Oulun ylioppilaslehti 5/2015

Page 1

5/2015 | 1.7.2015 | 55. vuosikerta

Mielipaikoissaan Neljä oululaista nuorta, neljä näkökulmaa Ouluun.

• RÄPPIÄ, JOKA SYNTYY ÖISIN

s. 10

• UUNO IS NOW UUNI

s. 20

• KOLUMNI: IIKKA KIVI

s. 23


KONTTIKAUPALLA hyvää KONTIN ETU OPISKELIJOILLE – LEIKKAA TALTEEN! Tällä kupongilla valitsemasi huonekalu –50 % ja kotiinkuljetus kaupan päälle. Etu voimassa 30.9. saakka. Kuljetamme huonekaluja 15 km etäisyydelle Kontista.

Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Jääsalontie 12, 90400 Oulu Puhelin 040 1390 731 Avoinna ma-‒pe 9-‒18, la 9-‒16 kontti.punainenristi.fi www.facebook.com/sprkontti


Sisältö

Löysin uuden vaihteen omalle uralleni. Joonas Donskoi

s. 27

Aluksi 5 Päätoimittajalta

Ouluko ankea kaupunki?

6 Noin kuukauden uutiset

Oulun yliopiston opiskelijat saavat mobiilisovelluksen, ja tutkimus- ja koulutusrehtori kolmannen vararehtorin hoitamaan yhteistyösuhteita. Deep Content Company sai potkua yhtiöittämissuunnitelmiinsa Midnight Pitch Festin voitosta.

7 Asiantuntija tietää

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat opiskelijoiden kysymyksiin.

8 Päähenkilö

Oulun yliopiston vastavalittu viestintäjohtaja Marja Jokinen haluaa kirkastaa yliopistolaisten tavoitteita.

Lopuksi 19

Keittiön valtaus

Oman keittiön huumaava vapaus on saanut Carita Fredrikksonin innostumaan leipomisen lisäksi muustakin ruuanlaitosta.

20 From Uuno to Uuni

Why did we change a letter?

20 Hi, 5

Amazing things about Oulu.

21 Tips Dips

Life is a cheap journey.

23 Kolumnisti Iikka Kivi

riemuitsee väärässä olemisesta.

25 Kolumnisti Sanna Häyrynen ei koe kotikaupunkiaan omakseen.

Tässä lehdessä 10 Räppiä, joka syntyy öisin Haamun Puhallus-albumin vastaanotto yllätti tekijänsä.

25 Pyhähuhdan levyarvioissa

Lau Nau, Lasten Hautausmaa ja Jaakko Eino Kalevi.

26 Kolumnisti Juuli Juntura

ei ole lukukausimaksujen hurmoksessa.

12 Heikko signaali koulutuksen roolista Suomen uuden hallituksen kaavailemat koulutusleikkaukset eivät ole ilahduttaneet.

26 Riihisen kulttuurimenoissa arvioitavana

13

27 Vaikutuksentekijä

Mielipaikoissaan

Neljä oululaista nuorta kertovat, missä viihtyvät parhaiten kotikaupungissaan.

Kaukovainio - lähiötarinoita ja M. A. Nummisuutarit.

Jääkiekkoilija Joonas Donskoin kurinalaisuus palkittiin loistavan kauden päätteeksi.


Olemme somessa! facebook.com/ oulunylioppilaslehti @ylkkäri issuu.com/ oulunylioppilaslehti instagram.com/ oulun_ylioppilaslehti

Äkkilähdöt

*)

opiskelijakortilla

-20% Alennus samana päivänä varatuista parturi- ja kampaamopalveluista.

PARTURI-KAMPAAMO Kirkkokatu 4, I & II krs. Oulu p. 040 777 7047 Stockmann Oulu I krs. p. 040 717 1898 // www.salonvirho.com *) TARJOUS ON VOIMASSA 31.5.2016 ASTI.


Päätoimittajalta

5/2015 1.7.2015 55. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 10 kertaa vuonna 2015. Oulun ylioppilaslehti on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TOIMITUSAPULAINEN Maarit Halonen toimitusapulainen@oyy.fi TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Veera Adolfsen, Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Sanna Häyrynen, Juuli Juntura, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Anna Mansisto, Marko Pyhähuhta, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriulnikova.

Turhaan ankeaksi tuomittu

KANNEN KUVA Maarit Halonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.ylkkari.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 7200 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 26.8.

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

P

aluumuutin taannoin Ouluun opintojeni loppuvaiheessa gradua tekemään. Tarkoituksenani oli käydä kirjoittamassa tuo viimeinen yliopistollinen koitos, ja jatkaa sitten matkaa muualle. Elämä ei kuitenkaan mene useinkaan suunnitelmien mukaan. Gradu ei valmistunut aivan odotettuun tahtiin, mutta sain sen valmiiksi muutaman kuukauden omasta aikataulustani myöhässä. Tuossa ajassa olin jo ehtinyt hankkia seuraavaksi kesäksi töitä, joten jäin kaupunkiin vielä muutamaksi kuukaudeksi pidempään. Sain nopeasti uusia kavereita, kesäinen Oulu pani minut ihastumaan itseensä ja löysin tunnelmallisen kodin Puu-Raksilasta. Huomaamattani minulle oli rakentunut uusi elämä kaupungissa, johon minun ei vielä valmistumisen jälkeen pitänyt päätyä. Olin aina ajatellut, että voisin palata Ouluun sitten joskus, kun minulla on perhe ja lapsia. Viiden kuukauden sijasta olen viipynyt paluumuuttajana kohta neljä vuotta. Etelä-Suomessa asuvat ystäväni välillä kysyvät, viihdynkö täällä ja milloin muutan kenties sinnepäin takaisin. Joka kerta vastaan kyselijöille nauttivani täällä asumisesta. Toki vaihtaisin maisemia, jos kaupungissa olisi ankeaa. TÄSSÄ LEHDESSÄ

tovat suosikkipaikoistaan kotikaupungissaan (s. 13–18). Tarinat siitä, miksi juuri ne paikat koetaan tärkeimmiksi, ovat kiehtovia. Kaikilla muillakin Oulussa asuvilla on varmasti lempikadunpätkä, suosikkilenkkipolku tai mieluisin kahvila. Itse ainakin päivittäin työmatkoilla fiilistelen pyörän selässä vehreitä maisemia. Erityisesti Raatista kaupunginkirjastolle menevät pyöräsillat tarjoavat pakahduttavia näköaloja. Vaikka ilmapiiri, josta Sanna Häyrynen kolumnissaan sivulla 25 kirjoittaa, ei kaikilta osin ole kaupungissamme nuorekas ja kaikkia ihmisryhmiä huomioonottava, on meillä Perämeren rannalla moni asia kuosissaan. Harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia on runsaasti. Värikäs kulttuurielämä pursuaa monipuolista taidetta musiikista kuvataiteisiin ja tanssista teatteriin. Muusikoita, taiteilijoita, dj:itä ja tapahtumajärjestäjiä riittää, ja monet eivät missään nimessä halua muuttaa täältä pois. Runsas ja eloisa start-up-ekosysteemi luo mahdollisuuksia yrittämiseen ja monitieteinen yliopisto kouluttaa nuorista asiantuntijoita. Kaupunkimme on täynnä nuoria, joten täällä itää aikamoinen potentiaali tehdä mitä vaan!

neljä nuorta oululaista kerNRO 5 | 2015

Kirjoittaja on asunut Oulun lisäksi Tampereella, Kokkolassa, Berliinissä ja Göteborgissa – ja viihtynyt niissä kaikissa. OULUN YLIOPPILASLEHTI

5


Noin kuukauden uutiset

Mobiilisovellus Oulun yliopiston opiskelijoille Uusi sovellus ei korvaa nykyisiä järjestelmiä, mutta se tarjoaa opiskelijoiden tarvitsemat palvelut helppokäyttöisessä muodossa. TEKSTI Minna Koivunen ENSI SYKSYNÄ Oulun yliopiston opiskelijat saavat käyttöönsä mobiilisovelluksen, jolla voi muun muassa ilmoittautua kursseille, tarkastella omia opintosuorituksia ja lukujärjestystä sekä selata ruokalistoja. Mainio piirre sovelluksessa tulee olemaan opintosuorituksen kirjaamisesta tuleva ilmoitus. Kun opiskelijalle kirjataan uusi opintosuoritus, saa hän siitä heti tiedon puhelimeensa tai tablettiinsa. Enää ei siis tarvitse päivystää WebOodissa uusia opintopisteitä. Muita palveluita Aapo-työnimellä kutsuttavassa sovelluksessa on esimerkiksi yliopiston opaskartta, HOPS (sovellus kertoo muun muassa mitä kursseja HOPSista on jo suoritettu), opiskelijakeskuksen ja kirjaston palveluiden linkit ja uuden opiskelijan opas. Sovelluksessa on myös sisätilapaikannus. Jos opiskelija ei tiedä, missä jokin luentosali tai muu paik-

ka on, sovellus kertoo sen. Mobiilisovellus ei tule korvaamaan mitään nykyisiä järjestelmiä, mutta se tuo opiskelijoiden tarvitsemat palvelut helppokäyttöiseen muotoon. Tarkoituksena on helpottaa opiskelijoiden arkea ja vähentää hyppimistä useiden eri tietojärjestelmien välillä. Opiskelijoille suunnattu mobiilisovellus on laatuaan ensimmäinen Suomessa, ja se kehitetään Oulun yliopistossa tietohallinnon tietojärjestelmäsuunnittelija Iikka Meriläisen johtamassa projektissa neljän harjoittelijan voimin. Tietojenkäsittelytieteiden opiskelijat Joona Hartikainen, Jussi Heikkilä, Ville Lautala ja Daniel Melander vastaavat kehittämis- ja suunnittelutyöstä. Mobiilisovellus toimii aluksi Android-laitteilla niin puhelimissa kuin tableteilla. Sovelluksen on tarkoitus olla ladattavissa Google Play -kau-

passa elokuun lopussa. Syksyn aikana sovellus pyritään tuomaan myös Applen laitteisiin. Windows-puhelimiin Aapoa ei näillä näkymin ole tulossa. Android-laitteisiin sovellus tulee ensimmäisenä laitemäärien vuoksi. “Näppituntuma on, että Androidlaitteita näkyy käytävillä eniten. Windows-puhelimiin törmää harvemmin”, Iikka Meriläinen toteaa. Sovelluksen voivat ladata muutkin kuin opiskelijat, mutta opiskelijatunnuksella kirjautumista vaativat toiminnot eivät ole heidän käytettävissään. Vierailijat ja henkilökunta pääsevät hyötymään muun muassa opaskartasta ja paikannuspalvelusta. Mobiilisovellus on ollut mahdollista toteuttaa koulutuksen strategiarahan turvin, mistä Meriläinen antaakin kiitosta koulutusneuvostolle ja elokuun lopussa koulutusrehtorin tehtävän jättävälle Olli Silvénille. •

? Helka-Liisa Hentilä

Taina Pihlajaniemi

Kolmas vararehtori selviää elokuussa.

Kolmas vararehtori hoitamaan yhteistyösuhteita TEKSTI Minna Koivunen KUVAT Oulun ylioppilaslehden arkisto OULUN YLIOPISTON hallitus on valinnut 12. kesäkuuta uudeksi koulutusrehtoriksi arkkitehtuurin tiedekunnan dekaani Helka-Liisa Hentilän. Tutkimusrehtorina jatkaa professori Taina Pihlajaniemi. Yliopistolle valitaan lisäksi yhteistyösuhteiden vararehtori uuden, 1.1.2016 voimaan astuvan organisaa-

6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

tiorakenteen vuoksi. Jatkossa tutkimustoiminta keskitetään tiedekuntiin, ja vararehtorit ryhtyvät vastaamaan tiedekunnista yhdessä dekaanien kanssa. Ilmoittautumismenettely kolmannen vararehtorin tehtävään on käynnissä, ja nimitys tehdään yliopiston hallituksen kokouksessa 21. NRO 5 | 2015

elokuuta. Rehtori Jouko Niinimäki toivoo yhteistyösuhteiden vararehtorin aloittavan tehtävässään 1. syyskuuta. Tutkimus- ja koulutusrehtoreiden toimikaudet ovat viisivuotisia ja päättyvät 30.6.2020. Hentilä aloittaa koulutusrehtorin tehtävässään 1. syyskuuta. •


Täydellinen ajoitus Oulun yliopiston spin off -yritysidealle Deep Content Companylle Midnight Pitch Festin voitto tuli otolliseen aikaan. TEKSTI Minna Koivunen OULULAISEN Deep Content Companyn yritysidea voitti kesäkuussa Midnight Pitch Festin start up -kilpailun, josta se sai 10 000 euron pääpalkinnon ja 4 000 euron edestä palveluita, kuten rahoitus- ja lakipalveluita sekä mainontaa. “Ei olisi voinut tulla parempaan saumaan”, yksi Deep Content Companyn liiketoiminnan kehittäjistä Ville Hulkko toteaa. Oulun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen perustuva yritysidea hyödyntää uudenlaista videoidenhakuteknologiaa, videoiden syväsisältöä. Se on kaikkea videoiden merkityssisältöä, jota nykyiset hakukoneet eivät indeksoi. “Videoiden syväsisältöjen automaattinen tulkinta mahdollistaa parempien videopalveluiden kehittämisen”, painottaa yliopistotutkija Mika Rautiainen, joka vetää monialaista tutkimustiimiä. Tästä esimerkkinä on kuvailuun pohjautuva elokuvahakukone, joka yrittää arvata mainitun elokuvan 40 000 englanninkielisen elokuvan indeksistä. Guess my Movie -kampanjan keräämä tieto auttaa kehittämään hakukonetta eteenpäin. Tutkimustiimi on ollut mukana 14 kuukautta kestävässä Tutkimuksesta uutta liiketoimintaa -hankkeessa, joka loppuu elokuussa. Hankkeessa on kehitetty liiketoimintamalleja, joilla uniikkia teknologiaa voisi viedä markkinoille. Valmista myytävää tuotetta he eivät ole vielä suunnitelleet. Se on seuraavana vuorossa, kun start-up yhtiöitetään. ”Malleja tuotteistamiseen on kuitenkin suunniteltu ja niitä on to-

dennettu pilottien kautta”, Rautiainen havainnollistaa. Monialaiseen tiimiin kuuluvat liiketoiminnan kehittäjät KTK Karita Kasurinen, yrittäjä, tradenomi Ville Hulkko ja DI, yrittäjä Harri Pesola sekä teknisen tiimin TkT Otso Kassinen, TkK Henri Huttunen ja DI Arto Heikkinen.

Rahoitusneuvotttelut käynnissä Midnight Pitch Festin voitto ja tapahtumassa saatu palaute sijoittajilta sekä tuomaristolta vahvisti yritysideaa ja edisti yhtiöittämisen suunnittelua. Harri Pesola on parhaillaan Kaliforniassa esittelemässä teknologiaa eri toimijoille. Myös rahoitusneuvottelut ovat käynnissä. Tutkimustiimin kehittämä teknologia mahdollistaa keskustelevat hakukäyttöliittymät puheohjauksen kautta. Mika Rautiainen kertoo puheohjauksen olevan yleistyvä trendi. Hulkko ja Rautiainen painottavat Deep Content Companyn olevan osoitus siitä, että yliopistolla tehtävästä tutkimuksesta voivat hyötyä muutkin kuin akateeminen yhteisö. Rautiainen toivoo, että yliopistojen ohjauksessa huomioitaisiin paremmin yliopistojen merkitys alueellisen toimeliaisuuden katalyyttina uusien yritysideoiden kautta. ”Onhan moni menestystarina saanut alkunsa yliopistossa kehitetystä innovaatiosta”, hän huomauttaa. •

Asiantuntija tietää Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat. Lähetä oma kysymyksesi sähköpostilla osoitteeseen toimitus@oyy.fi. Olen muuttamassa Ouluun Seinäjoelta, enkä tiedä, mitä uudessa kotikaupungissani voisi tehdä. Mistä löydän uusia harrastuksia?

Uutena opiskelijana kannattaa esimerkiksi osallistua lukuvuoden avajaistapahtuma Vulcanalian yhteydessä järjestettäville järjestömessuille, jossa lukuisat aine- ja harrastejärjestöt esittelevät toimintaansa. Se on hyvä tapa nähdä, mitä vapaa-ajan mahdollisuuksia ylioppilaskunnan piirissä on tarjolla, ja löytää niistä itselleen sopivimman. Järjestötoiminnassa tutustut lisäksi uusiin ihmisiin helposti. Juuli Juntura, kansainvälisten ja järjestöasioiden asiantuntija

En ole saanut kurssista arvosanaa, vaikka suorituksesta on yli kuukausi. Mitä teen?

Paras tapa on ensin ottaa yhteyttä kurssin vastuuhenkilöön ja yrittää selvittää asiaa. Keskusteltaessa on hyvä muistaa pysyä rauhallisena ja asiallisena sekä nojata selkeisiin argumentteihin, kuten tässä tapauksessa koulutuksen johtosääntöön. Oulun yliopiston koulutuksen johtosäännön mukaan opintosuoritusten eli esimerkiksi tenttien tulokset on julkaistava viimeistään kolmen viikon kuluessa siitä, kun opettaja on saanut tentit arvosteltavakseen. Mikäli opettaja tarvitsee lisäaikaa opintosuoritusten tarkastukseen tulee hänen pyytää tätä koulutusdekaanilta ja opiskelijoita on tiedotettava uudesta tarkastusaikataulusta. Mikäli kurssin keskustelu ei tunnu auttavan tai et saa yhteyttä tavoittelemaasi henkilöön, kannattaa olla välittömästi yhteydessä ylioppilaskunnan koulutuspoliittiseen asiantuntijaan eli allekirjoittaneeseen. Henna Määttä, koulutuspoliittinen asiantuntija

NRO 5 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

7


Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Jokisen eväät uudessa työssä aloittavalle 1 Mene omana itsenäsi. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

2 Ole aktiivinen ja luo ymmärrys siitä, mitä sinulta odotetaan.

3 Kysy. Siihen on lupa. 4 Perehdy organisaation toimintakulttuuriin etukäteen. Näin tunnet helpommin kuuluvasi joukkoon.

8

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2015

Marja Jokiselle on aina ollut tärkeää, missä hän tekee töitä. Tuore viestintäjohtaja syttyy ajatuksesta, että yliopistossa tuotetaan uutta tietoa ja vaikutetaan tulevaisuuteen.


Tavoite viestitään kirkkaaksi Kesäkuussa aloittanut viestintäjohtaja haluaa saada opiskelijat ja henkilöstön ylpeiksi Oulun yliopistosta. Viestintä vahvistaa yhteisiä päämääriä. TEKSTI Sanna Häyrynen KUVA Maarit Halonen

vielä kiinnostunut?” kysyi puhelimen toisessa päässä rehtori Jouko Niinimäki onnistuneen työhaastattelun jälkeen. Marja Jokinen vastasi kyllä, muutti Frankfurtista Tuiraan ja aloitti Oulun yliopiston viestintäjohtajana. Viran avaaminen on herättänyt huomiota sen vuoksi, että uusi viestintäjohtaja tulee yritysmaailmasta. Jokinen nyökkää, että on oppinut viestinnän käytännöt yrityksissä. Hän näkee vahvuutenaan laajan kokemuksensa niin sisäisen viestinnän kuin markkinointiviestinnän ja brändin johtamisesta. ”En erottele bisnekseen liittyvää ja muuta viestintää. Perustehtävä ei muutu, vaan viestintä tukee strategiaa ja tavoitetta”, Jokinen muistuttaa. Hänen mielestään yliopisto ei organisaationa poikkea juurikaan yrityksestä: tiedekunnat voi nähdä konsernin yksikköinä, jotka tuottavat opiskelijoille palveluita. ”Ero sen sijaan on siinä, että pörssiyhtiöissä lainsäädäntö säätelee viestintää hyvinkin tarkkaan. Julkisyhteisön antamat vapaudet innostavat”, sanoo Jokinen, joka on pestinsä alkajaisiksi ottanut haltuun koulutuspolitiikan kuvioita. Uusi työ koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden alkulähteillä tuntuu merkitykselliseltä. ”OOKKO NÄÄ

Esimies heijastelee Reflektointi-sanan kuuleminen ensimmäisessä johtoryhmän kokouksessa herätti Jokisessa tunteen kotoisuudesta. Yliopistomaailman käsitteillä puhuminen miellyttää viime vuodet bisneskieltä kuunnellutta viestintäjohtajaa. Sana oli Jokiselle

tärkeä myös siksi, että hän korostaa itsereflektion eli omien ominaisuuksiensa tiedostamisen vaikutusta johtamiseen. ”Jotta voi johtaa muita, on tunnettava itsensä. Omat tavat on hyvä tietää ja ymmärtää, etteivät ne ole normi. Tiimin ideoita täytyy kuunnella ja oivaltaa joukkojen viisaus”, Jokinen täsmentää. Johtamiskoulutuksissa ja esimiestehtävissä hän on huomannut olevansa tavoiteorientoitunut. Viestintäjohtaja myöntää, että hänenkin mielestään se kuulostaa hieman kovalta. Vastavalmistuneena maisterina Jokinen piti itseään pehmeänä ja ihmiskeskeisenä, kun seurasi toimintaa kilpailuhenkisessä konsulttiyhtiössä. Nämä kaksi piirrettä eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. ”Tavoiteorientoituneisuus tarkoittaa sitä, että huomio on keskitettävä niihin työtehtäviin, jotka ovat tavoitteen kannalta oleellisia. On ymmärrettävä kokonaisuus ja saatava ihmiset toimimaan sen mukaan”, Jokinen määrittelee.

Kivulias, kiinnostava muutos Viestintäjohtaja ymmärtää, että organisaatiossa tapahtuvat muutokset saattavat herättää vastustusta henkilöstössä. Ihmisten on tiedettävä taustat ja syyt. Niiden kertominen on viestintää. ”Muutokset ovat kiinnostavia. Sokkivaiheen kivuliaisuutta voidaan lieventää toimivalla viestinnällä”, Jokinen näkee. Kemira-ajoilta hän mainitsee onnistumisena strategiauudistuksen, joka eteni osallistavana prosessina.

MARJA JOKINEN » 36 vuotta » Oulun yliopiston viestintäjohtajana kesäkuun alusta saakka. » Syntynyt Jyväskylässä. Asunut esimerkiksi Rovaniemellä, Kajaanissa, Helsingissä ja Frankfurtissa. Tällä hetkellä koti Tuirassa.

Jotta voi johtaa muita, on tunnettava itsensä. Omat tavat on hyvä tietää.

» Opiskellut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistossa. Pääaineena viestintä, sivuaineina johtamista, sosiologiaa ja puheviestintää. » Aiemmassa työssään Kemiran markkinointiviestinnän johtajana Frankfurtissa vastasi yhtiön globaalista brändistä. Johtanut viestintää konsulttiyhtiö Capgeminissä, toiminut PR-konsulttina viestintätoimistossa ja tiedottajana internetsivuja tekevässä yrityksessä. Työskennellyt viestinnän parissa 19-vuotiaasta fuksista saakka. » Nuorena mietti myös juristin tai copywriterin ammatteja. » Vapaa-ajalla pelaa frisbeegolfia, talvisin laskee telemarkia. » Haaveilee tasapainosta, olevansa oikeassa paikassa tekemässä oikeita asioita. » Toivoo riittävästi yllätyksiä, jottei elämä käy tylsäksi.

NRO 5 | 2015

Strategiaviestintää organisaation sisällä tehtiin vuosi. Kun Kemiran arvot määriteltiin, niitä kysyttiin henkilöstöltä. Brändityötä aloittavan Jokisen mielestä viestintä on yliopiston kokoisessa yhteisössä keskeinen kokoava tekijä. Viestintäjohtaja haluaa jokaisen opiskelijan ja työntekijän jakavan yhteisen käsityksen siitä, minkälainen Oulun yliopisto on. ”Tunnettuuden, houkuttelevuuden ja vetovoimaisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen kokisi ylpeyttä siitä, että tulee juuri Oulun yliopistosta.” Jokinen tietää, että ylpeyden siemenet ovat pinnan alla. Kun hän Kemiralla kertoi uudesta työpaikastaan, kaksi Oulun yliopiston alumnia toivotti iloisina Jokiselle onnea tulevaan. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

9


Räppiä, joka syntyy öisin Mika Kurvinen työskentelee parhaiten yöllä, kun puhelin ei piippaa eikä tulvi viestejä. TEKSTI Minna Koivunen KUVA Pirita Männikkö

KUN SUURIN OSA ihmisistä nukkuu, Mika Kurvinen tekee räppiä. Yö on rauhallista aikaa musiikin tekemiselle. 26-vuotias tamperelaistunut räppäri on kokeillut kahdeksasta neljään -työpäivämallia, mutta ei ole kokenut sitä omakseen. ”Minun täytyy päästä omaan tilaan. Päivällä puhelin soi, Facebook laulaa ja tulee viestejä WhatsAppiin. Yöllä on parasta, kun muut nukkuvat eikä tule puhelinsoittoja eikä mitään muutakaan häiriötä, niin voi keskittyä siihen itseensä”, Joensuusta kotoisin oleva räppäri luonnehtii. Levyjen kannessa ei kuitenkaan lue Mika Kurvinen, vaan artistinimi Haamu. Hänen uusin pitkäsoittonsa Puhallus ilmestyi huhtikuussa, ja se nousi Suomen viralliselle listalle sijalle 23. Pitkäsoiton myötä keikkoja on ollut enemmän kuin koskaan. Levyn saamasta hyvästä vastaan-

10

OULUN YLIOPPILASLEHTI

otosta Kurvinen on ollut positiivisesti yllättynyt. ”Aikaisempaan kokopitkään verrattuna Puhalluksessa on henkisesti varttuneempaa maailmankuvaa. Jos se edellinen levy oli hakemista ja haahuilua, tässä on itsevarmempaa tutkiskelua”, Kurvinen kuvailee. Haamun musiikki on hyväntuulista, leppoisaa, mutta myös kantaaottavaa räppiä. Hän haluaa jakaa positiivista maailmankuvaa, ja koska ei jaksa itse kuunnella ankeaa musiikkia, ei hän halua sellaista tehdäkään. ”Kun Suomessa on niin lyhyt kesä ja pitkä talvi, täytyy jostain yrittää hakea piristysruisketta. Vaikka käsittelen välillä diipimpiä aiheita, koetan kuitenkin pitää positiivisen meiningin ilman, että se menee pelkkään huumoriin. Musiikissani tunnelin päässä on valoa.” Suomiräpin valoisamman puoNRO 5 | 2015

len Kurvinen löysi Kemmurun Kehumatta paras -albumilta. Vuonna 2006 julkaistu, soulia ja funkia sisältävä levy oli toisenlaista suomiräppiä, johon Kurvinen oli tottunut. Fintelligensin kaltainen uho puuttui täysin. Hän huomasi, että räppiä voi tehdä positiivisella otteella. ”Kemmurun jätkät eivät ottaneet itseään liian tosissaan. Oli huumoria, rentoa meininkiä ja tosi hyviä taustoja. Silloin viimeistään innostuin suomalaisesta räpistä ja sen jälkeen olen aktiivisesti seurannut, mitä suomiräpin kentällä tapahtuu.”

Räppi syrjäytti metallin Kurvinen aloitti räppäämisen kuudennella luokalla asuessaan Joensuussa. Sitä ennen hän soitti kavereidensa kanssa metallibändissä, koska Joensuussa enemmistö nuo-

rista kuunteli metallia. Yhtäkkiä yksi bändin jäsenistä päätti lopettaa touhun, koska ei jaksanut enää soittaa metallia. Kurvinen ihmetteli asiaa ja uteli, mitä kaveri on alkanut kuunnella. Hän oli löytänyt räpin. Kaverinsa luona Kurvinen tutustui räppiin Wu-Tang Clanin 36 Chambers -levyn kautta. Aluksi se oli oudonkuuloista, mutta uusi musiikki sai Kurvisen heti kananlihalle, ja siinä hetkessä nuori joensuulainen innostui räpistä. Räppivideoita näyttävää, Music televisionin Yo! MTV raps -ohjelmaa alkoi kertyä VHS-kaseteille, ja Kurvinen alkoi kaverinsa kanssa tehdä englanninkielellä räppiä imitoimalla jenkkimuusikkoja. He tekivät nelisen vuotta riimejä englanniksi, mutta päättivät vaihtaa suomenkieleen. Kurvinen havahtui siihen, että koska englanti ei ole hä-


Mika Kurvinen vaihtoi venäjänkielen opiskelut musiikintuotannon opintoihin, koska halusi kokeilla täysipäiväisen muusikon elämää. Haamu-nimellä räppäävän artistin kesä kuluu keikkaillessa ja musiikkia tehdessä.

MIKA KURVINEN » Räp-artisti Haamu » 26 vuotta » Syntynyt Moskovassa ja muuttanut Suomeen 3-vuotiaana äitinsä kanssa Neuvostoliiton romahdettua.

»A suu Tampereella ja opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikintuotantoa.

» Valmistunut filosofian kandidaatiksi venäjänkielestä Turun yliopistosta vuonna 2012.

» Levyt: Puhallus (2015, Meiän musiikki), Aikaa Kalliimpi (2012, Meiän musiikki), Melkein mies (2009, omakustanne), Joensuun MC (2006, omakustanne).

» Tekee muille räppäreille biittejä nimellä Misha.

» Harrastaa venäläistä kirjallisuutta, koripalloa, jalkapalloa ja neuvostoliittolaisten funkvinyylien keräilyä.

» Haaveilee voivansa elättää itsensä muusikkona. Musiikki on hänelle intohimo.

nen äidinkielensä ja räp on verbaalisesti vaikeaa, pitäisi olla erittäin hyvä kielitaito artikulaatiota myöten. Omalla äidinkielellä voisi ilmaista itseään paremmin. ”2000-luvun alussa monet räppärit aloittivat englannilla. Yleinen käsitys oli, että suomi ei taivu kielenä räppiin. Nyt kun miettii, se on ihan älytöntä. Onhan täällä ollut vaikka kuinka kauan runoilijoita, jotka ovat rimmaileet menemään. Silloin ei ehkä ollut tarpeeksi hyvää kehittynyttä suomiräppiä, jotta porukka olisi löytänyt Suomesta esikuvia, joita kuunnella. Kaikki mitä mekin kuuntelimme, oli jenkkiräppiä. Se oli niin paljon laadukkaampaa.” Suomeksi räppääminen tuntui ensin vaikealta pitkien sanojen vuoksi. Nykyään Kurvinen ajattelee toisin. ”Suomi on hauska kieli rimmata. Painotusta vaihtamalla voi pitkän sa-

nan laittaa riimiksi. Vaikka jokin sana paperilla ei näytä riimiltä, se toimii, kun painottaa sitä tietyllä tavalla.”

Venäläinen kirjallisuus inspiroi Joensuusta 18-vuotiaana Turkuun ja sieltä Tampereelle muuttanut Kurvinen saa inspiraatiota omiin teksteihinsä kirjoista ja elokuvista sekä ulkomaan reissuista. Erityisesti kirjoittajanblokkiin kirjojen ja runojen lukeminen auttaa. Runoista hän saa vaikutteita muun muassa sanojen ja metaforien käyttöön. Erityisesti venäläistä, 1900-luvun kiellettyä neuvostokirjallisuutta kirjallisuutta hän lukee paljon. Innostuksen itänaapurin kirjallisuuteen hän sai Turussa venäjänkieltä opiskellessaan, kun venäläisromaanien lukeminen kuului opintoihin.

Tällä hetkellä Kurvinen lukee toiseen maailmansotaan ja Stalingradiin sijoittuvaa, Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo -eeposta. Hän on huomannut lukevansa viime aikoina paljon sotakirjallisuutta, vaikkei hän sotaa millään tavalla ihannoi. Tapahtumien realistiset kuvailut kiinnostavat. ”Venäläiset kirjailijat käyttävät kirjavaa kieltä ja vetävät tuntemuksia överiksi. Jos he kuvailevat vaikka rakkautta, he vetävät sen niin yli, ettei kukaan voi oikeasti tuntea sillä tavalla.” Kurvinen ei räpätessään pidä roolia päällä, kuten osalla räppäreistä on tapana. Hän kertoo omia ajatuksiaan sellaisina kuin ne ovat. Pientä suurentelua venäläiskirjailijoiden tapaan tarinoissa silti on mukana, jotta näkemykset korostuvat. “Väritän ydinajatusta saadakseni viestin vahvemmin perille. Ei biisejäni kirjaimellisesti kannata kuunnelNRO 5 | 2015

la, mutta pitkälle pyrin säilyttämään sellaisen linjan sanoituksissani, etten mitään diipadaapaa kirjoittele.” Haamu-räpin lisäksi Kurvisella on muita musiikkiprojekteja, esimerkiksi muille räppäreille biittien tekemistä. Silloin kun ei synny riimejä, Kurvinen työstää taustoja. Viime aikoina hän on tehnyt ja tarjonnut taustoja muun muassa oululaistuneelle Stepalle. ”Stepan ja Aren viime levyllä oli yksi minun biittini ja Stepan uudelle levylle tulee ehkä jotain.” Tämä kesä Kurvisella menee musiikkiin keskittyen. Hän on useana kesänä hanttihommia tehdessä huomannut, ettei luovuus enää kuki kahdeksasta neljään -työpäivän jälkeen. ”Eihän sitä kroisoksena elä tänä kesänä, mutta riittää, että tulee toimeen, ja saa tehtyä kuitenkin just sitä omaa juttua.” • OULUN YLIOPPILASLEHTI

11


Hallituksen suunnittelemien koulutusleikkausten vuoksi korkeakouluopiskelijat saattavat joutua jatkossa maksamaan opiskeluistaan välillisesti itse.

Heikko signaali koulutuksen roolista Kesäkuussa pääministeri Juha Sipilä esitteli hallitusohjelmansa, joka sisälsi lukuisia koulutukseen kohdistuvia leikkauksia. Kysyimme kommentteja koulutusleikkauksiin liittyen Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajalta Jari Järvenpäältä. TEKSTI Minna Koivunen KUVA Maarit Halonen

Opintotuesta leikataan 150 miljoonaa euroa.

SYL:ssa on nähty, että tämän tyyppiset leikkaukset vaarantavat yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet. Keskustelussa ollut etupainotteinen lainamalli loisi epätasa-arvoa eri alojen välille ja kaikkien ihmisten mahdollisuudet kouluttautua vaarantuvat. Leikkaukset ovat iso riski. Opintotuen indeksisidonnaisuus poistetaan.

Tämä tuli yllätyksenä ja järkytyksenä. Tästä ei ollut mitään puhetta ennen vaaleja. Kaikki muut indeksit jäädytetään, mutta opintotuesta se poistetaan. Tämä on hallitukselta viesti, ettei opiskelijan ensisijainen toimeentulo tule jatkossa olemaan opintotuki, koska tuki tulee jäämään hintakehityksestä jälkeen. Kun indeksikorotus poistetaan 12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

laista kokonaan, ei sitä sinne enää helposti takaisin saa, jos ei joku hallitus sitä sinne vie. Minkä takia opintotukea ei kohdella samalla tavalla kuin muita tukimuotoja? Korkeakouluissa otetaan käyttöön kolmas lukukausi.

Tätä opiskelijaliike on ajanut vuosia, jotta ne, jotka eivät kesällä halua tai pysty tekemään töitä, voivat opiskella ja olisi mahdollisuus valmistua nopeammin. Jos yliopistot saisivat lisärahoitusta kolmannen lukukauden järjestämiseen, tämä on hyvä juttu kaikkien kannalta. Aika tulisi myös nykyisten lukukausien kohdalla käyttää tehokkaammin, sillä nyt suurin osa opetuksesta on tiistaista torstaihin. Kolmannen lukukauden käyttöönotto voisi olla mahdollista, mutta jos opintotukea leikataan, niin ei tule käymään. NRO 5 | 2015

Hallitusohjelman yhtenä kärkihankkeena on työelämään siirtymisen nopeuttaminen.

On ongelmallinen. Tuntuu, että kun opintotukea leikataan, työssäkäynti tulee lisääntymään. Tyhjää puhetta, koska on niin ristiriitainen leikkausten kanssa. Utopistinen tavoite. Miltä opiskelijan näyttää jatkossa?

toimeentulo

Ei hirveän ruusuiselta. Nyt jo riittämättömästä toimeentulosta ollaan vaihtamassa entistä lainapainotteisempaan opintotukeen. Jatkossa korkeakouluopiskelija saattaa joutua välillisesti itse maksamaan opiskeluistaan. Korkeakouluopiskelun on ajateltu hyödyttävän yhteiskuntaa laajemmin, mutta nyt sitä ollaan siirtämässä yksilön vastuulle. Tämä on heikko signaali koulutuksen roolista yhteiskunnassa.

Mitä on tehtävissä?

Hallituspuolueet ovat ilmoittaneet sitoutuvansa leikkauksiin. Toivon kuitenkin, että harkintaa käytetään. Esimerkiksi Akava ja vihreät ovat ehdottaneet vaihtoehtoja, jotta koulutusleikkaukset voitaisiin peruuttaa. Olemme SYL:ssa sitä mieltä, että ne pitäisi katsoa uudelleen ja perua. Mikä on viestisi opiskelijoille?

Kaikkien opiskelijoiden kannattaa ilmaista, mitä mieltä on, eikä jättää keskustelua käymättä. Oli se sitten kavereiden kesken, Twitterissä twiittaaminen tai yhteydenotto kansanedustajille. Leikkaukset vaurioittavat koko Suomen tulevaisuutta, ei vain opiskelijoiden toimeentuloa. On positiivista, että koulutusleikkaukset ovat herättäneet keskustelua. •


Mielipaikoissaan Neljä oululaista nuorta, neljä näkökulmaa Ouluun. Jokainen heistä liittää tunteita ja muistijälkiä suosikkipaikkaansa kotikaupungissa. TEKSTIT Sanna Häyrynen KUVAT Maarit Halonen

NRO 5 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13


Kun marketit menevät kiinni, tämä ympäristö muuttuu täysin.

Marko Heikkinen hyödynsi yökauppojen tunnelmaa J. H. Erkon kilpailun voittaneissa teksteissään. Syksyllä hänellä on edessään kirjallisuuden opintojen kolmas vuosi.

Muistumia suurkaupungeista Raksilan ympärivuorokautinen ruokakauppa edustaa Marko Heikkiselle Suomi-versiota tokiolaisesta elämän sykkeestä. AJATUS ihmiskontakteja välttelevästä, öisin kaupassa käyvästä hahmosta innoitti Marko Heikkisen, 28, kynäilemään runot, joilla hän toukokuussa voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun. Esikuvana toimi japanilaiskirjailija Tatsuhiko Takimoton luoma maailma, jossa tavanomaisesta päivärytmistä on jättäydytty sivuun. Samanlaisen elämän mahdollistaisi Raksilan Sale, joka on aina auki. ”Kun marketit menevät kiinni, tämä ympäristö muuttuu täysin. Amisautot valtaavat parkkipaikan.

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kahden kolmen aikaan kaupassa käy humalaisia ja alle parikymppistä nuorisoa”, kuvailee Heikkinen. Hän myöntää Oulussa usein kokevansa, että jossain on juuri samalla hetkellä jotain parempaa. Suosikkikaupunki Tokiossa tahti ei pysähdy milloinkaan. ”Siellä levykaupatkin ovat yöllä auki. Kaupungissa on uskomaton fiilis sen visuaalisuuden takia. Keinovalot heijastavat hienosti erityisesti vesisateella”, Heikkinen tunnelmoi raksilalaisessa kaupassa, jota hän luonnehtii ”teolliseksi hallimestaksi”. NRO 5 | 2015

Satellite Stories -bändin kitaristi Heikkinen on saanut kiertueilla perspektiiviä oululaiseen elämänmenoon. Hän haaveilee muutosta ulkomaille, paikkaan, jossa parin askeleen päässä kotiovesta voisi nauttia kulttuurista ja tavata ihmisiä. ”Jos jotain mukavaa haluaa Oulussa tehdä, se pitää järjestää itse. Tämä on fakta, koska täällä on niin vähän ihmisiä.” Kirjoittava kitaristi haluaa toimintaa eikä tarvitse erikseen aikaa rauhoittumiseen. Nukkuminen riittää. ”Ehkä kaipuu nopeatempoiseen ympäristöön ei johdukaan ulkoi-

sista tekijöistä vaan minusta”, Taivalkoskella kasvanut Heikkinen hoksaa. Hänen mielestään olisi ihanteellista, jos pystyisi tilanteen mukaan valitsemaan kaupunkiympäristön ja luonnon väliltä. Oulussa hän pitää siitä, että matkalla kotoa Välkkylästä treenikämpälle Hiukkavaaraan näkee vehreitä maisemia. Kun aurinko laskee, Kajaanintien monikaistainen autobaana tuo mieleen ison kaupungin. • Satellite Stories keikkailee syksyllä Suomessa ja kahdessa eri maanosassa.


Olen surullinen, kun vastavalmistuneet lähtevät etelään, koska kokevat, ettei kaupunki tarjoa heille töitä tai virikkeitä.

Paikalliset ravintoloitsijat ja terassit sekä vanhat rakennukset luovat Jenny Kilposen mielestä Rotuaarin tunnelman, joka kesäisin muistuttaa melkein Keski-Eurooppaa.

Kulttuuri kohdattavana Ihanat muistot ja ristiriitaiset tunteet tekevät Jenny Kilposen ja Oulun keskustan suhteesta kutkuttavan. KÄVELYKATU Rotuaari on Jenny Kilposelle, 29, Oulun keskustan sydän, vaikka siellä välillä tuulee kylmästi. Se on tärkeä siitä huolimatta, että kauniiden vanhojen talojen seassa on sellaisia, joiden kohdalla hän ihmettelee, miten ne on kehdattu rakentaa. ”Toisaalta kerroksellisuus on mielenkiintoista. Lempipaikkojani ovat ne, missä näkyy mennyt”, aina Oulun seudulla asunut, nykyinen karjasiltalainen sanoo. Hän on vanhemmiten ruvennut mielellään kuuntelemaan isänsä kertomia takavuosikymmenten tarinoita, joissa kiivettiin aidan yli luvattomasti katsomaan jääpallopelejä Raksilaan ja matkustettiin pummilla Nokelaan. ”Muistan, kuinka ärsyttävää lapsena oli kävellä isän kanssa Rotuaarilla. Vanhana oululaisena kyläluutana hän jututti kaikkia. Kesti

varmaan puoli tuntia kulkea kadun päästä päähän”, Kilponen huokaa. Nyt hän on itse samanlainen eikä voi liikkua Rotuaarilla törmäämättä tuttuihin. NELJÄNNEN polven oululaisena Jenny Kilposen juuret ovat vahvat. Silti ajatukset muualle muuttamisesta vaivaavat lähes päivittäin. ”Olen surullinen, kun vastavalmistuneet lähtevät etelään, koska kokevat, ettei kaupunki tarjoa heille töitä tai virikkeitä”, Kilponen harmittelee. Oulun juhlaviikkojen tuottajana Kilponen haluaa tehdä kaupungista eläväisemmän ja tuoda tapahtumien kautta ihmiset ulos. Oulussa on hänen mukaansa mielettömiä tyyppejä ja yhteisöllistä meininkiä. ”Päältä päin tämä vaikuttaa vähän kliiniseltä, insinöörimentaliteetti paistaa.”

NRO 5 | 2015

Rotuaarilla Kilponen mielellään näkisi spontaaniutta, esimerkiksi parin vuoden takaisen ruusumeren ja viimekesäisen Olennaistamon kaltaisia yhteisötaideteoksia, jotka toivat ihmisiä yhteen. Myös Tarraturri-niminen piirrosviestien liimaaja on piristänyt Kilposta. Hän on tyytyväinen, että Rotuaarilla nykyään järjestetään konsertteja ja tapahtumia, kuten Ilmakitaransoiton MM-kisat. Ne ovat tehneet kortteleiden väleistä Kilposelle merkitykselliset muistojen kävelykadut. •

Oulun juhlaviikkoja vietetään 30.7.–30.8.. Jenny Kilponen suosittelee esimerkiksi Ilmakitaransoiton MMkisoja, Oulun Musiikkivideofestivaaleja, Elojazzin Jazzpuisto-piknikkonsertteja ja Oulunsalo Soi -festivaalin Lusia Rusintytär -oopperaa. OULUN YLIOPPILASLEHTI

15


Suihkulähteet eivät aina puske vettä, joten Juho Meriläisen kävelyreissuihin kotoa Tuiran siltojen toiselta puolelta liittyy pieni jännitysmomentti.

Seurassa ja syrjässä Toivoniemen kärki on Juho Meriläiselle rauhoittumisen paikka. Valaistujen suihkulähteiden katselu sopii syysfiilistelyyn. KELLOSTA kotoisin oleva Juho Meriläinen, 27, oululaistui sulavasti. Nykyinen AC Oulun seurajohtaja pelasi aiemmin OLS:n riveissä ja viihtyi kaupungin jalkapallokentillä niin tiiviisti, että kävi Haukiputaan puolella lähinnä vain koulussa ja nukkumassa. Kaupunki tuli tutuksi jo lapsena. ”Kun moottoritien rampista noustiin, ajettiin aina Tuiran siltojen kautta. Ensin näkyi vanha Raatti, sitten kirkko. Nykyisen Radissonin ikkunoiden valot piti aina pimeällä laskea. Muistan, miten mukulakivien kohdalla auto alkoi tärisemään”, Meriläinen palaa menneisyyteen. Reitti keskustaan muodostui rutiiniksi tarkkailla ympäristön muutoksia. Matkan varrelle mahtuivat myös Toivoniemen talot, joissa

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

jalkapalloilija olisi voinut kuvitella asuvansa. Hän muutti kuitenkin Alppilaan, mistä teki kerran syysiltana kävelylenkin Toivoniemen kärkeen. Suihkulähteissä paloivat valot ja Meriläinen istui penkillä katselemassa. Siitä muodostui uusi rutiini. SILLAT ja Toivoniemi erottavat toisistaan keskustan ja Tuiran eli Juho Meriläisen tämänhetkisen asuinpaikan. ”Tuiraan liittyy kiehtovia legendoja. Osa niistä on varmasti totta. On rikollisuutta, päihdeongelmia, surullisia asioita. Tätä kutsutaankin Oulun nurjaksi puoleksi.” Kyseenalainen maine ei Meriläistä haittaa, vaan Tuira on hänelle omaleimainen kaupunginosa. Esimerkiksi Merikoskenkadun moni-

NRO 5 | 2015

kansallinen vilinä tuo erilaista tunnelmaa kuin tasapaksussa keskustassa näkee. AC Oulun pelireissuilla ja ihmisten ympärillä viihtyvä Meriläinen kaipaa sosiaalisuuden vastapainoksi yksin oloa. ”Välillä on pakko vain olla hiljaa ja näperrellä itsekseen. Tykkään remontoida ja tehdä kotiin kaikkea vähän erikoisempaa. Visuaalisuudella ja sillä, miltä asiat näyttävät on merkitystä”, Meriläinen sanoo. Viihtyisä ympäristö on hänelle edellytys rentoutumiselle ja rauhoittumiselle, oli paikka sitten koti tai syrjäinen puistonpenkki suihkulähteiden äärellä. • Kesällä ja syksyllä AC Oulu pelaa kotiotteluitaan Raatin stadionilla.

Tuiraan liittyy kiehtovia legendoja. Osa niistä on varmasti totta.


Toisen vuoden kauppatieteiden opintonsa syksyllä aloittava Jenni Ylisirniö nauttii lavalla esiintymisestä ja kaikkensa antamisesta. ”Luovuus on yksi tärkeimpiä asioita”, hän sanoo.

Paikat elämän arkistona Tapahtumat ja tekeminen vahvistavat paikkoihin liittyviä tunnesiteitä, sanoo tutkija. JUTUSSA MAINITUT suosikkipaikat eivät yllätä Joni Vainikkaa. Oulun yliopistossa kesäkuussa tarkatetussa väitöskirjassaan hän käsittelee paikkakokemuksia ja alueellisia identiteettejä. ”Oma asuinympäristö ja arjen elinpiiriin kuuluvat symboliset maamerkit koetaan merkityksellisiksi”, hän nyökyttelee. Tällaisia voivat olla esimerkiksi esteettiset maisemat tai kadunkulmat, joissa on tapahtunut jotain tärkeää, vaikkapa tavannut uuden ihmisen. Suomalaisten ja englantilaisten paikkaan identifioitumista tutkinut kulttuurimaantieteilijä määrittelee, että tila on se, mitä silmin nähdään, mutta paikka on merkityksellinen tila, kokemus. Vainikka mieltää paikan kokemisen pitkälti tekemisenä, jossa toistuvuudella on suuri rooli. ”Kun esimerkiksi turkulainen kulkee joka päivä töihin tuomiokirkon ohi, sen torniin alkaa liittyä tunnepitoisia ja symbolisia merkityksiä.” Jos ihminen pääsee toteuttamaan itseään vaikka harrastuksen tai työn kautta, paikkaan ja ihmisyhteisöön on helpompi sitoutua. Näin voi identifioitua esimerkiksi johonkin kaupunginosaan ja tuntea kuuluvansa sinne.

Luoviin tiloihin Madetojan sali on Jenni Ylisirniön mielestä akustisesti ja visuaalisesti ihanteellinen paikka musiikille ja esiintymiselle. ERISTETTYJEN seinien sisällä kuulee hiljaisuuden. Kun Jenni Ylisirniö, 21, avaa suunsa, puhe soi valtavan salin tyhjyydessä. ”Tämä on kaunis ja rauhoittava paikka. Pidän näistä valoista, joilla luodaan erilaisia tunnelmia. Täällä kaiken voi kontrolloida. On upeaa, kun yleisö keskittyy ja fokus on esiintyjässä”, Ylisirniö puhuu kokemuksestaan. Madetojan salin lavalla hän esiintyi koululaisena vuodesta toiseen kuoron kanssa itsenäisyyspäivisin ja kuorofestivaaleilla. Tärkein tilaisuus oli kaksi vuotta sitten Madetojan musiikkilukion lakkiaisjuhlassa, jolloin Ylisirniö istui flyygelin ääressä ja säesti lukiolaisten jäähyväiskappaletta, jonka säveltämiseen hän osallistui. Lavalle nousivat myös kuoro, bändi ja kaikki lakitetut ylioppilaat. ”Muistan sen päivän aina, kun

kuljen Madetojan salin ohi. Se oli paras päätös kouluvuosille. Meillä oli luovaa meininkiä ja sain tärkeitä ystäviä”, musiikkiluokilla ja -lukiossa varttunut Ylisirniö kehuu. Hän sanoo kaipaavansa syvää yhteisöllisyyttä ja viihtyvänsä porukoissa, joissa ihmiset haluavat samoja asioita ja pyrkivät niitä kohti intohimoisesti. SYKSYLLÄ Jenni Ylisirniö pääsee kauppatieteiden fuksien pienryhmäohjaajana tutustuttamaan toisiinsa eri puolilta Suomea Ouluun muuttavia uusia yliopistolaisia. Sitsien ja illanviettojen lisäksi ryhmähenkeä kohotetaan kiertelemällä kaupungin eri kolkissa esimerkiksi fuksisuunnistuksessa. ”Oma fuksivuoteni oli niin mukava, että on kiva saada taas tutustua uusiin ihmisiin.” Oulussa aina asuneena pienryh-

Tutkija Vainikka kuvailee paikan kokemista ikään kuin elämän arkistoksi. Tottumus tietyllä alueella asumiseen tai lapsuuden muistot vahvistavat tunnesidettä. Kaupungit ja paikat kuitenkin muuttuvat, samoin mielikuvat. Se, mikä ennen tuntui olevan kaukana, voi vanhoihin maisemiin palaavan mielestä näyttää yllättävän lyhyeltä matkalta. Arjessa etäisyydet hämärtyvät, ja ulkopuolinen näkee ympäristön eri tavalla. ”Kotiseudulle palaava voi ruveta myös romantisoimaan symboleja, jotka alueen asukkaille eivät oikeastaan hirveästi merkitse”, Vainikka huomauttaa. Paikkoihin liittyvät myös omat käyttötarkoituksensa. Maalle, metsään ja rannoille mennään rauhoittumaan, mutta maalaisetkin haluavat välillä kaupunkiin esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin ja ihmisiä tapaamaan. ”Maaseudulla kasvaneen pitää päästä tietyin väliajoin metsään. Eiran eteläpuolella eläneen luontokokemus on toisenlainen”, vertaa Vainikka. Kasvuympäristöstä muodostuu herkästi sielunmaisema, jonka ihminen kokee omakseen. Uudella paikkakunnalla maisemiin ei välttämättä liity samanlaisia tunteita. Tutkija on huomannut, että veden äärellä eläneet harvoin haluavat sisämaahan. ”Aineistossani englantilainen henkilö mainitsi, että matkalla hyvän ystävän luo mutkan takaa pilkahti meri. Se tuotti tunteen kyseiseen paikkaan kuulumisesta, sillä meri muistutti kotiseudusta. Myös rajasillan ylittäminen kahden kaupungin välillä koettiin niin voimakkaaksi, että toisella puolella ajateltiin olevan omien joukossa”, Vainikka kertoo symbolien merkityksistä. •

mäohjaaja tietää kahvilat, ravintolat ja puistot. Taka-Lyötystä Linnanmaalle arkisin kulkevan Ylisirniön silmä lepää erityisesti Torinrannan maisemissa. ”Kiikelin virtaviivaiset uudet rakennukset, kauppahallin arkkitehtuuri ja vanhat puutalot muodostavat hienon kokonaisuuden. Tykkään NRO 5 | 2015

nähdä asiat taiteena, muodin, tilat ja rakennukset”, Ylisirniö pohtii. Madetojan sali on hänestä sekä taidetta että paikka taiteelle. • Syksyllä pienryhmäohjaaja Jenni Ylisirniö kiertää kylterifuksien kanssa Oulua. Hän vastaa kysymyksiin mielellään jo ennen opiskelujen alkua. OULUN YLIOPPILASLEHTI

17


18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2015


Keittiön valtaus | Palstalla tutustutaan ihmiseen tekemällä hänen kanssaan ruokaa.

Fysiikanopiskelija Carita Fredrikssonin parhaita keittiöhetkiä ovat ne, kun uusi kokeilu onnistuu yli odotusten.

Oman keittiön huumaava vapaus Carita Fredriksson leipoo monta kertaa kuussa, testailee uusia reseptejä ja miettii, pitäisikö kananmunat ostaa luomuna. TEKSTI Veera Adolfsen KUVA Anna Mansisto

LEIKKUULAUTA napsuu, kun 20-vuotias Carita Fredriksson pilkkoo paprikaa keittiössään Raksilassa. Oulun yliopistossa vuoden fysiikkaa opiskelleen Fredrikssonin menussa on tänään feta-paprikapiirakkaa ja suklaaruutuja, sillä hän pitää leipomisesta. ”Piirakan ohjeen löysin netistä. Suklaaruutuja olen leiponut jo ihan pienenä, en edes tiedä keneltä olen ne oppinut. Se on kätevä ohje, tulee äkkiä ja onnistuu aina”, Fredriksson kertoo ja napsauttaa sähkövatkaimen päälle. Munat ja sokeri vaahtoutuvat nopeasti, ja Fredriksson ryhtyy sekoittamaan niihin vehnäjauhoja ja kaakaojauhetta. Piirakan valmispohja saa sulaa pöydällä kaikessa rauhassa. Fredriksson kiistää, että ruoka olisi hänelle harrastus. Arjessa ei hifistellä: keittiössä yleisimmin valmistuva ruoka on jauheliha-makaronisekoitus.

”Olen vain aina tykännyt leipoa ja olla keittiössä. Meillä on perheessä perinne, että etsin koko vuoden överisuklaisinta kakkureseptiä ja leivon sitten isälle synttärikakun.”

Ruuan eettisyys mietityttää Kun Carita Fredriksson muutti vuosi sitten pois vanhempiensa luota, hän innostui muustakin ruuanlaitosta kuin leipomisesta. Hänestä on mahtavaa, kun on oma keittiö ja vapaus tehdä sellaista ruokaa kuin haluaa. Kukaan ei valita, jos tekee vääränlaista ruokaa. ”Olen testaillut kaikkia sellaisia ruoka-aineita, mitä meillä ei kotona ole ikinä syöty kuten kesäkurpitsaa ja pestoa. Kesäkurpitsalasagnesta, jossa oli lasagnelevyjen sijaan kesäkurpitsaa, tuli tosi hyvää mutta liian märkää, vaikka yritin itkettää kesäkurpitsasta nesteet ulos”, Fredriks-

son nauraa ja levittää paprikan- ja sipulinpalat piirakkapohjalle. Suklaaruututaikina ruskistuu jo pellillä uunissa. Kaikesta voi päätellä, että Fredriksson viihtyy keittiössä. Ainoa, mikä fysiikanopiskelijaa mietityttää, on ruuan eettisyys. ”Olisi kivaa käyttää eettisempiä raaka-aineita, mutta luomuliha on tosi kallista. Munien ostamista luomuna olemme miettineet. Ja mitä ihmettä vaikka maidon kanssa pitäisi tehdä? Nyt on ollut niin paljon luomumaitoskandaaleja, että sekään ei tunnu oikein hyvältä vaihtoehdolta. Kauramaito on onneksi hyvää.”

Ei pelkkää polttoainetta Opintojen ohessa Fredriksson on tehnyt töitä McDonald’silla. Hän sanoo, että se on opettanut uudenlaista arvostusta ruokaa kohtaan. NRO 5 | 2015

Varsinkin ruokahävikki hirvittää, kun joutuu heittämään ruokaa sulkemisajan jälkeen roskiin – niin kuin monissa ravintola-alan työpaikoissa. ”Olisi hyvä, jos säädettäisiin laki, että ravintoloiden ja kauppojen pitäisi lahjoittaa yli jäävä ruoka pois. On tosi hankala nähdä, kuka siinä häviäisi”, Fredriksson pohtii. Mikä ruuassa sitten on Carita Fredrikssonin mielestä tärkeintä? Ainakaan se ei ole pelkkää polttoainetta, sanoo lääketieteellisen valintakokeisiin viime kevään ajan opiskellut oululainen. Vaikka terveellisyys on tärkeää, pelkkien ravintoarvojen tuijottaminen ei kiinnosta. ”Ruoka on nautinto, kun se on hyvää ja sitä saa syödä kaikessa rauhassa. Kiireessä syöminenhän on kamalaa”, hän kiteyttää ja ottaa tuoksuvan kasvispiirakan ulos uunista. Nyt ei onneksi ole kiire. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

19


Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

Hi 5, Amazing Things About Oulu

Whichever is the reason you chose to come to Oulu, we warmly welcome you to the Capital of Northern Scandinavia. Prepare to have the time of your life!

BY Marcelo Goldmann

Oulu Is the First Place in Finland to Test 5G 4G? That’s so last year. We do things in 5G over here. VTT (a Finnish technical research centre) and University of Oulu will be testing an open 5G network at the University of Oulu. This means that we can get the taste of what comes in the future (provided we have 5G-capable devices)! After testing, the actual commercial 5G network is set to be implemented fullscale by 2020.

From Uuno to Uuni: Why Did We Change a Letter? They say, when you give a child a name, you determine his or her destiny. This part of the magazine is like a child to us, and it’s time to baptize it. From now on it is called “UUNI”. And we mean the following things with this name. BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

1

UNIversity. It is a place, which helps you grow as a person and as a specialist. Sometimes you might feel confused or lost with the direction of your studies or your future after graduation. We try to collect the best tips, experiences, advice, trends, and statistics to get you back on track.

2

UNI ted.

Being a student is about unity and friendship. You get to know a great number of people. You make long-term friends. You are having the time of your life. Our articles provide you with the knowledge of interpersonal communication, cultural and political events, student activities and many other areas of social life in Finland.

3

UNI on. You are a member of Oulu University Student Union, OYY. We keep you updated with the latest news, deci-

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

sions, activities and events arranged by it. You should know your rights, you should stand your ground, you should be involved in decision-making as this is your present, and most importantly this is your future.

4

UNI versal. Who is this “you” we always address to? Well, it is YOU! And you are a whole UNIverse to us. We are curious about your background but we don’t let stereotypes determine our writings. You are a student in Finland, in Oulu, and you should be informed about certain things. That’s all that matters.

5

UUNI. Translated from Finnish it means “oven”. We attempt to cook you in our oven of ideas, inspiration, tips, useful information and lots of fun. This is our Top Chef show, and you are both our main guest and dish. So, welcome to Uuni! •

NRO 5 | 2015

The Air Guitar World Championship Is Held in Oulu If you think that playing an air guitar is only for shower or mirror indoor performances, you are so wrong. Oulu inhabitants took it to the next level. The Air Guitar World Championship has been held here annually since 1996. People from all over the world come to Oulu just for this event. The winner of the competition gets a very generous prize – an original Flying Finn guitar handmade by Matti Nevalainen. And anyone can take part in it, you too! All you have to do is to get through the qualifying round. Visit www. airguitarworldchampionships.com for more details.

Pancakes! Do you like pancakes? Silly question… of course, you do! Oulu is one of the only 4 (soon to be 5) locations of the famous Pannukakkutalo (literally Pancake House). Located near the Toripoliisi (Oulu Policeman Statue) in the Market Square, it is a place of pure bliss. Freshly made sweet or salty pancakes will stimulate your taste buds and send you straight to Finnish heaven. Just remember to make a reservation if you go in a big group or if you want to skip the queue. The place is pretty small but cozy, warm and filled with the smell of freshly baked pancakes... Mmmm.

Music Festivals If watching people pretend to play imaginary instruments is not your thing, there is a wide variety of music festivals to choose from: Jalometalli for the metalheads, Qstock with a bit of everything, Oulu Music Festival for those into classical music and jazz, The Irish Festival of Oulu to give a taste of traditional Irish music, the Haapavesi Folk Music Festival and Rotuaari Piknik to see Finnish artists. There is also a bunch of electronic music happenings (just ask around or search online). In Oulu you are sure to discover which sounds make your skeleton shake.

Get Your Two-Wheel Best Friend They say you never forget how to ride a bike. And if you don’t know yet, I would say it’s high time you did. Oulu has one of the best cycling roads in the world, and since the land is relatively flat, it makes the ride much more pleasant. All you need is a pair of wheels, and you are able to explore this beautiful city in all its splendor. Just remember to always lock your bike with a sturdy U-lock (and lock it by connecting the backwheel to the frame), so you can be sure that your new best friend is safe.


ONE OF THE biggest advantages of having a daily life in Finland is the existence of the ultimate holiday month – July. Sticking around your working place that month would make little sense because no one else will be there but you. And even if workaholics block the doorway in your office to prevent your escape, you won’t be able to reach any of your customers. Because in July, Finnish people pack their necessities and move to a cottage in the woods, far away from civilization, the Internet and phones. Sure, if you are a student, you might need to earn some money doing a summer job, but we claim there’s always some leverage in July. What if there is time, but no money, you ask? Worry not, our second promise for an awesome experience is based on the assumption that low-budget holidays offer more fun, experience, wisdom and great times than “normal” vacations, anyways! The options are numerous. You don’t need to fly thousands of kilometers in order to see something new. A good way to travel is for instance by train. If you are under 26, you get special prices for Interrailing.

Through Europe by Train: Interrail If you want to see more than two countries and have some extra cents to spend, it makes sense to book a “global” pass for up to 30 countries. To keep costs low, you could for example focus on Eastern Europe – this is how Laura Riuttanen and Jere Väisänen did it on their Interrail trip. They visited Poland, Slovakia, Austria, Slovenia, Croatia, Serbia and Czech, and the living costs were “nothing compared to Finland”. “Choose restaurants that are not touristic – if they don’t have an English menu, for example, it’s a good sign you will get cheaper and more original meals,” explains Riuttanen. Unlike Riuttanen and Väisänen did, who flew to Poland first, Maria Vilas Trias is traveling with her friends now starting directly from Finland. They have 22 travel days and will spend a bit over a month in total, and so far they paid 300 euros each – for train tickets, ferries, and hostels. If you like trains, there are also options outside Europe. Santiago Osorio, for instance, will go with four other friends by Trans-Siberian express from Moscow to Beijing. That trip takes about two weeks with some stops, and is only slightly more expensive than an Interrail trip. The good thing: the train contains beds already, so while moving forward, you spare costs for a hotel. And in

Life Is a (Cheap) Journey Pack your bags, grab your camera, it’s summer! It’s time to travel. Low-budget traveling does not only save you money; it is also way more fun than a standard “hotel-beach-repeat” vacation. BY Bianca Beyer PHOTO Maarit Halonen

Mongolia, when visiting Ulan Bator, they will stay at a couchsurfer’s place instead of a hostel – low cost, high cultural interaction.

Work & Travel If this has not convinced you, or you don’t like trains, have you thought of doing something good while being abroad? With AIESEC, for example, in the scope of the Global Citizen Project, you can help in a developing (or any other) country for board and lodge, and you only need to pay for your transportation. Or if you have Erasmus-friends, how about paying them a visit? Finally, if you are really broke and cannot go anywhere, you could offer your own place for couchsurfers and get to know people from all around the world without moving an inch. You’ll be surprised what a popular destination Oulu is!

Be Prepared The better you prepare, the more you will have from your trip. Eventual visas, vaccinations, what to pack – find

information online in blogs or in books. For the Interrail, for example, Laura Riuttanen recommends Europe on a Shoestring. Don’t be naïve – the world is a little bit less safe outside Finland. Take a lock with you, and don’t leave any valuables ever behind, not even in a hostel. Don’t keep all your belongings in the same place and try to carry important things close to your body. Pack light because half of the clothes you take you won’t need. Plan variety – after the 7th capital, even the biggest city fan gets tired of hot pavements. Some nature, a lake, some beach in between will keep you interested and relaxed. And don’t ever try to save money on necessary essentials like accommodation or food – you will be thankful for a good night of rest after days or weeks on busy trains.

Just Do It While all this might seem to you like an unfair teaser to show you what other people can afford and you can’t – don’t get us wrong. While we cannot stress often enough how NRO 5 | 2015

important traveling is, we also continuously show how easily achievable it is. It will improve your knowledge, your language skills, but most important, it will help you to be open minded, tolerant, patient and experienced – great soft skills on a CV, by the way. No one can take away what you learn in your trip from you: the people you meet, and the cultures you explore. If you are thinking of buying a new TV or of asking your parents for a new phone – rather invest this amount of money in traveling. Especially now, as a student, or as an employee in Finland with mentioned July-sabbatical, you have a chance to experience something great. And even though this phrase sounds corny: you might regret not taking the chances, later when circumstances change. You never know how drastically it might change your life. Gilberto Oliveira Neto, on his 4th volunteer placement for AIESEC, landed in Oulu – and has been staying here for two years now studying in a whole new program, just because he fell in love with the country. Life is a journey, so go travel it! • OULUN YLIOPPILASLEHTI

21


Musiikkia, tä et d h i i v a j a u l i e urh opiskelijaystävällisessä hengessä!

Kauppurienkatu 24 A, Oulu | Avoinna: ma-to 17-01, pe 15-04, la 14-04, su 15-01 044 7886190 | Sportit.fi | SportitVanhaPaloasema Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps

Facebook “f ” Logo

CMYK / .eps


Kirja arvioitavana

Väärässä olemisen riemu Taina Latvala Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava 2015)

KOLUMNI | Iikka Kivi oli väärässä luullessaan, ettei mattojen alta tarvitse imuroida.

I

hmiset ovat usein väärässä. Sitä hävetään ja varotaan myöntämästä ääneen. On siinä logiikkansa: ihminen joka järkähtämättömästi uskoo asiaansa, vaikuttaa määrätietoiselta ja jämäkältä, mielipidettään vekslaava epäluotettavalta tuuliviiriltä. Mutta väärässä olemisessa on kertakaikkisen riemukas puoli: saa oppia jotain uutta. Hoksaa, että nythän tämä aukesi ihan uudelle ladulle. Kun ei siitä mitään elämäntyöpalkintoa saa, että on 50 vuotta vetänyt samoilla kalsareilla. Ei tule presidentiltä onnittelusähkettä kuolinvuoteelle, että Perkele Reiska, sinä se et antanut periksi, vaan aina pidit siitä kiinni, että kyllä ei ole ihminen apinalle mitään sukua, oot hieno mies. Terveisin Sauli. Joten entä jos treenataan vähän? Voin toimia tässä eräänlaisena esitunnustajana. Lähdetään helpoista arkijutuista liikkeelle. OLIN VÄÄRÄSSÄ monta vuotta, kun ajattelin että mattojen alta ei tarvitse imuroida. Tarvitsee viimeistään sitten, kun osa matoista on naisen omia. Olin väärässä myös, kun ajattelin että näihin Neljän ruusun biiseihinhän ei kyllästy ikinä. Niihin väsyy neljässä kuukaudessa. Ja tosi, tosi väärässä olin silloin kun, ajattelin että Matrix on hyvä elokuva. Ei ole. On viidessätoista vuodessa niin väsähtänyt se onnenkeksifilosofointi ja goottimuoviestetiikka. Noin. Ei ollut paha, eihän? Sitten kierroksia kovemmalle. Olin väärässä monta vuotta, kun ajattelin että

jos vain saisin siihen tyttöön yhteyden, niin meistä varmasti tulisi pari. Ei tullut. Sain ensimmäisen kännykän ja lähetin viestin: tyttö sanoi, ettei missään tekemisissä tarvitse olla. Olin todella väärässä, kun ajattelin ettei tuolta oikealta ketään tule. Tuli ja lunastukseen meni. Olin aivan hirvittävän väärässä, kun luulin että vanhojentanssijatkojen portsari ei huomaa viskipulloa povarissa, vaikka otan huikan heti narikan edessä. Huomasi. Hm. Eihän tämä aina mukavaa ole. Lyhyellä tähtäimellä. Mutta pidemmällä piuhalla keventää. Sitten ne oikeasti pahat. Olin aivan mahdottoman väärässä, kun ajattelin että perussuomalaisia äänestämällä tulee muutos. Ei tullut. Tuli kikkelikuvia Seiskaan. Aivan tutkakujalla olin, kun luulin että kehitysmaissa on jotenkin siistimpi meininki. Ei ole. Siellä ihmisillä on tosi paha olla. Ja ihan totaaliulapalla vietin 20 vuotta, kun luulin että yläilmoissa on joku häiskä, joka pistää minut ikuisiksi ajoiksi maan alle grilliin, jos tuijotan liian kauan tissejä Kuponkiuutisten takasivuilta. Kun ei siellä ole ketään kyttääjätyyppiä, siellä on kvasaareja, galakseja ja pimeää ainetta. Noin. Onhan se outoa. Tunnustaa täysin tuntemattomille ihmisille, että ihan pitkin seiniä on menneet monet kelat. Mutta tekee höpöä kyllä. Kokeile.

Iikka Kivi on oululainen stand up-koomikko, joka ei osaa suhtautua omiin mielipiteisiinsä kovin vakavasti.

Tanssi | Oululla on tanssikaupunkina pitkät perinteet. Oulun Katutanssit 2015 Yhdeksättä ja samalla mahdollisesti viimeistä kertaa järjestettävät Oulun katutanssit houkuttelevat parhaat katutanssijat ympäri Suomea näyttämään taitojaan. Rotuaarin sijasta tänä vuonna kisat käydään Byströmin nuorisotalon sisäpihalla.

Oulun Katutansseissa kisataan kahdessa sarjassa. OKT Originals: Break 3vs3 on breikkaajien ikivihreä suosikki ja tavoiteltu titteli. Ei-breikkaaville katutanssijoille sarjana on OKT Almost Originals: Hip-Hop 3vs3, jossa kikkailut jätetään syrjään ja tanssitaan menemään.

Molemmissa sarjoissa palkitaan myös parhaiten yhteinäisesti pukeutunut kolmikko. Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen. Byströmin nuorisotalon sisäpihalla, Hallituskatu 5 A lauantaina 4. heinäkuuta

Raikkaassa neljännessä teoksessaan Taina Latvala pohtii parikymppisten elämän dilemmoja. Novellimaisten kertomusten kokonaisuus muodostuu pikkuhiljaa, kun henkilöhahmojen verkostosta ja sisäisistä maailmoista annostellaan palasia. Yksityiskohdilla Latvala onnistuu luomaan mielikuvia, jotka nurkan takana muuttuvat toisiksi. Lukija viedään Roomaan, mutta ollaankin Edinburghissa, ja Alepan Johnny-niminen myyjä puhuu lappilaisittain. Pohjanmaalainen, työkseen kirjoittava vaaleahiuksinen minäkertoja toistuu ja piirtyy väistämättä alter egoksi lapualaislähtöiselle Latvalalle. Hän tarkkailee omia neuroosejaan ja muiden ihmisten kummallisuuksia. Inhimillinen komiikka on tunnistettavaa.

Sanat ja tunteet hengittävät samaan tahtiin.

Ilkikurisin vertauksin ja tarkkanäköisin havainnoin osoitellaan nuorten aikuisten hölmöyksiä. Kaipuu aitouteen kiteytyy tilanteessa, jossa naamiojuhlissa ei lopulta jakseta peittää kasvoja, vaikka vakavikkopintaliitäjät nauraisivat. Kauneuslommon teokseen tekee kertomus, jossa minäkertoja muuttuu kissaksi. Absurdi ja vertauskuvallinen kohtaus hipoo toimivuuden rajoja. Sanat ja tunteet hengittävät samaan tahtiin. Vaikka Latvala viljelee adjektiiveja välillä siirappisesti, hän on oivaltava kirjailija, joka tavoittaa olennaisen sukupolvensa sisäisestä huudosta ja peloista. Kukapa ei miettisi, keitä nämä muut ovat ja mistä itse on tullut?

••••

NRO 5 | 2015

Sanna Häyrynen

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23



Levyjä arvioitavana

Minun Ouluni on kaupunki

Lau Nau: Hem. Någonstans

KOLUMNI | Sanna Häyrynen huomasi, ettei kuulu asuinpaikkansa kohderyhmään.

R

äjähdysten jälkeen tyhjenivät kivijalkaputiikit, seuraavaksi lähtee perinteikäs tavaratalo. Kohta kaupungin ytimeen pääsee kirjaimellisesti, kun kallioparkki kaiken paukkeen jälkeen valmistuu. Polkupyörät ajelehtivat keskustan kaduilla tyrkyllä varkaille, koska sopivaa parkkitilaa tarjotaan niukasti. Autoton pyöräkansa, opiskelijat, onkin sijoitettu mukavan matkan päähän metsälähiöihin. Tällainen on paikka, joka julistautuu Pohjois-Skandinavian pääkaupungiksi. Odotan hetkeä, kun tietty osuuskaupparyhmä valtaa neljä korttelia Rotuaarin ympäriltä ja rakennuttaa oman bonuskuutionsa. Siellä S-liikkeestä toiseen pääsisi tepastelemaan sisäsiltoja pitkin. Volvo jäisi lämmittelemään Kivisydämeksi nimetyn kallioparkin uumeniin, eräänlaiseen kiviarinauuniin. Jauhelihat ja uudet kurahaalarit takakontissa voisi sitten hurauttaa moottoritien varren pientaloalueelle saunomaan. Pyöräilevänä, keskustan kupeessa yksiössä asuvana opiskelijana en tunne tätä keski-ikäisille suunnattua ja keskitylsistyvää nurkkakuntaa omakseni. MUISTAN, KUN kymmenen kesää sitten Kuusisaa-

ren pimentyneessä heinäkuun yössä Samuli Putro lauloi, että tämä on kuitenkin minun kaupunkini. Silloin ei jytissyt maan alla, vaan ilotulitukset värittivät taivaan. Itkin ja ajattelin, että tämä todellakin on minun kaupunkini. Olin naapurikunnan reunamilta festaroimaan päässyt teini, joka haaveili nuoren aikuisen elä-

mästä juuri tässä kaupungissa. Päätin jäädä, vaikka moni lähti. Minulle Oulu näyttäytyi varsinaisena citynä, jossa oli tarjolla aktiviteetteja ja mahdollisuuksia. Enää en voi ajatella samalla tavalla. En luota, että pian tuoreena maisterina löydän töitä täältä. Vapaa-ajan huvitkin ovat rajalliset. Käsitykseni mukaan kaupunki on paikka, jossa on eläväistä liiketoimintaa – sanan varsinaisessa merkityksessä ja fyysistä liikettä. Sitä, että seutu ei jämähdä ja siellä näkyisivät eri ihmisryhmät, jopa nuoret, jotka janoavat elämää ja toisiaan. Opiskelijoilta odotetaan Oulun ja koko Suomen kuntoon laittamista, mutta saamme tehdä sen eristyksissä ja näkymättömissä. Entisen suoalueen päällä meillä on riemunkirjava ja poikkitieteellinen yliopistorakennus, jonka kattojen alla muhii valtava potentiaali. Mitä jos me eri alojen ajattelijat ja asiantuntijat yhdessä keksisimme jotain sellaista, mitä tässä kaupungissa ei ole osattu kuvitellakaan? Mitä jos yliopiston varrelta napattaisiin satunnaisotannalla viisi opiskelijaa ja heitettäisiin heidät samaan huoneeseen ideoimaan? Jos rajoja ei olisi, he voisivat vallata vaikka tyhjän liiketilan ja toteuttaa suunnitelmansa. Sillä ehkä rajoja ei olekaan. Eihän se ole kuin tulla näkyviin ja tehdä tästä meidän kaupunkimme.

••

Lasten hautausmaa: Lasten hautausmaa Edes ajoittaiseen synkkyyteen taipuvaiselle Lasten Hautausmaa on tervetullut tuttavuus. Sen, minkä viime vuonna suuresti kohistun tulokkaan debyyttipitkäsoitto monille muille pituudessa häviää, se voittaa sävykkyydessä ja omaperäisessä tyylitajussa. Leimaa-antavat, naivistisiksikin mainitut laulusovitukset ovat kierolla tavalla kotonaan jonnekin 80-luvun suomirockin, kevyen goottimeiningin ja pop-otteella soitetun Black Sabbathin välimaastoon uppoavan soitannon seassa.

•••

Sanna Häyrynen on tiedeviestinnän opiskelija, joka ei suostu kuuntelemaan kyynisiä puheita.

Keikat | Kesäisin Tähtitornin kahvila muuttuu hyvien säiden aikaan Elektorniksi. Cool Down feat. Diegojah

Jazzpuisto

Ensimmäistä kertaa järjestettävä UFOP tarjoaa 19 bändin verran vaihtoehtoista, uuden ajan musiikkia.

Ruotsalainen reggaevokalisti Diegojah tekee 80-luvun digitaalireggaen inspiroimaa musiikkia. Levyjä soittamassa myös dj Vilhelm (HKI) ja Jay Honey & Sleezy.

Jälleen Elojazzeilla musiikki rantautuu Rauhalan edustalle. Pääsymaksuttomassa tapahtumassa kuullaan jazzin lisäksi mm. Wigwamia tributtibändin soittamana.

Välivainiolla Tukikohdassa 17.–18. heinäkuuta

45 Specialissa 17. heinäkuuta

Åströmin puistossa 1.–2. elokuuta

Uleåborg Festival of Psychedelia

Lau Naun alias Laura Naukkarisen uutuus on tehty alunperin leffamusiikiksi, mikä myös levyltä kuuluu. Lotta Petronellan dokkarista irrotettuna nykyklassiseen kallellaan oleva kahdentoista “biisin” kokonaisuus tuntuu jäävän kovin etäiseksi kokoelmaksi ilmavia äänimaisemia. Sinänsä koherentti tunnelmapaketti ei aktiivisena kuuntelukokemuksena kovin monta kertaa avaudu, mutta kyllähän tämä taustamusiikkina menee. Jousisovitukset ovat jouhikkomestari Pekko Käpin soittamia.

Jaakko Eino Kalevi: Jaakko Eino Kalevi Jaakko Eino Kalevin uutukaista kuunnellessa on vaikea kuvitella miehen siirtyneen ratikkakuskin hommista musiikin pariin progemetallin ja hip-hopin kautta. Mies tykittää tätä nykyä eetteriin kansainvälistä, viettelevää ja myös häpeilemättömän trendikästä elektrofiilistelyä sellaisella pieteetillä, että luulotautisemmankin pitäisi vakuuttua. Maailman omaperäisintä kamaa tämä ei ole, mutta tarttumapintaa löytyy kertakäyttöä pitempään. Rallienglannista pikku miinus.

••• Marko Pyhähuhta

NRO 5 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25


Kulttuurimenoja

Lukukausimaksujen hurmoksessa?

Kaukovainio – lähiötarinoita Oulun taidemuseossa 6.6.­–30.8. Kaukovainion ulkopuolella ei ehkä ymmärretä, että kotiseuturakkautta löytyy karusta lähiöstäkin. Sanna Krookin valokuvat ja Ulla-Maija Louhelan keräämät tarinat tuovat esiin huonomaineisessa kaupunginosassa asuvien näkökulman. Kuvia, ääntä ja tekstiä yhdistävän näyttelyn dokumentoiva ote ei tarjoa valmista tulkintakehystä, vaan kokonaisuuden muodostavat ihmisten paljaat tarinat. Intensiivisissä muotokuvissa eri-ikäiset ihmiset eri kulttuureista katsovat rohkeasti takaisin katsojaa. Erittäin mielenkiintoinen on panoraamakuvien sarja Kanahaukantien kerrostaloasuntojen olohuoneista. Identtisiin pohjapiirroksiin on muodostunut persoonallisia koteja, joissa maahanmuuttajaperhe katsoo hiihtoa, isä leikkii lapsen kanssa ja nuori nainen lukee kirjaa viltin alla. Louhelan keräämien tarinoiden yhteisöllisyys, humoristisuus ja paikallisylpeys lämmittävät mieltä pitkään.

M.A. Nummisuutarit Oulun kaupunginteatterissa 8. elokuuta asti Vesisade ei latistanut tätä ensi-iltaa, eikä latista mitään muutakaan esitystä, sillä Oulussa tarjotaan nyt kesäteatteria sisällä. Nerokasta! M.A. Nummisuutarit yhdistää oivaltavasti M.A. Nummisen musiikin ja kansalliskomediamme Aleksis Kiven Nummisuutarit. Suomen suosituin puhenäytelmä Nummisuutarit sai kantaesityksensä Oulussa 140 vuotta sitten. Nyt sille kunniaa tekee Oulun kaupunginteatterin ja Sisäkesäteatterin yhteistuotanto Janne Kuustien ohjauksena. Pete Miettunen tekee hienon suorituksen Eskona. Hän onnistuu luomaan syvyyttä ja jopa surumielisyyttä hahmoon, eikä Esko jää hömelyytensä vangiksi. Kaupunginteatterin näyttelijä Lotta Vaattovaara on varsinainen monitaituri-komedienne klarinetteineen ja tekoviiksineen. Varsinainen riemastus on Juho Itkosen Mikko Vilkastus, joka laittaa kiekuen kuin aito M.A Numminen konsanaan. Herra Nummisen musiikki ei jää sivuosaan, vaan se rytmittää sulavasti koomista tunnelmaa. Kuten lähes poikkeuksetta kaikki näytelmän äänetkin, musiikki soitetaan lavalta yleisöön päin. Näyttelijät taitavat myös soittimensa ja välillä fiilis on kuin rokkikonsertissa. Tätä kiinnostavaa sulaumaa olisi kannattanut revitellä vielä enemmän. Katsojana jäin kaipaamaan vain hieman lisää ranttalia ja räiskettä, kunnon eläinmenoa tyyliin On sika kunnossa.

KOLUMNI | Suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisyys on uhattuna, pohtii Juuli Juntura.

S

uomalaisista korkeakouluista on tullut aidosti kansainvälisiä 2000-luvulla. Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut jatkuvasti, samoin vaihto-opiskelijoiden määrä. Suomalaisilla yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla on mahdollisuus saada ystäviä ja kontakteja ympäri maailmaa – vaikka itse pysyisi kotikampuksellaan. Nyt Suomen tuore hallitus on päättänyt, että korkeakouluissa otetaan käyttöön lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tämä on samalla poliittinen päätös sanoa hyvästit suomalaisen koulutuksen maksuttomuuden periaatteelle. Vielä ei ole tietoa, tulevatko lukukausimaksut pakollisiksi kaikille korkeakouluille vai saavatko korkeakoulut valita, ottavatko maksut käyttöönsä. LUKUKAUSIMAKSUJA ON perusteltu sillä, että maksut tuovat yliopistoille uuden rahoituslähteen. Tämä kuitenkin vaatisi sitä, että maksavia opiskelijoita tosiaan tulisi suomalaisiin yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Kun Ruotsissa ja Tanskassa asetettiin lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville korkeakouluopiskelijoille, kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä romahti. Sittemmin kansainvälisten opiskelijoiden määrä on Ruotsissa ja Tanskassa lähtenyt kasvuun, mutta opiskelijoita on tullut lähinnä Euroopan maista, eikä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta. Mikään

Eleonoora Riihinen

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 5 | 2015

todellinen rahasampo lukukausimaksut eivät siis muissakaan Pohjoismaissa ole olleet. Lisäksi opiskelija-aines on Ruotsin ja Tanskan korkeakouluissa muuttunut vähemmän kansainväliseksi, kun ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat tulevat lähinnä Euroopasta. Jos ja kun otetaan käyttöön lukukausimaksut, ei opiskelijan maksukyky voi olla ainoa peruste opiskelijarekrytoinnissa. Korkeakoulujen täytyy edelleen voida rekrytoida lahjakkaimmat opiskelijat, myös vähävaraiset. Tämä puolestaan vaatii toimivaa stipendijärjestelmää. Lisäksi yliopistojen täytyy pohtia, kuinka saadaan houkuteltua opiskelijoita, jotka voivat valita esimerkiksi Oulun tai Itä-Suomen yliopiston sijasta jonkun tunnetumman yliopiston maailmalla. Suomalaiset yliopistot ovat laadukkaita, mutta eivät kansainvälisesti tunnettuja. Jotta yliopistoihin saadaan hyviä opiskelijoita opiskelemaan, täytyy hakijoitakin olla paljon. Tämän vuoksi yliopistojen tulee jatkossa panostaa markkinointiin entistä enemmän, jos haluavat pitää kansainvälisten opiskelijoiden määrän samana kuin se nyt on. Ellei markkinointiin ja stipendijärjestelmään panosteta, kansainvälisten opiskelijoiden määrä tulee romahtamaan. Miten silloin käy suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälisyyden? Juuli Juntura on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija.

Näyttelyt | Uusi näyttelytila Scuuter on avattu Kulttuuribingon viereen. Konsta Koiviston videoteos ”Tamperelaistuneena koen velvollisuutena tutkia omaa suhdetta tähän pohjoiseen paratiisiin ja etsiä uusia tiloja ympäristöstä, minkä ennen ohitin laput silmillä. Teoksen työnimi on juhlallisesti Oulu. Toisaalta videoteos on tällä hetkellä kriittisessä edi-

tointivaiheessa, joten mitä tahansa voi tapahtua. Voi olla että hylkään koko idean ja teen jotain aivan muuta. Se on kuitenkin varmaa että Ränni-galleriassa nähdään videoteos”, Koivisto luonnehtii tulevaa teosta.

Sara Wacklinin jäljillä

Asematunnelin Ränni-galleriassa 20.–31.7. heinäkuuta.

Pohjois-Pohjanmaan museossa 13. syyskuuta asti

Oululainen Sara Wacklin (1790–1846) oli maamme varhaisimpia naiskirjailijoita ja naisten koulutuksen uranuurtaja. Näyttely kertoo hänen elämästään ja ajastaan.


Vaikutuksentekijä | Palstalla kohdataan eri alojen huippuja, joita kannattaa seurata. JOONAS DONSKOI » 23 vuotta » Kotoisin Raahesta. »A suu elokuuhun saakka Oulussa.

» Tehnyt juuri 2-vuotisen sopimuksen NHL-seura San Jose Sharksin kanssa ja muuttaa elokuun lopussa Yhdysvaltoihin.

» Pelannut Oulun Kärpissä liigajoukkueessa 2009– 2015 ja juniorijoukkueissa 2007–2009.

» Palkittiin kaudella 2014– 2015 Liigan pudotuspelien parhaimmaksi pelaajaksi (Jari Kurri -palkinto).

» Ensimmäisissä aikuisten MM-kisoissa keväällä 2015 oli Suomen paras maalintekijä pisteillä 5+3.

» Kasvattiseura raahelainen Teräs-Kiekko.

» Vapaa-ajalla puuhailee autojen parissa.

“Kuulemma heti, kun olen oppinut kävelemään, minulla on ollut maila kädessä. Jääkiekko on ollut minulle aina intohimo”, Joonas Donskoi kertoo.

Kurinalaisuus palkitaan Joonas Donskoin unelma toteutuu syksyllä, kun hän muuttaa Yhdysvaltoihin pelaamaan maailman kovatasoisinta jääkiekkoa. TEKSTI Minna Koivunen KUVA Anna Mansisto LOISTAVA KAUSI Kärppien paidassa Liigassa sekä onnistuneet ensimmäiset aikuisten MM-kisat Tšekissä. Kevään kruunasi NHL-sopimus San Jose Sharksin kanssa. Paremmin ei olisi voinut mennä jääkiekkoilija Joonas Donskoin, 23, viimeisin vuosi. Raahesta kotoisin olevalla hyökkääjällä oli vaikeampaa vielä muutama vuosi sitten. Tuli loukkaantumisia eikä peli kulkenut. Mutta keväällä 2013 Kärppien valmennusryhmä vaihtui. Lauri Marjamäki palkattiin päävalmentajaksi ja Mikko Manner apuvalmentajaksi. Se oli käänteentekevää Donskoin uran kannalta. Marjamäen ja Mannerin johdolla pelaajat rupesivat kiinnittämään huomiota siihen, miten kaukalon ulkopuolella voisi tehdä asioita paremmin. “Aloimme keskityttyä muun muassa siihen, miten paljon ja milloin kannattaa syödä, jotta saa energiaa tasaisesti. Siten pysyy hyvässä kunnossa ja jaksaa pelata.” Toinen tärkeä muutos oli nukkumisen aikaistaminen. Donskoi on huomannut, että on yllättävän tärkeää, ettei notku hereillä kolmeen asti yöllä. “Oli isoin herätys minulle, miten paljon nämä asiat vaikuttavat pelaamiseen. Löysin uuden vaihteen omalle uralleni ja oikeastaan parin viimeisen vuoden ansiosta on mennyt paljon paremmin.”

Esimerkillinen peliäly Jos on seurannut Donskoin peliä niin Liigassa kuin

MM-kisoissakin, on hänen loistava peliälynsä ja kiekon hallinta jäänyt mieleen. Donskoin mukaan hänen pelinlukutaitonsa on juuri parin viimeisen vuoden aikana kehittynyt. Aiemmin hän kuljetteli kiekkoa enemmän yksin. “Olen saanut fysiikkaa kuntoon ja peliin on tullut rauhallisuutta kokemuksen myötä, ettei tarvitse koko ajan mennä täysillä. Osaan rytmittää peliä ja näen paremmin joukkuekaverit”, hän pohtii. Hyökkääjä analysoi omaa pelaamistaan katsomalla jokaisen ottelun videolta jälkeenpäin. Siten omat virheet ja samoin omat vahvuudet tunnistaa hyvin. Toinen hyvä oppi on ollut tarkkailla vierestä seurakavereiden treenaamista ja pelaamista. Kärppiin tullessaan Donskoi katse kiinnittyi erityisesti Jari Viuhkolaan ja Ilkka Mikkolaan. ”Petr Tenkrátia silloin aikoinaan ihailin. Tenkrát on vahva pelaaja, tosi hyvä luistelemaan ja maalintekijätyyppi.”

Uudet maisemat odottavat Joonas Donskoi pakkasi 15-vuotiaana laukkunsa ja muutti Raahesta Ouluun jääkiekon vuoksi. Elokuussa Donskoi kasaa elämänsä uudemman kerran matkalaukkuihin, mutta matka uuteen kotikaupunkiin on tällä kertaa pidempi. Oulun merituulet vaihtuvat Kalifornian San Joseen maisemiin. Loistavan kauden jälkeen hänellä oli useampia tarjouksia, joista valita paras. He päätyivät agentti

Scott Bartlettin kanssa San Jose Sharksiin, koska kalifornialaisseura tuntui olevan kaikista kiinnostunein hyvässä iskussa olevasta suomalaispelaajasta. Donskoin puheen sävy muuttuu innostuneeksi, kun hän kertoo tuntemuksistaan päästä pelaamaan maailman kovatasoisimpaan jääkiekkoliigaan. “On se hienoa. Olen aina unelmoinut NHL:stä. Nyt täytyy kovasti treenata kesä ja toivoa, että pääsee pelaamaan.” Sopimus ei suoraan takaa peliaikaa NHL:ssä, vaan on mahdollista joutua aloittamaan farmiliiga AHL:stä. Donskoin ainoana tavoitteena on päästä heti ylempään sarjaan. “Tietenkin odotan, että pystyisin pelaamaan samoilla vahvuuksilla kuin täällä Suomessa ja tuomaan joukkueelle hyökkäysosaamista. Jos sitten saan paikan ylemmästä sarjasta, totta kai haluan olla vastuunkantaja ja avainpelaaja.” Treenit ja harjoituspelit pyörähtävät käyntiin syyskuun puolivälissä, mitä ennen Donskoi harjoittelee Oulussa muiden oululaisten NHL-pelaajien, Jussi Jokisen ja Pekka Rinteen, kanssa. Kesäharjoituksissa on mukana myös Donskoin viime kausien ketjukaveri Joonas Kemppainen, joka samoin sai huikean kauden päätteeksi NHL-sopimuksen. Pian koittaa aika uusien pelaajien rinnalla, mikä ei Donskoita tunnu jännittävän. “MM-kisoissakin oli toiset ketjukaverit, niin se oli uusi tilanne pitkästä aikaa. Hyvin meni ja aina sitä nopeasti löytää saman sävelen.” •

NRO 5 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

27