__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

4/2019 | 6.11.2019 | 59. vuosikerta

Voisi olla paremminkin

• PELKONA YLIOPISTOMUUMIOT,

s. 6

• TIETO TUO TOIVOA, . 14 s

• DREAMING OF THE FUTURE ,

s.

22


Sisältö

Useat oululaiset opiskelijatkin kuulevat TB303:a joka vappu – ainakin minun korvieni mukaan sitä on käytetty Imperion kappaleella Amor Infinitus.

s. 21 “Tutkijatkin ovat ihmisiä, mekin tarvitsemme leivän päälle muutakin kuin ylähuulen.”

s. 6

Kun olin Helsingissä ilmastomielenosoituksessa ja näin Senaatintorin eteen käveleviä lukiolaisia, jotka vaativat systeemin muutosta, niin siitä tuli melkein tippa linssiin. On jumalattoman hienoa, että meillä on 16-vuotiaita, joilla on pokkaa sanoa niin. s. 27

“I had moments when I felt frustrated with myself for not being able to learn Finnish, and I thought I would never speak it. That was the hardest part, the mental side, the frustration.”

s. 24

Tässä lehdessä 3 Päätoimittajalta

19 Kolumnisti Juhani Kenttä

On marraskuu, ja meistä näkee sen.

ensin ärsyyntyi, ja teki sitten yhden tärkeän teon. Samaa hän suosittelee sinullekin.

4 Kampuksilla tapahtuu

Suomalaisen opiskelijapolitiikan huipulle on noustu neuvotteluiden seurauksena, nyt ilmassa on muutosta. Yrityksille varattu alue Linnanmaalla on edelleen vailla vuokralaisia.

21 Kolumnisti Helmi Juntunen

mietiskelee, miltä tulevaisuutemme kuulostaa. Millaisia ääniä kuuntelemme tulevina vuosina?

6 Älä tekoälyä pelkää

22 In English – Dreams of the future

8 Voisi olla paremminkin

24 In English – Learning Finnish

14 Valoa pimeyteen

27 Historia on tietoiseksi tulemisen prosessi

Tietotekniikan tutkija Ella Peltonen ei usko, että ilkeä ja itsenäinen tekoäly tuhoaa meidät. Tappajarobotteihin on helpompaa uskoa.

Yliopisto-opiskelijoita edustavan Suomen ylioppilaskuntien (SYL) liiton heinäkuinen kannanotto herätti raivon: mitä te olette vielä vailla! Otsikot täyttyvät synkeydestä ja talven edetessä päivät lyhenevät. Kysyimme neljältä tutkijalta, mikä heidän alassaan herättää toivoa.

2

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 4 | 2019

Anca M. Catana interviewed two students to find out whether there’s life after graduation.

Filip Polák wanted to find out whether learning Finnish is truly impossible. (Spoiler alert: it isn’t.)

Alumnilta oppia -palstallamme Matti Johannes Koivulle kertoo modernin Suomen historiaan tutustuminen olleen hänelle self-helpiä.


Päätoimittajalta

/ .. . vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2019 neljä kertaa. Matka jatkuu verkossa osoitteessa

Valoa kansalle

www.oulunylioppilaslehti.fi Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta!

PÄÄTOIMITTAJA Anni Hyypiö paatoimittaja@oyy.fi

PÄÄTOIMITTAJA | Anni Hyypiö, anni.hyypio@oyy.fi

040 526 7821 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Iida Putkonen, Jenna Tajakka, Helmi Juntunen, Marcelo Goldmann, Anca M. Catana, Essi Erkkilä, Ville Paananen, Reija Korkatti, Juhani Kenttä, Maiju Pohjanheimo, Jonas Björkbacka, Filip Polák, Irene Dinh, Taija Kuntonen KANNEN KUVA Ville Paananen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu  T-ovi,  krs.  Oulu

toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO Kaleva 365, Oulu MAINOSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Maija-Liisa Kokko 044 7373 6616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi PAINOS 2000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko)

MARRASKUUTA ON TOTUTTU pitämään pimeyden kuukautena. Tätä tekstiä kirjoittaessani Oulussa päivän pituus on seitsemän ja puoli tuntia. Aurinko tuntuu vain käväisevän hetkellisesti taivaalla, ja yhtä lailla pimeää on yliopiston pääoven avatessa ja sulkiessa. Synkältä on silti tuntunut jo pitkään ennen marraskuuta. Huonoja uutisia ryöppyää ilmoille aiheesta kuin aiheesta. Ihmiset jatkavat mieletöntä sikailuaan niin somessa kuin tosielämässäkin. Ilmastonmuutosta koskevat ennusteet nostavat kylmän hien otsalle. Tänä syksynä kaipaan valoa ehkä enemmän kuin koskaan.

KUN PUHUN VALON TARPEESTA, en puhu jouluvaloista tai kirkasvalolampuista, vaikka marraskuun lopussa seitsemättä kertaa järjestettävän Lumo-valofestivaalin teokset mieltä sinänsä valaisevatkin. Mielestäni pimeyden voittamiseen tarvitsemme ennen kaikkea toivoa, lupausta paremmista ajoista. En tarkoita sitä, että tarvitsisimme tähän maailmaan yhtään enempää korneja mietelauseita tai karmeita latteustsemppauksia. En sitä, että kielteisestä asiasta etsittäisiin aina väkisin jokin hopeareunus. Enkä varsinkaan sitä, että ikävistä asioista kirjoitettaisiin vain kivoja ja piristäviä juttuja, vaikka tätäkin minulta on toimittajana toivottu. Mielestäni tarvitsemme realistista ja todenmukaista tietoa siitä, kuinka asian tila on, mutta myös kannustusta toimia muutoksen eteen. Esimerkkejä siitä, kuinka voimme itse vaikuttaa omalla toiminnallamme, ja lisää motivaatiota toimia muutoksen eteen. NIHILISTISESSÄ LAMAANTUMISESSA on oma vinha viehätyksensä. Olen itsekin vaalinut pitkään ja hartaasti omassa elämässäni kainuulaisen verenperinnön tuomaa “mitäpä se hyvejää” -asennetta. Sen voi ulottaa oikeastaan mille ta-

hansa elämänalueelle, kaiken voi aina ennakkoon torjua muutamalla sanalla: miksi edes yrittää, pieleen menee kuitenkin. Asenne suojelee ikäviltä kolhuilta: kun ei edes yritä, ei joudu koskaan pettymään. Silti väitän, että vaikeina aikoina tarvitsemme juuri yrittämistä. Sitä, että välittää asioista. Sitä, että pitää asioita tärkeinä. Sitä, että jaksaa rakentaa hajottamisen sijaan. Nuorempana pidin asioista välittämistä nolona. Oli viileää olla välinpitämättömän epäkiinnostunut kaikesta – maailman tilasta, muiden mielipiteistä, siitä, oliko oma käytös satuttavaa vai ei. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän välitän. KAIPAAN SIIS VALONLIEKKEJÄ, merkkejä valosta pimeyden keskelle. En niinkään vain hyviä uutisia (vaikka niitäkin on mukavaa kuulla), vaan vakuutusta siihen, että asioille voi vielä tehdä jotain. Luottamusta siihen, että asiat voisivat olla vielä paremmin, ja että haluamme tehdä asialle yhdessä jotain. Sillä miten voisimme jatkaa huomiseen, ellemme uskoisi siihen, että asiat voisivat olla myös paremmin? Jos kaikki menee vain jatkuvasti, poikkeuksetta ja vääjäämättömästi päin helvettiä, miksi vaivautuisimme enää puuttumaan mihinkään? TOIVO JA TOIVEET ovat myös tämän lehden teema. Vuoden viimeisessä printtilehdessä kysyimme muun muassa sitä, mikä herättää tutkijoissa toivoa (s. 14). Essi Erkkilä kirjoittaa (s. 8) siitä, miksi SYL:n esitys opiskelijoiden lomantarpeesta – eli toive paremmasta nykyhetkestä – kirvoitti niin valtavan julkisen raivon. Anca M. Catana kirjoittaa oululaisopiskelijoiden tulevaisuudenhaaveista (s. 22), Filip Polák taas siitä, onko suomen kielen oppiminen mahdollista (s. 24.) Toivon sinulle valoa syksyysi, hyvä lukija.•

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3


Ajankohtaista

TEKSTIT Anni Hyypiö KUVAT Arkisto, Unsplash.com

Sulle, mulle, meille – vai muuttuuko neuvottelukulttuuri? Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa on neuvotteluiden seurauksena sovittu luottamushenkilövalinnoista jo ennen äänestystä. Nyt moni liittokokoukseen osallistuvista ryhmistä on ilmoittanut haluavansa neuvottelukulttuuriin muutosta. MARRASKUUSSA Suomen yliop-

pilasliike kokoontuu taas kahdeksi päiväksi päättämään Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ensi vuoden toiminnasta. Samalla valitaan liitolle ensi vuoden puheenjohtaja ja hallitus. Ylioppilaskunnat lähettävät kokoukseen delegaation. Liittokokouksessa käytettävissä oleva äänimäärä lasketaan ylioppilaskunnan jäsenmäärän mukaan, yksi ääni per alkavaa tuhatta jäsentä kohti. Esimerkiksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla (OYY) on tänä vuonna liittokokouksessa käytettävänä 12 ääntä. Vaikka ääniä olisi käytössä paljonkin, yhden ylioppilaskunnan äänet eivät yleensä käytännössä riitä ehdokkaan läpipääsyyn. Syynä on se, että delegaatit ryhmittyvät äänestyksissä myös muihin kuin ylioppilaskunnan joukkoon, kuten poliittisiin (esimerkiksi Kokoomusopiskelijat, Keskustaopiskelijat ja Vihreät nuoret) ja opintoalan mukaisiin ryhmiin (esimerkiksi Lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoiden liitto LOL). SYL:n hallitusta ja puheenjohtajaa valittaessa on perinteisesti käyty neuvotteluita eri ryhmien välillä. Neuvotteluissa ryhmittymät sopivat neuvottelijoiden johdolla siitä, kuinka liittokokousdelegaattien tulisi vaaleissa äänestää, jotta heidän kannaltaan edullisimmat ehdokkaat menestyisivät joko puheenjohtaja- tai hallitusvaalissa.

Neuvotellaanko vai ei? Tämän liittokokouksen alla on käyty keskustelua siitä, tulisiko neuvottelukulttuuria muuttaa. OYY:n edustajisto hyväksyi 15. lokakuuta pidetyssä kokouksessa ohjeistuksen neuvottelemattomuudesta. Ohjeistuksen mukaan edustajisto “toivoo ja suosittelee vahvasti, että OYY:n liittokokousdelegaatio ei suorita henkilövaaleihin liittyviä neu4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

votteluita SYL ry:n liittokokoukseen. Delegaatio ei myöskään nimitä erillistä neuvottelijaa delegaation tueksi.“ Neuvottelemattomuudesta ovat ilmoittaneet myös ainakin Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, Vaasan yliopiston ylioppilaskunta, Vihreät nuoret, Demariopiskelijat, Keskustaopiskelijat ja Vasemmisto-opiskelijat. Määrä voi todellisuudessa olla paljon suurempikin, sillä kaikki ryhmät eivät ole julkistaneet kantojaan. Yksi neuvotteluista pidättäytyvistä ylioppilaskunnista on Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Pääsihteeri Aaro Riitakorpi arvelee, ettei tulevassa kokouksessa neuvotella. Kun molemmat puheenjohtajaehdokasta tarjoavista ylioppilaskunnista (AYY ja HYY) on ilmoittanut, ettei neuvottele, ei neuvotteluille ole oikeastaan järjellistä tarvetta. Riitakorpi itse on toiminut aiemmin neuvottelijana useana vuonna, mutta ei aio tänä vuonna edes osallistua liittokokoukseen. Neuvottelemattomuutta on perusteltu sillä, että se toisi päätösvallan oikeasti liittokokousdelegaateille. Sen sijaan Kokoomusopiskelijat on ilmoittanut kannattavansa neuvotteluita. Heidän mukaansa neuvotteluista luopuminen loisi “valtatyhjiön, jossa neuvottelevat osapuolet saisivat suhteellista etua neuvottelemattomiin osapuoliin”. Sopimus neuvottelemattomuudesta siirtäisi edun “verkostoituneimmille liittokokousdelegaateille, jotka pystyisivät lobbaamaan itseään tai haluamaansa ehdokasta henkilökohtaisesti”. Tämän seurauksena neuvottelut siirtyisivät pois näkyvistä ja muuttuisivat satunnaisemmiksi. SYL:n pääsihteerin Eero Mannisen mukaan toive ja tarve neuvottelukulttuurin muutokseen on tullut ylioppilaskunnilta itsestään. SYL on tämän vuoden ajan fasilitoinut aiheeseen liittyviä keskusteluja hallitusten puheenjohtajien ja pääsihteerien tapaamisissa. Keskusteluita on seurannut johdon se-

minaarissa syntynyt suositus siitä, ettei liittokokouksessa neuvoteltaisi. Manninen huomauttaa, ettei kyseessä ole silti virallisen päätöksentekoelimen päätös vaan suositus. SYL ei varaa tässä liittokokouksessa aikaa hakijoiden yksilökohtaisille henkilöhaastatteluille tänä vuonna, vaan hakijoille pidetään yhteinen haastattelutilaisuus suuressa salissa. Myöskään neuvotteluja varten ei varata liittokokouspaikalta huoneita. Liittokokouksessa äänestetään ensin seuraavan vuoden puheenjohtajasta enemmistöäänestyksellä. Tämän jälkeen valitaan hallitus käyttäen siirtoäänivaalitapaa. Siirtoäänivaalissa äänestäjä merkitsee äänestyslippuunsa ehdokkaat mieluisuusjärjestyksessä. Ensimmäisellä kierroksella lasketaan vain ykkösäänet, eli vaalilipussa ensimmäiseksi merkitylle ehdokkaalle annetut äänet. Nämä äänikynnyksen ylittäneet ehdokkaat katsotaan valituiksi. Näiltä valituilta siirretään ylijäämä-osa kustakin hänen saamastaan äänestä kyseisellä vaalilipulla seuraavaksi merkitylle ehdokkaalle. Jos paikkoja on edelleen täyttämättä kun kaikki ylijäämä-äänet on siirretty, karsitaan pois vähimmässä äänimäärässä oleva ehdokas ja kukin tälle laskettu ääni siirretään kyseisessä vaalilipussa seuraavaksi merkitylle ehdokkaalle.

Mikään valintatapa ei ongelmaton Mutta mitä äänestystä edeltävissä neuvotteluissa oikein tapahtuu? Asiaa valaisee OYY:n entinen pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen, joka on toiminut OYY:n neuvottelijana vuosina 2016–2018. Hän on itse ollut myös SYL:n hallituksessa vuonna 2013. “Neuvotteluissa haetaan tukea muista ryhmistä oman ryhmän intresseille ja käydään niistä keskusteluja”, Manninen kuvailee.

Itse neuvottelut sujuvat Mannisen mukaan aika nopeaan tahtiin. Kahtena edellisenä vuonna neuvottelijat ovat kokoontuneet yhteen ennen neuvotteluita ja kertoneet oman delegaationsa puheenjohtajaa ja paria hallituksen jäsentä koskevat preferenssinsä avoimesti. Hänen mukaansa neuvottelijoilla on ollut tiettyjä ennakkoon sovittuja pelisääntöjä. Esimerkiksi neuvotteluiden tulisi alkaa vasta ehdokashaastattelujen jälkeen ja neuvotteluissa ei saa valehdella.Hänen neuvotteluvuosinaan on kokouksessa ollut aina myös heitä, jotka eivät neuvottele. Määrä on vaihdellut vuosittain. Tänä vuonna Manninen on mukana OYY:n hallitusehdokkaan Teemu Virtasen kampanjassa. Hän toivoo, ettei kokouksessa neuvoteltaisi, koska niin moni on ilmoittautunut sitoutuvansa neuvottelemattomuuteen. “Toivon, että jokaiselle delegaatille annetaan rauha tutustua ehdokkaisiin ja muodostaa oma käsityksensä ehdokkaiden pätevyydestä. Toki delegaation jäsenet juttelevat keskenään muodostaakseen omaa kantansa, joten kaverin suosituksella jonkun ehdokkaan puolesta on painoarvoa. ” Toisaalta mikään valintatapa ei ole ongelmaton, hän huomauttaa. Neuvotteluita on perusteltu sillä, että ne takaisivat alueellisesti tasapainoisen ja taustoiltaan monipuolisen hallituksen, jolloin myös pienet ylioppilaskunnat tulisivat huomioiduksi valinnoissa. “Jos seuraavina vuosina näyttää siltä, että hallitukseen valitut tulevat ainoastaan suurista ja eteläisistä ylioppilaskunnista, on aika tehdä muutoksia valintatapaan.”

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous järjestetään 15.–16. marraskuuta Lahdessa. •


SYK toivoi Linnanmaan kampukselle lisää yrityksiä, yrityksille varattu alue etsii edelleen vuokralaisia Havainnekuvassa yritysalueelle oli sijoitettu liikuntatiloja ja liiketiloja. Tilaa oli kartan mukaan varattu myös toimitiloille, start up -yrityksille ja coworking-tilalle.

Suomen Yliopistokiinteistöt oy (SYK), Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu tiedottivat SYK:n ryhtyvän kehittämään Linnanmaan kampukselle yritysaluetta yliopistolta vapautuviin tiloihin. Yritysaluetta on suunniteltu noin 10 000 neliön tiloihin kampuksen lounaiskulmaan. SYK:n havainnekuvassa yritysalueelle oli sijoitettu liikuntatiloja ja liiketiloja. Tilaa oli kartan mukaan varattu myös toimitiloille, start up -yrityksille ja coworking-tilalle. Lounaiskulman tila on edelleen ilman vuokralaisia, kertoo SYK:n kampuskehityksestä ja markkinoinnista vastaava johtaja Juha Uotila. “Nyt haetaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tutkitaan myös, miTAMMIKUUSSA 2018

ten hankkeen voisi tehdä pienemmissä osa-alueissa. Tällä hetkellä ei ole asiasta uutta kerrottavaa“, hän sanoo lehdelle. SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä. Oulun ylioppilaslehti kirjoitti yritysalueen suunnitelmista viimeksi 19.1.2018. Tuolloin alueen remonttitöiden ensimmäisen vaiheen rakennustöiden arvioitiin käynnistyvän keväällä 2018, ja arveltiin, että ensimmäinen vaihe valmistuisi keväällä 2019. Näin ei ole siis käynyt.

Tilaa olisi, kunhan löytyisi vuokralainen Juha Uotilan mukaan tilaa olisi edelleen vapaana 10 000 neliötä,

mutta harkinnassa on tarjota vuokralaisille myös pienempiä tiloja. Uotilan mukaan Linnanmaan tiloista ollaan kyllä oltu kiinnostuneita, mutta vuokrasopimuksia ei ole tehty. “Kyllä alue on herättänyt kiinnostusta, mutta emme ole saaneet palapeliä kasattua. Töitä tehdään asioiden edistämiseksi.” Hän muistuttaa, että hankkeiden läpivieminen vie usein aikaa.

Yliopisto vuokrannut yksittäisiä tiloja Odottelevatko tilat sitten kokonaan tyhjillään? Juha Uotilan mukaan SYK:llä itsellään ei ole suunnitelmia tilan käytölle vuokralaisia odotellessa. Oulun yliopiston tilapalvelupäällikön Arto Haverisen mukaan

koko tila ei ole yliopiston käytössä. ”Muutamia yksittäisiä tiloja on vuokrattu yliopiston käyttöön esimerkiksi Tellukselle sekä jonkun verran esimerkiksi pukuhuonetiloja.” Haverisen mukaan yliopisto on koittanut hoputtaa SYK:iä vuokralaisten saamiseksi ja markkinoimaan tilaa. ”Moni ei edes tiedä, että on vapaana tuommoista tilaa.” Tällä hetkellä Linnanmaan kampuksella toimivat ravintolapalveluita tarjoavat Uniresta ja Juvenes, Subway ja Terveystalo. Kampuksen eteläpäädyssä on kampaamo New Hairstore, painotuotteita valmistava Punamusta, Unirestan H2O Campus ja PSOAS Lounge. Lisäksi kampuksella on pienempien yritysten toimistoja. •

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit (1.–6.11.) numeroina

134 37

14

11 100

ehdokasta

vaaliliittoa ehdolla

äänioikeutettua

edustajaa ja heidän varajäsenensä valitaan

Ja miten vaaleissa lopulta kävi? Lue 6.11. illalla julkaistava juttumme osoitteesta oulunylioppilaslehti.fi

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5


Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen. TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Maiju Pohjanheimo

Anna koneen auttaa Tietotekniikan tutkija Ella Peltonen haluaa nähdä pitkälle. Tavoitteessa auttaa teknologia.

TEKNOLOGIA YMPÄRÖI MEIDÄT. Se kiertyy älykellona ranteen ympärille ja painautuu korvaa vasten kuulokkeena. Teknologia kurkottaa katseellaan ihmisaisteja kauemmas, lähemmäs ja syvemmälle. Tästä kaikesta on kiinnostunut tietotekniikan tutkija Ella Peltonen, jonka erikoisalaa on ubiikki tietotekniikka. Sillä tarkoitetaan kaikkialla läsnäolevaa laskentaa, ympäristöönsä sulautuvaa teknologiaa – käytännössä kaikkia muita älylaitteita paitsi perinteistä tietokonetta. Ubiikki teknologia kattaa niin älykellot ja -korut, kännykät kuin kotien älykkäät televisiot ja jääkaapit. Peltosen erityisenä kiinnostuksenkohteena ovat sensorit. Samoin kuin ihminen voi tehdä havaintoja ympäristöstään aistien avulla, kone tekee havaintoja sensorien avulla. Koneellisten havaintojen perusteella voidaan kehittää tekoälyä, joka taas voi olla ihmisen apuna monella tavalla. Peltosta innostaa se, kuinka kone voi auttaa ihmistä lisäämään tietoisuutta. “Ihmiskunta on aina halunnut nähdä pitkälle. Kun on haluttu kohdata muita, on rakennettu autoja ja lentokoneita ja on lähdetty kehittämään erilaisia viestintäjärjestelmiä. Moderni tietotekniikka tuo vielä sellaisia mahdollisuuksia, joita meillä ei vielä tällä hetkellä ole.”

Pitkiä päiviä ja luovaa työtä Ella Peltonen työskentelee Oulun yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa 6G-lippulaivassa. Helsingin yliopiston kasvatin toi Ouluun sekä halu vaikuttaa kiinnostavassa projektissa että toive palata takaisin Suomeen. Ennen Oulua hän toimi post doc -tutkijana Irlannissa Corkin yliopistossa data-analytiikan tutkimuskeskuksessa. Syksy on tutkijalle kiireistä aikaa. Lukukauden alkaessa uudet ja vanhat opiskelijat saapuvat kampukselle ohjattavaksi. Tutkimusartikkeleiden aikataulut puskevat päälle, ja tutkimusrahoitustakin pitäisi tietysti hakea. Vaikka työtä riittää, tutkijuus oli Ella Peltoselle oikea alavalinta, sen hän on tiennyt jo opintojen alusta. Tutkijan arki oli läsnä jo lapsuudenperheessä. Mallia näytti äiti, matemaatikko Kirsi Peltonen. Taustaltaan Peltonen sanoo olleensa “kympin tyttö”, ja yliopistoon hakeminen tuntui siksikin luontevalta. Peltosella ei ole koodarin stereotyyp6

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

pistä taustaa: vaikka perheessä olikin aina ollut tietokone ja pelikonsoleita, ei hän ollut himopelaaja tai muuten erityisen uppoutunut tietokonemaailmaan. Koodaamaankin hän oppi vasta yliopistossa. Peltonen oli aina kyllä ollut kiinnostunut matematiikasta. Opiskelualaksi Helsingin yliopistossa valikoitui tietotekniikka, sillä hän kaipasi soveltavampaa alaa kuin matematiikka. Hän haki opiskelemaan myös silloiseen Taideteolliseen korkeakouluun graafista suunnittelua, ja tippui vasta ihan hakuprosessin loppumetreillä. Ehkä kuitenkin parempi näin. Jo ensimmäinen opiskeluvuosi vakuutti Peltosen siitä, että hän on oikealla polulla. “Taide on hyvä harrastus, mutta en päätynyt sitä työkseni tekemään. Jotain yhteneväistä sillä on silti tutkimuksen kanssa – pitkiä päiviä ja luovaa työtä.”

Tutkijana Twitterissä

Onneksi on hyvät reaktio-gifit olemassa.

Nykypäivän tutkijalta vaaditaan julkaisulistan kasvattamisen ohella myös viestimistä. Ella Peltosen viestintäväline on Twitter, jossa hän sekä jakaa linkkejä tutkimusartikkeleihinsa että kommentoi tiedemaailmaa ja sen ilmiöitä laajemminkin. Hän pitää tärkeänä sitä, että tutkijat kertovat tutkimuksestaan suoraan suurelle yleisölle. Somessa tutkija voi vastata yleisön kysymyksiin ja tuoda faktoja mukaan keskusteluun. Muuten keskustelu jää toimittajille ja asiaan perehtymättömille. Some kaivaa osasta kommentoijista kammottavimmat puolet esiin. Ella Peltonen ei ole joutunut ryönäkommentoinnin kohteeksi. Hän arvelee teknologian olevan tietyllä lailla turvallinen aihe – moni näkee sen hyödyt ja pitää sitä tärkeänä. Peltosen mukaan suomeksi twiittaaminen on tosin vaikeampaa kuin englanniksi. Suomessa sanat ovat pitkiä, ja merkkirajoitus pakottaa ilmaisemaan itseään tiiviisti, jolloin vaikutelma voi olla tyly. Tämä taas vaatisi lukijaltakin viestin suodattamista. Ehkä sitäkin, ettei joka asiaan tarvitsisi ottaa aina kantaa ihan heti: “Olisi hyvä, jos jengi ei reagoisi ihan joka asiaan niin nopeasti.” “Mutta onneksi on sitten hyvät reaktio-gifit olemassa.” Tänä syksynä yksi Peltosen TwitNRO 3 4 ||2019 2019 NRO 4

ter-kritiikin kohteista on ollut hankehumppa, eli tutkimusrahoituksen hakemiseen liittyvä työläs hakuprosessi. Suomalaisten yliopistojen rahoitusjärjestelmä koostuu perusrahoituksesta ja kilpaillusta rahoituksesta. Ensimmäisen maksaa valtio rahoitusmallin avulla, toista taas haetaan yliopistojen ulkopuolisilta tahoilta, esimerkiksi Suomen Akatemialta, Business Finlandilta, EU:lta ja erilaisilta säätiöiltä. Kilpaillun rahoituksen ajatuksena on ollut tutkimuksen tehostaminen ja laadun lisääminen – raha menee parhaan hakemuksen luo. “Perusrahoituksesta leikkaamisen taustalla on kai ollut pelko siitä, että tänne jäisi norsunluutornissa olevia muumioita, jotka tutkivat vain abstrakteja ja hyödyttömiä asioita. Kun taas kilpaillun rahan ajatuksena on, että ne briljanteimmat ajatukset pääsevät esiin. Mutta tilanne on nyt se, että riippumatta idean briljanttiudesta kaikkien on koko ajan pakko hakea rahoitusta”, Peltonen toteaa. Jos hän saisi päättää, tutkimuksen pitkäjänteiseen tekemiseen annettaisiin enemmän perusrahoitusta. Jos rahoitus ei olisi katkolla muutaman vuoden välein, henkilöstöä voisi vakinaistaa enemmän. “Perusrahoituksen lisääminen ei tarkoittaisi sitä, että meillä pyörisi täällä nuukahtaneita ikäloppuja tutkijaranttuja. Kilpailua alalla on jo nyt”, Peltonen toteaa. “Tutkijatkin ovat ihmisiä, mekin tarvitsemme leivän päälle muutakin kuin ylähuulen.”

Muutos syntyy rakenteissa Peltonen on tottunut kommentoimaan tutkimusaihettaan medialle. Hän on avannut Helsingin Sanomille “mitä se koodaaminen ihan oikeasti on?” (18.7.2018) ja kertonut Yliopisto-lehdessä ettei “tekoäly syö meitä” (10/2017). Yksi kysymys saa Peltosen huokaamaan syvään. Tämä samainen kysymys on esitetty hänelle ja hänen kollegoilleen lukuisia kertoja. Kysymys kuuluu näin: kuinka saada lisää naisia teknologia-alalle? “Tekemällä maailmasta tasa-arvoisempi.” Kysymys on rakenteista. Ei siitä, järjestetäänkö kivoja tsemppari-iltoja tai mentoriohjelmia naisille. Tai sillä, teh-

däänkö enemmän lehtijuttuja teknologia-alalla toimivista naisista – kuten Peltosesta. Toki näilläkin on merkitystä, Peltonen sanoo. Esikuvat ovat hyväksi, ja hengennostatustilaisuudet voivat valaa uskoa itseen. Mutta yksin kosmeettiset muutokset eivät auta, kun ongelma on yhteiskunnan rakenteissa. Pitäisi palkata lisää naisia ja antaa heille rahoitusta ja työmahdollisuuksia. Eli rikotaan yhteiskunnan sukupuolittuneita rakenteita. “Kysy siis tämä sama kysymys seuraavaksi myös mieheltä.”

Tekoäly ei osaa vielä juonia Teknologian turmelema tulevaisuus on suosittu aihe tieteiskirjallisuudessa. Uskooko Peltonen näihin tulevaisuuskuviin? Teknologia on toki paha, jos sitä käytetään pahaan. Peltosen mukaan inhimilliselle pahanteolle on ollut välineet aina, nyt vain keinot ovat virittyneet suurempaa tuhoa varten. Ella Peltonen on itsekin scifin ystävä. Hänestä tappamaan ohjelmoidut robotit ovat sinänsä realistinen skenaario – “helppo homma, pistetään vain tappamaan kaikkea mitä tulee vastaan”. Mutta itsetietoinen, motivoitunut ja omia tarkoitusperiään toteuttava tekoäly? Ei, sellaista ei ole näköpiirissä. Hän ymmärtää, mikä teknologiassa pelottaa. Kauhukuva on, että teknologia ei ole kontrolloitavissa, ja että se karkaa käsistä. Näin voi käydäkin, mikäli asiat hoidetaan huonosti. Huolimattomasti rakennettuun järjestelmään voi jäädä aukko, jonka läpi hakkeri voi porautua ja varastaa dataa. Silloinkin syypäänä katastrofiin on ihminen, ei paha teknologia. Uskottavana scifi-kuvauksena hän pitää vaisun vastaanoton saanutta trilleriä Transendencea (2014). Wally Pfisterin esikoisohjauksessa polonium-luodista kuolettavasti haavoittuvan tekoälytutkijan (Johnny Depp) mieli syötetään tietokoneeseen arvattavan kohtalokkain seurauksin. Elokuvassa on Peltosen mukaan muutama uskottava elementti: ilkeän teknologian motivaatio tulee ihmisestä, supertekoälyn vaativa laskentateho on huomioitu, eikä näköpiirissä ole yhtään höpsöä robottia. Loppuratkaisukin on realistinen – kaikki harmi loppuu, kun netti pistetään poikki. •


ELLA PELTONEN 30-vuotias. Kotoisin pää» kaupunkiseudulta, asuu Oulussa ja Utsjoella. Työskentelee tutkijatoh» torina Oulun yliopistossa 6G-lippulaivaohjelmassa. Valmistui filosofian mais» teriksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmasta 2013. Väitteli tohtoriksi helmikuussa 2018. Väitöskirja käsitteli älypuhelimen energiankulutuksen mallintamista ja sitä, mitä pidemmän akunkeston saavuttamiseksi voi tehdä. Palkittiin Helsingin yliopis» ton tietojenkäsittelytieteen laitoksen vuoden nuorena opettajana vuonna 2012 ja vuoden nuorena tutkijana vuonna 2015. Sai vuonna 2015 Marc Weiserin Best Paper Award -palkinnon. Vuonna 2017 tietojenkäsittelijöiden kansainvälinen naisverkosto N2 listasi hänet yhdeksi nousevista tähdistä. Lapsena unelma-ammatti » oli tähtitieteen tutkija. Vapaa-ajallaan lukee » hömppäromaaneja, tuijottaa suoratoistopalveluista historiallista draamaa tai kuljeskelee Lapissa. » Toivoo, että maailma olisi kaikille mukavampi paikka elää.

Nuorena Ella Peltosella oli hirveä hinku päästä pois Suomesta. Peltonen pääsikin: Kaliforniaan, Iso-Britanniaan, Irlantiin, Australiaan. Näinä vuosina hän kuitenkin oppi, että samaa arkea sielläkin eletään – ja sama tutkimusrahoituksen hankehumppa on käynnissä ulkomaillakin.

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

7


Eikö meille mikään riitä?

TEKSTI Essi Erkkilä KUVITUKSET Ville Paananen

Tyydy tähän Opiskelijan asema on monin tavoin turvattu ja hyvä Suomessa. Saako opiskelija silti haaveilla vielä paremmasta?

8

OULUN YLIOPPILASLEHTI OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 44 ||2019 2019 NRO


Oletteko kuulleet, että olisi olemassa maa, joka maksaa sulle opiskelusta? Hullua!

messahan opiskelijoiden asiat ovat jo hyvin. Asian voi kuitenkin nähdä myös toisenlaisessa valossa. telmää urbaaniksi legendaksi. Hän järkyttyi, kun “Kärsimys ja ongelmat ovat ihmisen henkilökohsamassa vaihtokohteessa opiskellut suomalainen tainen kokemus. Ei siinä muihin maihin vertailu ystäväni valaisi hänelle sen olevan totta. paljon paina, vaikka se ehkä relevanttia olisikin”, Ulkomailta katsottuna Suomi varmasti vaikut- pohdiskeli oululainen 22-vuotias opiskelija kysyttaakin opiskelijan unelmalta. Tarjolla on kaikille täessä, onko Suomessa opiskelu kärsimystä kanavoin yliopistokoulutus, EU- ja ETA-maiden sisäl- sainvälisesti ajateltuna. tä tuleville opiskelijoille vieläpä ilman lukukausimaksuja. Joka kuukausi valtio maksaa opiskelijoil- Onko opiskelijan sallittua julkisesti haaveilla le verovaroista opintorahaa sekä yleistä asumistu- paremmasta? kea, jos opinnot ovat edenneet riittävästi. Töissä ei ole opintojen ohella pakko käydä, sillä tarjolla on Heinäkuussa Suomen ylioppilaskuntien liiton elämisen tueksi valtion takaama opintolaina. Lai- (SYL) kannanotossa nostettiin esiin ajatus opisna on matalakorkoista ja ajoissa valmistuessa siitä kelijoiden kesälomasta. Opiskelijan on kesällä toisaa onnitteluna reilun hyvityksen. meentulonsa eteen tehtävä joko töitä tai opiskelTaloudellisen tuen lisäksi yhteiskunta auttaa tava, eikä loman pitäminen ole siis mahdollista. opiskelijoita muillakin tavoilla. Opiskelijoille tar- Ratkaisuksi ongelmaan esitettiin perustuloa. jotaan Kelan ateriatuettu ruokailu ja terveysonSuomalaisia yliopisto-opiskelijoita edustavan gelmien kanssa voi kääntyä Ylioppilaiden ter- SYL:n ehdotus koettiin röyhkeänä ja jopa hävyttöveydenhoitosäätiön (YTHS) pariin. Opiskelijaa mänä. Julkinen keskustelu räjähti käsiin ja mainimuistetaan myös opiskelija-alennuksilla monissa tuksi tulivat niin opiskelijoiden hyväosaisuus kuin paikoissa, esimerkiksi ravintoloissa ja museoissa, heidän nimeämisensä yhteiskunnan syöttöporopiskelija-alennuksilla. Kaikki tämä on todellista saiksikin, joita sopi sivallella. luksusta verrattuna esimerkiksi valtameren toisel“Moni oikeuttaa opiskelijoiden matalan toile puolelle, jossa yhdysvaltalaisopiskelijalla saattaa meentulon sillä, että valmistumisen jälkeen he toolla kolmen vuoden opintojen jälkeen opintolai- dennäköisesti pääsevät korkeapalkkaisiin töihin. naa yli satatuhatta dollaria. Joidenkin mielestä opiskelija ei saisi esittää kritiikSuhteellisen hyvin turvatusta asemastaan huoli- kiä nykyistä tilannettaan kohtaan”, Miriam Putula matta suomalaiset opiskelijat haluavat kuitenkin summaa opiskelijoihin kohdistuvia asenteita. enemmän ja parempaa. Keskustelu oli yliampuvaa ja osittain asiatontaHe haluavat turvatumpaa asemaa yhteiskun- kin. Toisaalta kannanotossa ajatus opiskelijoiden nassa, hengähdystaukoa opinnoista ja joustovaraa maksetusta kesälomasta oli huonosti muotoiltu, ja esimerkiksi kesäajan toimeentulotuen suhteen. ehdotus perustulosta piilotettu tekstin loppuun. “OYY [Oulun yliopiston ylioppilaskunta] ajaa On ymmärrettävää, että ajatus aiheutti närästystä vastikkeetonta perustuloa, mikä parantaisi opiske- yhteiskunnassa, jonka jakamien tukien määrä on lijoiden toimeentuloa ja mahdollistaisi joustavam- rajallinen ja ottajia on aina enemmän kuin jaettaman työnteon opintojen ohessa”, toteaa hallituk- vaa. sen puheenjohtaja Miriam Putula. Huomattavasti pienemmälle huomiolle keskusMutta eikö nykyiseen tilanteeseen pitäisi jo tyy- telussa jäi kuitenkin julkisen yleisön suhtautumityä? Moneen muuhun maahan verrattuna Suo- nen opiskelijoihin. AJATUS ON KALIFORNIALAISEN VAIHTO-OPISKELIJAN, joka aidosti luuli Suomen opintotukijärjes-

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

9


Kärsimys ja ongelmat ovat ihmisen henkilökohtainen kokemus. Ei siinä muihin maihin vertailu paljon paina, vaikka se ehkä relevanttia olisikin.

Opiskelijat palautettiin rivakasti takaisin omalle paikalleen. Kielenkäyttö ja kannanotot olivat kärkkäitä. Opiskelijoiden haaveet paremmasta ammuttiin tehokkaasti alas. Moni muisteli omia karuja kokemuksiaan opiskeluajalta: näin kamalaa oli minun aikanani, ja silti selvisin! Kiinnostavimmat kysymykset ovatkin nämä: kuka näin toimii ja miksi?

Köyhien asiat eivät ole minun asiani Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveystieteiden professori Juho Saari on tutkimuksessaan keskittynyt erityisesti huono-osaisiin kohdistuviin asenteisiin sekä heidän asemaansa yhteiskunnassa. Saari on tuonut keskusteluun mukaan uuden käsitteen: solidaarisuusvaje. Solidaarisuusvaje kuvaa hyvinvoivan enemmistön haluttomuutta osallistua niiden yhteiskunnan tulonsiirtojen ja palvelujen rahoitukseen, jotka koskettavat heikoimmassa asemassa olevia. Sen sijaan he osallistuvat mielellään niiden palvelujen ja etuuksien rahoittamiseen, jotka koskettavat heitä itseään. Opiskelijoiden loma-keskustelussa oli selkeästi nähtävissä solidaarisuusvajeen ilmentymistä, kun ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvat arvostelivat ajatusta opiskelijoiden paremmasta kesäajan toimeentulosta. Toisin sanoen äänekkäin arvostelu tuli hyvinvoivasta keskiluokasta. Keskiluokkainen elämä ei kuitenkaan todellisuudessa ole niin kaukana vähävaraisemmista opiskelijoista kuin helposti ajatellaan, ei ainakaan Saaren tekemien havaintojen mukaan. Suurin osa suomalaisista sijoittuu edelleen hyvinvoivaan keskiluokkaan, tämä ei ole uutta tai mielenkiintoista. Sen sijaan erittäin kiinnostavaa on Saaren uutissivusto Kotimaa24.fi:n haastattelussa (07.05.2015) esittämä huomio siitä, että vaikka Suomessa noin 800 000 ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella, heistäkin 10

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 4/2019 4


Avun ansaitsevuudessa ollaan kiinnostuneita siitä, keitä kansalaisten mielestä tulisi auttaa ja miksi. Johanna Kallio

valtaosan elämä on jokseenkin samankaltaista kuin muilla suomalaisilla. Molempien väestöryhmien elintaso, elämänlaatu ja -tapa muistuttavat Saaren mukaan toisiaan. Silti paremmasta haaveilua ei pidetty opiskelijoille soveliaana. Solidaarisuusvajeen lisäksi ilmiötä voidaan selittää toisella Saaren käyttämällä termillä, empatiakuilulla. Hyväosaista valtaväestöä ei kiinnosta huonompiosaisten kohtalo. Opiskelijoita kohtaan ei siis tunneta myötätuntoa. Huono-osaisten olemassaoloa ei haluta tiedostaa eikä heidän haluta näkyvän. Näistä aineksista syntyy empatiakuilu, joka erottaa vauraammat väestöryhmät köyhemmistä ja huonommassa asemassa olevista. Tässä tapauksessa kuilu on revennyt keskiluokan ja opiskelijoiden välille.

Avun ansaitsevuus vaikuttaa asenteisiin Isoa pahaa keskiluokkaa ei kuitenkaan vielä tarvitse viedä tuomiolle. Turun yliopiston apulaisprofessori Johanna Kallion mukaan kyselytutkimukset kertovat erilaista viestiä keskiluokkaisten asenteista huono-osaisia kohtaan. Kallio on tutkinut erityisesti viimesijaisen toimeentulotuen asiakkaita ja toteaakin, että huono-osaisten ihmisten syyllistäminen sekä ajatukset heidän käytöksensä vilpillisyydestä ovat 2010-luvulle siirryttäessä vähentyneet. “Enemmistö kansalaisista uskoo, että toimeentulotuen asiakkaat todella tarvitsevat saamansa avun”, Kallio kertoo. Kysymys opiskelijoiden sorsimisesta kuitenkin leijailee edelleen vastaamattomana. Tutkimuksien mukaan keskiluokkaisten asenteet huono-osaisia kohtaan eivät ole koventuneet. Siitä huolimatta juuri opiskelijoiden vaatimuksia paremmasta vastustettiin pontevasti. Mikä selittää ristiriitaisuutta?

Johanna Kallio nostaa esiin ansaitsevuuden viisi kriteeriä. “Avun ansaitsevuudessa ollaan kiinnostuneita siitä, keitä kansalaisten mielestä tulisi auttaa ja miksi. Puhutaan moraalisesti latautuneista mielipiteistä koskien avunsaajia tai apua potentiaalisesti tarvitsevia”, Kallio avaa logiikkaa ansaitsevuuden teorian taustalla. Varsinaiset kriteerit ovat avunsaajan kontrolli, asenne, vastavuoroisuus, identiteetti sekä tarve. Kontrollilla kuvataan avunsaajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa, asenteella puolestaan tämän suhtautumista saamaansa apuun. Kiitollisia ihmisiä autetaan mieluummin. Tarve on hyvin itseäänselittävä kriteeri. Mitä suuremmassa avun tarpeessa yksilön koetaan olevan, sitä enemmän myös hänen ajatellaan ansaitsevan apua. “Esimerkiksi vanhuksiin ja köyhien perheiden lapsiin suhtaudutaan myönteisemmin ja heitä ollaan valmiimpia auttamaan kuin maahanmuuttajia tai työttömiä”, Kallio tiivistää. Opiskelijoiden tilanteen kannalta erityisen kiinnostavia kriteerejä ovat kaksi viimeisintä eli vastavuoroisuus sekä identiteetti. Vastavuoroisuudessa auttaja peilaa autettavaa suhteessa itseensä. Apua annetaan todennäköisemmin, jos auttaja kokee, että hän voisi tarpeen tullen vastavuoroisesti saada apua takaisin. Identiteetti-kriteerissä puolestaan on kyse yhdistävistä asioista ihmisten välillä. Niitä ihmisiä autetaan mieluusti, joiden kanssa yhteistä on paljon. Keskiluokan ja opiskelijoiden välinen suhde mutkistuu, kun pureudutaan aiheeseen vielä hieman pintaa syvemmälle. Solidaarisuusvaje ja empatiakuilu selittivät vielä helposti keskiluokan ynseää suhtautumista huonommassa asemassa oleviin. Köyhien asiat eivät kiinnosta eikä heidän elämänsä rahoittaminen sitäkään vähää. Kaikkien ansaitsevuuskriteerienkään perusteella opiskelijat eivät varmasti pääse vielä autettavien kärkeen, mutta silti voimakas kielteinen suhtautuminen keskiluokan parissa hämmentää. Keskiluokkaiset ja alemman tulotason väestöryhmät, NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

1111


Täällä on hyvä opiskella. Eikä opiskelu ole kärsimystä enempää kuin paljolti muukaan elämä.

esimerkiksi opiskelijat, elävät loppujen lopuksi hyvin samankaltaista elämää. Suuri osa keskiluokkaisista on myös jossain vaiheessa viettänyt opiskelijaelämää. Vastavuoroisesti merkittävä osa opiskelijoista on matkalla kohti hyvinvoivaa keskiluokkaista identitettiä. Yhdistäviä tekijöitä löytyy yllättävän paljon. Lisäksi vastavuoroisuuden kriteerin luulisi motivoivan keskiluokkaa opiskelijoiden tilanteen ymmärtämisessä ja tukemisessa. Opiskelijoissa ovat tulevaisuuden keskiluokka ja veronmaksajat. Näistä verovaroista maksetaan nykyisen eläköityvän keskiluokan eläkkeet ja hoitokustannukset. Opiskelijat ovat lisäksi seuraava sukupolvi, jonka tulisi taata yhteiskunnan palvelujen ylläpito, talouden toimivuus sekä pyrkiä ratkomaan ilmastonmuutoksen ja uusien innovatiivisten vientituotteiden kaltaisia haasteita. Keskiluokan nyt tarjoama apu palautuisi siis kaiken logiikan mukaan heidän käyttöönsä monissa eri muodoissa.

Keskiluokkaiset vielä viime vuosituhannella? Keskiluokan kovaa suhtautumista voi kuitenkin ymmärtää, jos asiaa tarkastelee lähihistorian huomioiden. Psykoanalyytikko Pirkko Siltala on käsitellyt kirjoituksissaan taakkasiirtymäksi kutsuttua ilmiötä. Taakkasiirtymät ovat ongelmia ja tunnetiloja, jotka ovat jääneet käsittelemättä ja siirtyvät sen seurauksena sukupolvelta toiselle. Taakkasiirtymän voi synnyttää niin yksilöllinen kuin yhteiskunnallinenkin kriisi. Tyypillisiä aiheuttajia ovat Siltalan mukaan esimerkiksi sodat, taloudellinen ahdinko ja menetykset perhe-elämässä. Ilmiötä esiintyy yksilötasolla, mutta myös yhteisöissä. Taakkasiirtymän trauma voi tulla esiin käytöksen kautta. “Huonosti käyttäytyvä ihminen vie taakkaansa 12 OULUN YLIOPPILASLEHTI 12

NRO 4 | 2019

eteenpäin. Hän heijastaa sitä muihin ja kuvittelee, että vapautuisi sillä tavalla”, Siltala kertoo Tehy-lehden haastattelussa. Useat nyt keskiluokkaan kuuluvat ovat opiskelleet 1990-luvun suuren laman aikaan, jolloin opiskelijan asema on ollut haastava. Simo Aho ja Hannu Koponen ovat tehneet tutkimusta koskien nuorten opiskelua ja työuria 1990-luvulla. Ahon ja Koposen mukaan opiskelu lisääntyi 90-luvulla merkittävästi juurikin laman seurauksena; kun työtä ei ollut tarjolla lähdettiin opiskelemaan. Opiskelun lisääntymiseen vaikuttivat myös kiristyneet työmarkkinaehdot. Kuitenkin esimerkiksi opiskelun rahoittaminen opintolainalla oli 1990-luvulla kallista. Korkotaso opintolainoissa oli laman seurauksena poikkeuksellisen korkea. Opetusministeriön tekemässä laajassa opintotukea ja opiskelijoiden opintososiaalista asemaa koskevassa selvityksessä (2003) todetaan, että pankkien viitekorkojen olleen 90-luvun puolessa välissä opintolainoissa noin 7 prosentin luokkaa. Vertailuna Suomen pankin helmikuussa tekemän selvityksen mukaan korkotaso on nykyään opintolainoissa keskimäärin 0,48 %. Talouden lisäksi lamalla on aina myös suuria vaikutuksia ihmisten muuhun henkilökohtaiseen elämään. “Taloudellista lamaa voidaan mitata henkilökohtaisesta asenteesta riippumattomilla mittareilla, kuten kansantuotteen ja teollisuustuotannon määrällä, mutta laman kokeminen on yksilöllistä”, kirjoittaa filosofian yliopistolehtori Tommi Lehtonen Vaasan yliopistosta laman filosofiaa käsittelevässä kirjoituksessaan. Lama aiheuttaa Lehtosen mukaan yksilölle huolta elämän perusasioista, kuten työstä, asumisesta ja toimeentulosta. Hän mainitsee, että huoli näistä välttämättömyyksistä voi olla erittäin stressaavaa. Opiskelijaelämä 90-luvun laman aikoihin on ollut monella tapaa kurjempaa kuin nykyään. Kes-


Vaikka suomalaisten opiskelijoiden asema on ehkä maailman parhaimpia ja siitä on hyvä olla kiitollinen, se ei tarkoita sitä etteikö saisi pyrkiä parempaan. Miriam Putula

kiluokan negatiivinen suhtautuminen 2010-luvun opiskelijoiden vaatimuksiin paremmasta saattaa siis hyvinkin kummuta taakkasiirtymänä heidän oman opiskeluaikansa kurjuudesta. Tarvitsisiko kurjuuden kokemuksen kuitenkaan enää siirtyä ylisukupolvisesti eteenpäin?

Asenteissa olisi parantamisen varaa “Täällä on hyvä opiskella. Eikä opiskelu ole kärsimystä enempää kuin paljolti muukaan elämä”, summasi 24-vuotias opiskelija ajatuksiaan opiskelijaelämästä. Suomessa opiskelijan asema on tällä hetkellä yhteiskunnallisesti melko hyvin turvattu: opiskelijat saavat apua taloudellisesti ja heidän asemansa yhteiskunnassa pyritään huomioimaan.

Suurin kehityskohde onkin nykyinen asenneilmapiiri opiskelijoita kohtaan. Ajatus, että korkeakouluopintojen tulisi olla jonkinlainen kärsimyksen Via Dolorosa, on vanhentunut. Tämä ei tee edellisten sukupolvien kurjuuden kokemuksista väheksyttäviä, sillä ne ovat edelleen tärkeä muistutus opiskelijoiden paremman aseman eteen tehdystä työstä. Tämänhetkisestä on hyvä muistaa olla kiitollinen. Kehitettävääkin silti riittää. Samoilla linjoilla on myös OYY:n hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula. “On oikeus [haaveilla paremmasta]. Vaikka suomalaisten opiskelijoiden asema on ehkä maailman parhaimpia ja siitä on hyvä olla kiitollinen, se ei tarkoita etteikö saisi pyrkiä parempaan”, Putula tiivistää. •

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

13

13


Toivoa on! TEKSTI Iida Putkonen KUVAT 3 ensimmäistä kuvaa Jenna Tajakka, viimeinen kuva Anni Hyypiö

Valoa tutkimuksesta Mistä valoa loppuvuoden pimeyteen? Kysyimme Oulun yliopiston tutkijoilta, mikä heidän alallaan herättää toivoa.

Hiilidioksidia vähemmäksi sivuvirtojen hyötykäytöllä

”T Katja Ohenoja, Kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksikkö

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

utkin teollisuuden sivuvirtojen ja jätemateriaalien hyötykäyttöä. Käytännössä tutkin siis esimerkiksi miten lentoliikenteestä syntyviä haittamateriaaleja pystytään hyötykäyttämään nykyisen kaatopaikoittamisen sijaan. Teollisuudesta syntyy suuria määriä erilaisia tuhkia ja kuonia, joille etsimme turvallista käyttöä, sillä ne sisältävät usein raskasmetalleja tai muita haittamateriaaleja. Yksi hyötysovellus on rakennusmateriaalit, joihin tutkimusryhmäni keskittyy. Tässä tutkimuksessa on kaksi näkökulmaa: tiheään asutuissa maissa esimerkiksi lentotuhkan läjittäminen vie paljon tilaa, ja toisaalta etsimme materiaaleja, jotka korvaavat sementin. Sementin tuotannosta syntyy yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin lentoliikenteestä, joten sen korvaaminen muilla materiaaleilla olisi yksi keino vähentää haitallisia päästöjä. Uskon, että ongelma ratkeaa tulevaisuudessa tutkimuksen avulla. Sivuvirtamateriaaleja otetaan käyttöön koko ajan yhä laajemmin ja laajemmin. Kiertotalous on nykyään esillä huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja toteutuu jo osittain. Siitä kirjoitetaan mediassa ja jopa yksittäiset bloggaajat ovat alkaneet kiinnittää siihen huomiota viimeisen vuoden aikana. Lisääntynyt huomio näkyy myös tutkimuspuolella, sillä tutkimusryhmänikin on kasvanut ja nykyään töitä on melkein enemmän kuin tekijöillä on aikaa. Tutkimuksemme tarkoitus on oikeastaan, ettei sen tulos näkyisi ihmisten arjessa, vaan olemassa olevia ratkaisuja pystyttäisiin korvaamaan saumattomasti sivuvirtapohjaisilla. Jos tulos kuitenkin näkyy, se näkyy siinä, että tulevaisuudessa rakennusmateriaaleja on enemmän. Jos menee ostamaan sementtiä, voi vertailla materiaalien hiilijalanjälkiä ja vaihtoehtoja on useampia. Materiaalien moninaistuminen synnyttää uusia yrityksiä ja laajentaa olemassa olevien tehtaiden toimintaa. Esimerkiksi Tornion terästehtaalle ollaan juuri rakentamassa kuonankäsittelylaitosta. Toivoa kiertotalous herättää siksi, että se on tehokas keino pysäyttää ilmastonmuutos. Yksittäinenkin asia kuten sementti on merkittävä tekijä päästöjen kannalta. Jos siitä syntyviä päästöjä saataisiin vähennettyä edes puolella, sillä olisi iso vaikutus. Vielä vuosi sitten en olisi ollut näin toiveikas, mutta nyt tuntuu, että toivoa on ja uudet investointipäätökset, kuten Tornio, valavat sitä lisää.”•

NRO 4 | 2019


Uusia ulottuvuuksia 3D-kuvantamisella

”T

utkin laserin avulla tehtävää 3D-kuvantamista eli laitetta, joka arvioi perinteisen leveyden ja korkeuden lisäksi etäisyyttä eli syvyyttä. Kehitämme laitetta, jonka tarkoituksena on päästä matkapuhelinkameran kokoon muutaman kympin hintaan. Käytännössä laite toimii mittaamalla aikaa, joka salamavalolla kestää kohteeseen ja takaisin kennolle. Näin jokaisen pikselin etäisyys mitataan erikseen. Uskon, että teknologia yleistyy lähitulevaisuudessa, ja että siitä tulee itsestään selvä osa arkea esimerkiksi osana matkapuhelinten kameroita. Tämä auttaisi tunnistamaan puhelimen käyttäjän ja kuvattavat kohteet muotojen perusteella automaattisesti. Juuri nyt tutkimuksessa kuumana aiheena on myös augmented reality eli lisätty todellisuus, jonka avulla kameralla otettuun kuvaan voi lisätä kohteita, joita ei oikeasti ole. 3D-kuvantamisen avulla kamera selvittäisi myös etäisyyden, jotta se osaa lisätä kohteen oikealle paikalle kuvassa. Teknologiaa tarvitaan esimerkiksi automaattisissa autoissa, jotka havaitsevat esteitä ja varoittavat kuljettajaa. Monenlaiset robotit tarvitsevat ihmismäistä konenäköä liikkumiseen. Syvyysnäkö mahdollistaisi robottien käytön tavaroiden siirtämisessä ja valmistamisessa sekä uuden tasoisen automaation. Traktorit voisivat toimia pelloilla itsenäisesti, koska ne näkisivät ympäristönsä. Metsä- ja kaivinkoneet voisivat olla automatisoituja. Myös esimerkiksi automaattisten dronejen pitäisi löytää itsestään laskeutumispaikka, mikä vaatii konenäköä. Kehitettävä teknologia tukee reaaliaikaista kuvantamista eli live 3D-kuvaa, jonka avulla esimerkiksi valvontajärjestelmät kehittyvät uudelle tasolle. Kodin ovet voisivat tunnistaa, kuka on tulossa sisään ja avata oven sen perusteella. Hoitorobotti tai valvontajärjestelmä voisi hälyttää apua perustuen siihen, että järjestelmä näkee jonkun makaavan maassa tai jos tämän rintakehän liikkeen perusteella hengitys loppuu. Reaaliaikaisuus tukee myös eleohjausta: käsien, jalkojen tai pään asentoja ja liikkeitä havainnoimalla voitaisiin ohjata eri laitteita. Uskoisin, että teknologia yleistyy matkapuhelimiin viiden vuoden sisällä. Toivoa herättää se, että teknologia voi auttaa tulevaisuuden ongelmissa. Tutkimuksen avulla voidaan automatisoida ja tehostaa monia toimintoja sekä lisätä ihmisten turvallisuutta niin kotona ja työpaikoilla kuin liikenteessä. Esimerkiksi vanhukset voivat teknologian avulla selviytyä kauemmin kotioloissa. Uskon, että tutkimuksellamme on suurta merkitystä tulevaisuudessa, ja että se mahdollistaa monia ennennäkemättömiä sovelluksia, joita en osaa vielä edes kuvitella.”•

Jussi-Pekka Jansson, Elektroniikan piirit ja järjestelmät -tutkimusyksikkö

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15


Eläintutkimuksella lähemmäksi ihmisyyttä

”T

Arja Kaitala, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

utkin eläinten käyttäytymistä, esimerkiksi seksuaalivalintaa ja jälkeläisten hoitoa. Tällä hetkellä tutkin kiiltomatoja eräänlaisena ”terminaaliprojektina”: ajattelin, että jään kohta eläkkeelle, joten teen, mitä olen aina halunnut tehdä. Kiiltomadot ovat eksoottisia, koska yleensä luonnossa koiraat koreilevat. Esimerkiksi uroslinnut ovat värikkäitä ja naaraat eivät. Kuitenkin kiiltomadoilla naaraat loistavat ja koiraat etsivät loistavimman naaraan parikseen. Tutkin sitä, miksi juuri naaraat loistavat ja mitä kustannuksia siitä koituu. Saimme vasta selville, että jokainen yö, kun naaras loistaa turhaan, se voi menettää 20 prosenttia munistaan. Kiiltomadot eivät syö aikuisena mitään, joten kustannus on naaraalle suuri. Tutkimme myös sitä, miten naaraiden kannattaisi loistaa, jotta koiraan saisi mahdollisimman nopeasti. Tutkimustuloksiamme voi myös yleistää. Ihminenkin toimii parinvalinnassa osaksi biologisin perustein, ja parinvalintaamme ohjaavat monet asiat kuten tuoksut, ei pelkästään älykkyys. Tiedämme tutkimuksen perusteella, missä kannattaa olla, jos paria valitaan. Kiiltomatokoiraat valitsevat suurimman ja kirkkaimman yksilön, joten pienen himmeän yksilön kannattaa olla kaukana isommasta, jotta se tulisi valituksi. Parinvalinnassa on aina mahdollisuus valita, mutta valinta edellyttää vertailua. Jos vertailu estetään, huonompikin yksilö voidaan valita. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu pohjoismaissa lainkaan. Tällä hetkellä ohjauksessani on Helsingissä väitöskirja, jossa tutkitaan valosaasteen vaikutusta kiiltomatojen käytökseen. Tältä kannalta tutkitaan siis myös ihmisen vaikutusta kiiltomatoihin: kannattaisiko pihalla olla liikkeen aktivoimat valot, jos mökille haluaa kiiltomatoja? Uskon, että tulevaisuudessa meidän on helppo ohjeistaa tutkimuksen pohjalta esimerkiksi siihen, minkä värisiä valoja kannattaa suosia. Toivoa tutkimuksessa herättää se, että eläinten käyttäytymistutkimus on tullut uudestaan esille. Suosiota selittää se, että ihmisen käyttäytymisessä on paljon eläimellisyyttä ja eläimet ovat paljon kyvykkäämpiä kuin ikinä on ajateltu. Eläimet pystyvät oppimaan sekä hahmottamaan ja huijaamaan toisiaan. Esimerkiksi Olli Loukola on opettanut kimalaiset pelaamaan jalkapalloa, mitä kukaan ei voinut ikinä kuvitellakaan. On luultu, että kieli on pelkästään ihmisen ominaisuus, mutta nyt tiedetään, että kaikki kielen määritelmät pätevät myös moniin eläimiin. Esimerkiksi delfiineillä ja valailla on löydetty jopa selviä murteita. Toivoisin, että eläinten kognitioon keskityttäisiin jatkossa enemmän. Eläimillä on myös helpompi tutkia aiheita, jotka ovat meille tabuja. Asioita pystyy tutkimaan paremmin, kun ilmiö ei ole henkilökohtainen, kuten ihmisiä tutkittaessa. Esimerkiksi homoseksuaalisuus ei ole eläimille tabu ja joillakin eläimillä se on jopa yleisempää kuin ihmisillä. Eläimiä tutkittaessa päästään myös paremmin käsiksi ilmiöiden syihin. Eläinten käyttäytymistutkimus on osoittanut, että kaikki, mitä on pidetty pelkästään ihmisten ominaisuuksina, on löydetty myös jossain määrin eläimillä. Se on lähentänyt meitä toisiinsa, ja sen takia tämä ala on jännittävä.”•

NRO 4 | 2019


Menneisyydestä ymmärrystä ja oppia

”T

utkin historiaa, erityisesti kolonialismia ja Afrikan modernia historiaa sekä lääkinnän ja parantamisen historiaa. Historiantutkimus ei etene yhtä suoraviivaisesti kuin esimerkiksi luonnontieteet, vaan siihen kuuluu jatkuva uudelleentulkinta, epäily ja kritiikki. En voi luvata keksiväni tehokasta rokotetta malariaan tai kylmäfuusiota ratkaisuna ilmastokriisiin, mutta historiantutkimus itsessään sisältää toivon mahdollisuuden. Niin kauan kuin yritämme ymmärtää menneisyyttä ja erilaisia ajattelun, toiminnan ja olemassaolon tapoja, toivoa on. Ihmiset voivat oppia menneisyydestä, ja muuttaa maailmaa. Historia opettaa kriittistä kysymysten esittämistä ja lähdekritiikkiä, mikä mahdollistaa valheiden ja vallankäytön tunnistamisen. Tämän vuoksi vallanpitäjät etenkin autoritäärisissä maissa haluavat usein hallita myös historiaa. Silti he epäonnistuvat historian hallinnassa toistuvasti, mistä jopa pessimisti saa aihetta toivoon. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten länsimaissa saatettiin vakavasti esittää, että Afrikalla ei ole merkittävää omaa historiaa. Sittemmin tutkijayhteisö on vakiinnuttanut Afrikan historian paitsi omana alanaan, myös erottamattomaksi osaksi maailmanhistoriaa. Esimerkiksi afrikkalaisten toimijoiden rooli paitsi Afrikan, myös Atlantin piirin historiassa ja maailman aktiivisina rakentajina ymmärretään nykyään paljon paremmin. Myös orjakaupan, rasismin ja kolonialismin historiasta löytyy perusteita toivolle. Voidaan nähdä, miten sorron ja hyväksikäytön kriitikot ja vastustajat saavuttivat vähitellen merkittäviä voittoja, eikä esimerkiksi nykyajan ihmisoikeusajattelua ja kansainvälistä lainsäädäntöä voida ymmärtää ilman tätä pitkää historiaa. Tutkimus on paljastanut myös kolonialismin väkivallasta yhä enemmän sitä, miten ja miksi väkivaltaa harjoitettiin, ketkä sitä harjoittivat, ketkä hyötyivät ja ketkä kärsivät – huolimatta siitä, että väkivallan harjoittajilla on historiassa usein tapana kieltää tekonsa ja siirtomaa-ajan arkistoja on systemaattisesti hävitetty. Tällä hetkellä olen aloittamassa kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa uutta tutkimushanketta parantamisen ja politiikan historioista 1800- ja 1900-lukujen Afrikassa. Kyseessä on yhteistyöprojekti, jollaista joitakin vuosia sitten tuskin olisi voinut edes ajatella. Internet ja digitalisaatio mahdollistavat lähteiden, tutkimusten ja erilaisten tutkimusresurssien jakamisen afrikkalaisten ja länsimaisten tutkijoiden, sekä opiskelijoiden ja yleisöjen välillä. Omalta pieneltä osaltaan tämäkin projekti voi antaa toivoa menneisyyden paremmasta ymmärtämisestä ja nykyisyydessä paremmin elämisestä. Omissa tutkimuksissani lääkinnän ja parantamisen historiasta voidaan nähdä myös toivon kipinöitä. Ihmiset ovat kautta aikain sairastuneet, etsineet hoitokeinoja ja tapoja terveyteen. Tämä universaali pyrkimys saattaa ihmisiä yhteen. Sairauden, kärsimyksen ja parannuksen äärellä ihmiset kommunikoivat yllättävän tehokkaasti yli kielirajojen, pyrkivät yhteistyöhön, saavuttavat yhteisymmärrystä, tekevät kompromisseja ja tunnustavat toistensa ihmisyyden, vaikka toivo parantumisesta saattaa päättyä pettymykseen. ”•

NRO 4 | 2019

Markku Hokkanen, Historia-, kulttuuri- ja viestintätieteiden tutkimusyksikkö

OULUN YLIOPPILASLEHTI

17


Töitä opiskelijoille!

Pyhän Luukkaan kappeli (Yliopistokatu 7) Yliopistoväen ekumeeninen jouluhartaus ke 18.12. klo 14, mukana piispa Jukka Keskitalo, metropoliitta Elia, Ari Savuoja, joulun ajan musiikkia, kahvitus. Kaikki ovat tervetulleita, erityisesti opiskelijat ja henkilökunta! Messu joka su klo 10, pyhäkoulu saarnan aikana, kirkkokahvit English Service every Sun at 4 pm., Sunday school, Coffee fellowship

Nettisivuillamme kerromme, että

Lähetä hakemus megaduuni.fi ja liity joukkoomme

Tellus, Brisk-huone (yliopiston Linnanmaan kampus, keskusaula) Interfaith Dialogue Group -uskontodialogi to 28.11. klo 16.15 Keskustan seurakuntatalo (Isokatu 17) Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten joulujuhla to 12.12. klo 18.30, esiintyy gospelyhtye Palo, jouluista ohjelmaa, torttu- ja glögitarjoilu, vapaa pääsy!

SANNA HÄYRYNEN EI NUORENA AJATELLUT, ETTÄ HÄNESTÄKIN VOISI OLLA INSINÖÖRIKSI.

Kastellin kirkko (Töllintie 38) Tuomasmessu la 16.11. klo 18, kirkkokahvit Pyhän Andreaan kirkko (Sulkakuja 8) Varikkomessu su 24.11. klo 12 Tuiran kirkko (Myllytie 5) Sanailua! -teemapäivä la 22.2. klo 16–22. Paneeli ja talk show ym. sananvapaudesta ja sanojen merkityksestä, mukana mm. stand up -koomikot Iikka Kivi ja Jussi Herranen. Vapaa pääsy. Sinua varten Yliopistopastori Ari Savuoja p. 040 524 5919, yliopistopastori@oulu.fi, Linnanmaalla huone KK260 Facebook.fi/kirkkosuomessa | www.oulunseurakunnat.fi

045 7731 3859 Kajaaninkatu 10, Oulu

MATTI PÄÄAHO TARVITSEE SEKÄ JOOGAA ETTÄ KAUPPATIEDETTÄ AUTTAAKSEEN IHMISIÄ.

K18

19–20.30 Food-Matching -sokkotreffit 21–22 Pikatreffit

OULUSSA KELPAA PYÖRÄILIJÄN OLLA. VAAN MITÄ VOISI TEHDÄ VIELÄ PAREMMIN? KYSYIMME ASIAA KAHDELTA AHKERASTI PYÖRÄILEVÄLTÄ OPISKELIJALTA.

19–21.30 Baari auki

Pe 15.11.

Pääsymaksu 10€

Ei ennakkoilmoittautumista, ovelta myydään 200 lippua.

Jatkot ravintola Amarillossa!

TIEDEKESKUS TIETOMAA

18

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 4 | 2019

JOTTA TIEDÄT ENEMMÄN.


Kirja-arvio Natalia Kallio: She Needs Bigger Boots (Kosmos 2019)

Älä anna vyyhdin lamaannuttaa, tee yksikin teko KOLUMNI | NIin kauan kun vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten ole menettänyt kaikkea toivoa, kirjoittaa Juhani Kenttä.

L

okakuun puolivälissä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamat Unicafe-ravintolat julkistivat aikomuksensa lopettaa naudanlihan tarjoilun ensi helmikuussa. Päätöksen taustalla on halu pienentää hiilijalanjälkeä. Uutista seuranneesta keskustelusta saattoi bongailla kirjavan kavalkadin jo hyvin tutuksi tulleita vastalauseita. Niistä ehdoton inhokkini on se, jossa vähätellään mitä tahansa tekoa julistamalla, että yksittäisillä teoilla ei ole mitään merkitystä. Tässä tapauksessa yhden ruoka-aineen kieltämisellä ei yksistään hillitä ruoantuotannon päästöjä merkittävästi, koska kyseinen asia ei ole niin mustavalkoinen. Ei kai kukaan niin väittänytkään. On se kuitenkin askel eteenpäin.

se ei olisikaan välittömästi ilmeistä. Aivan kuin yrittäminen itsessään ja siihen uskominen olisi jotenkin noloa. Aina kai kannattaa edes yrittää. OMA TUORE YRITYKSENI tehdä jotain konkreettista oli se, että tein kertalahjoituksen Luonnonperintösäätiölle. Säätiön verkkosivuilla kerrotaan, että jokainen lahjoitus käytetään metsien suojelualueiden ostoon. Yhdellä eurolla ostaa ”itselleen” kaksi neliötä suomalaista ikimetsää, joka sitoo hiiltä hiilinieluksi ja tekee niin osansa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kuulen jo päässäni kaikki vastalauseet tähänkin. Se oli mittakaavassaan täysin mitätön teko. Mikset käyttänyt rahaa johonkin vielä järkevämpään? Tuo toinen haitallinen tekosi kumoaa tämän. Kyllä tämä on vain hyvesignaloijan jeesustelua ja Titanicin kansituolien järjestelyä. Itse en tiennyt suojelumahdollisuudesta ennen kuin satuin lukemaan yksittäisen twiitin aiheesta viime keväänä. Vaikka se ei saanut minua toimimaan heti, jonnekin ajatus jäi selvästi kytemään. Jos yksikin tämän lukija päätyy nyt tai myöhemmin googlaamaan Luonnonperintösäätiön toimintaa, on tämänkin kirjoittamisella ollut jotain arvoa. Ja niin kauan kuin nuo vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten itsekään ole menettänyt kaikkea toivoa. •

Miksi vaivautua kritisoimaan, jos yksi teko ei todella merkitse mitään?

ITSE AJATTELEN ilmastonmuutosta jotakuinkin päivittäin. Ahdistun säännöllisesti ja kyseenalaistan, onko perusteltavissa ylläpitää toivoa elinkelpoisesta tulevaisuudesta. Yllä mainitun kaltaiset kommentit eivät varsinaisesti lievitä ahdistustani, mutta jotain ne tekevät. Ne ärsyttävät. Se tarkoittanee ainakin sitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt tilannetta tyystin lohduttomana ja vaipunut apatiaan. Miksi vaivautua kritisoimaan, jos yksi teko ei todella merkitse mitään? Harva niistäkään teoista taitaa tapahtua tyhjiössä ilman vaikutusta ympäristöönsä, vaikka

Juhani Kenttä on englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Jatkoa seuraa | Tiesitkö, että valkokankaat täyttyvät myös ensi vuonna jatko-osista? No time to Die

Wonder Woman 1984

Top Gun Maverick

Ja taas mennään! James Bond -elokuvasarjan 25. osa ja Daniel Craigin viimeinen kerta Bondina, tiemmä. Elokuvan ohjaa True Detectiven erinomaisen ensimmäisen kauden ohjannut Cary Joji Fukunaga. Ensi-ilta 8.4.2020

Supersankareita ja kylmää sotaa, kuulostaa aivan 2010-luvulta, mutta Patty Jenkinsin ohjaama Ihmenaisen jatko-osa sijoittuu 1980-luvulle. Juuri muuta jatko-osasta ei vielä tiedetäkään.

Jos et saanut tarpeeksi Top Gunista kasarilla, ei hätää, sillä nyt sitä saa lisää. Mutta pelataanko tässäkin elokuvassa riehakkaasti lentopalloa Kenny Logginsin säestämänä? Vastauksen saamiseksi pitää odottaa heinäkuuhun. Ensi-ilta 17.7.2020

Ensi-ilta 5.6.2020

Natalia Kalliolla on yllään teoksensa pressikuvassa panta, jossa lukee I �♥ pussy. En voi olla pitämättä tästä asenteesta. Siinä on samaa paatosta, manifestia ja itsevarmuutta kuin Liv Strömquistin sarjakuvissa. ”I’m tired of feeling meaningless” -säkeen kohdalla koen väistämättä yhteenkuuluvuutta runon puhujaan. Kallio astuu sukupuoliroolien käsittelyssään perinteisen roolirunon yli ja puhuttelee lukijaansa suoraan. Teoksen nimi sisältää intertekstuaalisen viittauksen Nancy Sinatran tunnetuksi tekemään kappaleeseen. Myös Kallio on löytänyt bootsit ja on täysin luonteva pötkötellessään ne jaloissaan teoksen takakannessa. Nainen vaatii suurempia kenkiä fetisoiduille jaloilleen. Se on mahtavaa. Vaatimus toistuu läpi teoksen, mutta yksi oivallus ei vielä riitä. Kallio kirjoittaa englanniksi. Runo ei elä, jos kieltä ei hengitä. Kenties myös tekijän esiintyminen teoksen kuvituksena vahvistaa instarunouden vaikutelmaa. Se ei sinällään ole millekään kokoelmalle tappioksi. Instarunous on yksi runouden muoto. Kaiken ei tarvitse olla vaikeaa. Toisaalta, juuri sisältönsä tavoittelemassa vaativuudessa Kallion runot törmäävät helpoksi mielletyn instarunouden määritelmän kanssa. Sisustustaulun tai kömpelön aforismin kaltaiset ”I am priceless and still you can’t afford me” -tekstit kuitenkin puuduttavat, vaikka niiden taustalla olisi vallankumouksen vaatimus. Teos luottaa pitkälti Kiia Beilinsonin luomaan visuaaliseen ilmeeseen. Kansitaiteen muovilipare hämmentää. Onko se muovia? Miksi? Vaikka se ei olisi muovia, se näyttää siltä. Millä tämä muovin estetiikka on perusteltu tänä päivänä? Ajoittain Beilinsonin videotaidetta ja kollaasia muistuttava kuvitus nousee runoja kiinnostavammaksi. Siinä on montaasinomaista liikettä. Populaarikulttuurinen kuvasto korostaa runon puhujan vaatimusten vilpittömyyttä. Teoksen visuaaliset piirteet myös onnistuvat laajentamaan runojen merkityksiä. Vaikka ulkoasua olisi korostettu, myös sisältö voi olla täyttä. Juuri sisältöä Kallion julistava runous jää valitettavasti kaipaamaan, lihaa ja verta saappaiden täytteeksi. Ajoittain vastaan tulee säkeitä tai julistuksia, jotka eivät kompastu omaan kliseisyyteensä, kuten ”Where is my full orgasm? The bigger the better.”. Kun jätetään turha selittäminen tai vaihtoehtoisesti mennään syvemmälle, julistukset nousevat kliseisyyden yläpuolelle – esimerkiksi tamponien kuvilla täytetyllä aukeamalla, jonka keskellä on vain teksti: ”DO NOT HIDE YOUR TAMPONS”. Näissä hetkissä teksti tavoittaa minussa, lukijassa, koettua häpeää, joka ylläpitää ja tuottaa uudelleen ja uudelleen valtarakenteita, joita vastaan Kalliokin kamppailee. Nämä säkeet ovat puhdasta ja toimivaa manifestia. Runojen puhuja on vihainen ja syyllistävä, mikä on täysin oikeutettua. Ei ole sorretun tehtävä käyttäytyä kohteliaasti tai runon puhujan työ toimia. Hän voi myös pelkästään osoittaa epäoikeudenmukaisuutta ja todeta sen olemassaolon. Toiminta on kaikkien vastuulla. Välillä osoittelut tuntuvat silti itsestäänselvyyksien toistolta, vaikka tiedän että esimerkiksi suostumuksen käsite on valitettavan monelle vielä hankalasti tajuttava asia. Silti mietin, kuka on runojen syyttävä us, kuka syyllinen all you? Kenties se selviää vain tarttumalla teokseen. Se, joka tuntee pistoksen omassatunnossaan, tietää. Kun runouden yleisöt edelleen pirstaloituvat, tarttuuko syyllinen tähän kokoelmaan? Koen lukijana ristiriidan: Kallion sanoma on tärkeä, mutta sanat eivät kanna. Haluan rohkaista kaikkia nuoria vähemmistöjen edustajia astumaan esiin ja vaatimaan itselleen suurempia saappaita. Teoksen viesti ja sen asettamat konkreettiset vaatimukset kuten tytöttelyn lopettaminen ja patriarkaatin murtaminen ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Se, että niitä ei ole vielä saavutettu, saa minut itkemään. Runoutena kokoelma ei kuitenkaan avaa minussa mitään, en tunne virtausta, en erota ääntä joka huutaa suuret saappaat jaloissaan. Ehkä painettu kirja on väärä formaatti tälle teokselle? Kenties sähköisessä muodossa tai lavarunoutena kokoelma pääsisi todella oikeuksiinsa, onnistuisi pysäyttämään ihmisen vaatimuksillaan. Reija Korkatti

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

19


Opintotarjonnassa uusina aloina muun muassa arkkitehtuuri ja lääketieteet.

Ilmoittaudu avoimen yliopiston opintoihin Avoimessa yliopistossa voit opiskella Oulun yliopiston tutkintoihin kuuluvia opintokokonaisuuksia ja yksittäisiä opintojaksoja iästä ja pohjakoulutuksesta riippumatta. Avoimessa yliopistossa suoritettujen opintojen perusteella on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi Oulun yliopistoon. Tutustu avoimen väylään

www.oulu.fi/avoinyliopisto

20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 3 | 2019


Mene, näe, koe

Oudot instrumentit saavat pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

LUMO LIGHT FESTIVAL OULU Oulun ydinkeskusta ja Hupisaaret 22.–24.11. Vuosittain järjestettävä festivaali valaisee Oulun marraskuuta: teosten joukossa on muun muassa Magdalena Radziszewskan Jellyfish, joka luo valtamerellisen näkymän puiden oksistoista riippuvin valomeduusoin. Myös loput parikymmentä teosta on luontoteemaisia ja kotoisin eri puolilta Eurooppaa.

KOLUMNI | Minusta on jännittävää, ettei kukaan kykene tarkasti ennustamaan, mikä on elektronisen musiikin seuraava suunnannäyttäjä, kirjoittaa Helmi Juntunen.

T

R-808 ja TB-303. Nämä kirjainyhdistelmät kuulostavat kenties kryptisiltä, mutta monille elektronisen musiikin ystäville, kuten minulle, nuo nimet ovat erittäin tuttuja. Ensimmäinen on rumpukone, toinen taas on bassosyntetisaattori. Kumpaakin japanilaisen Roland-yhtiön valmistamaa syntetisaattoria pidettiin aikanaan outona, jopa kelvottomana. Rockbändin rytmiosioita, eli akustisia rumpuja ja bassoa, korvaamaan suunnitellut laitteet eivät kuulostaneet juurikaan esikuviltaan. Niissä oli kuitenkin omalaatuista viehätystä. Tarvittiin vain muutama kokeilunhaluinen muusikko tuomaan instrumenttien potentiaali esiin ja nostamaan ne muidenkin kuin meidän synanörttien tietoisuuteen. Etenkin TR-808 on saavuttanut laajan kulttisuosion ja tullut pysyväksi osaksi elektronisen musiikin äänenmaisemaa. Usein sen tärkeyttä elektroniselle musiikille on verrattu sähkökitaran asemaan rock-musiikissa ja sitä onkin emuloitu ja versioitu loputtomiin. Molemmat syntetisaattorit ovat olleet esimerkiksi teknon ja housen kehityksessä erittäin tärkeitä. Useat oululaiset opiskelijatkin kuulevat TB-303:a joka vappu – ainakin minun korvieni mukaan sitä on käytetty Imperion kappaleella Amor Infinitus.

oleellista on, mikä tekee soittimesta niin aikaa kestävän kuin vaikkapa TR-808 – ja voisiko mikä tahansa soitin nousta yhtä suosituksi? Omaleimaisuus voisi olla yksi suosion syy, matala hinta kenties toinen. Soittimet, joilla voi helposti ja suhteellisen pienellä rahallisella panostuksella luoda uudenlaista musiikkia, vetoavat muusikoihin. Soittimen hinta kohoaa arvostuksen myötä, jolloin pienen budjetin toimijat siirtyvät etsimään uusia.

Uskaltaisin kuitenkin mennä takuuseen siitä, että tulevaisuus kuulostaa joltain, mitä en osaa edes kuvitella.

MAINITUT SOITTIMET OVAT

kuitenkin peräisin 80-luvulta ja ne ovat vakiinnuttaneet asemansa jo ajat sitten. Mikä nykypäivän syntetisaattori voisi nousta tulevaisuuden TR-808:ksi? Itse vastaan, että tuskin mikään. Suuri osa syntetisaattorivalmistajista pelaa varman päälle ja keskittyy varioimaan menneitä hittisoittimia. Siten uudet innovaatiot ovat harvassa. Minusta on jännittävää, ettei kukaan kykene tarkasti ennustamaan, mikä on elektronisen musiikin seuraava suunnannäyttäjä. Asiaa pohtiessaan on vaihtoehtoisten tulevaisuuksien äärellä. Uskaltaisin kuitenkin mennä takuuseen siitä, että tulevaisuus kuulostaa joltain, mitä en osaa edes kuvitella. •

MIELESTÄNI EI OLE OLEELLISINTA , mikä

soitin on noussut ikoniseen asemaan, vaan

Helmi Juntunen on oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.

OULUN SARJAKUVAFESTIVAALI Oulun kaupunginkirjasto, Oulun Sarjakuvakeskus Valveella, keskustan alue 22.–24.11. Samana viikonloppuna valofestivaalin kanssa voi osallistua sarjakuvafestivaalin tapahtumiin. Tapahtumassa on muun muassa näyttelyitä kansitaiteesta ja suomalais-islantilaisen sarjakuvayhteisön tuotoksista. Kaupunginkirjastolla voi vierailla esimerkiksi Suomen sarjakuvatutkimuksen nykytila -keskustelussa (24.11., kello 14–15:45) tai Kahvila Tarinassa.

A CHRISTMAS CAROL Oulun kaupunginteatteri 13.12. kello 13 ja kello 18 Englannista saapuva vierailuesitys kertoo Charles Dickensin jouluklassikon, josta osa nykyisen juhlan perinteistä on peräisin. Köyhien oloihin ja ilon jakamiseen kantaa ottava näytelmä sijoittuu viktoriaaniseen Lontooseen. Näytelmä on englanninkielinen. Huomaa myös opiskelija-alennus.

MINUN AARTEENI – ESINEITÄ OULULAISKODEISTA Pohjois-Pohjanmaan museo 18.10.–5.1. Taidenäyttely jatkuu lokakuusta aina tammikuun alkuun asti. Oulun yliopiston museologian opiskelijoiden kanssa yhdessä toteutettu näyttely kuvaa oululaisille tärkeitä esineitä ja niihin liittyviä muistoja. Teemoja ovat ainakin oululaisuus, kansainvälisyys ja lapsuus.

Riitta Paakki Quartet

Vanha Paloasema, 6.11. Osana Oulun Jazz & Etno -syksyä esiintyy Riitta Paakki Quartet. Kiertueellaan he soittavat muun muassa sekä afroamerikkalaisia helmiä, että yhtyeen vuosi sitten julkaistun esikoislevyn Live at Koko Jazz Club kappaleita.

Pariisin Kevät

Club Teatria, 15.11. Arto Tuunelan sooloprojektista keikkailevaksi bändiksi kasvaneen Pariisin Kevään voi nähdä Oulussa Club Teatrialla, Pariisin Kevään kappaleita kuvataan unenomaisiksi melodioiksi. Niistä tunnetuimpia ovat varmaan Tämän kylän poikii ja Kesäyö.

Saara Aalto – Fairytale

Ida Paul & Kalle Lindroth

Oulujoen kirkko, 10.12.

Madetojan Sali, 10.1.

Ehkä parhaiten X Factor UK:sta tutuksi tullut laulaja esiintyy joulukuussa vanhalla kotiseudullaan Oulussa. Vähäeleisessä, nelihenkisen yhtyeen säestämässä konsertissa voi kuulla niin joululauluja kuin Aallon uusia kappaleita 15.11. ilmestyvältä levyltä.

Suosittuja singlejä julkaissut laulunkirjoittajaduo esiintyi Oulussa viimeksi huhtikuussa, ja nyt he palaavat konserttisalikeikalle heti alkuvuodesta. Keikalla on luvassa akustista poppia duon sinkkujen Kun tää loppuu tai Parvekkeella -tyyliin.

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Menovinkit koonnut Taija Kuntonen

Keikkaa pukkaa | Musiikkia vailla? Kokeille vaikka näitä menoja.

21


In English TEXT AND PHOTOS Anca M. Catana PHOTO DESIGN Irene Dinh

Is there life after graduation? Two university students talk about their plans and dreams for life after graduation. Curious what a freshman and a senior have to say about their future? Read on.

How did you end up studying at the University of Oulu? Eevasisko Mehtätalo: My hometown is nearby, and I didn’t want to leave Northern Ostrobothnia because I preferred to have my family close. Moreover, I had visited Oulu many times before, so I knew it well. As a result, I searched online for the University’s study offerings and applied to bachelors’ degree in Biochemistry. Jan Schwenzer: Before moving to Finland, I lived in New Zealand for 7 months. While there, I already started searching for Bachelor’s level programmes in Finland that are conducted in English. Intercultural Teacher Education caught my attention from the very beginning. It ecompasess so many things that I am interested in. I was interested in teaching for some time. But I wasn’t sure if, as a teacher

in Germany, I could offer my students a meaningful experience, so I searched for alternatives. In Finland, the teaching approaches are different. For example, in music class pupils are offered so many instruments to choose from! Another example is taking your exam on a laptop with an internet connection. That could never be acceptable in Germany. I came here mainly for personal reasons, I want to develop myself by having the experience of moving to a different country, enjoying the freedom it gives, while trying to establish myself as a person. I spent my first year in Tampere working and studying the language.

What were you dreaming of becoming when you grow up? Eevasisko: I remember that as a

I would like to popularize scientific text in Finnish language and make them more accessible to a large and diverse audience. By doing this I hope to educate. Eevasisko Mehtätalo

Eevasisko Mehtätalo is a 24-year-old final year student following a masters’ program in Molecular Medicine. She also has a minor in Chemistry and is currently following a course on the basics of communication. Besides studies, Eevasisko always liked being involved in social and community work, like Church groups or youth clubs. At the university, she got involved in student societies. During 2015 she became active as event responsible in the board of Histoni, the guild of biochemistry students. Her other hobbies are crafts and social media, particularly Instagram. It is her passion for social media that lead Eevasisko to sign up for the communication courses.

22 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 4 | 2019

child I was writing in the “friend books” that I want to become a veterinarian, it was my childhood dream. When I got a bit older, I started watching reality shows and dreamed of becoming a singer. Jan: At first an archaeologist. Then I decided I want to be a paleontologist and dig out dinosaurs. Afterwards, I shifted to animal researcher.

Did your dreams change? Eevasisko: During upper secondary school, I thought about applying to medical school but I realized that as a doctor I have to be in contact with people who are suffering, and the thought didn’t exactly appeal to me. As a result, I changed my goals towards natural sciences. I have always been good in biology and chemistry, but dropped my first dream of becoming a veterinarian because the only veterinary program in Finland is in Helsinki and the entrance exam is very difficult. Jan: Yes, because as a child I didn’t like puzzles. I imagined that as a paleontologist I would have to clean up bones and fit them together all day and it sounded so annoying! So I changed my dream. In school, I had some good teacher role-models and they made an impact on me. I can say they inspired me to become a teacher.

What would be the ideal professional path for you after graduation? Eevasisko: I am interested in working in the field of technology, in the

private sector. At first, I would like to work as an assistant or intern in science communication, for example at VTT, or as a freelancer for the student magazine in order to develop my writing and communication skills. Another plan is to start my own blog regarding science, molecular medicine, or biology because I would like to popularize scientific text in Finnish language and make them more accessible to a large and diverse audience. By doing this I hope to educate. Science became an elitist thing since we use academic English which is difficult to understand for common people. As a result, movements like anti-vax gain popularity. The reason is that I myself come from a modest countryside family and I would like my relatives and other people without high education in science to understand what I study. We are required to write our Master’s thesis in English, which I think is restraining us from developing and exploring the scientific vocabulary in Finnish. For the same reason, I am interested in working for the communication team of our faculty, so I can produce content accessible to everyone in Finnish about what is studied in our faculty. Right now there is only one person working in the communication sector for the whole Kontinkangas campus, and the articles focus mostly on medicine. Jan: I imagined three scenarios in the Self-Hack, the life-designing event organized for freshmen at the beginning of this autumn: 1. I will be teaching in a small village. I would have a big garden where my children can play and I


I dream of being a teacher in a small town. Of having a big garden where my children would play and I would ride my bicycle to school every day. Jan Schwenzer

Student life is not always easy, you can sometimes feel disillusioned with your university life or perhaps you feel anxious about leaving university for fear of the real world. However, there are good reasons to remain optimistic about the future.

TEXT Marcelo Goldmann

Hi, 5 reasons to stay optimistic about your life after the University It’s temporary

Jan Schwenzer moved to Finland a little over a year ago. He is 19 years old, originally from Germany, a freshman of Intercultural Teacher Education. As optional studies, he is following the “Volunteer Field Work with Asylum Seekers” course in order to return the help he received as a new arrival in Finland and “Educational Studies in Finland”, which is an advanced course of Finnish language designed for immigrants wishing to work in the field of Education. Besides school, he has many interests: he joined Cassiopeia, one of the choirs in our University, he plans to take Swedish course and he would like to attend the fencing classes. Getting involved in the international life of the city of Oulu is another interesting option for Jan, Villa Victor seems like the right place, since he enjoys meeting people from outside the University bubble.

A Spanish proverb says: “There is no evil that lasts 100 years”. University is quite the opposite of evil, but it does end. So enjoy it for what it is: a fleeting experience which serves as a training ground for the world, after which you will possess tools to start building your bright future.

The best is yet to come The years in the university are the most fun, no doubt about it. You meet a lot of people and frequent social events like never before. However, the years after the university are the most satisfying. Not only will you still be very young, strong, and beautiful, but you will also have a very good idea of who you really are and what you really want. At that point, you will be free to pursue your life goals.

Your true friends will remain close

would be riding my bike to school; 2. I would be in a German middle-sized city, teaching German language to foreigners while being involved in politics and music; 3. Becoming a university researcher in Faroe Islands because I think that Faroe Islands are very mysterious and unique, so I would like to discover them.

Do your studies help you in achieving your ideal? Eevasisko: Some months ago, I would have answered that they don’t help. In spite of the fact that I will have a master’s degree and I will have the knowledge in the field, our faculty trains us only to become a PhD or researchers. There are no other options offered. Students are left alone if they want to do something else. I was also directed towards a research career, but it is not what I want. But during the summer, I got interested in science communication and in creating content regarding science on social media. Then, I took the communication courses, which finally help me to follow my interest. Jan: Yes, they fit even better than I anticipated. All of the subjects are very important and interesting because we approach themes, which I previously thought about, from an academic perspective.

Can you see any obstacles in your path? Eevasisko: It might be difficult to create social media content that is attractive for everyone. It might be possible that no one will hire me. Sometimes I feel that my dreams are too big, or my texts are not interesting enough, or there are no jobs for young people, or my experience and education in communication is limited, so I doubt myself. Jan: Yes. The first one would be that I am away from home, family, friends, who would rather have me near them. Also, the qualification I am going to obtain will not allow me to teach in German public schools. Moreover, I would also like to be a high school subject teacher and for that I need to do extra studies, like study German language.

How are you planning to overcome the obstacles or failures? Eevasisko: I plan to take small steps. First, I want to gain experience. For that, I will search for summer jobs in VTT or at the University of Oulu in the communication sector. I also follow entrepreneurs and inspiring figures on social media and I try to learn from them. I consider that it is important to vocalize my ideas and dreams. If I bring them forward, maybe some-

Let’s face it: most people you meet won’t be your friends forever. Some relationships will last longer than others, but most will be lost to time. However, those few deep connections you made along the way will last a lifetime. Your true friends will remain in your heart and you in theirs no matter the time or place.

A job is very fulfilling Feelings of confusion or lack of purpose can occur during your studies. It’s easy to lose sight of the things that matter. However, this, too, will pass. Once you’re finished, whether you choose a company job or entrepreneurship, entering the working life will give you a sense of purpose and vast satisfaction. At the very least, getting paid after years of student financial aid (opintotuki) will feel wonderful.

You are not alone It’s surprisingly easy to feel alone and isolated, even when surrounded by classmates, colleagues, friends, and even family. However, remember that everybody is also struggling to find their place in life and be happy. We are all on the same boat, doing our best.

day someone important will hear me. Vocalizing is a big step. Jan: I consider that I can overcome all these obstacles in time. The only thing that no one can help me with is being away from my family and friends. And commuting between Finland and Germany takes 40 hours by train, as I avoid flying.

master’s degree. It was interesting, but it didn’t help me in developing my skills in science communication. Also, study as many minors as you can. It doesn’t matter how many years you study, resist the pressure to hurry and graduate but follow your dreams. Look for the best master’s programs for you.

Any final thoughts or suggestions for other students?

Jan: Learning the Finnish language is not as impossible as many people would think, it is very doable and rewarding.

Eevasisko: Do your bachelors’ in Oulu but don’t be afraid to “run away” afterwards and study your master’s somewhere else, while you still can. I regret applying for this

For our online issue, I interviewed two more students about their studies and plans for the future. Check out oulunylioppilaslehti.fi for their stories! •

NRO 4 | 2019

OULUN YLIOPPILASLEHTI

23


In English TEXT Filip Polák PHOTOS Anni Hyypiö

“I had moments when I felt frustrated with myself for not being able to learn Finnish, and I thought I would never speak it. That was the hardest part, the mental side, the frustration,” Amaya Garcia Márquez says.

There’s still hope for us: tackling Finnish Whether you are a Finnish citizen yourself or just a student in the Nordic coldness, you are probably familiar with two of the most common reactions from foreigners: “Oh Finland, is the schooling system really so amazing?” and “Oh Finland, is the language really so difficult?” We discuss with lecturer Anne Koskela and three students from the University of Oulu, whether Finnish truly is as challenging as it is often portrayed. AMAYA GARCIA MÁRQUEZ s currently in Oulu for an exchange period from Spain. She says she came to have a new Finnish experience. She has already lived in Finland for approximately 10 months altogether and holds a B2 language certificate. In 2015, in her last year of high school, she was offered a scholarship and asked to put in order countries she would like to go for an exchange to by preference. She listed Finland as her number one, leaving the second place to South Africa. “It was a feeling of connection, even though I did not know much about Finland. I arrived on the 21st of August [in 2015] without speaking a single word and school started on the 23rd of August completely in Finnish.” Offering a view from a different learning level, a student who has recently made the first step and started studying the language is Alexander Csepregi. He is from a geographically distant yet linguistically rather close Hungary and currently coaches basketball and studies at our university. As he says, he is new to the country and to the language, currently being able to use simple phrases and introduce himself in Finnish. He mentions that Hungarians see Finns as their distant brothers living in the cold, yet he doesn’t consider the language similar sounding. “A friend of mine from Hungary

24 OULUN YLIOPPILASLEHTI

bought a house way up north and he has met some Sami people and heard them speak. He told me he felt like he was listening to Hungarian, except he could not understand, which was apparently a strange experience. On the other hand, he agreed with me that Finnish doesn’t sound like Hungarian to us at all.” Waldo Seppä offers yet another distinct perspective on the topic of Finnish learning. Introducing himself as “a German speaking South African with a Finnish father” might suggest why that is. Waldo Seppä mentions that his level of fluency truly depends on the period of his life we are discussing about, since his life in Finland and moving in and out of the country “In South Africa I’m always the ‘Finn’, and in Finland I’m always the ‘South African’. My relationship with Finnish has always been up and down. Apparently, my dad even used to speak to me in Finnish when I was very young, yet I don’t remember this.” For us to better understand what the Finnish language classroom looks like from the other side of the teacher’s table, we turned to university lecturer Anne Koskela for a few questions. She isn’t a new name to neither Finns nor students from abroad, since she teaches the Finnish language both as a native and as a second language. After graduating from the UniverNRO 4 | 2019

sity of Oulu, Anne Koskela gained her first experience with teaching Finnish as a second language to adult refugees. Afterwards, she taught foreigners in general, in a course preparing them for a professional life in Finland. Later, she found her way into teaching at the university as well and is still on that path.

Is Finnish really that difficult? Yes and no “Of course, we, the Finnish teachers, don’t want to say Finnish is hard,” Anne Koskela says. According to her, seeing Finnish as different rather than difficult is a better approach. The language is indeed not part of the Indo-European group, which is unusual for Europe. While she mentions that learners from Hungary may have a slight advantage with understanding the language structures, the favor is still rather small and the speakers may still struggle in other aspects. Additionally, coming from a language differentiating short and long sounds may help as well. However, where Anne Koskela sees the biggest advantage is having a learning experience. “I think it is also a question of learn-

ing strategies and learning itself. If you already have experience with language learning and have studied other foreign languages before, it makes it easier to learn Finnish as well.” Alexander Csepregi confirms the previous ideas by mentioning that the Finnish language logic is not strange to him as a Hungarian, and he indeed finds the separate sounds similar, which he considers an advantage. Being an agglutinative language, also Hungarian is capable of building unusually long words via affixes. He mentions that occasionally he translates his Finnish materials to Hungarian rather than English, since it makes more sense. However, with vocabulary his background brings him only a minimal advantage. Additionally, Alexander Csepregi finds another aspect of Finnish troublesome. “The difference between spoken and written language plays a big role in what makes it difficult. Sometimes my colleagues, other basketball teachers, text each other, and not even Google translate recognizes the sentences they write.” Similarly, Waldo Seppä looked at both sides of the coin of his learning process. On one hand, he appreciates the straightforwardness of Finnish. He compares it to English and French,


According to Anne Koskela, it’s better to see Finnish as different rather than difficult.

where a learner has to memorize the use of prepositions in various cases, while in Finnish one can quickly start logically building the words together. However, that also brings challenges. “The difficulty comes when you get a crazy long word, and you are just… clueless. What is also hard is when you start getting into very complex grammar. But that part, the advanced grammar, is what makes Finnish so difficult, and people tend to focus on that.” While he mentions that he doesn’t see this advanced grammar as crucial for getting fluent, he understandingly concludes that he can see why people would call Finnish a hard language.

Courses as a platform to speak Amaya Garcia Márquez surprises many people with her level of fluency after a short time in Finland, however, she can definitely remember and see the strenuous side of the language as well. She speaks English, French, Finnish, and Spanish and mentions that Finnish is very distant from the other three. Especially in the beginning she found the learning as demotivating. “I had moments when I felt frustrated with myself for not being able to learn Finnish, and I thought I would never speak it. That was the hardest part, the mental side, the frustration,” she says. Amaya Garcia Márquez points out she has learned most of what she currently knows by using the language. However, when her peers during her high school exchange year had Finnish classes, she had sessions with a Finnish teacher. Besides getting learning recommendations, she considers the biggest advantage being the fact that the teacher would never switch to English and continued talking to her in her target language. In time, she picked up more and more vocabulary that she started trying to put into sentences. She mentions that she never studied grammar per se, and therefore usually recognizes instinctively whether a sentence sounds correct or not. On her road from a beginner to being mistaken for a person from Turku,

Amaya Garcia Márquez was driven by her motivation. “I wanted to learn. I wanted to belong to the place. All my friends would talk Finnish during lunch, and even though they talked to me in English, I wanted to have the feeling of understanding the world around me.” Waldo Seppä, who has attended several Finnish courses in the past, currently attends the “Opettajaksi Suomeen” course at our university. However, what he considers the main advantage is the opportunity to speak and practice, since he often found himself gravitating towards the English speaking circles while in Finland. “Courses really provide an opportunity, where you are really speaking Finnish, and you have a person that is always there to help you. Also, after my first two years in Finland, I found myself being professional at answering questions about where I am from and introducing myself. In a Finnish course you always get the chance to speak about different topics as well.”

If you want to learn a language just to add it to your resume, pick a different one. Alexander Csepregi Seppä is not the only one who sees the Finnish courses as a positive experience. Alexander Csepregi happily concludes he recently finished the ”Survival Finnish” course offered at our university. He is currently taking ”Beginner’s Finnish” and mentions it is mostly in official Finnish, and sometimes the puhekieli versions of words are mentioned. The spoken language is, in fact, what he considers the biggest learning challenge. What he appreciates about the courses is the foundations they offer him. Alexander Csepregi says his plan is to keep taking courses until he fails a final exam from one of them. While he is currently not sure how far that

will get him, being in first year of his English bachelor’s program in Oulu, he dreams of high goals. “It would be incredible to learn it [Finnish] fluently. I have Finnish friends, and if I would just show up and speak it, their jaws would drop. I would love to impress them like that,” Alexander Csepregi says, and adds that “if you want to learn a language just to add it to your resume, pick a different one. However, knowing friends that have learnt Finnish, I know it is possible and extremely fulfilling.” Anne Koskela has a unique insight into learning the language, as both native and foreign. She mentions that the two categories of learning are not completely different. In the beginning, the foreign learners obviously focus on snowballing vocabulary, with time they start to practice topics similar to the ones offered in the Finnish language courses for natives studying for their master’s programs. “In the conversation course, there are speaking exercises in different situations, for example, in working life. In other courses, we also write academic writing with the students. Both of those we practice with Finnish students as well.” With Finnish being depicted as a difficult language, hearing that the Finnish students practice similar things in the compulsory communication courses may be motivating for foreigners who are learning Finnish.

Getting over the fear Waldo Seppä, being further down the road of cracking the code of the Finnish language, has an additional advice as well. “I can not stress this enough: learn vocabulary. Start talking like a threeyear-old. You think you sound stupid, but that is how you learn. The more words you know, the more you can follow the conversation around you, and if you don’t know a word, write it down. Finally, don’t be afraid to speak. You’re going to make mistakes a lot and you know that is okay,” he NRO 4 | 2019

explains and gives an example: “if someone is trying to learn your native language, and they speak it to you, you don’t care if they sound odd. People need to get over the fear of making mistakes. A three-year-old often makes mistakes too, but they will learn the language faster because they don’t care. Just practice.” “Just go ahead and try. Even though in some moments you will feel down because you don’t understand, and a single word has 6 different meanings, and you feel like you can never learn the language. But you do not need a complete proficiency to speak and understand. Just go for it, it is not impossible, and it connects you with the culture, and people here feel happy and proud when you speak the language,” Amaya Garcia Márquez says. All interviewed students agree on the fact that getting to speak the lan-

People need to get over the fear of making mistakes. Waldo Seppä guage is a massive advantage of each course. Anne Koskela also agrees with the point and encourages the students to not be afraid of mistakes, and to not be afraid of speaking to Finns. Additionally, she shares a message for the natives as well. Similarly to getting to speak in the courses, the natives can help their peers improve their skills simply by speaking with them. “It is important from our side, that we do not switch immediately to English when we see they are just learning. Sometimes we want to be polite and switch to English, and maybe even because we want to practice our English skills with foreigners. I understand it is easier to operate in English in some situations, but it could be a decision that you could talk together for 5 or 10 minutes during lunch break in Finnish.”• OULUN YLIOPPILASLEHTI

25


TSEKKAA AUKIOLOAJAT JA LISÄTIETOJA: www.uniresta.fi TSEKKAA AUKIOLOAJAT JA LISÄTIETOJA: www.uniresta.fi TSEKKAA www.uniresta.fi TSEKKAAAUKIOLOAJAT AUKIOLOAJATJA JALISÄTIETOJA: LISÄTIETOJA: www.uniresta.fi TSEKKAA AUKIOLOAJAT JA LISÄTIETOJA: www.uniresta.fi

LOUNASTA, VÄLIPALAA, KAHVILATUOTTEITA JA HERKKUJA

Health to Organic Campuksen löydät PSOAS Loungesta Linnanmaan kampukselta, TERVETULOA!

Muista myös Health to Muista Health to Organic CafeHealth & Delit! Muista myös Health to Muistamyös myös Health to Muista myös to Organic & Delit! • Terveellistä ja Cafe tuoretta hyvää. Itse tehtyä, Organic Cafe &&luomua. Delit! Organic Cafe Delit! Organic Cafe & Delit! lähellä tuotettua ja runsaasti

• Lounas, kahvila, salaattitori, Terveellistä ja tuoretta hyvää.brunssi, Itse tehtyä, • • Terveellistä tuoretta hyvää. Itse tehtyä, Terveellistäja tuorettahyvää. hyvää.Itse Itsetehtyä, tehtyä, • aamupala, Terveellistä jajatuoretta välipalat ja take away lähellä tuotettua ja runsaasti luomua. lähellä tuotettua ja runsaasti luomua. lähellä tuotettua ja runsaasti luomua. lähellä tuotettua ja runsaastibrunssi, luomua. • Lounas, kahvila, salaattitori, ••• Lounas, brunssi, Lounas,kahvila, kahvila,salaattitori, salaattitori,brunssi, brunssi, Lounas, kahvila, aamupala, välipalat ja take away H2O KALEVA H2O KESKUSTA H2O salaattitori, IDEAPARK aamupala, jajatake take away aamupala,välipalat välipalat takeaway away aamupala, välipalat ja Uusikatu 26 Ritaharjuntie 49 Solistinkatu 4 Meiltä tiedekirjasto Pegasuksen H2O KESKUSTA

H2O IDEAPARK

H2O KALEVA

H2O H2O H2O KALEVA naapurista tarvikkeet opiskeluun, H2OKESKUSTA KESKUSTA H2OIDEAPARK IDEAPARK H2O KALEVA H2O KESKUSTA H2O IDEAPARK H2O KALEVA Uusikatu 26 Ritaharjuntie 49 Solistinkatu 4 Uusikatu 26 Ritaharjuntie 49 Solistinkatu kortit ja lahjatavarat, yliopiston Uusikatu 26 Ritaharjuntie 49 Solistinkatu Uusikatu 26 Ritaharjuntie 49 Solistinkatu 444 MYÖS MEILTÄ SAAT OPISKELIJA-ALENNUKSIA! merkkituotteet sekä välipalat, kahvit ja herkut Esim.mukaan. H2O Keskustasta opiskelijakortilla vuoden loppuun asti:

MYÖS MEILTÄ SAAT OPISKELIJA-ALENNUKSIA! • Kaikki erikoiskahvit ja teet puoleen hintaan MYÖS MEILTÄ SAAT MYÖS MEILTÄ SAATOPISKELIJA-ALENNUKSIA! OPISKELIJA-ALENNUKSIA! MYÖS MEILTÄ SAAT OPISKELIJA-ALENNUKSIA! -10 % ruokatuotteista (aamupala, lounas, brunssi kahvilatuotteet) Esim. H2O Keskustasta opiskelijakortilla vuodenjaloppuun asti: UUTUUS!•Nyt myös hurjan tykätyt Esim. vuoden loppuun asti: Esim. H2O Keskustasta opiskelijakortilla loppuun asti: Esim.H2O H2OKeskustasta Keskustastaopiskelijakortilla opiskelijakortillavuoden vuoden loppuun asti: • Kaikki erikoiskahvit ja teet puoleen hintaan Health to Organic Campuksen ••• Kaikki erikoiskahvit jajateet puoleen hintaan Kaikki erikoiskahvit puoleen hintaan Kaikki erikoiskahvit teet puoleen hintaan • -10 % ruokatuotteista (aamupala, lounas, brunssi ja kahvilatuotteet) take away• ••-keitot saatavana (aamupala, -10 lounas, brunssi kahvilatuotteet) -10 ruokatuotteista (aamupala, jajaja kahvilatuotteet) -10%%%ruokatuotteista ruokatuotteista (aamupala,lounas, lounas,brunssi brunssi kahvilatuotteet)

meiltä!

Lue lisää: www.health2organic.fi Lue lisää: Lue Luelisää: lisää: www.uniresta.fi/campusshop www.health2organic.fi www.health2organic.fi www.health2organic.fi www.health2organic.fi

TERVETULOA!

26 OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 4 | 2019

Palvelemme: ma-pe 8-20 | la 9-17 | su 11-17 Kauppalinnankuja 1-3, 90570 OULU ELÄMÄNMITTAISTA HUOLENPITOA

SUOMEN SUURIN KAYTETTYJEN TIETOKONEIDEN VERKKOKAUPPA! OPISKELIJAKORTILLA KAIKKI TUOTTEET

-5% MYOS HUOLLOT SAASTA LUONTOA JA RAHAA - OSTA LAADUKAS KAYTETTY TIETOKONE UUDEN SIJAAN! :

• • Raikas Raikassalaattipöytä salaattipöytä • Kimmon legendaarisia hampurilaisaterioita •• • Kimmon legendaarisia hampurilaisaterioita Kimmon legendaarisia Edullinen opiskelijalounas ja iltaruoka • Kahvia ja herkkuja siihenhampurilaisaterioita kylkeen • Kahvia ja herkkuja siihen kylkeen • Kahvia ja herkkuja siihen kylkeen • Raikas salaattipöytä • Edullinen ja iltaruoka Linnanmaan kampus MEDISIINA • Virkistäviäopiskelijalounas juomia joka lähtöön ••• • Virkistäviä juomia lähtöön Virkistäviä juomiajoka joka lähtöön Kimmon legendaarisia hampurilaisaterioita Raikas salaattibaari Kontinkankaan kampus Kahvia ja herkkuja siihenjakylkeen •• Pizzaa, kebab-aterioita muita erikoisannoksia Virkistäviä juomia joka lähtöön Kahvia ja herkkuja siihen kylkeen ••• Edullinen opiskelijalounas ja iltaruoka MEDISIINA •• • Edullinen opiskelijalounas jajailtaruoka Edullinen opiskelijalounas iltaruoka MEDISIINA Virkistäviä juomia joka lähtöön MEDISIINA • Raikas salaattibaari Kontinkankaan kampus • Raikas salaattibaari Kontinkankaan kampus • Raikas salaattibaari Kontinkankaan kampus Kahvikärry kiertää arkisin rakennuksessa. •• Pizzaa, kebab-aterioita ja muita erikoisannoksia •• • Pizzaa, kebab-aterioita ja muita erikoisannoksia Edullinen opiskelijalounas jamuita iltaruoka Pizzaa,ja kebab-aterioita erikoisannoksia MEDISIINA Tarjolla kahvia, virvokkeita, salaatteja ja muuta • Kahvia herkkuja siihen ja kylkeen os len Ga fe Raikas salaattibaari •• • Kahvia jajaherkkuja siihen kylkeen ös Ca kampus Kahvia herkkuja siihen kylkeen Tsekkaa myKontinkankaan pientä syötävää. • Virkistäviä juomia joka lähtöön 7! tie pis Pizzaa, kebab-aterioita muita erikoisannoksia •• • Virkistäviä juomia lähtöön Virkistäviä juomiajoka jokaja lähtöön osoitteessa Aa •• Kahvikärry kiertää arkisin rakennuksessa. Kahvia ja herkkuja siihen kylkeen • • Kahvikärry kiertää arkisin rakennuksessa. Kahvikärry kiertää arkisin rakennuksessa. Tarjolla kahvia, virvokkeita, salaatteja ja muuta • Virkistäviä juomia joka lähtöön Tarjolla kahvia, virvokkeita, • Edullinen opiskelijalounas jasalaatteja iltaruokajajamuuta Tarjolla kahvia, virvokkeita, salaatteja muuta VANILLA pientä syötävää. • Kahvikärry kiertää arkisin rakennuksessa. • pientä Raikas salaattibaari pientäsyötävää. syötävää. Oulun keskusta Tarjolla kahvia, virvokkeita, salaatteja ja muuta • Pizzaperjantait ja muut erikoisherkkupäivät pientä syötävää. Kahvia ja herkkuja kylkeenja iltaruoka • Edullinen opiskelijalounas VANILLA • Edullinen opiskelijalounas ja iltaruoka Edullinen opiskelijalounas VANILLA Avoinna myös lauantaisin ja iltaruoka • • Raikas salaattibaari OulunVANILLA keskusta • • Raikas salaattibaari Oulun Raikas salaattibaari Oulunkeskusta keskusta •• Pizzaperjantait ja muut erikoisherkkupäivät Edullinen opiskelijalounas ja iltaruoka VANILLA • • Pizzaperjantait jajamuut Pizzaperjantait muuterikoisherkkupäivät erikoisherkkupäivät •• Kahvia ja herkkuja kylkeen Raikas salaattibaari Oulun keskusta • • Kahvia ja herkkuja kylkeen Kahvia ja herkkuja kylkeen * Opiskelijahintaista lounasta myös PRELUDISTA , •• Avoinna myös lauantaisin Pizzaperjantait ja muut erikoisherkkupäivät • • Avoinna Avoinnamyös myöslauantaisin lauantaisin Oulun musiikkikeskuksesta • Kahvia ja herkkuja kylkeen • Avoinna myös lauantaisin * Opiskelijahintaista lounasta myös PRELUDISTA, * *Opiskelijahintaista lounasta ,, Opiskelijahintaista lounastamyös myösPRELUDISTA PRELUDISTA Oulun musiikkikeskuksesta Oulun Oulunmusiikkikeskuksesta musiikkikeskuksesta ! T * Opiskelijahintaista lounasta myös PRELUDISTA , S PS Unirestalta opiskelijajärjestöille aina edulliset tarjoilut Oulun musiikkikeskuksesta sitseille, vuosijuhliin, saunailtoihin ja muihin tilaisuuksiin. Kysy tarjous! catering@uniresta.fi SST!! P Unirestalta opiskelijajärjestöille aina edulliset tarjoilut PPSSSSTT! Unirestalta opiskelijajärjestöille aina edulliset tarjoilut Unirestalta opiskelijajärjestöille aina edulliset tarjoilut ! sitseille, vuosijuhliin, saunailtoihin ja muihin tilaisuuksiin. sitseille, vuosijuhliin, saunailtoihin jajamuihin tilaisuuksiin. PSST sitseille, vuosijuhliin, saunailtoihin muihin tilaisuuksiin. Unirestalta opiskelijajärjestöille aina edulliset tarjoilut Kysy tarjous! catering@uniresta.fi Kysy catering@uniresta.fi Kysytarjous! tarjous! catering@uniresta.fi sitseille, vuosijuhliin, saunailtoihin ja muihin tilaisuuksiin. Kysy tarjous! catering@uniresta.fi

KASTARI

vapaakaupantuotteista

:

Linnanmaan kampus Linnanmaan Linnanmaankampus kampus

-10%

:

opiskelijahintaista lounasta, raikas salaattipöytä, halpaa iltaruokaa ja monenlaisia välipaloja. Kahvia,kesken teetä, virvokkeita ja herkkujavaan vaikka kuinka monta sorttia. Älä voivahda tiukan opiskelupäivän, popsi ja hörpi itsesi Älä Älävoivahda voivahdakesken keskentiukan tiukanopiskelupäivän, opiskelupäivän,vaan vaanpopsi popsijajahörpi hörpiitsesi itsesi pirteäksi Unirestan ravintoloissa! Meiltä saat hyvät eväät aamusta iltaan: pirteäksi pirteäksiUnirestan Unirestanravintoloissa! ravintoloissa!Meiltä Meiltäsaat saathyvät hyväteväät eväätaamusta aamustailtaan: iltaan: opiskelijahintaista lounasta, raikas salaattipöytä, halpaa iltaruokaa ja monenlaisia opiskelijahintaista lounasta, raikas salaattipöytä, iltaruokaa jajaitsesi monenlaisia opiskelijahintaista lounasta, raikasopiskelupäivän, salaattipöytä,halpaa halpaa iltaruokaa monenlaisia Älä voivahda kesken tiukan vaan popsi ja hörpi välipaloja. Kahvia, teetä, virvokkeita ja herkkuja vaikka kuinka monta sorttia. • Edullinen opiskelijalounas jakuinka iltaruoka KASTARI välipaloja. teetä, virvokkeita jajaherkkuja vaikka kuinka monta sorttia. pirteäksiKahvia, Unirestan ravintoloissa! Meiltä saat hyvät eväät aamusta iltaan: välipaloja. Kahvia, teetä, virvokkeita herkkuja vaikka monta sorttia. • Raikas salaattipöytä Linnanmaan kampus opiskelijahintaista lounasta, raikas salaattipöytä, halpaa iltaruokaa ja monenlaisia • Kimmon legendaarisia hampurilaisaterioita välipaloja. Kahvia, teetä, virvokkeita ja herkkuja vaikka kuinka monta sorttia. Kahvia ja herkkuja siihen kylkeen •• Edullinen opiskelijalounas ja iltaruoka KASTARI •• • Edullinen opiskelijalounas jajailtaruoka KASTARI Edullinen opiskelijalounas iltaruoka Virkistäviä juomia joka lähtöön KASTARI • Raikas salaattipöytä

opiskelija-alennus

: :

OULULAISTEN OPISKELIJOIDEN OULULAISTEN OULULAISTEN OULULAISTEN OMISTAMA UNIRESTA OPISKELIJOIDEN OPISKELIJOIDEN OPISKELIJOIDEN OULULAISTEN OMISTAMA UNIRESTA OMISTAMA UNIRESTA OMISTAMA UNIRESTA OPISKELIJOIDEN Älä voivahda kesken tiukan opiskelupäivän, vaan popsi ja hörpi itsesi OMISTAMA UNIRESTA pirteäksi Unirestan ravintoloissa! Meiltä saat hyvät eväät aamusta iltaan:

linnanmaanapteekki.fi

Krouvintie 5 90400 Oulu Avoinna ma-pe 10-18 la 10-15

p. 050 - 4913336 www.taitonetti.fi


TEKSTI Jonas Björkbacka KUVA Dex Viihde / Marek Sabogal

Alumnilta oppia |

Historia on pysynyt muusikko Matti Johannes Koivun elämässä myös opintojen jälkeen.

Tulevaisuus on yhteiskunnan liike-energiaa Muusikko Matti Johannes Koivu lähti etsimään kadonnutta tulevaisuudenuskoaan menneisyydestä. Tuloksena oli kolmen radioesseen sarja, jossa kerrotaan modernin Suomen tarina. MUUTTOLIIKE SUUNTAUTUU tavallisesti kohti etelää ja pääkaupunkia – vaikkapa sitä Suomen ensimmäistä rautatielinjaa pitkin, joka avattiin Hämeenlinnan ja Helsingin välille vuonna 1862. Eikä Oulu ollut ensimmäinen vaihtoehto myöskään hämeenlinnalaistaustaiselle muusikolle Matti Johannes Koivulle. Hän opiskeli Turun humanistisessa ammattikorkeakoulussa viittomakielen tulkiksi, koska “jonnekin oli pakko hakea” eikä hän ollut päässyt Helsinkiin lukemaan historiaa. Turussa Koivu sai tietää Oulun yliopistossa opetettavasta aate- ja oppihistoriasta, luki pääsykoekirjana ollutta Eric Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aikaa alleviivaten siitä omien sanojensa mukaan ”ehkä 80 prosenttia opiskeluteknisesti hienossa hakuprosessissa” ja pääsi vuonna 2003 sisään. Edessä oli muutto vieraaseen kaupunkiin, josta Koivu ei tuntenut ketään tai oikeastaan tiennyt mitään. Yliopistoon hakeutuminen oli kuitenkin Koivulle jokseenkin itsestään selvää. Molemmat vanhemmat olivat suorittaneet korkeakoulututkinnon ja koulutuksen arvostus siirtyi myös isoisän esimerkin kautta. ”Tämä välittyi niin, että koulutuksen, sivistyksen ja historian arvo on tosi korkealla.”

Kadonnutta tulevaisuutta etsimässä Vuonna 2019 Matti Johannes Koivu on arvostettu muusikko, jonka sooloura käsittää yli vuosikymmenen ajanjakson ja kahdeksan levyä. Vii-

meisin ilmestyi kuluvan vuoden syyskuussa ja kantaa nimeä Luonnos. Viime vuosina hän on myös päässyt hyödyntämään historiantutkijan koulutustaan kolmessa radioesseiden sarjassa, jotka ovat edelleen kuunneltavissa Yle Areenassa. Modernin Suo-

Tulevaisuus on karrikoiden sitä, että on yksinkertaisesti paljon tehtävää. men tarinaa kartoittavat ohjelmat ovat nimeltään Tulevaisuuksien historia, Oikeudenmukaisuuden historia ja Keskeneräisyyden historia. Ohjelman tekoon innoitti kokemus pysähtyneisyydestä, tulevaisuuden uskon puutteesta, joka vaikutti vaivaavan laajemminkin Koivun sukupolvea. Oli selvitettävä mistä tässä oli kyse. Ohjelmaa tehdessä selvisi, että Suomen historiassa on ollut kolme ajanjaksoa, 1890-luku, 1960-luku ja 1990-luku, jolloin usko tulevaisuuteen oli voimissaan. ”Tulevaisuus on tietynlaista yhteiskunnan liike-energiaa. Se on sitä, että halutaan parempi elämä. Tulevaisuus on karrikoiden sitä, että on yksinkertaisesti paljon tehtävää”, Koivu sanoo. Koivun radioesseissä kerrotaan, kuinka 1890-luvulla tätä energiaa toi fennomaaninen liike, 1960-luvulla tiedostava nuoriso ja 1990-luvulla Nokia ja kansainvälistymisen aalto.

Historiasta apua ahdistukseen Aikojen kurjuutta valittava millenniaali saa vastaansa maailman steven pinkerit ja hans roslingit, jotka marssittavat komppaniallisen tilastoja todistaakseen, että ennen ei todellakaan ollut paremmin. Materiaalisen hyvinvoinnin keskellä koettavan ahdistuksen yksi syy saattaakin löytyä liian suurista odotuksista. Koivu kertoo radiosarjassaan, kuinka ”koko maa haluaisi vielä kuulla tarinan kengättömästä pojasta, josta kasvoi valtiomies”. Monen nykyaikuisen tarina voi sen sijaan kulkea omakotitalon lapsesta kerrostaloon vuokralaiseksi. Edistyksen puute ahdistaa, vaikka reissun olisi saanut taittaa muotikengät jalassaan. ”Yksi tuhannesosa ongelmaa on varmaan tavoitteiden asettamisen vaikeus. Jos lapset kuolevat nälkään, on hirveän helppo asettaa tavoitteeksi se, että lapset ei enää kuolisi nälkään. Nykyään näin selkeiden ja motivoivien tavoitteiden löytäminen on muuttunut vaikeammaksi.” Koivulle modernin Suomen historiaan tutustuminen oli self-helpiä, josta oli hänelle itselleen paljon apua. Hänen mukaansa oli mahtavaa ymmärtää, että elämme maailmassa, joka on menneisyyden ihmisten tavoitteiden, suunnitelmien ja unelmien – koskivat ne sitten tasa-arvoa, ihmiskeskeisyyttä tai talouskasvua – lopputulos. ”Historia on tietoiseksi tulemisen prosessi.” Koivu sanoo, että tulevaisuuden NRO 4 | 2019

MATTI JOHANNES KOIVU » Valmistui vuonna 2012 filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta pääaineenaan aate- ja oppihistoria. Gradun aihe oli “Naisten vapaaehtoinen uskonnollinen ja kansansivistyksellinen aktiivisuus 1890-luvulta 1910-luvun alkuun Ylikartanon kirjeenvaihdon valossa”. » Parasta opiskelussa oli innostava henkilökunta. Hän on kiitollinen aate- ja oppihistorian laitokselle myös valmistumisen jälkeen saadusta tuesta apurahahauissa ja radio-esseiden tekemisessä. » Nykyiseltä ammatiltaan muusikko ja toimittaja. Asuu Helsingissä. » Unelmoi siitä, että hänen lapsensa saisivat elää hyvän elämän. » Harrastuksiin kuuluu jalkapalloapuvalmentajana toimiminen.

suhteen hänellä ei tällä hetkellä ole ”hanskat jäässä”. Toivoa hän näkee siinä, että pitkään jatkuneen epäpolitisoitumiskehityksen jälkeen nuoret ovat aktivoituneet ilmastolakkoiluun. Ehkä heissä on sitä liike-energiaa, joka synnyttää tulevaisuuden. ”Kun olin Helsingissä ilmastomielenosoituksessa ja näin Senaatintorin eteen käveleviä lukiolaisia, jotka vaativat systeemin muutosta, niin siitä tuli melkein tippa linssiin. On jumalattoman hienoa, että meillä on 16-vuotiaita, joilla on pokkaa sanoa niin.”• OULUN YLIOPPILASLEHTI

27


Challenge partners:

29th Nov–01 Dec 2019

Tellus Innovation Arena, Oulu, Finland

Register now! 5GCyberHack.fi

Facilitated by:

Powered by:

Organized by:

Profile for Oulun ylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehti 4/2019  

Oulun ylioppilaslehden vuoden 2019 viimeinen printtilehti, 4/2019.

Oulun ylioppilaslehti 4/2019  

Oulun ylioppilaslehden vuoden 2019 viimeinen printtilehti, 4/2019.

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded