__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

3/2020 | 27.08.2020 | 60. vuosikerta

Uusiin ulottuvuuksiin • UUSIA OPINTOJA KOHTI, S. 8

• VAILLA UNELMIA, S. 10

• TIPS FOR STUDY SURVIVAL, P. 24


Sisältö

”Maailma ei parane pelkästään tiedekasvatuksella. Asenteet tiedettä kohtaan pitää saada muuttumaan koko väestössä. ” s. 6

Study tips you wish you already knew Page 28

Utopiattomat s. 10

“Suurin motivaatio lähteä töistä opiskelemaan oli se, että työ tuntui siltä ettei se johda mihinkään” s. 8

Tässä lehdessä 3 Päätoimittajalta

16 Retrofuturismi jyllää

Uutuus pelottaa vanhaakin tekijää.

Oltiinko menneisyydessä parempia keksimään ihmiskunnan kehitykselle suunta, vai ollaanko nykyään jo kehityksen huipulla?

4 Kampuksilla tapahtuu

Liikennöintiä kampuksille lisätään linja-autovuoroin ja koronakriisin aiheuttama etäopetus jatkuu.

6 Poikkitieteellisyyttä ja uutta intoa

Yliopiston uusi koulutusvararehtori Tapio Koivu kertoo, että tiede kuuluu kaikille ja opiskelijakokemuksen synnyttävät opiskelijat itse.

23 Kolumnisti Juhani Kenttä

lausuu opetuksen laadun puolustamisesta pari sanaa.

22 In English – New things are frightening

Pablo Santur wonders why some react to change better than others.

8 Tuleva dokumentaristi aloittaa opinnot

24 In English – Tips to get you started!

10 Unelmat uupuvat

31 Kirjoista koronaan

Oulun ammattikorkeakoulussa opintonsa aloittanut Ville Manninen kertoo, kuka on Suomen siistein dokumentaristi. Onko utopioilla enää elinvoimaa, vai elämmekö vaan inhorealismin kulta-aikaa?

2

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 2 | 2020

Studying is hard, but so is picking out the right equipment for it. Anca M. Catana walks you through the necessities.

Alumnilta oppia -palstalla fantasiakirjailija ja koronarokotetta kehittävä Hannu Rajaniemi maalaa ihmiskunnan tulevaisuutta.


Päätoimittajalta

3/2020 27.8.2020 60. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2020 neljä kertaa.

Uutta kohti, vaikka väkisin

Matka jatkuu verkossa osoitteessa

www.oulunylioppilaslehti.fi Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta!

PÄÄTOIMITTAJA | Iida Putkonen iida.putkonen@oyy.fi

PÄÄTOIMITTAJA Iida Putkonen paatoimittaja@oyy.fi 040 526 7821 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Anna-Sofia Tastula, Anca M. Catana, Pablo Santur, Kerttu Juutilainen, Laura Juntunen, Anniina Kuha, Maiju Putkonen, Petra Uusimaa, Taija Kuntonen, Essi Erkkilä, Juhani Kenttä KANNEN KUVA Anniina Kuha TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1 2T-ovi, 1 krs. 90570 Oulu

toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO Kaleva 365, Oulu MAINOSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Maija-Liisa Kokko 044 7373 6616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi PAINOS 4000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko)

SYKSY MERKITSEE UUDEN ALKUA niin koulumaailmassa kuin elämässä yleisesti. Syksyllä kaapista kaivetaan vanhat, tutut ja turvalliset villasukat ja suunnataan uusiin maisemiin, uusiin opintoihin tai takaisin töihin kesän jälkeen. Aina uudet asiat eivät kuitenkaan ole innostavia, tai edes ennustettavia. Tänä vuonna kaikille lienee tullut tutuksi uudet muutokset, tai ainakin yhtäkkinen tarve opetella käyttämään Zoomia. Vaikka videopuheluissa voikin olla käyttämättä housuja, on uutuus aina sopeutumista vaativaa ja monella tavalla kuluttavaa. Joskus on vaikeaa pitää itsestään kiinni, kun kaikki elämässä muuttuu. Uuden edessä voi olla hukassa, tuuliajolla, ennen kuin uusi elämä löytää omat uomansa, joihin asettua. JOUDUIN ITSE UUDEN ÄÄREEN tahtomattani, kun heräsin heinäkuisena aamuna siihen, että katostani tippui vettä. Tilanne oli minulle täysin uusi ja tuntematon. Käytin hyvän tovin sängyn vieressä seisomiseen ja tuijottamiseen, ennen kuin osasin toimia. Oli surrealistista kokea hetki, jolloin koin olevani aidosti uudessa tilanteessa: irti arjen normaalista, ilman totuttuja toimintatapoja. Tokenin kuitenkin pian ja soitin apua, mutta uudet tilanteet eivät loppuneet siihen. Menetin koko opiskeluaikojeni kodin vesivahingolle. Jouduin siirtämään elämäni uuteen paikkaan täysin vailla suunnitelmia tai ennakkoajatuksia. Huomasin että muutos, etenkin odottamaton sellainen, sai minut tuntemaan oloni turvattomaksi. Yhtäkkiä tuttu lattia sylki sukanpohjiin vettä ja valvoin öitä odottaen uutta vedenpaisumusta. Pelkäsin uuden elämäntilanteen vievän altani kodin lisäksi myös muun turvan ja elämän eteen tehdyn edistyksen. Pelkäsin joutuvani aloittamaan alusta, aivan kuin viimeiset neljä vuotta olisi pyyhitty pois. Lopulta hukkasin muutossa yhden asian: lattialastan, jota olin vihannut jo vuo-

sia. En siis saanut dramaattista menetystarinaa. NYT, VAJAA KUUKAUSI UUDEN asunnon valtaamista myöhemmin, osaan jo etsiä keittiöpyyhkeitä oikeasta laatikosta ja huomaan uutuuden olleen omalla tavallaan virkistävää. Välillä meinaan pyöräillä väärään osoitteeseen tai luetella vanhan postinumeron, mutta muutos ei ole syönyt minua ihmisenä. Pikemminkin toisin päin. Uusien asioiden ja tilanteiden kohtaaminen ei vain kasvata, se antaa myös tilaisuuden arvioida omaa elämää uudelleen. Muuttolaatikoita pakatessa voi heittää omasta elämästään pois ne osat, joista ei pidä. Ja uudessa osoitteessa voi aloittaa alusta juuri niin paljon kuin haluaa. Syksy tuo monelle mukanaan uusia ihmisiä ja paljon uutta opittavaa. Osa on varmasti pelottavaa uutuutta, sitä, jossa ei tiedä pärjääkö tai uskaltaako. Mutta osa on myös, ainakin jälkikäteen tarkasteltuna, sellaista, joka antaa tilaisuuden määritellä itsensä uudelleen. Syksyllä saat pakata itsestäsi parhaat osat mukaan ja jättää loput muistoihin. Etenkin uusien ihmisten seurassa voi myös itsestä löytyä jotain uutta. Uutuus, vaikka pelottavaakin, on myös tilaisuus. UUTTA ELÄMÄSSÄNI ON muuttoilmoituksen lisäksi myös uusi työ. Istun jälleen tämän lehden päätoimittajan tuolissa, tällä kertaa vakituisesti. Muuttolaatikoiden purkamisen ja itseni uudelleenarvioimisen välissä olen parsinut yhteen tämän lehden. Sen, kuten syksynkin, teema on uutuus. Lehdessä käsitellään niin opintojen aloittamista (s. 8) kuin suuria ideoita, kuten Kerttu Juutilaisen jutussa utopioista (s. 10). Vinkkejä opiskeluun löydät sivulta 28. Mitä ikinä mukaasi tästä lehdestä tarttuukaan, toivon, että löydät jotain minkä avulla voit peilata alkavaa syksyäsi ja niitä asioita, jotka muutosten keskellä tuovat sinulle turvaa. Antoisia lukuhetkiä nyt ja tulevaisuudessa! •

ISSN-L 0355-9238

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3


Ajankohtaista

TEKSTI JA KUVA Iida Putkonen

Kampuksille lisää bussilinjoja Oulun korkeakoulujen kampuksille on lisätty liikennöintiä elokuusta alkaen. Etenkin Linnanmaalle on lisätty uusia vuoroja ja linjoja, jotta opiskelijoiden sujuva siirtyminen kampukselle taataan.

LINNANMAALLE LIIKENNÖITÄVIÄ linja-autovuoroja lisä-

tään elokuusta alkaen. Oulun joukkoliikenne siirtyi talviaikatauluihin 12. elokuuta. Uusien aikataulujen mukana tuli muutoksia bussiliikenteeseen: etenkin vuoroja Linnanmaan kampukselle on lisätty. Jatkossa Linnanmaalle pääsee useammin sekä useammalla eri bussilinjalla. Aikatauluihin on lisätty kaksi uutta linjaa sekä muutettu kahta linjaa sisältämään pysäkki Linnanmaalla. Tämän lisäksi busseja kulkee useammin myös Kontinkankaan ja Linnanmaan välillä. Vuoroja Linnanmaalle on lisätty etenkin ruuhka-aikoina ja niitä liikennöivät isommat bussit. Jatkossa uusia linjoja Linnanmaalle ovat Mäntylän linja 18 ja Limingan linja 52, joiden reitille on lisätty pysäkki Linnanmaalla. Myös kesällä aloittanut Kivikkokankaan linja nro 5 jatkaa liikeinnöintiä keskustan kautta Linnanmaalle ja Kaijonharjuun. Uusien linjojen lisäksi nykyiseltään yliopistolle kulkevat lin-

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

jat 1–3 saavat lisävuoroja viikonloppuisin. Linjaa 52 jatketaan arkipäivisin Linnanmaalle.

Kattavammat yhteydet Kulkua kampukselle on helpotettu myös kauempaa. Uusia nopeita linjoja Linnanmaalle on Iistä, Heikkilänkankaalta, Metsokankaalta ja Toppilasta.

Toivomme, että linjojen ruuhkautumista seurataan tarkasti etenkin ruuhka-aikaan.

Etenkin Höyhtyän ja Toppilan kautta kulkevan reitin 18 toivotaan auttavan opiskelijoiden liikkumista Linnanmaalle. Uudet reitit ja aikataulumuutokset saavat kiitosta Oulun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Eetu Leinoselta. “Olemme tyytyväisiä siihen,

NRO 3 | 2020

että Höyhtyältä Toppilan kautta Linnanmaalle kulkeva linja aloittaa kulkemisen syksyllä. Toppilan kautta kulkevaa bussilinjaa on odotettu pitkään, sillä Toppilan alueella asuu paljon opiskelijoita.” Leinonen toivoo linjan lisäyksen olevan riittävä kysyntään nähden. “Toppila-Linnanmaa välillä aamuluennolle ehtiviä busseja on vain yksi, mikä voi aiheuttaa linjan ruuhkautumista. Toivommekin, että linjojen ruuhkautumista seurataan tarkasti etenkin ruuhka-aikaan joukkoliikenteen käyttäjämäärien normalisoituessa ja lisäyksiä tehdään tarpeen mukaan, jotta kaikki opiskelijat pääsevät kulkemaan yliopistolle myöhästymättä luennoiltaan”, ylioppilaskunnan puheenjohtaja toteaa.

Liikennettä kaalle

Kontinkan-

Uusi opiskelijoiden tarpeisiin vastaava reitti on myös linja 58, joka kulkee jatkossa reittiä

Met sok a nga s-K a a k k u r i-K aukovainio-Kainuuntie-Professorintie-vt4-Alakyläntie-Linnanmaa-Teknologiakylä. Linja tarjoaa erityisesti yhteyden Kontinkankaan kampukselta Linnanmaalle. Myös Kontinkankaan kampuksen linjojen muutokset ovat Leinosen mielestä tarpeellisia. “On myös mukava nähdä, että Kontinkankaalta moottoritien kautta Linnanmaalle kulkevia vuoroja on aloitettu. Professoritien pysäkki on hiukan kaukana yliopiston Kontinkankaan kampuksesta ja toivoisimme, että kaupungin puolella tarkasteltaisiin mahdollisuuksia lisätä linjoja kulkemaan myös lähempää yliopiston kampusta, jotta kahden kampuksen välillä kulkevat opiskelijat voisivat vaihtaa kampusta sujuvasti”, Leinonen sanoo. Bussilinjojen muutokset ovat voimassa 6. kesäkuuta 2021 asti. Linnanmaan kampuksen pääpysäkit Erkki Koiso-K a nttila n k adulla otetaan käyttöön 31. elokuuta. •


Lyhyesti Oulun yliopisto alkaa kouluttaa psykologeja

TEKSTI Anna-Sofia Tastula KUVA Iida Putkonen

VALTIONEUVOSTO PÄÄTTI 23. HEINÄKUUTA, että Oulun yliopistolle lisätään psykologian koulutusohjelma. Ensimmäisten kandidaattien koulutus alkaisi jo syksyllä 2021, ja aloituspaikkoja olisi 40. Varsinainen päätös ajankohdasta ja opiskelijoiden määrästä tehdään myöhemmin. Oulun yliopiston hallitus päätti 24. syyskuuta 2019 hakevansa psykologian koulutusvastuuta. Psykologian pääaine sijoittuisi kasvatustieteiden tiedekuntaan, jossa on tähänkin asti voinut opiskella psykologian perus- ja aineopintoja sekä kasvatuspsykologian syventäviä opintoja. Koulutusalaa on toivottu avuksi Pohjois-Suomen psykologipulaan. •

Etäopetukseen etsitään avaimia

Opiskelijaruoan hinta 3,06 euroon

Ensimmäisen periodin opetus tullaan järjestämään suurimmaksi osaksi etänä. Lähiopetuksena toteutetaan erityistiloja ja -välineitä vaativat kurssit sekä aloittavien opiskelijoiden orientaatio ja ryhmäytyminen.

OULUN YLIOPISTON JA OULUN AMMATTIKORKEAKOULUN opinnot järjestetään tänä syksynä suurimmalta osalta etänä. Yliopistossa etäopetus jatkuu ensimmäisen periodin loppuun, 25.10. saakka. Poikkeuksellisesti lähiopetuksena järjestetään uusien opiskelijoiden orientoiminen ja ryhmäytyminen, joka tapahtuu pienryhmissä vuoropäivin kampusalueilla. Eri tiedekuntien aloittavat opiskelijat saavat ohjausta kampuksilla eri päivinä. Luentotyyppiset kokonaisuudet järjestetään etäyhteyksin. Yliopiston koulutuspalvelujen johtaja Vesa-Matti Sarenius kertoo, että lähiopetusta järjestetään erikoistiloja ja -välineitä vaativilla kursseilla. Laboratoriokurssit, kenttäkurssit ja muu kokeellinen tutkimus järjestetään kontaktiopetuksena kampuksilla. Sarenius kehottaa noudattamaan yliopiston ohjeistuksia turvavälien pitämisestä ja hygieniasta huolehtimisesta. Oulun ammattikorkeakoulu ilmoitti perjantaina 21. elokuuta siirtyvänsä toistaiseksi etäopetukseen. Etäopetus koskee jatkossa myös aloittavia opiskelijoita, jotka ehtivät viettää orientaatioviikkonsa kampuksilla.

Opetuksen laatu taattava Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) otti 21. elokuuta kantaa etäopetuksen laatuun. OYY vaatii, että etäopetuksen on vastattava lähiopetusta ja opetuksessa on panostettava laatuun, ei pelkästään selviytymiseen. Kannanotto tehtiin OYY:n ja Oulun yliopiston yhteistyössä tekemän palautekyselyn pohjalta. Lähes kolmannes opiskelijoista vastasi kyselyssä, että ei pystynyt edistämään opiskelujaan suunnitellusti poikkeusolojen aikana. “Etäopetusta ei saa korvata täysin itsenäisellä opiskelulla tai siirtää edelleen tulevaisuuteen, vaan opiskelijoille on tarjottava opetusta opetussuunnitelmien edellyttämässä laajuudessa”, kirjoitetaan kannanotossa. Yliopiston koulutuspalvelujen kehittämispäällikkö Tytti Tenhula, joka vastaa tiiminsä kanssa opetukseen liittyvästä tietoteknisestä tuesta opettajille, kertoo että etäopetusta koskevien koulutusten määrää on lisätty etäopetuksen laadun turvaamiseksi. Tarkoituksena on löytää vaihtoehtoisia arviointikäytäntöjä, varmistaa laitteiden ja tietojärjestelmien mahdollisimman hyvä toimivuus sekä vähentää

epätietoisuutta. Tenhulan mukaan perinteisten tenttien valvonta etäopetuksessa on ollut yksi suurimmista haasteista. Usean opiskelijan videoidut tentit kiellettiin kesäkuussa. Kieltoa vauhditti etätentin järjestelyistä toukokuussa tehty tutkintapyyntö Oulun poliisille. “Kartoitamme erilaisia välineitä, joita tentin valvontaan voisi olla olemassa. Yritämme etsiä uusia tietojärjestelmiä, jotka auttaisivat opettajaa tentin valvonnassa, mutta olisi myös tietoturvallinen eikä loukkaisi opiskelijan yksityisyyttä”, Tenhula sanoo. Hän toivoo tiiminsä työn poikivan pysyviä ratkaisuja. “Ei se tietenkään haittaa, jos ratkaisut olisivat koronan jälkeenkin olemassa”, Tenhula tiivistää. Vaikka opiskelu ja oleskelu kampuksilla on sallittua, yliopisto suosittelee kotona opiskelua tartuntariskien vähentämiseksi. Yliopiston työntekijöille toimitetaan yliopiston puolesta maskeja, käsineitä tai muita tarkoituksenmukaisia suojaimia lähiopetuksen turvallisuudesta huolehtimiseksi. Kasvomaskeja suositellaan käytettävän, jos etäisyyden pitäminen ei ole mahdollista. •

Tähän aikaan 11 vuotta sitten ATERIATUKI PUHUTTI

KRAVATTITARJONTAA

FUKSIPARAN KOMPLEKSIT

Opiskelijaravintoloiden hintojen noususta puhuttiin myös 11 vuotta sitten. Siihen aikaan tosin kasvisruoka maksoi “normaaliateriaa” vähemmän, todennäköisesti proteiinin puutteesta, kun taas palaliha-annoksista joutui pulittamaan 16 markkaa ja 50 penniä, eli yli neljä euroa. Elokuussa 2001 Rotuaarilla järjestettiin mielenosoitus ateriatuen nostamiseksi. Mielenosoituksessa oli tarjolla 200 ruisleivän puolikasta.

Lukuvuoden 2001 avajaisjuhlassa nähtiin monenmoista kravattia, uutisoi Oulun Ylioppilaslehti. Ylioppilaskunnan solmioita kuvailtiin tyylikkäiksi, vaikka irtiottoja olisi silti kaivattu. Virkamiesten kravatteja pidettiin tylsinä, vaikka maanpuolustusalueen komentaja sai vapautuksen arvostelusta, koska hänellä ei kaiketi ollut muita vaihtoehtoja kuin armeijan harmaa solmio. Pisteitä sai näyttävyydestä, kirjailuista ja väreistä sekä kravattisolmun huolitellusta ulkonäöstä.

Uusille opiskelijoille oli vuonna 2001 tarjolla vertaistukea kolumnin muodossa. Lehdessä tuskailtiin kaupungissa ja kampuksella liikkumisen, akateemisen maailman ja käsitteiden kanssa. Miten onnistua ymmärtämään opiskelutovereiden lukuisia murteita, keittämään itse oman aamupuuronsa ja bilettämään tarpeeksi. Fuksi myös surkuttelee sitä, että lahjominen, joka toimii suunnistustapahtumissa ei valitettavasti toimi opiskelussa. NRO 3 | 2020

OPISKELIJARAVINTOLOISSA hinnat nousivat syksyllä 2,60 eurosta 3,06 euroon. Syynä hinnan nousuun ovat ravintoloiden lisääntyneet raaka-ainekustannukset. Ravintolaruokien raaka-aineiden tukkuhinnat ovat nousseet vuoden 2019 aikana noin kaksi prosenttia, kertoo Unirestan toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen. Opiskelija-aterian enimmäishinta on nykyään tasan viisi euroa, josta Kela maksaa valtion talousarvion määrittämät 1,94 euroa ateriatukea. Syyskuussa valtiovarainministeriö päättää ateriatuen mahdollisesta nostamisesta 2,30 euroon vuodesta 2021 alkaen. Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) opiskelijat maksoivat ateriastaan ennen valtioneuvoston uutta asetusta 1,11 euroa, josta hinta on noussut asetuksen ja Linnanmaalle muuton myötä lähes kaksi euroa. •

Liisa Komminaho ylioppilaskunnan uudeksi viestintäasiantuntijaksi OULUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN uudeksi viestintäasiantuntijaksi valittiin Liisa Komminaho. Ylioppilaskunnan hallitus päätti asiasta kokouksessaan 25. kesäkuuta. Komminaho valmistui filosofian maisteriksi informaatiotutkimuksen pääaineesta kesäkuussa. Komminaho on ollut aiemmin muun muassa edustajiston varajäsenenä ja hallinnon opiskelijaedustajana sekä toiminut viestinnän ja opiskelijamarkkinoinnin tehtävissä. Komminaho aloitti työssään 3. elokuuta. Haku päättyi 14. kesäkuuta. Tehtävää haki 21 henkilöä, joista viisi haastateltiin. •

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5


Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen. TEKSTI ja KUVA Iida Putkonen

Tiede täytyy tuoda kaikille Tapio Koivu uskoo, että tiede on avainasemassa tulevaisuuden yhteiskunnassa. Uuden työpaikan edessä hänellä on paljon opittavaa, mutta intohimo koulutukseen kantaa. OULUSSA EI TÖRMÄÄ yhteenkään ihmiseen, joka kulkisi nenä pystyssä. Näin uutta kotikaupunkiaan luonnehtii Oulun yliopiston uusi koulutusvararehtori Tapio Koivu. Koivu aloitti työtehtävässään heinäkuussa. Ennen koulutusvarasrehtorin pestiä Koivu tunnettiin tiedekeskus Heurekan johtajana. Hyppäys pohjoiseen korkeakoulumaailmaan saattaa vaikuttaa uppoamiselta suoraan syvään päähän, mutta Koivu näkee asian toisin. “Olen ollut tieteen ja tutkimusmaailman kanssa tekemisissä 32 vuotta, joista viimeiset 6 vuotta Heurekassa tiedekasvatuksen parissa”, Koivu aloittaa. “Ihmiset ajattelevat aina, että tiedekeskus on vain lapsia varten. Se aiheuttaa minulle näppylöitä. Tiedekeskuksilla on tarjottavaa myös ihan tavallisille aikuisille”, Koivu jatkaa. Uuden koulutusvararehtorin mielestä tieteestä käytävä yhteiskunnallinen keskustelu tulisi laajentaa koskemaan kaikkia ikäluokkia. Pisa-tuloksista puhumisen sijaan tulisi keskittyä myös aikuisiin ja heidän suhteesensa tieteeseen. “Maailma ei parane pelkästään tiedekasvatuksella. Asenteet tiedettä kohtaan pitää saada muuttumaan koko väestössä. Se on se, mikä ratkaisee. Tieteeseen orientoituminen ei lopu siihen, kun koulu loppuu”, Koivu sanoo. Nyt Tapio Koivu jatkaa tieteen aseman parantamista korkeakoulumaailmassa. Tiedemaailman lisäksi myös yliopisto on hänelle tuttu – hän nauraa olevansa “melkein alumni” neljästä eri yliopistosta. Koivu aloitti opintonsa Otaniemessä, silloisessa teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa, rakennusosastolla. Hän teki väitöskirjan Tampereen teknilliselle yliopistolle ja oli tutkimusvaihdossa Stanfordin yliopistossa. Lopulta

6 6

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

Koivu päätyi Helsingin yliopiston palkkalistoille vastaamaan tutkimushallinnosta ja innovaatiotoiminnasta. Erityisesti vuodet Helsingin yliopistossa ovat Koivun mielestä tärkeitä nykyisen työnkuvan kannalta. “Liittymäpintaa yliopistomaailmaan on paljon, ja tuttuja ja kollegoja löytyy ympäri maailmaa.” Tuttuudesta huolimatta Oulun ja Helsingin väliltä löytyy eroja, myös yliopistomaailmasta. Koivun mielestä Oulun yliopisto on Helsingin vastapariaan dynaamisempi ja suoraviivaisempi, osittain sen lyhyemmän historian takia. Esimerkkinä dynaamisesta päätöksenteosta Oulun yliopistossa on keskustakampuksesta tehty päätös. Koivu näkee päätöksen positiivisena mahdollisuutena. “Uskon että tulevat sukupolvet kiittävät nyt tehtyä päätöstä. Myös talouden puolesta päätös kestää erittäin hyvin päivänvaloa”, Koivu kommentoi.

Kohti avoimempaa oppimista Vaikka johtajuus on Tapio Koivulle tuttua, on koulutusvarasrehtorin työ hänelle vielä uuden opettelua. Koivu näkee rehtorin olevan vastuussa koulutuksen suunnittelusta niin, että Oulun yliopisto tulee entistä tunnetummaksi ja houkuttelevammaksi. “Oululla on hillittömän iso rooli keskisestä Suomesta ylöspäin kaikessa opetuksessa, mitä tässä maassa voi tapahtua. Haluan saada Oulun yliopistolle sellaisen aseman, jonka se koulutuksen osalta ansaitsee”, Koivu kertoo. Koulutusvararehtori vastaa yliopistolla pääasiallisesti koulutuksen kehittämisestä viisivuotisen kautensa aikana. Koivun kausi alkoi heinäkuussa ja kestää kesään 2025 asti. Uusi koulutusvararehtori haluaa viedä NRO NRO33| 2020 | 2020

opetusta yhä monialaisempaan, kansainvälisempään ja tuloksellisempaan aikaan. “Minua kutkuttaisi monialaisuuden hyödyntäminen enemmän myös koulutuksessa: opetus olisi poikkialaisempaa ja olisi mahdollista tarjota paljon joustavammin räätälöityjä opintoja yli tiedekuntarajojen”, Koivu selittää. Erityisesti Tapio Koivu näkee poikkitieteellisyyden auttavan tulevaisuuden osaajien kouluttamisessa. Hän näkee tulevaisuuden työpaikkojen vaativan laajempaa kouluttautumista. Useamman tiedekunnan ja koulutusohjelman hyödyntämisen lisäksi Koivu toivoo, että Oulun yliopisto pystyy jatkossa hyödyntämään myös muiden yliopistojen tarjontaa. “Toivoisin, että ei rajoituttaisi Oulun yliopiston seiniin, vaan tehtäisiin yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa myös kansainvälisesti. Avautuminen Eurooppaan ja ulkomaille on minun sydäntäni lähellä.” Myös yhteistyö Oulun ammattikorkeakoulun kanssa on Koivun työpöydällä. Tarkkoja suunnitelmia koulutusvararehtori ei paljasta, mutta kertoo näkevänsä mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiselle molemmissa oppilaitoksissa. “Amkkien käytännönläheisyys voi ruokkia ratkaisulähtöisempiä opintokokonaisuuksia myös yliopistolla, kun taas toiseen suuntaan teoreettisuus ja tiedepohjaisuus voivat tuoda vahvuutta amkin puolelle”, Koivu sanoo.

Yhteisöllisyys ruohonjuuritasolta Oulun yliopiston strategia Koivun kaudella painottaa erityisesti opiskelijakokemuksta. Koulutusvararehtorin valinnassa keskeistä oli Koivun intohimo juuri opiskelijoiden kokemuksen parantamiseen. Hänen mielestään

avain ongelmaan on yksinkertainen: opiskelijat itse. “Se, että yliopistolle syntyy yhteisöllinen fiilis ei synny siitä, että norsunluutornista yritetään ohjata miten se pitäisi tehdä. Jos opiskelijat eivät ole siinä tiiviisti mukana itse sitä luomassa, mennään kyllä pieleen.” Koivun mielestä mieluinen opiskelijakokemus syntyy opiskelijoiden omasta tekemisestä ja hallinto ja yliopisto auttavat prosessia tarjoamalla puitteita ja resursseja järjestää toimintaa. “Filosofisesti on tärkeä ymmärtää, että opiskelijoiden määrääminen boksiin tekemään jotain, mistä pitäisi syntyä opiskelijakokemus, ei toimi. Pitäisi kuunnella ja selvittää yhdessä miten se parhaiten syntyy.” Tällä hetkellä opiskelijoiden kokemukseen vaikuttaa Koivun mielestä yksi erityisen suuri haaste: koronakriisistä selviäminen ja sen vaikutukset opiskeluun. “Se, miten tämä tulee muuttamaan opiskelua pysyvästikin, on iso juttu. Osa etäilystä jää pysyväksi ilmiöksi ja siinä on hyvät puolensa, mutta jos ei haeta oikeaa tasapainoa, on vaara menettää hyviä opiskelijoita yhteisön ulkopuolelle. En halua että opiskelijat kokevat jäävänsä jonnekin laitamille ja syrjään.” Tämän ja muiden opiskelijoita koskevien haasteiden eteen Tapio Koivu tulee työskentelemään seuraavat viisi vuotta. Hän toivoo, että opiskelijat uskaltaisivat tuoda ongelmiaan esille ja aikoo kehittää keinoja ja kanavia saada opiskelijoiden näkemyksiä aidosti esiin päätöksenteossa. “Voi olla, että joudun iskemään päätäni kaiken näköisiin pieniin siiloihin, mutta odotukseni on että työtä täytyy tehdä, jotta yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä lähtee sujumaan. Odotan, että pääsen työntämään itseni ulos mukavuusaleeltani”, Koivu toteaa. •


TAPIO KOIVU 56-vuotias. Syntynyt Hel» singissä, asunut suurimman osan elämästään Espoossa. Oulun yliopiston koulutus» vararehtori 30.6.2025 asti. Korvasi koulutusvararehtorina Helka-Liisa Hentilän, joka aloitti tehtävässä 1.9.2015. Entinen tiedekeskussäätiön » toimitusjohtaja, jolloin vastasi muun muassa tiedekeskus Heurekan johtamisesta. Toiminut aiemmin tutki» jana VTT:llä sekä Helsingin yliopiston tutkimuksen toimialajohtajana. Rakennusalan diplomi-in» sinööri, valmistui tekniikan tohtoriksi 2002. Harrastaa vapaa-ajallaan » squashia. Unelmoi hyvästä, tasapai» noisesta elämästä ja haluaa saada aikaan hyvää. Työelämän jälkeen haaveilee kirjailijan urasta.

En halua että opiskelijat kokevat jäävänsä jonnekin laitamille ja syrjään.

Tapio Koivu muutti Ouluun ollakseen yhdessä puolisonsa, museokeskus Luupin johtajan Johanna Tammisen kanssa.

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

7


TEKSTI JA KUVA Iida Putkonen

Omaa tietä etsimässä Ville Manninen lähti opiskelemaan journalismia kyllästyttyään työelämään, jossa jokainen päivä oli samanlainen kuin edellinen.

VILLE MANNINEN 29-vuotias. Kotoisin Pu» dasjärveltä, asunut Oulussa 8 vuotta. Perheeseen kuuluu kaksi » jänistä. Ensimmäisen vuoden me» dianomi Oulun ammattikorkeakoulussa. Harrastaa skeittaamista ja » on aloitteleva DJ. » Valmistunut ajoneuvoasentajaksi ja -mekaanikoksi OSAO:n Haukiputaan yksiköstä 2016. » Haaveilee olevansa seuraava Hannu Karpo ja elävänsä pitkän elämän. » Odottaa opiskelulta uusia kavereita.

Oulu on opiskelujaan aloittavalle Ville Manniselle jo tuttu kaupunki. Päätös jäädä opiskelemaan Ouluun oli helppo, sillä ystäväpiiri ja perhe ovat molemmat lähellä.

8 8

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO NRO33| 2020 | 2020


ENSIMMÄISELLÄ HAKUKERRALLA

medianomi oli neljännellä sijalla, ja lopputuloksena oli ensimmäinen varasija. Sattuman kaupasta syntyi kipinä: pärjäsin hyvin, vaikka en hirveästi panostanut. Voisiko tämä olla se oma juttu? Nyt ensimmäistä vuotta journalismia opiskeleva Ville Manninen kertoo, että uskoo löytäneensä oman alansa. Ja kun hakuvaiheessa näki vaivaa, aukesivat ovetkin. Ennen ammattikorkeakoulua Manninen valmistui ajoneuvoasentajaksi ja -mekaanikoksi 2016. Työelämään päästyään hän huomasi kuitenkin pian, ettei ala ollutkaan oma. “Suurin motivaatio lähteä töistä opiskelemaan oli se, että työ tuntui siltä ettei se johda mihinkään”, Manninen kertoo. Nyt 29-vuotias palaa opiskelemaan. Oulun ammattikorkeakoulu oli oululaiselle helppo vaihtoehto, vaikka oman alan löytäminen kestikin vuosia. “Opiskelu on tosi erilaista työntekoon verrattuna. Nyt saa istua ja kuunnella ja yrittää opetella asioita, eikä vaan tehdä samaa asiaa miljoona kertaa päivässä. Tämä on tosi iso mullistus.” Ammattikorkeakoulussa opiskeleminen eroaa myös aiemmista opinnoista. Vaikka Manninen pelkäsi olevansa liian vanha fuksiksi, hän kertoo olevansa hyvin tyytyväinen, että uskalsi. “Tuntuu, että nyt tietää paremmin mitä haluaa ja että on ensimmäistä kertaa elämässä motivaatiota opiskella. Se on ehkä se juttu, oikeasti kiinnostaa tämä ala ja opiskelu”, journalistiopiskelija kertoo. “Kannattaa mennä opiskelemaan, vaikka tuntuisi, että on liian vanha”, hän toteaa.

Haaveena tiedottaa Journalismin pariin Manninen ajautui, koska häntä kiinnostavat

erityisesti dokumentit ja niiden tekeminen. Eniten opinnoissa kiinnostavat juuri videojournalismiin liittyvät kurssit. “Esimerkiksi Louis Theroux tekee tosi siistejä dokumentteja. Hän menee tilanteisiin brittiaksenttityyppinä ja vähän alienina ihmisten seassa ja kyselee todella typeriä kysymyksiä”, Manninen nauraa. Huvittavassa esimerkissä on silti Mannisen mielestä journalismin ydin: journalistin tulee tuoda ihmisille tietoa. “Vaikka rakennat itsestäsi henkilöhahmon, kuten vaikka Hannu Karpo, niin sen kautta voi tuoda ihmisille julki mitä oikeasti tapahtuu”, Manninen kertoo.

Meemien tasolla sanotaan että amkissa kaikki on toppahousut jalassa ja syö pelkällä haarukalla, mutta en usko siihen. Juuri opintonsa aloittanut Manninen toivoo pääsevänsä joskus tekemään samaa. Tähän asti opinnot ovat vastanneet odotuksia ja ala tuntuu todellakin omalta, vaikka fuksi onkin omien sanojensa mukaan vielä “aika pihalla”. Varsinaisesti opiskelemaan Manninen ei ole vielä päässyt. Orientaatioviikon ohjelmaan on kuulunut tietojärjestelmien, kuten Moodlen, opettelua ja tutustelua. Alkujännityksestä huolimatta journalismin opiskelija on iloinen. “Jännittää ja hermostuttaa etenkin liveyleisön edessä esiintyminen, mutta porukka on tuntunut tosi mukavalta ja ihmisiä on laajalta

skaalalta.” Jos alussa jokin on tuonut vaikeuksia opintojen aloittamiseen, se on ollut erilaisten opiskelusovellusten määrä. “Kaikki sovellukset puhelimelle tuntuvat epäkäytännöllisiltä, kun opiskelijakortit ja muut ovat miljoonassa eri paikassa”, Manninen toteaa.

Rauhaisaa yhteiseloa Uutta opinnoissa on ollut myös ammattikorkeakoulun siirtyminen Linnanmaalle. Manninen kertoo ettei tiennyt opiskelevansa Linnanmaalla, ennen kuin hänet hyväksyttiin medianomin koulutukseen. “Kampukselle on vähän pidempi matka, mutta muuten se on ihan jees. Ekana päivänä en tietenkään osannut mihinkään ja ajoin väärälle parkkipaikalle ja myöhästyin, mutta amkin alue on lopulta tosi pieni ja helppo oppia. Ruoka on ilmeisesti kallistunut, muuta en oikeen tiedä”, hän toteaa. Yhteiselo yliopiston kanssa ei kuitenkaan Mannista haittaa. Hän kertoo, että varsinaista kahtiajakoa tai vastakkainasettelua hän ei ole kohdannut. “Ehkä meemien tasolla sanotaan että amkissa kaikki on toppahousut jalassa ja syö pelkällä haarukalla, mutta en oikeasti usko siihen. Minusta on hyvä, että koulut tuodaan yhteen ja luodaan vielä suurempi yhteisö.” Yhteiskampuksen arki on alkanut tulla Manniselle tutuksi. Huvittuneisuutta ovat herättäneet muun muassa yliopiston potkulautailevat työntekijät. Orientaatioviikon päätteeksi Mannisella on yksi toive. “Amkin puoli on maalattu täysin sairaalan valkoiseksi, kun taas yliopiston puolella on värikästä ja kivaa. Tykkäisin, jos amkillakin olisi sellainen värioksennus”, Manninen hymyilee. •

NRO NRO 33 | 2020 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

9 9


10

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO NRO33|2020 | 2020


Unelmia paremmasta

TEKSTI Kerttu Juutilainen KUVITUKSET Anniina Kuha

Uusia unelmia There is nothing more inglorious than that glory that is gained by war ― – Thomas More, Utopia 1516

M

uuttukaamme ikuisesti, Frank Snowden, Yalen yliopiston historian professori, lausui toiveensa koronaviruksen jälkeiselle tulevaisuudelle viime huhtikuussa. Epidemics and Society -teoksen viime vuonna julkaissut Snowden muistuttaa pandemioiden olleen historiallisesti lähtölaukauksia merkittäville suunnanmuutoksille ihmisen historiassa. Ne ovat lietsoneet sotia, inspiroineet poliittisia uudistuksia ja muuttaneet maailmankuvia. Kun maailma siirtyi keväällä koronaviruksen pakottamana poikkeustilaan, toiveet jostain uuden alun kaltaisesta, toisenlaisesta todellisuudesta, nostivat varovaisina päätään. Viruksesta povattiin käännekohtaa, joka voisi muuttaa suhteen työhön, luontoon ja toisiimme, pakottaisi pohtimaan yhteiskunnallista arvojärjestystä uudelleen. Pandemia näyttää yhteiskunnan paljaimmillaan. Snowdenin sanoin, se heijastelee ympäröivää todellisuutta, tuo näkyviin sen epäkohdat ja haavoittuvuudet. Toisaalta pandemia nostaa esiin kysymyksiä kuolevaisuudesta ja elämän tarkoituksesta, ja pakottaa pohtimaan yhteiskun-

nan tärkeimpiä tehtäviä ja kyvykkyyttä uudelleen. Suurien uhkien kynnyksellä piilee aina myös mahdollisuuksia.

Unelmia yhteiskunnista Utopia-ajattelu, ihanneyhteiskuntien kuvitteleminen, on usein voimistunut kriisiaikoina. Varhaisen utopiakirjallisuuden klassikkona tavataan mainita Platonin Valtio (375 eaa), jossa hän kuvaa filosofikuninkaiden hallitsemaa ihanneyhteiskuntaansa. Ateenan ja Spartan välisen peloponnelaissodan jälkeen kreikkalaiset kaupunkivaltiot kärsivät poliittisesta kaaoksesta ja sodan aikana kasvaneen ateenalaisfilosofin on ajateltu luoneen teoksessaan tilanteelle vaihtoehtoa. Platonille valtion harmonia syntyi filosofian korkeasta arvosta ja yhteiskunnan tarkasta järjestyksestä, jossa jokaisella oli oma paikkansa ja tehtävänsä. Täydellisen yhteiskunnan kuvaukseen pyrki myös Thomas More Utopia-teoksellaan (1516), jota on luettu kritiikkinä ja ratkaisuna keskiaikaisen feodaaliyhteiskunnan ongelmiin. Teoksen ensimmäisessä osassa More esittää kuvitellun Utopian saarella vierailleen löytöretkeilijän, Raphael Hythlodaeuksen, kritiikin Englannin vallitsevaa todellisuutta kohtaan.

Arvostelun kohteeksi joutuvat maan tapa kohdella työttömiään, sen politiikan korruptio ja sotaisuus, sekä aateliset ”jotka elävät toimettomina niin kuin kuhnurit toisten työstä”. Etymologisesti utopian käsite juontaa kreikan kielen sanoihin, ou-topos ja eu-topos, ei-paikkaan ja onnelliseen paikkaan. Tutuimmin sillä viitataan kuvitteellisiin unelmayhteiskuntiin tai utopiakirjallisuuden perinteisiin. Arkipuheessa utopia-sanalla viitataan usein epärealistisena ja mahdottomana pidettyyn. Sisällöiltään utopiat ovat aina aikansa ja eri sosiaalisten ryhmien luomuksia, jotka saattavat kertoa enemmän omasta ajastaan ja ajattelijoidensa todellisuudesta kuin parhaasta mahdollisesta maailmasta. Toisaalta myös lukijat jättävät niihin jälkensä luodessaan teoksista omia tulkintojaan: Thomas Moren Utopiaa on luettu kuvauksena katolisesta munkkiyhteisöstä kuin kommunistisesta paratiisistakin. Ihanneyhteiskuntien pohjapiirrosten lisäksi utopioilla nähdään myös muita merkityksiä. Sosiologi ja utopiatutkija Ruth Levitas tarkastelee utopioita yhteiskunnallisen ajattelemisen metodina, ennemmin kuin lopullisina päämäärinä. Hänen mukaansa utopiat ovat ennen kaikkea paremman olemassaolon halun ilmaisuja,

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

11


pyrkimyksiä nykytilan ylittämiseen. Levitasin mukaan utopia-ajattelulla on useita funktioita: se voi innostaa yhteiskunnalliseen toimintaan, auttaa tarkastelemaan nykytodellisuutta kriitisesti ja luomaan sille toivottuja vastakuvia. Utopioiden avulla voidaan kyseenalaistaa vallitsevan todellisuuden itsestäänselvyys ja pohtia sitä, mitä yhteiskuntana haluaisimme olla.

Yksityisiä karkumatkoja Kylmän sodan jälkeistä aikaa ja niin kutsuttuja postmoderneja sukupolvia on soimattu vaihtoehdottomuudestaan, utopiattomuudestaan. Vallitsevat puhetavat utopioista johdattelevatkin usein dystopioihin, kertovat hajonneista yhteisökokeiluista tai Neuvostoliiton kaltaisista painajaisista. Esimerkiksi Karl Popperilta lainaavassa utopiakritiikissä utopioita pidetään kokonaisvaltaisina yhteiskunnallisina muutoksina, jolloin niiden tavoitteleminen voi herkästi johtaa pakottamiseen ja totalitarismiin. Ajan hengen kuvauksessa on aina syytä noudattaa varovaisuutta, ja sukupolvikokemusta yleistäessään saattaakin helposti puhua vain omastaan. Aikakautemme kuvaaminen erityisen utopiattomaksi voikin olla osaltaan vain aikalaisen likinäköisyyttä; myöhemmin saatamme huomata aikanamme otetun myös rohkeita utopistisia avauksia. Jyväskylän yliopiston “Utopia metodina: Yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuksien artikulaatioita” -tutkimushanke (2017–2019) lähestyi utopiaa mahdollisuutena. Hanke pyrki muodostamaan uudenlaista käsitystä utopiasta menetelmänä yhteiskunnan ymmärtämiseen. Hankkeessa utopioita tarkasteltiin demokratian ja mielikuvituksen tilojen mahdollistajina. Voidaan siis sanoa, että utopioissa nähdään myös tieteellistä potentiaalia. Utopiattomuus voikin olla liian vahva ajan leima, vaikka utopioita on toivottu myös takaisin. “Jos poliitikot eivät unelmoi, mitään uutta ei synny”, Ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, Robert Sundman, kirjoitti Ylen blogissa tammikuussa 2019. Sundmanin mielestä poliittisten liikkeiden pitäisi silkan yksityiskohtien virittämiseen sijaan näyttää, mikä on niille luovuttamatonta ja arvokasta, millaisia niiden unelmayhteiskunnat ovat. Hektiseen teknologiseen kehitykseen nähden aikamme vaikuttaa kuitenkin yhä monin tavoin muutosvastarintaiselta. Politiikassa utopiat vaikuttavat olevan sivuroolissa, myös

12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 3 |20204 | 2019

teknologian mahdollisuudet herättävät monissa pelkoja. Koronakevään jälkeen oli aistittavissa haluja palata pikaisesti takaisin entiseen, seisahtumatta todella pohtimaan uuden tilanteen antamia mahdollisuuksia. Filosofi ja yhteiskuntapolitiikan dosentti, Teppo Eskelinen, on kirjoittanut Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan verkkolehdessä, Alustassa (09/18), utopioiden ja poliittisen mielikuvituksen katoamisesta. Eskelinen viittaa filosofian opettajien havaintoon, että lukiolaisia on nykyään vaikea innostaa vaihtoehtoisten ihanneyhteiskuntien kuvittelemiseen. Ilmiö on huolestuttava, sillä perinteisesti juuri nuorten rooli on ollut vallitsevien olojen haastaminen ja tarvitun uuden kuvitteleminen. Eskelinen näkee nuorten utopiattomuuden taustalla poliittisen lukittautumisen, jonka myötä monia instituutioita pidetään annettuina ja mahdottomina muuttaa. Politiikan lukitseminen kaventaa poliittista liikkumatilaa, mutta myös kuvittelukykyä, mikä voi olla uhkana jopa demokratialle. Uhka on todellinen, jos politiikkaa ei ohjaa näkymä paremmasta yhteiskunnasta. Kenen asioita silloin hoidetaan? Utopiattomia nuoria on helppo ymmärtää: mikä mieli paremman yhteiskunnan kuvittelemisessa on, jos kokee, ettei sen eteen ole tehtävissä mitään. Toisaalta kun kyky kuvitella parempaa lakastuu, lakastuvat myös parempaan pyrkivät teot. Vaarallinen noidankehä on valmis. Eskelinen kirjoittaa utopia-ajattelun hiipuneen yksilökeskeisiksi tavoitteiksi, kuten downshiftaukseksi, jossa yksilö pyrkii itse vähentämään työntekoa ja kulutusta. Vallitsevan todellisuuden epätyydyttäviin piirteisiin reagoidaan ottamalla niihin etäisyyttä. Ilmiötä on kutsuttu myös toivon yksityistymiseksi: paremman henkilökohtaisen elämän tavoittelu voi olla selviytymiskeino utopiattomuuden ja vaihtoehdottomuuden retoriikan ilmapiirissä. Utopia-ajattelun voikin nähdä elävän erilaisissa karkaamisen muodoissa, kuten kesämökkeilyssä, etelänmatkoissa tai luontoretkeilyssä, joilla voidaan tavoitella tunnetta omasta tilasta ja päätäntävallasta, hetkellisestä utopiasta. Monet karkaamisen muodoista ovat vain etuoikeutetuimman väestönosan saavutettavissa, jolloin esimerkiksi vähävaraisten opiskelijoiden reaktioksi saattaa jäädä vain apatia ja ahdistus. Ja kun toisilla on valittavanaan pakopaikkoja, kesämökki ja lyhennetyn työviikon luksus, yhteisöllisempi muutospaine jää herkästi yksityisten utopioiden varjoon.


Tukahduttava vaihtoehdotto- tuksia. Näin utopiaa harhaudutaan joittaja, filosofi Mark Fisher on kumuus pitämään realismin vastakohtana. vannut vaihtoehdottomuuden koJos utopioita ajatellaan aikansa heijastumina, mitä nykyhetken väitetty utopiattomuus sitten kertoo meidän ajastamme? Jo ennen koronavirusta nykyjärjestelmän tulevaisuuteen on liittynyt ilmastonmuutoksen ja maailmanlaajuisen taloudellisen eriarvoistumisen kaltaisia suuria kysymyksiä. Niiden voisi kuvitella olevan utopia-ajattelulle parasta mahdollista polttoainetta, mutta näin ei kuitenkaan vaikuta olevan. Nykyaikaan viitataan usein parhaana mahdollisena, ennen kaikkea ainoana mahdollisena, tarkentamatta kenelle se on paras mahdollinen tai miten pitkään nykyolojen on mahdollista kestää. Kehitysuskovaiselle nykyihmiselle suuri kauhistuksen ja epäonnistumisen paikka olisi myöntää kehityksen tapahtuneen väärään suuntaan. Käsitykset todellisuudesta ja sen pohjalta tulevaisuudelle annetuista tavoitteista riippuvat siitä, kuka saa puhua ongelmistaan ja kuka kertoa niihin ratkaisuja. Toiveita paremmasta toimeentulosta tai lyhyemmästä työajasta on helppo tyrehdyttää utopistisina, jos seuraukset eivät kohdistu omaan nilkkaan. Utopiaksi leimaaminen onkin kovaa vallankäyttöä, jolla voidaan sivaltaa ja tukahduttaa varsin maltillisiakin aja-

Ruth Levitas pyrkii realismin käsitteen haastamiseen: hän muistuttaa juuri nykyajan perustuvan monilta osiltaan täysin epärealistiselle perustalle, vain harvoja hyödyttävään talousjärjestelmään, jonka sisällä ei olla pystytty ratkaisemaan ekologista kriisiä. Levitas kirjoittaa

Utopia-ajattelun ja realismin väliltä tulisikin purkaa turha vastakkainasettelu ja tarkastella uusin silmin sitä, mitä saatamme erehtyä pitämään utopistisena tai realistisena. muutoksen olevan paitsi olennainen, myös välttämätön. Siitä huolimatta nykyisyyden jatkuvuutta peräänkuuluttavat saavat kantaa uskottavuuden kaapua. Kir-

kemusta kapitalistiseksi realismiksi: vain nykytalousjärjestelmän logiikassa pysyttelevät avaukset tunnustetaan realistisiksi. Utopia-ajattelun ja realismin väliltä tulisikin purkaa turha vastakkainasettelu ja tarkastella uusin silmin sitä, mitä saatamme erehtyä pitämään utopistisena tai realistisena. Tämä vaatii perinteisen uskottavuuden olemuksen kyseenalaistamista ja julkisen puhetilan jakamista uudelleen. Hajoamiseen päättyneistä utopiayhteisökokeiluista puhutaan usein kuin todisteina vaihtoehtojen mahdottomuudesta. Toisaalta juuri yhteisön mahdollisuus hajoamiseen voi kertoa myös hyvää sen rakenteista: hajoaminen voi olla oikea reaktio toimimattomuuteen, mahdollisuus silloin, jos rinnalla on jotain muuta mihin tukeutua. Britannian hankaluus irtautua EU:sta kertoo järjestelmän säilyvyydestä, mutta tuskin sen erinomaisuudesta, vaan ennen kaikkea lukittuneisuudesta, tunkeutuneisuudesta kaikkialle ja siten hankalasta korvattavuudesta. Toisaalta utopiakeskustelun keskittymisen hajonneisiin kokeiluihin viestii myös utopia-ajattelun kapeasta ymmärtämisestä yhteiskunnan pohjapiirroksina. Jos utopioita sen sijaan pyrittäisiin tarkastele-

NRO 3 | 2020

OULUNYLIOPPILASLEHTI YLIOPPILASLEHTI 1313 OULUN


14 OULUN YLIOPPILASLEHTI 14

NRO 3 | 2020


maan Levitasin tapaan ajattelun metodina ja yhteiskunnallisen toiminnan kirittäjinä, voisi se viedä keskustelua paljon kiinnostavampiin suuntiin.

kin avauksia leimaamalla ne utopistisiksi, opimme tuntemaan utopian haukkumasanana. Harhaudumme uskomaan kaiken vaihtoehdottomuuteen, pienentämään ja mukaut-

Utopia voimavaraksi? Olen pohtinut mitä tulevat sukupolvet lukevat aikanaan historiankirjoista sukupolvestani ja toimistamme koronakriisin aikana. Näkevätkö he kriisin vuosisadan mahdollisuutena ja mitä he ajattelevat meistä, jos se jää meiltä hyödyntämättä? Kriisin aiheuttamalla orastavalla mahdollisuuden tunteella on kuitenkin vielä pitkä matka edetä konkretiaksi, toiminnaksi tai edes ehdotukseksi jostain uudesta. Tässä hetkessä viruksen luoma seisahdus tuntuu herkästi uuden mahdollisuuden sijaan vain epätietoisuudelta, jonka aukealta tavallisen yksilön on vaikea suunnistaa. Yhteiskunnallinen osallisuus toteutuu usein hyvin rajallisissa kehyksissä, kuten kuluttajuuden kautta. Samanaikaisesti merkittävä ratkaisujen vastuu sysätään yksilöiden kapeille harteille, mutta toisaalta kavahdetaan liian utopistisiksi miellettyjä avauksia. Ehkä opiskelijoiden keskuudessa yleisten ympäristöahdistuksen ja mielenterveyden ongelmien taustalla on sukupolveen tarttunut utopiattomuus, ja siihen nähden ristiriitaisesti, suuri ratkaisujen vastuu. Kun julkisissa puheenvuoroissa toistuvasti tukahdutetaan maltillisia-

Kun julkisissa puheenvuoroissa toistuvasti tukahdutetaan maltillisiakin avauksia leimaamalla ne utopistisiksi, opimme tuntemaan utopian haukkumasanana. tamaan itseämme ja ideoitamme. Miten sitten voisimme tehdä utopioista ajattelumme voimavaroja, ennemmin kuin keskustelun tyrehdyttäjiä? Utopia työkaluna -teoksessa (2018) Keijo Lakkala purkaa utopioihin pinttyneitä ennakkoluuloja: utopiat eivät ole lopullisia, täydellisiä yhteiskuntia, vaan niitä rakennetaan suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan, sen ongelmien ratkaisuiksi ja vaihtoehdoiksi. Näin ollen utopian ei tarvitse tuntua lamaannuttavan kaukaiselta, vaan sitä voi ajatella myös yksittäisissä saavutuksissa, ajatuksissa ja

vaihtoehtojen kokeiluissa. Kuvitellun realismin ihanteen vallitessa, utopia-ajattelua on helppoa sivaltaa naiiviksi ja tunteelliseksi maailmanparantamiseksi. Tosiasiassa juuri utopia-ajatteluun kykenevät pitäisi tunnustaa merkittävinä yhteiskunnallisina ajattelijoina, jotka pystyvät tunnistamaan nykyhetken heikkoudet ja lisäksi kuvittelemaan uutta tilalle. Yrittäjissä palvotaan visioita ja innovointia, mutta visionäärisyyteen tulisi kannustaa myös muilla elämänaloilla, ennen kaikkea pyrkimyksissä yhteisöllisesti parempaan olemiseen. Monet, joskus naurettavina pidetyt utopiat, orjuuden lakkauttamisesta ja maailmanlaajuiseen verkostoitumiseen, ovat sittemmin toteutuneet. Kun utopia käy toteen ja saa tilan, se katoaa herkästi näkyvistämme. Yhteiskuntien jatkuvaa muutosta on vaikeaa havaita vain yhden sukupolven aikana, mistä syystä on helppoa erehtyä uskomaan kaiken ikuisuuteen, luulla aikakauttaan erityisen pysähtyneeksi, ja sitten lamaantua itsekin. Kuten Arundhati Roy kirjoitti huhtikuussa Financial Timesissa, pandemiat olevan historiallisesti portteja, jotka ovat pakottaneet ihmiskuntaa murtautumaan vanhasta, kuvittelemaan uutta sen tilalle. Koronavirus ei ole tässä poikkeus, vaan portti vanhan ja uuden maailman välillä. Sen läpi on syytä viedä ajastamme vain tarpeellinen, jättää kuolleet ideat ja ennakkoluulot taakseen. •

Lisää utopioista: Lakkala, Keijo & Nikulainen, Hannu: Utopia tänään: Yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiaa. Levitas, Ruth: Utopia as method: The imaginary reconstruction of society. Era, Hanna; Lakkala, Keijo; Mentula, Minna & Suominen Simo: Utopia työkaluna: Irti vaihtoehdottomuuden valheesta.

Sosiologi 2/2017: ”Mitä utopialla oikein tekee?” Utopia yhteiskuntakritiikin välineenä Utopia metodina 31.7.2017: Utopia ja utooppinen ajattelu paremman olemassaolon haluna Helsingin Sanomat 7.7.2020: ”YK:n erityisraportoija: Köyhyys ei ole vähentynyt maailmalla sitten 1990-luvun, vaikka maailmalla on puhuttu jopa köyhyyden voittamisesta”

Image 4.4.2019 ”Me ei olla enää me”

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15

15


Onko tulevaisuudessa toivoa?

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 3 | 2020


Uskommeko edistykseen? Länsimainen yhteiskunta on pitkään pohjautunut edistyksen ideaalille. Jo 1700-luvun valistusfilosofit näkivät ihmiskunnan tavoitteena täydellistymisen. 2000-luvun ilmastokriisi, sodat ja pandemia ovat kuitenkin asettaneet edistysuskon kriisiin, jota ei helposti ylitetä. TEKSTI Petra Uusimaa KUVITUKSET Maiju Putkonen

LÄNSIMAAT OVAT RAKENTANEET ALTTAREITA edistykselle jo satoja

vuosia. Teknologia, luonnontieteiden kehitys ja elintason nousu ovat siivittäneet uskoa kaiken parantumiseen aina 1700-luvulta lähtien. Filosofinen pohja edistykselle luotiin 1700-luvulla valistuksen aikana. Modernin tieteen synty on luonut uskoa siihen, että ihmiskunnan tulevaisuus on nykyisyyttä valoisampi. Teknologian ja tieteen kehittymisestä tuli uusi “jumalallinen” suunnitelma, jota yhteiskunnan ajateltiin seuraavan suoraviivaisesti kohti kaiken täydellistymistä. 1900-luvun alun maailmansodat ja pitkään jatkunut kylmä sota romahduttivat edistysuskon hetkellisesti. Miten ihmiskunta voi parantua entisestään, kun pahuuden huippu on saavutettu? Talouskasvu, hyvinvointivaltioiden ja teknologian kehitys kuitenkin antoivat edistysuskolle uudet siivet, ja kapitalismin ja teknologian riemusaatto on jatkunut yhteiskunnassa aina 2000-luvulle saakka.

Edistysuskon juuret Historioitsija ja historian dosentti Jouko Jokisalo kirjoittaa kirjassa Historianfilosofia (2015) edistysuskon olevan 1700-luvulta lähtien yksi modernin yhteiskunnan historiallisen ja poliittisen ymmärryksen kiinnekohtia.

Teknologian ja tieteen kehittymisestä tuli uusi “jumalallinen” suunnitelma Länsimainen yhteiskunta havittelee täydellisyyttä sekä yksityisellä että valtiollisella tasolla. Filosofi Immanuel Kant kirjoitti jo vuonna 1798: “Ihmissuku on aina

edistynyt kohti parempaa ja tekee niin edelleenkin.” Edistysusko koki kolahduksen maailmansotien jälkeen, mutta siitä tuli taas pian yksi keskeisimmistä länsimaiden ideaaleista. Filosofi Francis Fukuyama jopa totesi teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992), että kaikki historian kannalta merkittävä on jo tehty liberaalin demokratian voiton myötä. 2000-luvulle tultaessa alkoi edistysuskon rinnalle muodostua huolta nopean ja säätelemättömän muutoksen vaikutteista. Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit osoittivat aseteollisuuden kehityksen nurjan puolen ja kylmän sodan ase- ja ydinvoimateknologian kehitys jatkoi tätä kehityskulkua. Ranskalainen valistusfilosofi Antoine de Condorcet kehitteli 1700-luvun lopussa edistykselle kolme keskeistä päämäärää: epätasa-arvoisuuden häviäminen, tasa-arvoisuuden lisääntyminen kansakuntien välillä sekä ihmiskunnan jatkuva täydellistyminen. Immanuel Kant taas puhui pysyvän rauhantilan lisääntymisestä kansallis-

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

17


valtioiden välillä ja mainitsi myös ideaalin maailmankansalaisuudesta. Edistyksestä huolimatta ihmiset ympäri maailmaa kuolevat nälkään, sotivat ja joutuvat vainotuiksi seksuaalisuutensa ja uskontonsa takia. Onko edistysusko notkahtanut 2000-lukujen lukuisten kriisien, nälänhätien, sotien ja pandemian aikana?

määrä.” Edistyksen synkästä puolesta puhuivat Karl Marx ja Friedrich Engels Kommunistisessa manifestissa (1848). Porvarillinen yhteiskunta on edistynyt niin pitkälle, ettei se pysty enää hallitsemaan yhteiskunnan kehitystä ja edistyksen luomaa epätasa-arvoa. Marxin ja

Edistyksen kääntöpuoli Ymmärtääksemme nykyajan edistysuskoon perustuvaa yhteiskuntaa on palattava ilmiön juurille. Renessanssin ja uuden ajan alussa eurooppalainen yhteiskunta alkoi avautua ja laajeta sekä henkisesti että fyysisesti löytöretkien, siirtomaavalloitusten ja tieteen kehityksen myötä. Samalla luotiin usko edistykseen, joka johdattaa Eurooppaa kohti maailman kuninkuutta. Edistysusko olikin alusta asti hyvin eurooppakeskeinen ilmiö, jossa länsimaiset ideaalit edistyksestä olivat ainoa oikea suunta. Charles Darwinin evoluutioteoria ja myöhemmin hänen ajattelustaan kehittynyt sosiaalidarwinismi olivat keskeisessä yhteiskuntaa. Esimerkiksi filosofi John Stuart Millille alkuperäisväestöt olivat “barbaareita”, jotka täytyi alistaa “rautaisella kädellä” länsimaisen edistyksen alle. Kolonialistinen sotaisuus kuitenkin oli vastakkaista valistusajattelijoille, joista esimerkiksi Immanuel Kant piti sotaista sankaruutta ja tappamista “raakalaisen korkeana hyveenä”. 1800-luvulla länsimaista edistysuskoa käytettiin perustelemaan kansanmurhia. Kirjailija Joseph Conrad kirjoitti teoksessaan The Rescue (1920): “Jos alempien rotujen on hävittävä, se on hyvä asia, askel kohti yhteiskunnan täydellistymistä, mikä on kehityksen pää-

18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Vuoden 2020 tilanne maailmassa on hyvä esimerkki edistyksen rajoista, ja siksi länsimaalaisen ihmisen on kyseenalaistettava tarve jatkuvaan kasvuun, jota edistys siivittää. Engelsin “maanpäällinen paratiisi”, eli kommunistinen yhteiskunta, oli saavutettavissa vallankumouksella. “Kapitalistinen tuotanto kehittää siis yhteiskunnallisen tuotantoprosessin tekniikkaa ja yhdistelmää vain siten, että se samalla vaurioittaa kaiken rikkauden alkulähteet; maan ja työläiset”, kirjoittaa Marx. Engels taas kirjoittaa Luonnon dialektiikassa (1875) ihmisen toiminnan muuttaneen luontoa niin peruuttamattomasti, että muutoksen seuraukset eivät ole enää ennustettavissa. Engels kuitenkin suhtautui luonnontieteiden mahdollisuuksiin miltei yliopitimistisesti, nähden teknologisessa

NRO 3 | 2020

edistyksessä paljon mahdollisuuksia. Marx taas oli pessimistinen ihmiskunnan mahdollisuuksiin hallita edistystä ja teknologista kehitystä. Hän varoitti vuonna 1856 ihmiskunnan herättäneen eloon “sellaiset teollisuuden ja tieteen voimat, jollaista ihmiskunnan historian minään aikaisempana kautena ei ollut aavistustakaan.”

Mitä edistykselle kuuluu nyt? Edistysusko on kärsinyt kolahduksen COVID-19 pandemian myötä. Pandemia on osoittanut länsimaisen edistyksen haurauden, kun näennäisesti täydellistynyt yhteiskunta ei kyennytkään torjumaan kansainvälistä kriisiä. Edistysusko on joutunut kriisiin, josta on hankala selvitä. Jo ennen pandemiaa edistysusko oli kuitenkin matkalla kriisiin. Kapitalismin määrätön kasvu on johtanut luokka- ja varallisuuserojen kasvuun sekä länsimaissa että erityisesti kehitysmaissa. Toinen merkittävä haittavaikutus on ilmaston ylikuormittuminen ja siitä johtuva ilmastokriisi. Vuoden 2020 tilanne maailmassa on hyvä esimerkki edistyksen rajoista, ja siksi länsimaalaisen ihmisen on kyseenalaistettava tarve jatkuvaan kasvuun, jota edistys siivittää. “Maailmanlopun povaajia on aina ollut, mutta meidän aikanamme väestöräjähdys, ilmastonmuutos ja joukkotuhoaseiden kehitys on antanut mahdollisuuden esittää tälle uskottavampia skenaarioita kuin vain jumalalliseen ilmoitukseen perustuvia”, kirjoittaa Erkki Tuomioja blogitekstissään. Erkki Tuomioja osoittaa hyvin perinteisen edistysuskon kohtaamat rajoitteet modernissa maailmassa. Globalisaatio on johdattanut meidät tilanteeseen, jossa yksittäisen maan kriisi saat-


taa muuttua kansainväliseksi. Samaan aikaan edistyksen selittäminen yhtenä samansuuntaisena ja samankaltaisena muutoksena tuntuu vanhentuneelta. Pystyykö edistysusko nousemaan kriisin yli vai tarvitseeko 2020-luvun maailma enää edistystä? 2000-luvulla syntynyt kritiikki luulisi herätelleen ihmisiä siinä määrin, että olemme tajunneet edistyksen rajat. Vaikka teknologia ja luonnontieteet ovat kehittyneet ja luoneet maailman, jota menneisyyden ihmiset eivät tunnistaisi, ihmisluonto ei ole täydellistynyt. Maailmassa on edelleen sotia, pandemioita ja nälänhätiä. Olemme vain luoneet uusia kriisejä, jotka korostavat edistyksen kääntöpuolta.

Voivatko länsimaat selvitä ilman edistystä? Millaisia sitten olisivat länsimaat ilman edistysuskoa? Ajatus tuntuu miltei utopistiselta, sillä länsimaiseen kapitalistiseen yhteiskuntaan kuuluu ajatus kasvusta ja kehityksestä. Edistysusko on sinällään jo utopistinen, sillä 2020-luvun ihminen ei ole missään määrin täydellisempi esimerkiksi keskiajan ihmiseen verrattuna.

Vaikka meillä on nykyaikainen teknologia, paremmat elinmahdollisuudet ja pidempi elämä, emme kuitenkaan ole yhtään sen viisaampia tai kehittyneempiä kuin menneisyyden ihminen.

Uskomme yhä siihen, että edistysusko takaa meidän hyvinvointimme ja onnellisen tulevaisuutemme. Ihminen ei ole muuttunut yhtään rauhaa rakastavammaksi tai eettisesti paremmaksi; elämme edelleen maailmassa, jossa rasismi, sodat ja epätasa-arvo ovat läsnä siitäkin huolimatta että demokratia on yleistynyt ympäri maailmaa. Edistysuskosta on tullut länsimainen “suuri kertomus”, aivan samankaltainen kuin Jumalan johdattava suunnitelma.

Emme ehkä ajattele aikaa yhtä deterministisesti, mutta uskomme edelleen siihen, että edistysusko takaa meidän hyvinvointimme ja onnellisen tulevaisuutemme. Edistysuskon suuri tarina on kuitenkin hajoamassa, sillä sen olemassaolon tarpeellisuutta kyseenalaistetaan. Voimmeko kehittää teknologiaa ja tiedettä tavalla, joka ei kuormittaisi luontoa? En usko, että edistysusko tulee poistumaan länsimaisen yhteiskunnan ideologiasta. Täydellisyyden tavoittelu on osa länsimaista ideaalia, vaikka on olemassa todisteita jo saduista ja mytologiasta siitä, ettei täydellisyyden tavoittelu johda hyvään tulokseen. Kreikkalaisessa mytologiassa Ikaros lentää keinotekoisilla siivillään liian lähelle aurinkoa ja lopulta hukkuu mereen pudotessaan liian korkealta. Sama tilanne on edistysuskolla ja kehityksellä: yhteiskunta ei tule koskaan olemaan niin täydellinen, että edistys loppuisi. Sen sijaan, että pyrkisimme lopettamaan edistyksen tavoittelun, olisi järkevämpää muuttaa edistystä kestävämmäksi sekä ilmastolle, taloudelle että yksilölle. Jos lennämme Ikaroksen tapaan liian lähelle aurinkoa, se koituu kohtaloksemme. •

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

19


OPISKELIJAKORTILLA -10 % RUOKA- JA JUOMATUOTTEISTA! Etu voimassa 31.5.2021 saakka.

Oulu | Kirkkokatu 15

Opiskelija! Olemme koonneet opiskelijoiden ohjeet ja uutiset yhteen paikkaan:

www.oulu.fi/opiskelijalle Muista ladata myös opiskelijan arkea helpottava Tuudo-sovellus.

KSELLA

H

ITARKOITU AUSSA TOS

NUT!

NOSTU N II K A T IS ASIO

ja tuntoinen n e d u e ik o en, H 1 ihmislähein , ä v ä t t y ä evään 202 t k a a t t t s o u u in v s tsii na 30 istoliitto e Tänä vuon m m e s a v toinen averille. . k a ie ll t a e ä t s r s k e ä u s ä k it m u o oit ark pää asta tosit vinkkaa ilm k i o a t d h ä e t li t a y a sti yhte kuntava livastaav a a e a k v h n o r o t a emmis TYNEN stuit, ot ttaen! Oulun Vas SUVI RÖN il.com o d o Jos kiinno a o t liit gma onnellista ontynen@ 732 0197 a r j i. v ä u ä s k it P . 040

LUN EI SINÄ OU

p


TAITONETTI.FI - SUOMEN SUURIN VALIKOIMA KÄYTETTYJÄ TIETOKONEITA

SUPERSUOSITUT KÄYTETYT YRITYSTIETOKONEET OPISKELIJA-ALENNUKSELLA

-5%

Limingantullin myymälä (Krouvintie 5) palvelee ma-pe 10-18 ja la 10-15

SUN KAVERINA MIELIPALETTI Hyvän mielen talolla Oulun keskustassa

Syksyllä tulossa mm.

|TAIDE|

|LUONTO| |VERTAISTUKI|

Mediatyöpajoja, verkkoluento, Mielen voimaa -verkkokurssi, Taideprojekti X, vapaaehtoistoimintaa

Katso lisätiedot netistä:

opiskelija-alennus

-10%

vapaakaupantuotteista Palvelemme ma-pe 8-20 | la 9-17 | su 11-17

www.hyvanmielentalo.fi facebook.com/mielipaletti |OSA YHTEISÖÄ|

|YKSILÖTUKI|

TERVETULOA MUKAAN SELLAISENA KUIN OLET!

Tilaa N.Y.T Mielipaletin ajankohtainen ohjelma sähköpostiisi tai puhelimeesi niin pysyt kärryillä!

p. 044 334 6141 tai ella.sohlo@hyvanmielentalo.fi

Linnanmaanapteekki.fi Kauppalinnankuja 1-3 | puh. 08-5561591 ELÄMÄNMITTAISTA HUOLENPITOA


TERVETULOA

opiskelemaan Oulun yliopistoon ja lukuvuoden avajaisten ekumeeniseen jumalanpalvelukseen ma 7.9. klo 13.30 Pyhän Luukkaan kappeliin (joka on ihan yliopiston vieressä Linnanmaalla)

Voit seurata sitä myös etänä: virtuaalikirkko.fi > Pyhän Luukkaan kappeli.

Olen yliopistopastori Ari Savuoja. Tuen omalta osaltani aivan kaikkia opiskelijoita opinnoissa ja elämässä eteenpäin!

Tule juttelemaan! Minun erityisalaani ovat elämän yllättävät kriisit ja suru sekä maailmankatsomukset ja uskonnot. Löydät minut Linnanmaalta huoneesta KK241 (lähellä opintopsykologeja) aina kun ovi on auki. Jos ovi on kiinni, ota yhteyttä: puh. 040 524 5919 tai yliopistopastori@oulu.fi.

Tervetuloa Luuppiin opiskelijat! Opiskelijakortilla 2 yhden hinnalla 18.10. saakka.

TIEDEKESKUS TIETOMAA

22 OULUN YLIOPPILASLEHTI

OULUN TAIDEMUSEO

NRO 3 | 2020

POHJOIS-POHJANMAAN MUSEO


Kulttuuria kampukselta ANNIINA HOLAPPA

Kaikki muu paitsi opiskelun laatu on turhaa KOLUMNI | Voisiko opiskelijoita kannustaa vaihteeksi panostamaan nopeuden sijasta

Kuva: Anniina Holappa

opiskelunsa laatuun, kysyy Juhani Kenttä.

A

inoa pysyvä asia on muutos. Tänä syksynä uudet opiskelijat aloittavat fuksivuotensa huomattavasti epämääräisemmiksi muuttuneissa olosuhteissa. Koronan takia myös pääsykoeprosessi oli poikkeuksellinen. Toisaalta haastavan kevään jälkeen myös lisättiin yhteensä yli 4 000 opiskelupaikkaa sekä yliopistoihin että ammattikorkeakouluihin. Opiskelijan asema on alati altis muutoksille. Oman sukupolvenikin sisällä on ollut monia vaihtelevia lähtökohtia opintoihin. Aloitin itse ammattikorkeakoulussa vuonna 2008 ja opiskelen nyt yliopistossa toista tutkintoani. Vähän opintojeni aloittamista aiemmin yliopistoon päässeillä on käytännössä ikuinen opiskeluoikeus, jos he eivät ole syystä tai toisesta vielä valmistuneet. Minun jälkeen tulleilla taas on voinut olla jo hakiessaan enemmän paineita, kun valinnoissa painotettiin enemmän ylioppilastodistusta ja ensikertalaiskiintiötä. Peli kovenee. NYT VALTIOVARAINMINISTERIÖ ehdottaa, että jatkossa opintotuki käsittäisi määrältään vain tutkinnon tavoiteajan. Samalla opintojen ohella tehdyn työn tuloraja nousisi. Molempia ehdotuksia perustellaan niiden

Kuvataiteilija, valokuvaaja, opettaja ja väitöskirjatutkija, Anniina Holappa, on saanut yhdistettyä tieteen ja taiteen intohimonsa. Nuoruudessaan Holappa kiinnostui omavalokuvan, itsestä otettavan valokuvan, mahdollisuuksista itsetutkiskelun menetelmänä. Myöhemmin intohimo kehittyi gradun ja väitöskirjan työkaluksi opettajaopiskelijoiden identiteettien ja tunteiden tutkimukseen. Holapan teoksia on ollut esillä useissa näyttelyissä ja hän on myös aktiivinen oululaisessa taideyhdistystoiminnassa, kuten kulttuuriosuuskunta Ilmeessä ja kulttuuriyhdistys Bingossa. Tällä hetkellä hän toimii myös Kulttuuribingon ja Oulun taidemuseon ylläpitämän, asematunnelin Ränni-gallerian kuratoijana.

työllistävällä vaikutuksella. Opetusministeri Li Anderssonin mukaan muutokset lähettäisivät ristiriitaisen viestin. Pitäisi opiskella nopeasti ja siirtyä työelämään, mutta jos leikattu raha käytetään tulorajojen nostoon, opiskelijan oletetaankin tekevän töitä opintojen ohella, jolloin opiskeluaika tietenkin pitkittyy. Voisiko opiskelijoita kannustaa vaihteeksi panostamaan nopeuden sijasta opiskelunsa laatuun? Luulisi olevan kaikkien etu, että valmistuvat opiskelijat olisivat opintonsa huolella suorittaneita asiantuntijoita. Tietenkin on monia, jotka valmistuvat tavoiteajassa, mutta kaikilta se ei luonnistu erinäisistä syistä. Oma tavoiteaikani meni jo menojaan ja taidanpa joutua anomaan lisää opiskeluoikeuttakin ensi vuonna.

Anniina Holappa:

KAIKESTA HUOLIMATTA, suhtaudun yhä yliopistoon idealistisesti. Tiedon kerryttäminen, itsensä kehittäminen, ja yhteisöllisyys kohtalotoverien kanssa sisältävät minulle itseisarvoja, joista haluan pitää kiinni niin kauan kuin itse koen sopivaksi. Koska en ihan tiedä, mitä tulen tekemään yliopiston jälkeen, sitä suuremmalla syyllä haluan ottaa opiskelumahdollisuudesta kaiken irti. Oikeastaan kadehdin ikuisuusopiskelijoita, jotka eivät ole aikeissakaan valmistua. Tuntuu, että he ovat löytäneet huijauskoodin elämään. Täällä on hyvä ihmisen olla. •

Juhani Kenttä on englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Tanssitunnelmointia | Syksyllä riittää taidetta tanssin muodossa At Once, in Helsinki

#Orpheus #Eurydice

Home Sweet Home

Carl Knifin teoksessa kuusi tanssijaa ja kaksi näyttelijää esittävät kuvaelman yhteen nivoutuvista elämäntarinoista. Aiheina ovat herkästi kuvattuina äkillinen muutos, ihmisen itseys ja elämä.

Vuonna 2016 ensi-iltansa saanut Beatrix Simkón ja Zoltán Grecsón teos kuvastaa Kreikan mytologiasta tuttua tarinaa Orpheuksesta ja Eyrudicesta. Versiossa tarina on päivitetty 2000-luvulle.

Oululaisen taiteilijakollektiivin absurdi teos kuvaa tanssin, teatterin, installaatio-, äänija mediataiteen kautta sisäilmaongelmia. Suomen lisäksi kollektiivi on esiintynyt mm. Etelä-Koreassa ja Tanskassa.

Oulun Teatteri, 11.9. klo 19

Kulttuuritalo Valve, 10.9. klo 19

Oulun Teatteri, kuusi esitystä 12.–26.9. klo 19

Nykytanssiduetto

Poikkitaiteellinen teos

Koonnut: Taija Kuntonen

Tanssinäytelmä

”Olen aika pienestä kylästä kotoisin, Ylikiimingin Arkalasta, jossa ei hirveästi ollut harrastusmahdollisuuksia. Olen aina piirtänyt ja maalannut, yläasteella otin kaikki mahdolliset kurssit kuvista. Olin mukana myös Japani-buumissa. Piirrettiin tutuista hahmoista omia versioista. Meillä oli yhteisö IRC-galleriassa, jossa kaikki piirsivät. Järjestimme tapaamisia, vaikka kaikki asuivat eri puolella Suomea. Luulen, että se on tosi voimakkaasti vaikuttanut myös siihen, miksi nykyään olen yhdistyksissäkin. Yhdessä ihmisten kanssa saa aina parhaat ideat. Jo nuorena ajattelin, että haluaisin tehdä työtä kuvataiteen parissa, vaikka siihen ei silloin hirveästi rohkaistu. On pitänyt itse miettiä, mitä vaihtoehtoja on ja lopulta päädyin hakeutumaan kuvataideopettajaksi. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisten piirtämisestä ja kuvaamisesta. Kiinnostus omavalokuvaukseen on alkanut tosi nuorena, joskus 12-vuotiaana. Aina kun näimme kavereiden kanssa, otimme kuvia toisistamme. Etenkin nuorena omavalokuva oli itsetutkiskelua ja oman identiteetin reflektiota. Instagramiin otan yleensä kuvia, joissa hymyilen. Omakuvassa voi näyttää monenlaisia tunteita. Olen aina ollut myös tosi tunteikas ihminen ja omavalokuva on ollut tunteiden sääntelyn keino, jota olen käyttänyt oman elämäntapahtumien käsittelyssä. Valokuvan ottaminen on minulle jopa helpompaa kuin kirjoittaminen. Viime vuosina omavalokuva on ollut enemmänkin väline ja menetelmä, nykyään otan niissä enemmän etäisyyttäni itseeni ja tutkin kuvien visuaalista puolta, kuten tietyn tunnelman luomista. Graduani varten haastattelemani henkilöt kertoivat kokeneensa omakuviensa ottamisen jälkeen tasapainoisuutta ja voimaantumisen kokemusta. Voimaantumisen kokemus on myös itselleni yksi tärkeä ulottuvuus omavalokuvissa. Voin itse päättää miten kuvassa itseni esitän, mikä tuo hallinnan tunnetta elämään. Voin myös tuhota vanhoja kuvia, jos koen etteivät ne enää esitä minua. Minulle on ollut tärkeää saada yhdistettyä taidetta myös tutkimukseeni. Olen onnellisessa asemassa saadessani tehdä kaikkia intohimojani, taidetta, opetusta ja tutkimusta.” •

NRO 3 | 2020

Kerttu Juutilainen

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23


Tieto on pääomaa kaikkialla.

Hanki sitä. Tarjous opiskelijoille:

Tutustu Kalevaan 2kk maksutta, tilaa: kaleva.fi/opiskelija

Pohjoista leveyttä, kansainvälistä asennetta.

Linnanmaalle

vuoroja enemmän kuin koskaan!

www.oulunjoukkoliikenne.fi 24 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 3 | 2019


Kirja-arvio Maria Pettersson: Historian jännät naiset (Atena 2020)

Fuksinkaan ei tarvi venyä kaikkeen

KOLUMNI | Fuksiuteen kuuluu jännitystä ja pelkoa, kertoo Essi Erkkilä.

O

piskelijana elämä rytmittyy paitsi kalenterivuoden, myös mitä oleellisemmin lukuvuoden mukaan. Vuoden aloitus asettuu alkusyksyyn ja tuo mukanaan lupauksen monista vielä edessä odottavista seikkailuista. Lukuvuosi 2020–2021 alkaa jokaisella opiskelijalla poikkeuksellisesti, sillä koronan vaikutukset näkyvät edelleen vuosikurssista riippumatta: jatkavat opiskelijat aloittavat kurssit etäillen, fukseilla puolestaan on edessään täysin uusi maailma, johon tutustuminen sisältää totusta poiketen ainakin huomattavasti enemmän käsidesiä ja turvavälit. Varmasti jokaisella opiskelijalla onkin pienempi tai suurempi nipistys vatsanpohjassaan, sillä edessä on joka tapauksessa varsin erityinen lukuvuoden aloitus.

olivat kaikki suuria ilon aiheita ja positiivisia muutoksia, olin myös epävarma ja hieman eksyksissä. Jännitin kaikkea uutta valtavasti. Yritin osallistua kaikkeen sekä tutustua jokaiseen uuteen ihmiseen, etten jäisi mistään paitsi. TOISELLA KIERROKSELLA OTIN asioihin täy-

sin toisenlaisen lähestymistavan. En yrittänyt olla kaikkien kanssa kaikkialla, vaikka nytkin jännitin uusia kuvioita, tapahtumia ja hikoilin selkäydinnestettä peläten jääväni täysin ilman kavereita. Joka paikkaan repeämisen sijaan, halusin olla itselleni lempeä uusien asioiden edessä. Muutos syö voimavaroja, sen olin oppinut edellisellä kerralla. Pari tapahtumaa jäikin välistä lepäämisen takia, mutta kannattaa ennemmin kuunnella itseään ja omaa jaksamistaan kuin venyä kaikkeen yli omien jaksamisen rajojen. On nimittäin täysin okei, vaikkei osallistu ihan jokaiseen tapahtumaan tai ettei heti ensimmäisinä päivinä löydä vielä omaa paikkansa. Molemmilla kerroilla ollessani fuksi kaikki järjestyi lopulta mitä parhaimmin päin: löysin ja tutustuin upeisiin ihmisiin, pääsin osallistumaan jos jonkinlaiseen tapahtumaan ja nauroin aivan valtavasti. Päätepiste oli molemmilla kerroilla hyvin samanlainen, mutta matka sinne oli aivan erilainen. Lempeys itselle kaiken uuden edessä on kannatteleva voima. Muutoksen ja kaiken uuden keskellä eräs tärkeimmistä ajatuksista, joita kannoin mukanani oli Vesta Burmanin nerokas tiivistys: “minä riitän”. Uuden tai vanhan opiskelijan ei tarvitse yrittää olla kaikkea kaikille, sillä uuden edessä sinä riität juuri sellaisena kuin olet. •

Joka paikkaan repeämisen sijaan, halusin olla itselleni lempeä

FUKSIUS ON OLLUT ITSELLENI merkityksellinen kokemus, jonka olen saanut kokea kahteen kertaan. Molemmilla kerroilla siihen ovat kuuluneet samat tunteet: jännittynyt odotus, uteliaisuus, mutta myös epävarmuus sekä arkuus. Astuessani ensimmäistä kertaa osaksi akateemista maailmaa vuonna 2015, tunsin usein olevani pökkerössä kaiken touhotuksen keskellä. Olin innoissani, mutta uuden informaation vastaanottaminen kävi kuin työstä: vastaan tuli jatkuvalla syötöllä uusia kasvoja, termejä ja paikkoja. Aivan täysin kärryillä en aina pysynytkään, ja ruokailinkin useasti fuksivuonna Pegasuksessa, joka todellisuudessa on kirjasto – ei yksi useista lounasravintoloista. Fuksina olo oli välillä jopa uuvahtanut, eikä väsymys johtunut täysin tapahtumilla täyttyneistä ensimmäisistä viikoista. Vaikka opiskelun aloittaminen, omilleen muuttaminen ja itsenäistyminen

Maahanmuuttaja kaappaa vallan, fyysikko keksii atomipommin, muusikko toimii agenttina maailmansodassa. Näitä tarinoita yhdistää yksi tekijä: ne ovat naisten. Historian jännät naiset kertoo nimensä mukaisesti naispuolisista henkilöistä, joiden elämä on ollut jollain tavalla jännää. Kirja on kokoelma historioitsija Maria Pettersonin keräämistä naiskohtaloista, joita hän aluksi julkaisi somekanavissaan. Nyt tarinat on koottu yksiin kansiin. Teoksessa naiset ovat saaneet omat lukunsa ja siinä esitellään yhteensä lähes sadan naisen tarinat. Tarinat on koottu kriteerein: tulee olla jännä, tulee olla kuollut, ja tulee olla kotoisin muualta kuin Suomesta. Yli 500-sivuinen opus sukeltaa tarinoihin tuhansien ja satojen vuosien takaa ja nostaa esiin ihmiskohtaloita, jotka historia on sysännyt syrjään. Mukana on aatelisia, tutkijoita, taiteilijoita ja urheilijoita – ja ennen kaikkea naisia ympäri maailmaa. Pettersonin teos on kieleltään kevyttä ja mukaansatempaavaa, vaikka teemat vetävätkin välillä syviin vesiin. Naiset, joiden keksinnöt on omittu ja jotka on tapettu noitina kansoittavat kirjan sivuja. Tarinat herättävät niin inspiraatiota kuin raivostusta ja toimivat muistutuksena siitä, kuinka kapea naisen rooli on historiallisesti ollut. Osa tarinoista on harmittavan lyhyitä katsauksia osaan naisen elämästä, mutta toisaalta yleisluontoiset kuvaukset kokonaisista ihmiselämistä saavat myös lukijan kiinnostumaan jatkotutkimuksesta. Aiheensa puolesta kirja on tarpeellinen, mitä todistaa myös sen loppuunmyynti ilmestymispäivänään. Kootut tarinat eivät ole iltasatumateriaalia, koska suurimmasta osasta puuttuu onnellinen loppu, tai edes keskikohta. Mutta kenties rosvoprinsessat tai vallankaappaajat antavat Disneylle lisää inspiraatiota valkokankaalla vielä joskus nähtäviin animaatiohahmoihin. Lapsille siloiteltuna tietysti. Kirja on, kuten Petterson itse kuvailee, kirja niistä naisista, joista olisin halunnut kuulla lapsena. •

Essi Erkkilä on Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä.

Iida Putkonen

Katsottavaa | Syksyn leffauutuudet dokumentoivat tuttuja henkilöitä Aalto

Karpo

Tove

Dokumentaristi Virpi Suutari tarttuu tällä kertaa kuuluisien muotoilijoiden, Alvar ja Aino Aallon elämään. Ennennäkemätöntä materiaalia sisältävä elokuva näyttää erilaisen puolen kuuluisista taiteilijoista.

Suomalaisen dokumentin tunnettu kasvo Hannu Karpo pääsee itse dokumentin aiheeksi tänä syksynä. Ari Matikaisen elokuva kertoo Karpon uran pimeistä puolista ja journalismin kehityksestä viime vuosikymmenien aikana.

Rakastettu muumien luoja herätetään dokumenttielokuvassa henkiin rakastavana ja ristiriitaisena ihmisenä. Zaida Bergrothin elokuva tarkastelee Tove Janssonin elämää ennen muumeja ja niiden menestyksen jälkeen.

Ensi-ilta 4. syyskuuta

Ensi-ilta 25. syyskuuta

Ensi-ilta 2. lokakuuta

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25


In English

TEXT by Pablo Santur PHOTO CDD20 / PIXABAY

Towards something new Pablo Santur talks about how to deal with facing new challenges. What is the difference maker between surviving and failing when new things happen?

IF YOU, LIKE ME, ARE NOT FROM OULU, your arrival to this

city was a moment of newness. An open door to new experiences and moments. Since uncertainty was part of the combo, I had just a blurred idea of what I was about to face. Following my truthful desire to have a good experience here, I settled down most of those moments in my memory under a shining and beautiful light. However, part of the journey was also this pandemic, a breakup, and really difficult times adapting to this new normality. So, why new flavors, experiences or colors in the sky can be beautiful but a newness shaped by a pandemic, or a sudden break up is the opposite?

The newness full of hope Same as you, I have faced newness many times in my life. Like for instance, the first time I went to the school by myself, or went on a date, or started in a job position. Following the latest, the most recent change in my working life was the shift of profession. After working as a scriptwriter and living some years in Argentina, I decided to go back to Peru. However, the landscape was not as promising as expected and I did not find a job in the media. Although it was a difficult moment, it forced me to find another door. One that later on guided me here. In the years I was away from Perú

the number of universities grew exponentially. Since teachers were needed, I accepted a job offer. On the first day, I was in front of the class, all nervous, stuttering and stumbling with my ideas. It was not as easy as I thought. Both my lack of performance skills and unrealistic expectations made it difficult. I was expecting to find students eager to know more about the field, so we all would become a family in pursuit of knowledge (naïve, idealistic, but real at that time). Instead, some were truly interested while others were not (and others did not have a clue of what they wanted). A hundred relaxing breaths later, I realized although I was a communicator, I did not know about learning or teaching processes. And the immediate feedback from my students yawning at the back of the class was totally different to get the rating results of the TV show I wrote. And I did not know fully how to handle that. Tim Ferriss, American best-selling author, recommends exteriorizing our fears by listing them. In my case, it took me a while, but finally I was able to express out loud (because for that I have to accept that my worst fear became true) that I did not want to be a teacher disconnected from my students. By doing that, I was able to picture the situation with some distance and establish potential alternatives. Because of my inflated expectations, I did not fully do it in advance so I had to overcome the evident results.

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI YLIOPPILASLEHTI 26 OULUN

NRO NRO3 3| 2020 | 2020

On the contrary, when I decided to come to Oulu, I was more cautious in my planning. First, since I was really methodical with my savings, I knew in advance I was going to need some other funding. Then, I looked for internships and scholarships since my arrival, and luckily I got them. Second, since I lived abroad before I knew I was going to miss my family and friends. Although my family is extensive, there was no other Santur in town, so I joined as many groups and met as many people as I could. At that point, I felt ready to face any challenge. However, I skipped something. In my mind, I was fully prepared to defeat the harshest winter ever. Packed in my bags was my jacket, gloves, and socks. So, cold was not going to be a problem (only an issue. From 11 degrees in winter to -25, no matter how well I could have planned, it is still a huge gap). However, it didn’t even cross my mind to ask about levels of sunlight during the cold. In my inexperienced understanding of Nordic winter, I thought darkness only occurred at night. Coming from a country near the equator I was shocked not having sunlight for weeks and months. The result? My circadian rhythm was totally blown up. I confused the hours, lost sleep and no trick I used in the past was working then. In a matter of days, all my inner confidence in success collapsed.


Resilience, Oh resilience… In her TED talk, Lucy Hone, resilience expert and researcher, shared three secrets of resilient people: acceptance, focus, and benefit assessment. First, resilient people realize that bad things happen. There is nothing they can do about it, it just happens. So, instead of tormenting themselves, seeking an explanation, they just accept it. Then, they direct their attention towards the positive away from pain, and finally, they decide on what to invest their attention in, considering if it is going to be bad or good for them. As Hone also says, knowing about resilience and being resilient are two different things. And like her, I also learned the hard way. First, as a teacher, I just accepted that I needed the job and I could do nothing to change the students. So, instead of complaining and overwhelming myself with unnecessary stress I digged into learning processes and prepared more carefully my classes. Thus, I signed in some courses about self-regulation and then in a full Master program about learning and teaching. As I was getting more familiar with terms like self-efficacy, motivation, engagement or collaborative learning, my path towards Oulu was being paved. Months later, when facing my collapsed circadian rhythm, the first step to fixing it was to accept that as much I could complain, I was not going to change the weather. So, since I came here to complete my studies, and there had been foreign studies coming here for years, I was going to find a solution. Also, realizing that any effort to

study was useless without fixing my sleeping problem first, led me to focus all my energy into searching for sleeping techniques or apps that could help me to get some rest to fulfill my duties.

People and stress During most of my life, when facing problems, I was reluctant to share my feelings. I did not want to make my stress and frustration the burden of someone else. But also, I did not want to seek help to avoid admitting I was not doing it okay. However, after opening that door, I felt quite relieved, light, and willing to do it again. Who would have imagined that it was because of the oxytocin I was getting?

Resilient people realize that bad things happen. There is nothing they can do about it, it just happens. According to the health psychologist Kelly McGonigal that is what happens when we seek support or help someone else. In fact, this hormone not only strengthens our social bonds, but also helps us recover from stress, like protecting our cardiovascular systems from its effects. McGonigal also shared another interesting idea, against a quite

NRO 2020 NRO33| | 2020

common belief. Stress is not bad per se. Instead, it is your perspective on it what determines whether you benefit or suffer from it. A study with 30,000 American adults found that people who suffered a lot of stress had an increased risk of dying. But… (important but) this was only valid for those who understood stress as harmful for their health. On the other hand, people who did not consider stress as harmful were not more likely to die. Even experiencing a lot of stress, they had a lower risk of dying than those who had experienced small amounts. Is that the difference between the two unexpected situations described at the beginning of the article? A pursued moment versus a sudden and unexpected situation? Maybe that is why we are kinder to ourselves when making mistakes in a situation we were looking for. At least that was my case. Despite knowing I was making mistakes in my adaptation process to Finnish cultural settings, I was confident that it was only temporary. On the other hand, when facing the pandemic, I felt helpless in changing what was going on. Then, the uncertainty became overwhelming. However, if at the beginning of this pandemic, I was really scared about the decline of my professional life, after really considering the options I could figure out potential scenarios and solutions. Also, relying on my beloved ones helped me to realize that whatever happens, we can do small things to preserve ourselves and keep living this life together. In this city, another, or wherever we want to go. •

OULUN YLIOPPILASLEHTI

27


In English

TEXT Anca M. Catana PHOTO Estée Janssens / Unsplash

Tools for the new academic year (that I wish I knew as a freshman) Studying is hard work, but the right equipment will make it a lot easier. In this article, Anca M. Catana shares her experiences and gives tips for successful studying.

Online calendars. They are ok, but not great. I’ve been using online calendars as a back-up/complementary calendar to my paper planners, but never exclusiveONLINE ly. The biggest advantage is that it’s always there, so CALENDAR you can easily book a date, but I feel it easily gets more crowded than it actually is, and you might just “lose the track of time” if you ran out of battery.

THERE ARE THINGS that will make studying a lot easier. Some of them might be obvious, but others not so much. Here is a list of things to consider, heading into the new academic year.

Coming straight from high school, or from a job with a regular schedule, or A PLANNER from a parental leave with a very irregular schedule, the need for a planner might not be so obvious to you at this point. But once the courses get rescheduled, the assignments pile up and your free time gets crowded, you will definitely feel the immediate necessity of such an item. Luckily, there are several options regarding planners and I have tried them all.

Standard planners from supermarkets or book stores are for you if you just want to keep up with your lectures, assignments and student events, but STOREBOUGHT are not the most hyper-busy type of student, this is CALENDAR your go-to. Inexpensive (compared to other paper counterparts), ready to fill-in, with tons of design options to choose, you just couldn’t ask more from a basic planner.

A personalized planner made-to-order. This is the option I chose for the upcoming year. PERSONALISED If amongst the tons of types of ready-made CALENDAR planners, you still can’t find your soul-mate, you can definitely create one fit for your taste and needs. The biggest downside: it is much more expensive than the standard one and of course the production and shipment take extra time. But if this doesn’t stop you from ordering one, you can finally become the organizing freak you were always meant to be!

28 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 3 | 2020

Bullet journals. Some fall utterly in love with them. I love the time and money I save by not us ing one as my planner. If you have the time and BULLET inspiration to fill in a layout every single month/ JOURNALS week/day and the money to spend on all the fancy accessories, go for it! After having a horrible time with a bujo last spring, I decided to opt out from using it as a planner this year, but I still bought a basic one (and the most basic accessories) for, well.. journaling. So I can keep all my 100 year-plans and 1,000,000 euro-worth ideas neatly in one place.


Writing tools. It’s a no-brainer. You’ve been buying writWRITING TOOLS ing tools since pre-school. But if you are one of those who fancy using a fountain pen, you might reconsider your choice, since the ink is very difficult to come across in the Finnish bookstores.

Pencil and eraser. They never fail. I’ve seen people going through their uni years with only just that. So if minimalism is your way, just get your pencil and eraser (borrow the sharpener from your classmates when needed).

PENCIL AND ERASER

Erasable pens. If there’s something that I totally loved from my bujo adventure, that’s the erasable pens. When I first discovered them, I had a Eureka mo ERASABLE ment. How did I manage to survive some 15 years PENS of education without ever using one is a mystery for me, but now, I can’t go anywhere without them. You need them in your life, too!

A laptop. This is another one worthy of “duh”, but the point I wanted to make is that, when choosing your laptop, especially as a freshman, it is not a good time to get stingy. Do yourself a favour and A LAPTOP go for a proper one. You will need it like air, because you need a tool that can keep up with you, as well as your Zoom lectures.

A bag that fits your new laptop, if you are a minimalist.

A BAG FOR If not, you probably need a bag that is sporty, a bag that YOUR LAPTOP is more fancy, a bag that can resist a winter storm...and

the list can go on and on. But really, you need some reliable ways of carrying your laptop around (or just go for a desktop instead), so the rain, snow and cold of Finnish weather won’t ruin your precious.

All the discount apps/cards/coupons you can get your hands on (Tuudo app, Pivo app, student sticker). Now life in Oulu ain’t cheap, but over time, with a bit of diligence, you can save a fair amount of money by paying a close eye at all the of fers available: student discounts for meals in DISCOUNTS university’s restaurants, bus card discounts, drinks, pizza’s, movies, hairdresser, you name it, so you can spend the money on things that really matter (that laptop, I’m telling you).

A reusable cup and/or a thermos and a water bottle. The winters are dark and cold, and coffee is your best ally ( we welcome tea-drinkers in our club as well). Do yourself (and the world around you) a favor and buy a reusable cup for when you need to run with your coffee from one place to another. A thermos will THERMOS save you some nice money in the long run, if you choose to bring your coffee from home (it might not work that well if you like your coffee milk. As I learned, it starts tasting funny after using it for a few weeks). If you are going to follow your studies exclusively from home, nothing compares to a sip of hot coffee (yes, or tea) enjoyed outside by the fire on a freezing day!

A multi subject notebook. You can go through your university years without touching a single notebook if you like. But if you are like me and remember stuff better when you ALL-IN-ONE write it, or get distracted by the laptop (aye NOTEBOOK for both!), a multi subject notebook might be great for you. Even if you do take notes during classes, there won’t be that much to write that you can fill-in a whole notebook for each course, and we don’t want to waste no paper, do we? Plus, it will be easier to prepare your bag if you just need to use one notebook everyday, instead of digging amongst ten different ones.

A PLAN

A plan. While a planner will help you deal with day-by-day stuff, it is important that while in the midst of stress and rush, or the enthusiasm of a new academic year, you don’t let the big picture get completely out of sight. The beginning of a new academic year is a good moment to draw the big lines regarding the following semester and year. Think about your academic objectives and work life related objectives. If I learned something after four years of studies, is that you simply don’t have time to do everything you would like to do (take all the courses with catchy names, visit every event and fare, be involved in all the societies and organizations, while keeping healthy relationships and having a balanced lifestyle which includes lots of rest). As an example, during my first semester as a freshman, I focused on the compulsory studies, and on the second one, I focused on studying Finnish. During my second year I decided to focus on my personal life and family, while during my third year I focused on catching up with all the school work. Last year it was all about gathering different experiences and networking. •

NRO 3 | 2020

OULUN YLIOPPILASLEHTI 29


! a t s a n n u k i i Piristystä l

Sporttipassi ja ululiikunnan ko ea rk e, mm. ko si tarjontaamm ta Nappaa itselle un ik li en ! n monipuolise kuntosaleille pääset mukaa uvuoroille ja il llo pa , le il atunne liikunta- ja ryhmäliikunt yös edullisille m et e ov aa av ppaneidemm Sporttipassi yhteistyökum kä se lle ei ss hyvinvointikur tarjontaan. ohjeet assin hankinta ip tt or Sp ja e tarjontamm Tsekkaa laaja mukaan! me. Tervetuloa nettisivuiltam

hteä

Aina kannattaa lä

liikkumaan!

30 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 3 | 2020

Ollaanhan yhteydessä myös valmistumisen jälkeen? Oulun yliopiston alumniyhteisön kautta alumnit eli tutkinnon suorittaneet voivat säilyttää yhteyden kotiyliopistoonsa ja toisiinsa. Maksuttomaan yhteisöön voivat liittyä kaikki Oulun yliopiston alumnit. Lämpimästi tervetuloa mukaan alumnitoimintaan!

Liity mukaan: alumnicommunity.oulu.fi


Alumnilta oppia

Fantasiasta voimaa

Oulun yliopiston ja Edinburghin yliopiston lisäksi Hannu Rajaniemi on valmistunut myös Kalifornian Piilaaksossa sijaitsevasta Singularity Universitystä.

TEKSTI Laura Juntunen KUVA Zuzana Krejciova-Rajaniemi

Oulun yliopistossa Hannu Rajaniemi kanavoi luovuutensa roolipelaamiseen ja haaveili teoreettisen fyysikon työstä. Lopulta kutsumus löytyikin toisaalta. SAN FRANCISCOSSA ON AAMU, kun tutkija, yrittäjä ja kirjailija Hannu Rajaniemi vastaa videopuheluun kotoaan käsin. Kuluneet kuukaudet ovat olleet kiireisiä. Bioteknologiayhtiö HelixNanon perustajajäsenenä Rajaniemi on mukana kehittämässä rokotetta uutta koronavirusta vastaan. ”Edessä on luultavasti vielä pitkä tie, ennen kuin saamme toimivan rokotteen. On myös mahdollista, että ennen kuin siihen pisteeseen päästään, saavutammekin laumaimmuniteetin. Se on kuitenkin aika jäätävä vaihtoehto, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa se voisi tarkoittaa jopa 3 miljoonaa kuollutta”, Rajaniemi sanoo. Hän korostaa, että pandemia on vasta alkuvaiheessa. Rajaniemi arvioi, että viruksen kanssa kamppaillaan ainakin vuoden 2021 loppuun saakka, ehkä pidempäänkin. ”Uskon kyllä, että rokote saadaan jossain vaiheessa. Se vain ei ole niin suoraviivaista kuin media antaa ymmärtää. Jos meillä käy hyvä tuuri, ensimmäisen aallon rokotteet auttavat vähän, mutta eivät palauta tilannetta kokonaan normaaliksi. Huonolla tuurilla ne voivat jopa pahentaa infektiota”, Rajaniemi kertoo.

Matematiikkaa ja kirjallisuutta Ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että Rajaniemi päätyi bioteknologian pariin. Alun perin hänestä piti tulla teoreettinen fyysikko. Kipinä fysiikkaan syttyi, kun Rajaniemi luki alakouluiässä Jules Vernen kirjan Sukelluslaivalla maapal-

lon ympäri. Sen jälkeen hän alkoi haaveilla sukellusaluksen rakentamisesta. ”Aloin pohtimaan, mikä sen voimanlähde voisi olla, ja sitä kautta päädyin fysiikan pariin”, hän muistelee. Lukion jälkeen Ylivieskassa kasvanut Rajaniemi muutti Ouluun ja aloitti matematiikan ja teoreettisen fysiikan opinnot. Varsin pian hän alkoi haaveilla akateemisesta urasta ja kiinnostui ennen kaikkea säieteoriasta. Ollessaan vaihdossa Cambridgen yliopistossa Rajaniemi liittyi ammattikirjailijoiden ohjaamaan kirjoittajaryhmään. Tarinat ja henkilöhahmojen kehitteleminen olivat aina houkutelleet, mutta vasta nyt hän alkoi toden teolla kirjoittaa. ”Kirjoittaminen oli virkistävää vaihtelua fysiikan opinnoille”, hän sanoo. Kaikkein intensiivisin kirjoittaminen alkoi Edinburghissa, jossa Rajaniemi työsti myös väitöskirjaa säieteoriasta. Esikoisteos Kvanttivaras (The Quantum Thief) julkaistiin vuonna 2010, suomennoksena vuotta myöhemmin. Sittemmin Rajaniemi on kirjoittanut yhteensä neljä romaania ja lukuisia novelleja. Kirjoittaminen on Rajaniemelle tapa ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Kun hän haluaa selvittää jonkin asian perinpohjaisesti, hän kirjoittaa siitä novellin tai romaanin. ”On siinä myös sisäinen pakko. Jotkut kysymykset, näyt ja asiat jäävät pyörimään mieleeni ja minun on pakko saada ne ulos, paperille. Usein kirjoittaminen on oire jostain asias-

ta, mutta se käy ilmi vasta, kun ensimmäinen raakaversio tarinasta on jo valmis. Sitten tajuan, että ahaa, tämän takia tämä oli pakko kirjoittaa.”

Syy olemassaoloon Vaikka se oli aluksi vaikea myöntää, Rajaniemi on ymmärtänyt, ettei hänen tehtävänsä ole olla teoreettinen fyysikko. Tie on kulkenut Ylivieskasta Ouluun, sieltä Edinburghiin, San Fransiscoon ja Piilaaksoon. Monen eri vaiheen jälkeen Rajaniemi on löytänyt kutsumuksensa bioteknologiasta, syövän ja pandemioiden vastaisesta taistelusta. Kirjat taas syntyvät ennen päivätyötä, kello kuuden ja kahdeksan välisenä aikana. Rajaniemen ohje muille onkin nykyään se, ettei kannata huolestua, vaikka oma ala ei heti tunnu löytyvän. ”Kannattaa jatkaa etsimistä, vaikka oma juttu ei olisi vielä löytynyt. Sinun tehtäväsi maailmassa voi olla jotain sellaista, mikä on sinusta helppoa ja kivaa, ja jota ihmiset arvostavat. Japaninkielessä sille on ihan oma sanansakin, ikigai, syy olemassaoloon.” Seuraavaksi Rajaniemi haaveilee siitä, että ihmiset oppisivat ratkomaan ongelmiaan tehokkaasti. Koronan jälkeenkin edessä on haasteita, jotka vaarantavat koko sivilisaation olemassaolon. Hän kuitenkin uskoo, että meillä on kaikki mahdollisuudet selvitä niistä. ”Se on tämän ihmiskunnan paradoksi: olemme kyvykkäitä ratkoNRO 3 | 2020

HANNU RAJANIEMI Kotoisin Ylivieskasta. Asuu ny» kyisin San Franciscossa. Yrittäjä, tutkija ja kirjailija. Perus» tajajäsen HelixNano -yrityksessä, joka kehittää bioteknologian avulla uusia syöpälääkkeitä ja rokotetta koronavirusta vastaan. Opiskeli matematiikkaa ja teo» reettista fysiikkaa Oulun ja Cambridgen yliopistoissa. Väitteli tohtoriksi säieteoriasta Edinburghin yliopistosta. Perusti Oulun yliopistossa ystä» viensä kanssa peliseura CRYOn, joka toimii yliopistolla tänäkin päivänä. On kirjoittanut 4 romaania, ja » hänen novellejaan on julkaistu useissa lehdissä ja antologioissa Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Harrastaa urheilua vaimonsa ja » perheen koiran kanssa.

maan todella ihmeellisiä asioita ja tekemään hienoja asioita toisillemme. Silti meillä on myös evoluution jäänteitä, jotka eivät sovi nykymaailmaan, kuten se miten pelkäämme muukalaisia tai uskomme eniten sellaisia asioita, joitka aikaisemmat mielipiteemme vahvistavat. Biologiasta johtuvat ongelmat suurenevat globaalissa yhteiskunnassa, jossa elämme.” Rajaniemi toteaa, että ihmisillä on jo nyt valtava määrä hienoja työkaluja ongelmiensa selvittämiseen. Ratkaisuja löytyy niin pandemioihin, ilmastonmuutokseen kuin muihinkin uhkiin. ”Vaikeampi ongelma on se, miten rakennamme yhteiskuntamme uudelleen niin, että meillä olisi vähän pidempi aikahorisontti kuin se, kuka voittaa seuraavat vaalit.” • OULUN YLIOPPILASLEHTI

31


liity jäseneksi Vihreiden jäsenyys on kannanotto maailman menoon. Tule mukaan muuttamaan maailmaa ja puolustamaan ihmisarvoa, ympäristöä sekä heikommassa asemassa olevia. www.vihreat.fi/liity Oulun Vihreät - OVI ry Oulun seudun Vihreät naiset ry Oulun vaalipiirin Tieteen ja teknologian vihreät ry Oulun vihreät nuoret ry

SykSy tuli konttiin.

UUSI SESONKI ON JO ESILLÄ.

Jäikö asuntohommissa jotain hampaankoloon? Syksyn tullen asuntoja vapautuu. Liity Ohituskaistalle ja nappaa sopivampi! psoas.fi/ohituskaista

Kun ostat Kontista, tuet samalla Punaisen Ristin tärkeää avustustyötä Suomessa ja maailmalla. Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Tyrnäväntie 14, 90400 Oulu Puhelin 040 7379 527 Avoinna ma–pe 9-18, la 9-16 kontti.punainenristi.fi www.facebook.com/sprkontti

Profile for Oulun ylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehti 3/2020  

Oulun ylioppilaslehti 3/2020

Oulun ylioppilaslehti 3/2020  

Oulun ylioppilaslehti 3/2020

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded