Oulun ylioppilaslehti 9/2015

Page 1

9/2015 | 11.11.2015 | 55. vuosikerta

Tasa-arvottomat yliopistot • EDARIVAALITULOKSET

s. 6

• TIETEEN JOUKKORAHOITUS

s. 10

• IN ENGLISH

s. 20–21


Sisältö

s. 10

s. 26

Puhtaassa perustutkimuksessa kiehtoo, että tutkitaan sellaista, mistä ei vielä tiedetä mitään. Lari Lehtiö

s. 8

Aluksi 3 Päätoimittajalta

Lopuksi

Leikkauspuhe tarttuu.

4 Noin kuukauden uutiset

Terveystalo Linnanmaan kampukselle. Suuria ravintolayrityksiä mukana Linnanmaan kampusravintoloiden kilpailutuksessa.

6 Edustajistovaalien tulokset

Lääkisläiset lisäsivät paikkojaan eniten.

8 Päähenkilö

20 Right Here In The North Foods of power.

20 Hi 5

Ways to Collect Some Karma Points.

21 Tears For Fears

Dude, Where’s My Bike?

Akatemiatutkija Lari Lehtiö tutkii proteiineja. Jos niiden toiminta häiriintyy emme voi hyvin.

22 Keittiön valtaus

Tässä lehdessä

23 Kolumnisti Iikka Kivi

Brasilialaisessa keittiössä seura on yhtä tärkeää kuin ruoka. pitää tärkeänä, että ihmiset tuntisivat avaruutta.

10 Joukkorahoituksesta vauhtia lintujen suojeluun

24 Kolumnisti Sanna Häyrynen

12 Tasa-arvottomat yliopistot

25 Kolumnisti Eero Manninen

16 Kuinka Kuuba avautuu lännelle

26 Vaikutuksentekijä

Joukkorahoitus on yksi uusista tieteen rahoitusmuodoista.

Suomea pidetään tasa-arvoisen koulutuksen kärkimaana, mutta totuus ei ole aivan näin yksinkertainen.

Kuuban Havannassa Yhdysvaltain suurlähetystö avasi ovensa elokuussa. Tämä saattaa enteillä muutoksia Kuubaan.

pohtii yliopiston jälkeistä elämää.

toivoo uuden edustajiston innostuvan työstään jo kauden alussa. Palkittu valokuvaaja Meeri Koutaniemi korostaa, ettei mikään ole hyvää tai pahaa.


Päätoimittajalta

9/2015 11.11.2015 55. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 10 kertaa vuonna 2015. Oulun ylioppilaslehti on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TOIMITUSAPULAINEN Anni Hyypiö toimitusapulainen@oyy.fi TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Heidi Hahtola, Sanna Häyrynen, Juho Karjalainen, Joel Karppanen, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Ville Koivuniemi, Elina Korpi, Eero Manninen, Marko Pyhähuhta, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriulnikova.

Leikkauspuhe tarttuu

KANNEN KUVA Anni Hyypiö TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.oulunylioppilaslehti.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 4500 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 9.12.

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

M

ikähän ihmisiä oikein vaivaa? Marraskuussa pidetyissä edustajistovaaleissa ehdokkaat puhuivat kovasti siitä, että Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tulisi leikata vimmatusti. Ehdotettiin sellaistakin, että siellä missä on kuluja, sieltä leikataan. Tämä oli varmaankin äärimmäisin kommentti, mutta useiden ehdokkaiden puheista huokui leikkausinto. Enemmän toivoisi kuulevan kehityspuhetta. Ylioppilaskunnan toimistolla tehdään päivittäin tiukasti töitä opiskelijoiden hyvän elämän puolesta ja toimintaa kehitetään muiden töiden ohessa, miten jokaisella siihen työaika riittää. Ehdokkailta ja – nyt kun edustajistovaalien tulokset ovat tiedossa – uusilta edaattoreilta toivoisi enemmän ideoita kehittämiseen kuin leikkaamiseen. Usein kehittämisen sivutuloksena kulut alenevat, joten lopputulos on samanlainen. Edustajisto on ylioppilaskunnan linjaava ja strateginen elin, jonka tulisi piirtää isoja viivoja siitä, miten edunvalvontaa viedä eteenpäin tai miten tapahtumia muokattaisiin. Sanavalinnoilla on väliä. On eri asia sanoa esimerkiksi haluavansa kehittää ylioppilaskunnan edunvalvontaa vaikkapa kansainvälisten opiskelijoiden paremman integroimisen yliopistoyhteisöön edistämiseksi kuin sanoa, että haluam-

me leikata jostain ylioppilaskunnan jäsenpalvelusta useita tuhansia euroja, koska kaikki eivät sitä käytä. Monesti puhujilla ei vain ole tarpeeksi tietoa, jotta he osaisivat pohtia, miten ylioppilaskunnan toimintaa voi kehittää. Rahasta on aina helppo puhua. Uskon, että yleinen leikkausinto on tarttunut opiskelijoihin valtakunnan politiikasta. Olemme saaneet koko vuoden – ensin vaalien alla ja sitten uuden hallituksen myötä – kuulla, kuinka paljon Suomen pitää leikata, jotta velka ei kasva liikaa ja mistä kaikesta ”on pakko” leikata. Kun päivittäin lukee lehdistä, että on leikattava on leikattava on leikattava, se ilmeisesti alkaa kaikua ihmisten päässä ja tulee tunne, että joka paikassa on leikattava. Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla kuten Suomen valtiollakaan ei ole tällä hetkellä pakko leikata yhtään mistään. Ylioppilaskunnan talous on tällä hetkellä vakaalla pohjalla ja useat taloustieteilijät ovat eri mieltä Suomen hallituksen linjasta. Kyseessä ovat puhtaasti arvovalinnat siitä, mitä pidetään tärkeänä ja mihin ei haluta käyttää rahaa. Seurauksia ei tässä kovassa leikkaushuumassa ehditä pohtia tarpeeksi, mikä on kaikkien kannalta huolestuttavaa. Pelottaa, mihin oikein ylioppilaskunta ja Suomi on tällä menolla ajautumassa.

NRO 9 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3


Noin kuukauden uutiset

Unirestan Aularavintola on yksi Linnanmaan kampuksen kuudesta opiskelijaravintoloista. Mikäli Uniresta ei voita syksyn tarjouskilpailua, sen tiloihin tulee uusi ravintola.

Isot ravintolayritykset mukana Linnanmaan ravintolakilpailutuksessa TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Minna Koivunen LINNANMAAN ravintolapalveluiden järjestämisestä kilpailee seitsemän ruokailupalveluita järjestävää yritystä. Tarjouksen jättivät määräaikaan mennessä Sodexo Oy, ISS palvelut Oy, Fazer Food Services Oy, Compass Group Finland Oy, Uniresta Oy, Juvenes-Yhtiöt Oy ja Leijona Catering Oy. Tarjouksen jättäneistä Sodexo, ISS palvelut, Fazer Food Services ja Compass Group ovat isoja monikan-

sallisia yhtiöitä. Juvenes-Yhtiöt Oy:n omistajia ovat Tampereen yliopisto ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, ja muun muassa varusmiehiä muonittavan Leijona Cateringin omistaa sataprosenttisesti valtio. Tällä hetkellä Linnanmaan ravintoloista vastaavan Unirestan omistaa Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Oulun ylioppilasapu ry. Linnanmaan ravintoloista kilpailutuksen ulkopuolelle jäi vain Kas-

tari-ravintola, joka kilpailutettiin jo lääketieteellisen tiedekunnan ravintolan yhteydessä vuosi sitten. Tarjoukseen sisältyy myös Tellukseen tuleva take away -kahvila. Oulun yliopiston hankintasuunnittelija Satu Kuokkasen mukaan tarjouksiin tutustumisessa voi mennä hieman kauemmin kuin aiemmin ilmoitettiin. ”Tarjouskilpailun voittaja saadaan selville viimeistään joulukuun alus-

sa. Tarjouskilpailun voittajasta lopullisen päätöksen tekee Oulun yliopistopalveluiden johto.” Mikäli ravintolapalvelujen toimittaja vaihtuu Unirestasta joksikin muuksi, ensimmäisen uuden ravintolan pitäisi olla avoinna viimeistään 11.1.2016. Kuokkasen mukaan Telluksen kahvila avautuu vuoden 2016 alkupuolella, heti kun se vain on käytännön asioiden puolesta mahdollista.•

Kasvatustieteilijät organisoivat vapaaehtoistyötä Heikinharjun vastaanottokeskukseen TEKSTI Anni Hyypiö OULUN YLIOPISTON kasvatustieteilijät järjestävät opiskelijoilleen mahdollisuuden vapaaehtoistyöhön Heikinharjun vastaanottokeskuksessa. Turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävä vapaaehtoistyö edistää myös opintoja, sillä opiskelijat saavat työpanoksestaan opintopisteitä. Yhteistyökuvio sai alkunsa pari kuukautta sitten, kun Oulun luokanopettajaopiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta vierailla ja auttaa ruoka-avun kanssa Hei-

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

kinharjun vastaanottokeskuksessa. ”Heikinharjussa tarvittiin motivoituneita vapaaehtoisia, kasvatustieteilijöissä taas on paljon empaattista porukkaa, joilla on todellinen halu auttaa. Vastasimme tällä tarpeeseen”, kertoo yksi 35 vapaaehtoisesta, kasvatustieteiden opiskelija Esko Nummenmaa. Nummenmaan mukaan vapaaehtoistyössä turvapaikanhakijoita tutustutetaan suomalaiseen kulttuuriin NRO 9| 2015

ja kieleen. Keinoja siihen voivat olla esimerkiksi yhdessä pelailu tai kahvittelu. Tärkeänä tavoitteena on luoda ja kasvattaa turvapaikanhakijoiden turvallisuuden tunnetta. Nummenmaa korostaa, ettei kyseessä ole lyhytikäinen tempaus. Siksi ennen työn alkamista asiaa on valmisteltu Heikinharjun ja kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa huolella. Opiskelijoita on perehdytetty viimeisen kuukauden ajan, ja varsinainen

toiminta alkaa marraskuun puolen välin tietämillä. Tällä hetkellä Heikinharjun vapaaehtoistyössä ovat mukana vain kasvatustieteiden tiedekunta ja sen opiskelijat. Nummenmaan mukaan toimintaa voitaisiin sen käytänteiden vakiinnuttua laajentaa myöhemmin myös muiden alojen opiskelijoihin. ”Pakolaistilanne ei ratkea vielä puolessa vuodessa, edes parissakaan vuodessa. Kiirettä ei siis ole.” •


60

Lyhyesti Hallintovaalien äänestysaktiivisuus yli kaksinkertaistui tiedekuntahallitusvaalit järjestettiin 4.11. viidessä tiedekunnassa. Hallintovaalien äänestysaktiivisuus yli kaksinkertaistui vuoden 2013 vaaleihin verrattuna. Äänensä antoi 1745 opiskelijaa. Innokkaimmin äänestettiin kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jossa äänestysprosentti oli 25, 17. Tiedekuntahallituksen uudet jäsenet ovat: HuTk: Aino Maaninka ja Kalle Parviainen (varalla Pekka OULUN YLIOPISTON

tyhjää sähköistä ääntä annettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallintovaaleissa tänä syksynä.

Rihko ja Katri Kiurujoki), LuTk: Meeri Haataja, Inkeri Sairanen ja Anniina Pyhäjärvi (varalla Juha Oksanen, Rosa-Maria Haapala ja Eva Taivalsaari), KTK: Vilma-Riikka Tiittanen ja Susa Vikeväkorva (varalla Jenny Vaara ja Ville Saviluoto), Kauppakorkeakoulu: Aleksi Poropudas (varalla Sonja Mehtälä) Teknillinen: Sallamari Tolonen, Iida Kaikkonen ja Karoliina Varis (varalla Petri Lehtonen ja Essi Tikkanen). •

Asiantuntija tietää Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@oyy.fi tai Facebook-sivuillamme (www.facebook.com/oulunylioppilaslehti) olevan lomakkeen kautta.

Terveystalo vuokralaiseksi Linnanmaan kampukselle TERVEYSPALVELUYRITYS Terveystalo avaa ensi syksynä toimipisteen Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella. Yritys on sopinut Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n kanssa viiden vuoden vuokrasopimuksen, joka koskee noin 630 neliömetrin tilaa entiseltä biologian laitokselta. Oulun yliopiston henkilöstö on Terveystalon työterveyshuollon asiakas. Terveystalon Oulun yksikönjohtaja Kari Ahonen perusteleekin muuttoa yliopistolle henkilöstön työterveyssopimuksella.

”Sopimukseen kuuluu se, että meidän tulisi toimia aivan kampusalueella, joten meidät on velvoitettu etsimään tiloja yliopistokiinteistön tiloista. Aiemmin esteenä on ollut sopivien tilojen puute. Nyt pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että SYK remontoi käyttöömme kampukselta uudet, modernit tilat.” Terveystalolla on aiemmin ollut Linnanmaalla Yliopistokadulla jo toimipiste. Yritys muuttaa Yliopistokadulta uusiin tiloihin ensi vuoden lokakuussa.•

Minulla on hieno projekti-idea, joka hyödyttäisi useita muitakin samaa alaa opiskelevia opiskelijoita. Voinko saada rahoitusta projektille ja tukea sen suunnitteluun?

Voit hakea projektille Universitas-rahoitusta, jos projekti tukee opintoja. Universitas on yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteinen projektirahoitus opiskelijoiden suunnittelemiin erilaisiin projekteihin, jotka tukevat opintoja. Projektit voivat olla pieniä tai suuria. Vapaamuotoisen hakemuksen voi lähettää osoitteeseen universitas@oyy.fi. Tukea projektin suunnitteluun voit myös saada ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntijalta.

Filologeista koulutetaan vientiasiantuntijoita OULUN YLIOPISTOSSA on käynnis-

tynyt saksan ja ruotsin kielen opiskelijoille suunnattu vientiasiantuntijakoulutus. Koulutuksen tavoitteena on saada vientiyritysten palvelukseen kielitaitoisia osaajia ja löytää opiskelijoille koulutusta vastaava työpaikka. Koulutukseen on valittu seitsemän germaanisen ja viisi pohjoismaisen filologian opiskelijaa. Useimmat heistä ovat jo suuntautuneet opinnoissaan kansainväliseen yritysviestintään. Heillä on lisäksi kaupan alan tuntemusta joko opintojen tai työelämän kautta.

Juuli Juntura, OYY:n kansainvälisten ja järjestäasioiden asiantuntija

Vientiasiantuntijakoulutuksen toteuttaa vientiosaajien koulutukseen erikoistunut Viennin Kauppahuone FESH yhteistyössä humanistisen tiedekunnan kanssa. FESH pyrkii järjestämään jokaiselle kurssin hyväksytysti suorittaneelle työpaikan jostain kotimaisesta vientiyrityksestä. Järjestelyyn sisältyy, että yrityksillä on mahdollisuus tutustua koulutettuihin osaajiin määräaikaisella ja riskittömällä sopimuksella, jonka aikana FESH hoitaa kaikki harjoittelijan palkkaamiseen liittyvät työnantajavelvoitteet.•

Brändilojaalisuuden ja epälojaalisuuden kehittyminen lyhytikäisten kuluttajatuotteiden käyttäjien keskuudessa

Kuukauden tutkimus VÄITÖS

MASTER IN BUSINESS ADMINISTRATION SUNDER RAMACHANDRAN Sunder Ramachandranin markkinoinnin alan väitöstutkimus käsittelee brändilojaaliuden kehittymistä lyhytikäisten teknisten kuluttajatuotteiden käyttäjien keskuudessa. Näiden tuotteiden käyttöikä on jatkuvasti lyhentynyt uusien tuoteinnovaatioiden ja -ratkaisujen tullessa markkinoille yhä nopeammalla tahdilla.

Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan brändilojaaliuden ja -epälojaaliuden muodostumista koskevia tekijöitä. Tutkimusaineistona käytettiin kuluttajien kokemuksia, joita kerättiin sekä avoimilla että puoliavoimilla haastatteluilla. Ramachandran nosti aineistostaan kolme tuotteen valintaa,

hankintaa ja käyttöä koskevaa periaattellista vaihetta. Ne ovat käyttöön omaksumista edeltävä, käytön omaksumisen ja käyttöön omaksumisen jälkeinen vaihe. Tutkimuksessa havaittiin kuluttajien brändilojaaliuden olevan suurempaa kuin epälojaalius. Kuluttajien brändilojaalisuuden merkitys ei ole vähentynyt eikä NRO 9| 2015

kadonnut. Tutkimuksessa löydettiin myös tekijöitä, jotka vaikuttavat lojaaliuden ohella jakaantuneeseen lojaaliuteen tai lojaaliuden puuttumiseen. Tutkimuksen mukaan erityisesti näihin jakaantuneeseen lojaaliuteen ja epälojaaliuteen vaikuttavat tekijät ovat elintärkeitä lyhytikäisille teknisille kuluttajatuotteille, joiden markkinoilla on erittäin kova kilpailu. Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopistossa 5. marraskuuta 2015. OULUN YLIOPPILASLEHTI

5


Edustajistovaalit 2015

Anniina Pyhäjärvi, Tommi Sikanen ja Meeri Haataja iloitsivat tietellisten vaalituloksia ja omaa läpipääsyään.

Lääketieteilijät lisäsivät paikkojaan, TeTa jatkaa vahvana Oulun edustajistovaalien suurimpia voittajia ovat sitoutumattomat ryhmät. Puolueiden gallup-luvut eivät näkyneet opiskelijoiden äänestyskäyttäytymisessä – Keskustaopiskelijat menetti kolme paikkaa, Oulun Akateemiset Perussuomalaiset jäi kokonaan ilman. Sähköinen äänestys herätteli nukkuvia opiskelijoita: äänestysprosentti nousi viime vaaleista yli 6 prosenttiyksikköä. TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Minna Koivunen

OULUN YLIOPISTON lääketieteilijät eivät enää nuku – he äänestävät. Muutoksen nukkumistottumuksissa näkee Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien tuloksesta. Vaalivoittoon karauttivat jo toista kertaa peräkkäin lääketieteen opiskelijat, jotka nostivat paikkamääräänsä nyt viidestä seitsemään. Eniten opiskelijoiden antamia ääniä kahmi tuttuun tapaan Tekniikan ja talouden vaalirengas TeTa, joka sai 1130 äänellä 13 paikkaa. Myös humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas HuKa sai yhden lisäpaikan, mutta tippui lääketieteellisten lisäpaikkojen vuoksi edustajiston kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi.

6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Ensimmäistä kertaa sähköisinä järjestettyjen edustajistovaalien äänestysaktiivisuus kasvoi edelliskerrasta reippaasti. Nyt Oulussa äänensä antoi 29,3 prosenttia äänioikeutetuista opiskelijoista, kun edellisissä vaaleissa syksyllä 2013 äänestysprosentti oli 22,9. Vaalien äänikuninkaallisia olivat jo toista kertaa peräkkäin Ramin Akhi (Lääketiet.) ja Meeri Haataja (Tiet.). 108 äänellä paikkansa uusinut ja vaalien äänikuningattaren tittelin saanut Haataja hämmästeli Caion vaalivalvojaisissa suosiotaan. ”En olisi uskonut, että nuoremmat opiskelijat olisivat tunteneet minua. Eihän tässä äänimäärässä voi enää pelkkiä kavereitakaan olla”, neljättä NRO 9| 2015

vuotta biologiaa opiskeleva Haataja ihmetteli.

Poliittiset eivät pärjänneet Sitoutumattomat ryhmät vahvistivat asemiaan poliittisten ryhmien kustannuksella. Keskustaopiskelijat koki ankaran vaalitappion: neljästä paikasta jäljelle jäi yksi. Kokoomuksen Yksilön Valinta ja äänimääränsä edellisvaaleista tuplannut vihreä vaaliliitto säilyttivät molemmat yhden paikkansa. Kokonaan ilman paikkoja jäivät Oulun vihreän vasemmiston vaaliliitto ja Oulun Akateemisten Perussuomalaisten vaaliliitto. Jälkimmäisessä ehdokkaana olleen Sebastian Tynkkysen ennen vaaleja saama medianäkyvyys ei realisoitunut äänivyöryksi,

vaikkakin Tynkkysen äänimäärä (30) oli lähes puolet vaaliliiton saamista kokonaisäänistä (68). Poliittisten ryhmien vaisu menestys mietitytti myös Caion vaalivalvojaisissa piipahtanutta Siiri Nousiaista (HuKa). ”Eduskuntavaalien tuloksen perusteella odotin Keskustan menestyksen näkyvän myös näissä vaaleissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ainejärjestöt jyräsivät. Sama kehitys näkyi edustajistovaaleissa ympäri Suomen.” SYL:in puheenjohtajakampanjan pyörteissä oleva Nousiainen iloitsi HuKan kasvatustieteilijöiden saamasta lisäpaikasta. Oman edustajistopaikan uusiminen 36 äänellä oli hänelle suuri yllätys, koska hän ei ollut ehtinyt tehdä edarikampanjointia SYLkiireidensä vuoksi ollenkaan. •


Lääkisläiset saivat eniten uusia paikkoja

Edustajistovaalien äänestysprosentti

29,3

Vuonna 2013 äänestysprosentti oli

22,9

Kauden 2015–2017 edaattorit ja heidän henkilökohtainen äänimääränsä Tekniikka ja talous

Nico Numminen 78 Miina-Anniina Heiskanen 47 Miia Paavola 45 Andrew Mathe 38 Tiina Itäsola 32 Aleksi Hursti 56 Joonas Ryhänen 30 Vilma Koistinen 30 Vesa Lind 26 Juuso Pajukko 60 Jukka-Pekka Koistinen 40 Tapani Himanka 37 Joel Kronqvist 36

Lääkis-tieteellinen

Ramin Akhi 126

Maaret Laakso 78 Irena Saarinen 67 Aleksi Terho 61 Terje Juutilainen 56 Camilla Laaksonen 54 Ella Vuoti 26 Meeri Haataja 108 Tommi Sikanen 59 Anniina Pyhäjärvi 47 Toni Sandvik 46

Humanistit ja kasvatustietelijät

Aino Maaninka 47 Veera Alahuhta 44 Pekka Rihko 36 Siiri Nousiainen 36

Susa Vikeväkorva 75 Muusa-Maria Jyrkinen 69 Heli Marin 54 Sergei Kopytin 48 Marjut Lehtonen 43 Vilma-Riikka Tiittanen 40

Keskustaopiskelijat Taneli Kastikainen

Vihreät

Anni Hartama

Yksilön valinta

Antto Trög

NRO 9| 2015

26 28 40

OULUN YLIOPPILASLEHTI

7


Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Proteiinitietäjä jahtaa vastauksia Kaikkialla ihmisessä on proteiineja. Jos niiden toiminta häiriintyy, emme voi hyvin. Vielä on paljon selvitettävää, miten proteiinit tarkalleen toimivat, painottaa akatemiatutkija Lari Lehtiö. TEKSTI Sanna Häyrynen KUVA Anna Mansisto

TUTKIJALLE PROTEIINIT tarkoittavat muuta kuin rahkaa tai kananmunien valkuaista. Biokemisti Lari Lehtiö on yli viidentoista vuoden ajan perehtynyt proteiinien rakenteeseen. Hän näyttää tietokoneen ruudulta häkkyrän, jossa proteiini on kuvattu molekyylitasolla. Rihmat yhdistyvät toisiinsa ja muodostavat useita kerroksia. ”Tätä kuvaa olen esitellyt esimerkiksi lukiolaisille ja selittänyt, miten särkylääkkeen ibuprofeeni vaikuttaa. Se on tuo pieni molekyyli, joka on sitoutunut isompaan rakenteeseen eli solun proteiiniin. Se estää proteiinin toiminnan ja helpottaa kipua”, Lehtiö näyttää. Proteiini koostuu aminohapoista ja on ikään kuin kone, joka sitoo ja vauhdittaa solun reaktioita. Lehtiön tutkimusryhmä selvittää rakennetutkimuksen avulla, miten proteiinit toimivat molekyylitasolla, miten atomit ovat niissä järjestyneet ja liikkuvat. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat tietyt solujen signalointiproteiinit, ADP-ribosyylitransferaasit. Tavoitteena on niiden kontrollointi kemiallisilla yhdisteillä, jotka mahdollisesti tulevaisuudessa tulee lääkeaineita. ”Nämä proteiinit ylläpitävät tasapainoa solussa. Ne vaikuttavat esimerkiksi tulehdusvasteisiin, DNA-vaurioiden korjautuvuuteen ja solujen erilaistumiseen. Monista ADP-ribosyylitransferaasien kontrolloimista solun sisäisistä signalointiprosesseista emme tiedä vielä tarpeeksi, jotta voisimme muokata niitä”, tutkija sanoo.

Lehtiölle alkusyksyllä viisivuotisen akatemiatutkijan rahoituksen. Sen turvin hän haluaa selvittää, miten tietyt kemialliset yhdisteet voisivat vaikuttaa oikealla tavalla vain haluttuun ADP-ribosyylitransferaasiin, joita ihmisessä on lukuisia. Lehtiö kokee tutkimuksen olevan nyt siinä pisteessä, että noihin kysymyksiin pystytään pureutumaan. Akatemian rahoitus edellyttää sitä, että Lehtiö keskittyy tutkijuuden ohella rooliinsa myös johtajana. ”En ole toiminut yrittäjänä, mutta tutkimusryhmän vetäminen on varmasti hyvin samankaltaista. On pidettävä huolta, että pystyy maksamaan toisille palkkaa ja tehtävä tulosta, jotta rahoitusta saa”, hän vertaa. Ajatuksena on, että julkaisujen ja väitöskirjojen antia voisi hyödyntää jatkossa sekä biologian tutkimuksessa että lääkeaineiden kehittämisessä. Lehtiö korostaa vuorovaikutusta, vapaata ideointia ja keskustelua ryhmässään. Se hyödyttää kaikkia. ”Periaatteenani on yhteistyöstä huolimatta antaa heille vapaus suunnitella oma tutkimustyönsä, koska myöhemminkin pitää pystyä itsenäiseen tutkimukseen”, Lehtiö perustelee. Tämänhetkinen ryhmä koostuu niin tutkijatohtoreista kuin väitöskirjantekijöistä, jotka ovat Suomen lisäksi kotoisin esimerkiksi Venäjältä, Ruandasta, Nigeriasta ja Intiasta. Sekä akatemiatutkijan ryhmälle että mille tahansa tutkimukselle kansainvälisyys on elinehto. Apua Lehtiö saa muilta tutkimusryhmiltä maailmalta ja Suomesta.

LARI LEHTIÖ » 40-vuotias. » Kotoisin Salosta, asuu Oulun Talvikankaalla.

» Työskentelee akatemiatutkijana Oulun yliopistossa biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa. Johtanut vuodesta 2012 Biocenter Oulussa tutkimusryhmää, joka perehtyy proteiinien rakenteeseen.

» Aiemmin tutkijatohtorina Turussa Åbo Akademissa ja Tukholmassa Karoliinisessa instituutissa. Perusti tutkimusryhmän vuonna 2009.

» Väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistossa biokemiasta 2006. Filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 2000.

» Toimii tieteellisten julkaisujen vertaisarvioijana ja tutkijakoulujen johtoryhmissä.

Välttämätön perustutkimus

Tähän mennessä Lehtiön tutkimusryhmä on ehtinyt löytää uusia pienmolekyylejä, jotka vaikuttavat signalointiproteiineihin ja onnistunut kuvaamaan, miten toimintaa häiritsevät inhibiittorit eli estäjät sitoutuvat proteiineihin. Suomen Akatemia myönsi Lari

Lari Lehtiötä palkitsee, kun yhteistyössä muitten kanssa pystyy selvittämään sellaista, mihin ei yksin kykene. Hän riemuitsee yllättävistä tuloksista, joita ei alun perin olettanut löytyvän. ”Puhtaassa perustutkimuksessa kiehtoo, että tutkitaan sellaista,

8

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 9| 2015

Puhtaassa perustutkimuksessa kiehtoo, että tutkitaan sellaista, mistä ei vielä tiedetä mitään. Ei tiedetä, mikä vaikuttaa mihinkin. Siksi kaikkea on tutkittava, jotta voidaan edetä soveltavaan tutkimukseen.

» Vapaalla viettää aikaa lastensa kanssa. Talvisin hiihtää paljon, kesäisin mökkeilee Etelä-Suomessa ja rullaluistelee.

» Lapsena mietti opettajan ammattia. Myöhemmin kiinnostui luonnontieteistä ja haki lukemaan myös lääketiedettä. Kuvailee polkuaan kiinnostusten ohjaamaksi ajelehtimiseksi. » Haaveilee jatkuvuudesta

Viiden vuoden tavoite

mistä ei vielä tiedetä mitään. Ei tiedetä, mikä vaikuttaa mihinkin. Siksi kaikkea on tutkittava, jotta voidaan edetä soveltavaan tutkimukseen”, Lehtiö pohtii. Pienikin molekyylimuutos proteiinissa, esimerkiksi DNA-mutaation aiheuttama, vaikuttaa soluun ja voi

ja kehittymisestä työrintamalla. Yksi haave on jo toteutunut, kun saa elää perhe-elämää ja seurata lasten kasvua.

» Toivoo vakautta ja turvallisuutta niin maailmanpoliittiseen tilanteeseen kuin yksittäisten ihmisten elämään.

johtaa siihen, ettei ihminen voi hyvin. Se saattaa näkyä äkillisenä sairautena tai kehittyä hitaasti ja ilmetä myöhemmin. Esimerkiksi tietyt proteiinimuutokset häiriinnyttävät solun säätelyä ja aiheuttavat syövän kehittymisen. ”Jos näitten prosessien eteneminen halutaan estää, on tutkittava juuri tiettyjen proteiinien toimintaa. Tämä on olennaista esimerkiksi syöpälääkkeiden kehittämisessä. On löydettävä signalointireitit, joihin vaikutetaan”, kertoo Lehtiö. Vaikka käytännön sovellukset ovat vielä kaukana akatemiatutkija Lehtiön työstä, hän summaa, että loppujen lopuksi kyse on ihmisen tutkimisesta, vaikka katse kohdistuisi vain yhteen proteiiniin. •


Miksi proteiineja on tutkittava, Lari Lehtiö? 1 Proteiinit vaikuttavat kaikkeen toimintaan solussa ja organismissa eli mikrobeissa, eläimissä ja kasveissa.

2 Proteiinien molekyylitason rakennetta tutkimalla niiden toimintaa opitaan ymmärtämään paremmin.

3 Kun löydetään solui-

Akatemiatutkija Lari Lehtiö tarkastelee proteiinien rakennetta opetuslaboratoriossa Aapistiellä. ”Jokainen geeni koodaa yhtä proteiinia”, hän muistuttaa perusasioista.

hin häiriöitä eli tauteja aiheuttavat proteiinit, niitä voidaan muokata lääkeaineilla. Useat lääkeaineet vaikuttavat juuri proteiineihin.


Tiede | Joukkorahoituksesta apua tutkimuksen rahoittamiseen.

Kultasirkku kuoli sukupuuttoon Suomesta jo vuosikymmen sitten. Tuomo Jaakkosen mukaan myös moni muu laji on vähentynyt voimakkaasti talvehtimisalueiden tuhoutumisen ja laittoman metsästyksen vuoksi.

Joukkorahoituksesta vauhtia muuttolintujen suojeluun Tällä hallituskaudella korkeakoulujen rahoitusta leikataan huomattavasti, mikä vaikuttaa myös tieteellisen tutkimuksen edellytyksiin. Äskettäin käynnistynyt tieteen joukkorahoitusohjelma ei ehkä mullista rahoituskenttää, mutta pikkuisen muuttolinnun se saattaa pelastaa. TEKSTI Heidi Hahtola KUVA Elina Korpi KUVITUS Anni Hyypiö

Tuomo Jaakkonen pitelee käsissään Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmiin kuuluvaa täytettyä kultasirkkua. Lintu kuoli sukupuuttoon Suomesta kymmenisen vuotta sitten, ja maailmanlaajuisestikin kanta on romahtanut. Jaakkonen ei ole koskaan nähnyt elävää lajin edustajaa. ”Myös pohjansirkku ja punavarpunen ovat vähentyneet Suomessa 70 prosentilla 1980-luvun lopulta lähtien. Monella Aasiassa talvehtivalla lintulajilla menee huonosti, koska lajien talvehtimisalueita on tuhoutunut esimerkiksi maanviljelyksen

TUTKIJA

10

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 9 | 2015

vuoksi ja etenkin Kiinassa lintuja pyydetään laittomasti suuria määriä”, Jaakkonen kertoo. Lajien kansainvälistä suojelua vaikeuttaa se, että lintujen tarkkoja muuttoreittejä ja talvehtimisalueita ei tunneta. Nyt Jaakkonen tutkimusryhmineen kartoittaa lintujen muuttoreittejä elektronisten valopaikantimien avulla. Pienimmät lintujen selkään kiinnitettävät paikantimet ovat 0,3 gramman painoisia ja tarjoavat uutta tietoa jopa alle kymmenen gramman painoisten lintujen muutosta. Uusi on myös tutkimuksen rahoitustapa, sillä hanke on mukana Mesenaatti-palvelun tieteen joukkorahoitusohjelmassa. Jaakkonen uskoo, että

joukkorahoituksen avulla voi saada merkittävää lisärahoitusta. ”Minimitavoitteena on saada paikantimet yhdelle lajille yhdeksi vuodeksi, mikä tarkoittaa 3000–5000 euroa. Tutkimuksen perusedellytykset tulevat isommista rahoituslähteistä, mutta projektissani myös joukkorahoitus on keskeisessä roolissa”, Jaakkonen kertoo.

Maailmalla tiedettä jo joukkorahoitettu Maailmalla tieteen joukkorahoitusohjelmia on ollut useampiakin ja Yhdysvalloissa toimii yksinomaan tieteeseen keskittynyt joukkorahoituspalvelu Experiment. Mesenaatin


kampanjan myötä yksityishenkilöiden on mahdollista rahoittaa tiedettä myös Suomessa. Kampanjassa on mukana toistakymmentä pilottihanketta. Mesenaatin Pauliina Seppälä kertoo joukkorahoituksen tarjoavan tieteelle ketterämmän ja olemassaolevia väyliä täydentävän rahoitusinstrumentin. ”Tieteen joukkorahoitus on uusi juttu meillekin, mutta olemme jo miettineet, miten tätä voisi hyödyntää myös isomman luokan hankkeisiin”, hän kertoo. Joukkorahoitus tuo tieteen lähemmäs tavallista ihmistä. Seppälän mukaan helposti ymmärrettävät ja ihmisiä koskettavat tutkimusaiheet toimivat tämänkaltaisessa rahoitusmuodossa parhaiten. T-paidan ostamisen sijaan voi sijoittaa rahaa itselleen tärkeisiin ja mielekkäisiin hankkeisiin. ”Helppoa joukkorahoitus ei kuitenkaan ole. Verkostoituneille ja sosiaalisessa mediassa aktiivisille kampanjointi on luontaisempaa, mutta monille tieteilijöille tämä voi olla vieras yhtälö. Muutama on jo luopunut hankkeesta joukkorahoituksen vaatiman suuren työmäärän vuoksi.” Myös Tuomo Jaakkosta varainhankinnan työläys mietityttää, sillä rahoitus ei toteudu, mikäli minimitavoite ei täyty. Kampanjointi edellyttää päivittäistä viestintää tutkimuksesta ja siihen liittyvistä aiheista sosiaalisen median eri kanavissa. Marraskuun aikana alkavaan kampanjaansa hän on valmistautunut esimerkiksi liittymällä Twitteriin. ”Myös vastikkeiden täytyy olla lahjoittajien kannalta mielekkäitä. Pienin vastike voisi olla uutiskirje, isommalla lahjoituksella voisi esimerkiksi

Oulun yliopisto leikkurissa

päästä sieni- tai linturetkelle asiantuntijan kanssa, tai sponsoroida ja nimetä yhden linnun”, Jaakkonen sanoo.

Rahoitus pirstaleista Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala pitää tieteen joukkorahoitusta mielenkiintoisena uutena avauksena. ”Lupaavien nuorten tutkijoiden on yhä vaikeampaa työllistyä ja he joutuvat hakemaan rahoitusta eri väyliä pitkin. Heille joukkorahoituksesta voi olla hyötyä”, hän toteaa. Tuomo Jaakkonen on samoilla linjoilla. Biologian alalla tutkijoiden työtilanne on huono ja Jaakkonen myöntää rahoituksen aiheuttavan huolta. Hänellä onkin tutkijan työn rinnalla toinen urapolku biologian opettajana. ”Yleisestikin tieteessä tilanne kiristyy, eikä uusi hallitus ole varsinaisesti auttanut asiaa”, Jaakkonen toteaa. Tutkimusrahoitus on ollut tapetilla kesän ja syksyn aikana hallituksen ilmoitettua korkeakouluihin kohdistuvista merkittävistä leikkauksista. ”Sanotaan, että osaaminen on Suomen kilpailukyvyn perusta, mutta samaan aikaan leikataan koulutuksesta ja tieteestä. Helsingin yliopistossa on puhuttu jopa 1200 työntekijän vähennyksistä”, Rantala kertoo. Tieteentekijöiden liitto on yhdessä toisen akateemisten asiantuntijoiden etujärjestön Profe s s o r i l i i t o n kanssa vaatinut määrärahaleikkausten perumista.

Oulun yliopiston tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi kuvaa suomalaista tieteen rahoitusjärjestelmää varsin pirstaleiseksi. Julkisten rahoitusinstrumenttien lisäksi tutkimusta rahoittavat säätiöt ja yritykset. ”Rahoituspäätökset ovat suhteellisen pieniä ja aikajänteeltään lyhyitä, minkä vuoksi hyvin pärjänneet tutkimusryhmät ovat joutuneet hankkimaan rahoituksen 5–10 lähteestä vuosittain. Verkostojen rakentamiseen, rahoituksen hakemiseen ja raportointiin kuluu paljon aikaa, mutta se on arkipäivää menestyvässä tutkimuksessa”, Pihlajaniemi toteaa. Tieteentekijöiden liiton Eeva Rantala niin ikään toivoisi pitkäjänteisempiä rahoituspäätöksiä. Hänen mukaansa myös hakupaine on rahoituksen keskeinen haaste. Tutkimusrahoitus on hyvin kilpailtua ja hyviäkin hankkeita jää rahoittamatta. ”Perusrahoituksen osuutta olisi nostettava tutkimusrahoitusjärjestelmässä. En ole kilpailtuakaan rahoitusta vastaan, mutta sen hakeminen vie aikaa varsinaiselta tutkimukselta”, Rantala summaa. Esimerkiksi tutkimuksen huippulaadun kohottamisessa pärjänneessä Hollannissa valtion suoran tutkimusrahoituksen osuus on 78 prosenttia, kun Suomessa se on 44 prosenttia.

Rahoitus määrää laajuuden Tuomo Jaakkosen nyt käynnissä olevalla muuttolintututkimuksella on olemassa rahoitus vain ensi kesän maastotöihin, joiden aikana on tarkoitus yhyttää edelliskesänä paikantimilla varustetut pohjansirkut, punavarpuset ja pikkutyllit. Valopaikantimet eivät pienen kokonsa vuoksi lähetä dataa, vaan paikantimet on kerättävä linnuilta pois tietojen analysointia varten. Pikkulinnuista jopa 50 prosenttia voi kuolla muuttomatkan aikana ja palaavis-

TUTKIMUSREHTORI Taina Pihlajaniemi kertoo Oulun yliopiston julkiseen perusrahoitukseen kohdistuvan ensi vuoden budjettisuunnitelmassa lähes viiden miljoonan euron vähennys. Tutkimuksen kannalta kriittisimmät säästöt kohdistuvat kuitenkin ulkopuoliseen kilpailtuun rahoitukseen. Suomen Akatemian rahoituksesta leikataan 10 miljoonaa ja innovaatiorahoituskeskus Tekesin rahoituksen leikkauksista 100 miljoonaa kohdistuu yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. ”Yliopiston rahoituksessa tulee tapahtumaan pitkä pysyvä lasku ja tämä tulee näkymään myös tutkimuksen edellytyksissä. Tilanne vaatii toimintojen tehostamista ja työnjakoa muiden yliopistojen kanssa”, Pihlajaniemi toteaa. Kansallisen työnjaon kautta voidaan Pihlajaniemen

takin osa siirtyy eri alueille pesimään. Jos lajia kohden on laitettu esimerkiksi 50 paikanninta, noin kymmenen olisi hyvä saada takaisin. Rahoitus määrää sen, kuinka montaa lintulajia tutkimuksessa voidaan seurata. Joidenkin lajien osalta myös useampivuotinen seuranta olisi hyödyllistä, jotta nähtäisiin, miten levähdys- ja talvehtimisalueet vaihtelevat vuosittain. ”Tutkimusta rahoittavat säätiöt myöntävät rahoitusta vuodeksi kerrallaan ja tämän tutkimuksen perusrahoituksen jatko selviää syksyn aikana”, Jaakkonen kertoo. Suurena apuna tutkimuksen teossa ovat olleet vapaaehtoiset rengastusharrastajat, jotka ovat tutkijoiden kanssa kiinnittäneet linnuille paikantimia. Jaakkonen uskoo lintuharrastajien olevan selkeä kohderyhmä myös joukkorahoituskampanjalle, sillä he ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä. Lisäksi kampanja tarjoaa mahdollisuuden kertoa ympäristöongelmista laajemmallekin yleisölle. ”Linnut ja ympäristöasiat kiinnostavat yleisöä, ja tästä tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan konkreettisesti edistää lintujen suojelua. Sitä on sitten hankalampi ennakoida, miten halukkaita ihmiset ovat lahjoittamaan”, hän pohtii. •

mukaan huolehtia siitä, että vähenevät resurssit ovat hyvässä käytössä. ”Yliopistojen on mietittävä profiiliaan ja tehtävä ratkaisuja, joiden kautta ne voivat huolehtia vahvuuksistaan. On ehkä asioita ja aihepiirejä, joiden toimintaskaala tulee vähenemään jatkossa”, hän pohtii. Vuoden vaihteessa Oulun yliopistossa otetaan käyttöön uusi organisaatiomalli, joka vastaa Pihlajaniemen mukaan hyvin talouden asettamiin haasteisiin. Jatkossa tiedekunnat rakentuvat tutkimusyksiköistä, jotka vastaavat vahvemmin omasta rahoituksestaan. ”Kaikki tutkimusyksiköt joutuvat miettimään rahoituksen ansaintalogiikkaa. Tutkimuksen tukipalvelut tulevat tarjoamaan parempaa tukea tutkijoille paitsi hakemusten sisällön, myös oikeiden rahoituslähteiden suhteen.” •

NRO 9 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

11


Koulutus | Opiskelijoiden kotitaustoissa on vielä eroja.

Tasa-arvottomat yliopistot Vaikka kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaisissa yliopistoissa on poikkeuksellisen laaja edustus eri sosiaaliryhmistä, kotitausta vaikuttaa edelleen koulutusvalintoihin ja opiskelupaikan saamiseen. Oulussa on Suomen yliopistoista suhteessa eniten työläistaustaisia uusia opiskelijoita. TEKSTI JA KUVITUS Anni Hyypiö

12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 9 | 2015


Koulutuksen tasaarvo on ihanne, josta on mukava puhua, mutta joka ei usein näy käytännön toimissa. Historiantutkija Arto Nevala

LAPSI PERII VANHEMMILTAAN yllättäen ja pyytämättä ominaisuuksina muun muassa hiustensa punertavuuden, nenänsä kaaren tai ihonsa pisamuuden. Geenien armotonta määräysvaltaa vastaan on nykytekniikalla vaikeampaa taistella. Sen sijaan koulutuksen, sosiaalisen luokan tai ammatin periminen on kiistanalaisempi asia. Tutkimukset osoittavat vanhempien matalan sosioekonomisen aseman olevan yhteydessä jälkeläistensä muita vaatimattomampiin koulusaavutuksiin. Köyhästä ja kouluttautumattomasta perheestä kotoisin olevalla suomalaisnuorella yliopistokoulutukseen hakeutuminen ja sisäänpääsy on edelleen epätodennäköisempää – varsinkin jos pääsykoepaperin yläreunassa lukee lääketieteellinen tiedekunta. Opiskelijoiden sosiaalinen tausta jakaa myös yliopistoja. Matalimmista taustoista haetaan maakuntien yliopistoihin, yläluokasta taas pääkaupunkiseudun yliopistoihin. Vuonna 2010 työntekijätaustaisten osuus uusista opiskelijoista eri yliopistossa oli korkein Oulussa (15, 8%), Lapin yliopistossa (15, 3), Jyväskylän yliopistossa (14,0) ja Itä-Suomen yliopistossa (13,6). Vähiten työläistaustaisia uusia opiskelijoita oli teknillis-taiteellisessa Aalto-yliopistossa (6,9) ja ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulu Hankenissa (6,5). Silti kehitystä on tapahtunut. Korkeakouluopiskelijoiden taustaa tutkinut yliopistonlehtori Arto Nevala Itä-Suomen yliopistosta sanoo koulutuksen tasa-arvon kehittyneen huimasti. 2000-luvulla yliopisto-opiskelijat valikoituvat huomattavasti laajemmasta joukosta kuin vaikkapa vielä 1960-luvulla. Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaisissa yliopistoissa on poikkeuksellisen laaja edustus eri sosiaaliryhmistä. ”Kaikki kansainväliset vertailut osoittavat Pohjoismaiden olleen yliopisto-opiskelijoiden tasaarvon kehityksen kärjessä jo vuosikymmeniä, siitä lähtien kun yhteiskuntapolitiikassa on pyritty edistämään tasa-arvoa.” Esimerkiksi Iso-Britanniassa kehitys on ollut jopa päinvastaista. ”Siellä maan alempien ryhmien kouluttautumisen edistäminen on ollut poliittisena tavoitteena, ja sen parantamiseksi on käynnistetty erilaisia ohjelmia. Koska yliopistojen lukukausimaksut ovat

nousseet, tasa-arvoiset ponnistukset ovat valuneet hukkaan”, Nevala toteaa.

Koulujen ovet avautuvat kaikille? Suomessa koulutuksellisen tasa-arvon nimeen on vannottu vuosikymmenten ajan. Se kuuluu oleellisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatukseen, jossa tulisi luoda mahdollisuus siihen, että kaikki nuoret asuinpaikasta, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta saisivat mahdollisuuden kilpailla avoimista koulutuspaikoista ja kouluttaa itseään omien kykyjensä mukaan. Numeroiden valossa kehitys on ollut huimaa. Ylempien kerrosten eliittiyliopisto alkoi muuttua koko kansan massakorkeakouluksi viimeistään 1980-luvulla, jolloin yliopistokoulutukseen osallistumisprosentti kipusi yli 15 prosenttiin ikäluokasta. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana Suomen koulutustaso on kasvanut voimakkaasti: vuosina 1975–2005 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli kaksinkertaistui 11 prosentista 25 prosenttiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Opiskelijatutkimus 2014 -raportin mukaan suomalaisista korkeakouluopiskelijoista joka viidennen (22%) vanhemmista ainakin toisella on ylempi korkeakoulututkinto. Toisaalta joka viidennen (21%) opiskelijan vanhemmalla on enintään ammatillinen tutkinto. Ensin tasa-arvon kannalta hyvät uutiset: Opiskelijan sosioekonomisen taustan merkitys on vuosien varrella pienentynyt, ja ryhmien väliset osallistumiserot ovat kaventuneet. Työläistaustaisten opiskelijoiden sijoittuminen yliopistoihin on nyt tasaisempaa. Työntekijätaustaisten opiskelijoiden sijoittumisen muutokset myötäilevät osin isompaa kuvaa: taustan tasaantumista selittävät esimerkiksi Suomen elinkeinorakenteen muutos, edeltävien koulutusasteiden tasa-arvoistuminen ja tasa-arvon nostaminen yhteiskuntapolitiikan keskiöön. Arto Nevalan mukaan työläistaustaisten opiskelijoiden tieteenalakohtaiset erot ovat vuosien aikana lieventyneet, mutta eivät kokonaan kadonneet. Selkeästi duunaritaustaisia aloja ovat edelleen kasvatustiede, humanistiset alat ja liikuntatiede. Toisen ääripään muodostavat yläluokkaiset

teologia, kauppatieteellinen, oikeustieteellinen, maatalous-metsätieteet ja lääketiede. Oulun yliopiston duunariasemaa selittääkin sen painotus teknillisiin ja luonnontieteisiin sekä kasvatustieteisiin – aloja, jotka vetävät tyypillisesti keskiluokkaisempaa väkeä kuin opiskelijakunnassa keskimäärin. Samaten Oulu lähiseutuineen on väestöltään keskiluokkaista, joka heijastuu myös yliopistoon rekrytoitaviin opiskelijoihin. Opiskelijoiden taustan erot ovat loiventuneet erityisesti aloilla, jotka ovat merkittävästi kasvattaneet vuosittaista sisäänottoaan. Kun ala opiskelijamäärän kasvun myötä massoittuu, erot opiskelijoiden taustassa myös tasoittuvat. Nevalan mukaan lähivuosien esimerkki tästä muutoksesta on teknillinen ala, joka oli pitkään vain muutamassa yliopistossa keskitetty elitistinen ala. Kun alan opiskelijamääriä kasvatettiin it- ja Nokiahuuman myötä 1980–90-luvuilla, tausta monipuolistui – duunaritaustainen diplomi-insinööri ei ollut enää kummastus. Silti Arto Nevalan mukaan kysymykseen suomalaisen korkeakoulutuksen tasa-arvoisuudesta on toinen mahdollinen vastaus. Ei, täyttä tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu – eikä ehkä tulla vähään aikaan saavuttamaan. Kaikki tutkimukset osoittavat kotitaustan vaikuttavan edelleen koulutusvalintoihin, opiskelupaikan saamiseen ja koulutusuran pituuteen. Koulutetuimpien ja hyvässä asemassa olevien vanhempien jälkeläiset ovat tässä vertailussa voittajia. Nevalan mukaan koulutus onkin edelleen eriarvoista – ja jossakin määrin myös eriarvoistavaa.

Elitismin viimeinen linnake Duunaritausta on edelleen tietyillä koulutusaloilla melkoinen harvinaisuus. Lääketiede on ala, jonka opiskelijat ovat yläluokkaisia ja korkeasti koulutetuista perheistä. OKM:n raportin mukaan lääketieteen opiskelijoista 49 prosentilla vanhemmista vähintään toisella on joko ylempi korkeakoulututkinto tai lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Alan opiskelijoiden taustoja selittää alan pieni sisäänottomäärä. 2010-luvullakin lääketieteen suhteellinen osuus uusista opiskelijoista on pienempi kuin 1980-luvulla, kuten oululaisen Matti Salon tutkimuksesta ilmenee. Esimerkiksi Oulun JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

NRO 9| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13


Koulutus | Opiskelijoiden kotitaustoissa on vielä eroja.

Tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät luokat ole minnekään hävinneet, ne vain muotoutuvat eri tavalla. Historiantutkija Arto Nevala

yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen koulutusohjelmaan keväällä 2015 pyrki 1157 hakijaa, joista hyväksytyksi tuli 145. ”Tiukka karsinta suosii ylempien ryhmien lapsia, joilla on varaa ja aikaa panostaa kokeisiin”, Nevala sanoo. Nevalan mukaan lääketieteellisen alan yläluokkaisuus vaikuttaa olevan melko pysyvä ilmiö. Tätä selittää sekin, että lääkärin ammatti usein periytyy vanhemmalta lapsilleen. ”Jos alalle otettaisiin 10 kertaa enemmän opiskelijoita, tilanne voisi tasoittua. Mutta tätä Lääkäriliitto ei koskaan tule sallimaan.”

Opiskelijan luokkaretki Akateeminen koulutus oli vanhemmille ikäluokille varsin varma väylä luokkanousuun. Etenkin 1960-70 -luvuilla teollistumisen edetessä suomalaiset kouluttautuivat oikein urakalla. Valitettavasti 2000-luvulla kaikilla maisterinpapereilla ei enää kivuta arvoasteikossa ylöspäin. Nevalan mukaan sosiaalista nousua hidastaa ensinnäkin keskiluokan kasvaminen sen piirissä jo olevien jälkeläisissä, mikä hidastaa alemmassa luokissa olevien nousua joukkoon. Sosiaalinen liikkuvuus on nykyään vähäisempää. Lisäksi maisterintutkinto ei tarjoa automaattista hissimatkaa alaluokasta huipulle. ”Koulutus on edelleen yksi sosiaalisen nousun väylä, mutta tieteenalat ovat keskenään hyvin erilaisia. Esimerkiksi humanistis-luonnontieteissä työllistyminen on yleensä huonompaa kuin muilla, ja alalla joudutaan tottumaan pätkätöihin. Ero lääkäriin ja lakimieheen on selvä. Jos haluaa tehdä luokkanousun, kannattaa valita ala, joka johtaa yhteiskunnan huipulle”, Nevala sanoo. Nevalan mukaan suomalainen yliopistolaitos on lohkoutunut. Eri aloilta on mahdollista ponnistaa täysin erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin. Toisin kuin Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa, joissa yhteiskunnan huipulle noustaan käytännössä aina tiettyjen eliittiyliopistojen (Yhdysvalloissa esimerkiksi Yale ja Harvard, Iso-Britanniassa Oxford ja Cambridge) kautta, Suomessa reitti yläluokkaan kulkee eri tieteenalojen kautta. Statusaloille lääketieteen, oikeustieteen ja kauppatieteen pariin valikoituminen on yksi yhteiskunnallisen uusiutumisen muodoista. ”Vaikka meillä ei ole eliittiyliopistorakennetta, koulutuksessamme näkyy samat erot, jotka maailmalla vallitsevat eri yliopistojen välillä. Meillä 14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

nämä erot ovat eri tieteenaloihin piiloutuneita. Tästä asiasta puhutaan aika vähän, vaikka näillä onkin olennainen merkitys.” Luokasta ja luokkaeroista puhumista aristellaan 2010-luvulla. Vallalla on ollut käsitys, jonka mukaan yläluokkaa ja työväenluokkaa ei enää ole, sillä kaikki kuuluvat yhdessä keskiluokkaan. Kuten Sauli Niinistön taannoisessa presidentinkampanjassa todettiin: Vastakkainasettelujen aika on ohi. Näin ei Nevalan mukaan ole. ”Tutkimukset ovat osoittaneet sen, etteivät luokat ole minnekään hävinneet, ne vain muotoutuvat eri tavalla.”

Tasa-arvoa teoriassa Koulutustaustan merkittävyyden ja sitä koskevien tutkimusten tulosten painoarvo julkisessa keskustelussa on nykyään pienempi kuin vaikka 1970–90 -luvuilla. Tasa-arvoisen koulutuksen jatkumiseen omalla painollaan on kenties liikaa tuudittauduttu. ”Tuntuu, että kun meillä on hyvä peruskoulu ja yhtenäinen, ilmainen yliopisto, tasa-arvo toteutuu automaattisesti, eikä asiaan tarvitse kiinnittää huomioita. Poliittisesti tämä on herkkä aihe.” Nevalan mukaan koulutuksen tasa-arvoisuudesta puhutaan paljon, mutta sen eteen tehdään loppujen lopuksi varsin vähän. Esimerkiksi keskustapuolue esitteli kuluvan vuoden helmikuussa välikysymyksen tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta. Erityisesti toisen asteen koulutuksen järjestämisestä huolta kantavassa välikysymyksessä asia muotoillaan näin: Asiantuntijat ovat varoittaneet koulutuksen tasa-arvon murenemisesta. - - Asuinpaikka ja vanhempien varallisuus vaikuttavat suomalaisten lasten ja nuorten koulutusmahdollisuuksiin yhä enemmän. - - Tasa-arvoinen koulutus on Suomen vahvuus myös tulevaisuudessa. Tasa-arvon mureneminen on estettävä. Mutta kuinkas sitten lopulta kävikään: tänä syksynä Suomen uusi hallitus esitteli pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johdolla hallitusohjelman, jossa opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan 541 miljoonaa euroa. Leikkaukset kurottivat myös syvälle opiskelijan kukkaroon, sillä pitkällä aikavälillä opintotuen säästötavoite on 150 miljoonaa euroa, opintotuen sitominen indeksiin päättyy ja opintolainan osuus tuesta kasvaa.

NRO 9 | 2015

Opiskelijajärjestöt pöyristyivät leikkaussuunnitelmista, onhan opiskelijalle maksettavalla opintotuella paljon myös symbolista merkitystä. Valtion maksaman opintotuen ajatuksena on ollut taata tasapuolisesti opiskelumahdollisuus myös vähävaraisille. Arto Nevalan mukaan tutkimukset osoittavat, että opintojen rahoitukseen tai maksullisuuteen kohdistuvat muutokset vaikuttavat negatiivisesti alemman ja keskiluokan opiskeluhalukkuuteen. Myös vanhempien varallisuus- ja työtilanne heijastuu nimenomaan alempien luokkien opiskeluhaluihin. Vanhempien parantunut talous- ja työllisyystilanne näyttää edistävän useamman näistä ryhmistä lähtöisin olevan opiskelua, taloustilanteen synkentyessä tulos on päinvastainen. ”Esimerkiksi 1990-luvun lamavuosina voitiin nähdä aika nopeasti vaikutukset alempien luokkien koulutushalukkuuteen.” Tätä on kompensoitu juuri erilaisilla opintotukimuodoilla. Valtion tukemia lainoja opiskelijoille alettiin myöntää vuodesta 1959 alkaen. Opintotukeen lisättiin asumislisä vuonna 1977, jonka jälkeenkin opintotuki pysyi pitkään opintolainapainotteisena, kunnes opintorahaa korotettiin vuonna 1992. Nevalan mukaan opintotuen vaikutus ei ole enää 2000-luvun alussa kuitenkaan ollut yhtä kannustavaa kuin aiemmin. Siksi vanhempien taloudellinen asema sekä opiskelijoiden työssäkäynnin merkitys opintojen rahoituksessa on korostunut. OKM:n raportin mukaan Suomen korkeakouluopiskelijoista noin puolet työskentelee opintojen ohella, ja yli 60 prosenttia kokee rahojen riittämisen vaikeaksi. Juhlavat puheet suomalaisen koulutuksen tasaarvosta ja toisaalta esitetyt toiveet Suomeen saatavista ison rahan ”huippuyliopistoista” tai ”eliittiyliopistoista” eivät sovi saumattomasti yhteen. ”Olisi reilua sanoa ääneen, että haluamme yliopistokoulutuksen maksulliseksi, vaikka se sitten heikentäisikin tasa-arvoa. Sen sijaan on epäreilua puhua yhtä ja toimia toisin.” • Jutun lähteinä on käytetty Opetus- ja kulttuuriministeriön Opiskelijatutkimus 2014 -raporttia, Arto Nevalan artikkelia ”Tasa-arvo etenee hitaasti – yliopistoopiskelijoiden sosiaalinen tausta 2000-luvun alun Suomessa ”(2005), Osmo Kivisen, Juha Hedmanin ja Päivi Kaipaisen artikkelia ”Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuus Suomessa – eriarvoisuuden uudet ja vanhat muodot” (2012).


Miten kotitaustasi vaikutti opiskeluihin?

” Veera Kiurujoki, 26, filosofian maisteri, pääaineena kirjallisuus

Olen ajatellut kotitaustani olevan korkeampi kuin mitä se todellisuudessa on. Koska kumpikaan vanhempani ei tehnyt fyysistä työtä, ajattelin, ettei se ole ”oikeaa duunariutta”. Vanhempani kävivät koulua oppikouluun asti, mutta eivät jatkaneet lukioon. Isäni on tyypillinen esimerkki sukupolvestaan: taksikuskin ja tarjoilijan poika, joka kouluttautui tekniselle alalle opistossa insinööriksi nousukauden aikaan ja työskenteli koko uransa yhdessä työpaikassa, Outokummun Tornion terästehtaalla. Äitini ajatteli opiskelun avaavan ovia. Vanhempiensa rahanpuutteen vuoksi hän ei päässyt lukioon, joten sen sijaan hän kävi kauppakoulun, sihteerikurssin ja sairaanhoitajakoulun, jonka jälkeen hän työskenteli sihteerinä. Alakoulussa minusta oli tulossa astronautti. Hyvän kielipääni vuoksi ajauduin kuitenkin ensin Kajaanin ammattikorkeakouluun opiskele-

Lapsena sanoin vanhemmilleni meneväni ammattikouluun. Vastauksena minulle naurettiin ja sanottiin, että et muuten varmasti mene. Olin ihmeissäni, sillä luulin ammattikoulun olevan ainoa vaihtoehto. Vanhempieni korkein koulutus on kauppaopisto. Äitini on ollut 30 vuotta verovirkailijana, isä on palkanlaskija. Veljeni kävi ammattikoulun, ja siskoni on yliopistossa. Itse en ole duunari. En kehtaa käyttää sitä sanaa – se ei ole minun sanani. Mikä sitten olen nyt? En oikein tiedä. Ajatus yliopistoon hakemisesta syntyi pohtiessani lukiossa sitä, mitä itse oikeastaan osasin tehdä: lukea ja kirjoittaa. Psääsykokeisiin valmistauduin surkeasti, luin pääsykoekirjan loppuun vasta junassa matkalla kokeisiin. Opintoihin valmistautuminen oli vaikeaa, ja ensimmäiset kurssit aivan kauheita. Opinnoista innostuin vasta toisena vuonna Kirjalli-

maan matkailua, ja sitten myöhemmin yliopistoon lukemaan englantia. Hakiessani töitä AMK-tutkinnolla huomasin, ettei sitä hirveästi arvostettu ammattitutkintoa paremmaksi: restonomina minulle tarjottiin tarjoilijan ja pitsanpaistajan töitä. Siksi aloitin yliopisto-opinnot Oulussa 26-vuotiaana. Duunaritausta ei näkynyt kursseilla tai opiskelussa, kaikessa muussa yliopistoelämässä kylläkin. Ainejärjestöjen, ylioppilaskunnan ja kiltojen asiat ja akateemiset perinteet olivat minulle täysin uusi maailma. Tätä olen jälkeenpäin harmitellut: mihin kaikkeen olisikaan ollut mahdollisuus, jos olisi ajoissa tajunnut! Näin aikuisällä ymmärrän myös sen, miten etuoikeutettu ilmaisella kahdella tutkinnollani olen ollut. Halustaan huolimatta äitini ei aikoinaan voinut kouluttautua rahanpuutteen vuoksi. Vanhemmalla iällä hänkin suoritti iltalukiossa lukiokursseja.”

” Jaakko Ollila, 27, lääketieteen kuudennen vuoden opiskelija

suus ja filosofia -kurssilla. Tullessani yliopistoon en tiennyt mitään akateemisesta maailmasta: minulla oli yliopistosta mystinen ja vähän pelottavakin mielikuva. Opintojen aikana ainejärjestöt tuntuivat pelottavilta, killat ja ylioppilaskunta vielä pelottavimmilta, joten se maailma jäi kaukaiseksi. En ole ollut yksilläkään sitseillä tai vuosijuhlilla. Valmistuin maisteriksi lokakuussa, ja järjestin sen kunniaksi valtavan hulppeat juhlat. Tässä päättyy iso kahdeksan vuoden elämänvaihe. Onhan se iso juttu siinäkin mielessä, että olen perheeni ensimmäinen maisteri. Lähisuvustani kukaan ei ole mennyt yliopistoon. Vanhempani ovat kerran käyneet väitöstilaisuudessa, siitä on riittänyt pitkäksi aikaa puhetta. Silti vanhempani ovat aina kannustaneet kouluttautumaan. Kun soitin vanhemmilleni kertoakseni gradun valmistumisesta, äitini onnitteli, ja isä huusi taustalta: ”Onneksi olkoon – oli se aikakin!”

Sanna Teperi, 31, filosofian maisteri, pääaineena englantilainen filologia

Opiskeluvuosinani olen huomannut eron lääkäritaustaisiin opiskelijoihin. He ovat ehkä vähemmän stressaantuneita ja opiskeluissaan varmempia, koska lääketieteen maailma on jo entuudestaan tuttu. Ammatin periytyvyyden todellakin huomaa – moni opiskelijoista tulee suvusta, jossa on paljon lääkäreitä. Jos vanhempani olisivat lääkäreitä, olisin luultavasti saanut enemmän tukea ja tietoa siitä, millainen se maailma on. Mutta minulla ei ole edes korkeakoulun käyneitä sukulaisia – tai no, yksi kaukainen setä kai on. Isäni on työskennellyt sähkömiehenä heti armeijasta päästyään. Hän on käynyt kyllä erilaisia lisäkoulutuksia, muttei koskaan suorittanut esimerkiksi ammattikoulututkintoa. Myös äitini meni heti peruskoulun jälkeen töihin. Hän on työskennellyt ainakin puhelinvälittäjänä, kaupan kassalla ja siivoojana, nyt merkonomiksi kouluttauduttu-

aan Kelalla. Silti vanhempani ovat aina olleet mielissään siitä, että pojalla on haluja lukea. Valmistuminen häämöttää. Olen tullut siihen tulokseen, ettei papereiden saaminen ja ammattinimike muuta minua persoonana. Duunaritausta on kuitenkin tärkeä lähtökohta, josta on myös tässä ammatissa paljon hyötyä: osaan nähdä erilaisen ihmisyyden, työläisarjen ja siihen liittyvät ongelmat. Terveyskeskuksissa iso osa potilaistani on duunarilähtöisiä, sillä moni terveysongelma kasautuu työläispuolelle. Terveyden ylläpitäminen alkaa profiloitua yläluokkaiseksi hommaksi. Korkeammissa luokissa on ehkä helpompaa olla asiakas kuin potilas: rahalla voi suunnata helpommin palvelujen äärelle eikä julkisen puolen jonoissa tarvitse odotella. En silti haluaisi valmistumisenkaan jälkeen profiloida itseäni eliittiasemaan. Haluaisin edelleen olla maanläheinen, pelkkä Jaakko vain.”

NRO 9| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15


Kuuba | Muutoksia ilmassa.

Valtio tarjoaa lähes ilmaisen perusterveydenhuollon kansalaisilleen, mutta siitä eteenpäin jokainen on oman onnensa nojassa.

Kuinka Kuuba avautuu lännelle Vuosikymmenten saatossa erilaisia ennustuksia Kuuban avautumisesta on lueteltu lukuisia, eikä niistä yksikään ole vielä toteutunut. Monet kuubalaiset kuitenkin uskovat seuraavien vuosien olevan käänteentekeviä. TEKSTI JA KUVAT Juho Karjalainen OLI ELOKUUN 14. PÄIVÄ hikisessä Havannassa. Yli 50 vuotta Kuuban vallankumouksen jälkeen Yhdysvaltain suurlähetystö avasi ovensa ja samat merijalkaväen sotilaat, jotka taannoin laskivat USA:n lipun, nostivat sen takaisin salkoon. Tätä tapahtumaa paikan päällä ihmetellessäni tapasin kuubalaisen Mario Mora Medinan, aikaisemmin USA:ssa asuneen pikkurikollisen, joka maastakarkoitettuna toimii nykyään itsenäisenä matkaoppaana Havannassa. ”Tämä paikka ei tule olemaan entisensä. Todistit juuri jotain hyvin historiallista”, hän sanoo minulle vakavoituen. Mario on harvinainen kuubalainen. Hän puhuu sujuvasti englantia eikä pelkää kertoa totuuksia kuubalaisesta yhteiskunnasta ja sen muutoksista. Hän on kertaalleen istunut puoli vuotta vankilassa puhuttuaan kiinalaiselle toimittajalle. Hän ei

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

enää pelkää. Mario kertoo minulle kuinka kuubalaisille valehdellaan, kuinka hän myy sikareiden ohessa DVD:lle poltettuja, ulkomailta saatavia uutisia tiedonnälkäisille naapureilleen ja kuinka kehutut kuubalaiset lääkärit ovat koulutukseltaan lähinnä terveydenhoitajia, eikä heillä ole käytännön työstä juuri ollenkaan kokemusta. Osaan suhtautua miehen kertomiin totuuksiin terveellä kritiikillä, mutta myös useat asioihin perehtyneet tutkijat tukevat väitteitä. Kuuba ei ole mikään tyytyväisten sosialistien paratiisi. Kukaan muu, jolle olin kolmen viikon aikana puhunut ei ollut kritisoinut Kuubaa ja sen päivänselvää koyhyyttä, toisinajattelijoiden vainoa tai kommunistisen puolueen pääpamppujen mersuja. Ihmiset pelkäävät salaista poliisia. ”Sosialismi ei toimi, jos johtajat eivät syö niinkuin me tai maksa NRO 9 | 2015

internetistä niinkuin me!” Mario puuskahtaa.

Internet on ylellisyys Mario muistaa, kun internet tuli kuubalaisten saataville noin neljä vuotta sitten. Nykyään tunti netissä maksaa 3–4 dollaria, ja on mahdollista vain käyttäen valtion virallista nettiyhteyttä, jonka kautta kulkevat viestit tiirataan huolella läpi. Kuubalaisten palkka – työstä riippumatta on noin 10–18 dollaria kuukaudessa. Tästä voikin laskea montako tuntia netissä on varaa surffailla. Lisäksi netti on käytettävissä vain tietyissä paikoissa, joissa Valtion Virallinen ETECSA-wifi kuuluu. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi kaupunkien keskusaukiot ja -puistot. Wifi-yhteys on monelle kuubalaiselle ainoa mahdollisuus pitää yhteyttä ulkomailla asuviin sukulaisiinsa, ja nettiyhteyden tarjoavat

puistot ovat aina täynnä älypuhelimia ja läppäreitä käyttäviä nuoria sekä vanhoja – kellon ympäri. Myös Mariolle internet on henkireikä, sillä hän pitää sen avulla yhteyttä USA:ssa asuvaan tyttäreensä. Kuuba ei ole mikään paratiisi, mutta ei myöskään mikään painajaismainen vankilayhteiskunta. Ihmiset elävät normaalia elämää yhteiskunnan luomissa rajoissa. Nuoriso pukeutuu värikkäästi ja haluaa erottua joukosta rajuilla kampauksillaan. Vanhempi sukupolvi päivittelee uudemman ruokottomuutta ja vallankumouksellisen hengen puutetta. Kuuba on eräänlainen sosialismin laboratorio. Parhaimmillaan kuubalainen systeemi toimi melko hyvin. Valtio takasi kansalaisilleen turvallisuuden ja kaikki perustarpeet, ja halusi vastalahjaksi suuren osan heidän vapauksistaan. Neuvostoliiton maksaessa noin 11 miljoonaa dollaria päivässä Kuuban


hengissä pitämiseksi kansalaiset olivat tovereita toisilleen ja saivat jokapäiväisen leipänsä ja vaatteensa puolueen tukiaisina. Vastanaineet saivat häälahjan valtiolta ja alle kymmenvuotiaan lapset jopa valtion kustantaman syntymäpäiväkakun. Tämä kaikki muuttui 90-luvulle tultaessa ja Neuvostoliiton romahtaessa. Yhtäkkiä ”pappa betalar” -kortti ei enää toiminutkaan ja maa ajautui surkeaan jamaan. Puute sekä nälänhätä koettelivat kaikkia. Jollain ihmeen tavalla vuoden 1959 vallankumouksesta lähtien Kuubaa johtanut Fidel Castro kuitenkin pysyi sekä maansa jefenä, päällikkönä että johti maansa joten kuten kuiville 2000-luvulle tultaessa – toisinajattelijoiden ja ihmisoikeuksien kustannuksella.

Raúl höllentää otetta Fidelin veljen Raúl Castron otettua ohjat käsiinsä vuonna 2008 Kuubassa on tapahtunut paljon lyhyen ajan sisällä. Veljeään käytännönläheisempi Raúl on muun muassa sallinut kuubalaisille oikeuden ostaa asunnon samanarvoiseen vaihtamisen sijasta. Mario muistaa, kun näki ensimmäistä kertaa ”Myytävänä”kyltin asunnon ovessa. Hän oli varma että joku oli joutumassa vankilaan ja nopeasti. Raúlin uudistuksiin kuuluu muitakin länsimaisesta näkökulmasta itsestäänselviä asioita: kuubalaiset saavat yöpyä hotelleissa, ostaa auton

ja jopa harjoittaa pienimuotoista yritystoimintaa. Useat lääkärit ja opettajat ovatkin hylänneet vanhan työnsä tippejä tuottaviin aloihin kuten taksikuksin, tarjoilijan ja matkaoppaan ammatteihin. Myös Mario työksentelee Havannan yliopiston kielitieteiden laitoksella, mutta palkka ei millään riitä perheen elättämiseen. Yhdysvaltojen ja Kuuban väliset suhteet lämpenivät pian Barack Obaman virkaanastujaisten jälkeen, Mario kertoo. George W. Bushin aikana matkustaminen Kuubaan oli yhdysvaltalaisille keinotekoisen vaikeaa, eivätkä Miamissa asuvat kuubalaiset voineet lähettää rahaa sukulaisilleen. Obama helpotti toisella kaudellaan matkustamista Kuubaan ja poisti rajoitukset rahalähetyksiltä. Tällä hetkellä kuka tahansa yhdysvaltalainen voi lähettää rahaa kelle tahansa kuubalaiselle. Sukulaisilta saatavaa rahaa kutsutaan fulaksi, ja se muodostaa tällä hetkellä Kuuban suurimman ulkomaisen valuutan lähteen; kuubalaisten USA:ssa asuvilta sukulaisilta saaman ulkomaisen valuutan määrä on siis suurempi kuin mitä kuubaan tuottavat sen suurimmat valtit turismi, nikkeli, sokeri ja lääkkeet – jopa 5,1 miljardia dollaria vuodessa! Mario kertoo, kuinka viimeisen kymmenen vuoden aikana fulalla itsensä elättävät kuubalaiset ovat muodostaneet uuden keskiluokan ja kommunistisesta puolueesta erillään olevan eliitin. Enää ei ole

mahdotonta nähdä uusinta iPhonea tai upouutta Audia Havannassa . Sosialistisiin valtioihin kuuluvaa kyttäystä löytyy Kuubasta kuten Neuvostoliitosta aikoinaan. Jokaisesta työläisestä löytyy kansio, jota täydennetään koko työuran ajan. Epäisänmaallinen ja vallankumouksen arvoja seuraamaton toiminta jouduttaa proletariaatin mustalle listalle, mikä vaikeuttaa elämää entisestään. Mario on tällä listalla, eikä hänellä ole oikeutta matkustaa Kuuban ulkopuolelle. ”Kuuba tulee muuttumaan, nyt eletään vanhan hallinnon viimeisiä päiviä”, hän povaa. Näin on oppimani mukaan puhuttu jo kymmeniä vuosia, aina Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien. Kuusikymmentäluvulta lähtien Kuuba kurittanut USA:n kauppasaarto, joka estää monien jokapäiväisten hyödykkeiden ja teollisuustuotteiden saamisen on syntipukkina moneen pahuuteen, eikä sen raukeaminen ole helppo tehtävä. Mariolla kuitenkin on lähteensä ja hän kertoo minulle teoriansa Kuuban tulevaisuudesta ja kauppasaarron pyörtämisestä.

Mario Mora Medinan ennustus Raúlilla on ollut suunnitelma Kuuban uudistamisesta aina virkaanastumisestaan lähtien. Hän on todistetusti vuonna 2011 jopa ehdottanut

kommunistisen puolueen ja hallituksen toisistaan erottamista, eikä Fidel olisi koskaan sallinut Raúlin mittavia, kapitalismia kosiskelevia markkinareformeja. Parisen vuotta sitten Raúl tapasi presidentti Barack Obaman ja Paavi Fransiscuksen Torontossa, jossa kolmikko huhujen mukaan löysi yhteisymmärryksen Kuuban tilanteesta. Pian tämän jälkeen vuonna 2013 Raúl ilmoitti astuvansa syrjään johtajan roolista vuonna 2018. Hän nimesi seuraajakseen varapresidentti Miguel Diaz-Canelin, joka edustaa vallankumouksen jälkeen syntynyttä sukupolvea. Tämän vuoden toukokuussa Raúl vieraili Vatikaanissa ja palasi takaisin Marion mukaan hartaana katolisena (kuubalaiset ovat virallisesti ateisteja, mutta Paavi Johannes Paavali II:n vuoden 1997 vierailun jälkeen katolisuus on lisännyt suosiotaan). Vieraillessaan kuluvan vuoden heinäkuussa Kuubassa suurlähetystön avajaisissa USA:n ulkoministeri John Kerry puhui julkisesti kuubalaisten tarpeesta saada vapaat vaalit – hän jopa asetti tämän ehdoksi kauppasaarron lieventämiselle ja poistolle. Paavi Fransiscus taas vieraili Kuubassa 20. syyskuuta, puhuen kuuluisalla vallankumouksen aukiolla. Vaikka paavi ei julkisesti vedonnut kuubalaisten vapauksien lisäämiseen, keskusteli hän tunnin ajan Raúlin kanssa suljettujen ovien takana. Marion mukaan kuubalaisten suosiossa oleva paavi vetosi

Vasen kuva: Valtio määrää kullekin kansalaiselle työpaikan. Monen työ on yksitoikkoista ja sitä on vain muutamana päivänä viikossa - aikaa jää paljon kadulla istuskelemiseen ja elämän ihmettelemiseen. Oikea kuva: Mario Mora Medina poseeraa Al Caponelle aikanaan kuuluneen asunnon edessä. Mariokin oli aikoinaan gangsteri ja myi heroiinia New Yorkissa. Nykyään hän myy vain sikareita ja pysyy kaukana laittomuuksista. JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

NRO 9| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

17


Kuuba | Muutoksia ilmassa.

Havannan keskustassa asuva Pedro elättää myös tyttärentyttärensä Sofian talonmiehen palkallaan, 12 dollaria kuussa.

johtajaan, jotta Kuubaan saataisiin vapaat vaalit – kansan pitää saada valita päättäjänsä. Paavin vierailun jälkimainingeissa katolisuus on Kuubassa suositumpaa kuin koskaan, ja paavin auktoriteetti kova. Marion ennustuksen mukaan vuonna 2018 virkaan astuva presidentti Diaz-Canel toteuttaa paavin toiveen vapaista vaaleista ja näin ollen USA:n kauppasaarto voidaan poistaa tavalla, joka miellyttää kaikkia osapuolia: USA ja Kuuba voivat

kiittää paavia ja hänen tuomaansa sovittelun henkeä, eivätkä kuubalaiset joudu selittelemään amerikkalaisten edessä nöyrtymistä ja vapauksien myöntämistä imperialistien ehtoihin myöntymisenä, vaan pikemminkin hyväntahtoisen paavin neuvojen noudattamisena. Mikä sitoisikaan kansaa paremmin yhteen kuin uskonto?

Käänteentekevät vuodet Vuosikymmenten saatossa erilaisia

ennustuksia Kuuban avautumisesta/tuhoutumisesta on lueteltu lukuisia, eikä niistä yksikään ole vielä toteutunut. Mario on kuitenkin varma, että seuraavat viisi vuotta ovat käänteentekeviä. Kävelemme keskus-Havannan ikonisella malecónilla, jossa nuorukaiset pelaavat jalkapalloa autojen seassa. Kadun varrella ihmiset kuuntelevat puhelimistaan salsaa ja reggaetonia, ja Mario ottaa muutaman tanssiaskeleen. Hän on aidosti iloinen nähdessään USA:n lipun lie-

huvan Havannan taivaan yllä. Kysyn Mariolta, mitä hän toivoo muutosten tuovan. Hän katsoo minua silmiin ja sanoo, että hän toivoo rahaa. Mahdollisuutta hankkia auto, jossa on ilmastointi; mahdollisuutta matkustaa perheen kanssa rantalomalle, mahdollisuutta käyttää omia kykyjään onnellisuuden tavoitteluun. Yksinkertaisia asioita, hän sanoo. Hetkisen kuluttua hän jatkaa: ”Haluan myös kostaa. Talloa muutamaa, jotka ovat vuosia talloneet minua.” •

KUUBAN HISTORIA LYHYESTI

1492 1902

vallankaappauksen.

nedy julistaa Kuuban kauppasaarron.

1957

» Vuoden 1959 vallankumoukseen asti

USA:n tuella.

Granma-alus rantautuu Kuubaan Fidelin ja 81 taistelijan kera. Kenraali Batistan pommituksen jälkeen vain 16 jää henkiin.

1952

1959

1991

1955

1961

2008

Kristoffer Kolumbus ”löysi” Kuuban. saakka Espanjan vallassa, jolloin Kuuba itsenäistyi

kenraali Batistan vallankaappauksesta sydämistynyt 25-vuotias lakimies Fidel Castro Ruiz kokoaa tyytymättömiä omaa vallankaappaustaan varten. epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen Fidel karkoitetaan Meksikoon, jossa hän tapaa Ernesto ”Che” Guevaran ja juonii uuden

18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 9| 2015

Tammikuun 8. päivä 1959 Fidel Castro joukkoineen saapuu voitokkaana Havannaan ja uusi aika Kuuban historiassa alkaa. Yhdysvallat masinoi omaa vallankaappaustaan Kuubaan Sikojenlahden maihinnousussa. Yritys epäonnistuu surkeasti ja Fidel liittoutuu Neuvostoliiton kanssa. Presidentti Ken-

Yhdysvaltalaiset yritykset käytännössä omistivat Kuuban omistamalla suurimman osan karja- ja maatiloista. Neuvostoliiton romahdus 25. joulukuuta romahduttaa Kuuban talouden. Sairasteleva Fidel luovuttaa vallan veljelleen Raúl

Castrolle.

2015

Yhdysvaltain suurlähetystö avaa ovensa Havannassa

14. elokuuta.


LUE MYÖS VERKOSSA: www.ouluylioppilaslehti.fi

NRO 9| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

19


Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

Hi 5, Ways to Collect Some Karma Points

If you want to restrict yourself to helping recent refugees only, you have to know that there are too many volunteers already. Nonetheless, there are many other places where your kindness and generosity would be just as much needed and appreciated.

BY Bianca Beyer

Join Some Major Good-Doers

Foods of Power Finland is known for its climate and love of sauna. Finland, however, is not particularly known for its cuisine. Finnish traditional food does not seem to appeal to the globalized audience. Some even dare to say it is not very tasty. But it does tend to be very healthy. Why? Well, because it is prepared with love, obviously. And because of Superfoods. BY Marcelo Goldmann ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova WHAT? YOU HAVEN’T heard of superfoods? Surely you’ve heard of Superfoods. Those fancy dancy foods, which are supposed to be extremely healthy and make you younger and stronger and faster, and give you the ability to fly. All right, so I might be exaggerating just a tiny bit. Depending whom you ask and if the Internet is to be believed (as if the internet would lie), superfoods are foods with supposed superior health benefits and those, which have such a high concentration of nutrients that just a relatively small amount of it can provide nutrition comparable to larger amounts of other foods. Some say “superfood” is just a glamorous word for exotic food to increase sales and price. You may have heard of (or seen in the supermarket) chia seeds, algae, almonds, cherries, coconut, raw cacao, berries; you know, the usual suspects. Perhaps, the most well-known Finnish superfoods are its berries, some of which are: blueberry (mustikka), sea buckthorne (tyrni), cloudberry (lakka), lingonberry (puolukka), cranberry (karpalo), crowberry (variksenmarja), and blackcurrant (mustaherukka). The truth is a bit of column A, and a bit of column B; but isn’t it always? Suffice to say, there is some truth to both claims: superfoods tend to provide high density of nutrition, having a high amount of vitamins and minerals, and some of them tend to be rather pricey. The Rural Women’s Advisory Organisation (Maa- ja kotitalousnaiset)

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

has begun a project called Superruokkaa Pohjolasta (Superfood from the North) in which they are raising awareness of the availability of superfoods right here in the North that we perhaps had not paid enough attention to. These are foods which you might be ignoring every time you go to the shop! By rebranding these foods as Superfoods, they hope to increase our awareness of these very nutritional and readily available foods. For example, oats (kaura), rye (ruis), as well as fish like the whitefish (siika), vendance (muikku), and pike (hauki); not to mention the delicious mushrooms like the chantarelle (kantarelli) and trumpets (suppilovahvero). And what about root veggies and stem veggies, didn’t you know they are very high on nutrients? There is beetroot (punajuuri), rutabaga (lanttu), radish (retiisi), broccoli (parsakaali), and cauliflower (kukkakaali), brussel sprouts (ruusukaali), and ginger (inkivääri). All of these are “Nordicly” available, at decent prices, and just so happen to be Superfoods. Don’t be missing out – get some Nordic superfoods and give your body some well-deserved nutrition. You can find more information at maajakotitalousnaiset.fi, where you will also find recipes for preparation of meals with superfood (only in Finnish so far). Now if you’ll excuse me, I’m going to have me some sieni-juusto-pippurikermamuhennos on top of some steamed parsakaali and kukkakaali. Nom nom nom! • NRO 9 | 2015

With Christmas approaching, you suddenly feel the urge to do something good. Luckily, there are lots of opportunities to help people in Oulu, even for nonFinnish speakers. You could become a volunteer in Red Cross or Salvation Army (pelastusarmeija), and help collect donations at frequently visited spots, just as Finland’s ex-President Tarja Halonen did recently in Helsinki. Or you could volunteer in one of the Kontti stores (plus donate them your stuff!), or in addicts programs, or in food distribution kitchens – the options are almost limitless.

Be a Friend Indeed A friend in need is a friend indeed. If that is what you believe in and what you would like to experience, join buddy programs in and around Oulu. For example, “Best Buddies”, where you can pair up with a disabled person and give each other some joyful company (www.kvtl.fi). If you are a guy and speak Finnish, you could also become a “Male Friend” for a child that is raised without frequent male interaction, for instance, by a single mother (www.mieskaverit.fi).

Clueless? Offer Your Workforce If you have no idea where exactly you should go to do something good, you can visit the homepage of VARES (www.varesverkosto.fi) and let them assign you to something they think you would be good at. You can get trained in basic volunteering work there. Just send them an email, or visit them and discuss what they’ve got and how you could contribute. Alternatively, you could contact the church (e.g. www. oief.fi, or www.oulunseurakunnat.fi) and ask whether they need some help.

Follow Student Organizations Erasmus Students Network has their “Social Erasmus Week” coming up at the end of November. ESN Oulu has planned a gathering related to donating blood. Grab your friends, and while you’re all wiretapped and milked for the juice that means life, you can have a nice chat with each other. AIESEC will help you to connect with the Finnish community, for example, through nursing homes for the elderly, where you can spend time with their inhabitants. This could be a great way to polish your Finnish during some nice chitchat.

Care for the Young Ones If you got interested in the “Male Friend” project, but you are not male, you could become a “fosterparent” for a single parent raised kid through Emma & Elias Foundation (www.emmaelias.fi). They also have a number of other ongoing projects revolving around children and families (information is available in English). And because kids are our future, here is another organization related to childcare: Mannerheimin Lastensuojeluliito, a “Child Protection Organization”, freely translated. Students volunteer to babysit in emergencies, or as a peer supporter in schools. More info at www.mll.fi.


Dude, Where’s My Bike? Bike theft is the most common crime in Europe, with the Netherlands, Denmark, Finland, Japan and Sweden having its highest rates. Over 17, 000 bikes were reported as stolen to insurance companies in Finland last year. This is approximately 6,000 more than in 2012. Still, the police do not believe bicycle thefts to be associated with organised crime. BY Margarita Khartanovich PHOTO Minna Koivunen

is the people who steal the bikes in order to sell them”, says Tiina, a student at the University of Applied Sciences in Oulu and continues: “Why don’t the police try to catch them? It is clearly an organized crime!” Tiina’s bike was stolen from the yard of her own house (Puolivälinkangas) at night. It was locked. “I was so sad because I just fixed it by myself and painted it yellow. Also, I had to go to the dentist that morning, so I had to leave in a hurry.” “My bike was stolen from the yard of my building too”, explains Atte Koskela, an economics student at the University of Oulu. “It was chained to a pole! I was very surprised as it had been at that same spot earlier.” Koskela contacted the police and the thief was caught through other crimes. “They found pictures of my bike in his cellphone but, unfortunately, the bike had been already sold. The thief has many crimes on him so I don’t believe I’m getting any compensation any time soon.” “THE BIGGEST PROBLEM

Bicycle Black Market According to Konsta Korhonen,

Senior Detective Superintendent at Oulu Police Department, 1700 bikes have been reported stolen in the last 12 months (as for the period 1.9.2014 –31.8.2015). Investigators specializing in bike thefts are working at those cases but only 6–7% of bikes (111 items) have been returned to the original owners. “It is so frustrating”, admits Tiina. “Police should really do something about it! I don’t want to buy an expensive bike because someone is going to steal it anyway.” Kaleva reported some months ago that a fencer (person who buys stolen bikes and later sells them) was convicted. There are unfortunately several others like him but Oulu Police are targeting them. Apart from fencers, those involved in narcotics steal bikes to get enough cash to keep up with their habit. Nowadays it is just too easy to traffic stolen bikes by simply selling them online. “My bike is somewhere now waiting to be sold. I looked for it in front of the bars, in the woods nearby and also on the Internet. Someone might have bought it already as no one cares whether it is a stolen bike. They just want a new bike at a cheap price”, says Tiina. Atte Koskela confirms that those

who steal locked bikes are usually those who do it regularly and sell them through websites like Tori. fi. They find buyers by contacting those who post bike purchase requests. Some bikes get stolen for temporary personal need, such as for returning home after a night out. The thieves abandon them later outdoors or by roadsides. In this case, Facebook groups like “Varastetut pyörat/Stolen Bikes Oulu” might be of some help. You can add a picture of your stolen bike there and see what happens. “By using the connectivity of Facebook and the power of information we can cripple this cowardly act, this lucrative underground business”, claim the founders of the group. Tiina says that quite many people find their bikes this way. The group’s active members take care of the bikes left in the woods, for example, and try to reach their owners.

It Can Happen to Anyone The riskiest place to leave your bike in Oulu is the city centre (around Rotuaari), according to Oulu Police. Atte Koskela lists Toppila and Kaukovainio as well. As for a type NRO 9| 2015

of a bike, generally the most popular brands, like Jopo, and bicycles worth less than one thousand euros get thieves’ attention. This is basically the majority of the bikes in Oulu. So, what can you do to protect your property? “People should photograph their bikes and have serial numbers written down”, recommends Konsta Korhonen. “Only then it is possible for the police to reliably return the bike even though components have been switched and/or the identity of the bike altered.” In addition, always fasten it from the frame to a fixed object, such as a stand or pole. “You need a strong U-lock and also don’t keep new and expensive bikes outside. Now I keep my new bike inside”, tells Atte Koskela. And remember – a bicycle is a property; for many of us it is also a dear friend. Keep it in mind next time you buy someone’s stolen bike. If you refuse to purchase a bike without documents and serial number, you will help change the situation. Besides if found both the seller and the buyer will be fined, and depending on the circumstance both risk getting a criminal record and a possible jail sentence. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

21


Keittiön valtaus | Palstalla tutustutaan ihmiseen tekemällä hänen kanssaan ruokaa.

Mariana Rocha rakastaa leipomista ja makeita herkkuja. ”En ole kovin hyvä koristelemaan kakkuja, mutta maku on tärkein”, hän nauraa.

Makujen maailmassa Brasilialaisessa keittiössä seura on vähintään yhtä tärkeää kuin ruoka. TEKSTI Heidi Hahtola KUVA Elina Korpi

EKOLOGIAN JATKO-OPISKELIJA

Mariana Rocha tekee brownie-taikinan tottunein ottein. Mittoja tai ohjeita ei tarvita, sillä hän leipoo lähes viikoittain. Taidon hän oppi kotimaassaan Brasiliassa seuratessaan leipomon omistavan äitinsä työskentelyä. Ruoka on tärkeä osa brasilialaista kulttuuria. Perheet ja ystävät kokoontuvat usein esimerkiksi grillaamaan yhdessä. ”On olemassa sanonta: jos paikalla on enemmän kuin yksi brasilialainen, paikalla on myös ääntä ja ruokaa”, Rocha nauraa. Brasilia on suuri maa, minkä ansiosta sen ruokakulttuuri on hyvin moninainen. Ajan saatossa vaikutteita on tullut myös muulta, kuten Portugalista ja muista Euroopan maista sekä Lähi-idästä. Afrikasta tuotujen orjien perintöä on esimerkiksi feijoada, eräs tyypillisimmistä 22 OULUN YLIOPPILASLEHTI

brasilialaisista ruokalajeista. ”Feijoada tarkoittaa kirjaimellisesti suurta määrää papuja. Pavuista tehtyyn pataan laitetaan perinteisesti myös possun korvia, häntiä ja sorkkia, sillä orjat eivät saaneet käyttää parempia ruhon osia”, Rocha kertoo. Suomessa Rocha tekee kotimaansa ruokia harvakseltaan, sillä hän haluaa kokeilla erilaisia makuja ja reseptejä. ”Nautin muille kokkaamisesta. En ehkä tee tyypillistä brasilialaista ruokaa, mutta kokkaan kuin brasilialainen”, hän hymyilee.

Ruuan arvostaminen tärkeää Eliöiden ja ympäristön suhdetta tutkiva Rocha toteaa, että luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin myös ruuantuotannossa. Brasiliassa naudanlihankasvatuksen vuoksi on NRO 9 | 2015

tuhottu paljon sademetsää. ”Lihankasvatus on tuottoisaa, mutta ongelma on, että ihmiset eivät tiedä tuotannon taustoja. Metsiä hakataan ja isoilla alueilla kasvatetaan ruokaa karjalle ihmisten sijaan”, hän kertoo. Brasiliassa esiintyy edelleen aliravitsemusta, sillä tuloerot ovat suuria ja myös maaperän kuivuus asettaa haasteita ruuantuotannolle. ”Tästä syystä ruuan arvostaminen on minulle tärkeää, samoin erilaisten raaka-aineiden hyödyntäminen. Monien kasvien kuoret ja vihreät osat heitetään pois, vaikka niissä olisi eniten vitamiineja. Esimerkiksi ananaksen kuorista voi tehdä mehua”, Rocha mainitsee.

Peruna vaati totuttelua Rocha saapui opiskelemaan Suomeen 1,5 vuotta sitten. Hän myön-

tää, että paikalliseen ruokakulttuuriin tottuminen otti aikansa. Miedot maut ja varsinkin perunan runsas käyttö tuntuivat alkuun oudolta. ”Brasiliassa käytetään perunan sijaan maniokkia, mutta olen oppinut arvostamaan perunaakin. Nykyään perunamuusi ja poronkäristys on suomalainen suosikkiruokani.” Rocha kiittelee, että Suomessa on monipuolisesti saatavalla erilaisia aineksia, kuten sieniä. Hän on ihastunut myös puolukkaan, joka oli hänelle aivan uusi maku. Kotimaastaan hän toisi Suomeen pidemmät lounaat. ”Brasiliassa lounastauko saattaa kestää jopa kaksi tuntia. Ihmiset ehtivät nauttia ruuasta rauhassa ja keskustella perheensä tai ystäviensä kanssa, levähtääkin hieman. Meille lounas on päivän tärkein hetki”, Rocha toteaa. •


Kirja arvioitavana Miina Supinen Mantelimaa (WSOY 2015)

Avaruudella on meille asiaa

KOLUMNI | Jokaisen olisi hyvä tuntea avaruutta, toteaa Iikka Kivi.

V

älillä minua ihmetyttää se, että ihmiset eivät tunne tähtitaivasta. Otava taivaalta juuri ja juuri löydetään ja ehkä osataan arvata tuikkimaton taivaankappale planeetaksi, mutta siihen tietämys jää. Arvelen tämän johtuvan suurelta osin kaupungistumisesta – ihminen on siitä ihme epeli, että se osaa muuttaa kaikki luonnon fysikaaliset ilmiöt saasteeksi: äänen, ilman ja viimeisimpänä valon. On se nyt jotensakin noloa, että 2,5 miljoonaa vuotta tänne asti raahautunut Andromedan galaksin valo jää näkymättä, kun oululainen apina haluaa pelata jääpalloa kirkkaassa valaistuksessa kello seitsemän illalla. Yleissivistykseen tulisi kuulua itsensä laittaminen kosmiselle kartalle, koska se auttaa hahmottamaan maailmankaikkeuden historiaa. Kuu on osa meitä, kolmannen kappaleen maapallosta irtiriuhtaisema pala. Venuksen ilmeetöntä tonnin seteli -pilvimassaa tuijottaessamme ja sen alla riehuvia helvetillisiä oloja kuvitellessamme voimme kenties kurkistaa maapallon lämpenemisen tulevaisuuteen. Ja Orionin tähtisumuun katsellessamme voimme nähdä nuorta kosmista elämää, vastikään syntyneitä tähtiä, meidän tarinamme alkupisteen tapahtumassa uudelleen. Vaikka jätettäisiin edellä mainitut oppimiseen liittyvät seikat huomiotta, tähtitaivaan tuntemattomuus voi olla ihmiselle haitaksi. Uskon, että piiloon jäävä avaruus väistämättä tekee ihmisestä lyhytnäköisen, typistää katseen vain välittömään lähipiiriin ulottuvaksi. Perspektiivi katoaa, nöyryys hiipuu.

Minuun avoimen tähtitaivaan äärettömän näkymän ja käsittämättömän koon vaikutus on kahtalainen: toisaalta se saa oloni tuntumaan yksinäiseltä ja kokemaan olemassaolon tuskaa – mitä tarkoitusta minun kaltaisellani pienellä hiekanjyvällä voisi olla näin isossa kuvassa? Ja samalla rajaton tähtitaivas myös rauhoittaa: jos kaikki on näin isolle kanvaasille vedetty ja minä olen hädin tuskin yksi pieni pensselinkosketus siinä, tuskin voin mokata kovin raskaalla tavalla. Avaruuden kylmyys, pimeys ja äärettömyys tuntuvat pelottavilta. Toisaalta taas tuo samainen tyhjyys on antanut meille kodiksi mukavan planeetan ja sinne lajitovereiksi kasan hauskoja apinoita, joten mikäs tässä öllötellessä. Avaruuden aiheuttamaa eksistentiaalista kriisiä helpottaa eniten toisen ihmisen läsnäolo: aika pienessä ruuhessa tässä istutaan, mutta ainakin samassa veneessä kaikki. Ihmisen tapa katsella tähtiä, antaa niiden ruokkia mielikuvitusta, pistää mieli askartelemaan suurten kysymysten parissa ja ihailla kosmoksen kauneutta on tuhansia vuosia jatkunut perinne, jonka merkittävyys ihmiselle on paljon suurempi kuin kaikkien piispojen, temppeleiden ja rituaalien tuoma arvo koskaan. Sitä ei saa päästää katkeamaan.

Iikka Kivi on oululainen stand up-koomikko, joka ei osaa suhtautua omiin mielipiteisiinsä kovin vakavasti.

Keikat | Usein kuulee sanottavan, että musiikki on parasta livenä. Ismo Alanko

Teksti-TV 666

Aivovuoto

Suomirockin ikoninen laulaja Ismo Alanko konsertoi Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. ”Vanhempaa musiikkia, joka soi samassa hengessä uuden kanssa.”

Hypnoottisia meluvalleja ja punkia yhdistelevä helsinkiläisyhtye ei jätä livenä ketään kylmäksi. Seitsemänhenkinen bändi Nelivitosen pienellä lavalla on jo näkemisen arvoista.

Räppäri Jodarokista ja tuottajakaksikosta K.V.N. & Lobo muodostunut Aivovuoto tuo räppiä joulukuun pimeyteen.

Oulun kaupunginteatterilla 18. marraskuuta

45 Specialissa 27. marraskuuta

45 Specialissa 11. joulukuuta

Miina Supisen kuudes teos Mantelimaa antaa sanat joulun ja aikamme järjettömyydelle. Rönsyilevä kokonaisuus kertoo kuvitteellisella Länsi-Kyykkäällä sijaitsevasta Mantelimaasta, joka on jouluteemainen kauppakeskuksen ja huvipuiston risteytys. Ikuisen joulun irvokasta karnevaalia kätyröi toimitusjohtaja Jonne J. Halkio, entinen nuorisorikollinen, nykyinen ”rasittava paviaani”. Pellon keskelle kyhätty Mantelimaa kätkee sisäänsä sekä ABC- että BB-Suomen kuvastot: keskiluokkaista viikonloppuviihtymistä perheille, joukkohysteriaa, strippareita ja tosi-tv-sarjan filmausta Mantelimaan arjesta. Mielleyhtymiä erääseen tuurilaiseen kyläkauppaan ei voi välttää. Tarinan keskiössä on perheenäiti Molli, joka poptähteytensä hiivuttua värvätään taiteelliseksi johtajaksi Mantelimaan talvipäivänseisauksen kulkueeseen. Hän uppoutuu suunnittelemaan Elfetit-tanssiryhmän eroottista koreografiaa samalla kun aviomies Keke makaa koomassa sairaalassa. Tabletit ja puhelimet riittävät lapsenvahdeiksi Rosaja Lila-tyttärille. Sekametelisoppaa hämmentävät luova kirjanpitäjä Felix ja silikonielfetti Kissi, jonka kanssa Molli heittäytyy suhteeseen.

Jouluisen pinnan alla kytee. Mantelimaan toiminta ei vaikuta olevan laillisella pohjalla. Tapahtuu arvoituksellisia kuolemia, ja maanalaisesta hirviöstä huhutaan. Jäljet johtavat Mantelimaan paikalla takavuosina toimineeseen ongelmanuorten taideterapiakotiin, joka yhdistää Mollin, Jonnen ja Keken menneisyyden. Jouluisen pinnan alla kytee. Supisen teksti on terävän dialogin juhlaa. Selfie murhapaikalla ja Täydellinen pellemeikki taas ovat esimerkkejä viihdyttävästi otsikoiduista lyhyistä luvuista, joitten ansiosta tarina etenee jouhevasti. Lievä puute on joidenkin henkilöhahmojen ohuus. Keskeisiin henkilöihin mahtuu onneksi inhimillisyyttä mutta myös oman edun tavoittelua, joka saa pohtimaan heidän motiiviensa moraalia. Hyvikset ovat harvassa. Vaikka Supinen kuvaa pinnallisen oloista keinotodellisuutta, siitä löytyy syvempiä merkityksiä. Taustalta paistaa kritiikki, että tuosta keinotodellisuudesta on tullut arkea. Kun kirjailija kirjoittaa tyhjistä paketeista, sumusta ja Länsi-Kyykkään pimeydestä, niistä tulee väistämättä metaforia piittaamattomuudelle. Mantelimaa ei ole ainoa paikka, jossa hämäryyksiltä suljetaan silmät. Sanna Häyrynen

NRO 9| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23


Levyjä arvioitavana Ryan Adams: 1989

Varma epävarmuus Jokunen kulmakarva kohosi, kun alt-countryheppu Ryan Adams ilmoitti coveroivansa vuosi sitten ilmestyneen Taylor Swift -albumin kokonaisuudessaan. Niin pöljältä kuin Adamsin konsepti ideana saattoi kuulostaakin, homma toimii pirun hyvin. Siinä, missä Swift otti 1989:llä näennäisesti etäisyyttä kantritaustaansa ja teki ensimmäisen ”virallisen pop-levynsä”, Adams puhaltaakin sen kappaleisiin hengen ja aidon herkkyyden. Tuloksena liki liiankin täydellistä americanaa.

Laura Stevenson: Cocksure

Neljännellä albumillaan newyorkilainen laulaja-lauluntekijä Laura Stevenson tekee varsin jyrkän suunnanmuutoksen parin vuoden takaiseen pääosin tunnelmalliseen ja balladipitoiseenkin Wheel-albumiinsa. Samalla hän ottaa aikakoneen takaisin 1990-luvulle: Stevensonin uutuus on tyylillisesti kunnianosoitus radioystävällisen powerpopin kulta-ajalle, ja vaikka osassa biiseistä on vallan mukavia koukkuja, on kokonaisuus vääjäämättä tähän päivään hieman kulahtaneen oloinen.

Gasellit: Seis

KOLUMNI | Yliopiston jälkeinen elämä on tuntemattomuudessaan jännittävää.

E

n mennyt graduseminaariin, koska en uskaltanut valmistua. Kandikevään jälkeen tulevaisuus ahdisti. En voinut kuvitella itseäni maisterina ja työnhakijana edes parin vuoden päästä. Mistä olisin saanut töitä ohuella pikatutkinnolla? Korvani rekisteröivät kaikki maininnat yt-neuvotteluista ja rekrytointien raadollisuudesta. Pienessä paniikissa otin aikalisän. Aloitin kaksi uutta sivuainetta ja päätin hakea erilliseen maisteriohjelmaan. Tein kuten lukion opinto-ohjaaja neuvoi. Hän sanoi meille abeille, että taantuma on ideaali ajankohta opiskelulle. Talous ehtisi kääntyä nousujohteiseksi, joten työpaikkoja olisi tarjolla, kun saisimme paperit käsiimme. Lausahduksen aikoihin investointipankki Lehman Brothers oli juuri romahtanut, ja talouskriisi vyöryi Atlantin yli kohti Pohjolaa. Vielä seitsemän vuoden jälkeenkään Suomi ei ole kunnossa. EI IHME, JOS yliopiston turvakehdosta ulkomaailmaan siirtyminen tuntuu radikaalilta elämänmuutokselta. On omaksuttava uusi rooli, ehkä muutettava vieraalle paikkakunnalle, rakennettava arki uudelleen. Pitäisi luottaa yliopistovuosina kerrytettyyn asiantuntijuuteensa, löytää silpun ja pätkän seasta sopiva paikka. Pessimistiset puheensävyt tunkevat lehdistä, televisiosta, radiosta, kahvipöytäringeistä ja omasta päästä. Sanat luovat todellisuutta. Ikäluokkamme edustajat pitävät jo itsestäänselvyytenä, että työt tulevat ja menevät tai ne pitää luoda itse, oman näköisiksi. Työelämätutkija Anu Järvensivu sanoo, että

Helsinkiläisen rap-ryhmä Gasellien kolmas albumi kietoutuu nimeään myöten pysähtymisen tematiikan ympärille. Aihetta käsitellään henkilökohtaisen seisahtuneisuuden lisäksi lievästi myös kollektiivisemmalta kantilta. Vahvasti kerronnallisessa raptyylissä piilee sekä Gasellien voima että heikkous. Välillä tarinaa tuntuu tulevan niin paljon, että lauseisiin tungetaan asiaa hyvän flow’n ja riimien kustannuksella. Hyvällä maulla rakennettu äänimaailma pelastaa paljon.

Marko Pyhähuhta

24 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 9 | 2015

y-sukupolvi on tottunut epävarmuuteen ja yksilöllisyyden korostamiseen (Y-sukupolvi on työelämän puhemies, Kauppalehti 17.5.2015). Annamme sitä, mitä on tilattu: halumme projektitöitä ja profiloimme osaamisemme tilanteen mukaan. Kyse ei ole enää taloustaantumasta vaan pysyvästä työkulttuurin muutoksesta. ALKUSYKSYSTÄ KILISTELIN valmistujaisissa. Tuore maisteri arveli, että työpaikkaa tuskin tämän vuoden puolella löytyisi, vaikka hän oli suuntaamassa Etelä-Suomen apajille. Keksin sopivan valmistujaispuheen aihion vasta juhlien jälkeen, kun olin lenkillä ystäväni kanssa. Poikkesimme polulle, joka oli kummallekin tuntematon. Lenkkiseurani mietti, johtaakohan tie mihinkään. Kuulin toteavani, että yleensä risteys ennen pitkää tulee. Harvoin tiet loppuvat, jossain on aina risteys. Valmistumisen hetkikään ei tarkoita seinää tai keskelle suota joutumista. Maisteri, jolle kilistelin, sai muutama viikko publiikin jälkeen ensimmäisen parin kuukauden pestinsä – ihan oikeita töitä. Uusi tie tuli sattumalta eteen, vaikka hän ei odottanut mitään. Ehkä juuri epävarmuus toi hänelle varmuutta. Vaikka työmaailma tuntuu arvaamattomalta, sen mahdollisuudetkin ovat onneksi arvaamattomat. Oikeastaan aika jännittävää, etten tiedä, mitä tienviitassani lukee, kun opinnot graduprosessin jälkeen päättyvät.

Sanna Häyrynen on tiedeviestinnän opiskelija, joka ei suostu kuuntelemaan kyynisiä puheita.

Teatteri | ”An actor must never be afraid to make a fool of himself”. - Harvey Cocks Oulun ylioppilasteatteri Lucifer on nouseva -klubi tarjoaa tunnelmointia tammikuussa 2016 ensi-iltansa saavan Aleister Crowleyn elämään ja kirjoituksiin pohjautuvan näytelmän Suuri Peto! hengessä. Luvassa mm. Crowley-luento, musiikkia, performanssia sekä burleskia.

OYT:n kaikille avoimia improtreenejä järjestetään myös marraskuussa. Tarkista aika- ja paikkatiedot netistä: http://oulunylioppilasteatteri.fi. Tervetuloa improilemaan!

Breaking the Waves

Lucifer on nouseva -klubi Rummer’s Clubilla 13. marraskuuta.

Ensi-ilta Oulun kaupungiteatterilla 14. marraskuuta.

Lars von Trierin elokuvaan pohjautuva näytelmä on intohimoinen tarina sielunkumppanuudesta, uhrautumisesta ja rakkauden järjenvastaisesta voimasta.


Kulttuurimenoja

Älä ole vapaamatkustaja

Kirsti Muinonen: Mesipaikat Oulun taidemuseossa 3. tammikuuta 2016 asti

KOLUMNI | Järjestötoimintaan ei pidä mennä cv-merkinnän perässä.

O

len toiminut jo vuosia erilaisissa johtotehtävissä Pohjois-Suomen suurimmassa nuorisojärjestössä, eli Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Tänä aikana olen jatkuvasti saanut ja joutunut pohtimaan järjestöjen johtamista ja siinä työssä kohtaamiani haasteita. Yksi asia, johon huomaan törmääväni aina vain uudestaan, on innostuksen johtaminen: miten saada ihmisistä kaikki se osaaminen irti ja tehokkaaseen käyttöön, minkä he haluavat järjestön käyttöön antaa? Entä miten toimia tilanteessa, jossa ihmisten motivaatiotasot ja ambitiot toiminnan sisällöstä eroavat toisistaan rajustikin? Olipa sitten kyse ainejärjestön tai killan luotsaamisesta tai toiminnanjohtajan roolista suuremmassa järjestössä, tarvitaan usein muita motivoinnin keinoja kuin suoraa rahapalkintoa tai vastaavaa taloudellista kannustetta. Ihmiset tulevat järjestöihin toteuttamaan itseään ja ideaalitilanteessa tekemään työtään intohimolla ja koko sydämellään. Siksi on erittäin tärkeää saada oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin ja kuunnella heitä herkällä korvalla. AIHE ON AJANKOHTAINEN, sillä tähän aikaan vuodesta valitaan järjestöille uudet toimijat ja johtajat ensi vuodeksi. Oletko itse pohtimassa järjestötoimintaan lähtemistä tai järjestössäsi seuraavaan haasteeseen pyrkimistä? Suosittelen lämpimästi, mutta vain siinä tapauksessa, että et ole vapaamatkustaja. Pysähdy pohtimaan syvällisesti sitä, mitä sinä haluat ensi vuonna saavuttaa ja järjestöllesi antaa. Ja erityisesti, miksi.

Kun saat kirkastettua tavoitteen itsellesi, on tiesi paljon helpompi sekä valintatilanteessa että tulevana vuonna järjestösi toiminnassa. Järjestötoiminnan yksi lainalaisuus on, että saat siitä sitä enemmän irti, mitä enemmän itse sille annat. Usko pois. Asia on ajankohtainen myös ylioppilaskunnassa. Ei ole aina itsestään selvää, että ihmiset pyrkisivät luottamustehtäviimme vain ja ainoastaan omasta innostuksestaan johtuen. Olen omien vuosieni aikana nähnyt cv-merkinnän perässä ylioppilaskuntaan tulevia kuten myös päättäjiksi haluavia, jotka himoavat valtaa vailla sen mukana tulevaa vastuuta. Ehkä joissain yksittäisissä tilanteissa olen syyllistynyt ainakin toiseen noista itsekin. Marraskuun alussa käytiin edustajistovaalit ja ylioppilaskunta sai uuden 37-henkisen edustajiston. Toivon todella, että uusi edustajistomme innostuu työstään heti kautensa alussa ja saamme aikaan aktiivista ja älykästä keskustelua, joka johtaa ylioppilaskunnan kehittymiseen ja hyviin päätöksiin. Siten saamme 37 innostunutta ja asiaansa perehtynyttä johtajaa, jotka pohjaavat päätöksentekonsa älykkääseen argumentointiin ja kunnioittavat myös toistensa mielipiteitä. Järjestötoiminnasta saa parhaimmillaan valtavan määrän osaamista, tietoa ja laajat verkostot. Se vaatii ainoastaan kovasti töitä, niin kuin mikä tahansa tavoittelemisen arvoinen asia.

Eero Manninen on OYY:n pääsihteeri, joka ei ikinä uskonut päätyvänsä järjestömaailmaan.

Näyttelyt | Valoa Oulu! -festivaali jälleen marraskuussa ympäri kaupunkia. Kaisun valinnat Eläkkeellä olevan kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkolan valikoimana taidetta Oulun kaupungin ja Kalevan kokoelmasta. Mukana myös todella mielenkiintoinen Oulu-aiheinen dokumentti. Oulun taidemuseossa 29. toukokuuta saakka.

Novia Yrkeshögskolan: Fenestra Ammattikorkeakoulu Novian valokuvauksen opiskelijat esittelevät projektejaan yhteisen nimen, Fenestra, alla. Näyttely koostuu viime keväänä valmistuneiden opiskelijoiden lopputöistä, kolmannen vuosikurssin

opiskelijoiden omista projekteista sekä julkaistusta muotikuvasarjasta Alice in Furland. Näyttely peilaa valokuvalinjan monipuolisuutta taiteen, liikkuvan kuvan, installaatioiden, journalismin ja muodin saralla. Pohjoisessa valokuvakeskuksessa 6. joulukuuta saakka.

Luulitko tietäväsi, minkälainen on keltainen. Mutta oletko koskaan kokenut keltaista? Oululaisen taidemaalarin Kirsti Muinosen maalauksissa se hehkuu kuin aurinko. Violettiin taittava punainen taas väreilee kankaalta energiana, joka vetää kaiken huomion puoleensa. Vastavärien hienovarainen harmonia aiheuttaa outoa esteettistä kutkutusta. Oulun taidemuseon Mesipaikat-näyttely esittelee Muinosen 2000-luvun tuotantoa. Suurten abstraktien akvarelli- ja öljyvärimaalausten lisäksi esillä on pienempiä, arkisista aiheista ammentavia vesiväritöitä ja avaruusmatkalle vievä installaatio. Mutta ne värit – ne ryöväävät huomion. Muinonen saa väreihin intensiteettiä vastasävyillä ja fluoresoivilla maaleilla. Mutta maalaukset ovat kaikkea muuta kuin latteita väripintoja. Kiinnostavia niistä tekee kerroksellisuus, joka tuo teoksiin ilmavuutta, tilallista syvyyttä ja liikettä. Rakennetta teoksiin tuovat pipertäen tehdyt kuviot, jotka esittävät muun muassa avaruutta ja mehiläisten parveilua. Taiteilijan maalaa näkyväksi meitä ympäröivän mikroskooppisen, mutta kiihkeän elämänkulun, jossa itiöt synnyttävät uutta elämää, kasvit hedelmöityvät ja hyönteiset pölyttävät. Myös arkikatseen ulottumattomissa oleva suuruus tuntuu kiehtovan taiteilijaa. Näissä maalauksissa kuviot esittävät galaksien tähtipölyjen ja avaruuskaasujen pyörteitä. Eliö- ja hyönteismaailman mystinen kauneus herää maalauksissa henkiin tavalla, joka tuo mieleen Leena Krohnin teokset. Viime vuosina tapahtuneiden mehiläiskuolemien myötä teoksiin tulee kantaaottava sävy. Kasvien torjunta-aineet ovat tappaneet pölyttäjiä Suomessakin. Maalaukset toimivat mielenkiintoisella tavalla sekä läheltä, että kaukaa katsottuna. Detaljeja tekee mieli tuijotella senttien päässä kankaasta. Kauempaa katsottuna pienet kuviot uppoutuvat väreihin ja tekevät pinnasta elävän. Eliömaailma toistuu teemana myös kuitulevyteoksissa, joihin on leikattu kuvioita. Aukot ovat samaa muotokieltä kuin Muinosen Metsokankaan monitoimitaloon tehdyssä julkisessa työssä. Pelkistetyt muodot ja kirkkaat värit tuovat mieleen Henri Matissen paperileikkausvaiheen. Voimakkaat teokset on ripustettu onneksi niin, että ne eivät riitele keskenään. Viekoitteleva punainen odottelee rauhallisesti selän takana ja antaa keskittyä keltaiseen. Vain vesiväritöiden valikoima meinaa jäädä väriparaatin varjoon isossa salissa. Näyttely on esillä tammikuuhun asti. On rauhoittava ajatus, että vuoden pimeimpänä ja harmaimpana aikana Kasarmintien varresta löytyy energisoiva värikeidas. Eleonoora Riihinen

NRO 9| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25


Vaikutuksentekijä | Palstalla kohdataan eri alojen huippuja, joita kannattaa seurata.

MEERI KOUTANIEMI » 28-vuotias valokuvaaja. » Opiskellut kuvajournalismia Tampereen yliopistossa. Kuvaajayhteisö Kollektiivi 11:n jäsen.

» Vuoden lehtikuvaaja vuonna 2012. Voitti kuusi sarjaa (mm. vuoden lehtikuva ja lehtikuvaaja) vuonna 2013. Visa pour I`Image -festivaalin päivälehtisarjan voittaja 2014.

» Kuvareportaasi maasaiheimon tytön ympärileikkauksista julkaistu mm. Time-lehdessä.

» ”Vapaa-ajallani juoksen, uin, tanssin, joogaan, rakastelen, nautin ruuasta, kävelen luonnossa ja olen hiljaa.”

» Vaihtoehto-näyttely Oulun taidemuseossa 3. tammikuuta 2016 saakka.

Meeri Koutaniemelle kamera on kuvatessa vain väline, joka auttaa tunnelman ja kohtaamisen välittämisessä. Hän saattaa viettää kuvattaviensa kanssa päiviä ennen kuin edes ottaa kameraansa esille.

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 9| 2015


Harmaansävyjen vangitsija Meeri Koutaniemi korostaa, ettei mikään ole mustaa tai valkoista – hyvää tai pahaa. TEKSTI Ville Koivuniemi KUVA Joel Karppanen

KUN KATSOO Meeri Koutaniemen Vaihtoehto-näyttelyn valokuvia Oulun taidemuseossa, tuntuu kuin kuvien tapahtumiin pääsisi tavanomaista paremmin osalliseksi – ihan kuin kamera puuttuisi välistä. Kuvat ja niiden ohessa kerrotut tekstit kertovat tarinaa tyttöjen ympärileikkauksista Afrikassa. Tai ehkä suomalaisittain pitäisi puhua tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta, koska siitähän perinteessä on länsimaisittain ajateltuna kyse. Länsimaisesta kuplasta tarkasteltuna havainnot ovat karuja, mutta Koutaniemi ei halua työllään paasata – vaikka toivookin, että ne voisivat olla osa kokonaisuutta, joka tekee maailmasta paremman. ”Minulla ei ole intressiä tarjota vastauksia. Nämä (kuvat) ovat kysymyksiä”, Koutaniemi sanoo. Kuvat ja kertomukset eivät tosiaan kerro vastauksia, mutta laittavat ihmisen tarkistamaan omia käsityksiään. Käsityksiä esimerkiksi tyttöjen ympärileikkauksista. Siinä missä tyttöjen ympärileikkaaminen näyttäytyy meille helposti ainoastaan väkivaltaisena silpomisena, Koutaniemi korostaa, että joissain osissa Afrikkaa se on tytölle ainoa tapa päästä naimisiin ja saada lapsia. Kun siihen yhdistetään tietämättömyys ympärileikkauksen vaarallisuudesta, on helpompaa ymmärtää äitiä, joka haluaa viedä tyttönsä ympärileikattavaksi. Vaikka Koutaniemi haluaa teoillaan vaikuttaa ympärileikkausten vähenemiseen, hän ei halua kertoa hyvistä ja pahoista ihmisistä tai teoista. ”Ihmiset eivät ole yksiulotteisia. Hyvä ja paha on meissä kaikissa.” Ympärileikkauksien dokumentointi on muuttanut asenteita ja vähentänyt niiden määrää maailmassa. Se on myös johtanut lainsäädännön muuttamiseen osassa Afrikkaa. Koutaniemi on keskittynyt pitkäaikaisessa dokumentaatiohankkeessaan muutosvoimiin, kuten paikallisiin miehiin ja naisiin, jotka ovat tietoa saatuaan alkaneet vastustaa terveydelle vaarallista perinnettä. Muutoksen avain on

koulutuksessa. Asennemuutokset kumpuavat tiedon lisääntymisestä ja oman kokemuksen sanomisesta ääneen – tabun rikkomisesta. ”Esimerkiksi Ugandassa tietoa on saatu lisää, naiset ovat uskaltaneet puhua intiimiasioistaan ja huomanneet, että kukaan heistä ei ole ollut kylänsä ainoa ympärileikkauksista aiheutuneiden tulehdusten kanssa. Etiopiassa miehet ovat puolestaan huolissaan nuorista tyttäristään, joilla on suuri riski menehtyä ensisynnytyksessä ja vastustavat ympärileikkauksia siksi”, Koutaniemi sanoo. Koutaniemi toivoo, että hänen kuvansa voisivat olla osa tapahtumasarjaa, jossa tälläkin hetkellä 125 miljoonaa naista koskettava tyttöjen ympärileikkaaminen vähenisi, mutta haluaa myös vastustaa asetelmaa, jossa länsimaista mennään kertomaan esimerkiksi Afrikkaan, miten siellä pitäisi olla ja elää. ”Kyse ei ole kulttuurisen moraalin arvottamisesta, vaan kannanotosta jokaisen tytön ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen.”

Valokuvan kieli maailmanlaajuinen Yli 30 maassa useimmiten ihmisoikeusongelmiin liittyviä aiheita kuvannut Koutaniemi on silminnähden vaivaantunut puhumaan itsestään, kokemuksistaan tai brändistään, josta puhuttaessa mainitaan aina lukuisten palkintojen lisäksi meksikolaista taidemaalari Frida Kahloa muistuttava ulkonäkö. No ei puhuta, puhutaan hänen elämänfilosofiastaan. Sen hän on lainannut filosofi Lauri Järvilehdolta. Järvilehto on sanonut, että ihmisen kutsumus on siellä, missä hänen intohimonsa kohtaa maailman tarpeet. ”Pelkän intohimon perässä juokseminen olisi vain halujen tyydyttämistä”, Koutaniemi sanoo. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, ettei omien haaveidensa tai intohimojensa toteuttamispyrkimysten kanssa tarvitse tai kannata olla fundamentalisti.

”Tietysti esimerkiksi elanto on hankittava jostain, mutta ei sitäkään tarvitse tehdä arvojaan vastaan”, Koutaniemi sanoo. ”Itsekin aloitin niin, että tein töitä joilla hankin elannon, jolloin kykenin käyttämään vapaaaikani näihin itsenäisiin kuvajournalistisiin projekteihin.” Koutaniemi on opiskellut kuvajournalismia Tampereen yliopistossa. Siellä hän kyseenalaisti ajattelun, jossa lehtikuvaajan polku nähtiin tietynlaisina askelmina – tyypillisesti siirtymisenä ensin maakuntalehtiin, sieltä isompiin lehtiin ja niin edelleen. Koutaniemen omassa ajatusmaailmassa valokuvan kieli on maailmanlaajuinen, joten hän olisi halunnut alusta alkaen tarkastella valokuvausta maailmanlaajuisesta perspektiivistä. Akateemisilta opinnoilta Koutaniemi olisi toivonut enemmän tilanteita, joissa opiskelija kohdataan yksilönä. ”Mielekkäämpää kuin opiskelijoiden vertaaminen toisiinsa, olisi katsoa jokaisen yksilön omaa kehityskaarta ja luovuuden kehittymistä”, Koutaniemi toteaa. Valokuvaajana Koutaniemi toimii kuten saarnaa. Hän korostaa ennen kaikkea ihmisten kohtaamista yksilönä. Hän korostaa, että kamera on ainoastaan väline, jolla hän voi tuon kohtaamisen välittää muille. Koutaniemen kuvista välittyvä efekti kameran ”puuttumisesta” ei olekaan salatiedettä. Se on yksinkertaistettuna kärsivällisyyttä. Koutaniemi saattaa viettää kuvattaviensa kanssa päiviä ennen kuin ottaa kameraansa edes esille. Kärsivällisyys leimaa myös hänen projektejaan. Hänellä on tällä hetkellä meneillään useita yhteisprojekteja, joissa hän toimii valokuvaajana. Tyttöjen ympärileikkauksiin liittyvä dokumentointi on Koutaniemelle laaja projekti, jossa hän työstää usealta mantereelta kokoamansa materiaalin visuaalisesti näyttäväksi tietokirjaksi. Aikataulusta hän ei osaa sanoa tarkemmin, koska on itsensä työnantaja. ”Projektini eivät ole sidottuja aikaan.” •

NRO 9| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

27


KontTi KaupAlla

HyvÄÄ Rika osti 32 euron astiasarjan ja auttoi siinä samalla meitä hankkimaan perustarpeita kotinsa tulipalossa menettäneelle suomalaisperheelle. Ostamalla hyvää teet hyvää.

Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Jääsalontie 12, 90400 Oulu Puhelin 040 1390 731 Avoinna ma-pe 9-18, la 9-16 kontti.punainenristi.fi www.facebook.com/sprkontti