä sanoja ja korjaten sanamuotoja niin pitkään, että alkuperäinen sanoma on jo täysin hukkunut. Viime hetkellä sahaan useaan otteeseen ohjeistuksen, arviointikriteeristön ja oman dokumenttini välillä. Tehtävä on ollut periaatteessa valmiina jo viikon, mutta entä jos minulla tuleekin parempi ajatus mieleen? Palautan raportin lopulta viime minuuteilla, jonka jälkeen kierin epäonnistumisen tunteessa seuraavaan aamuun. Vaativan persoonallisuuden kanssa kamppailevat elävät superlatiivien maailmassa. Joko olet paras tai surkein. Aivosi on ohjelmoitu heittämään verkkokalvoille jatkuvaa error-koodia ja kokemaan suuria riittämättömyyden tunteita. Tämän lisäksi vaativan persoonallisuuden kanssa eläviä yhdistää usein ylenpalttinen miellyttämisen tarve. Siksi me olemme yleensä ne, jotka tarjoutuvat oikolukemaan ryhmäprojektit sekä ottamaan vastuullemme hieman enemmän kuin muut. Aloittaessani maisteriopinnot eräs professoreista antoi minulle neuvon: muista, ettet voi tehdä kaikkea täydellisesti vaan on priorisoitava. Tämä oli kuin myrkkyä korvilleni. Miten niin en voi? Tiedän kyllä, etten voi aina onnistua täydellisesti, mutta miksi lähtisin mihinkään asiaan sillä mentaliteetilla? Vaikka ymmärrän nyt, mitä hän tarkoitti, vaatii ajattelutapa edelleen minulta jatkuvaa työstämistä huonommuuden tunteiden sietämisessä. Vaativa persoonallisuus ei kuitenkaan välttämättä ole taakka, vaan myös voimavara. Pidän aikatauluista, järjestelmällisyydestä ja vastuunkannosta. Annan intohimon kohteilleni ja työlleni kaikkeni. Olen kunnianhimoinen ja hyvä priorisoimaan. Vasta saadessani diagnoosin ymmärsin, etteivät kaikki koe ympäröivää maailmaa saatika omaa minuuttaan näin. Kaikki eivät kuollakseen pelkää nolaavansa itsensä, jos raportissa on yksi kirjoitusvirhe. Käsiteltyäni diagnoosia koin helpotusta. Opin pikkuhiljaa käsittelemään omaa päänsisäistä maailmaani. Tieto on auttanut minua suhteuttamaan omia opintojani haasteisiini. Opin varaamaan aikaa niin suunnitteluun kuin viimeistelyyn. Olen myös opetellut päivittäin harjoittamaan ajattelutapaa, että joskus nelonen on ihan tarpeeksi. Vaikka se edelleen pahalta tuntuukin, nykyään en enää jää vellomaan epäonnistumiseen.

15


Timi Kärki, historia, Oulun yliopisto Aloitan nyt viidennen vuoden historian opiskelun parissa. Tai no, opiskelen sen mitä työn ohessa jaksan ja kerkeän. Suurimmat esteet, eli kandi ja gradu ovat jo onneksi tehtyinä. Tavoitteenani oli valmistua viidessä vuodessa, mutta työelämän myötä valmistuminen taitaa venähtää. Eikä se haittaa, elämässä tulee yllättäviä muutoksia ja suunnanmuutoksia.

tästä on.

Haaveilin opintojen alussa hetken opettajan ammatista, mutta hyvin pian totesin, ettei opettajan hommat ole minua varten. Sitten päätin tavoitella journalistin uraa onnistuen siinä ainakin kesätöiden merkeissä, mutta yhtäkkiä olinkin jo ylioppilaskunnalla töissä. Onneksi humanistille on monta erilaista ovea avoinna eri aloilla. Opinnoissakaan tarvitse saada pelkkää nelosen ja vitosen riviä, töitä saa ilmankin – ainakin yksi todiste

Jos opintosi sen sallivat, opiskele asioita, jotka kiinnostavat sinua pääaineen lisäksi. Mielenkiintoiset kurssit auttavat jaksamaan opinnoissa. Itse päätin ottaa omiin historian opintoihini hajataittoa ja katsoa toisella silmällä tulevaisuuteen tulevaisuudentutkimuksen sivuaineen avulla. Odotin opiskeluelämältä vapautta ja myös yhteisöllisyyttä, ja odotuksiini totisesti vastattiin. Fuksina kannattaa tutustua oman vuosikurssin lisäksi niin vanhempien vuosikurssien kuin muiden alojen opiskelijoihin. Ainakin historialla porukka jakautuu opiskelemaan omia sivuaineitaan eikä tuttu yhteinen vuosikurssi käy enää välttämättä ensimmäisen vuoden jälkeen samoja opintoja. Yksi keino löytää elinikäisiä ystäviä on järjestötyö. Ja vaikka järjestötyö voi olla hetkittäin kuluttavaa, on se myös kivaa (samalla voi eksyä myös vaikka ylioppilaskunnalle töihin)! Lähdin itse heti fuksina Tiima ry:n toimintaan mukaan, myöhemmin muihin järjestöihin ja myös ylioppilaskunnan edustajistoon. vuosien aikana tehdyt tuttavuudet ovat auttaneet jaksamisessa. •

Onnittelut sinulle Syyskuun tarjous

-15%

Hinta 8.45 € (norm. 9.94 €)

AQUALAN PLUS, AQUALAN L, AQUALAN DUO 200 g • Koko kehon tehokosteuttajat • Levittyvät ja imeytyvät helposti

avoinna: ma-pe 8-20, la 9-17, su 11-17 p. 08-5561591, linnanmaanapteekki.fi ELÄMÄNMITTAISTA HUOLENPITOA

opiskelupaikasta Oulun yliopistossa!

Tervetuloa lukuvuoden avajaisten ekumeeniseen jumalanpalvelukseen ma 6.9. klo 14–15 Pyhän Luukkaan kappeliin (Linnanmaalla yliopiston vieressä)! Voit seurata sitä myös livenä netissä: virtuaalikirkko.fi > Pyhän Luukkaan kappeli Olen yliopistopastori Ari Savuoja. Tuen omalta osaltani aivan kaikkia opiskelijoita opinnoissa ja elämässä eteenpäin!

Tule juttelemaan!

Minun erityisalaani ovat elämän yllättävät surut ja kriisit sekä maailmankatsomukset ja uskonnot. Minut löydät Linnanmalta huoneesta KK241 (lähellä opintopsykologeja) aina kun ovi on auki. Jos ovi on kiinni, ota yhteyttä: puh. 040 524 5919 tai yliopistopastori@oulu.fi

16


Kokeile, mutta älä pakota KOLUMNI | Petra Uusimaasta ei tullut haalareissa bilettävää ekstroverttia, hän löysi paikkansa opiskelijana järjestötoiminnasta.

O

piskelunsa aloittanut fuksi on aina uuden äärellä. Takana saattaa olla muutto uuteen kaupunkiin, uusiin kuvioihin. Alku yleensä nähdään mahdollisuuksina muutoksiin. Kun itse muutin vuosia sitten kotikaupungistani Turkuun opiskelemaan, olin päättänyt, että loisin itseni uuteen muottiin ja olisin viimeinkin se henkilö, jollainen aina halusin olla: ekstrovertti, sosiaalinen ja ehkä vähän bilettäjä. Kaikki meni kuitenkin pieleen. Huomasin, että suuret muutokset eivät edesauta nahkansa uudelleenluomista ja päädyin hankaluuksien jälkeen palaamaan kotikaupunkiini Ouluun. Aloitin opiskelut uudelleen Oulun yliopistossa. Oman paikkani löytämisessä kesti, mutta minusta ei silti tullut ekstroverttiä bilettäjää. Tämän kevään valmistumisen jälkeen huomasin, etten ole muuttunut persoonana kovinkaan paljon. Olin vain hiljalleen hyväksynyt, kuka olen. Ja se on ihan okei. Uusi alku antaa mahdollisuuden pohtia omaa itseään, tavoitteitaan ja unelmiaan. Minulle kuusi opiskeluvuottani olivat suurta itsereflektion aikaa. En ehkä ole sosiaalisin ihminen, joka nauttii opiskelijariennoista, vaan usein väsyin niistä niin paljon, ettei monestikaan seuraavana päivänä riittänyt energiaa muuhun. Tunsin väsymyksestäni syyllisyyttä, kunnes viimeisinä vuosina ymmärsin, että minun ei tarvitse venyä tilanteisiin, joissa olen mukavuusalueen ulkopuolella. Löysin opiskelijaelämän sosiaalisuuden järjestötoiminnasta ja tein rauhan valintani kanssa. Ahkeruus ja tunnollisuus ovat valttikortti opiskelujen loppuunsaamisen kannalta, mutta toisaalta se saattaa liiallisuuksissa viedä hermoromahduksen partaalle. Opiskelun kuuluu olla muutakin kuin tenttejä ja luentoja. Kun huomasin valmistumisen jäkeen itsessäni taipumukseni suorituskeskeisyyteen, toivoin, että olisin tajunnut sen aikaisemmin. En olisi ehkä painottanut niin paljon opiskelua, vaan valinnut välillä myös huvin. Kalenteri täyttyi deadlineista ja tehtävälistat venyivät niin pitkiksi, etten jaksanut oikein tehdä mitään muuta kuin opiskella ja maata sängyssä. Gradun palauttamisen jälkeen nukuin kaksi viikkoa ja tajusin, kuinka piippuun olin itseni vetänyt. Kun löytää oikean balanssin huvin ja työn välillä, jaksaa paremmin. Itsensä lempeästi pakottaminen sosiaalisiin rientoihin on erittäin suotavaa, kunhan olet vain löytänyt henkilökohtaiset rajasi ja yhteisön, jossa voit elää turvallisesti niiden sisässä. Tunsin pitkään syyllisyyttä siitä, etten ollut reivaamassa haalareissa keskellä yötä, mutta syyllisyydentunnoissani ymmärsin, ettei se tehnyt minusta yhtään huonompaa persoonana tai opiskelijana. Kokeilin kuitenkin, vaikka en siitä pitänyt. Opiskelun aloittaminen on jännittävää hommaa ja siksi annankin neuvoksi kokeilla kaikkea mitä se antaa. Joskus jopa kannattaa unohtaa ylipitkä tehtävälista, sulkea kirjat ja vaihtaa vapaalle. Tärkeää kuitenkin on, että löydät juuri sen yhteisön, jossa sinulla on turvallista olla oma itsesi ja hyväksyä rajasi.

Petra Uusimaa on tieteiden ja aatteiden historian laitokselta valmistunut opiskelija, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

17


Kulttuuria kampukselta: Valkea TEKSTI Petra Uusimaa KUVAT Eelis Palokangas

Oululainen pop-rock yhtye Valkea sai alkunsa jo vuonna 2013, mutta nykyinen viisihenkinen kokoonpano muotoutui vuonna 2016. Tänä vuonna bändiltä on ilmestynyt kaksi uutta kappaletta, Vuosien horteen jälkeen ja Toisin, ja ensimmäinen keikka pariin vuoteen oli heinäkuussa. Bändin jäsenet Tatu Palo ja Olli Anttila kertovat haastattelussa musiikintekoprosessista sekä bändin tulevaisuudensuunnitelmista. Tatu Palo: ”Valkea sai alkunsa mun biiseistä, joita aloin tekemään kesällä 2013 fuksivuoden jälkeen. Kokosin vuonna 2014 bändin, jossa Olli ei vielä ollut mukana. Nauhotettiin yksi julkaisu ja meillä oli pari keikkaa Oulussa. Mutta sitten mää lähdin vaihto-opiskelemaan Saksaan vuodeksi ja koska tää oli vähän sellainen minun vetämä homma, bändi kuivui kasaan. Mää siellä Saksassa nauhotin pari biisiä sikäläisten kanssa. Sitten kun tulin takaisin Ouluun, sillä aikaa kaikki, jotka oli alkuperäisessä kokoonpanossa mukana, oli ehtinyt joko muuttaa pois tai hankkii hirveesti jotain muuta hommaa tai tämmöistä. Kokosin uuden kokoonpanon 2016.”

Bändin jäsen Olli Anttila kertoo Palon säveltävän ja kirjoittavan kaikki kappaleet. Palon mukaan kappaleen kirjoittamiseen ei ole yhtä oikeaa reseptiä, vaan ne syntyvät inspiraation tullessa. Palo: ”Joskus tulee hyvä tarinan idea, esimerkiksi vähän niin kuin yksi kohtaus, niin siitä on helppo lähteä rakentamaan biisiä. Niissä on yleensä pohjalla jonkinlainen tarina, joka ei välttämättä perustu mihinkään muuhun kuin mielikuvituksen tulokseen. Itselleni tärkeintä kappaleiden kirjoittamisessa on se, että on jotain sanottavaa ja musiikillisesti jotain esitettävä. Haluan tehdä jotain, mitä ei ole vielä sanottu tai tehty.”

18


Luettavaa syksyyn Taija Kuntonen ILONPILAAJA Anni Ihlberg (Tammi, 368 s.) 2000-luvulle sijoittuva kasvutarina tytöstä, jonka elämää ohjaa muiden asettamat säännöt ja odotukset niin jalkapallokentällä kuin taidekoulussa. Esikoisromaani kuvastaa aidosti nykyajankin tarkkaan tytöille ja pojille jaettujen roolien vaikutuksia yksilöön.

HOLLY Maisku Myllymäki (WSOY, 255 s.)

Musiikinteko ja esiintyminen toimivat hyvänä väylänä tuoda luovuutta esille. Vaikka keikkailu on ollut satunnaista, kummatkin kokevat omien kappaleiden esittämisen tärkeänä. Aina ei halua soittaa vain toisten kappaleita. Anttila: ”Olen musiikinopettaja ammatiltani. On mukavaa tehdä jotain omaa juttua, vaikka se ei olekaan biisien tekoa, vaan Tatun biisien soittoa. Se on jotain omaa. Hääkeikoille pitää opetella cover-biisejä ja muiden biisejä, niin bändiin kuuluminen on tavallaan väylä päästä tekemään omia juttuja. Vaikka me tehdäänkin päivätöitä musiikin parissa, sitä kuitenkin kaipaa sellaista harrastamista.” Palo: ”Mää oon samaa mieltä Ollin kanssa. Joku tarve sitä kai on tehdä musaa ja toteuttaa itseään. Meillä on aina pitkä keikkatauko, sillä me ollaan keikkailtu tosi satunnaisesti. Käytiin Tubassa tuossa nyt heinäkuun ekalla viikonloppuna esiintymässä. Sitä ennen meillä oli kaksi vuotta sitten keikka ja siinäkin tais olla vuoden tauko. Olisi suunnitelmissa palata keikkailemaan säännöllisesti.” Anttila: ”Tykkään tosi paljon esiintyä. Onhan keikkailussa aina mukana sellainen oma jännityksensä, mutta kyllä se on ehdottomasti mukavaa, jos ihmisiä on kuuntelemassa. Siinä sai paluun siihen musiikin iloon ja se muistutti, miksi on alunperin alkanut tekemään musiikkia. Hääbändeissä soittaminen on niin rutiininomaista, mutta omassa bändissä soittaminen on jotain sellaista, mitä haluaa oikeasti tehdä. Onhan se tärkeää, että niistä soitettavista biiseistä itse tykkää, että voi seistä niiden takana.” Anttila ja Palo kertoivat haastattelun lopuksi tulevaisuudensuunnitelmia. Tarkoituksena on aktivoitua keikkailussa, mutta myös uusia kappaleita on tulossa – mahdollisesti myös pitkäsoitto. Palo: ”Biisejä pitäis tehdä ja näin, mutta ei ole mitään sellaista konkreettista vielä sovittu. Kappaleita syntyy kyllä ja tavoitteessa olisi pitkäsoitto, mutta tämä bändin toiminta on ollut niin on-off-meininkiä. On ollut opintoja kesken, koronatilanne… Meillä on tällainen hidas käynnistyminen. Pikkuhiljaa lähtee käyntiin. Ensimmäisenä tavoitteena on, että päästäisiin syksyllä keikkailemaan, jos tilanne vaan sen sallii ja tehdä ja nauhottaa pari biisiä lisää. Ehkä sitten olisi aika miettiä sitä pitkäsoiton tekemistä.” •

19

Yksinään saarella asuva Holly tekee havainnon harvinaisesta linnusta, jota luontolehden toimittaja Eva tulee etsimään. Linnun sijaan tarina keskittyy näihin kahteen hahmoon, joiden todelliset syyt saarelle muuttamiseen alkavat pikkuhiljaa tarkentua.

SYITÄ PYSYTELLÄ HENGISSÄ Matt Haig (Aula & Co, 280 s.) Haig on yksi Britannian suosituimmista kirjailijoista kirjoittaen niin romaaneja ihmisyydestä kuin Suomeen sijoittuvia lastenkirjoja. Syitä pysytellä hengissä on omaelämäkerrallisin hänen kolmesta non-fiction kirjastaan, jotka tarjoaa kauniita ja oivalluksia herättäviä lainauksia eri aiheistaan.

KISSA JOKA SUOJELI KIRJOJA Sosuke Natsukawa (Tammi, 182 s.) Pikku prinssimäisiä viisauksia täynnä oleva maaginen tarina pojasta, joka tapaa edesmenneen isoisänsä kirjakaupassa puhuvan kissan ja löytää itsensä kirjojen avulla. Täydellinen hyvänmielen tarina kirjojen ja kissojen ystäville.

DAISY JONES & THE SIX Taylor Jenkins Reid (Gummerus, 444 s.) Todentuntuisista historiallisista tarinoistaan tunnetun Jenkins Reidin ensimmäinen suomennettu teos. Tarinassa kuullaan 70-luvulla suosionsa huipulla hajonneen bändin jäsenten tarinaa, keskittyen sen solistiin Daisy Jonesiin.


Mitä punkkarit edellä TEKSTI Minne Mäki KUVITUS TUULI HEIKURA

Kun instagram-tili @punkstoo nosti punk-skenen sisäisiä häirintä- ja väkivaltatapauksia pinnalle, olisi kai voinut ihmetellä, miten tällainen on mahdollista ympäristössä, joka on perinteisesti rakentunut tasa-arvon ja yksilönvapauden ympärille. Valitettavasti tarinat eivät juurikaan yllättäneet. Pian punkkareiden tarinoiden rinnalle alkoi syntyä sisarkanavia, jotka avasivat kokemuksia metallin, suomirapin, kuvataiteen, esittävien taiteiden, hippien, reivaajien ja muiden skenejen sisäpiireistä. Kun sisältövaroituksia hälyttävät kuvat vilisivät somefeedissäni, huomasin odottavani, milloin akateemista vapautta liputtavalta yliopistolta alkaisi kuulua.

VUONNA 2017 #METOO-LIIKE TARJOSI NIIN SANASTON KUIN MONIKANAVAISEN ALUSTAN NAISTEN JA MUUNSUKUPUOLISTEN KOKEMALLE SEKSUAALISELLE HÄIRINNÄLLE. Liikkeen vaikutus oli kuitenkin vielä mittavampi. Se herätti koko maailman pohtimaan häirintää sekä oikeutta omaan seksuaalisuuteen ja sen varjelemiseen. Metoo:n retoriikassa jokainen yksittäistapaus oli osa kieroutunutta ilmapiiriä, jonka tunnistivat ensisijaisesti he, joita se loukkasi. Neljä vuotta myöhemmin, #punkstoo:n aikaan, kellekään ei pitäisi tulla enää yllätyksenä, että seksuaalinen häirintä ja naisviha läpileikkaavat yhteiskunnan. Tänä kesänä ilmi tulleiden tarinoiden arvo on niiden massassa sekä painopisteen siirtymässä häiritystä häiritsijään. Enää fyysinen ja henkinen väkivalta eivät ole asioita “tuolla jossain”. Ne lävistävät enemmän tai vähemmän jokaisen skenen ja yhteisön, ja puhe niistä siirtyy myös entistä lähemmäksi hiljaisia sivustakatsojia. Vaikka punkstoo:n esille tuomat tarinat olivat iljettävää luettavaa, ne olivat mittakaavassaan tarpeellinen muistutus siitä, miten vähän uhreja on aiemmin kuunneltu, uskottu tai autettu. Ne sanallistivat sen kasaantuneen tuskan ja häpeän, joka syntyy, kun kehorauhan rikkominen ja sukupuolittunut väheksyntä ovat sisäänkirjattu osa omaa sosiaalista piiriä. Niin kuin voimakkaissa kansanliikkeissä yleensä, liikkeen voima syntyi monen yk-

sittäisen, rinnakkaisen ja samankaltaisen kokemuksen yhteen liittymisestä. Häirittyjen kesken luotto omaan arkaan kokemukseen voimistui, kun ei enää tarvinnut pelätä olevansa yksin. Samalla keikkapaikat, levy-yhtiöt ja media eivät voineet olla kuuntelematta. Samanlaisten aiheiden äärellä suomalaisessa yliopistoelämässä on kiehunut viimeisten vuosien aikana muutaman kerran. Vuonna 2015 Lotta Aarikka kirjoitti blogissaan Otaniemen “herrakerhoista” ja vuonna 2018 Martta Kallionpää kirjoitti Ylioppilaslehteen Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden suljetusta Median miehet -ryhmästä. Viimeisimpänä Natalia Salmela avasi vuoden 2020 lopussa omalla instagram-tilillään kokemuksiaan teekkarikulttuurin naisvihamielisistä ja nöyryyttävistä perinteistä. Salmela kertoi 2000-luvun lopun naispuolisille fukseille suunnatusta ohjelmasta, jossa alkoholin juominen oli välttämätöntä ja riisuutumisesta oli vaikea kieltäytyä. Sittemmin käydyn somekeskustelun mukaan nämä perinteet ovat alkaneet vasta hiljattain muuttua. Salmelan kokemusten saamat vastaukset ja siitä seuranneet keskustelut saivat aikaiseksi muun muassa sen, että Tampereen yliopiston ylioppilaskunta kielsi järjestöt, joiden jäsenvalinta perustuu sukupuoleen ja antoi kyseenalaisia perinteitä toteuttaneille ryhmittymille puoli vuotta aikaa “yhdenvertaistaa toimintaansa”.

20


Pian #metoo:n jälkeen Oulun yliopisto päivitti kiusaamisen ja häirinnän toimintamallinsa. Nykyään sekä henkilökunnalle että järjestötoimijoille järjestetään koulutuksia seksuaalisen häirinnän tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyen. Jos opiskelija on puolestaan kokenut epäasiallista käytöstä, hänellä on mahdollisuus ilmoittaa asiasta opintopsykologille, koulutuspalvelupäällikölle, OYY:n häirintäyhdyshenkilölle tai omaopettajalleen, jonka jälkeen asiaa on mahdollista käsitellä sekä ammattilaisen että häiritsijän kanssa. YLIOPISTON PALVELULLE KUVITTELISI OLEVAN KÄYTTÖÄ. VIIMEISTÄÄN SILLOIN, KUN KATSOO LUKUJA. Taloustutkimuksen vuonna 2018 tekemän tutkimuksen mukaan 79% naisista ja 38% miehistä on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää. Eniten häirintää kokivat alle 25-vuotiaat naiset, joista 46% olivat joutuneet häirinnän kohteeksi viimeisen vuoden aikana. Helsingin tutkijanaiset tekivät samana vuonna Helsingin tutkijanaiset tekivät samana vuonna selvityksen Suomen yliopistojen seksuaalisesta häirinnästä. 406 vastaajan joukosta 166 naista ja 20 miestä olivat kokeneet seksuaalista häirintää. Erityisen haavoittuvina ryhminä nousivat esille he, jotka eivät ennalta tunne oman viitekehyksensä toimintakulttuuria, eli ensimmäisen vuoden opiskelijat, alkuvaiheen väitöskirjan tekijät sekä määräaikaiset työntekijät. Häirinnästä ei ilmoiteta, koska pelätään maineen menettämistä ja uran etenemisen takkuamista, jos heittäytyy vaikeaksi oman alan asiantuntijan kanssa. Oulun yliopistolle on tullut viimeisen kahden lukuvuoden aikana vain kahdeksan ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä. Lähes kaikki ilmoitukset etenevät käsittelyprosessiin ilmoittajan toiveesta. Joissain yksittäisissä tapauksissa ilmoittaja ei ole halunnut viedä käsittelyä pidemmälle. Tähän opintopsykologi Pia Partasen mukaan syynä voi

21 Iida Putkonen

olla esimerkiksi pelko ilmiantamisen seurauksista sekä häiritsijän valta-asema suhteessa häirittyyn. Partanen toteaa, että isoon opiskelijamassaan verrattuna on mahdollista, että kaikki häirintätapaukset eivät ohjaudu yliopiston mallin mukaiseen käsittelyprosessiin. Hänen kokemuksensa mukaan kaikki opiskelijat eivät välttämättä myöskään tunnista joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. TEEKKARIKERHOJEN KÄNNINEN PERSEILY ON YKSI RÄIKEÄ ÄÄRIPÄÄ YLIOPISTON EPÄTASA-ARVOISTEN PERINTEIDEN KAIUISTA. Laulukirjojen sanat ja järjestöjen säännöt ovat helposti muutettavissa. Häirintää on kuitenkin muunkinlaista. Illinois’n yliopiston antropologian professori Kathryn Clancy teki viime vuonna työryhmänsä kanssa selvityksen sukupuoleen perustuvasta häirinnästä akateemisessa ympäristössä. Siinä todettiin, että yrittäessään ehkäistä seksuaalista väkivaltaa, yliopistot jättävät usein huomiotta sukupuolittuneen häirinnän yleisimmät olomuodot, kuten tietyn sukupuolen edustajiin kohdistuvan pilkan, epäkunnioituksen tai halveksinnan. Nämä voivat esiintyä esimerkiksi nopeasti ohitettavissa kommenteissa, vitseissä ja ilmeissä, jolloin sukupuolittuneen ahdistelun ja töykeyden välillä ei välttämättä ole juurikaan eroa. “Miten ilmiannetaan kommentti, jossa todetaan, että korkeaa ääntäni on vaikea kuunnella?”, Clancy kysyy. Ajan myötä pienetkin eleet vaikuttavat häirinnän kohteiden itseluottamukseen. Häirinnän vaikutukset ovat vakavia ja ja pahimmillaan pitkäkestoisia. Ne voivat heikentää niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä sekä vaikuttaa huonona sitoutumisena yhteisöön.

21


JUURI HALU KUULUA YHTEISÖÖN ja toisaalta ahdistus jatkuvista ulkopuolisuuden kokemuksista on ristiriita, joka pätee niin yliopiston kuin punk-piirien häirittyjen asemaan. Anonyymi kirjoittaja toteaa Loukko Zinen puheenvuorossaan: “Yhteenkuuluvuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Solidaarisuus ja halu kuulua yhteen voi ylittää omat rajat. Sen myöntäminen, että toinen on rikkonut itseä tai läheistä vastaan, tarkoittaisi sen myöntämistä, että yhteinen on mennyt rikki. Siksi vääriä tekoja on mieluiten näkemättä.” Punkstoon vaikutus näkyy itse punk-skenen sisällä kollektiivisena hahmottamisena, minkä laatuista ja laajuista häirintä on jo vuosikausia ollut. Nyt heteromiehet kertovat harjoittavansa itsereflektiota ja -kritiikkiä sekä kehittävänsä yhteistä keskustelukulttuuriaan empaattisemmaksi ja tunnevetoisemmaksi. Silmänsä ummistaneet alkavat hahmottaa, että pelkkä häirintätapauksien ja rikosten ehkäiseminen ei riitä. Tavoitteena on, että ongelmakäyttäytyminen huomattaisiin jo ennen kuin fyysisen koskemattomuuden rajat ylittyvät. Häirittyjen tarinoiden valjastuessa häpeä siirtyy häiritsijöiden kannettavaksi. Heikkoina eivät näyttäydy enää he, joita kohtaan rikotaan, vaan he, jotka purkavat omat ahdistuksensa toisiin. Punkin “skenejeesukset” eli koko porukan arvostamat konkarit muuntuvat nuoremman polven muusikoiden silmissä vajavaisiksi huutelijoiksi. Nuoruusvuosien idoli voi samaan aikaan olla lahjakas kitaristi, sanavalmis hyvä jätkä sekä säälittävä idiootti. Yllätyksenä se ei tule juuri kellekään, mutta nyt sen voi sanoa ääneen ilman seuraamuksia.

Helsingin tutkijanaisten selvityksen mukaan myös tiedeyhteisössä tiedetään ja tunnistetaan häiritsijät. Ohjaustapaamisten ja luentojen lisäksi konferenssit, karonkat, sitsit ja kenttämatkat ovat seksuaaliselle häirinnälle yleisiä tapahtumaympäristöjä. Ongelmahahmot ovat kaikkien tiedossa, mutta johtokunnalle asiasta ei puhuta. Yliopistolla akateemisesti vapaa työskentely ja opiskelu tarkoittavat tilaa toimia täydellä kapasiteetillaan tiedeyhteisössä ja siten sekä huolehtia että kantaa vastuu omista valinnoistaan. Jos yhteisössä ei tunnisteta sanallisia ja sanattomia väkivallantekoja merkittävinä esteinä tasavertaiseen toimijuuteen, hyssytelty häpeä ja kokemus turvattomasta yhteisöstä ajavat alas viimeisetkin rippeet akateemisen vapauden ideaalista. Tähän mennessä punk- ja muut alakulttuuripiirit ovat tehneet radikaaleimmat ja rohkeimmat aloitteet oman skenensä puhdistamiseksi. Nyt enää odotellaan, milloin marginaalien liikehdintä vyöryy isojen yleisöjen joukkoon. Viimeistään tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että sosiaalisen median joukkoäly pitää huolen siitä, että keskustelua käydään niin kauan kunnes kaikki ovat kuulolla. •

22


Sovellukset vähenevät, opiskelijan arki yksinkertaistuu! Monipuolisempi Peppi aukeaa 22.11.2021 Jatkossa mm. opinnot ja suoritukset, kurssiilmoittautumiset, HOPSit, todistukset ja palautteet löytyvät Pepistä. OSAT sulkeutuu 20.9. ja Oodi sulkeutuu 20.10. Vastaavat toiminnot löytyvät Pepistä käyttökatkon jälkeen. Suunnitteletko valmistumista? Sovelluksissa on käyttökatko 20.10.–21.11. Jos valmistumisesi näyttää ajoittuvan käyttökatkon ajalle, valmistuminen kirjataan sekä todistus toimitetaan käyttökatkon jälkeen. Huomioi kuitenkin, että todistuksen toimittamisessa voi olla viivettä. Ole yhteydessä oman tiedekuntasi koulutuksen lähipalveluihin hyvissä ajoin.

Supersuositus käytetyt yrityskoneet ja GreeniX-pelikoneet opiskelija-alennuksella

-5% Oulun myymälästä ja verkkokaupasta

23


In English

TEXT by Kaisa-Reetta Seppänen TRANSLATION by Taija Kuntonen

The feeling of psychological safety is a requirement for an individual’s courage

COLUMN | Kaisa-Reetta Seppänen contemplates the origin of courage’s definition and what it actually entails in her column.

I

n the everyday, courage is often mistaken for bravery. The Finnish word for bravery ”urhoollisuus” has its roots in the word ”urho” which means a full-grown man or a hero. Additionally, the Finnish word for exercise ”urheilla” is also a derivative of ”urhoollisuus” – the term was purposefully chosen to be used in colloquial Finnish in an 1886 meeting of the Society for the Study of Finnish. Before the word ”urheilla” came into colloquial Finnish, it was apparent in different dialects as a description for reckless behaviour. In English, the term ”bravery” is a derivative of ”barbarous” that originates from Italian, Spanish and their parent language Latin. HOWEVER, COURAGE HAS NOTHING TO DO WITH AN EXERCISING HERO. It’s speculated that the Finnish word for courage ”rohkeus” was some time ago simplified from the word ”rohtia” which is a synonum for verbs such as daring, bold, courageous, unflinching, or dauntless. In English, on the other hand, the word ”courage” comes from the Latin word ”cor” meaning heart. There is a Finnish proverb that originates from the Latin one ”fortune favors the brave” that goes along the lines of ”The courageous one eats the soup, the shy one starves to death, the timid one even a cabbage can’t get” – which isn’t a kind one. In the proverb, an individual is left on their own devices to act courageously and thus make it well in life. Courage is seen as a part of temperament that you either have or don’t have - and the image of a capable and brave hero distorts it. At its core, courage means emotional intelligence and self-awareness, and it

doesn’t depend on whether you’re reckless, introverted, extroverted, shy, timid or kind. Many different emotions rise in moments that require bravery; fear and anxiety, the fear of being seen or judged. However, they can also make one feel excited, inspired, accomplished and proud. With the mental image of a brave hero, one can feel that they don’t fit in or that they’re not brave enough, and thus might stay out of situations because they’re sensitive, shy or otherwise not seen as brave. In the university, students are encouraged to be initiative and to think critically and courageously. However, courageous thinking can’t come about if an individual doesn’t feel safe enough in their surroundings. If courage is required of an accomplished individual, their surroundings - the community - must be demanded for a safe enough space in order for each unique courage to be able to flourish. In the academic world, especially those in the authority are responsible for creating a safe space and psychological safety, but it’s not enough. Everyone in a community is responsible for maintaining psychological safety. However, in order for everyone to understand what psychological safety is, it should already be taught in primary school. I only came across the term at university. Courage isn’t just the lack of unwanted feelings - it is the ability to act despite them, as well as knowing that there is support around you. Have a gentle start of term. •

In the university, students are encouraged to be initiative and to think critically and courageously. However, courageous thinking can’t come about if an individual doesn’t feel safe enough in their surroundings.

24


In English

TEXT by Pablo Santur

Before getting the job The path to get a job is full of ups and downs. It is not an easy task, especially when facing unemployment in a different country, and lacking a professional network. This is a short story of my journey to get my first full time position in Finland, and what I learned along the way.

MAYBE YOU, LIKE ME, HAVE HEARD TONS OF STORIES ABOUT WHAT A STRUGGLE IS TO FIND A JOB IN FINLAND, EVEN MORE IN COVID TIMES. Anger, frustration,

and fear are some of the many emotions I remember when talking with people who had already go through that path. I did not want the same, so I did my best during my study years to pave my way to a job, as smoothly as possible. When finishing my studies everything was ready. Or I thought it was. But in the end, as often in life, a sequence of unexpected events put me in the situation I was more scared of. Back then I had to face the upcoming ending of my residence permit with no job and just enough savings for some months. A foreign job-seeker with a strong determination, which was tested several times in my pursue of a full-time job to make a living in Finland. THE BEGINNING OF THE JOURNEY I came to Finland with the sole goal of finishing my degree within my two-year scholarship. The idea of staying here came after meeting my now wife. We agreed that this cozy Nordic country was more convenient for our future plans. Hence, I had to carefully prospect my next steps. If coming here took me a couple of years of planning, to get a job without a network and knowing the language was not going to be an easy task. Anyway, I was happy to face it. After living here a while, I realized that regarding humanities, which is my field, Finnish was a huge obstacle to get a job. Also, although I have a reasonable previous working experience, since my mother tongue is not English, I was in disadvantage to native speakers when applying to job positions asking for “native or almost native English language skills”. I mean, I am proficient, but I make mistakes every now and then. Therefore, I considered as the most suitable option, to apply for a doctorate position. I enjoyed doing research, I had previous teaching experience… it was a good option. But to get the study rights to a doctorate position and to get a paid position are different things. A job does not just fall from heaven. So, I went back to planning stage, prospecting different research groups

25

in Finland and also nearby countries, just in case. Luckily, after writing many emails, research plans and motivation letters, I got a paid doctorate position. It was not in Finland but close enough to have a reasonable long-distance relationship of visiting my beloved once or twice monthly. Also, it was aligned to my previous line of inquiry. I was happy, and for a moment I felt in heaven. Little did I know it hasn’t all been said yet. DON’T COUNT YOUR CHICKENS BEFORE THEY HATCH After arranging all the papers, saying goodbye to my friends, making plans with my partner, and a stressing COVID travel, I arrived at the new city. Then, everything started to crumble. I knew that part of my income would come from the government, but I ignored that it was a grant that in some cases was denied. Even doctorate students who got it, did not get the money until they got the local residence permit. But the tricky thing was that the process takes two months, and I got the acceptance letter barely 15 days in advance. The cherry of the cake? My boss and my coordinator told me different things when asking them about it. All those incidents were red flags for me. I have worked in organizations with similar problems before, and I have to say my experience was not good, to say the least. A piece of advice: if you detect them, stay and contribute to fix them or leave immediately. Also, after living here a couple of years, I realized that at the bottom of my heart I love order and clarity. So, I declined the offer and came back knowing my plans for the next four years were crashed. This time I had not chance to do some prep-work or plan. After deducting the travel expenses such as the goods I bought considering a 4-year stay, and I had to give away, I had enough savings for some months. The clock was ticking, and I had to start looking for a job straight away.


IT AIN’T OVER UNTIL IT IS OVER Back in Oulu, I knew my next step was to register as an unemployed job-seeker in TE-Toimisto, which is the Finnish employment agency. However, this was not an easy move to make. From my perspective, asking for help to get a job from an institution meant to me not being able to find it by myself. I felt kind of defeated. And while attending the language course, one thought was still echoing in my head: what if you don’t get a job? Before I finished the university, I met several people who struggled professionally here. It was not easy to listen to them and witness their frustration. All of them had relevant professional experience and English was almost a second native language, however they could only get a job as cleaners, dishwashers, or fundraisers. In such positions, I felt their energy was drained twice: for doing the job, and for coping with the idea they could do better. I could sense this feeling nesting in me. And I was fighting it when applying for different jobs and getting interviews invitations. In some cases, I got to the third, fourth or fifth interview but then an email beginning with “Unfortunately…” dropped me back to that feeling again: resentment. At some point it became overwhelming, and it was difficult to manage. I screwed up interviews, vomiting my frustration or bragging about my skills. And the consequent rejections drown me even deeper. Somedays I could not recognize the resentment and sadness in my eyes looking at the mirror. I started to blame myself for leaving that doctorate position. Many times, I found myself not paying attention to the class but desperately searching for jobs online. Several months later, there was not yet a real offer on the table, my savings were almost gone, and my only real option was to deliver food. My confidence was crumbling when I completed the registration form of one of these companies. Like preparing myself in case that real job I was looking for did not happen after all. HAPPINESS WITHIN THE DARKNESS During my job-hunting process, countless times I felt like quitting. And every time, the encouraging words of a beloved one arose to support me. Despite the problems at home and discussions because of money issues, my wife always pushed me forward. Kind words and caresses before sleeping helped me to overcome frustration and sometimes despair. Same with my parents, them telling me their anecdotes when raising three children during a tough economic crisis. If they could cope with that how I could not overcome this?

Friends also played a key supportive role during this process. Some of them encouraged me to explore other fields, introduce me with people that could help me, or even invite me to collaborate in projects together. Moreover, they were also a source of inspiration to realize what I really wanted. Amid my struggle, my initial search for jobs related to my field was broadened towards positions such as content marketing, coordination, or audiovisual production. But through some deep conversations, I could realize why I decided to leave positions related to media and use that expertise in educational settings. Based on my own experience as a student, I wanted to create a rich and nurturing experience for my students. One beyond learning content but helping them to grow as human beings. When realizing my purpose I looked in hindsight. Every time I took a job just because of the money I did not enjoy it at all. It was just money. I felt uncomfortable not giving my 100 % because, conscious or not, I was seeking the job I wanted to be in. On the other hand, when I have found a job aligned with my values. Oh my god, that was heaven. And that was what I was looking for. THE (HAPPY?) ENDING After reaching that clarity, I got a job interview for a position as a lecturer. This time I did not hesitate to express my ideas and beliefs. I wanted the job, but I was also confident in my approach, and why I wanted the position. I wanted to help, and I had a certain idea of how to do it. I left that conversation with the confidence that whatever I got the position or not, I said what I honestly believed. A couple of days letter, I found in my inbox an email starting with: “We are happy to announce you…”. My wife got worried seeing me crying, but few minutes later we both hugged and laughed. That afternoon we celebrated - worries were finally over after almost 8 months of stretching our budget to unexpected levels of creativity - trying to have a balanced diet with a narrow budget is certainly a trigger for inspiration. Now I have a job for one year. What would happen after that? I don’t know. I will do my best to keep it, but unexpected things can happen anytime. Life cannot always be happy. If it was, it would be boring, isn’t it? More likely I will face times of uncertainty in the future too. So, now I will enjoy this new job, time with my wife, and the yoga classes which were an additional resource to keep my mind focus on difficult times. •

26


In English TEXT by Minne Mäki & Adeyemi Adebayo PICTURES by Adeyemi Adebayo ILLUSTRATION by Tuuli Heikura

Oulu insiders and outsiders Every year, around 9500 people move to and around 9000 people move out of Oulu. Statistics tell us that most people both come here and leave because of work. When moving to a new district, the biggest questions seem to be asked first: What is this place like? After a while, the question starts to become more precise: What is this place like for me? The same applies to the moment of departure: What was this place like for me? What are the memories I’ve shared with these streets and their people? As outsiders of the city, we shared a few mundane moments with Oulu residents, asking these questions. Little by little, they add up to become a tiny but accurate fraction of stories that tell us what it is like to be here: What it is like to arrive, wanting to leave or having stayed your entire life.

Mirjami “When I was 18, I didn’t have any plans for the future. Everyone around me was working or studying, and I was doing nothing. In an attempt to find myself, I went volunteering in the Netherlands. I was really lost, but found out that I was able to survive. It was a turning point for me, as I understood that I have to take responsibility for myself. When I came back, I started studying to become a hairdresser. I soon realized I loved working with my hands. I like seeing the result of my work right away. Now, I’m not so uncertain about the future anymore. I see myself doing this for a long time. In the Netherlands, people are a bit more open than in Finland, they look you in the eye and are really good with small talk. I started getting used to it, it was refreshing. But sometimes, in situations where everyone was talking a lot, they might ask me whether I was super shy. I answered no. I just didn’t have anything to say. Having come back from the Netherlands, there are some things I see differently. I worked with refugee kids and people from the Middle East and Africa. We had this one young kid who had only lived in the Netherlands for two weeks. He was struggling because he didn’t know the language and everything had changed so quickly for him. It opened my eyes, because people actually had to leave their homes even though they didn’t want to. It made me realize that even if my own problems feel big, they are not.”

27


Lady with a book “I have been in Oulu for 78 years. Ten years I worked in Simo. But other than that I’ve always been here. Over the years, Oulu has changed so much. When I was a little girl, we were thinking about näköpuhelin (visual phones) and we thought that it could never be made possible, and now we are here. Back then, Oulu had 20.000 inhabitants. Now, it’s over 200.000. To me, one of the most striking changes is that nowadays there are people here from all nationalities. When I was small, everyone in Oulu was white. I am happy that Oulu has become less parochial. Nowadays we are less curled up into our own culture and are influenced by others. I have travelled a lot, which has been wonderful. You know that you are not in Oulu anymore when people are talking all the time. It has been hard for me to learn how to talk to others because here in Oulu, we sit and read and are quiet. I come and sit here often. I like to look at people. But still I rather look at them than talk to them.”

Maria & Elia “In summer, life in Oulu is getting better. When the sun starts to shine, the birds start to sing and everything is green, it gives some energy to go forward. You get some life around you. I’m Russian, but I’ve lived here for 11 years. I don’t think I will go back. Russia is not my place to be. I wouldn’t fit into Russian stereotypes. In Finland, I can express myself and I have a lot more chances to be what I want to be and do what I want, even though I don’t know what that is yet. I like art, so maybe something with art and people. I like Finland a lot, but there are loads of things that need to be fixed. Like mental health care. For young people it is really important to get help right away. Now you need to wait way too long. There’s also a lot of sexism and racism, and trans rights need to be changed. It’s embarrassing to live in a country where many things are so good but still don’t have these simple things fixed. Growing up here is really good, but I feel like I belong somewhere else, to a bigger city. Somewhere, where there are more opportunities.“

“We met at dance practise. We both dance k-pop. Dancing makes me feel the music and express everything that I hear. It lets you be free, it combines art, sports and other people. I also express myself by drawing when I’m feeling bad. It clears my mind and makes me feel better after, refreshed. I’ve always liked trying different clothing styles. I’m inspired by fictional characters, like rats and fairies. I like recreating them in the real world, use a lot of make up. Today, for example, I feel like a princess. This style is called Yami Kawaii (Scary Cute). It raises awareness of mental illness and being suicidal. I dress up like this as a statement to make it less a taboo.”

Party girls “I feel like leaving Oulu already, because I’ve lived here my whole life. And it’s not that big. Luckily, next year I’m doing a high school exchange in Belgium. Because of the pandemic, there is not too much to do. No parties or anything. I just hang out with my friends. Well, there would be things to do but I don’t have the money for it. If I had the money, I would eat sushi every day, and pizza. And go to the movies. I like the art museum too. That’s free of charge for minors so we actually go there. It’s this sciency place and they have these weird exhibits there. When I grow up, I want to live here be somewhere else for the rest of I get seasonal depression from the days that I don’t see the sun at all. I in Berlin someday.”

during the summer and the year. In the winter, darkness. There can be hate that. I’d like to live 28


Helena “I’ve lived near Oulu all my life. I grew up in Muhos. It’s a smaller community 30 kilometers from Oulu which has about 6,000 people. When I was a kid, Oulu was the exciting place. First, we came here with our parents. To shop or eat in a restaurant. As a teenager, we came shopping by train or the bus all by ourselves. Oulu was the big city. After living in a small town, it was a big deal to move here for my studies. Now, I live in the countryside again and mostly come to Oulu for work. Every now and then, we come here with the kids. We were here a few days ago, when the weather was beautiful. We went to a big playground and I could see their excitement. They are astonished by all the people and shops in the city center. Those are normal things to children who grow up in the city and, of course, if you compare it to bigger cities like Helsinki, or real big cities like London, Oulu is a very peaceful place. But for those who have always lived in a small community, it’s exciting.”

Shakeel “I’m studying for my Masters in Business. I’ve been here for just over 2 years now. I’m from London and I didn’t want to start working right after I graduated my Bachelor’s degree. There was a postgraduate fair in my previous university, I didn’t have any plans so I went there and the University of Oulu had a stand. I spoke to a representative who seemed very happy. I had no idea where it was but the fact that it was an obscure location made it feel interesting. I did a bit more research and ended up here. I didn’t have any expectations, though I obviously knew it was going to be cold. I came in September, 2018. I had a few weeks of decent weather but then, I was like “holy shit”. The winter really hit me hard. I was indoors, eating, getting fat. But it turned out alright, I just had to find things to do. I remember speaking to a Danish course mate who had a few friends in Finland. She told me it’s hard to make friends here. Luckily, in my course, we had a good mix of Finns and international students, so I wasn’t the only one and it was easier to adjust. I have friends and people I’ve been hanging out with but I’m in my third year, so most of my course mates and friends have graduated. I’ve been doing my own thing for the last few months, working delivering food. I’m doing it on my bike, riding all over the center, wearing a pink jacket.”

Fisher Wisam “I’ve been coming to this particular fishing spot for the past 2 years. I’ve caught loads of fish. I left Iraq about 8 year ago. It wasn’t safe there. First, I went to Syria and Turkey. Then, I went to Algeria, and to Macedonia, and to Hungary, Serbia, Austria, then Germany, Denmark and finally Sweden before ending up in Finland 5 years ago. It took a long time and a lot of money. It was hard to stay in all those countries without legal documents. We only stayed in camps. Eat, sleep and repeat. After being in Finland for two years as a refugee, I had got 2 or 3 negative responses to my residence application. I ended up finding a girlfriend, we got married and were able to stay here. I work with a cleaning company. I don’t like the job but it pays good money. In my country, you work for 8 hours and you earn almost nothing. I’ll get my Finnish passport in 4 years. I might move somewhere else then. Here, it’s cold for most of the year and nothing really happens. I’m thinking of moving to Spain. It’s a little different and much warmer. Or maybe I’ll move to Australia.”

29


Tomi “What can you say about a place you’ve lived in your whole life? I like it here. The summer is too short. That’s pretty much my only complaint. But Oulu is a good place to live if you ask me. I work for the university’s botanical gardens. I enjoy the work very much. I’ve been working for 2 years here now. Before, I was a farmer, milking cows in Kiiminki. I did that with my ex-wife for about 8 years, but we didn’t get enough money from it. When you have cows, you are occupied every single morning and evening, you never have a weekend off. After getting this job, what I do here, I’m never going back. It gives me so much freedom. This is the most satisfying work I’ve done. My ex wife and I split up six months ago, after being together for 20 years. I’m with somebody new now. I’m happy now, and feel my ex was never the right person for me. Still, the break up was the hardest thing I’ve ever had to experience, fighting and dividing our property. The last fight we had was about the children. Now they live with me every other week.”

Netta “Finns are awesome people from April to September. But from September to April, when it’s cold and dark, nobody is in the mood to talk or be outside. I work in a children’s home and it’s one of the best things that has happened to me. I’ve been working there for three and a half years now. The children come from such different backgrounds, so they react to the home’s circumstances very differently. They are the best and the most annoying people in the world. Working with them has opened a whole new world to me. I was quite young when we moved from Kuopio to Oulu. We moved here because of my parents’ work. At the time, my father was a mechanic for planes, so we moved to Oulunsalo, the airport area. My mom still lives in Oulu and my father, I don’t really know, we don’t keep in touch. He has mental issues and was violent when me and my siblings were kids, so when my parents divorced three years ago, I decided I didn’t want to keep in touch. They were always arguing and fighting. After that, they might not talk to each other for two weeks and dad wouldn’t talk to us either. He always took medicine and did therapy, but they didn’t change anything. I think he has always been that way because he had his own issues in childhood. Once, he said he has a monster living in his head that he can’t control. Still, I remember he had a great sense of humor. He joked about everything when he was in a good mood. That was a great thing about him. I think it’s really bad to get used to violence. Now, because of my past and because I don’t like disappointments, I try to live in the moment. It’s the easier choice for me because I’m scared of making plans that don’t come true. Still, I hope to get into university to study Biochemistry. If not, I’ll apply abroad. For now, I’ve applied to Oulu and Jyvaskylä. Staying in Oulu would be the easiest for me. I could go to school and continue working.”

30


Alumnilta oppia

Bus driver “Me and my family moved to Oulu from Västra Götaland, the south of Sweden, because my wife is from here and she needed to take care of her mother. I had lived in Götaland ever since I was nine years old. Because of the pandemic, I haven’t been to Sweden in two years. Compared to Swedes, people in Oulu are quite reserved, but luckily not everyone. In Oulu, I work as a bus driver. In regular buses I’m only driving people who are in the bus for such a short time that there is no time for talking. Before, I used to drive handicapped people and seniors. That was more sociable and because I usually drove the same people, we were able to build relationships. I liked listening to old people. They had a lot of stories. When I was younger I ran marathons, but I have run enough. Now I like to walk in the Iinatti forests. Still, I miss Swedish nature. There, spring comes earlier and winter comes later. I have somehow adjusted to the Nordic winters, but still I’m freezing like a little pig.”

In Oulu, the weather is not only an effortless subject of conversation. It is a condition that materializes in all divisions of Northern life. It seems such a comprehensive matter that no statement about the city can disregard the meaning of light and temperature. Winters might come as a shock, they might exhaust the body of its resources or, to some, cold and lightless times allow a yearned space of hibernation. Still, weather conditions leave no one indifferent. Furthermore, like temperatures changing, Oulu bears a constant tension of transitions based on the longing of something bigger, something more peaceful, something warmer, something new, or someone. •

31


LIITY

HETI 5%

TAKAISIN RUOKAOSTOKSISTA

PLUSSA.FI/OPISKELIJA

OP PL

Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi

32